Viikonloppuna järjestettiin Jyväskylässä akateeminen promootiomuodollisuus. Promootiolla on tarkoitus juhlistaa aiemmin käytyä yliopistotaivalta. Kuitenkin mielestäni tässä on muistettava se, että yliopisto ei ole koulu, ja yksittäinen tohtori tai maisteri ei ole todennäköisesti edes nähnyt kaikkia samalla aikaa promovoitavia.
Promootio perustuu ajatukseen, että kun vedetään samat kledjut niskaan, niin silloin ollaan yhteenkuuluvia ja yhteisöllisiä. On kuitenkin epäilemättä sanottava, että kun satakunta maisteria ja tohtoria kokoontuu yhteen, on silloin porukassa varsin paljon lahjakkaita ihmisiä. Kuitenkaan älyllisyys ei ilmene promootiossa, siellä vain juodaan, syödään ja tanssitaan.
Mielestäni älykkäiden ihmisten kokoutuessa juhlimaan yliopistoa, tulisi heidän keskustella maailman ja Suomen tilasta ja pyrkiä etsimään ratkaisuja tieteen avulla selvitettäviin ongelmiin. Promootion tulisi olla etenkin keskustelutilaisuus ja perustua mielipiteiden vaihtoon.
Kuitenkin nämä muodokemaisterit ja-tohtorit juovat, syövät ja joraavat iloisesti samalla kun maailman ongelmat ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Mutta tämmöinen eksklusiivisuus on monille tärkeää, onhan se mukavampaa olla muiden "korkeasti koulutettujen" keskellä kuin esimerkiksi kerjäläisenä Delhin kaduilla. Promootio siis perustuu moraalittomuuteen ja dekadenssiin ja siitä seuraa tilaisuudessa pelkästään muodollisuusmaistereita ja muodollisuustohtoreita.
On mielestäni suuresti moraalitonta, jos lahjakkaat ihmiset eivät kokoontuessaan yhteen tee sitä, mikä on yliopiston idea, eli tieteen edistäminen ja henkiset kysymykset itsessään eikä vain verukkeena joillekin muusta yliopiston ulkoisesta yhteiskunnasta erotetuilla kompensaationa älyn puutteen takia ylläpidetyillä varakenautinnoilla, joilla turrutetaan mieltä miettimään vain sitä, miten hienoa on koikkelehtia frakissa, juoda ilmaista viinaa, heilutella miekkaa ja pitää pönttöhattua päässä silloin kun kaikki muut voivat sen todistaa.
Sen sijasta tulisi mennä asiaan itseensä, ilman liiallisia muodollisuuksia. Monesti myös normaalitieteen harjoittajat eivät mene asiaan vaan kaartelevat sen ympärillä kuin kroonisesta epäluuloisuudesta kärsivä korppikotka. Promootiotilaisuudesta voitaisiin säilyttää muutoksin promootioakti ja -kulkue, mutta promootioaktin tulisi perustua omaperäisten puheenvuorojen kuuntelemiseen, jotka olisi voitu valita promovoitavien piirissä järjestetyllä mielipiteen vaihtamisella ja kirjoituksen paremmuudesta ja tieteellisyydestä käytävällä keskustelulla.
Yliopiston tulisi olla majakka muun yhteiskunnan keskellä eikä sen tulisi omaksua viihdekulttuurista lähtöisin olevaa viihdyketieteen leimaa. On myös huolestuttavaa, miten muodolliseksi yliopisto on käytäntöjen kautta tullut. Gradujen ja väitöskirjojen ohjaajat eivät opasta tieteen ideaalin omaksumiseen vaan viskaavat opiskelijoita pitkin poikin kaupallistetun tieteen suuressa tuulitunnelissa. Yliopisto katsoo vieläkin, että kaikki opiskelijat ovat samanlaisia eikä yksilöllisestä ohjaamisesta ole vielä tietoakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti