Todellisuuden ja minuuden piirteistä

Haluan tässä kirjoituksessa erotella käsitteellisesti sitä, miten todellisuus, tietoisuus ja minuus sekä tosi ja harha suhtautuvat toisiinsa ja voivat tulla selvennetyiksi tämän yhteydessä. Todellisuus on helppoa määritellä sellaiseksi riittävämääräisen asiaintilojen kokoelman ylläpitäväksi valvojaksi, jonka tarkoitus on suojata riittävänlaatuinen toiminnan mahdollisuus ihmisille, jotka ovat tekemisissä tämän todellisuuskäsityksen kanssa. Riittävä funktioituminen – toiminnan ja ajattelun mahdollisuuksien tukeminen kuuluu siis olennaiselle tavalla todellisuuden käsitteeseen. Todellisuuden täytyy voida toimia yhteydessä sosiaalisen yhteisöelämän lakeihin. Jotta funktioituminen voisi olla täydellistä, tulee todellisuuden rajata itsestään pois sellaisia asioita, jotka eivät voi kuulua siihen samalla kun toiminta pyritään mahdollistamaan riittävän laajalle. Jos kaikki todellisuuteen pyrkivä laskettaisiin rajoittamattoman vapaasti siihen, hämmentyisivät ihmiset niin suuresti, että koko yhteisöelämä lakkaisi siihen. Pysyvyys on siis tärkeä kriteeri todellisuudelle ja monesti todellisuuden rakentamiseen johtava kehitys alkaa hyvin pragmaattisista periaatteista, todellisuus siis korostaa toimintaa. Toiminta on tässä sellaista sovittua, joka tapahtuu ihmisten välillä sovitusti rakennetussa yhteisöelämässä. Todellisuudessa on lisäksi sellainen sosiaalisuutta korostava piirteensä, nimittäin se, että se sovitaan ihmisten kesken, ihmiset sopivat sen, millaisia piirteitä todellisuuteen otetaan. Tässä prosessisssa ihmiset vertaavat jo valmiita todellisuuden piirteitä sellaisiin piirteisiin, joita tarjotaan siihen todellisuuteen kuuluvina. Todellisuus on siis sosiaalisen jatkuvuuden elementti, on vain mielenkiintoista ajatella sitä, myötäileekö todellisuus vai sosiaalinen jatkuvuus ensisijaisesti toista. Minuuden ja todellisuuden suhteessa todellisuus tulee rajoitetuksi tietoisuuden avulla minuudessa. Tietoisuus kertoo ihmiselle sen tärkeän tiedon, että mistä osasta todellisuutta hän on tietoinen. Tietoisuus voi olla hyvin suuressa määrin yksityisten piirteiden kautta rakentuva, sitä voivat rajoittaa mielisairaudet, ahdistumisalttius jne. Tietoisuus kertoo sen, miten minä tekee itsensä tietoiseksi todellisesta todellisuudesta. Minuutta käsitellessä voidaan sanoa, että tietoisuus todellisuudesta sijaitsee siinä. Minuuden voidaan katsoa muodostuvan suurelta osin pitämisistä erinäisiin sosiaalisen maailman ja henkisen maailman kohteisiin. Minuus on jotain, mikä välillä kätketään ja mitä tuodaan väliajoin arkaillen esiin. Minuus on kaiken kokemisen ydinfasaadi, se ei varsinaisesti ole ihmisen henkisissä toiminnoissa tietoisuuteen nähden korkeammalla sijalla, mutta esimerkiksi pohjaavin moraalinen harkinta, jossa toista ihmistä lähestytään itsen peilikuvana on minuuden alueen suoritettavana. Minuudessa tapahtuu ennen tieroisuutta vuorovaikutus toisten ihmisten ja persoonisuuksien välillä ja siksi minuus on etenkin moraalin kannalta tärkeä sijaintialue ihmisen kokonaisuudessa. Toden käsitettä kuvattaessa tullaan sen kaltaiseen tilanteeseen, jossa pysyvä ja yleisesti hyväksytty sulautuvat kuvauksina toisiinsa. Tosi on etenkin jotain sellaista, mikä katsotaan yleisesti hyväksytyksi. Tosi on jotain jolla on konsistenssia, yhteensopivuutta aiempien todeksi tulkitun todellisuuden materiaalin kanssa. Tosikin on kuitenkin jotain sellaista, joka sovitaan. Sopimuksenmukaisuus on jotain sellaista, mikä koetaan tärkeäksi määriteltäessä toden käsitettä ja sen alaa. Tosi on jotain mikä otetaan valmiina, siinä on tietyt pysyvyyden piirteet. Valmiina ottaminen erottaa itse asiassa toden ja harhan, mikä tarkoittaa sitä, että totena pidetty ohittaa ensimmäisen harkinnan verkoituksen ja pääsee sisälle edelliseen toden määritelmään. Harha taas on jotain, minkä katsotaan normaaleimmin syntyvän psykoosista, huumeista tai muista mielenlaajentajista. Harha on jotain mikä ei vaikuta olevan valmiina, siinä ei ole konsistenssia muiden todeksi tulkittujen asioiden kanssa. Harha siis on olemuksellisesti jotain sellaista mikä ei sovi yhteen. Harha on jotain mikä menee yhteisen tosisopimuksen ulkopuolelle. Se on siis jotain mistä ei ole sovittu, kun on sovittu toden luonteesta. Kuitenkin mielestäni harhaksi tulkitut havaintopiirteet voivat joskus olla täysin yhtä vahvoja kokemuksen elementtejä kuin sovinnaisen todellisuuden mukaiset toden todelliset havainnot. Todellisuuden tavanomaiset elementit tarvitsisivat ehkä uudentamista. On otettava huomioon myös epäsovinnaiset tavat saada tietoa todesta ja todellisesta. Tosi ottaakin ehkä liian vakavasti yhteensopivuuden toden kriteerinä. Joku voi esimerkiksi saada intuitiivisesti tietoa, jota muut eivät pystyisi saavuttamaan yhtä nopeasti omilla tavanomaisilla menetelmillään. Minuus on kuitenkin myös jotain sellaista, jossa kuvastuu ihmisen sisäisyys ja sisäinen elämä. Monesti ihmisen sisäisen elämän kuvastaminen ulkoiseen tulkitaan harhaisuudeksi ja suoranaiseksi todellisuudenvastaisuudeksi, vaikka esimerkiksi taiteellinen työskentely voi olla hyvin suuressa määrin riippuvainen siitä, että taiteilija saa ilmaistua sisäisen elämänsä kuvia yhteisötodellisuuteen. Sen vuoksi sisäisen elämän tarkastelua olisi voitava harjoittaa suhteellisesti vapaammin verrattuna siihen, miten sitä on voitu tehdä aiemmin.