Lauluja Salomelle
- Salomen tanssi
Onnessa huilujen äänet
korvieni maistaessa iltaa
valkoisilla jaloillasi tanssit
loistavassa pantteriansassa
ja kultaiset hyttyset inisevät
tanssin rytmien tasolla
ja valo lattian läpi pilkahtaa
vartalosi huumavassa
loisteliaisuudessaan
elämäni katoaa kuin huvila
Ja uni Salomen tanssista
minä näen vain aaltoilevia raajoja
Ja vetävien silmien loisteen
Unohdan elämän ja kuoleman
Tilasta ja ajasta en tiedä
minä tarjoan sinulle maata ja
rikkautta
ja kunniaa ja majesteettisuutta
Halua mitä haluat Salome
En voi sanoa ei,
ja kysyin sinulta vapahdettujen
aivotoiminnasta
Jumalan kanssa minä en kieltäydy
Mitkä ovat taivaan profeetat
ja maan vaalein multa
Vinkkaus kädelläsi, Salome
ja vapahdetun täytyy kuolla
Jumala jota emme tunne
taivas jota emme koskaan näe
ja pelottava sana joka kauhistuttaa
ja vankeus ja helvetti
joka ei muuttanut hyvin kaikkea
huijaava tarinavero
maailman kauneinta tyttöä vastaan
ja elämän valoisinta yötä!
II Salome vapahdetun mielen kanssa
Salome, Salome, sinun poskesi ovat
vaaleat
ja epäilys hurisee suun ympärillä
näyttää siltä, kuin uskova voima
hikoilisi
kun taistelut on käyty loppuun asti
Usko vain, Salome, vapahdetun veri
ja hänen silmänsä jotka tuijottavat
vakaasti
se muuttaa ahdistuneena ja pelossa
mielesi
voimasi jonka sydämesi varasti
Ei kuitenkaan – sinä voitat!
Katseesi uuteen
valtavalla tavalla kaikkea kaluaa
vain voimakkaampi palaa takaisin!
Silmissä näkyy triumfin loisto
kaikki katuva epäröinti kuristaa
ja ominaisuudet kovenevat kuin kiveen
veistetyt
jokainen rukoilu on turhaa
Tietää sen, joka uskoo Salomen
voimaan
hänen elämänsä on turhuutta
kultaan painettuun jalkaan on hänen
päänsä laitettu
Sydämensä rinnasta kaivettu
vain leikkisät tiet hänen
lumivalkeassa kädessään
Salome ihmiskohtalo
syöksyilevän voitontulen katse
hän muuttaa elämän ja kuoleman
III Lämmin yö
Lämmintä ja tunkkaista vuoren
korkeissa saleissa
ruuvaa hiljaisen yön uunipeltiä
alttarin ulkopuolella aavikon tuuli
puhuu
hurisee komeasti korkeassa palmussa
Hiljaisena, kiiltävänä kuin tumma
vesi
sinun silmäsi pimeydessä hymyilevät
tule, Salome, kuumana ja tummana kuin
yöt
Haluan nähdä yöllä sinun
kauneutesi
Huojuen ja tummana, kuumissa unissa
porautuu yö palatsin parveen
humaltuneena ympärillämme polveilee
punaisena, kukkivien ruusujen tuoksu
Tule, Salome, yhdistykäämme
toisiimme
että saisin syleillä kivuntäyteistä
kroppaasi
Kun käännyt haavoittuvaisena minun
vieressäni
loppuu horjuva ajan kulku
Tule, Salome, ainakin yhden kerran
lupaa
elämä tekijänsä olevan oikeassa
Yhden kerran vain sydämessä veri
pulppuilee
kuin yhtä kuuma sulatettu kulta
Yö on lämmin, pimeät tähdet
palavat
sametinsinisen taivaankaaren päällä
Tule, Salome, nyt voivat kaikki kadota
Meidän liehuvassa seksuaalisessa
tulessamme
IV Herodes harppuineen
En tahdo kirjoittaa kainoista
katseista
nuorineitomaisella tavalla vajota maan
ääreen
tummat silmät, usein loistavat,
villit
loistavana yössä silmäni näkevät
Sinut, Salome, kaunein naisten
joukossa
haluaisin ylistää valtavaäänistä
pedonleikkiä
ylpeimpänä seisot sinä Israelin
ruhtinattarien joukossa
katse on kylmäja otsa on
marmorinkirkas
Mikä on lämmintä heidän
joukossaan, heidän mielessään
pehmeä ja joustava, ensimmäisen
liekin kohde
rakkauden herättävä lämpö sisällä
ennen sulkemista muuri on murtovesinen
Mitä on rakkaus kuin sydämen
lapsellinen tahde
heikko ja voimaton, vuotaa tänään
kuin muuli
Sinä Salome, uskomaton, ylpeä vaalea
haluan palkita sinut harppuni
sävelmillä.
Kylmänä ja suljettuna menit läpi
lainaajien orjantappuroista
tumman ja kalsean synteesi on koko
totuutesi
ja uhkaavien epäonnenpilvien loiston
kanssa
pyysi osallinen kiilteleviä tummia
silmiäsi
Sen takia tuplasti painaen,
ei-unohdettuna
tuli hetki jolloin hiljainen
päättäväisyys kaventuu
kuolematon pohjaton syvyys ei
mitattavissa
oli meidän onnemme, sitten tuli vei
sinut
Jotkut rakastavat visertävän
linnunlaulun kautta
toisten rakkaus on lapsekasta ja
keveää ja hyvää
mutta Salomen rakkaus on myrkynkirpeää
vaikka Salome rakastaa raudalla ja
verellä
Kirkas Salome! Huojunta edeltäautettua
valkoiset kädet, palavuuden janon
pulputus
ja huulet onnellisen kiinni ollessan
oletko kaunein, sinun rakkautesi on
parasta ja suurinta!
V Salomen uni
Salome, ympärillä temppeliäsi
vihreät smaragdit loistavat
sinä pakenit palatsin saleista
missä nöyristelevät orjat
työskentelevät
hymähdellen ja kunnioittavan naurun
kera
kun Syyrian kuu nousee
loistossa yllä puiden ja taivaankaton
Yksinäsi uniasi odotat vaikka ne
tulevat myöhässä
Taivaalla jyrinä heräsi
Hiljaisuudessa tuoksu täytti illan
Salome, hävitetään etäisyys
unessa unesi vaeltavat
smaragdit loistavat vihreinä
ja hitaasti sormukset kilahtavat
hyvin kasvaneen jalan ja käden
ympärillä
Salome, tummentuneen katseen kautta
näet loistavat hyttyset
Kuninkaasi lähetti sinut kerran
kun kauneutta pyysit häntä juomaan
joka tunsi verensä kuohun tulessa
Salome, oliko se sinun ahneutesi
kultaisia lainoja saada?
Nuoruuden tulen ja kauneuden
siihen pystyisi hyvin jokainen tyttö
ei, korkeammalla tahtosi liitää
et vain nostattanut mielialaa
sinä haluat toimia, käskeä
voittamattoman näköisiä ruhtinaita
vastaan
sinun katseesi, enigmaattinen, kylmä
itsellesi onnea etsit
Saloma, unessa sinä heräät
Yön vaaleahkossa sumussa
kuten liikkuivat pöllöjen silmät
smaragdit loistavat vihreinä
Kiinni hiustesi ympärillä
kaukana, kaukana leijuu
ajatus jota sinä yöllä ajattelet
Salome, enigmaattisessa silmässä
huojuva kuunvalo loistaa
irvistävää naisenkyyneltä
VI Herodeksen viimeinen laulu
Sinä et jätä minua koskaan, et
koskaan
käännyt vaikuttamattomana takaisin
Salome, Salome, vain sinut mä nään
unessa ja juilivana hereillä
kun koen unessa tukahdutettuja ääniä
palatsin pilarit heiluvat
ja näkee lieskuvien leimahdusten
valon
sinun kroppasi kivulloinen ja
suoraluontoinen
sinua leiskuvan kaipauksen polttamana
kaikki aateliset teatterikatoksessaan
sinä irvokkaasta naurusta katoat
ja hiljaisuudeksi muuttui hölpätys
ja keskustelu
Näen sinut kauniina koska tuet minua
Silmissä tummina vihasta
Sormien veristen kanssa
siunaajan pää rumpuna
Salome, flunssassa ajattelen kuin
kuinka edellinen, kun kukaan ei meitä
häirinnyt
minä menin takaisin Kyprokselle
pensaiden sekaan
värisevällä käsivarrella toit sen
Muistan kuinka makasit tiukan pyllysi
kanssa
Suonien iskun kuulin ja tunsin
muistan kuinka veri virtasi kuumana
Suuni kanssa, jota kädelläsi
kosketit
uneksin edelleen valkoisesta ihostasi
virtaavan veren tampoamisen kanssa
vaikka kuinka yritin paeta muistojasi
näkymä ei koskaan kadonnut
läpipääsijät raadellaan päivästä
päivään.
Minun voimani paloivat tuhkaksi
mutta koskaan en elämässä revi minä
sidettä ympäriltäni, jonka olet
kietonut
Salome, kuten kuulin yöllisenä
tuntina
tanssissa korusi helisevät
valkoisten raajojen ja verenpunaisen
suun ympärillä
vieläkin unelmani vaeltelevat
hermoileva vartalosi ja tasainen ihosi
aistini hämmentävät edellään
Mutta voi, rakastettujen silmäkulmien
alla
näen vapahdetun silmien tuijottavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti