Kylämentaliteetistä sivilisaatioksi

Kapitalismin realisoituminen on tuottanut Suomeen tiettyjä epätoivottavia ilmiöitä vaikka vika onkin vain seurauksessa eikä syyssä. Jotkut ihmiset ovat niin herkkiä ja passiivisesti vaikutteellisia, että he työn seurauksena muodostavat sosiaalisesta vuorovaikutuksestakin vaihtosuhteita. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hedän piirissään vallitse altruismia vaan kaikki sosiaalisuhteet perustuvat kauppasuhteeseen eli siihen, että jokaisesta pyyteettömästä teosta on saatava hyötyä, eli siis itse asiassa tällainen toiminta onkin pyyteellistä.On ikävää jos tällainen vahvuuden valeasussa esiintyvä heikkous tulee määrittelemään kulttuurin luonnetta. Tämä toki johtuu myös suomalaisen kulttuurin nuoruudesta – aikaisemmin ei ole tarvinnut läheisriippuvaisesti ohjelmoida ihmisiä, koska varakkaat ihmiset eivät ole kokeneet, että heidän tulisi käydä kauppaa sosiaalisilla suhteilla.

Meidän aikamme on epäilemättä tällaisten profittia etsivien pikkuporvarien aikaa, jotka esimerkiksi voisivat ruveta huoriksi, jos siitä maksettaisiin edes kohtuullisesti. Aikaisemmin rahasta ei puhuttu ja altruismi kuului etenkin korkeimmissa asemissa olevien ihmisten piirteisiin. Egoismia on halveksuttu, koska se tekee ihmiset kyltymättömiksi ja epärehelliseksi ainakin jollakin tasolla. On monia itsekkyyden muotoja kuten seksin haluaminen. Molemmat pyrkivät omien itsekkäiden tarpeidensa tyydyttämiseen.

Vaikka kunnioitankin avioliittoa instituutiona, on se kuitenkin mielestäni vapautta rajoittava. Siinä pyritään omistamaan toinen ja sen takia en suosittele sitä kenellekään. On niin, että etenkin naiset saavat siinä turvallisuudentarpeensa tyydytetyksi, ja siitä se vasta koppavuus alkaakin. Sinkkuelämää-kulttuuri ei ole hyvästä, mutta omien heikkouksien piilottaminen naimisiin menemisellä ei ole toivottavaa myöskään.

Yksi ongelma Suomessa on tapa suhtautua toisiin ihmisiin ja minkälainen käytös katsotaan itselle hyväksyttäväksi. Etenkin kaupungeissa asuvat pikkunaiset ovat erityisen kiinnostuneita pintaliihottamisesta, vaikka heidän ominaisuutensa eivät siihen riittäisi. Tämä kulttuuri on sellaista kulttuuria, jossa tiettyjen statussymbolien on löydyttävä kaikilta, jotka haluavat kuulua piireihin. Myös ulkonäkö on tärkeä asia itseään kauniina pitäville. Naiset voivat olla hyvin koppavia ja pakkeja ei välttämättä anneta kovin ihmismäisellä tavalla. Naiset pitävät myös aina fasaadia, koska heidän mielestään he voivat ohjailla vuorovaikutusta, jonka takia heissä ei ole välittömyyden, ystävällisyyden tai luovuuden ominaisuuksia. Tällaisten kuningattarien mielestä heitä on kohdeltava silkkihansikkaalla, juhlien, palvelun ja statussymbolien kautta samalla kun toiset ansaitsevat kaiken pahan.

Olli von Becker

YTM