Jotain pientä politiikasta

Mielestäni elämästä on nautittava, ettei myöhemmin tule katumusta sen suhteen, että ei saanut jotain tehtyä. Periaatteista on hyötyä elämässä useassakin tapauksessa, mutta mielestäni koko elämää ei saa alistaa periaatteille. Kirjoitan väitöskirjani soveltavasta etiikasta, ja siinäkin olennaista on erilaisten teorioiden ja periaatteiden soveltaminen yksilöllisiin tilanteisiin ja tapahtumiin. Myös vuosikausien takainen graduni osallistuvasta filosofiasta, korosti luovaa osallistumista, missä on nimenomaan tarkoitus löytää out of the box-tyylisiä ratkaisuja ja toiminnan malleja osallistumiselle. Siinäkin on siis kyse siitä, ettei tietyn kaltaiset osallistumisen vaihtoehdot periaatteellisesti rajoita ihmisten kykyä nähdä uutta ja uusia mahdollisuuksia todellisuudessa ja myös osallistumisessa. Olen miettinyt sitä, olenko todella liberaali vai konservatiivi, ja olen tullut siihen tulokseen, että olen varmaankin molempia. On selvää, että nuoruus ja yliopistossa opiskeleminen tuo monelle tällaiselle ihmiselle jonkinlaisen liberaalin asenteen, koska yliopistossa lähestytään totuuksia ja kaikille siellä oleville on samanlainen mahdollisuus perehtyä totuuksien löytämiseen. Churchill on kirjoittanut, että jos ei ole nuorena liberaali, ei tällä ihmisellä ole sydäntä, ja jos ei ole varttuneemmalla iällä konservatiivi, ei silloin ole järkeä. On toki selvää, että liberaalitkin jakaantuvat oikeistoliberaaleihin ja vasemmistoliberaaleihin. Minä olen aina ollut oikeistoliberaali. Kuitenkin voidaan sanoa, että vasemmistolaiset ja vasemmistoliberaalit kuvittelevat yhteiskunnallista todellisuutta muutettavan olosuhteiden muuttamisella, mikä tarkoittaa useimmiten rahan tunkemista sellaisille, jotka eivät tuo yhteiskunnalliseen todellisuuteen minkäänlaista riittävää kontribuutiota. Samalla kun vasemmisto keskittyy maintenance-toimintoihin ja ylläpitoon, aiheuttaa se myös sen, että he kuvittelevat olosuhteilla voitavan muuttaa kaikenlaisia perustavimpia totuuksia ja periaatteita. Vasemmistoliberaalit haluavat kerätä Suomeen kaikenlaisia vieraita väestöryhmiä, joilla ei suurimmalla osalla ole minkäänlaista mahdollisuutta tuottaa yhteiskunnalle hyötyä – ei ainakaan ennen toista tai kolmatta sukupolvea. Tatu Vanhanen ja Richard Lynn tekivät parikymmentä vuotta sitten tutkimuksen, jossa he vertailivat maailman valtioiden bruttokansantuotetta ja kansakunnan keskimääräistä älykkyysosamäärää toisiinsa. Nuo kaksi asiaa korreloivat aika vahvasti toistensa kanssa, minkä yhteydessä havaittiin tietyillä aasialaisilla kansoilla olevan korkein keskimääräinen äo. Samassa yhteydessä huomattiin se, että afrikkalaisia kansoja erottaa Euroopan kansoista keskimääräisessä älykkyydessä useimmissa tapauksissa jopa kymmenien pisteiden väli. Samoin on sanottava naisista, että vain harvat heistä ovat kyvyllisiä ottamaan osaa sellaiseen päätöksentekoon, jota miespuoliset ihmisetkin voisivat kunnioittaa. Naispoliitikolla on oltava munaa, itsenäistä ajattelua ja itsenäistä eettistä harkintaa. Kun huomataan millainen naisluonto vielä tänäkin päivänä yleisimmin on, on harvinaista jos näille kiintiöpaikoille saadaan minkäänlaisia itsenäisiä ajattelijoita, joilla olisi kyky ottaa ja kantaa vastuuta. Vallattomat naiset, joita naisista on suurin osa, väistelevät vastuuta ja omien ajatusten ilmaisua. On tietysti selvää, että suomalaisessa kulttuurissa poliittinen korrektisuus on edennyt niin korkeaan potenssiin, että tosiasioita ei saa ilmaista, koska ihmiset, jotka eivät osaa kunnolla ajatella, pahoittavat mielensä siitä, jos joku sanoo totuuden siinä muodossa miten se on. Kiintiöiden tunkeminen joka paikkaan ei muuta sitä totuutta, joka tähän liittyy. Jos maahanmuuttajia ja naisia tungetaan jokaiseen päätöksiä tekevään instituutioon, ei se vähennä sitä tosiasiaa, että ihmisen suhtautuminen valtaan ja sen piirissä toimimiseen ei muutu vaikka joku äänestetään eduskuntaan, pääministeriksi tai presidentiksi. Kun porkkana otetaan maasta, jää maahan porkkanan kokoinen kolo, mutta kun Marin otetaan pois pääministerin paikalta ei koloa silloin jää. Nykykulttuurin pinnallistuminen ja vasemmistoliberaalien pyrkimys muuttaa kaikki olosuhteellisiksi tosiasioiksi on tietysti aiheuttanut sen, että nykypäivänä tavallinen rahvas Suomessa suosii Sanna Marinin kaltaisia poliitikkoja, eikä suinkaan sellaisia, jotka kantaisivat vastuuta, puhuisivat vain totuuksia ja käyttäisivät eettistä harkintaa. Voidaan sanoa, että Marinin kaltaiset ”poliitikot” suoranaisesti juoksevat pakoon vastuuta, kun tullaan lopulta ajattelemaan, että minähän olen vain pieni vallaton nainen, johon suunnattu huomio ei liity minkäänlaiseen toiminnan tai ajattelun integriteettiin. Maahanmuutto tuo Suomeen ihmisryhmiä, joilla ei ole aikomustakaan mukautua valtakulttuuriin. Suomalaisten periaatteiden tulisi olla korkeammalla paikalla siinä, millaisia periaatteita Suomessa tulisi kaikista vieraista periaatteista välittämättä toteuttaa ja se tarkoittaa sekä kantaväestöä että maahanmuuttajia. Poliittinen korrektiivisuus on rakentanut Suomeen välttelyn kulttuurin, koska vaikka jotkut väittävät Suomessa olevan paljon tasa-arvoa, on vallattomilla naisilla kuitenkin tapa olla hyvin kosketusherkkiä heitä kohtaan suunnattuun arvosteluun.. Miehet eivät tavallisesti välitä jäkättävistä akoista, mutta jos mies kyseenalaistaa vallattomien naisien oikeutta olla päättämässä yhteiskunnasta, on se kardinaalirikos ja useimpien vallattomien naisien mukaan tällainen mies varmasti pitäisi ripustaa puun oksaan munistaan. Naiset ovat ”touchy”, vaikka koko tämä asetelma, että naisia on paljon päätöksentekijöinä, perustuu tosi asiassa totuuden muunteluun ja vasemmistolaisten pyrkimykseen olla kontrolloimassa vapaammin ajattelevia oikeistolaisia omalla kielletyllä ja sallitulla sanakokoelmalla, josta seuraa se, ettei lopulta mistään asiasta saa puhua suoraan. Lepertelemätön no-nonsense-poliitikko olisi Suomessa tämän kaiken huomioon ottaen todella merkitsevä tapaus. Naiset tuovat kuitenkin valheelliset periaatteensa jokaiseen yhteisöön, missä heitä on, ja siitä alkaa tämä ajatuspoliisina toimiminen. Seuraava vaihe vasemmistoliberaaleilla olisi varmaankin se, että kaikenlaisia kirjavia ihmisiä alettaisiin tuomaan samanlaisella valehtemisella eduskuntaan ja kaikkialle muuallekin. Vallattoman naisen sielunmaailma perustuu heikkouden kokemiseen, ja sen käyttämiseen selittävänä tekijänä kaikenlaisen hyvän oikeuttamiseen itselleen. Mielestäni yksi poikkeus näiden vallattomien naiskansanedustajien joukossa on Elina Valtonen. On siis korostettava sitä, että tässä realistisessa puheessa ei ole pointtina se, etten haluaisi tai sallisi naisia ja maahanmuuttajia päätöksentekoon, vaan tarkoitus on ilmaista se, että on historiallinen ja evolutiivinen tosiasia, että sellaiset väestökategoriat, jotka eivät ole aiemmin kantaneet yhteiskunnassa päätösvaltaa, eivät välttämättä ole kokonaisuudessaan heti siihen valmiina silloinkaan, vaikka koko ajan korostettaisiin valheellisesti heidän oikeuksiaan ja kyseenalaistamattomuuttaan. Miehet eivät ole koskaan tarvinneet omien etujensa oikeuttamista valheilla, samalla kun naisten rooli nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa perustuu hyvin suurella tavalla valheisiin. Niin, on sanottava, että vaikka pidin itseäni yliopistoss liberaalina, olen alkanut ajatella, että konservativiit tietävät joskus paremmin totuuden. Pitäisi olla avoin kehittymisen suhteen, mutta kun politiikka on liitteessä aikaan, niin on silloin tarkasteltava väestönryhmien kompetenssa nimenomaan liitteessä aikaan. Mielestäni suurin osa naisista ja maahanmuuttajista ei ole omien ominaisuuksiensa takia valmiita kantamaan samalla tavalla valtaa ja vastuuta, jos verrataan karkeasti näitä ryhmiä suomalaisiin miehiin. Media käyttää piilomainontaa, kun hyvin ruskettuneita ihmisiä näytetään jopa kaikenlaisissa mainoksissa suomalaisessa televisiossa. Tässäkin halutaan valehdella pelkästään vasemmiston periaattteiden takia. Naiset Suomessa elävät tietynlaisessa heikkousfantasiassa, joka on perustettu pelkästään vallattomien naisien oikeuksien takia. Kun ei riitä kyvyt ja ominaisuudet siihen, että saataisiin ansaitusti joku tehtävä, niin silloin tarvitaan käsikassaraa, joka mahdollistaa vallattomalle naiselle tehtävään ja valtaan pääsyn. Poikkeuksia on, ja näistä poikkeuksista ei voida sanoa, että he olisivat ominaisuuksiltaan ja luonteeltaan vallattomia. Valitettavasti näitä tapauksia on maamme parlamentissakin pieni vähemmistö. Valtosen lisäksi Li Anderssonkin on mielestäni ihan selkeästi erilainen kuin tavalliset naispuoliset vasemmistolaispoliitikot. Olen saanut Terhi Koulumiehestä käsityksen, että hän ei ole vallaton nainen. Kun eduskuntaan rahdataaan entistä enemmän vallattomia naisia ja maahanmuuttajia, se muuttaa jo itsessään koko eduskuntalaitoksen merkitystä. Poliittiselle päätöksentekijälle minkään asian ei tulisi olla liian vaikea. Vallaton nainen pelkää ja väistelee vastuuta. Marinillakin on ollut tapana vain räksyttää, reagoida suhteellisiin asioihin reaktiivisesti ja olla ilmaisematta minkäänlaisia omia periaatteita. Tuosta Kokoomukselle periaatteellisesti räksyttämisestä tulee mieleen vaimo joka nalkuttaa miehelle, joka kuitenkin takaa rahan tulon perhekuntaan. Vallaton nainen juoksee karkuun, vallallinen nainen ei juokse. Arvostan naisia suuresti - lähipiirini vahvat ja vallalliset naiset ovat sen mahdollistaneet.