Mä olen Juomari Turmio
enkä suinkaan mikään tuomari nurmio
ison viinakuorman kurkkuun lastaaja
oli kaikki kerran taas niin nastaa ja
mikä on tämä viinan suurta suurempi mahti
sen kurkkuun kaatamisen vireä tahti
joudun nousemaan ylös uudestaan kohmelossa korkeassa
auttaa krapularyyppy jälleen päivässä nousevassa
kohta pitää jälleen uudestaan toivottomasti rakastuu
vaikka sekin tunne pian paikalleen lakastuu
minun rakkaani uudestaan valossa vaaleassa
minun tummuuteni uudestaan haluissa haaleissa
voisimme kosketella toisiamme uudestaan hellästi
kuin minä olisin ollut se joka silloin rellesti
ei riitä minulle rakkautesi halpa sun
on valta siitä pelkästään kaikkineen mun
on jalo rappio syksyinen aatelissuvun suuren
olen minä harmaja ollut kuin kuva sen juuren
lopulta suku kuolee ja ketään ei jää
sitä eivät kuitenkaan jäljellejäävät koskaan nää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti