Kylämentaliteetistä sivilisaatioksi

Kapitalismin realisoituminen on tuottanut Suomeen tiettyjä epätoivottavia ilmiöitä vaikka vika onkin vain seurauksessa eikä syyssä. Jotkut ihmiset ovat niin herkkiä ja passiivisesti vaikutteellisia, että he työn seurauksena muodostavat sosiaalisesta vuorovaikutuksestakin vaihtosuhteita. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hedän piirissään vallitse altruismia vaan kaikki sosiaalisuhteet perustuvat kauppasuhteeseen eli siihen, että jokaisesta pyyteettömästä teosta on saatava hyötyä, eli siis itse asiassa tällainen toiminta onkin pyyteellistä.On ikävää jos tällainen vahvuuden valeasussa esiintyvä heikkous tulee määrittelemään kulttuurin luonnetta. Tämä toki johtuu myös suomalaisen kulttuurin nuoruudesta – aikaisemmin ei ole tarvinnut läheisriippuvaisesti ohjelmoida ihmisiä, koska varakkaat ihmiset eivät ole kokeneet, että heidän tulisi käydä kauppaa sosiaalisilla suhteilla.

Meidän aikamme on epäilemättä tällaisten profittia etsivien pikkuporvarien aikaa, jotka esimerkiksi voisivat ruveta huoriksi, jos siitä maksettaisiin edes kohtuullisesti. Aikaisemmin rahasta ei puhuttu ja altruismi kuului etenkin korkeimmissa asemissa olevien ihmisten piirteisiin. Egoismia on halveksuttu, koska se tekee ihmiset kyltymättömiksi ja epärehelliseksi ainakin jollakin tasolla. On monia itsekkyyden muotoja kuten seksin haluaminen. Molemmat pyrkivät omien itsekkäiden tarpeidensa tyydyttämiseen.

Vaikka kunnioitankin avioliittoa instituutiona, on se kuitenkin mielestäni vapautta rajoittava. Siinä pyritään omistamaan toinen ja sen takia en suosittele sitä kenellekään. On niin, että etenkin naiset saavat siinä turvallisuudentarpeensa tyydytetyksi, ja siitä se vasta koppavuus alkaakin. Sinkkuelämää-kulttuuri ei ole hyvästä, mutta omien heikkouksien piilottaminen naimisiin menemisellä ei ole toivottavaa myöskään.

Yksi ongelma Suomessa on tapa suhtautua toisiin ihmisiin ja minkälainen käytös katsotaan itselle hyväksyttäväksi. Etenkin kaupungeissa asuvat pikkunaiset ovat erityisen kiinnostuneita pintaliihottamisesta, vaikka heidän ominaisuutensa eivät siihen riittäisi. Tämä kulttuuri on sellaista kulttuuria, jossa tiettyjen statussymbolien on löydyttävä kaikilta, jotka haluavat kuulua piireihin. Myös ulkonäkö on tärkeä asia itseään kauniina pitäville. Naiset voivat olla hyvin koppavia ja pakkeja ei välttämättä anneta kovin ihmismäisellä tavalla. Naiset pitävät myös aina fasaadia, koska heidän mielestään he voivat ohjailla vuorovaikutusta, jonka takia heissä ei ole välittömyyden, ystävällisyyden tai luovuuden ominaisuuksia. Tällaisten kuningattarien mielestä heitä on kohdeltava silkkihansikkaalla, juhlien, palvelun ja statussymbolien kautta samalla kun toiset ansaitsevat kaiken pahan.

Olli von Becker

YTM

Ajattelusta ja pikkuporvareista

Ajattelu on harvinaista nykypäivänä. Epäajattelijat eivät ajattele mitään muuta kuin konsensusta ihmisten välillä ja omaa opportunistista hyväänsä. Ajattelu tarkoittaa asioihin suuntautumista oikealla, kriittisellä ja omaa etua ajamattomalla tyylillä. Ajattelija on pikkuporvarin vastakohta – pikkuporvari tekee kaiken pakosta, jonka hän näkee toimintaansa ohjaavan. Ajattelija suhtautuu asioihin vapaalla ja tiedostavalla tavalla. Tämä ajattelijan pyyteettömyys saa hänet monasti pahoittamaan sellaisten ihmisten mielet, jotka ajattelevat vain viiteryhmien ja omien ryhmäjäsenyyksiensä kautta ja avulla. Tällaiset tavalliset mielet ajattelevat vain elämän järjestymistä ihmisten keskellä, ja omaa rooliaan tällaisessa roolipelissä mitä esimerkiksi työpaikkahierarkiat ja politiikan todellisuus edustavat. Tällaiset ihmiset tavoittelevat vain omaa etuaan ja kuuntelevat valppaasti kaiken, minkä ihmiset sanovat tällaisen ihmisen omasta viiteryhmästä. Vapaus on ajattelussa itseisarvo ja sen takia kaikkea mikä sanotaan vapaasti huomioimatta omaa opportunistista etuaan on hyvää ja toivottavaa ajattelua ja käytöstä. Jotta voi olla ajattelussa vapaa, ei silloin voi korostaa minkäänlaista omaan etuun liittyvää johtolausetta. Ajattelussa ei mietitä sitä, mitä naapuri ajattelee, tai mitä vieruskaveri ajattelee. Oikea ajattelu on pidikkeetöntä ja vapaata. On voitava sanoa se, mikä on jonkinlaisten sosiaalisten arvojen ja konsensuksen myötä jäänyt aiemmin sanottua. Tässä ajattelun perinteessä on kunnioitettava etenkin itsenäisiä ja yksilöllisiä ajattelijoita. On selvää, että vapaan ajattelun vastakohta on yhteiskunnalliset hierarkiat ja niissä kiipijämäisesti ylös pyrkivät opportunistiset mielet ja heidän järjestämänsä yhteiskunta. Yhteiskunta joka ei tue vapaata ajattelua on hierarkkinen ja se suosii ihmisten keskuudessa etenkin totteliaisuutta ja samalla se ylläpitää järjetöntä käskyhierarkian palvontaa, joka ei niin kuin ihmiset ajattelevat, perustu minkäänlaisiin yliyksilöllisiin ominaisuuksiin vaan roolitodellisuuteen, jota tietyt vapauteen rajoittavasti suhtautuvat, toisia ihmisiä arvottavat ihmiset pitävät yllä. Ajattelussa ei ajatella sitä, mitä ”voi sanoa”, vaan siinä ajatellaan sitä, mitä kuuluu sanoa ollakseen rehellinen sekä itselleen että totuudelle. Vapaita ajattelijoita on etenkin nuorten ihmisten keskuudessa valitettavan vähän, koska he koulutuksen sopeuttavan vaikutuksen takia omaksuvat itselleen vanhempien ihmisten edustaman ja esittelemän sopeutuvaisuus- ja hierarkiatodellisuuden. Pikkusieluiset ihmiset ajattelevat, että vain tietyillä ihmisillä on kykyä ja oikeutta sanoa todellisuudesta jotain, ja tuollaisia ihmisiä kohtaan sanotut arvostelevat sanat eivät ole toivottavia eikä niillä ole näiden ihmisten keskuudessa validiteettia. Tämän politiikan iskulauseena on ”anna nyt sortaa itseäsi, että pääset myöhemmin sortamaan toisia.” Kuitenkin on niin, että kun nuoremmat ihmiset ovat ensin antaneet sortaa itseään, omaksuvat he sortajien politiikan ja sitä myöten epävapauden ja epäajattelullisuuden. Ajattelussa ei voi olla minkäänlaisia idoleita, eli itseiskunnioituksen ansaitsevia ihannekuvia. Kaikki on voitava kyseenalaistaa, ja ne ihmiset, jotka edustavat sen vastaista ajattelunmallia, eivät sovi nuorten ihmisten arvostuksen kohteiksi. Pikkuporvari on etenkin kiinnostunut siitä, mitä ajatellaan esimerkiksi vaikka naisista, suomenruotsalaisista tai vaikkapa maahanmuuttajista. Siinä tärkein pyrkimys on siinä, että ei loukata mitään viiteryhmää. Etenkin naiset ovat erittäin tarkkoja siitä, mitä heidän viiteryhmästään ajatellaan, ja sovinistiksi leimaaminen ei ole kovin vaikeata. On mielenkiintoista havaita, että naiset ajattelevat vieläkin ryhmästään niin herkästi, ja ovat niin heikkoitsetuntoisia, että he pahastuvat samalla tavalla arvostelustaan kuin vaikka esimerkiksi kehitysvammaiset. Mielestäni naisissa on saman verran maskuliinisia ominaisuuksia hallitsevia ihmisiä kuin miehissä. Tämä ajatus tulee Otto Weiningerilta, joka ajattelu maskuliinisten etenkin henkisten ominaisuuksien olevan täysin ylivertaisia suhteessa feminiinisiin, joiden piirissä vapaata ajattelua ei hevin esiinny. On selvää, että sellainen ihminen joka suhtautuu asioihin rationaalisesti on toimintakyvyllisesti ylivoimainen sellaisiin ihmisiin nähden joita ohjaa toiminnassa tunteet, ja irrationaalinen tapa suhtautua asioihin. Feminiiniset ihmiset suuntautuvat asioiden sijasta ihmisiin, ja tämä onkin heidän tunneherkkyytensä syynä. Toisten ihmisten miellyttäminen on hyvä ominaisuus spanielissa tai huorassa, mutta ajattelevassa ihmisessä se ei voi tulla kysymykseen. Ihmisten tunneperäiset ryhmäliitteet ja oma ”kaveripiiri” on murskattava sillä, että ajattelee vapaasti ja rationaalisesti. Ihminen ei voi ajatella omia ryhmäliitteitään ja ”kaveripiiriään”; jos hän kokee tarvetta menestyä ajattelun alueella.

Yrittäjyys ja ”Nu måste du!”

Harkitsin vakavasti muutama vuosi sitten kirja-antikvariaatin omistajaksi ryhtymistä. Ala on Suomessa epävakaa, eivätkä kaikki edes pelkästään matalasti koulutetut ihmiset tavallisesti osta kirjoja – Päätalon pysähtyneisyys ja kesäteatteri riittää heille kulttuurista. Eli oli siis epävarmaa olisiko tuollaisesta liikkeenharjoittamisesta edes päässyt omilleen. Hagelstamin antikvariaatti Fredrikinkadulla Helsingissä on varmasti yksi harvoista suomalaisista vanhoja kirjoja myyvistä liikkeistä, joka tekee todella tuottoa. Mutta se olisikin ollut idealistinen yritys, koska pidän etenkin antiikkisista kirjoista. Mietin myös, että kirja-antikvariaatin yhteyteen voisi järjestää erilaisia kirjallisia aktiviteetteja, kuten esitelmätilaisuuksia ja runomatineoita, ja yhteistyötä paikallisten kirjailijoiden ja runoilijoiden kanssa.

Kuitenkin suvussani on yksi iloinen pienyrittäjä, kun pikkuserkkuni Teemu osti itselleen vanhan kauppa-auton, ja rupesi kulkemaan Pohjois-Karjalan pitäjiä pelkästään lähiruokaa myyvällä ”makuvankkurillaan”. Tämän myötä syrjäseutujen vanhukset saavat ruokaa lähelle kotioveaan ja samalla he ostavat tahtomattaan lähiruokaa, sillä Teemulla on hyvät yhteydet etenkin pienempiin elintarvikkeita ja aineksia tuottaviin ihmisiin.

Kuitenkin on niin, ettei pienyrittäjäksi ilahduttavia esimerkkejä lukuunottamatta haluta. Ihmiset kokevat tavallisesti että he eivät voi nähdä niin paljon vaivaa mitä se vaatii, eikä siitä tuleva palkka (niin henkinen kuin materiaalinenkaan) ole tarpeeksi suuri. Kuitenkin tarvitsemme yrittäjiä lisäämään alueitten palvelumahdollisuuksia ja eläväistä kulttuuria – paikka elää merkittävällä osuudella omista yrittäjistään. Tämän takia yrittäjiä tulisi kannustaa entistä enemmän, ja yrityksen perustamiseen tulisi antaa nykyistä enemmän erilaisia tukia kuten starttirahaa. Lisäksi tiloja ja infrastruktuuria tulisi kehittää pelkästään yrittäjät mielessä.

Yrittäjyyden olemus elää ehkä parhaiten suuremmilla paikkakunnilla, jossa edessä nähtävä päivittäinen kulttuuri perustuu erilaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Silloin kaikki elävät ja kantavat vastuuta laajasta yrittäjien yhteisöstä. On minun mielestäni niin, että jo pelkästään 10 tuhannen asukkaan pitäjissä tulisi olla kirjakauppa, ja kirjaharrastusta ja lukemista tulisi kannustaa aloitettavaksi jo esikoulussa, ja tästä tulisi karsia sellaista luuloa, jonka mukaan esimerkiksi nuoret lapset eivät olisi kyvyllisiä kommunikoimaan vanhempien ihmisten kanssa esimerkiksi kirjoittamisen välityksellä.

Olen jo kolmatta vuotta toiminut sukuni toimikunnan jäsenenä Professori Reinhold von Beckerin kirjoituskilpailua ohjastamassa Kangasniemen Beckerin koulussa, ja on sanottava, että nämä lapset osaavat jo tuossa iässä kirjoittaa paljon paremmin kuin mitä itse osasin. Eli kirjoittamisella kommunikoiminen ja lähdeaineiston hankkiminen kirjallisista lähteistä ei siis suinkaan ole tasossaan heikentynyt Suomenmaassa. Voi olla niin, että nykyteknologian kehittäminen ei ole vienyt niiltä kirjasta pitämistä, joilla todella on kirjallisia lahjoja. Niillä jotka valitsevat tabletin kirjan sijaan jotain puuttuu.

Yrittäjiä tulisi rohkaista siihen, että he lähtisivät pelotta ja ennakkoluulotta muodostamaan omaa taloudellis-kulttuurisen aktiviteetin mukanaan tuomaa elintärkeätä projektiaan erilaisilla paikkakunnilla. Mielestäni jokaisella paikkakunnalla tulisi olla riittävästi pienyrittäjiä, ammattilaisia, ja ihmiset tulisi kasvattaa siihen, että ostopäätös kaupassa sisältää myös palvelun, joka on ainakin viisikymmentä prosenttia ostoksesta. Koska kulutuksessa tulisi nähdä kasvot, jotka Levinaan mukaan tarkoittavat sitä, että kun ihminen näkee ne, tulee hän vaikuttuneeksi omasta vastuustaan suhteessa kaikkeen, ja sen takia tulisi ajatella, että tietynlaisessa kuvainnollisessa mielessä yrittäjän kasvot näkemällä, kuluttaja vakuuttuu siitä, että kaikki tarvittava ei löydy kasvottomuutta ja kanta-asiakaskortteja suosivista suuryrityksistä ja megamarketeista.

Olli von Becker

YTM

Kapitalismi ja kulttuuri yhdistyvät lähikaupoissa ja lähiruuassa

Nähdäkseni, jotta voi ymmärtää kulttuuria, on ensin tehtävä erottelu muuttuvaan, muuttumattomaan ja muuttajaan. Muuttumaton on ydin, kulttuuri, jonka instituutiot kuuluu säilyttää. Muuttuva on jotain sellaista, mikä ei olennaisella tavalla liity tietyn kansan elintapaan. Muuttaja on ne suuntaukset, jotka määrittelevät esimerkiksi suomalaista kulttuuria ulkoakäsin.

Tällainen muuttaja on etenkin vapaa markkinatalous. Se muuttaa kulttuuria siten, että ihmiset saavat ostaa laajasta valikoimasta tuotteita haluamaansa, ja voivat myös itse tuoda markkinoille tuotteita myytäväksi. On tärkeää että kapitalismin piirteitä havainnoidaan suhteessa ympäröivään kulttuuriin, koska siinä joskus voi olla myös sellaisia piirteitä, jotka jäävät vaille huomiota sellaisten ihmisten piirissä, jotka eivät ole tietoisia siitä, miten ja millaisia asioita tulee säilyttää siitä huolimatta, vaikka ihmiset saavat valita kaupassa haluamansa tuotteet ostettavaksi.

On tärkeää että säilytetään pienet kaupat, jotka myyvät ihmisille päivittäistarvikkeita. Se on tärkeää sen takia, koska tuo kaupankäynnin muoto on aina Euroopassa maissa kuten Englannissa, Saksassa, Ranskassa ja Puolassa läpi aikojen ilmentänyt kapitalismin liitettä ihmisten päivittäiseen olemiseen ja kulttuuriin. Lähiöissä ja niiden ulkopuolella sijaitsevat marketit edustavat pelkästään kapitalismin kulttuurin ylittänyttä muotoa, ja niissä kulutusta harrastetaan, ja sitä jopa propagoidaan, pelkästään kuluttamisen itsensä takia. Aikaisemmin etenkin oppineissa perheissä tavanomaiset päivittäiseen elämään liittyvät toimet ja edellykkeet järjestettiin askeettisesti ja silloin ei siis ollut samanlaista kerskakulutuksen ja tavaroiden keksimisen kulttuuria, joka vallitsee tänä päivänä lähes kaikkien suomalaisten ihmisten keskuudessa.

Sukuni aiemmalla kotipaikkakunnalla oli läheinen järvi, jossa ulkopuolisten kalastaminen oli tiettynä aikana kiellettyä, koska sillä haluttiin antaa paikallisille ihmisille, jotka elivät kalastuksesta, mahdollisuus harjoittaa elinkeinoaan. Ja näinhän se onkin, tuottajia ei tulisi verottaa kovemmin vaan suuria vähittäismyyjiä. Lähiruokaa ja lähipalveluita tulisi arvostaa enemmän kuin nykypäivänä. Kulttuurin ja kapitalismin välinen suhde tarkoittaa sitä, ettei markkinoille oteta etenkin ulkomaista tusinakamaa, joka saadaan suurissa erissä kaikkein halvimmalla.

Koska pienet liikkeet ostavat tukusta ja tuottajilta pienempiä eriä, joutuvat he siten myös pyytämään tuotteistaan kovemman hinnan. Tätä kaikki naiivit pikkuporvarilliset ihmiset eivät tajua: että kaikessa hinnassa on myös osa siitä, millä joidenkin ihmisten tulee elää. Ja näinhän se onkin, ei voida ajatella että esimerkiksi välikätenä tuottajilta tulevaa ruokaa myyvät yritykset voisivat vaurastua suuresti ja siten saada mahdollisuuden ylläpitää matalampia hintoja, koska tuona välittäjäkätenä rikastuminen on jo kyseenalainen asia. Ainakin se on kyseenalaista silloin, jos se vaikuttaa palveluiden lähitarjontaan.

Tarvitaan reipasta ja reilua yrittäjäverta, että voitaisiin säilyttää pienet kivijalka- ja lähikaupat. Esimerkiksi pienet r-kioskiketjun ulkopuoliset kioskitkinhan on jo Suomesta hävinneet – rahaa ei riitä edes puodinpitäjän elättämiseksi. Tulisi tukea sitä, että kauppaa voisi harjoittaa myös ketjujen ulkopuolella, vaikka voidaankin sanoa, että se ei ole tässä suurin paha. Tulisi tukea eurooppalaista pientaloutta, sillä se on perinteisintä siinä kapitalismissa, mitä Euroopassa on koskaan harrastettu.

Olli von Becker

YTM

Alustus Beckerin koulun kevätjuhlaan Professori Reinhold von Beckerin kirjoituskilpailijoiden palkitsemiseksi v. 2018

Hyvät nuoret,

Sadut heijastavat nykypäivää ja menneisyyttä, ja siinä ne ovat loistavia kansanperinteen lähdeaineistona. Vanhimmat sadut juontavat juurensa tuhansien vuosien taakse, jossa niitä voidaan löytää esimerkiksi sumerilaisista nuolenpääkirjoituksista ja egyptiläisistä hieroglyfiteksteistä. Noista voidaan löytää samanlaisia satuaihelmia kuin vielä 1900-luvulla kirjoitetuista saduista. Ensimmäiset eurooppalaiset paremmin tunnettavat sadut on kirjoitettu todennäköisesti vasta keskiajalla. Sadut voidaan lajitella moniin erilaisiin kategorioihin kuten eläinsatuihin, jonka perinne alkoi jo antiikissa kreikkalaisesta Aisopoksesta, ja muihin kuten novelli-ja pilasatuihin. Satujen tulkinnassa on korostettu esimerkiksi vertauksellisuutta, joka pyrkii etsimään jonkin todellisuutta syvemmän tason merkitystä ja esimerkiksi vuodenaikoja ja siirtymäriittejä. Yksi satujen tulkinnan laji pyrkii esittämään ne sen ajan todellisuuden piirteinä, jotka siis kertoisivat siitä, miten tiettynä aikana on eletty ja muodosteltu tarinoita. Tämän tulkinnan mukaan siis saduissa olisi osia niistä käsityksistä ja ajattelutavoista, jotka ovat vallinneet tiettynä aikana ja ne siis olisivat suoranaista historiallista tietoa tietystä ajasta. Esimerkiksi Reinhold von Becker keräsi muistiin tietoja kansanperinteistä perinteenkokoamismatkoillaan, ja voidaan sanoa, että jossain mielessä sadut ja kertomukset ovat suoranaista tietoa menneisyydestä ja ne voidaan jossain mielessä tulkita osaksi kansanperinnettä ja -mytologiaa. Niistä voidaan myös saada tietoa siitä, miten samanlaista ihmisten ajatus- ja kuvittelukyky on historian saatossa ollut, sillä aiheet niissä säilyttävät monesti piirteitä aiemmista saduista. Tämä on niin sanotun antropologisen tulkinnan mukainen tulkintamalli, ja se korostaa ihmisten yhtäläisyyttä maailman- ja ajanlaajuisesti. Sadun leviäminen, alkuperä ja kehitys ovat piirteitä, joita korostetaan satujen tulkinnassa. Reinhold von Beckerin keräämät sadut olivat kansansatuja, jotka perustuvat ikivanhaan suulliseen kansanperinteeseen, ja ne sisältävät useimmin paljon esimerkiksi toistoa. Reinhold von Beckerin nuorin poika Carl Hugo von Becker kirjoitti paljon satuja, ja hänen saduissaan voidaan nähdä hänen isältään tullut mieltymys kansanperinteen ja kansansatujen keräämiseen, sillä hänen satunsa ovat suoraan sanoen varsin pitkäveteistä toistoa sisältäviä. Merkittäviä kansainvälisiä satujen kirjoittajia ovat olleet esimerkiksi HC Andersen, Selma Lagerlöf, Grimmin veljekset ja suomalaisista Zacharias Topelius.

Tänä vuonna palkittavista kirjoituksista ensimmäinen oli hyvin epätavallisen kypsä huomioiden kirjoittajan iän. Siinä oli havaittavissa epätyypillisen kypsää rakenteen hahmottelua ja aikatasoja. Myös kirjoituksen aihe oli hyvin eurooppalaiseen satuperinteeseen sopiva ja sopusuhtainen. Kirjoituksesta ilmenee lisäksi erikoislaatuinen ja ikäiselleen epätyypillinen mielikuvitus ja tarinan sommitteleminen. Toisessa palkittavassa kirjoituksessa oli mielenkiintoista muinaisten satuperinteiden myyttisten hahmojen kuvaaminen ja yleinen myönteinen asenne ihmisyyttä ja siihen kuuluvia tekoja ja odotuksia kohtaan. Kolmas palkittava kirjoitus oli hyvä esimerkki kansainväliseen satuperinteeseen kuuluvista eläinsaduista, jossa mieleen tulee esimerkiksi kreikkalaisen Aisopoksen faabelit eli tuon aikuiset, moraalista opetusta sisältävät eläinsadut. Myös kirjoituksen luonne oli hyvin sympaattinen ja sopusointua eläinten välillä ilmaiseva, joka toi tekstiin sopivaa ihmismäisyyttä. Näiden kolmen kirjoituksen lisäksi kaksi seuraavaa saavat kunniamaininnan ja sitä seuraavan lahjakortin. Yleisesti kirjoituksien taso oli tänä vuonna hyvä, ehkä sen takia, että etenkin tämänikäiset nuorukaiset sopivat satujen kirjoittajaksi hyvin mielikuvituksensa eläväisyyden takia.

Von Becker-suku jatkaa Professori Reinhold von Beckerin stipendin myöntämistä hänen mukaansa nimetyssä koulussanne myös tulevina vuosina. Lopuksi toivotan kilpailun palkittaville, muille oppilaille ja opettajille hyvää kesää.

Von Becker-suvun toimikunnan puolesta,

Olli von Becker

Kulmahenkisyydestä kasvottomuuteen

Suomalainen taloudellinen järjestelmä, suomalaisille ihmisille kehittynyt kulttuurinen kaupankäynnin luonne ja suomalaisen kulttuurin nuoruus on korvannut aikaisemman keskieurooppaisiin kulttuureihin viittaavan, ihmisiä ja heidän paikantuntoaan suojelleen kulmahenkisyyden kasvottomalla suurkorporaatioiden massiivisen tason kapitalismilla ja siitä seuranneella kasvottomuudella ja paikantunnottomuudella. Kun ajattelemme keskieurooppalaisia kulttuureita ja niissä kulttuuriin tulleita kaupankäynnin piirteitä, niin voidaan havaita, että niissä suuryritysten kapitalismi ja kasvottomuus ei ole korvannut matalamman tason kapitalismia ja kulutusjärjestelmään kuuluvia pienyrityksiä.

Kaupungissa käytiin ja käydään edelleen pienissä saman seudun ruokakaupoissa ja kivenjalkakaupoissa. Nykyisin suurissakin kaupungeissa etenkin lapselliset perheet suosivat suuria marketteja, joiden yhteydessä ihmisen päätöksessä ostaa kaupasta jotain ei luo minkäänlaista jälkeä kulttuuriseen kasvotunnisteeseen. Tässä kulttuurissa päätös mennä markettiin on jotain samansuuntaista kuin päätös ostaa tissejä ja rikosuutisia sisältävä iltapäivälehti. Tämä suurien päivittäistavarayritysten kulttuuri suosii suuria järjestelmiä ja kasvottomuutta. Ostopäätös ei luo näissä liikkeissä kulttuurista yhteyttä kuluttajan ja kaupan omistajan välille.

Ennen etenkin Helsingissä porvarillisissa perheissä oli palvelija, johon ei todellisuudessa tuloihin nähden aina olisi ollut oikeasti varaa, ja tuo ihminen suoritti perhekunnan päivittäistavaroiden hankkimisen. Sen myötä kun palvelijoiksi ei enää ole haluttu ja kun niihin ei enää ole ollut varaa, hoitivat perheen naisihmiset päivittäistavaroiden hankkimisen lähellä kotia, siten, että kaupankävijään luotiin persoonallinen yhteys, ja monesti tuon tuttavallisuuden osoituksena oli se, että ihmisen sanaan luotettiin, ja ostokset voitiin merkitä kuukausittain hoidettavaan omaan persoonalliseen tiliin.

Tänä päivänä kun kaupankäynnin helpot edellytykset on viety kivijalkakaupoilta, ei yksittäinen asiakas merkitse mitään näille suuryrityksille, ja heidän työntekijöilleen ei ole työstään mitään suurempaa merkitystä kuin se, että enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti ja epäkohteliaasti suoritetusta työstä saadaan riittävä palkka.

Kun kulmahenkisyys on muuttunut kasvottomuudeksi, on samalla myös asiakaspalvelun standardit kärsineet, ja kaupankassa tai asiakas ei välttämättä sano toiselle edes päivää. Kulmahenkisyys ei suinkaan tarkoita mitään takapajuisuutta, kuten kriittinen lukija voisi olettaa. Kulmahenkisyys tarkoittaa etenkin sitä, että kaikilla alueilla missä on ihmisiä säilytetään eläväinen kulttuuri, ja pienet yritykset ovat tuollaisen kulttuurin olemassaolon ydinehto.

Miksi meidän pitäisi luopua elämäntavasta, joka on kaikille eurooppalaisille yhteistä pelkästään sen takia, että meidän pitäisi suostua kulttuurimme heikompiin piirteisiin kuten taipumukseen tukea etenkin suurten yritysten olemassaoloa pihiyden tai helppouteen suuntautuneen epätahdon takia? Suomessa tulisi tukea pieniä ja keskitason yrityksiä tavallista enemmän. Tätä voitaisiin nimittää niin sanotuksi matalamman asteen kapitalismiksi, jossa yritykset eivät tavoittele massiivisia tuottoja eläväisen kulttuurin olemassaolon kustannuksella.

Olli von Becker

YTM

Maahanmuutosta

Radikaali ja huippuälykäs konservatiivipoliitikko, kirjailija, professori ja prikaatinkenraali Enoch Powell kirjoitti viisikymmentä vuotta sitten tunnetun maahanmuuttokriittisen puheensa, jota media nimitti The rivers of blood-puheeksi, joka viittasi Vergiliuksen Aeneis-runoelmaan. Siinä hän toi esiin järkiperäisesti käsitettäviä asioita maahnamuuton haitoista. Poliittisesti korrektiset ihmiset kauhistuivat kun joku sanoi julkisesti kielteisen kantansa ”yleisestä mielipiteestä” – maahanmuun hyväksymisestä. Nyt nykypoliitikot ovat lopultakin palauttaneet mieleensä hänen sanomansa.

Sosialistit ovat aloittaneet poliittiseen ideologiaansa syvällisesti kuuluvan uudenlaisen alhaison ja proletariaatin luomisen tukemalla Suomen yltiöliberalistista maahanmuuttopolitiikkaa. Kaverini luokalla oli sellainen maahanmuuttajapoika, joka sanoi aina kun opettaja kysyi häneltä vastausta kotitehtävään, että ”en minä tiedä!” julmistuneena ikään kuin hänen ei olisi tarvinnut siihen vastata. On selvää, että kaukaisista maista otettavat maahanmuuttajat vain harvoissa tapauksissa työllistyvät ja ovat vielä sitäkin harvemmin kokoamassa korkeampaa kansallista bruttokansantuotetta. Pienet iloiset koltiaiset, wannabe-gangstat ovat toki iloisia siitä, että saavat viettää keskenään aikaa koulussa, ja siihen siellä tehty useille heille jääkin.

Kun istuin kerran Brysselin rautatieaseman edustalla lähestyi minua hyvin ruskettunut nainen heimoasussaan ja pyysi rahaa. Hänellä oli puolet suvustaan mukana. Koska minulla oli pieniä hilkkuja taskussani, annoin kristillisesti ne hänelle. Kuitenkaan tuo ei heille riittänyt vaan toinen heimolainen tuli polpattamaan minulle omalla kielellään. Kun vaihdoin paikkaa, koko suku juoksi perässäni, hyppelevät leveästi virnistelevät nassikat mukanaan, ja eivät lähteneet, ennen kuin sanoin kutsuvani poliisin. Silloin heimo hävisi vikkelästi omille kulmakunnilleen.

Tuo on tavallista sellaisten kerjäläisten kesken, jotka eivät tee sitä sen takia että eläisivät nälkärajalla – vaan tällaiset ihmiset alkavat usein inisemään enemmän rahaa. Suomalainen yhteiskunta eriarvoistuu samalla kun maahanmuuttajia otetaan matalamman elintason maista. Kulutus lisääntyy ja ihmiset eriarvoistuvat sosiaalisten arvojen määrittelyn kautta. Sosialistit ovat tyytyväisiä tähän koska he saavat sääliä ja paapoa tulokkaita ja vaatia samalla heille vieläkin enemmän tulonsiirtoja.

Heikomman elintason maista tulevat eivät voi kulttuurinsa, kielitaitonsa, tapojensa ja moraalikäsityksensä puolesta sopeutua kovinkaan helposti Eurooppaan, vaan siihen menee useita sukupolvia, ja vielä silloinkin voidaan olla heimoasuasteella. Etenkin Pariisissa huomaa sen, että tietyt kaupunginosat ovat täysin mustien asuttamia ja samalla aikaa integraatiota ei tapahdu. Oikeudentaju on liitteessä ihmisen etiikkaan ja käsityskykyyn suhteessa oikeaan käytökseen. Esimerkiksi eurooppalaisille vieras impulsiivisuus ja aggressiivisuus käytös on monesti tyypillistä tietyille maahanmuuttajien ryhmille. Luin äskettäin lehdestä eräästä kehitysmaasta, jossa oli hyväksytty laki siitä,, että mies voi pitää puista keppiä naiselle näkyvällä paikalla, jotta nainen ”pysyisi pelokkaana”. Tietyille maahanmuuttajien ryhmille kuuluva jatkuva tulonsiirroilla rakennettu huolettomuus ja iloisuus ja ei huolta huomisesta-asenne ovat piirteitä, jotka osoittavat sen, etteivät he kykene esim. luovaan työhön, koska se vaatii laajaa tunne-elämää eikä impulsiivista tarpeentyydytystä..

Tämä kansainvaellus tulee tulevina vuosikymmeninä johtamaan kammottavaan segregaatioterroriin ja sosiaaliseen anarkiaan, jonka myötä ihmiset alkavat ajattelemaan oman lähiyhteisönsä jäsenistä kielteisesti- Poliitikkojen on mietittävä tarkkaan haluavatko he luoda Suomeen oman slummialaluokkansa ja samalla sitoa valtio velkaan, vai auttaa suomalaista yhteiskuntaa pysymään rohkeasti eurooppalaisena ja länsimaisena yhteiskuntana.

Olli von Becker

YTM

.