torstai 25. elokuuta 2016

Miksi olen oikeistolainen

Pohja oikeistolaiselle ajattelulle luotiin koulussa. Suomalainen koulutusjärjestelmä on koko peruskoulun olemassaolon ajan perustunut tasapäistävään sosialidemokratia-ajatteluun ja menetelmiin. Lahjakkaille oppilaille tulisi tarjota yksilöllisiä etenemisteitä koulun aikana. Nykyinen peruskoulun ja lukion vievä aika, kaksitoista vuotta, on liian pitkä siihen nähden, että oppilaiden motivaatio voisi kantaa koulutien läpi. Lukiot tulisi yksityistää täysin ja ne tulisi nähdä enemmänkin jatko-opintoihin valmistavina kouluina kuin jonkinlaisina "yleissivistävinä" oppilaitoksina. Opetusmenetelmiä tulisi muuttaa lukioissamme, oppilaille tulisi antaa enemmän aikaa harrastuksiinsa ja kiinnostuksiinsa liittyviin työpaikkoihin. Yksityistä oppimista olisi siis korostettava luokkatyöskentelyn sijaan, ja yksityistymisen myötä koulut voisivat tarjota opintoja aikansa eläneen opetussuunnitelman ulkopuolella.

Vanhempani ja isovanhemmat molemmista suvuistani ovat aina olleet keskustaoikeistolaisia tai oikeistolaisia ja äänestäneet aina porvarillisia puolueita. Heidän puolueitaan ovat olleet liberaalinen Kansanpuolue, Perustuslaillinen Oikeistopuolue, Kokoomus, Keskusta ja isoisovanhempien polvessa IKL. Heidän vahva talollistaustansa ja osansa omistavassa luokassa ja nousevassa porvaristossa ovat aina ohjanneet sukulaisiani sosialismin vastaisuuteen ja omavaraisuuden korostamiseen, ja viime aikoina myös yksilöiden vapauksien ja oikeuksien kunnioittaminen on vahventanut taustani oikeistolaisuutta.

Minä koin poliittisen herätykseni yläasteen alkuvaiheissa: jo silloin ihailin sekä Ison-Britannian Konservatiivista puoluetta sekä Kokoomusta Suomessa. Parhaimpina puolina oikeistopuolueessa koin silloin vapauden arvon edistämisen tärkeyden sekä yksilön käsitteen pitkällemääritellyvyyden ja vahvuuden. Koin jo silloin, etteivät sosialistiset puolueet olleet koskaan oikein osanneet määritellä yksilön käsitettä yhtä kirkkaalla tavalla kuin esimerkiksi Kokoomus Suomessa. Olen aina kokenut tunnetun libertariaanisen periaatteen tavalla, että yksilölle on annettava riittävän laajat toiminnan vapaudet siihen asti, kunhan hänen toimintansa ei rajoita toisten ihmisten samanlaista vapautta toimintaan.

Puolueiden määrittelemisellä oikeistoon ja vasemmistoon on taustansa Ranskan vallankumouksen aikaisen kansalliskokouksen istumajärjestyksessä, ja sen takia jotkut poliitikot ovat arvostelleet tänä päivänä samanlaisena jatkuvan määrittelyn mielekkyyttä. Mielestäni oikeistolaiset puolueet muodostavat tänäkin päivänä kansakunnan todellisen selkärangan. Tämä selkäranka ylläpitää tärkeimpiä suomalaisia kulttuuri-instituutioita, vaikkakin niiden uudistamiseen voitaisiin ottaa oppia myös vasemmalta. Olisi mietittävä sitä, miten esimerkiksi kulttuurityöläisten joukkoa saataisiin kiinnostumaan oikeistolaisesti tehdystä politiikasta, sillä tänä päivänä, toisin kuin monessa muussa maassa, suurin osa heistä on vankasti vasemmistolaisia. Toisaalta tuohon ryhmään kuuluminen tuo tietynlaisen työmaaterrorismin uhan sellaisen kulttuurityöläisen kohdalla, joka ei sopeudu vähintään näennäisesti vasemmistolaisiin arvoihin. Oikeistoon kuuluminen vaatii Suomessa lähinnä tietynlaista ajattelua, eikä oikeistolla ole Suomessa minkäänlaista määritelmää sen suhteen, että oikeistolaisella ihmisellä tulisi olla tietynlaiset tulot, tausta tai työpaikka. Oikeisto korostaa samanaikaisesti sekä vapautta että vastuuta ja siinä yksilön ja yhteisön välinen filosofinen kysymys on saanut oikeanlaisen ratkaisun.

Oikeistolaisiksi aatteiksi voidaan tänä päivänä laskea mm. vapaan talouden ideaalin, tasaveron mahdollisuuden korostamisen, yksilön oikeuksien korostamisen sekä oikeiston kahdesta pääasiallisesta ryhmittymästä konservatiiveista ja liberaaleista johtuvan sosiaalipoliittisen ajattelun, joka voi esimerkiksi kokea monikulttuurisuuden myönteiseksi asiaksi tai korostaa kansallisvaltion ideaalia. Nuo kaksijakoiset arvot voivat myös korostaa esimerkiksi homojen ja lesbojen oikeuksia tai sitä vastoin korostaa kirkon vahvasta instituutiosta tulevaa valmista perheen käsitettä. Vapaa talous tarkoittaa mielestäni sitä, että ihmisille annetaan laajempi vapaus valita ostopäätöksiensä hetkellä, ja yrittäjien kohdalla menestymisestä ei rankaista. Myös mahdollinen tasavero tarkoittaa sitä, ettei osaamisesta rankaista ja ettei vastuuta yhteiskunnan ylläpidosta lastata vain tietynlaisten ihmisten niskaan. Oikeisto korostaa yksilön oikeuksia ja sen takia se vastustaa tietynlaista kieltojen kulttuuria, jota vasemmisto pitää byrokratioineen ja estohankkeineen hyvänä asiana. Koska oikeistolla on syvällinen kulttuuriin perustuva muisti, korostetaan siinä eurooppalaisuutta ja sitä tosiasiaa, että Suomi on vahvempi Euroopan kanssa kuin ilman sitä. Oikeisto on myös ainoana Suomessa korostamassa Naton hyvyyttä. Voi olla niin, että johonkin kekkoslaiseen "puolueettomuuteen" vieläkin haikailevat vanhoilliset ihmiset eivät ymmärrä sitä, että tulevassa voi olla Suomeakin varten sellainen tilanne, jossa UKK ei enää olekaan sutkauttelemassa rauhoittavia savolaisuuksiaan maailman johtajille.

Kokoomus ja suomalainen oikeisto on jo pitkän aikaa korostanut kansallisten arvojen hyvyyttä ja sitä myöten kannattaneet kansallisia kulttuuriarvoja, joiden määrittämisessä tulisi ottaa avoimesti mallia muualta. Metsot ja pettuleipä kuuluvat epäilemättä menneisyyteen. Kuitenkin on sanottava, että jonkinlaiset kansalliset arvot voivat auttaa siinä kun kansakuntaa pyritään yhtenäistämään. Oikeistolainen roihuava elämäntunto rajoittuu vasemmistolaisissa toisten kadehtimiseen ja pakotettuun sosiaalisuuteen, joka on epäilemättä jo niin pitkälle edistynyttä, että varmaankin tarkasti mietityn ja pian esiintuotavan aatepykälän mukaisesti kaikkien on saatava osansa myös toisten pierujen haistelemisesta. Oikeisto suhtautuu myös vasemmistoon nähden eri tavalla monikulttuurisuuteen. Kulttuurisessa pluralismissa ei siis oikeiston mukaan ole mitään väärää, kunhan ulkomailta tulevat ihmiset omaavat itsenäisen toiminnan aatteen ja ovat valmiita tekemään jotain hyödyllistä, samalla kun vasemmistolaiset tahtovat sääliä maahanmuuttajia ja tarjota heille menestyksen korvikkeita samoin kun äiti tarjoaa lapselleen tissiä.

Koska yksilön käsite on vahvin Suomessa etenkin oikeiston keskuudessa ovat oikeistolaiset osanneet Suomessa myös onkia esiin laajimmat sivilisaation mukaiset arvot, jotka eivät vasemmistolaisten arvojen tapaan kurista tai rajoita ihmisiä. Nimenomaan laajat viitekehykset kulttuuri-ilmiöiden määrittelemisessä on oikeiston vahvuus. Tässä maassa oikeiston tehtävä on ylläpitää arvokkaita kulttuurisia ja historiallisia instituutioita. Kuitenkin on sanottava, että kulttuurin ja taiteen käsitteet eivät ole koskaan riittävän laajoja, ja sen takia olisi hyväksi, jos kulttuurityöläisiä saataisiin tukemaan suomalaista oikeistoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti