maanantai 3. helmikuuta 2014

Näkymättömästä

Valoa, valoa aina vain
mutta näenkö sieluani
sitä voi kysyä
valo heijastaa vettä
näen kimalluksessa varjoni
kammottavan varjon
jota en tunnista omakseni
tässä päivänsä paistattelijoiden kaupungissa
en tahdo olla
kauemmin kuin on tarpeellista
paha kulkee kaikkien läpi
jotkut ovat päättäneet olla ”hyviä”
eivät he siitä tiedä
on vaikeaa olla hyvä ja olla onnellinen
en tiedä mitä ne tarkoittavat yhdessä
siksi sieluni pysyttelee pimennossa
se ei voi olla rehellinen ja näkyä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti