Postmodernista jääkaappimagneettifilosofiasta

Nykyään filosofian opetus jopa yliopistossa ei sisällä itseensä kovin kummoista omalaatuisuutta. Postmoderniksi kutsutaan asennetta, jossa ollaan siirrytty modernin uudistuskauden jälkeiseen aikaan. Ja se todellakin näkyy filosofian opetuksessa. Muistan lukion filosofian tunnilla katsotun dokumentin, jossa nimenomainen postmoderni tutkija ylisti itsetyytyväisesti virnistellen Aristotelesta ja mainitsi olevan mahdotonta, että kukaan pystyisi samanlaiseen omaperäisyyteen ja syvällisyyteen kuin hän. Mielestäni tuo oli jonkinlaista oppilaiden lannistamista ajatukseen, jonka mukaan aiemmin eläneet taatat ovat historiassa ainoita uudistajia, ja nykypäivänä kenenkään ei tarvitse edes yrittää omaperäisempää ajattelua – järkevämpää uraputken kannalta on tehdä tulkintoja ja kommentoida. Miksi tulkintojen tekeminen aiemmista tulkinnoista ei sitten ole järkevää? Se madaltaa koko filosofian historianaikaisen tehtävän, jonka vuoksi menneiden ajattelijoiden pyhiä sanoja ja saarnoja tulkitaan suojahanskat kädessä ja suurennuslasin avulla menneen ajan hauraista papyruksista, jotka kiinnostavat vain jollain tavalla poikkeavia ihmisiä . Mielestäni filosofian opetusta tulisi lisätä lukioon ja kannustaa oppilaita valitsemaan samanaikaisesti uskonnon je elämänkatsomustiedon kursseja. Filosofian tehtävä on etenkin ajatuksen lentoon laittamista, uudenlaisen ajattelun esiin saamista. Mielestäni filosofian historia ei ole minkäänlainen realistisesti tulkittava reliikki. Mielestäni filosofian historiasta voidaan tietysti saada virikkeitä ajatuksien suuntaamiseen, mutta sen kummempaan riippuvuussuhteeseen ihmisten ei tulisi sen takia itsessään juuttua. Monesti filosofian historiassa vielä tänä päivänä näkyvät ihmiset kuten esimerkiksi Simone Weil, Immanuel Kant tai Ludwig Wittgenstein ovat olleet persoonallisuuden rakenteeltaan jokseenkin poikkeavia ja idiosynkraattisia toiminnaltaan ja ajattelultaan, ja tässä yhteydessä tulee esiin se, että koko filosofian harrastaminen on aina ollut jokseenkin anomalian tavalla näkyvää epäsosiaalisuutta. Ne jotka ovat voineet keskittyä ajatteluun, ovat monesti olleet niitä, jotka ovat saaneet jotain omaperäistä filosofian historiaan. Filosofia on mielestäni olennaisiin asioihin keskittymistä, jossa tavanomaista todellisuuskäsitystä on ravisteltava niin, että epäolennaiset asiat irtoavat ja pysyvyydet jäävät jäljellle. Todellinen pysyvyyksiin perustuva ajattelu on aina epäsosiaalista toimintaa, koska suurin osa ihmisistä eivät sitä harjoita. Enemmän kuin juututaan filosofian historian kommentointiin ja toisten käsitteillä nokkelointiin itseensä mieltynyt pätevä virne naamalla, voitaisiin kiinnittää huomiota esimerkiksi historian filosofiaan. Spenglerit ja Toynbeet tuntevat tietysti lähes kaikki. Myöskin filosofian ei tule ajautua saarislaiseksi jääkaappimagneettifilosofiaksi, joka antaa kaikille sen mitä he haluavat. Filosofia on nimensä mukaisesti viisas rakas, eikä huora, joka muovaantuu muiden päämäärien takia. Filosofia ei kuulu kaikille, mutta lähes jokainen voisi hyötyä jossain vaiheessa sen opiskelusta. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija

Runo

Aloitan uutta sampanjointia, viinan vaikean kampanjointia. juopumuksen tietä synkkää kuljen, itseltäni elämää pidempää suljen, kossua en paljon nykyisin siedä, vaikka en kuitenkaan viskistä tiedä, viini virtaa kuin roomalaisessa tavernassa, kuplat kuin samassa panermassa, heppi ei seiso sen jälkeen kuitenkaan, kasalle se itsensä sittenkin luikertaa, mutta lopulta yhdyn sinuun sittenkin, tapahtui se sitten mitenkin, on povesi uhkea kuin kermakakkusi, ja uumasi kuuma kuin vetskari jakkusi, me tulemme vielä näkemään, jotta pääsemme siitä molemmat pätemään!

Runo

Minä, "kuningas" vailla valtakuntaa, isänmaata, väärään suuntaan kääntynyt uudistaja, koska maailma ei ole valmis, ja paljon on jäänyt tekemättä. paljon on painettu ylenkatseen alle, ehkä siksi hyveestä on taivuttava, eikä paheeton ole kukaan, rakastan sinua, sitä ei kukista kukaan, se on kuin palkka - kovan saneluun, ja mitä monet muut haluavat, söpistelynne ei minua hetkauta, koska minä haluan olla suora, epärehellistä kaunisteluanne varten.

Ansioluettelo

(Menee pötköksi jostain syystä tässä blogin viestimuodossa jonka syytä en tiedä) Curriculum Vitae Syntynyt 2.8.1988 Kuopiossa Pohjois-Savossa Koulutus: Linnanpellon lukio 2004-2006 Kuopion Lyseo 2006-2007 Filosofia: laudatur, Elämänkatsomustieto: eximia, Yhteiskuntaoppi: eximia, Historia: eximia, Englanti: magna, Äidinkieli: magna, Uskonto: magna ja Matematiikka: approbatur Yleisarvosana: eximia Linnanpellon lukion stipendi 2007 Filosofian parhaasta yo-arvosanasta annettu stipendi 2007 Yliopisto Kuopion avoin yliopisto syksy 2007 Jyväskylän Yliopisto kevät 2008-syksy 2013 Vaihdossa: Kesälukukausi 2009 Heinrich Heine-Universität Düsseldorf, kuuntelin luentoja mutten suorittanut tenttejä Lukukausi syys-kevät 2009-2010 Sorbonne Nouvelle Paris, kuuntelin luentoja mutten suorittanut tenttejä Tutkintoja: Yhteiskuntatieteiden maisteri syksy 2013: pääaine filosofia, pitkät sivuaineet antiikin kulttuuri ja elämänkatsomustieto, lyhyitä sivuaineita psykologia, valtio-oppi, taidehistoria, ranskan kieli, saksan kieli Muita opintoja myöhemmin oikeustieteessä, kauppatieteessä ja kirjallisuudessa Pro Gradun tein otsikolla Osallistuva filosofia poliittisen filosofian ja sosiaalisen etiikan synteesinä. Väitöskirja työn alla vuodesta 2015, aihe: Köyhyyden eettiset tulkinnat (Poverty and its ethical interpretations), eli aihe käsittelee lähinnä yhteiskuntafilosofiaa ja soveltavaa etiikkaa. Työkokemus Teini-ikäisenä isäni alaisten mukana Niiralan Kulmassa Kuopiossa Lehtiin olen kirjoittanut pääasiassa freelancerina ja kolumnistina vuodesta 2006 alkaen: Uutis-Jousi Viikkosavo Savon Sanomat Joutsan Seutu Kangasniemen kunnallislehti Bibliofilos Turun Sanomat Helsingin Sanomat Kirjoituksia lehdissä yhteensä joitakin satoja. Blogissani tällä hetkellä jonkin päälle 1300 kirjoitusta. Olen siis toiminut pääasiassa freelancer-tutkijana ja -lehtimiehenä. Olen kirjoittanut noin kymmenen kirjaa, mm. von Becker-suvun historiikin kolmessa osassa. Tällä hetkellä suurin projektini on Professori Reinhold von Beckerin elämänkerta. Harrastukset: sukututkimus, kirjallisuus, jalkapallo, kääntäminen, draama (ooppera, teatteri), viulun- ja pianonsoitto

Kenellä on nykypäivänä eniten vapauksia ja oikeuksia; entä velvollisuuksia – ontokratia?

On selvää, että myös nykyaikainen suomalainen yhteiskunta ja sen poliittiset päättäjät suosivat tiettyjä ihmisten ryhmiä tai laajemmassa kategoriassa yhden ihmisryhmän oikeuksia ja vapauksia. Samalla tietynkaltaisille ihmisille lisätään entistä enemmän velvollisuuksia täytettäväksi. Ja tämä liittyy todellakin ammattiyhdistyksiin ja heidän työnantajia kohtaan suuntaamaan kohtuuttomaan kimputtamiseen. Nykyaikainen yhteiskunta määrittyy suuressa määrin modernin teknologian kehittämistä menetelmistä etenkin toisten ihmisten kanssa tekemisissä olon yhteydessä. Nietzsche tai Schopenhauer on kuvannut sitä, kuinka nainen haluaa aina olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, oli hän sitten missä paikassa hyvänsä, ja voidaan sanoa, että naiset ja feminiiniset miehet harrastavat tätä lajia todella paljon. Tämän myötä kaikkia kannustetaan hankkimaan älypuhelimia ja samalla voidaan varmasti havaita se, että esimerkiksi koulun luokkatilanne ei muistuta sitä, millainen se oli aiemmin, ja itsekin olen sen ennättänyt todistaa, vaikka en mikään ikäloppu olekaan.. Tämän myötä etenkin nuoret ihmiset voivat tulla kataliksi ja kaksinaamaisiksi, jolloin esimerkiksi opettajan on vaikeampaa pidellä luokka- ja ryhmätilannetta kasassa. Samalla myös tehdään naurunalaisiksi sellaisia ihmisiä, jotka jollain tavalla poikkeavat perustavimmalla tasolla tavallisten ihmisten ryhmästä. On selvää, että esimerkiksi teknologian saavuttamia saavutuksia ja niistä hyötymistä pitäisi rajoittaa tiettyjen ihmisryhmien hyväksi, koska muussa tapauksessa teknologialla jatketaan joidenkin ihmisten pilkkaamista, vaikka suurin osa ihmisistä eivät millään tavalla tuntisi tällaisen vainon kohteeksi joutunutta ihmistä. Eli voidaan sanoa, että sosiaalinen media etenkin nuorten ihmisten piirissä vaikuttaa siten, että siinä halutaan sadistisesti alentaa toisia ihmisiä. Mielestäni esimerkiksi kouluissa ei tulisi sallia älypuhelinten käyttöä koulupäivän aikana. Yleensäkin etenkin nuoria pitäisi kannustaa yksin olemiseen päivän aikana ja siinä samalla itsensä henkiseen korottamiseen, vaikka kuitenkin se määrittyy vain tällaisen yksilön oman henkisen tason ja siinä tapahtuvien muutosten asteella, sillä henkinen kehittyminen ei ole koskaan aitoa, jos se pyrkii siinä vaan itsensä kohottamiseen toisten ihmisten osan kustannuksella. Mielestäni oman tien löytäminen on etenkin nuorella iällä tärkeää, ja voidaan siihen suhteessa sanoa, että nykyaikainen teknologia, joka aiheuttaa sen, että sama jaettu henkinen intimiteetti pysyy voimassa esimerkiksi kouluissa nuorten ihmisten kesken, aiheuttaa sen, että poikkeavasti ajattelevia tai käyttäytyviä voidaan ruveta asettamaan naurunalaiseksi, koska suomalainen nykyaikainen yhtenäiskulttuuri tukee juuri ajattelemattomuutta ja keskinkertaiselle tasolle mukautumista ja tätä lietsovat ”somevaikuttajat” ja esimerkiksi jälkiteini-ikäiset juontajat vaikkapa mökämusiikkia soittavilla radiokanavilla. Suomalainen yhteiskunta ei tue kouluissakaan poikkeuksellisuutta, vaan se haluaa asennoitua oppilaisiin ja opiskelijoihin vaivattomuuden ja tiettyjen viiteryhmien korostamisen kautta. Opettajat eivät ota vastuuta opiskelijoistaan, koska se ei meille kuulu! - Herrat hoitaa! Mielestäni koulujärjestelmän saati sitten yliopiston tulisi muokata oppilaiden ja opiskelijoiden perustavimpia asenteita sillä tavalla, että voitaisiin katsoa esimerkiksi yliopiston jälkeen opiskelijan olevan korkeammalla henkisellä asteella. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, tyttöjen, naisten ja maahanmuuttajien paaponta ja jatkuva käyttöteknologian kehittyminen eivät saata ainakaan miespuolisia opiskelijoita korkeammalle henkiselle tasolle. Monesti koulussa tai oppilaitoksessa saatu tieto ei jää tällaisten ihmisten mieleen, koska katsotaan, että esimerkiksi yliopisto on vain reitti tietynkaltaiseen työpaikkaan. Mielestäni esimerkiksi koulut kuten lukiot voitaisiin yksityistää ja sen jälkeen mukauttaa ne omanlaatuiseensa oppimisjärjestykseensä, eli valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta tulisi luopua. Myös opettajien tapauksessa tulisi pyrkiä siihen, että omien alojensa ammattilaiset toimisivat esimerkiksi lukioissa oman alansa ohjaajina, jossa opettajien roolin tulisi olla freelancermainen ja oppilaita tulisi jo varhaisella iällä opettaa suuntautumaaan omaan alaansa. Myös samalla koulun aikana oppilaiden tulisi voida luennoida enemmän omasta alastaan, ja mahdollisuuksien mukaan, kun oppilaat suuntautuisivat omaan alaaansa, heidän pitäisi myös voida tehdä jo lukion aikana oman alansa töitä. Tietysti se pitää jossain mielessä optimoida, mitkä olisivat esimerkiksi lukiossa vaaditut kiinteät oppiaineet, joiden pohjalle erikoistumista voisi rakentaa jo varhaisella iällä, koska niitäkin tietysti kaivataan jossain määrin. Mielestäni liikunnasta tulisi tehdä koulujärjestelmässä vapaaehtoista, ja esimerkiksi Britannian mallin mukaan taidehistoriaa ja taideaineita tulisi lisätä kouluissa. Filosofiaa tulisi olla tarjonnassa enemmän, ja uskonto ja elämänkatsomustieto tulisi yhdistää yhden oppiaineen alaiseksi. Myös tulisi opettaa tietynlaista arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä, joka keskittyisi juuri oppilaiden henkisen tason kohottamiseen. Sosialistit ovat Suomessa vallassa ja sen takia he haluavat erikoiskohtelua tietynkaltaisille ryhmien edustajille. Feminismi ei todellisuudessa tarkoita muuta kuin itsensä heikommiksi kokevien naisten halua korostaa oman ryhmänsä oikeuksia toisten ihmisten oikeuksia korkeammalle. Sosiaalinen viiteryhmäajattelu on feministien ja sosialistien keksintö, jossa ei katsota vakavasti olemassaoloa ja työntekoa. Jonkinlainen työnteko ja opiskelu kuuluu ihmisluonteeseen, muuten oltaisiin vielä aika paljon alemmalla ympäröivien olosuhteiden tasolla. Eli feministit ja sosialistit haluavat nykyään itselle erikoiskohtelua, vaikka tuo heidän edustamansa elitistinen sosialismin ja feminismin muoto ei ole milläänn tavalla ainakaan edellykkeiden tasolla kovin samanlaista kuin aiemmin. Ontokratian eli olemisen valtaa hallussaan pitämä ihmisten ryhmä jollain tavalla symboloituu Sanna Mariiniin ja hänen lifestyle-bloggareihin ja jälkiteini-ikää poteviin viihdetaiteilijoihin, joiden seurasssa hän usein notkuu. Jaettu henkinen intimiteetti tarkoittaa nimenomaan keskiluokan päättämää näkemystä yhteiskunnasta ja sen kehittyneisyydestä. Suomessa katsotaan suunnattomaksi saavutukseksi se, että on älypuhelimia, appeja jne, jonka kautta jotkut heikkoluonteiset ihmisten kuvittelevat suomalaisen kulttuurin olevan erityisen pitkälle ja korkealle kehittynyttä. Sosialistien valtaa voidaan nykyaikaisen teknologian ja samaistettujen arvojen ja ajatuksien takia kuvata ilmaisulla ”paska nousee aina pinnalle”: Tämä sosiaalisen median pintaliitäminen on tuonut suomalaiseen politiikkaan uudet totutut maneerit. En usko, että Marin itse sotkisi itseään (tai käsityksiään), jos pitäisi vaikka lähteä korjaamaan salaojaputkea kolmenkymmenen asteen pakkasessa tai vaihtamaan vanhuksille uusia puhtaita vaippoja. Ontokratia ja kommentaariaatti pyrkivät suoranaisesti siihen, että voitaisiin kuvitella yhteiskunnassa vallitsevan jaettu henkinen intimiteetti, joka määrittyy vain älypuhelimien ja käyttöteknologian kautta. On selvää, että nykyaikanakin toimiva yhteiskunnan kehittäminen ja ohjaaminen vaatii jonkinlaista jaettua henkistä intimiteettiä, mutta siinäkin tulisi keskittyä olennaisiin asioihin. Esimerkiksi maahanmuuttajien tai mielenterveyskuntoutujien oikeuksiin. En ole koskaan nähnyt Marinia todellisuudessa sosialismiin mukautuvien ihmisten parissa. Mielestäni sosialismikin on vain reaktiivista ja relatiivista vastaan kimputtamista, jota ilman nykyaikainen politiikan tekeminenkin olisi helpompaa, ja kategoriat esimerkiksi ihmisten keskuudessa perustuisivat johonkin todellisempaan kuin siihen, kuinka paljon seuraajia pääministerillä on instagramissa. Nykypäivänä Suomessa eniten valtaa ja oikeuksia tavallisten ihmisten mielestä on niillä, jotka näkyvät tässä nykypäivän sosiaalisen median spektaakkelitodellisuudessa useimmin. Lataanpa uuden kuvan pärstästäni instagramiin, niin kohotan oman valtani määrää! Samalla kun tästä ryhmästä on tullut uusi ontokratia, ovat heitä ihastelevat ihmiset muodostaneet omanlaatuisensa kommentaariaatin, joka ei muista aikaa ennen sosiaalista mediaa ja mediaspektaakkelitodellisuutta. Kaikki tästä kieltäytyvät ovat hulluja ja menneeseen aikaan jääneitä. Onneksi saamme seuraavaksi pääministeriksi kokoomuslaisen poliitikon, jonka ei tarvitse koko ajan kuvitella ja korostaa sitä, kuinka uudenaikaiseksi hän itsensä kokee.

Runo

A hot prospect! A meaningless spec of dust a nothing meaning to bare Wreck of despicable devious trust Still more honest than Tony Blair Misunderstood still enough Have had constant hits and kicks still exceptional more though still he showers others with bricks and of course PV has a nice pair of tits he has had a good and bad – lot of both unlike other aristocrats the respectable sorts there is no known manline with this lad Mother the Unstable and unconstant - But she has had a noble breed dad although with her there's no so mucb fad! if you try to lowerly entice him prepare to have some dissappointment remember he's no member of cabinet not even a Francis Pym! but if you like him, surely he can offer you some refreshments And of course it will be absinthe And surely we drink a whole bottle of that kind By his character, He's more of Powell and Joseph He's got no living links which could him bind And even though no Doherty not lower than some prophet He likes to think, because he likes to do it what is the meaning of all And even if no-one understands, in the end: priceless is tit Some woman said that she will make pancakes from milk leftovers because she had seen her hubby arouse from milk that her wife in her breasts powers Good heavens, how man himself lowers that is the pleasing of dull With determination not less than of bull Grand daddy who left for Heaven got out too early Lots of people have said he loved everything dearly Too handsome to be totally Finn Generations have left past and still is only bleak picture a dim He has beared comparison to Marlon Brando In the Streetcar of Desire The picture on the wall of granny Can witness he was more foreign and more handsome than some likes of Sinatra or Danny Not totally of släkt of finnen Min minne af hans aldrig brinner.

Porvarillisuuden käsitteestä ja miksi se vallitsee kaikissa puolueissa ja ihmisryhmissä

Porvarillisuus tarkoittaa tietynlaista tapaa suhtautua maailmaan, ihmiseen ja maailman ja ihmisen väliseen suhteeseen. Alkuaan termi porvari on tarkoittanut kauppiasta, kaupan alalla työskentelevää ihmistä, joka on ansainnut toimeentulonsa erilaisten asioiden myymisellä. En itse asiassa edes tiedä sitä, minkä takia etenkin Kokoomuspuolueen yhteydessä on aina oletettu sen kannattajien olevan porvareita. Kuitenkaan tuohon säätyjärjestelmään viittaavalla nimellä ei voida kuitenkaan tyhjentävästi selittää sitä, minkälaisia esimerkiksi Kokoomuksen kannattajat ovat ja millä tavalla he ansaitsevat elantonsa. Porvarillisuus on mielestäni ajatteluun liittyvä asenne, joka pitää etenkin muotoa ja etikettiä tärkeänä asiana. Ihmiset mukautuvat porvarilliseen järjestykseen sen takia, että he voisivat itse tavoitella egoistista omanvoitonpyydettä. Porvaristo ja pikkuporvaristo ovat kuuluisia siitä, että ne pitävät yllä ryhmiinsä kuuluvien ihmisten toimintaa ja ajattelua, jonka tarkoitus on yksinkertaisesti jatkaa tällaisen elämänmuodon olemassaoloa. Porvari siis liittyy tänäkin päivänä usein sellaisiin ihmisiin, jotka saavat elantonsa kaupankäynnillä. Mielestäni kaupankäynti ei kuulu politiikkaan. Periaatteiden mukaan toimiminen tarkoittaa täysin erilaista maailmankatsomusta, kuin se että pyrittäisiin saamaan materiaalista hyötyä pyyteellisyyden muodossa. Porvarillisuus tarkoittaa monessa mielessä etenkin tietynlaisten instituutioiden ylläpitoa pelkästään sen takia, että halutaan säilyttää yllä jonkinlainen järjestys. Monesti tällaiset ihmiset ovat asenteiltaan konservatiivisia, jotka haluavat säilyttää kaiken menneen samanlaisena myös tulevaisuudessa. Porvari on monesti ihminen, johon käy määritelmä Laudator temporis acti – menneen ajan ylistäjä. Kuitenkin on kirjoitettava, että monesti kansainvälinen kauppa voi mahdollistaa ihmisten suvaitsevaisuutta toisenlaisia ihmisiä kohtaan. Kuitenkin mielestäni porvari pyrkii aina saamaan kaupastaaan maksimoidun hyödyn – itse olen jossain mielessä tätä vastaan, vaikka kannatankin kapitalismia ja olen lähes aina äänestänyt Kokoomusta. Mielestäni kaikki ihmiset voivat olla tyytyväisiä hyvinkin erilaisista asioista ja erilaisista ympäristöistä. Voidaan mielestäni sanoa, että elämässä pitää olla intressejä, mutta turhanpäiväinen materian haalinta pelkästään näyttämisen ja muille ihmisille pätemisen takia, tekee porvareista elintasoesteetikkoja, joiden käsitys totuudesta hyvyydestä ja kauneudesta määrittyy varallisuudesta ja omistetusta materiasta. Monet ajattelevat siis niin, että mainonta, markkinointi ja sisällöntuottaminen määräävät ajassamme sen, mikä koetaan esteettiseksi tai kauniiksi. Porvari siis on kiinnostunut rahasta, ja voidaanhan sanoa, että esimerkiksi 1800-luvulla porvari saattoi olla aatelista varakkaampi rahan määrässä, mutta aateli on aina katsellut porvareita nenänvarttaan pitkin. Porvari on siis karkea ja sivistymätön. Porvari on äärimmäisen tietoinen rahasta ja materiasta ja seuraa aktiivisesti sitä, jos joku sanoo itsestä jotain myönteistä. Ja onhan todella niin, että porvarin määrittää se, millaisia tuotteita ihmiset haluavat häneltä ostaa. Hyötyminen, opportunismi ja manipuloiminen kuuluvat perustavalla tavalla porvarin toiminta- ja ajatttelurepertuaariin. Minä en ole koskaan aktiivisesti pyrkinyt tienaamaan paljon rahaa. Arvostan erilaisia asioita elämässä, joista jotkut ihmiset eivät ole kiinnostuneita. Kuitenkin olen tyytyväisin kun olen kotonani yksin ja saan harrastaa itselleni mieluisimpia harrastuksia, kuten esimerkiksi tällaisten kirjoitusten kirjoittamista. Jos filosofia pyrkii tarkkailemaan ihmistä ja olemaan objektiivinen, - eli tunnustelemaan sellaista mikä on todella olevaa, pyrkii porvari tuottamaan ihmisille onnellisuutta kaikenlaisen krääsän tuottamisessa. Mielestäni kapitalismissakin voidaan olla oikeudenmukaisia, pyyteettömiä ja antaa tuotosta suuri osa hyväntekeväisyyteen. Koska kannatan yksityistä koululaitosta, on selvää, että jossain yhteydessä kouluja ylläpitämään tarvitaan yksityisiä lahjoittajia, jotka voisivat monesti olla koulun entisiä oppilaita. Tällä tavalla kannettaisiin vastuuta yhteiskunnassa, joka on yhteiskunnassa toimivan ihmisen tärkein ominaisuus ainakin suhteissa toisiin ihmisiin. Mielestäni älylliseen epärehellisyyteen instituutioiden ja käytänteiden takia sopeutuvat ihmiset ovat loppujen lopuksi surkeimpia matelijoita koko yhteiskunnassa, koska he tajuavat homman hatarat periaatteet, mutta sopeutuvat siitä huolimatta siihen oman vallanhalun takia. Porvari ei tajua tiettyjen käsitteiden instrumentaalisuutta vaan pitää niitä absoluuttisina ja totaalisina. Heille tietyt käsitteet ovat ehdottomia ja varhain opeteltavia, jotta nousu hierarkiassa mahdollistuisi. Ja tällaista toimintaa näkee Suomen poliittisella kartalla Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon. Porvari ajattelee aina etenkin suosiota ja profittia. Koska porvari pyrkii miellyttämään muita heidän makunsa mukaisesti, ja saamaan siitä hyötyä, tulee tästä mieleen eräs tietty ammatti. Mielestäni suuria pääomatuloja omaavat ihmiset voisi lainsäädännöllä kannustaa auttamaan oppimista, kehittymistä ja vähentämään inhimillistä kärsimystä kaikella tavalla. Lapsia ja nuoria tulisi aktiivisesti tukea ottamaan osaa rahasta ja sijoituksista puhuttaessa. Lapsille tarkoitetuissa kilpailuissa voitaisiin alkaa antamaan pörssisijoituksia, eli tietynlaisen osakesalkun alun, jonka lapsi tai nuori saisi omiin käsiinsä tultuaan täysi-ikäiseksi. Porvari on kiinnostunut etenkin muodosta ja ryhmän paineesta. Aatelinen ei välitä siitä, miten muut hänet näkevät. Edith Sitwell on kuvannut englantilaista eksentrismiä tavalla, jonka mukaan aristokraatti ja älymystön jäsen ovat molemmat yhtä vapaita ja heidän ei tavallisesti tarvitse välittää alemman luokan yleisön mielipiteistä, ainakaan sitä koskien, mitä he ajattelevat hänestä itsestään. Porvarille on tärkeää miltä jokin näyttää ja miten sillä saataisiin tehdä mahdollisimman paljon profittia. Asserate on tuonut esiin kirjassaan Manieren, kuinka etenkin maa-aatelin piirissä on monesti ilmenee tietynkaltainen grobianismi. Se tarkoittaa tietoista karkeutta ja porvariston hienostelevien tapojen rikkilyömistä. Porvari kauhistuu kun joku ilmaisee aidosti ja asenteella omia mielipiteitään tai jopa ajatuksia. Porvarius on etenkin liberalismin ja luovuuden vastaisuutta.