Rahvaan arvosteltavana

Rahvaan edustajat, musikat, pöbel, hoi polloi ovat eräs eri määrin tietyissä yhteiskunnissa ja alueilla ”elävä” ihmisten ryhmä. Rahvaan edustaja äänestää vasureita, perussuomalaisia tai keskustaa. Rahvaan edustaja on pikkuporvarillisen tarkka oman lähiympäristönsä ihmisistä, ja kiinnittää helposti huomionsa sellaisiin ihmisiin, jotka eivät halua keskustella jokaisen paikallisen puliukon kanssa. Rahvaan edustaja ei kirjoita vastineita lehtiin, vaan ilmaisee mielipiteensä selän takana tai ohikulkiessa kirjoittajan kanssa. Tämä on tapa, jolla rahvas kommentoi, minkä takia heistä ei voi koskaan tulla mitään suurempaa kuin töllistelijöitä ja kymmenen uutisten katunäkymän ohikulkitjoita. Nimenomaan töllistely on yleistä rahvaan poliittisesti passiiviselle edustajalle. Rahvaasta ei ole universaalisia päämääriä ja ajatuksia tulkitsevaksi ihmiseksi.

Politiikasta rahvaan edustaja ei ymmärrä tuon taivaallista, sillä esimerkiksi persut ja muut populistit ovat siirtyneet poliittisten broilereitten ja ammattipoliittikkojen hallinnan alaiseksi. Pertti Oinoset ja Teuvo Hakkaraiset ovat osoittaneet sen, ettei jonkinlainen sivistysvaatimus tulisi olla vaadittua jokaiselta kansanedustajaksi tulevalta. Ennen Kookomustakin kutsuttiin sivistyspuolueeksi, jossa oppineisuutta kunnioitettiin. Nykyään Kokoomus on vuokra-asuntovälittäjä Petteri Orpon mukaan mielipiteidenvuokraamispuolue.

Rahvaan edustaja ei ymmärrä ajattelua, jos se ei kosketa hänen provinsiaalista olemistaan.

Maaseudulla on vähemmän korkeasti koulutettuja ihmisiä, ja myös heidän tulee maaseudulla sopeutua älylliseen epärehellisyyteen, laiskuuteen ja töllistelyyn. ”Se joka meistä nousee, sen me iskemme iäksi”. Rahvas on kateellinen kaikkea siitä parempaa kohtaan. Heille on tärkeää vasuripolitiikasta nouseva tasa-arvon käsite. Kukaan ei saa olla mitään muuta kuin muut ovat, ja mielipiteet tulee aina perustella auktoriteettiasemalla, koska muuta rahvas ei tajua.

Minä kannatan maltillista eliitin diktatuuria siinä mielessä, kun se suhtautuu oikeudenmukaisesti ja reilusti kaikkiin ihmisiin. Työpaikkojen säilyttäminen pienillä paikkakunnilla voisi varmaan olla mahdollisuus siihen, etteivät pierulta , kuselta, lialta ja hieltä haisevat peräkammarin pojat olisi pienten paikkakuntien profiileissa päällimmäisenä. Mitä pitäisi tehdä rahvaalla? Heille tulisi työtehtävien yhteydessä järjestää sivistyksellistä koulutusta, minkä toki pitäisi alkaa jo lapsuudenkodissa.

Pitäisi kehittää sellainen laki ja yhteiskunnallinen päämäärä, että mielipiteidenvaihdossa tulisi korostaa tietoa, eikä ihmisiä tai auktoriteetteja miten rahvas tekee. He ovat kateellisia ja sen takia he näkevät korostuneesti vallan symbolit, eivätkä tunne sitä, mikä niiden taustalla on. Rahvas ymmärtää vain leipää ja sirkushuveja, ja kuvittelevat kaikkien olevan samalla matalalla ajattelun tasolla kuin itse ovat, sillä kaikki vierashan on heille kuin punainen vaate. Kuitenkaan heillä ei ole tyyppillistä reagoida rakentavasti, vaan selän takana heitetyt arvostelevat kommentit riittävät – siinä he saavat asian käsitellyksi.

Olli von Becker

YTM