Kulttuuri tarkoittaa ihmisen hengenviljelyä. Kuitenkin nykypäivänä myös ruumiinviljelystä on tullut joidenkin mukaan kulttuuria. Kuitenkin esimerkiksi kirjallisuus, taide, tiede, filosofia ja uskonto voidaan laskea kulttuuriksi. Monesti kulttuurin edistäminen tapahtuu uudenlaisina mielipiteinä, arvoina, ajatuksina ja hengentuotoksina. Esimerkiksi arvoista keskusteleminen on mielestäni sellainen asia, joka tulisi pitää koko ajan mukana kansalaisyhteiskunnassa ja yleisessä kulttuurikeskustelussa. Monesti maailmalla se joukko joka ottaa osaa kulttuurista keskustelemiseen on laaja ja diversifioitunut. Suomessa kuitenkin, kuten esimerkiksi Pekka Tarkka on sanonut, ei minkäänlaista kulttuurista keskustelua todellisuudessa nykyisin enää ole.
Vaikka en nimitäkään itseäni varsinaisessa mielessä elitistiksi, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että vasemmistolainen eliittien vastustus on omalta osaltaan ollut taittamassa kulttuurista debattia Suomesta. On selvää, että ilman eliittejä, esimerkiksi aatelisia, ei Suomessa olisi nykyisen kaltaista kulttuuria. Ja ei voida sanoa että menneen ajan yläluokat olisivat koskaan olleet mitenkään epäisänmaallisia, vaan suomalaista kulttuuria ollaan luotu siitä huolimatta, onko oma ensimmäinen kieli ollut suomi tai ruotsi, tai esimerkiksi ranska tai saksa. Kaikki 1800-luvun alun kulttuurista keskustelua avanneet tienraivaajat olivat ehkä Lönnrotia lukuunottamatta ainakin ylemmästä keskiluokasta, perheistä, joiden kodeissa oli kirjoja ja kotiopettajia.
Miten voisimme sitten edistää kulttuurista keskustelemista Suomessa. Sen tulisi tapahtua etenkin nuorten toimesta siten, että kyseenalaistettaisiin erilaisia arvoja ja normeja, jotka ovat mahdollisesti tulleet nuorten elämään kyseenalaistamattomina ja salassa tulleina. Olisi revittävä alas, jotta voitaisiin rakentaa uutta. Toisaalta on myös sanottava, että tulisi myös pyrkiä säilyttämään ja painamaan mieleen niitä arvoja, jotka ovat osoittautuneet ajan myötä arvokkaiksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuitenkin kaikista arvoista ja niihin suhtautumisen tavasta ja perspektiivistä tulisi voida keskustella enemmän.
Vielä viime vuosisadan puolella oli olemassa sellaisia keskustelijoita kuin Johannes Salminen, Erno Paasilinna, Jörn Donner, Pentti Linkola, Erik Tawaststjerna ja Seppo Heikinheimo. Nykypäivänä monen toimittajan yleissivistys ei välttämättä ole korkealla tasolla, joka voi johtua esimerkiksi siitä, että nykypäivän rahvaanomaisessa kilpailussa toimittajat veltostuvat kuukausipalkallaan kun pääsevät vakituiseksi toimittajaksi.
Yläluokista tulleilla ihmisillä on Suomessa aina ollut kanttia sanoa mielipiteensä asioista. Nykypäivän tasapäistäminen ja vasemmistolainen opetuskulttuuri ovat tuoneet suomalaiseen kulttuuriin velttoilun leiman, joka ilmenee sellaisissa ihmisissä, jotka eivät loppujen lopuksi ole kovinkaan kiinnostuneita syvällisten aiheiden pohdiskelusta. Myös sivistyksen ja kulttuurin välineellistäminen toisten pyrkimysten keppihevoseksi on heikentänyt suomalaista kulttuurikeskustelua. Ei tulisi sallia kulttuurin välineellistämistä, sillä sen tulisi olla itseisarvo.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti