Kenellä on nykypäivänä eniten vapauksia ja oikeuksia; entä velvollisuuksia – ontokratia?

On selvää, että myös nykyaikainen suomalainen yhteiskunta ja sen poliittiset päättäjät suosivat tiettyjä ihmisten ryhmiä tai laajemmassa kategoriassa yhden ihmisryhmän oikeuksia ja vapauksia. Samalla tietynkaltaisille ihmisille lisätään entistä enemmän velvollisuuksia täytettäväksi. Ja tämä liittyy todellakin ammattiyhdistyksiin ja heidän työnantajia kohtaan suuntaamaan kohtuuttomaan kimputtamiseen. Nykyaikainen yhteiskunta määrittyy suuressa määrin modernin teknologian kehittämistä menetelmistä etenkin toisten ihmisten kanssa tekemisissä olon yhteydessä. Nietzsche tai Schopenhauer on kuvannut sitä, kuinka nainen haluaa aina olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, oli hän sitten missä paikassa hyvänsä, ja voidaan sanoa, että naiset ja feminiiniset miehet harrastavat tätä lajia todella paljon. Tämän myötä kaikkia kannustetaan hankkimaan älypuhelimia ja samalla voidaan varmasti havaita se, että esimerkiksi koulun luokkatilanne ei muistuta sitä, millainen se oli aiemmin, ja itsekin olen sen ennättänyt todistaa, vaikka en mikään ikäloppu olekaan.. Tämän myötä etenkin nuoret ihmiset voivat tulla kataliksi ja kaksinaamaisiksi, jolloin esimerkiksi opettajan on vaikeampaa pidellä luokka- ja ryhmätilannetta kasassa. Samalla myös tehdään naurunalaisiksi sellaisia ihmisiä, jotka jollain tavalla poikkeavat perustavimmalla tasolla tavallisten ihmisten ryhmästä. On selvää, että esimerkiksi teknologian saavuttamia saavutuksia ja niistä hyötymistä pitäisi rajoittaa tiettyjen ihmisryhmien hyväksi, koska muussa tapauksessa teknologialla jatketaan joidenkin ihmisten pilkkaamista, vaikka suurin osa ihmisistä eivät millään tavalla tuntisi tällaisen vainon kohteeksi joutunutta ihmistä. Eli voidaan sanoa, että sosiaalinen media etenkin nuorten ihmisten piirissä vaikuttaa siten, että siinä halutaan sadistisesti alentaa toisia ihmisiä. Mielestäni esimerkiksi kouluissa ei tulisi sallia älypuhelinten käyttöä koulupäivän aikana. Yleensäkin etenkin nuoria pitäisi kannustaa yksin olemiseen päivän aikana ja siinä samalla itsensä henkiseen korottamiseen, vaikka kuitenkin se määrittyy vain tällaisen yksilön oman henkisen tason ja siinä tapahtuvien muutosten asteella, sillä henkinen kehittyminen ei ole koskaan aitoa, jos se pyrkii siinä vaan itsensä kohottamiseen toisten ihmisten osan kustannuksella. Mielestäni oman tien löytäminen on etenkin nuorella iällä tärkeää, ja voidaan siihen suhteessa sanoa, että nykyaikainen teknologia, joka aiheuttaa sen, että sama jaettu henkinen intimiteetti pysyy voimassa esimerkiksi kouluissa nuorten ihmisten kesken, aiheuttaa sen, että poikkeavasti ajattelevia tai käyttäytyviä voidaan ruveta asettamaan naurunalaiseksi, koska suomalainen nykyaikainen yhtenäiskulttuuri tukee juuri ajattelemattomuutta ja keskinkertaiselle tasolle mukautumista ja tätä lietsovat ”somevaikuttajat” ja esimerkiksi jälkiteini-ikäiset juontajat vaikkapa mökämusiikkia soittavilla radiokanavilla. Suomalainen yhteiskunta ei tue kouluissakaan poikkeuksellisuutta, vaan se haluaa asennoitua oppilaisiin ja opiskelijoihin vaivattomuuden ja tiettyjen viiteryhmien korostamisen kautta. Opettajat eivät ota vastuuta opiskelijoistaan, koska se ei meille kuulu! - Herrat hoitaa! Mielestäni koulujärjestelmän saati sitten yliopiston tulisi muokata oppilaiden ja opiskelijoiden perustavimpia asenteita sillä tavalla, että voitaisiin katsoa esimerkiksi yliopiston jälkeen opiskelijan olevan korkeammalla henkisellä asteella. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, tyttöjen, naisten ja maahanmuuttajien paaponta ja jatkuva käyttöteknologian kehittyminen eivät saata ainakaan miespuolisia opiskelijoita korkeammalle henkiselle tasolle. Monesti koulussa tai oppilaitoksessa saatu tieto ei jää tällaisten ihmisten mieleen, koska katsotaan, että esimerkiksi yliopisto on vain reitti tietynkaltaiseen työpaikkaan. Mielestäni esimerkiksi koulut kuten lukiot voitaisiin yksityistää ja sen jälkeen mukauttaa ne omanlaatuiseensa oppimisjärjestykseensä, eli valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta tulisi luopua. Myös opettajien tapauksessa tulisi pyrkiä siihen, että omien alojensa ammattilaiset toimisivat esimerkiksi lukioissa oman alansa ohjaajina, jossa opettajien roolin tulisi olla freelancermainen ja oppilaita tulisi jo varhaisella iällä opettaa suuntautumaaan omaan alaansa. Myös samalla koulun aikana oppilaiden tulisi voida luennoida enemmän omasta alastaan, ja mahdollisuuksien mukaan, kun oppilaat suuntautuisivat omaan alaaansa, heidän pitäisi myös voida tehdä jo lukion aikana oman alansa töitä. Tietysti se pitää jossain mielessä optimoida, mitkä olisivat esimerkiksi lukiossa vaaditut kiinteät oppiaineet, joiden pohjalle erikoistumista voisi rakentaa jo varhaisella iällä, koska niitäkin tietysti kaivataan jossain määrin. Mielestäni liikunnasta tulisi tehdä koulujärjestelmässä vapaaehtoista, ja esimerkiksi Britannian mallin mukaan taidehistoriaa ja taideaineita tulisi lisätä kouluissa. Filosofiaa tulisi olla tarjonnassa enemmän, ja uskonto ja elämänkatsomustieto tulisi yhdistää yhden oppiaineen alaiseksi. Myös tulisi opettaa tietynlaista arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä, joka keskittyisi juuri oppilaiden henkisen tason kohottamiseen. Sosialistit ovat Suomessa vallassa ja sen takia he haluavat erikoiskohtelua tietynkaltaisille ryhmien edustajille. Feminismi ei todellisuudessa tarkoita muuta kuin itsensä heikommiksi kokevien naisten halua korostaa oman ryhmänsä oikeuksia toisten ihmisten oikeuksia korkeammalle. Sosiaalinen viiteryhmäajattelu on feministien ja sosialistien keksintö, jossa ei katsota vakavasti olemassaoloa ja työntekoa. Jonkinlainen työnteko ja opiskelu kuuluu ihmisluonteeseen, muuten oltaisiin vielä aika paljon alemmalla ympäröivien olosuhteiden tasolla. Eli feministit ja sosialistit haluavat nykyään itselle erikoiskohtelua, vaikka tuo heidän edustamansa elitistinen sosialismin ja feminismin muoto ei ole milläänn tavalla ainakaan edellykkeiden tasolla kovin samanlaista kuin aiemmin. Ontokratian eli olemisen valtaa hallussaan pitämä ihmisten ryhmä jollain tavalla symboloituu Sanna Mariiniin ja hänen lifestyle-bloggareihin ja jälkiteini-ikää poteviin viihdetaiteilijoihin, joiden seurasssa hän usein notkuu. Jaettu henkinen intimiteetti tarkoittaa nimenomaan keskiluokan päättämää näkemystä yhteiskunnasta ja sen kehittyneisyydestä. Suomessa katsotaan suunnattomaksi saavutukseksi se, että on älypuhelimia, appeja jne, jonka kautta jotkut heikkoluonteiset ihmisten kuvittelevat suomalaisen kulttuurin olevan erityisen pitkälle ja korkealle kehittynyttä. Sosialistien valtaa voidaan nykyaikaisen teknologian ja samaistettujen arvojen ja ajatuksien takia kuvata ilmaisulla ”paska nousee aina pinnalle”: Tämä sosiaalisen median pintaliitäminen on tuonut suomalaiseen politiikkaan uudet totutut maneerit. En usko, että Marin itse sotkisi itseään (tai käsityksiään), jos pitäisi vaikka lähteä korjaamaan salaojaputkea kolmenkymmenen asteen pakkasessa tai vaihtamaan vanhuksille uusia puhtaita vaippoja. Ontokratia ja kommentaariaatti pyrkivät suoranaisesti siihen, että voitaisiin kuvitella yhteiskunnassa vallitsevan jaettu henkinen intimiteetti, joka määrittyy vain älypuhelimien ja käyttöteknologian kautta. On selvää, että nykyaikanakin toimiva yhteiskunnan kehittäminen ja ohjaaminen vaatii jonkinlaista jaettua henkistä intimiteettiä, mutta siinäkin tulisi keskittyä olennaisiin asioihin. Esimerkiksi maahanmuuttajien tai mielenterveyskuntoutujien oikeuksiin. En ole koskaan nähnyt Marinia todellisuudessa sosialismiin mukautuvien ihmisten parissa. Mielestäni sosialismikin on vain reaktiivista ja relatiivista vastaan kimputtamista, jota ilman nykyaikainen politiikan tekeminenkin olisi helpompaa, ja kategoriat esimerkiksi ihmisten keskuudessa perustuisivat johonkin todellisempaan kuin siihen, kuinka paljon seuraajia pääministerillä on instagramissa. Nykypäivänä Suomessa eniten valtaa ja oikeuksia tavallisten ihmisten mielestä on niillä, jotka näkyvät tässä nykypäivän sosiaalisen median spektaakkelitodellisuudessa useimmin. Lataanpa uuden kuvan pärstästäni instagramiin, niin kohotan oman valtani määrää! Samalla kun tästä ryhmästä on tullut uusi ontokratia, ovat heitä ihastelevat ihmiset muodostaneet omanlaatuisensa kommentaariaatin, joka ei muista aikaa ennen sosiaalista mediaa ja mediaspektaakkelitodellisuutta. Kaikki tästä kieltäytyvät ovat hulluja ja menneeseen aikaan jääneitä. Onneksi saamme seuraavaksi pääministeriksi kokoomuslaisen poliitikon, jonka ei tarvitse koko ajan kuvitella ja korostaa sitä, kuinka uudenaikaiseksi hän itsensä kokee.