Mahdollisuuden erehtymättömyydestä

Erehtymätön mahdollisuus
valtava voima joka liikuttaa mukanaan
kultainen joutsen, keltainen kissa
ÿdinsäteilystä kirkastunut hiiri
kaikkea me syömmekin
jos paskaa sanottaisiin ruuaksi
laittaisimme sitä keväisin suuhumme
katujevarsien kohoavista kasoista
kaikesta siitä mitä päästämme paperille
kaikki mikä lausutaan -
kevätjuhlissa tai lakkiaisissa
unohtaa tuulenvire, taakse jättävä pilvenhattara
joutumuksellinen tunti, unohdettu päivä
menetetty sekunti ja kostealla interraililla
vietetty turha kuukausi
voitettu kohtalo ja uskottu vaihtoehto

Mies mietti mielessään syvämietteisiä ja laajoja ajatuksia. Hän ei ollut voinut päästä eroon siitä tavasta, jonka hän oli viimeisen viiden vuoden aikana omaksunut. Tuo tapa sai hänet yhdistämään tavallisimmat käytännön elämän tapahtumat filosofisiin teorioihin ja maailmankatsomusjärjestelmiin. "Mitä se merkitsee yleisesti jos laitan päälleni mainoslogolla varustetun paidan blankon sijaan", hän ajatteli. Hänen maailmankatsomuksensa oli kehittynyt filosofian ja aatehistorian opintojen myötä kulutuskriittiseksi ja epäileväksi. Nyt mies ajatteli Nietzschen ja Levinaan hengessä sitä mikä voisi olla pohjana nihilismin ylittävälle etiikalle ja moraaliselle maailmankatsomukselle. Mies oli lukenut Weiningerin teoksia ja niiden hengessä hän ajatteli logiikan ja etiikan ykseyden olevan todellista, minkä lisäksi hän ajatteli ainoastaan miessukupuolen edustajien olevan kyvyllisiä moraaliseen harkintaan ja moraalisen elämäntavan ylläpitämiseen. Nyt hän oli matkalla Pariisiin, kuukauden mittainen interraili oli alkanut viikko sitten Tukholmasta. Mies oli laatinut jo pitkään ensimmäistä itsenäistä filosofian alaan kuuluvaa kirjallista työtään, sen nimi tulisi olemaan "Ihminen ja maailma", kuten hän aiemmin oli päätynyt ajattelemaan. "Ihmisen suhde maailmaan ja maailman kautta toisiin ihmisiin oli hänen kirjansa keskeisin teema, minkä lisäksi siinä käsiteltiin etiikan ja yhteiskuntafilosofian lisäksi oikeusfilosofiaa, metafysiikkaa ja tietoteoriaa. Mies ajatteli Levinaan hengessä sitä miten toisen kasvot voisivat paljastaa maailmassa vallitsevan epäoikeudenmukaisuuden. Myös Simone Weilin käsitys ihmisen juurettomuudesta oli vaivannut merkittävällä tavalla hänen ajatuksiaan. Instituutioiden ihmisen sisäiseen elämään suuntautuva latistava vaikutus ja sen syyt oli teema joka oli vaivannut miehen mieltä merkittävästi. Hän oli kehittänyt teknologiseen moderniin yhteiskuntaan liittyvän postmarxilaisen dystopia, jonka käsitteitä hän oli kuukausi takaperin selittänyt maisteriseminaarissa: "Oliver oletko nyt aivan varma, että voit hallita koko ympärillämme olevan todellisuuden noilla käsitteilläsi? Minun mielestäni ne eivät täydellisesti edes ole käsitteitä vaan pseudokäsitteitä, joista suurin osa näyttää olevan alkuperäisessä muodossaan lainattu muilta.

Olemiseen tulemisesta

Toivottomuusko minua riipii
sen takia mitä sinulta halusin
se ei ollut mahdollista
sen ei ollut määrä toteutua
se ei voinut olla koska se
ei voinut olla muuta kuin olematonta
jotain mikä oli vain olevaisen negaatio
me voisimme kuitenkin katsella
toisiamme uudelleen, uudenlaisella katseella
sellaisella, että se voisi paljastaa
jotain ennennäkemätöntä, sellaista
mikä ei voinut olla meille aiemmin
katso tuota länteen kääntyvää aurinkoa
se on näyttävä meille tulevan suunnan
sinne kun suuntaamme, on se tarjoava
elämillemme sen mitä voimme olla
oleva on jotain minkä on tultava olemaan

Onko meidän menetettävä tietääksemme mitä meillä on

Ho, anna puuskan viilettää selkäpiitä pitkin
siten että voisin tavoittaa tunnon
olematta olemalla aistiton, tunnoton
mihin me kaikki laitamme rahamme
johonkin sellaiseen mikä näyttää meidät uusina
ihmisluonnon pidättäväisyyksien vastustajana
ihmisinä jotka uskaltavat riskeerata, ottaa riskejä
siten ettei tarvitsisi jatkuvasti pelätä minuutta
sen läpinäkyviä seinävalleja
sen huojuvaisuutta ja heikkoja rajapylväitä
on tehtävä jotain että se voisi pysyä pystyssä
Me uhkaamme muuten menettää paljon
jotain sellaista mikä pitää meidät mukana elämässä
jotain sellaista mikä antaa syyn hymyillä
vaikka ei kuitenkaan millekään sellaiselle tavanomaiselle
kuin mikä on vastasyntyneen lapsen hymy
tai nuori kuolaava koiran alku tai kehräävä kissanpentu

Matkalle

Pian alkaa taas kierros
tuttu jo nuoruusvuosilta
tällä kertaa se alkaa
Euroopan ja Aasian rajalta
vertailen siellä ilmapiiriä
tahdon olla jatkuvasti rajalla
tämä on yksi muoto siitä
kun ylitän Bosporin sillan
silloin tiedän olevani takaisin kotona
kuitenkin Hagia Sofiakin kiinnostaa
sen ornamentit, tuhatvuotiset
ja kaupungin tuoksun
erilaisista aineista värittyneen
kuitenkin myös kesätuuli tuoksuu
sama joka vetää viikon päästä
uudet ylioppilaat ja koulukkaat kesälomalle
otan varaslähdön tähän autuuteen
tulen saavuttamaan kimaltelevan huippuni
niin, viimeistään Belgradissa.

Minä luen ja kirjoitan

Luen mielelläni kaikenlaisia runoja
mutta en nen-päätteisten ihmisen romaaneita
heidän päähenkilönsä ovat liian tavallisia
kaikki heidän ihmisensä näyttävät, kuulostavat,
haisevat, vaikuttavat ja maistuvat samalta
Nuo ihmiset vielä, kaiken lisäksi,
banalisoivat kirjailijan ja kirjoittajan nimikkeen
Niille kaikki ovat samanlaisia ryysyrannan jooseppeja
omassa tavan- ja rahvaanomaisuudessaan
erityistä etsivät joutuvat Suomessa pettymään
rahvaan kirjailijat kirjoittavat rahvaalle
kaikille samanlaisille Kyllikeille ja ryysyrannan joosepeille
Elämän ylittävät pohtijat elävät ikuisesti
heillä on ikuinen koroton laina joka pankkiin
Voisimmeko kuitenkaan tehdä eroa kunnioitettavan
ja banaalin proosan välille?
Se olisi kuin kirjoittavia sormia verrattaisiin toisiinsa
siinä oletettaisiin niiden alkuperän poikkeavan

Papit ja autiot pihat

Tuulten koitto auttaa minua taas
tarvitsen suuriakin puhureita, massiivisia
Äitini on lukenut joskus kirjoja
Laila Hirvisaarta, Kaari Utriota, Helvi Hämäläistä
ja muuta vastaavaa merkityksetöntä
isäni on lukenut vain Päätalonsa ja Turusensa
minä luen pääasiassa kirjoja jotka saavat hiukseni pystyyn
Pellolla lokki huutaa tuulessa
nämä maat ovat niitä joilla kesämökkimme sijaitsee
hylätyt talot ja autiot pihat linja-automatkalla
herättivät myötätuntoa ja surua
Näiden seutujen tulee tyhjentyä jonkin vuoksi
en kuitenkaan tiedä sitä jotakin
Ulkona pappi kävelee ruustinnan kanssa
tervehtivät talon ikäneidon lapsenlapsenlasta
pappi katsoi minua pahasti
ehkä niillä on omat pakananpaljastuslaitteensa
Tuulten keskellä en osaa valita sitä sopivinta tuulta
Toivon sen olevan lämmintä ja kosteaa.