Mietteitä

Olen muutaman kerran ihmetellyt sitä, miten sarjassa Sinkkuillallinen etenkin koppavat naispuoliset ihmiset kertovat omat ”vaatimuksensa” ennen kuin ovat edes nähneet illallisen tarjoajaa tai vieraaksi tulevaa ihmistä. Tämän jälkeen on tyypillistä, että etenkin naispuolinen osallistuja sanoo: ”Ei ole minun tyyppiäni”, mutta esimerkiksi ”luonne on kiva/mukava”. Mielestäni ihmisten osien erottelu analyysissa ei ole kovinkaan aitoa tai rehellistä. Mielestäni ihmistä on lähestyttävä kokonaisuuden kautta, esimerkiksi minulla ei ole minkäänlaista valmista naistyyppiä ulkonäön kannalta, vaikka on tietysti selvää, ettei esimerkiksi seksi onnistu kovin ruman naisen kanssa. Samassa nainen voi vaikuttaa kuvottavammalta, jos häntä ei voi lähestyä kokonaisuutena – täydellisenä kokonaisuutena. Mielestäni älykkyys ja persoonallisuuteen liittyvät ominaisuudet ovat paljon tärkeämpiä kuin jonkun missimussukan pelkästään ulkonäköä korostava luonteellisuus. Myös olen ihmetellyt sitä, miten jotkut etenkin naispuoliset osallistujat suhtautuvat siihen, kun he ovat ensin kysyneet ”kuinka kauan olet ollut sinkkuna”. Jos mies on ollut ilman vakituista parisuhdetta vuosia, voi naikkonen kysyä: ”Mikä sinussa on vikana”. Minä kysyisin miellummin kuinka monta kertaa ja millaisten periaatteiden takia nainen on ollut parisuhteessa aiemmin. Lisäksi minua ihmetyttää se, miten etenkin naispuoliset osallistujat sanovat deittien jälkeen: ”Minulla oli hauskaa” tai ”ilta oli kiva”: Mihin se perustuu? Minkä takia edes nainen voi kokea parin tunnin aterioimisen tuntemattoman ihmisen kanssa niin ”hauskaksi” - eiväthän he kuitenkaan sukupuoliyhteyttä ensimmäisten illallisten yhteydessä harrastele? Myös minua on mietityttänyt se, miten naiset voivat sanoa, että jos mies ei naurata koko ajan naista, ei ole sopivaa materiaalia pidemmän aikavälin kannalta. Ja mitä se huumori sitten on, jota keskinkertainen naikkonen ymmärtää ja arvostaa: sanoisin sen olevan etenkin toisten miesten arvostelua ja naurettavaksi saamista. Ja on myös käsittämätöntä, miten nämä naiset hakevat vieläkin ”paha poika” -tyyppiä kuin teinitytöt. Ja lisäksi on olennaisen tärkeää, että mies vitsailee naisen kustannuksella ja on muutenkin niin merkittävällä tavalla ”cocky”. Minä olen aina pitänyt itsessäni naisten kanssa seurustelun pohjana erilaisia ominaisuuksia kuin esimerkiksi siinä, millainen olen kun kirjoitan kiistakirjoituksia. On se kuitenkin sanottava, että jos nainen ei ole täysin reppana, alkaa hän iän myötä arvostaa herkkyyttä ja hellyyttä ja ymmärrystä kuin jatkuvaa itsensä alentamista pahoinkohtelun kohteeksi. Minä olen aina halunnut arvostaa arvostamiani ihmisiä avoimesti, ja se on sitten too bad, jos nainen katsoo sen olevan liiallista tunnetasolla tapaamista. On naurettavaa, jos naisen teinityttönä ilmenneet näkemykset ovat hänessä vallalla vielä kypsällä aikuisiällä. Se on sanottava, että vaikka olen itsekin syntynyt vuonna 1988, enkä sen takia ole enää kovin nuori, on noin neljäkymmentä ja sen ylittäneissä naisissa monesti sellaista itsevarmuutta ja autonomiaa, jota itse suuresti arvostan. Monesti on ollut niin, että nuoret naiset ovat saaneet itsestäni ”pahan pojan” käsityksen, ja sitten kun olen tuonut esiin omia näkemyksiäni ja ne ovat vaikuttaneet NIIN LÄSSYILTÄ, on kiinnostus loppunut. Minä toimin naisten kanssa aivan eri tavalla kuin älyllisten asioiden kanssa. On mainittava Otto Weiningerista, jolle olen omistanut yhden aiemman kirjani, että hän ajatteli naisten olevan siinä mielessäkin miehistä poikkeavia, että he eivät saa psyykkisiä impulssejaan johdettua todellisten arvostusten ja ideoiden tasolle, ja olen itsekin kirjoittanut siitä, että he ovat sen takia älykkäitä miehiä alttiimpia mukautua ontokratian ja kommentaariaatin välineen vaikutteellistumiskehityksen alaisiksi. Tämähän korostaa nimenomaisesti sitä, että vallattomat naiset ovat suuremmin subjektiivisia kuin objektiivisia ja heissä on sellainen tunnemaailma, jonka takia he eivät pysty erottamaan aina hyvää ja pahaa. Sosiaalisen dominanssin hallintaan pyrkivillä tavanomaisilla miehillä on siksi olennaisen helppoa saada naisia etenkin yhdyntätarkoituksen kautta tavoitelluksi. Nuoren naisen seksuaalisuus ja kuukautiset aiheuttavat sen, että heistä alkukantaisimmat ovat lähempänä eläintä kuin evoluutiossa kehittynyttä ihmistä. Vallattomat naiset eivät etenkään halua ottaa asioihin moraalista kantaa, saati toimia sen mukaisesti, ja sen takia nykyinen suomalainenkin yhteiskunta korostaa sitä, että poliittisen vallan edustajat ovat niitä, jotka ottavat moraalisesti kantaa ja levittävät sitä ”alamaisille” kuin jonkinlaiset kehittyneemmätkin joogit. Nainen on perusluonteeltaan passiviinen ja hän tarvitsee ympäröiviä rakenteita oman elämänsä kannatuskohdissa. Sen takia naiset ovat monesti etenkin matalapalkkaaloilla parempia työntekijöitä, koska heillä on merkittävä aina nähty periaate vastata ylempien ihmisten vaatimuksiin, ja tämä takia tällaisia poliitikkojen moraalisia pahoitteluja ja sananvalintoja seuraavat etenkin naispuoliset ihmiset. Jos ajatellaan useita tuhansia vuosia, jona aikana miehet ovat päättäneet kaikesta yhteiskunnissa ja kulttuureissa, ja kun naiset ovat kuuluneet tähän rakennustehtävään vasta periaatteessa muutamien kymmenien vuosien ajan, ei heidän ominaisuutensa ole kehittyneet samassa linjassa heistä äänekkäimpien vaatimusten kanssa. Vallattomat naiset ovat niitä, jotka toimivat käytännössä ja periaatteessa eniten tavallisten naisten pyrkimysten ja miellekuvien tasolla. Koska naisia ei saa heidän mukaansa jakaa ryhmiin, ei ole voitu myöskään ehkäistä sitä kehitystä, kun vallattomia naisia on ilmestynyt yhteiskunnan korkeimmillekin paikoille. Joku on sanonut, että apinan voi ottaa viidakosta, muttei viidakkoa apinasta, ja tämä on mielipiteeni asiasta ja eikö olekin niin viehättävän ”cocky”? Olen katsellut dokumenttia Stalingradin taistelusta, ja siinä on puhunut kaukainen sukulaiseni Berndt Freytag von Loringhoven, joka oli Hitlerin Berliinin bunkkerin viimeisiä sotilaita. Hän nousi Länsi-Saksan Bundeswehrissä kenraaliksi ja kuoli vuonna 2007. Kunnioitan suuresti armeijan käyviä naisia, ja se jos mikä on merkittävä kulkuväylä korkeampien tehtävien saavuttamiseksi. Muistaakseni yhden Kokoomuksen kansanedustajan vaimo oliko se Leila vai Laila, on käynyt reserviupseerikoulun yhtenä ensimmäisistä sen käyneistä naisista. Se on suuri puute, jos nainen ei pysty tuottamaan itse perustavia ideoita, arvostuksia ja periaatteita, koska se asettaa hänet täysin muiden ihmisten ohjailemaksi ja vaikutteiden vastaanottajiksi. Tämä kehitys myös edeltäauttaa sitä, että nämä naiset alkavat olemisen vallan ja ideologisen nautinnon mukaisesti arvostelemaan heitä syvällisempiä, itsenäisempiä ja älykkäämpiä ihmisiä (miehiä). Kevytmielisyys kaikessa, mm. periaatteiden perusteella, on aiheuttanut sen, että ihmiset eivät enää ole syvällisiä tärkeiden asioiden suhteen: esimerkiksi ruumiillisuus ja pinnallisuus, jossa suurin osa hepsankeikoista elää, ovat lisääntyneet merkittävällä tavalla, ja näiden ihmisten mielestä elämän tärkein toiminta on pippelin työntäminen emättimeen. En ole tavannut yhtään itseni ikäistä ihmistä. Joka olisi vaikuttanut syvälliseltä ja tasapainoiselta korkeimpien periaatteiden mukaisesti. On selvää, että miehissäkin on niitä, jotka eivät pysty toimimaan ideoiden tasolla ja eivät sitä pysty/halua tehdä. Tärkeämpiä on ”suhtautua”, asettaa negaation, arvostella suhteellisesti ja jonkin toisen ajatukseen suuntautuvasti. Ärsykkeet, reagointi, sosiaalinen dominanssi ja kaikki muista ihmisistä vaikuttuvat asioiden alkuperät ovat näille tärkeitä. Naisten mielestä kaikki toimii paremmin ”ihmissuhteessa” kuin siinä, että tulisi toimeen yksin ja osaisi ottaa yksinäisyydestä hyötyä sen kaikkein parhaimpien puolien kautta. Hepsankeikat, kuten tavalliset missit ja mallit, eivät ymmärrä mitään myytä, kuin että mies työntää osansa itseensä, jossa tällainen nainen toimii pelkkänä miehen patjana. Ja tällaisia naisia on nykyään entistä enemmän, kun jotkut pystyvät elämään oman elämänsä laittamalla omasta tisseistään ja perseestään kuvia sosiaaliseen mediaan. Kuitenkin maailman vanhin ammatti ei ole uutta keksintöä, ja minun on sanottava, että esimerkiksi titteli ”viihdeyrittäjä” kuulostaa suuresti yhteen ammattiin liittyvältä. On sanottava Halmeen ja Tervon, jotka eivät ole mitään älyn jättiläisiä, ohjelmasta Tosisuomalaisuutta etsimässä, että New Yorkissa he kohtasivat todella rahvaanomaisen jenkkiläisen viihdeyrittäjä, joka oli saanut yhden Weiningerin mukaan naisen luontoon kuuluvan liikeidean harjoittamisen omaksi periaatteekseen. Ajatellaan vaikka, että kun tämä nainen kysyy taksissa toiselta ihmiseltä, miten nainen voisi olla hänelle hyödyksi, saattaa joskus mies sanoa sellaisen asian, mitä nainen ei odota. Kuten Blackadderin neljännellä kaudella sairaalassa hoitsu kysyi Atkinsonilta, että mitä muuta hän voisi tehdä potilailleen kuin tarjota iloisuutta ja ison hymyn, sanoi Atkinson, että parikin asiaa tulee mieleen, mutta hoitsu todennäköisesti pitäisi niitä epähygieenisinä asioina. On naurettavaa ajatella sitä, miksi monet etenkin poliitikot ja sellaiseksi kiihkeästi haluavat käyttävät niin usein termiä ”vaikuttaja” ja monesti he pitävät itseään sellaisena. On siis selvää, että nämä ”vaikuttajat” eivät myöskään kehitä ideoita, periaatteita ja arvostuksia, vaan he käyttävät hyväksi ontokratian sekasortoista tilaa, jossa kukaan ei pysty käsittämään sitä, millaisten periaatteiden kanssa kukakin toimii. Silloin on helppoa alistua omaa johtajuuttaan korostavan fallossymbolin ohjailtavaksi. Vaikutteellisuus siis tarkoittaa herkkyyttä mukautua siihen, kun joku älyllinen keskinkertalainen alkaa levittää omia suhteellisia ja reaktiivisia käsityksiään asioista näitä onnettomia ihmisiä kohtaan ja heidän suuntaansa. Ideoiden ja periaatteiden ja arvostuksien totuus ja niiden tunnustaminen on yksityistä ja pidättyvää itseluottamusta ja kunnioitusta, eivätkä älykkäät ihmiset koskaan pakota muita ihmisiä alaisuuteensa väittämällä olevansa esimerkiksi ”vaikuttajia”: Jostain syystä tästä tulee mieleeni etenkin arthurperäisissä legendoissa esiintyvä kertomus Graalin maljasta, jota vartioivat vanhat ritarit, jotka valittiin tähän tehtäväänsä, vaikka Indiana Jonesissa ritareita oli elossa enää yksi. Ontokratia eli olemisen valta tarkoittaa nimenomaisesti etenkin pinnallisuutta ja kyvyttömyyttä porautua syvällisempiin periaatteisiin. Silloin ollaan pelkästään kaikenlaisten vaikutteiden tasolla, ja tällaisen järjestelmän vallitessa suurimman arvostuksen ja ”vaikuttajan” paikan saavat etenkin sellaiset ihmiset, jotka pystyvät hyödyntämään sosiaalista tilaa, josta etenkin naiset ovat suurimmin kiinnostuneita. Se siis tarkoittaa jonkinlaisen sosiaalisen dominanssin saavuttamisen tarvetta, ja sosiaalinen dominanssi todellakin syntyy sosiaaliseen tilaan helpolla ja helposti matkittavalla keinolla. Sosiaalinen dominanssi tarkoittaa naiselle etenkin sitä, kun häneen yhdytään. Sen takia naiset korostavat ja väittävät kunnioittavansa sellaisia miehiä, jotka alkavat kyseenalaistamaan toisten ja monessa tapauksessa älykkäämpien miesten periaatteita – ovat siis ”cocky”. Minulle eräs tissinsä ja huulensa myöhemmin isontanut tytteli sanoi, että arvostelen ja kritisoin valta-asemissa olevia sen takia, koska minulla on ”heikko itsetunto”. Kyllä se nimenomaan on etenkin niin, että oikeanlaista järjellistä kritiikkiä ja valaisevaa katsetta harrastavat ihmiset ovat paljon niitä onnettomia lahjakkaampia, jotka eivät toiminnallaan pyri muuhu kuin sosiaaliseen dominanssiin ja siinä ”vaikuttamisen” pyrkimykseen. Muistan joskus yli kymmenen vuotta sitten kohdanneeni Kuokkalan sillan lopulla sellaisen paidatta kulkeneen ihmisen, joka toisteli sanaa ”huora”, ja samalla mukana kulkenut hepsankeikka ihasteli sitä, että miten tämä uskaltaa ja kehtaaa niin sanoa. On naurettavaa, että esimerkiksi huoran käsitettä kuunteleva nainen voisi kokea tällaisen ihmisen niin hyväksi ja rohkeaksi, ei nimittäin ole mitään sanomista siitä, etteikö kyseinen jolppipoika voisi ruveta käyttämään tuollaista termiä myös itsestään naisesta. Nimenomaan tuollainen on helppojen periaatteettomuuksien kautta hyvin ymmärrettävä asia. On kuitenkin sanottava se, että samalla kun suurin osa ihmisistä suhtautuu toisiin ihmisiin ja asioihin suhteellisesti, on omien periaatteiden, arvostuksien ja ideoiden tuottaminen tärkeintä ihmiselämässä. Sosiaaliset ihmiset tarvitsevat koko ajan toisia ihmisiä oman minuutensa korostamiseksi ja ylvästeltäväksi, ja ideoiden tasolla toimiva ihminen pystyy olemaan yksin, eikä hänen tarvitse muodostaa hataria käsityksiä itsestään toisten ihmisten ja kaikenlaisten ”tiimien” kautta. Älykäs ja ideoiden tasolla toimiva ihminen ei hae minkäänlaista huomiota itselleen, minkä takia sosiaalisen tasolla toimivat ihmiset voivat tällaista arvostella ja alentaa. On siis niin, että esimerkiksi itsensä toisiin verrattuna ulkonäöltään viehättävämmäksi kokevat naiset pyrkivät etenkin sosiaalisen dominanssin ja ohjailun pyrkimykseen, kun he eivät pysty, vaikka olisivat opiskelleet yliopistossa filosofiaa, toimimaan millään muulla kuin sosiaalisen ja vaikutteellisuuden alueella. Ja on sanottava, että esimerkiksi yläasteella olon aikana, koulun oppilaskunta, joka koostui nimeomaan sosiaalisen dominanssin pyrkimykseen suuntautuneita kiusaajia/jääkääkän pelaajia, jakoivat he sopuisasti, kun vielä kaikki oppilaat oli kutsuttu tätä seuraamaan liikuntasaliin, kaikki palkinnot toisilleen eli kaikki oppilaskunnan omille jäsenille. Muistan erään varhaisen kaveruuden päättyneen siihen, kun kaverin äiti oli terveydenhoitajana koululla, ja ennen tätä olimme poistuneet koulun alueelta luvattomasti, olin menossa jonkin vaivan takia hänen äitinsä luona käymään koululla, kuulin kuinka kaveri oli silloin äitinsä luona ja sanoi: ”en se minä ollut. Olli sitä ehdotti ja siihen pakotti”, mikä ei todellakaan ollut totta. On selvää, että itselläni on aina ollut pyrkimys etenkin veljeyteen toisten miesten kanssa, ja tuo, vaikka ko. Ihminen ei ollut silloin itseäni vanhempi, koin tuon aika merkittävällä tasolla alhaiseksi toiminnaksi ja sanomiseksi. Naisessa on olennaista kiltteys, tasa-arvoisuus kaikkia kohtaan, älykkyys, avaramielisyys ja kiintymys ja rakkaus eläimiä kohtaan, mutta etenkin kissaihmisyys. En voisi seurustella sellaisen naisen kanssa, joka ei lukisi kirjoja, ja jolla ei olisi itselläänkin riittävän kokoista omaa kirjastoa. Myös on varmaan niin, että oman luovan luonteeni takia, olisi parasta, jos naisellakin on jonkinlaisia luovia tarkoitusperiä ja harrasteita. Myös en voisi olla parisuhteessa sellaisen naisen kanssa, joka mahdollisesti oman matalan sukuperänsä takia suhtautuisi kulttuurisukuisuuteen epätärkeänä ja turhana. On sanottava esimerkiksi, ja varmasti enonin voisi olla samaa mieltä, että hänen ensimmäinen vaimonsa oli jomman kumman vanhempansa kanssa kommunistista perua, ja siinä mielessä ei ollut ihmekään, ettei liitto kestänyt sen pidempään. Eli on selvää, että nainen ei saa olla ultrauskovainen eikä myöskään vasemmistolainen. Monessa mielessä itse olen tietyissä asioissa liberaali ja tietyissä konservatiivinen, joten jonkinlaista samankaltaisuutta tulisi myös olla naisessa. Olen aina ollut perheeessäni toinen kirjaihminen äitini lisäksi, ja koen kirjaihmisyyden hyvin olennaiseksi asiaksi, joten naisen tulisi älykkyyden lisäksi olla säännöllisesti kirjoja lukeva. Kirjojen kautta laajenee sivistys ja samalla kognitiivinen panostus tukee muistia ja yleensäkin koko toimintakykyä. Kirjoista tulee myös puhuttua aika paljon, ja tässäkin tekstissä nimenomaisesti Otto Weiningerin kirjasta Geschlecht und Charakter, joka on suomeksi Sukupuoli ja luonne. Weininger väitti, että naisen kaksi puolta on huora ja madonna, eli seksuaalisesti korosteisen aktiivinen, kevytmielinen ja pintamielinen nainen, sekä äiti, joka keskittyy korosteisella tavalla omiin lapsiinsa. Mielestäni tämäkin on kuitenkin suhteellinen asia, koska parhaimmassa tapauksessa naisessa on molempaa näistä, muttei kuitenkaan kumpaakaan samanaikaisesti. Weininger kirjoitti, että henkinen maskuliinisuus on täysin ylivoimaista henkiseen feminiinisyyteen verrattuna, ja kaikki luovuus ja ideoiden tavoittelu rajoittuu sellaisiin ihmisiin, joissa on vallitsevana henkinen maskuliinisuus. Weininger ajattelee, että henkinen feminiinisyys on moraalittomuutta, tuottamattomuutta ja epäloogisuutta. Henkisesti maskuliininen ihminen on asiakeskeinen, ja ehkä se, miten Sinkkuillallisessa hepsankeikat sanovat illan olleen ”kiva” tai ”hauska” perustuu nimenomaan siihen, miten tavanomaiset naiset saavat tyydytystä siitäkin, kun jauhetaan paskaa ja ollaan pari tuntia tekemisissä jonkin ennalta tuntemattoman ihmisen kanssa. Joku on väittänyt minua syvälliseksi, ainakin sillä tavalla miten naiset tekevät jaotteluita pelkästään oman pintapuolisen kokemusmaailmansa perusteella. Kuitenkin on sanottava, että minun käsitykseni muista ihmisistä on holistinen j additiivinen, ja minun täytyy keskustella ja saada perustava käsitys toisesta ihmisestä ennen kuin voin olla heidän kanssaan tekemisissä useammin ja syvemmin. Minä en harrasta pintapuolisuuksia ja sen takia voi olla ymmärrettävää se, etten tule toimeen ihmisten enemmistön kanssa. Mikä on tyypillinen toimintamuoto pintapuolisten väljässä yhteisössä on se, että he sanovat toisilleen, jos joku ei ole samalla matalalla tasolla heidän kanssaa, että tämä on kehitysvammainen tai jälkeenjäänyt kuten minustakin on sanottu. Minä koen että kehitysvammaisuus/jälkeenjääneisyys tarkoittaa sitä, ettei tällaisella ihmisellä ole älyä eikä auttavaa kognitiivista kehittyneisyyttä. Kuitenkin tavanomaiset ihmiset kuten naiset tekevät tällaisen herjaamistarkoituksessa keksityn määritelmän siitä, miten ihminen toimii sosiaalisissa suhteissa, mitä toiset ihmiset tästä sanovat ja millaiselta hän ulkoisesti toisten ihmisten mielestä vaikuttaa. Naisilla on miehiä, saati autisteja, tavallisempi käsitys siitä, miten esimerkiksi merkityksettömässä kommunikaatiossa on toimittava, kaikki nonverbaalisuus ja tunnepitoinen ja -peräinen kommunikaatio, minkä puuttuessä nämä alkavat suhtautumaan tähän tunteellisesti, herjaavasti ja haukkuvasti. Nainen pitää tavoittaa aina sosiaalisella ja tunteellisella tasolla, ja siihen ei liity koskaan mitään älyllistä tai periaatteellista. Minä olen oman filosofiani ontofysiikan ja siihen liittyvät kulttuurisen ohjelman uuden syvällisyyden kautta aina halunnut korostaa sitä, että naisten määrittelemä sosiaalisuus ja siihen liittyvä pseudotunteellisuus ei liity siihen, miten yksilöiden tulisi yhteiskunnassa toimia. Ja on sanottava, että minä en kuitenkaan ole tunteeton ihminen, vaan minun tunteeni heräävät jostain paljon perusteellisemmast ja periaatteellisemmasta materiaalista. Minä koen tunteita etenkin sitä kohtaan, millaiset arvot saavat jonkun asian näyttämään arvokkaalta ja miten ihmisyksilö voi äärimmäisessä tilanteessa ylittää itsensä, vaikka esimerkiksi sodan olosuhteissa. Mariupolin terästehtaan miehet herättivät itsessäni syvemmän tunteen siitä, miten sotatilassa jokin oikean puolesta taisteleva taho voi ylittää itsensä, vaikka kyseinen kännissä kirjoitettu kirje korostikin tuossa vaiheessa ollutta ukrainalaisten kannalta epätoivoista tilannetta. Parhaimmassa tapauksessa ihminen on looginen, moraalinen ja järjellinen. On esimerkiksi niin, että naiset arvostelevat useimmin sellaista ihmistä, joka ei toimi heidän omalla sosiaalistunteellisella tasolla, ja voivat olla hyvin loukkaavia. Myös se, jos mies ei vaikuta kokevan tarvetta oman ”arvonsa” määrittelemiseksi pintapuolisten ja kevytmielisten hepsankeikkojen välityksellä ja heidän toimesta. Olen aina ollut valikoiva naisten suhteen, ja mielestäni minulla on oikeus ja mahdollisuus toimia sillä tavalla. Minua ei saa yksittäinen naikkonen julistamaan ikuista rakkautta, koska heistä kukaan ei kuitenkaan toimi tässä asiassa poikkeuksellisella ja henkisesti maskuliinisuudesta kertovalla tavalla. Nainen on oman pseudososiaalisuutensa ja pseudotunteellisuutensa vanki.