Riippumattomat korruptiota vastaan

Nuorille on tavallisesti tärkeää kuulua joukkoon, eli päteä jonkinlaisessa nuorten kategoriassa, josta voi olla heille myöhemmin hyötyä. Esimerkkinä voidaan pitää erästä rottamaista ja kaksinaamaista serkkuani, jonka kuvottavampaa pikkuihmistä ei voi hevillä maailmasta löytää. Minä en ole koskaan tarvinnut kuulua joukkoon, olen pikemminkin vältellyt joukkoja ja massoja. Goethekin totesi sen, että enemmistöä kuvottavampaa asiaa ja sanaa ei ole toista maailmassa. Tämän takia omat klikkinsä ja seurueensa muodostaneet rottaihmiset olivat esimerkiksi yliopistossa pilkkaamassa minua, koska kun tuollainen valtaihminen päättää muodostaa seurueen, arvostelee hän sen kautta muut ihmiset - eli, ei ole yksin omasta vahvuudestaan vaan heikkoudestaan johtuen. Tällaisilla klikki-ihmisillä ei tavallisesti ole minkäänlaista sisäistä elämää ja yksityisesti rakennettuja arvoja, koska he arvottavat kaiken lauman kautta ja hierarkkisesti.  Nuoret ihmiset tapaavat olla ainakin sieltä matalemmasta lahjakkuusluokasta todella kollektiivihenkisiä, ja kuten mainitun pikkuihmisen tapauksessa, hänellä ei ole ollut muutakaam mahdollisuutta kuin myötäillä toisten kiusaajia ja muita urheilunuorukaisia, koska hän ei ole koskaan uskaltanut olla yksilö ja välttää toisten miellyttämistä, hänestä voidaan käyttää helposti termiä välinauraja, jonka tehtävä on nauraa kuin mitkä tyttelit itseään vahvempien heikoimmista tehdyille vitseille ja kiusaamiselle. No se siitä, pikkuihmisestä, ei oikeastaam edes tarvitsis mainita tällaisia pieniä matelijoita, mutta nyt se kuitenkin oli tarpeen, koska en ole lähisuvussa huomannut aiemmin tuollaista kaksinaamaisuutta. Minun aikanani koulussa korkeimmassa kategoriassa olivat urheilijanuorukaiset mutta etenkin jääkääkkää pelanneet. He saivat kiusata toisia ja ylläpitää toisia laajempaa sanan- ja mielipiteenvapautta. Kun joku totesi jostain jotakin, tuli se ottaa vastaan ja vastavitsailua ei sallittu - nämä reppanat olivat aina määräämässä siitä kuka/kenestä/millä tavalla sai sanoa jotain. Mielestäni poliitikkojen tulisi olla kasvosoikeita niin, etteivät he korruptoituisi ja jotta he eivät huomaisi toisten mielipiteitä ja suostutteluja jostakin asiasta päätettäessä. Voidaankin sanoa, että heidän tulisi olla etenkin sokeita toisten arvoille ja mielipiteille, ja heidän tulisi kuunnella etenkin sisäistä ääntään ja omaatuntoaan. Eli arvollinen reaktiivisuus eli vertailussa muotoaan muuttama arvollisuus tulisi kitkeä yhteiskunnasta juuriaan myöten. Eli poliitikkojen ei tulisi vertailla arvojaan puolueen tai esimerkiksi hallituksessa mukana olevan ryhmittymän takia, vaan kaikkea arvottamista tulisi tehdä yksityisesti. Esimerkki tästä on Britannian entinen pääministeri Edward Heath, joka omaksui arvonsa ja mielipiteensä sopivilta ja itseään korkeammilta piireiltä, toisin kuin esimerkiksi Enoch Powell, joka oli aina syvällinen arvoissaan ja hän varmasti uskalsi sanoa asiat siten kuin hän itse pelkästään ne näki. Tästähän seurasi Powellin tapauksessa kabinetista ja varjokabinetista eroamisia ja erottamisia sekä myös tunnettu riitaa Konservatiivipuolueen kanssa, jonka jälkeen hän oli poliittisen uransa loppuvaiheen Ulsterin Unionisteissa. Poliitikon tulisi olla sellainen, että hänen tulisi vastustaa vallitsevaa konventionaalista valtajärjestystä. Vallan haltijoilla on aina riskinsä korruptoitua ja ei voida rehellisesti sanoa, että korruptiota ei jossain olisi - se ilmenee vain eri muodossa. Aion perustaa yhdistyksen "Riippumattomat korruptiota vastaan", jossa pyritään tutkimaan politiikan muotoa ja rakennetta, sekä tutkimaan pyyteettömyyden ja pyyteellisyyden välistä ristiriitaa, sekä käyttämään mm. preferenssiautonomian käsitettä siinä, kun arvioidaan sitä, millaisissa tilanteissa poliitikot päättävät valita päätöksiensä kohdalla vapauden tai vastuun. Siinä myös voitaisiin ottaa tavoitteeksi sen, että politiikan tekemisen luonne muuttuisi ja siitä tulisi enemmän inklusiivista. Myös hätäköidyistä päätelmistä, juoruamisesta ja arvostelusta, eli tyypillisen pikkuporvarillisen maailmankuvan osista tulisi päästä eroon. Riippumattomat korruptiota vastaan tukee etenkin uudenlaista tulkiintaa arvoista ja siitä miten arvot pääsevät tekemisiin poliittisen todellisuuden kanssa.

Unto Savonpoika

Unto ei viihtynyt koskaan Savossa
ei entisessä vanhempiensa talossa
hän nousi ylös ja nyt päätti
ei enää riittänyt oma sääli
Minä lähden Enklantiin maahan herrojen
ei kuitenkaan tiennyt herroja kerhojen
joutui heti pahaan jamaan
ei jaksanut kanniskella laukkuaan ilman kamaa
osti rahalla seteleillä uuden puvun
ei kuitenkaan välittänyt harmeista suvun
hän käveli pitkin Oxfordin katua
ja tulkitsi kaikkea onnena kuin satua
tuli lähelle raknnusta parlamentin
näki heti kaiken läpi, teki ventin
tuonne minä haluan, vaikken pääse
irtaantuu lopulta minusta jää se

Von Becker-suvun Luhangan haaran mannermaisista sukujuurista

Von Becker-suku omaa rikkaan ja mielenkiintoisen alkuperän monissa Euroopan maissa. Olen laskenut suvun Luhangan haaran jälkeläisille ainakin suomalaisia, saksalaisia, venäläisiä, skotlantilaisia, ruotsalaisia, ranskalaisia ja englantilaisia juuria. Joukossa on kuninkaallisia, ylhäisaatelisia ja tavallisia virka-/maa-aatelisia. Aatelissukuja on muutama polvi taakse mennessä niin paljon, että voi siitä päätellä, että vielä tuolloin ei epäsäädynmukaisia pariutumisia liiemmin hyväksytty. Esimerkiksi isoisäni isoisä oli kahden aatelisen, von Schrowe sukuisen äidin ja Otto Reinhold von Beckerin lapsi, jotka olivat myös ensimmäisiä serkkuja keskenään, heidän äitinsä olivat Esseneitä. Schrowe-suku on peräisin Saksan Westfalenista, josta se on tullut Liivinmaalle satoja vuosia sitten ja Suomeen 1600-luvulla. Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen Suomessa oli kultaseppä Gert Schrowe, joka residoi pääasiassa Turussa. Luutnantti Axel von Beckerin vaimo oli von Essen-sukua, joka suku on myös Westfalenista, joka on tullut Suomeen Liivinmaan ja tarkemmin ottaen Saarenmaalta, jossa heillä oli Zellie-niminen kartano. Esseneitten historiaa on joissakin kartoituksissa pystytty johtamaan 800-luvulle. Majoitusmestari Axel von Beckerin vaimo vapaaherratar Maria oli von der Pahlen oli sukua, joka on Esseneiden ja Schrowe-suvun tapaan Westfalenista Saksasta. Näiden kolmen miehen, Axelin, nuoremman Axelin ja Otto Reinholdin vaimojen kautta muodostuu yhteydet kaikkiin tämän haaran mannermaisiin sukulaissukuihin. Olen jphtanut näiden sukujen esivanhempia kuudenteen polveen aiemmin, ja nyt esittelen seitsemännen polven. Sieltä löytyy Reinhold WIlhelm von der Pahlenin vaimo Anna von Anrep, joka oli baltiansaksalainen vanha aatelissuku. Kauempaa tuosta linjasta löytyvät mm. baltiansaksalaiset suvut von Riesebieter ja von Meyborg, Seuraavaksi löytyy Gertrud Magdalena von Wangersheim, jonka äiti oli von Rosen, vanhaa saksalaista sukua. Carl de la Motte, vanhan ranskalaisen aatelisen hugenottisuvun jäsen, hänen isänsä avioitui Brita Munck af Fulkilan ja oli itse kenraalimajuri Ruotsin armeijassa. Gertrud von Engelhardtin vanhemmat olivat Caspar von Engelhardt till Urtau ja Barbara von Fuldert. Tästä linjasta löytyy mm. suvut von Fulden, von Berg ja von Sesswegen. Christoffer von Schildtin vanhemmat olivat Bertold Christofferson von Schildt ja Catharina von Valmus. Maria Tönnisdotter von Klotin vanhemmat olivat Tönnis Klaus von Klot zu Waikens ja  Maria Henriksdotter von Todwen. Nandelstadtien linjasta löytyy suvut von Ritterfelt, von Fircks ja von Schlippenbach. Didrik von Essen af Zellien äiti oli Anna Leps, myös saksalaista sukua. Von Pollien linjasta löytyy ainakin von Vietinghoffeja. Skotlantilaisten Pistolekorsien linjasta löytyy vanha rälssisuku Bagge ja suku Zöge von Manteuffel sekä von Uexkull-suku. Torwigge-suvun haarasta löytyvät suvut von Hahnebom, von der Osten ja von Borg. Skotlantilaisen Sofia Margareta Anderssonin linjasta löytyy suku von Estorph, myöskin alkuperäisesti Skotlannista. Saksalainen suku Sprengtport on tuottanut itsestään myös yhden Suomen historian tunnetuimman diplomaatin Georg Magnus Sprengtportenin. Maria Gertruda Petzholtzin äiti oli Dorotea Gertruda Lode (katso kuten Essenienkin tapauksessa Vänrikki Stoolin tarinoita). Johan Arvidsson Tandefeltin äiti oli Brita Henriksdotter Ekestubbe. Sofia Maria von Hirchheitin äiti oli Maria von Metzerode ja linjasta löytyy von Bellingshauseneita, von Deppeneitä ja von Vegesackeja. Heinrich Wolffeltin linjasta löytyy von Tiesenhauseneita, von Schierstädtejä, von Breideneita, von Madelungeja ja von Bacheimeja. Gertrud von Koskullin äiti oli von Stackelberg. Venäläisen pajarisukuun kuuluneen esivanhempani Fromhold Johan Nassokinin äiti oli von Ungern ja sukulinjasta löytyy myös von Zweiffeleitä. Saksalaiseen sukuun kuulunut Henrik Sahlefelt oli Rooman palveluksessa ollut upseeri. Henrik Belfrage avioitui Janetta Balramin kanssa ja he molemmat olivat skotlantilaisesta suvusta ja skotlantilaista landed gentryä.

Itseluottamuksesta erikoistumisen ja asiantuntijuuden tukijana

Itseluottamus tarkoittaa sitä, että ihminen katsoo oman olemuksensa olevan kunnossa. Vaikka siinäkin on jotain olennaista, niin en kuitenkaan tarkoita, että itseluottamus olisi aitoa silloin, jos se perustuu esimerkiksi vaatteisiin, varallisuuteen tai ulkonäköön. Itseluottamuksen tulisi olla jotain syvempää, joka perustuisi henkisiin ominaisuuksiin ja henkiseen kehittyneisyyteen - oman ajattelun kehittyneisyyteen. Toisaalta kognitiivisessa mielessä ihmisen itseluottamuksen tulisi perustua myös käytännölliseen toimintaan ja sen mahdollistamiseen.
Voidaan esimerkiksi sanoa, että ihminen voi saada ajattelulleen käytännöllistä merkitystä siten, jos hän luottaa itseensä ja ei anna toisten kehittymättömien ihmisten ajatelmien vaivata itseään. Siinä mielessä itseluottamus voi olla myös tiedollinen asenne. Eli hankitaan herpaantumatta tietoa omasta alastaan ja pyritään myös tuomaan sitä esille kaikenlaisissa soveltavissa opetustilanteissa. Eli kaikkien tietoon suuntautuneiden tulisi kokea oma tietonsa ja oma alansa riittävän arvokkaana, että sitä koskevaa tietoa voitaisiin tuoda toisten ihmisten saataville, sillä on selvää, että tietyt yliopistojen alat ovat muuttuneet viimea aikoina täysin epämerkityksellisiksi, jos ajatellaan esimerkiksi käytännöllistä yhteiskuntaelämää ja politiikkaa.
Asiantuntijuus tarkoittaa tietynlaista praxista eli käytäntöjen kokoelmaa, jossa tiedot käytännöllistetään, niitä tarkkaillaan ja pyritään laajentamaan omaa erityisalaa ja luomaan sille yhteyksiä toisiin tiedon aloihin. Asiantuntijuuden ei siis tulisi tarkoittaa sitä, että pienessä piirissä kommentoidaan ja tuodaan esiin tietoa, joka ei koskaan yllä luentosalin tai seminaarisalin seinien ulkopuolelle. Eli fakki-idiootteja ei tulisi kannustaa filosofian opinnoissakaan jatkamaan älyjumppaansa jatko-opintoihin, vaan väitöskirjaa tekemään tulisi ottaa vain sellaisia opiskelijoita, joiden lopputyöt ovat omiaan herättämään keskustelua. Eli filosofiallekin tulisi löytää käytännöllinen sovellettava merkitys, joka korostaa etenkin logiikkaa, yhteiskuntafilosofiaa ja etiikkaa mutta etenkin soveltavaa etiikkaa.
Erikoistuminen taas tarkoittaa sitä, että siinä pyritään hakemaan tietoa tietystä tiedon erikoisalasta, vaikka senkään ei tulisi päätyä tarkoittamaan fakki-idioottisuutta (oman alansa lahjaa). Erikoistuminen tulisi aloittaa mielestäni jo koulussa ja sen takia vanhanaikainen opintosuunnitelma tulisi poistaa, kouluja yksityistää ja ei ainakaan pidentää oppivelvollisuutta. Vanhanaikainen vasemmistolainen luokkaopetus tarha- tai keskitysleirimalliin tulisi poistaa ja alkaa soveltamaan koulussa sellaisia oppimismenetelmiä, joissa otettaisiin huomioon oppilas yksilönä, jolla voi olla toisiin oppilaisiin nähden erilaisia tarpeita ja haluja ohjata itseään. Lukioihin tulisi tuoda tenttiakvaariot ja kirjatentit yliopistojen malliin. On hullua miten Vasemmistoliiton kommunistit haluaisivat pidentää oppivelvollisuutta, jotta voisivat kontrolloida entistä enemmän nuoria ihmisiä ja tulla heidän kannattamakseen. Se ei saa tapahtua.

Muutamia asioita

Mitä minä en nykyään käsitä ihmisissä, on halu toisten ihmisten heikkouden hyväksikäyttöön, masentamiseen ja alistamiseen. Ihmisen heikkouden hyväksikäyttäminen, eli esimerkiksi vaikka mummojen ryöstäminen tai sosiaalisesti heikompien kiusaaminen, on raukkamaista, koska se perustuu opportunismiin, joka on alhainen asenne toimia ja jota ei tulisi koskaan tukea asenteena. Ihmisten masentaminen taas tarkoittaa sitä, ettei kannusteta yksilöitä optimismiin, vaan tuodaan esiin heidän heikkoutensa ja epäillään sen takia yksilön kykyä toimia. Alistaminen on periasenne junttimaisilla miehillä, jotka eivät pysty tasa-arvoiseen suhtautumiseen ihmisten välillä. En myöskään ymmärrä halua vertailla ja kilpailla toisten ihmisten kanssa. Halu näyttää että "minä olen parempi" kuuluu lähinnä hiekkalaatikoille , nuorisopolitiikkaan tai jääkääkkäkaukaloihin. Ihminen voi näyttää paremmuutensa vain omalla esimerkillään, eikä siihen kuulu kilpailu, ja myöskin ei voida esimerkiksi joidenkin ominaisuuksien perusteella, jotka voivat olla naturalistisia, sanoa, että tämän perusteella minä olen parempi - jopa aatelinen! Kaikki tämä perustuu siihen, kuinka monet kehittymättömät ihmiset haluavat ylläpitää rooleja ja todistella jotain. Kun ajattelee tällaista asiaa, niin tulee mieleen, miksi etiikka ja moraali eivät kosketa läheskään kaikkia ihmisiä kaikenlaisissa tilanteissa, vaan jotkut toimivat kuin olisi olemassa jonkinlainen jatkuva taistelu toisia ihmisiä vastaan. Monesti tällaiseen toimintaan liittyy seksuaalisia sävyjä, jossa ajatellaan, että tulee osoittaa toisille ihmisille omaa seksuaalista arvoaan, ja näille ihmisille arvokkainta itsessä on oma siemenneste tai oma vagina. Nykypäivänä kun sanotaan, että kaikki asiat tulee kaupallistaa, joka ei ole itsessään aivan väärin, niin jotkut ovat omaksuneet tämän niin sydänjuuriaan myöten, että he haluavat kaupallistaa myös oman pillunsa tai kikkelinsä. Schopenhauer kirjoitti paljon siitä, miten ihminen voi saada käsityksen älyllisestä minästään vain sulkemalla oman lisääntymisen halunsa. Monesti on niin, että kun ihmiset ovat kovia nussimaan, tekevät he silloin myös eniten lapsia. Olen sen verran Schopenhauerin/Pentti Linkolan maailmankatsomuksen omaksunut, että mielestäni on vastuutonta pusertaa esiin omaa sukukuntaansa, ja sen jälkeen valvoa heidän oikeuksiaan aivan kuin he olisivat jonkinlaisia superihmisiä, vain oman kaikkea muuta arvokkaamman siemennesteen takia. Tässä mielessä äärimmäisyyteen vieden voitaisi sanoa, että jonkinlainen Platonin kasvatusjärjestelmä, jossa ihmiset eivät tunne biologisia vanhempiaan ja jossa jälkeläisten arvo mitataan vain heidän kykyjensä kautta, voisi olla paljon sopivampi kuin tällainen älyvapaa omien sukukuntien luominen ja niiden palvominen. Schopenhauer katsoo itsestään selväksi sen, ettei filosofien tulisi mennä avioon tai hankkia lapsia. Kuitenkin akateemisen filosofian älynippailun sijassa filosofin roolista on tullut niin porvarillinen, että filosofoiminen on nykyään vain työasia, joka ei kosketa 99,9 prosenttia väestöstä. On käsittämätöntä, miten Suomessa filosofiaa pidetään vain jonkinlaisena pienen piirin akateemisten virkamiesten harrastuksena, jolla ei ole eikä sille haluta tai olla valmiita rakentamaan minkäänlaista käytännöllistä roolia ja merkitystä. Filosofia jos mikä tulisi käsittää muutosvoimana, jonka avulla voitaisiin puuttua politiikan, sosiaalisen elämän ja kansalaisyhteiskunnan ongelmiin. On käsittämätöntä katsella sitä porukkaa seminaareissa, poliittisesti passiivisia vaihtoehtoihmisiä jotka ovat toinen toistaan vähemmän kyvyllisiä tuomaan filosofiaa muuhun elämään, vaan jaarittelevat kaikenlaista ei-tähän käytännölliseen maailmaan kuuluvaa. Filosofia nykyisen akateemisen filosofian mielessä on jonkinlaista, toki joskus tarpeellistakin älyjumppaa, mutta on naurettavaa katsoa, miten tällaiset pienet yli-ihmiset nauttivat siitä, kun voivat neppailla näiden toisten ihmisten luomien älyryteikköjen keskellä ja kommentoida. Suomessa ei ole yhtäkään kunnollista filosofia, koska tutkijoilla tärkeitä asioita maailmassa on lapset ja eukko, ja koska kaikki akateemiset filosofit ehkä edesmennyttä Jaakko Hintikkaa lukuunottamatta tyytyvät vain kommentoimaan toisia filosofian tutkijoita, ja kikkeli pystyssä tuottavat artikkeleita ja kirjoja, jotka todellisuudessa perustuvat vain toisten ajatteluun ja omaan ajattelemattomuuteen. Filosofiaa tulisi opettaa jo varhaisilla asteilla koulussa, ja tuon opetuksen ei tulisi perustua pelkkään katedeerijulistukseen, vaan siinä tulisi kannustaa lapsia ja nuoria ottamaan kantaa ja keskustelemaan esimerkiksi siitä, mikä on filosofian merkitys ja minkälaisen merkityksen se voisia saada tulevaisuudessa. Lapsille ja nuorille on opetettava etenkin luovaa ja soveltavaa ongelmanratkaisua, jossa tärkeintä on etenkin filosofinen logiikka ja filosofinen etiikka. Asiantuntijuuden eli esimerkiksi vaikka filosofian tutkijana toimimisen tulisi tarkoittaa sitä, että hänen tulisi voida esittää tietämystään muulle yhteiskunnalle ja ihmisille. Nykyaikainen akateeminen filosofia Suomessa on kuin sulkeutunut sumppu, josta välillä keskustelun hiljentämiseksi nousee kuin teleskooppi luunvalkoinen norsunluutorni.

Eräästä suomenkielen pioneerista

Joulukuun 26. päivänä vuonna 1788 Kangasniemellä Savossa syntyi aateliseen kartanonomistaja Anders von Beckerin ja Anna Sofia Sundströmin perheeseen poika, joka oli vielä mullistava suomen kielen, sen etenemisen ja tutkimisen sekä suomenkielen varhaistodistusten keräämisen jo kauan ennen kuin hänen oppilaansa Elias Lönnrot aloitti pitkin maata kulkemisen. Reinhold suuntautui ensin matematiikkaan sen jälkeen, kun hän valmistui ylioppilaaksi ja oli tullut Turun akatemiaan opiskelemaan. Myöhemmin hän kuitenkin valmistui maisteriksi ja tohtoriksi historian alalta. Ei ole säilynyt tietoa siitä, mikä oli syy siihen, että hän kiinnostuikin historiasta matematiikkaa enemmän, mutta on aiheellista luulla, koska hän pyrki jo varhain tutkijan ammattiin, että hän olisi nähnyt tutkijanuransa helpommaksi historiassa eikä matematiikassa.
Reinhold siis aloitti tutkijanuransa Turun akatemiassa, mutta Turun palon ja yliopiston uuteen pääkaupunkiin siirtämisen myötä hän jatkoi uraansa Helsingissä Aleksanterin Yliopistossa. Kuitenkin merkittävän lehtimiestyönsä hän aloitti Turussa, kun vuonna 1820 hän perusti Turun Wiikkosanomat, järjestyksessään toisen suomenkielisen sanomalehden Antti Lizeliuksen Tietosanomien jälkeen, vaikka välissä oli aikaa noin neljäkymmentä vuotta. Uudissanojen kehittäjänä ja sananvapauden edistäjänä hän on tunnettu. Muun muassa eläke, ihmiskunta ja sivistys ovat kolme hänen ainakin kymmenistä, ellei jopa sadoista uudenlaisista sanoista. Sekä Runeberg, Lönnrot ja Snellman olivat hänen oppilaitaan, ja Porthan opettajansa.
Reinhold kehitti uudissanoja sekä omasta päästään että myös savonmurteesta, jolle hän varmasti oli altistunut jo Kangasniemellä, missä säätyläisiä saati aatelisia ei ollut paljon. On sanottu, että Reinhold olisi oppinut suomenkielen poikasena leikkiessään talonpoikien lasten kanssa. Hän siis oli kaksikielinen, esimerkiksi yliopiston luennot pidettiin luonnollisesti vielä tuohon aikaan ruotsiksi, ja opinnäytteitä kirjoitettiin pääasiassa latinaksi. Reinhold julkaisi vuonna 1824 Finsk Grammatikin eli suomenkielen kieliopin, jossa esimerkiksi suomen kielen lauseoppi esiteltiin ensimmäisen kerran ja kielioppia onkin pidetty tuohon menneessä parhaana esityksenä suomenkielestä. Reinhold siis oli akateemisella urallaan apulaisprofessori, vaikka hän tuurasikin väliaikaisesti toisia professoreja. Hän pyrki Helsingin yliopiston professoriksi vuonna 1832, ja konsistori puolsi hänen valintaansa. Kuitenkin venäläiset, jotka pitivät Reinholdia liian ruotsalaismielisenä, valitsivat toimeen Gabriel Reinin. Tämä epäonnistuminen masensi suuren miehen ja hän vetäytyi suomalaisen kulttuurin korkeimmalta Parnassolta. Hän sai muutamaa vuotta sen jälkeen professorin arvonimen. Hän kuoli vuonna 1858.
Olli von Becker
YTM                                                                                                                                                                                                                                            

Luovuksissa

Mielestäni koulujemme oppilaille olisi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin lisäksi opetettava ja esiteltävä luovuutta ja luovia ratkaisuja siten, että siinä annettaisiin tietoa luovien sovellustusten käytöstä niin liike-elämässä, kirjoittamisessa, taiteessa ja kaikenlaisessa päättelyssä, missä sitä kulloinkin vaaditaan. On esimerkiksi sanottu, että luova ihminen näkee kaikessa sellaisessa jotain omaperäisempää, kun tavallinen ihminen, jonka päättelykyky ja luovuus ei ole samalla tasolla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että luova ja luovuuttaan käyttävä ihminen näkee vaikka samassa taulussa jotain omalaatuisempaa kun tavallinen ihminen, joka ei harjoita luovuuttaan, näkee vain tavanlaisia asioita, jotka eivät liiempää päättelyä vaadi.
Eli luovuuden opettaminen vaatii etenkin omaperäisiä ratkaisuja ja vapaata päättelyä, jossa ei suoraan lyödä ns. vääriä vastauksia. Luovuuden opettaminen vaatiikin siis etenkin kertomista ja omien kysymysten muotoilua. Muistan lukiosta sellaisen biologian opettajan, joka irvaili sen kustannuksella, koska hänen mielestään filosofiassa kysytään vain oman kysymyksen muotoilua ja siihen itse vastaamista. Kuitenkin on sanottava, ettei kaikessa ihmiselämään kuulumisessa pyritä mekaanisesti jonkun yhden hyväksytyn vastauksen etsimiseen, sillä se on etenkin epäluovuutta ja luovuuden vastaisuutta.
Suomalaiset opiskelijat tarvitsevat luovuuden opettamista, koska nykyaikainen maailma vaatii jatkuvasti entisten premisssien ja paradigmojen korjaamista ja paikkaamista. Eli voidaan sanoa, että esimerkiksi tieteessä tarvitaan luovuutta silloin, kun ei tehdä joidenkin ennaltapäätettyjen esioletusten mukaista normaalitiedettä, vaan pyritään koko ajan löytämään vallankumouksellisia kysymyksiä, joiden kautta koko tiedettä voitaisiin uudistaa. Ja ei pidä unohtaa sitä, että tietoa ja saatuja vastauksia pitää voida soveltaa kaikenlaiseen normaalielämään ja sen takia tarvitaan uudenlaisia tapoja käsitellä tietoa ja tunnistaa niistä kaikkein olennaisin. Esimerkiksi soveltavan etiikan opetus on tärkeää, koska etiikankin on voitava uudistua ja käsitellä konkreettisesti asioita ja etenkin uusia asioita, jotka koskevat yhteiskuntaelämäämme.
Suomalaisissa kouluissa tarvitaan myös uskontoa, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa yhdistävää arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä, koska siinä aineessa voitaisiin edistää oppilaiden tapaa nähdä oikeanlaisia kysymyksiä, jotka koskevat etiikkaa ja yhteiskuntaa. Arvot tarkoittavat asioita, joita tapaamme arvostaa. Asenteet ovat sellaisia henkisiä välineitä, joita edistämme toimimalla tietyllä tavalla. Ja arvostelukyky on se väline, jonka avulla jonka perusteella arvostelemme asioiden merkityksiä ja symboleita. Eli on pyrittävä edistämään toimintaa kritisoimalla arvoja, koska yhteiskunnassa on valvottava sitä, mikä on arvostamisen arvoista. Asenteita on kritisoitava, koska niistä alkeellisimmat eivät johda mihinkään, ja arvostelukykyä on arvioitava, että saadaan esiin oikeanlaisia kysymyksiä.