Pahinta mahdollista sosiaalipornoa

On monta sellaista vaikutinta Suomemme mediassa ja päivittäisissä toimennoissa, joka levittää Suomeen ajatusta rahan tärkeydestä. Voi huomata, että monet suomalaiset nuoret pitävät kahtena tärkeimpänä asiana maailmassa julkisuutta ja rahaa. Tämä on saanut aikaan sen, että televisiossa näkyy kaikenlaisia suoranaista sosiaalipornoa sisältäviä realitysarjoja, joista yksi irvokkaimmista on Rikkaat ja rahattomat. Tässä ohjelmassa ohjataan ihmisiä ajattelemaan, miten hienoa olisi, jos pääsisi varakkaampien ihmisten kulutustottumusten ystäväksi. Ennakkoasetelma on se, että ”rikkaat” ovat suopeita ja käyvät medianäkyvyyden takia majoittumassa rahvaan parissa, ja että he ovat myös yleisesti paljon onnellisempia elämäänsä kuin rahattomat.

Mielestäni raha ei ole keskeisin asia siinä, kun määritellään esimerkiksi elämäntyyliä tai ihmisen paremmuutta esimerkiksi moraalista paremmuutta. Mielestäni raha on suhteellista, sen lisäksi on monta erilaista muuttujaa, jotka poikkeavat rahan käsitteestä. On hullua ajatella, että koko ihmisen onnellisuus voitaisiin redusoida varallisuuteen tai siihen kuinka paljon rahaa on viikossa käytettävissä. Myös on ollut vaivaannuttavaa katsella, miten jotkut näistä ns. rahattomista, ovat innostuneet siitä, jos on ollut muutama satanen enemmän rahaa käytettävissä tavalliseen verrattuna. Huippuna yksi yh-mamma, joka toisteli ”Eikä!” muutaman minuutin aikana ainakin viisi kertaa, kun saapuivat ”rikkaiden” kerrostaloasuntoon.

Mielestäni rahan määrän ei tarvitse olla stabiili koko ajan, joskushan sitä vaan ostetaan Dom Perignonia alkosta, sillä jos sitä voisi harrastaa koko ajan, menisi ilosta pois kaikki ja joisin varmaan itseni hengiltä. Pienemmälläkin rahalla tulee toimeen, koska siinä on kysymys vaan asioiden priorisoinnista. Itse en ole koskaan pyrkinyt tuhlaamaan rahojani muuten kuin pääasiassa kirjoihin, viinaan ja muuta immateriaalista omaisuutta olen pyrkinyt hankkimaan itselleni käymällä ulkomailla. Olisi mielenkiintoista, jos tuohon sarjaan saataisiin täysin itseriittoinen ”rahaton” ihminen, joka ei mielistelisi ns. rikkaita, esimerkkinä voisi käydä varmaan ainakin Diogenes Sinopelainen sieltä saviruukustaan Ateenan agoralta.

Kun olin pöpilässä ja kävimme uimassa uimahallissa, oli mukana kaksi naista, jotka olivat käsittääkseni toimintaterapeutteja. Toinen näistä oli varsinainen tahvo. Esimerkiksi kun joku alkoi kysymään kaikilta, millainen puhelin heillä on, kerroin minä omistavani kymmenen vuotta vanhan perusluurin. Silloin toinen noista naisista suoranaisesti tuuletti omaa paremmuuttaan, vaikka minulle ei koskaan olisi tullut mieleenkään lähestyä asiaa kilpailun kannalta. Isosetäni Martti ajoi koko miehuusvaiheensa pienellä punaisella Fiatilla. Hän oli piirin esimies suuressa metsäyhtiössä. Rahat menivät varmaan pääasiassa pankkiin. Olen jo pitkän aikaa huomannut, että minua ei saa kateelliseksi mistään. Se on henkisen kasvun tulos.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Kissat ovat anarkisteja

Kissat eroavat esimerkiksi koirista monella tavalla. Kissan tahtoa ei saada murrettua ihmisen toimesta, toisin kuin koira, joka laittaa hännän koipiensa väliin ja on valmis tottelemaan isäntäänsä tai emäntäänsä. Kissoilla on siis oma tahto ja ne tekevät useimmiten niin kuin itsestä tuntuu soveliaalta. Kissassa on tiettyä arvaamattomuutta ja villiyttä, jonka myötä ne saattavat ensin kehrätä silityksestä mutta sitten yhtäkkiä raapaista tai puraista. Kissa voi haluta ulos ja raapia ovea, mutta sitten kun ovi on aukaistu, saattaa kääntyä ja olla menemättä ulos. Kissat varmasti tuntevat ylemmyytensä suhteessa koiriin, ja sen takia näiden yhteistaloudessa kissa on tavallisissa tapauksissa se pomo, joka asettaa normit ja noudatteet.

Luin äskettäin James Bowenin Bob-nimisestä kissastaan kertovan kirjan, josta on tehty myös elokuva -  Katukatti Bob. Oli varsin koskettavaa katsoa, kuinka todella syvällä käynyt Bowen oli saanut kissaystävästään tuen ongelmiensa selvittämisessä. Kissalla on terapeuttinen vaikutus, ja ne monesti aistivat myös ihmisensä tunnetiloja, jolloin esimerkiksi surullinen ollessaan voi kissa pyrkiä lohduttamaan omistajaansa. Bowen nousi suostaan kissansa avulla, ja tämä tarina on todella merkillinen osoittaessaan sen, että kissa voi tuottaa ihmiselleen jaksamisen halua ja rutiineja, joiden avulla Bowenkin nousi katudenan tilastaan.

Anarkistit ovat yleensä äärimmäistä vapautta korostavia ihmisiä, ja mikä muu eläin voisikaan sopia tähän määreeseen kuin kissa? Kissat eivät tottele, ja ne monesti ovat täysin itseohjautuvia käytöksessään. Ihminen voi tarvita kissaa, mutta kissat eivät tarvitsisi ihmistä varmaan muuhun kuin laatikon putsaamiseen ja ruuan antamiseen.

Katsoin äskettäin erään liberaalisen ja oikeistolaisen puolueen puoluehallituksen jäsenien sosiaalisen median tilejä (koska olen kiinnostunut puolueen jäsenyydestä) ja oli mieluisa yllätys, että monilla oli siellä kuvia kissoistaan. Liberaalit ovat tunnetusti älykkäämpiä kuin konservatiivit, ja kissa esimerkiksi koiraa älykkäämpänä eläimenä miellyttää varmaan senkin takia tämän puolueen jäseniä.

Kissani on todella kiinnostunut vedestä ja saattaa vaipua jonkinlaiseen transsiin ollessaan viereisessä keittiöaltaassa kuuntelemassa veden lorinaa. Kissallani on myös tapa leipoa tassuillaan läskimahaani tai selkääni, joka johtuu luultavasti siitä, että hänet on erotettu liian aikaisin pentuna ollessaan emostaan ja näin ollen minä toimin hänelle tässä virassa emonkorvikkeena. Minulla oli aikaisemmin abessinialainen uroskissa ja nykyään minulla on kilppariväritteinen maatiaiskissa. Eroa näiden kahden välillä on etenkin se, että nykyinen Alma-kissa on paljon sosiaalisempi ja osallistuvampi kissa kuin Arthur-kissa, joka viihtyi enemmän omissa oloissaan.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Pikkulintu

Loppuvan vuoden kylmissään

ja nälissään oleva pikkulintu

tuo viestin taivaasta

ystävältään joka meni pois

oli pakkanen helmikuun

liian paljon

se kovetti ja kylmetti pienen

siemenjyvät lintulaudalla

pitävät lämmintä veressä

ei kuitenkaan muista sitä

kuka otti ystävän pois

ehkä se oli taho

korkeampi ja päättäväisempi

 

Runo

Se oli ehdottomasti lorun loppu

tuli niin kova ja kiireinen hoppu

nousin ylös ja sanoin kiivaasti

ei juuttunut sana liimaasi

kulkija olen ennen kaikkea seikkailija

monen matkan ja opetuksen keikkailija

juon monesti ja nopeasti paljon

läpi kännin aukean ja syvän kalvon

housuissani on monesti tavaraa

haju ei anna mieltä huoletonta avaraa

lähestyn joskus maata kovaa kamaraa

kun viina on vienyt osaa aivoista

on krapula monesti enemmän kuin raivoisa

juon monesti naisten tuttujen viinat

on olemassaoloni heille kuin piina

voisinko lopultakin olla rauhassa

Jumalan suuren suojassa kauhassa

Gottfried Kellerin runo suomennettuna

Luonnon kirja

 

Pelimiehen laulu

Varhaisessa punaisessa seisoo aamuntähti

valoisan kevätpäivän edessä

Kun minä, pakeneva oppilapsi

makaan hopeisenharmaalla pellolla

ripsi heilui kuin perhonen

ja minä nukahdin pellon laidalla

Kylväjä tuli hitaasti

Ja levitti siemeniä käsistään

hän heitti kuin soihtu

laittoi siemenen helposti

pieni kasa putosi päälleni

Ja osui silmiini, otsaani ja suuhuni

Heränneenä nousin nopeasti ylös

ja seisoin kuin heikotettu sankari

Hämmästyneenä maamies puhui

mitä olet pellon laidalle?

Oletko kivinen kova maanselkä

Johon yksikään ei saa kylvää?

Oletko huonolaatuinen ruusupuska

joka ei päästä yhtään kortta lävitseen?

Olet toki kaikille avoin tie

Villilinnuille avoin tiski!

Etkö ole sitä ja etkö ole tätä

Lopussa et lintu ja et kala?

Töykeästi renki katsoo minua

Ja hänen sanansa olivat uhkaavia

menin pois tieltä ystävällisesti

Ja vetäydyin takaisin kouluun

Siellä antoi kappalainen selvityksen

Raamatusta varhaiselle tunnille

Jeesuksesta myös puhui

Selvittäen valmista suutaan

Vuodet katosivat ja minä menin

Kitharan soittajana pitkin maata

kun minä yhtenä hiljaisena yönä

Löysin vanhan tarinan uudestaan

Kylväjästä joka kylvi

Silloin tuli minulle muisto valoisa

Muistin jokaisen siemenenosumisen

kuin kummituksen käsi naamalla

Mikä sinä olet reunapellolle?

Kuulin sen uudestaan kuin unena

Minä huokasin, ajattelin ja sitten sanoin

Oi mies, minä tunnen sen yhä

Minä en ole ruusupensas enkä kivi

ja en pullea vehnäpelto myöskään

Minä luulen että olen avoin tie

joka paukkuu ja lentää jokaisena hetkenä

Siellä ei kasva heinä eikä vilja

Kourujen sijasta on raitoja

Kovien pyörien ontoksi tekemänä

Ja paljaat jalat vaeltelevat milloin missä

Ne tulevat ja menevät, mutta kaatuvat kerran

Harhautunut siemen päällään

Silloin lentää nälkäinen linnunpoikanen tänne

ja kirvoittaa itsensä kohti taivasta

 

 

 

Porvarillisuus ja ontokratia

Porvarillisuus tarkoittaa etenkin porvarillista tapaa elää, eikä etenkään porvarillisesti poliittisesti ajattelevan henkilön piirteiden kokoelmaa. On olemassa myös sosialisteja, joiden ajattelua voidaan luonnehtia porvarilliseksi. Esimerkiksi Loka Laitinen on kirjoittanut siitä, että kaikki hänen tuntemansa SDP:n kansanedustajat ovat pelkästään porvarillisia ammattipoliitikkoja, eivätkä mitenkään sosialistisia aatteita kaikessa elämässään toteuttavia idealisteja. On selvää, että sosialistinen aate tullessaan totaalisesti toteutetuksi vaatisi sellaista luonteenlaatua, jonka kanssa ei pärjäisi esimerkiksi politiikan kovassa maailmassa. Sosialisteillakin siis on oma etuansa ajava ryhmittymä, jonka toiminta ja ajattelu ei vastaa suorassa suhteessa esimerkiksi Marxin tai Engelin ajattelua ja periaatteita. Onhan selvää, että jos esimerkiksi SDP:n kansanedustajat haluaisivat koko elämässään toteuttaa sosialistisia aatteita, tulisi heidän lahjoittaa osa ja mielellään suurin osa kansanedustajan palkastaan köyhemmille aatetovereille. Onko soveliasta, jos sosialistinen ihminen tienaa yli viisituhatta euroa kuukaudessa, ja saa kulkea ilmaiseksi taksilla, junalla ja lentokoneella? Ontokratia, elämisen valtaa yhteiskunnassa käyttävä ryhmittymä tarkoittaa etenkin noita sampanjasosialisteja, jotka pyrkivät oman korruptoituneisuutensa takia haalimaan itselleen toisten ihmisten poliittista etua. He voivat elää mukavasti ja nostaa isoa palkkaa, samalla kun suomalaisen konsensustyhjyyden takia toisten puolueiden edustajien on mahdotonta muuttaa sitä suurta molookkia, jonka päällä näiden ammattipoliitikoiden asema lepää. Olisi yksityistettävä ankarammin ja muutettava suomalaisen yhteiskunnan palvelurakenne noudattamaan sitä keskieurooppalaista tyyliä, joka on nähtävillä nykyisin kaikissa eurooppalaisissa sivistysmaissa. Porvarillisesti toimivat ja sosialistisen järjestelmän leimaavat kansanedustajat, virkamiehet ja kunnallispoliitikot joutuisivat luopumaan omasta hyvinvoinnistaan, jos Suomessa keskustaoikeistolaiset poliitikot päättäisivät yhdistyä ja jättää sosialistit ikuiseen oppositioon. Onhan viimeaikaisissa vaaleissa nähty että sosialistien johtava asema on voinut mahdollistua ainoastaan sillä tavalla, jos keskustaoikeistolaiset eivät ole pystyneet pikkuriitojen ja huonojen puheenjohtajien takia yhdistymään strategisesti oman ideologiansa mukaisen politiikan puolustamiseksi. On siis selvää, että ontokratiaa on etenkin sosialistien eduskuntaryhmä ja ne sen politiikan kannattajat, jotka ovat herkimmin ajamassa Suomessa aikaan sellaista politiikkaa, jonka myötä esimerkiksi perinteinen työpäivä voitaisiin alentaa kuuteen tuntiin. Ontokratia määrittyy etenkin vastuun ja vapauden välisen erottelun selvittämisen kautta. Ontokratialla on liikaa vapautta, ja sitä voidaan varmasti katsoa edustavan myös jotkut keskustaoikeistolaiset poliitikot, etenkin Keskusta tänä päivänä koska  se heikentyneessä asemassaan pyrki pääsemään hallitukseen suostumalla ideologisen nautinnon houkutukseen, jossa se antoi minoriteettisosialisteille vallan ja ideologian implementaation oikeuden, samalla kun se sai nautintoa hallitukseen pääsystään heikentyneestä asemastaan ja hävityistä vaaleista huolimatta. Ontokratia tulisi ajaa nurin sen takia, koska se edustaa vain tiettyjen tahojen kohonnutta profiilia ja heidän saamiaan vapauksia ja etuja. Ottamalla ideologisesta nautinnosta nautinnon, näistäkin poliitikoista tulee ontokratian palvelijoita, epävapaita ihmisiä ja politiikkoja.

Etuoikeus ja vahvistus sosiaalisesta piiristä, mihin perustuu, pärjäisivätkö yksin jos häviäisi

Olen aina kammonnut nuorten teinien tai keskenkasvuisten aikuisten ryhmiä, koska heidän henkisen tason mataluutensa takia he monesti villiintyvät toisten samanlaistensa kanssa esimerkiksi tekemään jotain sellaista, jota he eivät yksin uskaltaisi tehdä. Ihmisiä tulisikin monesti arvioida sen perusteella minkälaiseksi he tulevat silloin, jos heidän ympärillään on lauma samalla henkisellä tasolla olevia. Tämä on niin selvä korrelaatio, että sitä on turha yrittää kieltää. Muistelen esimerkiksi kouluaikaa, jolloin kovina itseään pitävät pojat menivät noin vaan jonon ohi ruokalassa, ja muut heidän kaltaisensa menivät virnistellen perässä. Myös ruokapöydässä joku kiusaaja saattoi karjahtaa matalemmalla heidän mielestään hierarkia-asteella olleelle ”Tämä on varattu!” Tuollainen laumassa villiintyminen kertoo matalasta luonteenlaadusta ja se monesti vertaantuu aivan täysin kaikenlaiseen rikollisjengitoimintaan. Pitäisi jo varhaisessa vaiheessa koulussa alkaa huomata se, että lapsia tulisi ohjata olemaan villiintymättä samalla ja matalemmalla henkisellä tasolla olevien ihmisten kanssa olemisesta. Minä olen aina etsinyt itseäni sivistyneempien ja korkeammalla henkisellä tasolla olevien ihmisten seuraan. Schopenhauer kirjoitti tästä, että omahyväisyys saa ihmisen etsimään matalalla henkisellä tasolla olevien ihmisten seuraa, koska silloin hän voi kokea itsensä hyväksi ja arvostetuksi. Jengikäyttäytymiseen ohjautuvat lapset ja nuoret tulisi ottaa huostaan, koska huonojen geenien lisäksi tuo yleensä kertoo siitä, että tällaisen nuoren kotona jo hyväksytään ainakin sanomattomasti tuollainen käyttäytyminen. Nuoret hakevat vahvistusta sosiaaliselta piiriltä, ja sen vallassa he voivat alkaa käyttäytymään rajoja ylittävästi. He siis kerskailevat toisille sillä, miten kovia poikia he itsensä mukaan kuvittelevat olevansa. Etenkin tällainen näyttäminen on näiden relaatioiden yleisin piirre. Luonteellista tälle käytökselle että toisten on apinoitava tällaista käyttäytymistä, että voivat osoittaa kuuluvansa joukkoon. Tähän käyttäytymiseen kuuluu luonteellisesti johtajan vitseille ja teoille nauraminen - välinaurajana oleminen. Kun muut sanoisivat tällaiselle nuorelle, että he eivät koe häntä yhtään muita paremmaksi, jäisi tämä ihminen yksin totuuden kanssa. Mutta koska matalamielistä roskasakkia on aina jossain, ei tällaisen laumanjohtajan tarvitse kokea itseään uhatuksi tai yksinäiseksi. Ei voida sanoa, että naisissa tai miehissä olisi vähemmän tällaista laumassa villiintymisen taipumusta, se vain ilmenee eri tavalla. Kuitenkin molemmat pyrkivät näyttämään jonkin toisen ihmisen tai joidenkin toisten ihmisten nähden paremmalta. Miesten parissa tuo toiminta on etenkin johtajan perässä juoksemista mutta naisten piirissä se on sosialiseerausta, johon aivan tavallisesti voi liittyä jollakin tavalla poikkeavan ihmisen halveerausta ja pilkkaamista. Naiset kokevat tuolloin olevansa ryhmänä tällaista ihmistä parempia, ja miesten piirissä se on yhden laumanjohtajan ylistystä ja hänen hyvyytensä korostamista. Tällainen arvostelu ja jengikäyttäytyminen tulisi vetää kuin ohdake maasta, jotta yhteiskunnassa voitaisiin arvostaa kaikenlaisia ihmisiä.