Elegia

Lamentation uusi nation

viistäköön siipeni maata

ainakin ennen sopivaa uutta puuta

kanna vieraana murheen maani
vaikka en kuitenkaan ole itse paavi

onko kaikki uusi aina vain noin

vaikka sen aina hyvänä koin

on tämä elegia ja aurinko on jo laskenut

veri on jo elotonta ja maa on kostunut

mutta hyvä ystävä, huomaa tämä

eivät aina lopullisia tuomioita ole nämä

vaikka kaikki viskattaisiin edestäsi pois

ei tilanne aina vain noin ois

muista hyvä ja kiellä turha

ei vielä lopu elämän hurma

joudumme käymään taisteluun

kuten myös entisen muisteluun