Miksi muutan Pariisiin

Muutan joulukuussa Pariisiin – takaisin Pariisiin. Helsinki olisi tässä vaiheessa paljon huonompi vaihtoehto kuin länsi-Eurooppa. Asuin Pariisissa vuosina 2009-2010 vaihto-oppilaana, minkä jälkeen olen käynyt siellä eri pituisilla matkoilla kolmattakymmentä kertaa. Ensi kertaa tulin yksin Pariisiin keväällä 2007 18-vuotiaana abiturienttina. Teetätin Place du Tertrellä ison muotokuvan, joka kyllä vaikuttaa nykypäivänä varsin erinäköiseltä kuin se, minkä teetätin siellä noin viisi vuotta sitten. Kyseinen kuva on nykyään vanhempieni luona. Olen erinäisten matkojen aikana ostanut Pariisista antiikkia,tauluja ja kirjoja. Pohjoisessa Pariisissa sijaitsee merkittävä ja maineikas antiikkikirpputori, missä olen käynyt lukuisia kertoja. Pariisi kiehtoo minua taiteellisuuden ja kirjallisuuden paikkana paljon enemmän kuin esimerkiksi vaikka Lontoo tai Berliini. Lisäksi olen oppinut arvostamaan ranskan kielen hienostuneisuutta ja poikkeuksellisuutta. Silloin kun asuin ensimmäistä kertaa Pariisissa, en osannut ranskaa kuin tietyt perusfraasit, kuten ca va,ca va tres bien jne. Ensimmäistä Pariisissa asumista varjosti se, että vaikka olin saanut Suomesta Jyväskylästä myöntökirjeen Sorbonne Nouvelleen, ei minua koskevaa paperia löytynyt vaihto-oppilaiden listasta, jonka täti pläräsi läpi ja sanoi,ettei löydy nimeä. Joku on kuvitellut, että olisin tuossa vaiheessa ottanut oppia sukumme paljon minua maineikkaammasta jäsenestä Adolf von Beckeristä, joka opiskeli ensin Düsseldorfissa ja siirtyi sen jälkeen Pariisiin. Se oli kuitenkin pelkkää sattumaa tai ennettä. Nyt aion todellakin jäädä Pariisiin, ellen saa kiinnostavampia jatko-opinto/-työpaikkoja muualta. Pariisin hienostuneisuus kiehtoo minua, vaikka tämäkin tietysti on usein mainittu klisee. Jotkut väittävät, että esimerkiksi Sartren ja Picasson aikainen kirjailija-/taiteilijakulttuuri on mennyt ajassa ohi, mutta täytyy sanoa, että Pariisi kiehtoo minua etenkin taiteilijana, kirjailijana ja filosofina. Olen lukenut äskettäin kirjaa, jossa kerrotaan venäläisistä aristokraateista ja valkoisista, jotka lähtivät vallankumousta ja hävittyä sisällissotaa pakoon Ranskaan. Helsingin Sanomien liitteessä oli joitain vuosia sitten juttu Mannerheimin kahdesta tyttärestä,joista etenkin Ranskassa asunut Sophie seurusteli etenkin venäläisten aatelisemigranttien kanssa Pariisissa ja muualla Ranskassa.Erilaisista taiteilijakohtaloista Pariisissa minua kiehtoo myös esimerkiksi vanhasta samuraisuvusta tullut Tsuguharu Foujita, josta tuli Pariisissa tunnustettu kuvataiteilija. Pariisissa aion päästä haastattelemaan tiettyjä kiinnostavia kulttuurihenkilöitä,taiteilijoita, aristokraatteja ja poliitikkoja. Aion toteuttaa saman hankkeen brittiläisillä henkilöillä Britanniassa. Mietin lähiaikoina sitä, missä mediassa/medioissa voisin toteuttaa tämän hankkeen, vaikka ensimmäisenä tulee mieleen suomalaisista medioista etenkin Helsingin Sanomat. Käyn lisäksi todennäköisesti lähiaikoina Yhdysvalloissa, Kuubassa ja Chilessä, missä on tarkoitus käydä etenkin Hancockissa, Chicagossa, New Yorkissa ja mahdollisesti Bostonissa tapaamassa mm. Professori Amartya Seniä.Minulla on isäni isän kautta amerikansuomalaista verta ja perintöä suvussamme. Kuitenkin Pariisista Nykkiin on halvempaa lentää kuin esimerkiksi Finskillä Helsingistä. Aion tehdä Hancockissa haastatteluja amerikansuomalaisista ihmiskohtaloista. Valitettavasti Carl Pellonpää ennätti jo kuolla joitain vuosia sitten. Saatan myös kirjoittaa kokonaisen kirjan Amerikassa vierailusta. New Yorkin Sunset Parkin alue, jota kutsuttiin vielä nelisenkymmentä vuotta sitten Finntowniksi tulee olemaan huomioni yhtenä kohteena.Kuitenkin tulen näillä näkymin käymään Amerikassa vain turistina, koska suoranaisesti sen kulttuuri on rahvaanomainen ja se kuvottaa minua. Brooklynissa tulen etsimään myös tietoja isoisäni äidistä ja isästä. Tiedän nykyään sen, minkä nimisiä sukulaisia Amerikassa asuu, mutten ole, pitkälti sen takia, koska suku hyssyttelee asiaa, ollut vielä heihin yhteydessä. Olisi tietysti mielenkiintoista nähdä löytyykö sieltä jonkinlaista yhtäläisyyttä meihin. Pariisissa tulen siis etenkin kirjoittamaan ja kääntämään. Aion lukea lehdistä ainakin Le Figaroa ja Le Mondea säännöllisesti, mahdollisesti tilaan niiden paperiversion itselleni, koska asiantuntevat päivittäiset jutut ranskalaisesta arjesta vaativat tietysti jatkuvaa asioihin perehtymistä. ”And lots of booze for Ernest”, kuten eräs ystäväni lämpimästi on todennut. Tampere on naurettava pikkukylä, ja olen haalinut ympärilleni turhaa materiaa, joka on pitänyt minua paikoillaan, ja koska ainoa luonani puoleen vuoteen käynyt ihminen on äitini, ei tällä materialla ole voinut edes pröystäillä. Aion huonekaluista ottaa mukaani Ranskaan etenkin art deco-keittiönpöydän ja tuolit,biedermeier-työpöydän, antiikkinojatuolin, olohuoneen pöydän,tuolit ja sohvan, vaikka luulen että kirjojen kanssa niidenkin siirtäminen Ranskaan tulee kalliiksi. Taulut ja taide-esineet eivät paljoa paina ja näin ollen ne eivät aiheuta suurta maksua rahdin mielessä. Minulla on kymmeniä erilaisia kirjoitushankkeita mielessäni, ja varmasti Pariisin inspiroiva ympäristö tulee kannustamaan minua näissä hankkeissa. On selvää, että nautin siitä, kun Pariisissa pienempi osa ihmisiä kiinnittää minuun huomiota, voi olla siis rauhassa paljon suuremmassa anonymiteetissä kuin Suomessa. Yksi välittäjä kirjoitti minulle jo aiemmin kohteliaasti (tietysti ranskaksi), että ”odotamme teidän paluutanne”, Nous attendons votre retour jne. Otan Pariisiin mukaani etenkin kissan, vaikka uskon saavani Pariisista ihan oikeita ystäviäkin. Pariisin vuokrahintojen taso ei ole yhtään Helsinkiä korkeampi. On kuitenkin sanottava, että suurin asia, josta olen kantanut huolta, on se, että toivon kissani sopeutuvan pienempään asuntoon, koska ensimmäinen asunto on varmasti nykyistä pienempi.Lisäksi on mietittävä sitä, vuokraanko kalustetun vai kalustamattoman asunnon. Britanniassa pääsee Pariisista käymään muutamalla kympillä Easyjetillä jne. kaltaisilla lentoyhtiöillä.Minulla on jo lista ihmisistä, joita haluan haastatella Britanniassa, ja olen miettinyt myös jo sellaisia, joita haluan haastatella Ranskassa, ainakin Nicolas Sarkozy, joka tulee unkarilaisesta aatelissuvusta, on yksi, jonka mahdollisuudesta haluaisin saada selvää. Jos alkuun ei ole mahdollisuutta hankkia asuntoa kovin keskustasta (asuin aiemmin Ile Saint-Louisilla aivan ydinkeskustassa), on pääasia se, että lähistöltä löytyy metroasema, taksiasema, linja-autopysäkkejä, ruokakauppoja,ravintoloita ja kapakoita. Olen tullut siinä määrin itsenäisemmäksi viime vuosina, että on täysin varmaa, ettei tämä Pariisissa asuminen lopu ainakaan omasta päätöksestä. Kuten olen aikaisemmassa viestissä maininnut, tapahtuu lopullinen siirtyminen British countrysideen vasta äärimmäisessä tilanteessa. Yritän periaatteessa käyttää koko ajan ranskan kieltä, koska en halua vaikuttaa englanninkieliseltä tjs. Jenkiltä. Se oli kyllä lapsellista, mutta kun asuin ensimmäistä kertaa Pariisissa viisitoista vuotta sitten, saatoin nostaa keskisormen ylös, heti kun maisemaan liukui räikeän värinen turistibussi. Tietysti en tuollaista nykyään tekisi, olenhan ainakin joidenkin mielestä kasvanut henkisesti tässä ajassa, ja kuka älykkäämpi ihminen ei tässä iässä olisi vähän kasvanut? Hankin juristin tätä tiettyä asiaa varten, jonka haluan lähiaikoina hoitaa. Vaikka kävin kaksi kertaa Finlaysonin Mehiläisessä asiaa varten, ei lääkäri kirjoittanut lausuntoa tätä varten, vaikka hän mainitsi, että juristi voisi paremmin hoitaa asian. Jos juristi ei käy, niin silloin on otettava yhteyttä järkevämpään lääkäriin, mieluiten sellaiseen, joka tuntee minut pidemmältä ajalta. Olen kasvanut henkisesti ja sosiaalisesti monen vuoden aikana, tietysti fyysinen kasvaminen on seurannut muiden kehitystä, mitä en tietystikään ala tässä kieltämään (!) Minulla on kirjailijankutsumus ja se on vahventunut edellisten vuosien aikana.Elämänkertani Reinhold von Beckeristä on kustantajalla, olen myös koonnut runokokoelman, kolumnikokoelman ja essee-/päiväkirjakokoelman, joista kaikki ovat valmiina. Lähetän ne ensin Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun ja sen jälkeen kustantajille. Minulla on etenkin blogissani niin paljon kirjoittamiani juttuja, että sieltä voisi näiden kolmen lisäksi koota useampiakin käsikirjoituksia. Isoja, keskikokoisia ja lyhyitä kirjoitushankkeita minulla on kymmeniä ja niitä tulee koko ajan lisää. Länsi-Eurooppa on siinä mielessä paljon kiehtovampi paikka näitä varten. Missä minun tulisi kehittyä on se, vaikka tämä kuulostaa hirveältä, että saisin kirjoituksilleni enemmän julkaisualustoja ts. saisin juttujani kaupallistettua paremmin. Irtisanon tällä viikolla nykyisen asuntoni, ja pyrin lähtemään asunnon hankintaan mahdollisuuksien mukaan jo tällä viikolla.Äitini tulee hoitamaan kissaani siksi ajaksi. Kissalleni Almalle on hankittava vaadittavat rokotteet ja todistukset sitä varten, että se voi matkustaa myöhemmin luokseni Ranskaan todennäköisesti äitini kanssa. Sukulaisiimme kuuluvat Belgiassa vallankumouksen jälkeen asuneet Venäjän aateliset Polidoroffit, ja on sanottava etenkin perheen lapsista Astridista ja Natachasta, että he vaikuttavat hyvin mondeeneilta nuorilta aikuisilta, joita varmasti tapaan Pariisissa tai Brysselissä. Perheen isän Jeanin kanssa on ollut monesti puhetta, että tapaisimme Pariisissa ja nyt se varmaan toteutuu. On sanottava häpeäkseni, että kerran olin Brysselissä Ucclesissa hotellissa ja muistin vasta sen jälkeen, että Jean Polidoroff asuu nimenomaan kyseisessä Ucclesissa. Pariisissa on myös monia mondeeneja suomalaisia nuoria, joista tunnen muutaman, ja varmasti tulemme olemaan tekemisissä ainakin älykkäimpien kanssa mahdollisimman usein. Olen myös miettinyt sitä, pitäisikö minun mennä ainakin osa-aikaisesti jonkinlaiseen kiinteään palkkatyöhön,ja vaihtoehtoja on Pariisissa varmasti enemmän kuin esimerkiksi Suomessa. Aion hakeutua Sorbonneen luennoille, otan keskustelutunteja joltain ranskalaiselta neidiltä tai rouvalta ja aion käyttää paljon etenkin kirjastojen palveluita. Ranskan vaikutuksen luonteellistaminen on myös pyrkimyksenäni, aion siis saada paljon kulttuurisesti autenttisempaa otetta ranskalaisuuteen. Ensimmäinen Pariisissa asuminen oli pitkälti opetustilanteen ikävyyden takia suuressa määrin ryyppäämistä ja juhlimista, vaikka se oli kuitenkin silloinkin paljon halvempaa kuin esimerkiksi Suomessa. Kuitenkin tuosta asumisesta on kulunut noin viisitoista vuotta ja olen kehittynyt resilienssissä ja omien lahjojen esiintuomisessa ja hyödyntämisessä paljon sen jälkeen. Pikkuserkkuni Aleksi Kalenius, joka oli Pariisissa vuosia Benelux-maiden edustuston virkamiehenä, on ehdottanut minulle alueeksi lounais-Pariisia, joka on tietysti sivistyneempää seutua kuin esimerkiksi vaikka pohjoiset Arrondissementit. En ole vielä päättänyt, minkä asunnon otan, koska niitä on tietysti nähtävä paikan päällä. Jään näillä näkymin Pariisiin. Se on kuitenkin sanottava, että ostin ensimmäisellä pidemmällä visiitillä esimerkiksi paljon, useita satoja kirjoja, joista useimmat löytyvät minulta vieläkin. Suuri unelman ja reaalisuuden yhdistelmä, joka kiehtoo minua suuresti, odottaa minua! Pariisi – bring it on!