Novelli

Syntipukki

Mies näki pahaa unta: siinä hänet oli ainoana ja yksin jätetty vastaamaan kaikesta maailmassa tapahtuvasta pahasta. Hän koki kaikkien ohi kulkevien ihmisten mulkoilevan itseään ja ohi mentyään kuuli ihmisten puhuvan toisilleen pahaa tästä. Mies ei ollut kantanut kunnolla rooliaan kaiken pahan syntipukkina, missä hän oli tuonut esiin sen, ettei hän ollut minkäänlainen yliluonnollinen tai poikkeava olento. Tuohon yliluonnolliseen mies oli kuitenkin aiemmin ollut yhdistämässä itseään, sillä isän suvun puritaanisen yksinkertainen uskonnollisuus ei ollut voinut kaikessa kokonaisvaltaisessa jäätävyydessään ollut voinut painautua myös mieheen hänen nuoruutensa ensivuosina. Uskonnosta hän oli vapautunut lukemalla filosofiaa ja elämänkatsomustietoa. Etenkin Kierkegaardin järjestetyn uskonnon vastainen etsintä ja ironialla varustettu elämänasenne oli innostanut hänen ajatteluaan ja toimintaansa suuresti. Samalla, kun mies kuuli unessaan ohimenevän ihmisen sanovan toiselle: ”se täytyy tappaa”, mies havahtui hereille sängyssään ja havaitsi olevansa täysin kostean hien peitossa. Mikähän minulla on, voiko väitöskirjan aiheen valitseminen aiheuttaa tällaisen myllerryksen mielessäni? Mies käveli huoneestaan alakerran tupakeittiöön, otti hyllystä lasin, avasi hanan ja täytti lasin vedellä. Hän otti yhden pitkän hörpyn jolla hän tyhjensi koko lasillisen. Sen jälkeen hän otti tuolin ja istui keittiön pöydän ääreeen mietteisiinsä. Mies oli maisteriksi valmistuttuaan aloittanut välittömästi suunnittelemaan omaa filosofian alan väitöskirjaansa. Siinä hän oli suunnitellut yhdistävänsä Levinaan, Nietzschen ja Derridaan ajatukset yhteen. Aihe oli syvällisen eettinen ja Levinaan pohdinta toisen absoluuttisesta velvoittavuudesta ja toisesta vastaamisesta oli kiinnittänyt miehen mieltä viime päivinä. Miten etiikka voisi olla sellaista, että sen myötä ihmisen tulisi vastata kaikesta siitä, mitä maailmassa tapahtuu, oli kysymys joka oli muodostumassa keskeiseksi hänen tutkimuksessaan. Samalla kun mies oli kirjoittanut tästä tutkimussuunnitelmaansa hän oli tullut ajattelemaan sitä, millaisiin toista kohtaan tehtyyn pahaan hän oli syyllistynyt elämänsä aikana. Miten hän ei ala- ja yläasteella ottanut selkeämmin kiusattavia puolustavaa asennetta kiusaajiin nähden, ja miten kandiseminaarissa ilmaistu kritiikki oli saattanut harmittaa muita töidentekijöitä niin paljon, etteivät he olleet saaneet töitään valmiiksi oikeassa ajassa. Lisäksi mies oli omaksunut jo vuosia sitten paljon ajatuksia Gandhilta ja hän tämän kokonaisvaltaisen vastuun tilannetta miettiessään koki suurta syyllisyyttä siitä, miten monta hyönteistä ja kastematoa hän oli polkenut kenkiensä alle niitä ollenkaan huomaamatta. Toisaalta tämä tilanne mietetytti häntä Nietzschen kautta. ”Nietuhan oli sanonut, että ihmisten ja nimenomaan itseni kaltaisten yli-ihmisten tuli toimia moraalin tuollapuolen”. Samalla kun ihminen otti toimintansa muodoksi yli-ihmisen oikeuden, tuli hänen samalla kantaa huoli siitä, miten ihmiset tulisivat vaatimaan hänen päätään tilille kaikesta siitä pahasta, jonka yli-ihminen oli toiminnallaan heidän voimalleen ja toimintakyvylle aiheuttanut. Yli-ihmismoraali johtaisi varmaankin yhteiskunnan päivittäisen toiminnan sisällä moraalittomuuteen toisia ihmisiä kohtaan alimmalla ruohonjuuritasolla. Toisaalta mies koki olevansa poikkeusyksilö ja hän ei ollut voinut millään tavalla löytää itselleen sellaisia perusteluja, jotka olisivat näyttäneet vääräksi sen, että ihmisen tuli toimia korkeimmalla tasolla vain havaiten toiset samalla tasolla toimivat ihmiset. Mies otti pöydän ääressä kynän käteensä ja avasi pöydän kulmalla lojuneen muistivihkon. Hän kirjoitti siihen ”Rakkaus ei ole yhtä väjäämätöntä kuin moraaliset dilemmat ja kuolema”. Rakkaudessa mies olikin aina ollut niinsanoen väärässä paikassa. Joka ikinen nainen, jota hän oli yrittänyt, oli torjunut hänet. He olivat kammoksuneet hänen kommunikaatiokyvyttömyyttään ja tulkinneet häntä väärin nonverbaalisten eleiden ja bodylanguagen kautta, jota mies ei ollut koskaan hyväksynyt minkäänlaiseksi ilmaisun alueeksi. Mies mietti sitä, pystyisikö ihminen oman esimerkkinsä kautta edistämään eettisyyttä ihmisten keskellä, koska sellainen toiminnasta vastaaminen, johon ihminen ei todella pysty vaikuttamaan, olisi mahdotonta. Silloin vain jonkinlainen solumainen toiminta, jossa eettisesti toimivia ihmisiä sekoitettaisiin kaikkien ihmisten joukkoon, voisi olla edistämässä sitä, että eettinen toiminta yleistyisi ihmisten keskuudessa ja voisi lopulta olla vaikuttamassa siihen, että ihmisten enemmistö olisi eettisyyden kannalla. Mies alkoi pohtia sitä, miten hän voisi olla edistämässä tuollaisen toiminnan aloittamista. Hän alkoi tehdä muistiinpanoja vihkoonsa samalla kun hän sytytti tikulla aamuyön ensimmäisen pikkusikarinsa.