Nälkäballadi
Kauniita naisia on maailma täynnä
tahdon myrskytuuli laulaa
minun sieluni on sairas halusta
kuolen janoon ja nälkään
kuin kerjäläinen sadonkorjuun
pellolla
käsi ojennettuna kohti leipää
joskus kesken ylikuohuavaa
Olen etsinyt rauhaa taistelussa ja
puheessa
ja työpäivän yrityksessä
mutta yhtä raskas on kuitenkin ajoni
janoni ei voi minua tappaa
olen etsinyt vapautta näytetyssä
kirjoituksessa
kuulin eunukeiden julistavan
mutta veren epäluotettava kuumemyrkky
ei ole antanut periksi
Turhaan jokainen naisen poika
veren mahtia vastaan tulee taistelemaan
punaisten liekkien ja kuoleman leikki
ei voi tukahduttaa tappavaa
Vahvin minkä elämä meille antoi
on veren jano ja kaipuu
ja luottavaisesti seuraa meitä hautaan
meissä se ei koskaan lopeta kaipuuta
Nälästä värisee koko kehoni
janosta kaikuu koko kurkkuni
minun tappavan huutoni kuvio, nousee
ylös
kuin leikkaava puoli syvyydessä!
Kauniita naisia on maailma täynnä
halun myrskytuuli laulaa
sieluni on sairas surusta ja tahdosta
kuolen janosta ja nälästä!
Kuolonsuudelma
Suudelmasi on myrkkyinen, se tuo
kuoleman
epäsopiva on sairautesi
sinun suusi joka näyttää niin
kuumalta ja punaiselta
tuhon merkkiä kantaa
Sinun silmäsi leiskuvat niin tummina
ja suurina
tiedänkö minä, oletko muuta kuin
kaunis
tiedämmekö me, mitä tunnit vievät
eteenpäin
tiedämmekö tulojemme palkkaa
Suudelmasi on tappava, se tuo kuoleman
mutta anna meidän rakastaa kuitenkin
tulevuudessa, leiskuva rakkauden hohto
ympärilläni kätesi ovat
Ja kun olen tiukasti rintaasi vasten,
olet saanut sen
minulle myrkkyinen suudelma antoi
ja nautittaneen sittenkin yhdessä
meidän tuntimme lentävästä elämästä
Satanella
I.
Kuin varjojen leikki vastaan laskevan
auringon loistoa
Menneen yksinkertaisesta tummasta
lähteestä
aamunkoin tomusta komeita muistoja
tuottaa
Vastoin kaukaista kylmää tuulen
ryöpyssä
silloin hakkaudun edelleen samasta
nautinnosta
etuajassa sinuun nähteesi, Satanella
ja kuumeesta lämpiminä suoneni
laajenevat
samasta villistä, leiskuvasta
humaltuneisuudesta
Varjon varjo ajaa haluani takaa
mutta kuolleet ovat kuolleita, eivätkä
tule takaisin
kuluneita ääniä ja menneitä päiviä
vain typerys etsii uudelleen valoa
tuli, jonka loisto vieläkin hänen
sydäntään jyrsii
muistossa kadonneista ja palaneista
II.
Kehosi madottui ja nälkäsi katosi
sinun katseesi oli kylmä kuin kuolon
tyhjä helke
se pystyi kumartamaan ja se pystyi
käyttämään voimaa
ja alistumista rakkautesi aina vaati
Hämähäkin verkon halusi kohteen
ympärille kieputit
nauhoista jotka eivät juokse
ennen kuin tornin kello soi ikuisesti
niille, jotka hautautuivat villistä
himostasi
Mutta haalea oli jokainen inhimillinen
ihmisnautinto
vastoin kauneinta asiaa joka meidät
kaksi tuhosi
ja vastaan roiskuvaa ja villiä liekkiä
siellä me kuolemaan verisessä
nautinnossa kylvimme
Siellä me olimme synnissä ja
rakkaudessa samalla
meidän tulemme oli kylmentymässä
kuten se maan päällä vielä loisti
Muodonmuutos
Vaeltelen pitkin elämääsi kätesi
kädessäni
kun yö tuleskelee hiljaisesti
suutelen samoja vaaleita rintoja
kuten moni muukin suutelee
Maistan saman hiusten makeuden
kuten moni muu maistaa
ja sama leikki jota saan leikkiä
kuten moni muukin leikkii
Laulan poispäin sinun sielusi sisältä
missä on toisten laulujen sävel
vain minun rakkauteni narujen vetelyssä
siellä asuu mahtava maagikko
Suutelen poispäin ihostasi
muiden suuudelmien jäljillä
ja taas leikkaa huulillaan uutta ja
puhdasta
kun sinä seisot viellä vierelläni
Epätoivoinen
Tulen uppoamaan ikuiseen tummuuteen
syvemmälle, syvemmälle vain
poimin myrkyllisiä kukkia
ja siten olen kauheuden jyvän päällä
Juon kuin viimeistä päivää
synnin makeaa virtaa
tulen kieltämään ihmisten lait
ja jumalten kärsivällisyyden
Tulen uppoamaan yöhön kuin en koskaan
auringon säteen itseeni sain
siellä vain hento valo tummuuden väli
kimmeltää
lieskuva naisen katse
Tulen palamaan tuhkaksi ja tomuksi
nautintojen villissä palossa
ja keveiden nautintojen valhe
tulen kallistumaan naisen käteen.
Kummitus
On olemassa haamu, joka jahtaa
minua seisten nopeilla jaloillaan
on sellainen maski, joka jyrsiytyy
sydämen syvien juurten kanssa
On sellainen surunmusta muisto
joka ei koskaan, ei koskaan unohdu
syvällä, syvällä sydämeni sisällä
jonka yö uudelleen herättää
On olemassa ääni, jonka mumina
on korvieni lähellä
juhlien suurimmassa rojinassa
voin sen suostuttelun kuulla
Se kuuluu: oi, tule takaisin
aikaisemmin säälin ovi sulle
suljettiin
sovitettiin yhteen ja luovuttiin
Pelasta se minkä särjit
En voi kuulla, minä pakenen
kauan pitkin lentohiekkaa
mutta koskaan ei elämä tuoksu
minun hiljaisessa taistossani henkeä
vastaan
Ne kaatuvat, ne taistelevat
minä sodin suljetun suun kanssa
Vastoin tummuutta ja yötä minä
huudan
kahlehdittuna menneeseeni
Nainen rukoilee puolestani
Nainen rukoilee puolestani taivaan
Jumalalle
Tiedän, että hän itkee syntieni
puolesta
En näe häntä, en kuule hänen
ääntään
mutta monta haamua kuuluu korvissani
Kun viini ei enää pysty tuomaan
huumaa
kun kukaan ei hyväile, silloin antaa
enemmän
vieressä lamppuni tasaisen, vihreän
valon
unettomana yönä makaan hiljaisena ja
mietin
Silloin tunnen sen, kuinka kauas asti
voin mennä
synnin teissä yksinäisenä yön läpi
naisen hyvänkatseen minun tumma
syömmeni tuntee
Pitkään maan ja meren rajan läpi
Syytös aavikon kuumalla hietikolla
minä yksin, ilman apua, kuolemaan
tuomittuna
Nainen rukoilee puolestani – sillä
hän on voimakas!
Kuinka kuollut on toiveeni ja olen,
kuin elää hän.
Minä kuuntelen tahdottomana kohtaloni
virtaa
kuolleet elävät, elän kuin olisin
kuollut
Nainen rukoilee puolestani taivaan
Jumalalla -
liian myöhään, myöhään, turhaan –
se on turha yritys
Tulenpalvojat
Ja kaikki asiat joista pidin
kuten sinä minua kotoisasti kutsut
missä nukuin yöllä
verellä joka paloi ja valui
kun varjo seinän laatoituksella
tuli minuutti minuutilta suuremmaksi
tulen loppumattomassa loistossa
näen sinun seisovan siinä, edelleen
Sairaan kaipuun katseilla
iloisen naurun huulilla
käsivarsilla jotka taipuvat keveästi
lähestyit sänkyäni yöllä
Kuin tuli suonten fermenteissä
värisevän, nuoren veren kanssa
laeista joiden läpi kohtin sinua
matkaan
Liekeistä loiskuva kunniauhri
Sinua, rakas, sinun kunniaksesi
voivat lait ohjata peliään
kuluttakoon valtaisa liekki
minun ajatustani, minun uskoani ja
minun sieluani
Älä jätä mitään koskematta
tulesta, joka tuhoaa kaiken!
Tulenpalvojat nimeän
niin pitkään kunnes liekkeihin
kuolen.
Hymni Elämälle
Sinä kuningatar Elämä, josta
runoilijat laulavat
Minun mielestäni olet pelkkä tyhjä
valepuku
joka hengittää keuhkoihinsa myrkkyä
tekotaiteellisen punainen
marjanvärisissä poskissaan
Myyt onnea varmistetusta rahasta
kaikki mitä sinulla on, on salongin
tuoksuun, uponnut
Maineen temppeliin, nautinnon
ruusunvuoteisiin
käy ovi niiden kohdalla, jotka ovat
maksaneet
Varmistettu maksu! Rahaa pöydällä!
Se on sinun valintasi, korkea
kuningatar Elämä
Kullan tuoksu ja setelihautomo
Sesam-järjestyksessä
jotka avaavat sinun salisi, kuningatar
Elämä
Köyhälle ei ole mitään voitettavaa
sinä et suostu koskaan, sinä vain
myyt.
Ja niin ollen muistutat langennutta
naista
Sydämetön, ahne, öljyinen kokotti
Rakkaudesta kauniisiin naisiin
Kauniille naisille laulumme kaikuvat
heille tulisia narujen vetelyitä
omistamme
heille kuitenkin turhamaisena meidän
narujemma vedellään
vain laulua ja rakkautta heille
tarjoamme
Kauniilla naisille soi aina joidenkin
laulut
me tiedämme sen, mutta rakastamme
kuitenkin
Vitsillä ja valheella me tanssiin
käymme
kun rikkaat miehet heidän kanssaan
morsiuslauluun käy
Häihin runoilemme tilapäisrunoja
ja ilman kyyneliä tukahdutamme
tuskamme ruokaan ja juomaan
ja pohjaryypyt otamme hänen uudelle
nimelleen
Nopeasti käymme elämän kilpailuun
ja löydämme onnea ja nautintoa
lopussa
Ja tyydystä ja armoa hoikan armokkaan
sylissä
Samppanjahumala
Minun viimeinen lauluni, viimeinen
lauluni
viiniin kostetuin huulin
haluan heittää turhuuden vankeuteen
minun päärynäni sian edessä
Heitä pois, heitä pois yksi ja toinen
samppanjan kupliva vaahto
minkä lämmön tunsit, minkä kauniin
kannoit
sydämesi palavassa huoneessa
Antautua, heittää pois
pyyhkiä myrkyn peittämällä kädellä
elää lämpimästi, rikkaasti ja
lyhyesti
on onni elämän maassa
Nauru joka kuului, kyynel joka vuosi,
pyörivä noppapeli
uni joka loisti ja katosi
lanka joka lauloi ja katkesi
se on elämämme, se on elämämme
mitä aiot säästellä siinä!
Avoin käsin kaikkea myrkyllistä päin
aarteet joita pidät itsesi alla!
Tikari
(Lermontovin mukaan)
Rakastan sinua, tikarini aatelisesta
terästä
kylmä ystäväni, paras kaikkien
joukossa
kostaakseen sinulle sapelin joka
katkesi
tserkessiläinen ilma taistelun
ylpeissä päivissä merkittynä
Häirikkö katkeran jäähyväisen
aikana
lumenvaalean käden kerran minua
kohtaan ojensit
Ensimmäistä kertaa ehkä kuitenkin
ilman verta
mutta aidot kyyneleet loistoksesi
valuivat
Ja tummat silmät katsoivat minuun
voimaantuneena tavallisesta
rakkausturmiosta
entistä liehuvampaa, entistä
tummempaa taas
kuin teräs, loistava teräksen lakiin
Sinä matkakumppani, sinä panttaat
rakkauden aiheeseen
olet minun tielläni maalini edessä
minä aion olla uskollinen, haluan
tulla kovaksi ja kylmäksi
kuten sinä, kuten sinä, ystäväni
aidosta teräksestä
Voimakkaalle naiselle
Minne menetkin, ympärilläsi tuli
kasteloituu
Kuohuva allas miehisestä halusta
joka valehtelee, joka sinun huulesi
varovaisesti sulkee
jokainen irvihenkinen sana jonka puhut
on
pisara halun viiniin joka jähmettyy
meidän sydämessämme joka
loistokkaasti palaa
Josta näkymä sinusta on loihdun tuli,
joka sanelee
kohti kaivoksen ruutia, joka tarjotaan
vakaalla kädellä
Nouset korkealle myrskyssä – meille
karistuu leikkaus
Laimealla katseella katsot perikatoamme
leijut korkealla myrskyn vangituilla
siivillä
Mitä se tarkoittaa sinulle – enemmän
vai vähemmän!
Jäisellä rauhoittavuudellaan meitä
kuolemaan pyhittää
vain ylhäällä samanlaisina sinun
voittosi vaunut menevät
Me kaadumme lyötynä, siellä valossa
sinä nouset
mutta kuolevina rakastamme sinua
kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti