Genteelnessin rappiosta

Genteelness on vaikeasti suomennettava käsite, vaikka se epäilemättä on peräisin ranskan kielen ilmauksesta gentilhomme, joka tarkoittaa aatelismiestä ja sen tunnetuin esiintymä kirjallisuudessa löytyy eräästä Molieren näytelmästä. Mielestäni tämä termi on esiintynyt etenkin maa-aatelin piirissä isänmaallisuutena, paikallistuntemuksena ja juurevuutena. Nämä olivat niitä miehiä - kartanonherroja, jotka taluttivat punikkirosvot navetan taakse ammuttaviksi. Genteelness on ilmennyt etenkin kiinnostuksena taiteisiin ja kirjallisuuteen, mutta myös hyvien tapojen ja sivistyksen hienostuneisuutena. Se ilmeni myös aikaisemmin etenkin vastuuntuntona etenkin kansakuntaa ja sen tulevaisuutta kohtaan. Tämä kulttuurinen ilmiö ja sitä ilmentävä ihmisryhmä on katoamassa, koska kaikenlaiset keskiluokan vuokrakiinteistövälittäjät ovat ottaneet heille tyypillisen kannan, jonka mukaan tällaisia piirteitä ilmentäviä ihmisiä ei enää tarvita. Karkeat keskiluokan ja pikkuporvariston edustajat ovat siis marginalisoineet tämän ryhmän ihmiset. Gentilhommet on siis syrjäyttänyt sellainen arvococktail, jossa korostuu välinpitämättömyys ja yleisesti keskiluokan ja pikkuporvariston muka-arvot. Nykyaikaisen demokratian ongelma on se että se on postuloinut kaikki ihmiset ennakko-oletuksellisesti piirteiltään täysin samanlaisiksi, vaikka tällaisessa aivopierussa ei ole järjen häivääkään. Liiallisuuksiin menevä demokraattisuus ja sosialismi ovat kutistaneet tämän ryhmän sekä kooltaan että vaikutukseltaan. Mainitsen vielä muutamia esimerkkejä tämän ryhmän edustajista. Ison Britannian entinen pääministeri, Etonissa ja Oxfordissa koulutettu Alec Douglas-Home, joka luopui perinnöllisestä aatelisarvostaan, jotta olisi voinut palvella kansakuntaansa pääministerinä ja Konservatiiveja puheenjohtajana. Se että hänen pestinsä oli lyhytaikuinen, kertoo siitä että hänen tahdikas ja hienostunut tyylinsä oli tullut vanhanaikaiseksi jo 1960-luvulla. Home muistutti myös ulkoisesti brittiläistä aatelismiestä. Yksi esimerkki gentilhommesta oli hiljattain edesmennyt Wemyssin ja Marchin Jaarli David Charteris joka oli merkittävä paikallinen yhdistysmies ja konservoija, joka mm. pelasti sukukartanonsa Gosford Housen rappiosta ja tuholta. Kaksi aiemmin mainittua olivat skotteja ja omassa suvussanikin on skotlantilaisia juuria johtaen ylhäisaatelisiin sukuihin sekä Skotlannin että Englannin kuninkaisiin. Ihmekös että mainitsen viimeisenä esimerkkinä isoisäni ja hänen sisaruksensa. He olivat kaikki tummapiirteisiä kuten aateliset yleensä maassamme. He olivat kaikki hoikkia, kiharahiuksisia, isonenäisiä ja heillä oli elegantit kädet. Nykyään suku on suuressa määrin sulautunut keskiluokan karkeuteen ja aggressiivisuuteen - tapojen ja ulkonäönkin puolesta.

Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri