Sosiaalisen käsitteestä

Sosiologian piiristä syntynyttä sosiaalisen käsitettä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Sosiaalinen tarkoittaa perusmerkityksessään sitä, että se liittää vuorovaikutuksen kautta ihmisiä toisiinsa. Se voi kuitenkin tarkoittaa myös sitä rajaa ja muuria, joka joidenkin ihmisten välillä vallitsee suhteessa toisiin ihmisiin. Näin ollen se voi joko lisätä tai samanaikaisesti vähentää ymmärrystä ihmisten välillä. Sosiaalinen voi olla ihmiselle joko hyödyllinen väylä toisten ihmisten kohtaamiseen samalla kun se toisten tapauksessa voi heikentää heidän ja muiden ihmisten välistä ymmärrystä. Minua on aina piinannut se, miten muut ihmiset ovat väärin tulkinneet toimintaani ja ajatteluani. Esimerkiksi ala-asteella Kuopion Musiikkikeskuksessa saliin mennessä horjahdin suomalaiskansallisella tavalla jonottavien takia kohti vieressä ollutta mummoa, ja yksi huonotapainen kaveri nauroi ja naurultaan sanoi vielä, että ”hyvä Olli, sinä melkein kaadoit sen mummon,” Kaipa tuo on yleistä tietynkaltaisilla ihmisillä. Sosiaalisuuden voidaan sanoa tarkoittavan jotain mikä muistetaan, sillä sosiaalisuudessa toimiminen on tosiasia suuremmassa osassa ihmisyhteisöä. Sosiaalisuudessa voidaan edistää myös sellaisia olemassaolon osa-alueita, joissa sosiaalisuus ei ole keskeisessä roolissa. Sosiaalisuus voikin näin ollen perustua tiedonhankintaan, jota on promotoitava ihmisille. Jotkut väittävät että miehet ovat parempia matematiikassa ja naiset kielissä. Kuitenkin kaksi parasta opettajaa lukiossa olivat miespuolinen englannin opettaja ja naispuolinen matematiikan opettaja. Tiedon hankkiminen ja erikoistuminen tulisi aloittaa jo viimeistään yläasteella, ja oppilaiden lahjoja on arvioitava jo silloin tarkemmin kuin mitä on nykypäivänä. Sosiaalisen huonoihin puoliin kuuluu etenkin se, että jotkut ihmiset alkavat keskittämään huomionsa pelkkään ulkokuoreen, jonka voi havaita esimerkiksi nykypäivän ”nuorten ammattilaisten” kuten mainostoimistojen henkilökunnan eetoksessa. Sosiaalinen voi myös heikentää ihmisten suuntautumista oikeanlaisiin asioihin ja näin ollen liian sosiaalisesta ihmisestä voi tulla ihmisiin suuntautuva asioihin suuntautumisen kustannuksella. Sosiaalisuus voi siis viedä ihmisen huomion tärkeimmistä asioista. Se myös rajoittaa ihmisten tiedonhankinta ja prosessointitapahtumia. Ihmisen muisti myös prosessoi asiaperäisiä kysymyksiä paremmin kun hänen aivokapasiteettinsa ei ole pullollaan sosiaalisuustriviaa. Sosiaalisuutta voitaisiin helposti kuvata tietynlaiseksi väliaineeksi, joka muovaa ihmisiä toimimaan samojen periaatteiden mukaisesti. Ihmisten keskisyydenkin tulisi kuitenkin perustua tiedonhankintaan ja kriittisyyteen suhteessa siihen. Juoruakkoja on kuitenkin tässä maailmassa edelleen liian paljon, Kun mietitään sitä, millaiseksi sosiaalinen tulisi muovata, niin voidaan sanoa, että siinä tulisi kieltäytyä ns. small talkista, joka pysäyttää todellisuudessa kaiken edistyksen ja kehityksen tullessaan tupaan. Sosiaalisen alueen tulisi olla enemmän kuin mitä small talk on. On korostettava tiedon, asiaperäisyyden ja kritiikin aiheita. Kun mietitään onko olemassa sosiaalisen piirissä olevaa syvällisyyttä, niin voidaan sanoa, että tuo syvällisyys on etenkin sitä, että ihminen ottaa vastuun itsestään, tiedostaan ja maailmastaan. Sosiaalisuuteen mukaan tuleminen eli tietynlainen heittöytyminen perustuu täydellisesti ihmisen sisäisesti kokemiin ajatustoimintoihin, eli tällaisessa asiassa ei tarvita ulkoisen vahvistusta.Sosiaalisuudessa on korostettava omaa tekemistä, kuten esimerkiksi Men at work-yhtyeen Down Under-musiikkivideon miehet eräässä videon kohdassa tekevät. Sosiaalisuus tarkoittaa siis pelkästään ihmisillä olevaa tarvetta/velvollisuutta ottaa roolin olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Tässäkin voidaan tehdä erottelu asiaperäisyyden ja ihmisperäisyyden/tunneperäisyyden kautta. Sosiaalisuuden tulisi olla vain ihmisten asiaperäisten kysymysten käsittelystä vastaava avustaja, siitä ei saa tulla kuningasta. Ja ihmisten tulisi voida miettiä sosiaalisuuttaan preferenssiautonomian kautta. Preferenssiautonomia mittaa vapauden astetta erilaisissa tilanteissa, ja sen myötä ihminen saa itse päättää monissa tilanteissa siitä milloin hän valitsee vastuun ja milloin vapauden. Sosiaalisuutta voidaan mukauttaa sen myötä kun ihmisen tietoisuus itsestään ja lahjoistaan lisääntyy. Sosiaalisuutta ja yhteisöhenkeä voitaisiin toki edistää tietyillä yhteiskunnallisilla toimenpiteillä, kuten esimerkiksi kansalaisuskonnon perustamisella. Tuo kansalaisuskonto tulisi etenkin Comten ja Steinerin mukaan korostaa omatoimisuutta, henkisyyttä ja utilitarismia. Kansalaisukonnon avulla voitaisiin parantaa ihmisten moraalia, omatoimisuutta ja palkintohenkisyyttä. Pahimpia yhden ainoan sosiaalisuuden promotoijia ovat sosiaaliämmät terveyskeskuksissa ja valtion virastoissa: He eivät todellakaan tunnusta minkäänlaista eroa ihmisten välillä ja katsovat kaiken valtiolta tulevan sopivan kaikille samalla tavalla. Kelan antamat opiskelijatuetkin pitäisi sopeuttaa vastaamaan opiskelijoiden oppimistuloksia.