Tor Carpelan: Ättartavlor (1954)

von Becker

Taulu 1

Anders Hansson Becker. Korpraali Uudenmaan ratsuväkirykmentissä 1656 ja uudelleenmaininta 1676. Aviossa Margareta Sigfredsdotterin kanssa. Vaimo oli Skavabölessä Tuusulassa asuneen maanviljelijä Sigfred Simonssonin ja Beata Sigfredsdotterin tytär. Vaimo meni uusiin naimisiin vuonna 1682 räätäli Johan Mattson Kijhlin kanssa.

Lapset

Anders. Syntyi Revalissa 7.10.1665. Luutnantti Turun läänin vuorottelurykmentissä (dubblerings-). Kuoli jäällä Merimaskun ja Lemun välillä 23.12.1709 kun hän oli matkalla kuriirina Ruotsiin. Haudattu 17.6.1710 Naantaliin.

Axel. Syntyi 28.8.1671. Nimismies. Kuollut 1719. Taulu 2

Taulu 2

Axel. Syntyi 28.8.1671. Renkivouti Koskipään kartanossa Hartolassa. Avioliiton kautta hänestä tuli kruununnimismies Sysmään 18.12.1699. Osallistui Pälkäneen ja Isonkyrön taisteluihin sekä taisteluihin itärajalla ja talonpoikaissotaan Pohjanmaalla. Kapteeniluutnantti Karjalan koollekutsutussa sotamiehistössä. Venäläiset ryöstivät ja murhasivat hänet Nuijalassa Sysmässä 5.9.1719 jälkeen. Sai hyvän jälkimaineen, jonka mukaan hän oli rehellinen ja suora mies. Hän oli tunnettu herkulesmaisista ruumiinvoimistaan. Meni 1699 naimisiin Elisabet Orren kanssa. Vaimo kuoli luultavasti Revalissa 1730 ja oli Orimattilan kirkkoherran Axel Orraeuksen ja Katarina Blomin tytär sekä leski 1697 jälkeen, kun entinen puoliso ja Sysmän nimismies Elias Larsson (Ekström) kuoli. Vaimo sai ensimmäisen miehensä seuraajalta Henrik Dammertilta nimismiehen viran Sysmässä, jota hänen piti hallita veljensä Axel Orren kanssa siihen asti kunnes hän oli löytänyt jonkun taitavan miehen, joka kykenisi virkaa hallitsemaan. Toisen miehensä Axelin väkivaltaisen kuoleman jälkeen vaimo pakeni lastensa kanssa venäläisten julmuuksia ja he joutuivat elämään jonkin aikaa erämaissa ja maakuopissa. Testamentissaan 21.1.1727 luovutti rouva rusthollinsa Seppälän lapsilleen, jotka syntyivät ensimmäisestä avioliitosta Ekströmin kanssa.

Lapset:

Axel. Syntyi 1701. Furiiri. Kuoli 1762. Taulu 3

Anders. Syntyi 1704. Kuoli Sysmässä 1716.

Anna Elisabet. Syntyi 1706. Meni naimisiin kruununkäskymiehen (Raaseporissa) Anders Wilchmanin (syntyi 23.2.1714 k. Kirkkonummella 4.2.1766) kanssa.

Gustav. Syntyi 1708. Kuoli naimattomana Revalissa 1755.

Taulu 3

Axel. Syntyi 1701. Furiiri Hämeenlinnan jalkaväkirykmentissä (? Karjalan rakuunarykmentissä). Haavoittui sodassa Venäjää vastaan ja joutui vangiksi minä aikana hänet vietiin kauas Venäjälle, mutta onnistui ostamaan itsensä vapaaksi ja palasi Suomeen. Asiakirjoissa häntä nimitetään v. 1743 vänrikiksi mutta 1759 jälleen furiiriksi. Kuoli kartanossaan Saris Lipolassa (Seppälä) Sysmässä 14.6.1762. Avioitui 1729 Maria von der Pahlenin kanssa, joka oli baltiansaksalaista aatelissukua ja kuoli 21.11.1780. Hän oli kapteeni Wolter Magnus von der Pahlenin ja Maria Anna Schildtin tytär.

Lapset, kaikki syntyneet Sysmässä:

Anna Sofia. s. 1730 k. Hirvensalmella 7.10.1801. Avioitui ennen vuotta 1760 Luhangan kappalaisen Johan Leanderin (s. 8.3.1733 k. Luhangassa 12.8.1799) kanssa.

Herman. s. 1732. Työskenteli Viipurin ja Käkisalmen maakuntien maaherrankansliassa 1748. Kruunun asetehtaassa Siestarjoella 1750. Ruotsalaisen Suomen kenraalikuvernementissä 1752-53. Furiiri henkivartiokaartissa 3.4.1754, kersantti 1755. Uudestaan kenraalikuvernementin palveluksessa Suomessa 7.12.1758. Kenttäkamarikirjuri (munsterskrivare) pääsotakomissaariaatissa Pommerissa 1759-60. Sittemmin kirjuri eri paikoissa. Tuomittu lokakuussa 1761 Danvikeniin (mielisairaala Tukholmassa) vuodeksi ja sitten lähetetty Suomeen ”jotta hän siellä pysyisi hiljaisena ja jottei pystyisi puolustautumaan Tukholmassa”. Kirjuri Oikeustarkistusvirastossa 27.4.1773 (vielä 1775). Kuoli Kuorevedellä 1.9.1775. ”Ammuttiin kuoliaaksi jumalattoman kansan toimesta”.

Axel. s. 18.3.1735. Luutnantti. k. 1802. Taulu 4

Carl Johan. s. 16.7.1738. Majuri. k. 1813. Taulu 10

Mikael. s. 16.7.1742. Kersantti henkivartiorakuunoissa. Majoitusmestari Ratsuhenkivartiorykmentissä 7.7.1775. Luutnantin arvo 22.1.1777. Kuoli naimattomana Eriksbergissä Lidköpingin lähellä 28.4.1793.

Maria Juliana. S. 25.12.1743. Kuoli naimattomana 1826. Hänelle syntyi Luhangan pitäjässä 27.7.1786 avioliiton ulkopuolinen lapsi, Gabriel Johan.

Anders. s. 13.12.1746. Kersantti. K. 1808. Taulu 12

Arvid. s. 27.2.1749. k. lapsena

Jakob Reinhold. s. 9.1.1752. Vapaaehtoinen henkivartiokaartissa. Furiiri 29.1.1777. Kersantti Savon Jalkajääkärijoukoissa 4.9.1783. Kersantti Porin rykmentissä 28.8.1788. Erosi esikuntavänrikkinä. Kuoli lapsettomana Hännilän kartanossa Kangasniemellä 26.2.1827 keuhkotautiin. Avioitui Pihlajärvellä Kuorevedellä 28.3.1796 Ulrika Stenbergin (s. 1.5.1752 k. Kuorevedellä 28.7.1813 hammassärkyyn! (tandvärk)) kanssa.

Abraham Gideon. s. 20.4.1754. Kapteeni. k. 1819. Taulu 17

Ulrika. s. 4.2.1757. k. naimattomana, katoaa Kangasniemen kirkonkirjoista 1815.

Alexander Magnus. s. 6.12.1759. Vänrikki. k. 1825. Taulu 21

Taulu 4.

Axel (Axelin poika, taulu 3) s. Sysmässä 18.3.1735. Vapaaehtoinen henkivartiokaartissa 1754. Ratsumestari 1755. Furiiri 30.11.1760. Vänrikki Savon rykmentissä 3.3.1773. Erosi luutnanttina 17.12.1777. Kuoli Luhangan kartanossa Luhangassa 18.12.1802 keuhkokuumeeseen. Avioitui Virtaan kartanossa Sysmässä 18.9.1798 Anna Lovisa von Essenin (aatelinen suku n. 55) (s. Rautalammilla 30.12.1780 k. Ånäsin kartanossa Luhangassa 25.8.1847) (Mies oli siis 63-vuotias ja vaimo 17-vuotias!) kanssa, joka oli kapteeni Otto Magnus von Essenin ja Eva Helena Tandefeltin tytär. Vaimo meni uudestaan naimisiin 14.4.1804 talousjohtaja Anders Gustav Nohrströmin kanssa.

Lapset:

Axel Magnus. s. Luhangan kartanossa 10.6.1799. k siellä 24.3.1802 tulirokkoon.

Otto Reinhold. s. 21.11.1801. Henkikirjoittaja. k. 1872. Taulu 5

Taulu 5.

Otto Reinhold (Axelin poika, taulu 4) s. 21.11.1801 Luhangan kartanossa Luhangassa. Opiskelija Turussa 4.4.1818. Todistus oikeudenkäyntityöskentelyä varten 19.12.1823. Auskultantti Turun hovioikeudessa 15.6.1824. Erosi hovioikeudesta 22.11.1826. Kamarikirjuri senaatin talousosastolla 22.6.1827. Lääninkirjanpitäjä Kymenkartanon sittemmin Mikkelin läänissä 20.3.1832. Henkikirjoittaja Mikkelin kihlakunnassa 8.12.1840. Ero 18.7.1848. Kuoli Luhangassa 7.3.1873. Avioitui Putkijärven kartanossa Hartolassa 12.9.1830 serkkunsa Johanna Fredrika von Schrowen (as. n. 38) (s. 15.12.1810 k. 26.1.1867 Luhangassa). Hän oli vääpeli Carl Ludvig von Schrowen ja Eva Margareta von Essenin tytär.

Lapset:

Odert Otto Alfred. s. Helsingissä 3.9.1831. Portepévänrikki Viipurin tarkk’ampujapataljoonassa 21.5.1855. Vänrikki Porin tarkk’ampujapataljoonassa 2.2.1857. Aliluutnantti 21.8.1858. Siirto Sofian jalkaväkirykmenttiin 15.2.1862. Luutnantti 8.6 sv. Mukana Puolan kuohunnan kukistamisessa 1863. RrySt3 1864. Esikuntakapteeni 19.7. sv. Siirto 88. Petrovin jalkaväkirykmenttiin 22.9.1866. Kapteeni 7.6.1872. Ero majurina 7.7.1874. Kuoli kartanossaan Honkalassa Luhangassa 15.7.1907 lapsettomana. Avioitui 21.6.1867 Helena Tihanovin (s. Kronstadtissa 13.5.1843 k. Mikkelissä 1.2.1908) kanssa. Vaimo oli Venäjän laivaston everstin Alexander Tihanovin ka Natalia Schefnerin tytär.

Bernt Teodor. s. Heinolassa 25.4.1833. Maatilan omistaja. Hallinnoi tilan osaa Klemettilässä Luhangassa. K. naimattomana Luhangassa 12.3.1898.

Sofia Fredrika Olivia. s. Heinolassa 4.11.1834. K. Naimattomana Luhangassa 19.9.1853.

Edla Lovisa Fredrika. s. 11.1.1836. ”Stiftsjungfru” k. naimattomana Honkalan kartanossa 10.2.1916

Ida Josefina. s. Heinolassa 14.1.1838. Oli mielenvikainen (sinnesrubbad). K. Luhangassa 10.4.1867. (Avioton lapsi, Matilda myöh. Liljeroos)

Flora Viktoria. s. Heinolassa 1.2.1840. ”Stiftsjungfru” k. Luhangassa 8.1.1926

Axel. s. Luhangassa 2.1.1842. k. siellä 25.11.1844 kuristustautiin.

Reinhold Octavus. s. 3.3.1844. Kruununnimismies. k. 1916. Taulu 6

Rosa. s. Nisulassa Luhangassa 21.5.1847. k. Mikkelissä 16.8.1923. Avioitui Luhangassa 8.4.1867 pikkuserkkunsa kruununnimismies Johan Gideon Molanderin (s. Ristiinassa 22.3.1836 k. Mikkelissä 18.9.1888) kanssa.

Taulu 6.

Reinhold Oktav(i)us (Otto Reinholdin poika, taulu 5) s. Nisulassa Luhangassa 3.3.1844. Väliaikainen lääninkanslisti lääninhallinnossa Kuopiossa 23.1.1871. Lääninkanslisti 26.10.1872. Kruununnimismies Kaavilla 30.12.1875, ero 8.8.1903. Kuoli tilallaan Virrantalossa Kaavilla 19.2.1916. Avioitui Kaavilla 26.4.1881. Maria Fredrika Julkusen (s. Kaavilla 9.8.1859 k. Kuopiossa 11.8.1941) kanssa, joka oli talollinen Matts Julkusen ja Anna Pirisen tytär.

Lapset: syntyneet Kaavilla:

Otto Reinhold. s. 12.11.1881. k. Kaavilla 7.10.1882

Olga Maria. s. 9.2.1883. Avioitui Kaavilla 4.4.1918 talollinen Antti Juho Heikkisen (s. Nilsiässä 2.5.1882. k. Kaavilla 9.7.1928) kanssa.

Hilda. s. 21.10.1884. k. Kaavilla 2.12.1939. Avioitui Kaavilla 20.7.1913 talollinen Albert Hartikaisen (s. Polvijärvellä 30.9.1887) kanssa.

Alma Fredrika. s. 11.4.1886 k. Polvijärvellä 13.4.1942. Avioitui Kaavilla 15.5.1906 talollinen Adam Karjalaisen (s. Kaavilla 27.1.1883 k. Polvijärvellä 8.2.1944) kanssa.

Lydia. 29.6.1888 k. Kaavilla 19.3.1892.

Frans Edvard. s. 5.2.1891. maanviljelijä. taulu 7.

Mauritz Hjalmar. s. 15.1.1895 k. Virrantalossa 30.6.1903.

Johanna Aurora. s. 12.11.1896. Avioitui Kaavilla 1) 6.7.1914 talollinen Juho Peter Kurosen (s. Kaavilla 12.8.1890) kanssa; avioero 11.3.1921. 2) 13.11.1921 talollinen Tuomas Järveläisen (s. Kaavilla 9.2.1896) kanssa.

Taulu 7.

Frans Edvard (Reinhold Oktaviuksen poika, taulu 6). s. Kaavilla 5.2.1891. Hallinnoi sisartensa kanssa Virrantaloa Kaavilla. Otti 31.12.1935 nimen Virrantalo. Avioitui Kaavilla 1.7.1910 Hilda Tukiaisen (s. Kaavilla 25.6.1892 k. siellä 12.8.1941) kanssa, joka oli maanviljelijä Antti Tukiaisen ja Maria Lovisa Tiilikaisen tytär.

Lapset: syntyneet Virrantalossa:

Veikko Albert. s. 7.6.1911. k. Kaavilla 16.10 sv.

Tytär, syntymäkuollut. 1.11.1912

Martti Napoleon. 11.12.1913. Metsäteknikko. taulu 8.

Märta Johanna. s. 4.9.1915. Avioitui Kaavilla 26.12.1937 vääpeli Eljas Gunnari Toivasen (s. 19.3.1914) kanssa.

Reino Santeri. s. 10.12.1918. maanviljelijä. taulu 9.

Lempi Alina. s. 5.3.1921. Kotitalousopettaja Kemissä, sittemmin Punkaharjun kansankorkeakoulussa.

Mirjam. s. 2.3.1923. Avioitui Kaavilla 29.11.1944 lieksalaisen liikkeenhoitajan Unto Arvid Lankilan (s. Kalajoella 19.7.1924) kanssa.

Maija-Liisa. s. 11.9.1925. k. Kaavilla 29.4.1935 aivokalvontulehdukseen.

Aune. s. 13.2.1928. k. Kaavilla 5.7. sv.

Leo Kristian. s. 22.7.1929.

Orvo Matti. s. 22.11.1931. Varastotyöntekijä Torniossa. Avioitui Ylitorniossa 26.12.1951 Sylvi Anneli Holman (s. 23.4.1934) kanssa, joka oli veturinkuljettaja Pentti Oskari Holman ja Sylvi Sofia Holman tytär.

Taulu 8.

Martti Napoleon (Frans Edvardin poika, taulu 7). s. Kaavilla 11.12.1913. Metsäteknikko. Vapauden mitali toinen luokka. Avioitui Kuusjärvellä 25.5.1947 Hilja Terävän (s. Kuusjärvellä 11.8.1921.) kanssa, joka oli Juhana Aadolf Terävän ja Ida Katri Poutasen tytär.

Lapset:

Keijo Martti. s. Kuusjärvellä 15.2.1948.

Pentti Juhani. s. Kuusjärvellä 3.5.1952.

Taulu 9.

Reino Santeri (Frans Edvardin poika, taulu 7). s. Kaavilla 10.12.1918. Maanviljelijä. Avioitui Kaavilla 25.7.1948 Edla Mustosen (s. Kaavilla 8.4.1922) kanssa, joka on maanviljelijä Mikko Kusti Mustosen ja Ida Maria Kurosen tytär.

Lapset:

Aino Anneli. s. Kaavilla 10.5.1949

Anja Maria. s. Kaavilla 9.5.1952

Taulu 10.

Carl Johan (Axelin poika, taulu 3). s. Sysmässä 16.7.1738. Vapaaehtoinen henkivartiokaartissa 1756. Korpraali 1757. Ratsumestari 1758, furiiri 17.8. sv. Pataljoonan adjutantti 1759. Luutnantti 31.5.1763. Södermanlandin jalkaväkirykmentissä 7.6.1772. Siirto Turun läänin jalkaväkirykmenttiin 26.12. sv. Kapteeni 6.6.1777. Majuri. Hallinnoi Tranebergin kartanoa Otterstadissa Skaraborgsissa. K. Sutarebackenissa Kållandsöllä 11.5.1813. Osallistui Pommerin sotaan 1757-1762. Meni sen jälkeen Preussin armeijan palvelukseen ja osallistui sleesialaiseen sotaan, oli mm. mukana Schweidnitzin linnoituksen piirityksessä. Avioitui 1) Tranebergin kartanossa 2.7.1765 Beata Ulfsparre af Broxvikin (ruots. as. n. 19) (s. siellä 28.4.1740 k. siellä 19.3.1804) kanssa, joka oli eversti Erik Magnus Ulfsparre af Broxvikin ja vapaaherratar Fredrika Dorotea Taube af Sesswegenin tytär. 2) Leckön kuninkaankartanossa 17.9.1809 Hedvig Aurora Lilliestrålen (ruots. as. 1987) (s. 15.6.1763 k. Lidköpingissä 6.1.1848), joka oli majuri Carl Peter Lilliestrålen ja Eva Sofia Flachin tytär.

Lapset. 1. avioliitosta, syntyneet Tranebergissä:

Erik August. s. 18.7.1766. Korpraali aatelislippueessa 10.8.1771. Kornetti ja henkivartija 10.3.1779. Esikuntakornetti Bohuslänin rakuunarykmentissä 27.9.1785. Esikuntaluutnantti 5.2.1790. Ero 18.4.1794. k. Mölltorpissa Säterissä (Skarab.) 7.2.1800. Avioitui siellä 27.10.1792 Edla Henrika Lind af Hagebyn (ruots. as. n. 212) (s. Mölltorpissa 15.5.1766 k. Skövdessä 1.11.1854) kanssa, joka oli everstiluutnantti Bengt Lind af Hagebyn ja Gustaviana Charlotta Hammarhjelmin tytär.

Eva Ulrika. s. 1.12.1767. K. Sutarebackenissa 21.2.1814. Avioitui Tranebergissä 1.5.1804 luutnanti Anders Gustav Bäärnhielmin (ruots. as. n. 1196) (s. Fristorpissa 3.8.1765 k. Löten 14.8.1819)

Eleonora Carolina. s. 20.4.1769. K. Tranebergissä 17.8. sv.

Catarina Sofia. s. 25.10.1770. k. Strömsholmissa 9.2.1835. Avioitui 1) Siggetorpissa Sunnersbergsissä 25.1.1792 kapteeni Carl Gustav Rotkirchin (ruots. as. n. 175) (Öjavallassa Åsakassa 19.8.1756 k. 6.11.1826) ero 1797 2) 9.7.1797 tallimestarin ja Strömsholmin ja Kungsörin johtajan everstiluutnantti Carl Peter Fagerströmin (Hållingebergs 13.10.1745 k. Strömsholm 8.12.1808) 3) 4.12.1814 Strömsholmin ykkösratsastajan luutnantti Nils Gustav Westerbergin (s. 1786 k. Strömsholm 5.10.1825) kanssa.

Johanna Carolina. s. 22.12.1772. k. Kållandsö 10.4.1834. Avioitui 4.3.1806 serkkunsa tavaralaivan kapteeni Carl Svante Ulfsparre af Broxvikin (ruots. as. n. 9) (S. Marum i Marums 14.8.1777 k. 1812). Puutarhanhoitaja murhasi hänet Tranebergissä sukutradition mukaan lankonsa laamanni Carl Johan von Beckerin toimeksiannosta.

Anna Charlotta. s. 20.5.1774. k. Tranebergissä 23.3.1775.

Carl Johan. 26.9.1775. Laamanni. k. 1831. taulu 11.

Gustav Adolf. s. 28.1.1778. Jahtimestari Skaraborgsin läänissä. Ylijahtimestarin arvo 30.5.1797. Kuoli Tranebergissä 12.9.1797 metsästyksen aikana vahingonlaukaukseen.

Hedvig Magdalena. s. 29.12.1779. k. Tranebergissä 26.3.1781.

Taulu 11.

Carl Johan (Carl Johanin poika, taulu 10). S. Tranebergissä Otterstadin pitäjässä 26.9.1775. Opiskelija Uppsalassa 21.2.1792. Auskultantti Götan hovioikeudessa 8.3.1793. Hovijunkkari 16.10.1798. Varatuomari 17.12. sv. Sotatuomari Länsi-Götanmaan ja Taalainmaan rykmentissä. Laamannin arvo 8.6.1803. Ero 11.2.1808. Hallinnoi Tranebergiä. Kuoli siellä 25.6.1831 ruotsalaisen sukuhaaran viimeisenä miehenä. Tunnettu ritarihuonepuhujana vuosisadan alussa, minkä lisäksi tunnettu hyväntekeväisyyslaitoksistaan kotipaikallaan ja tunnettu paljon lukeneena kirjailijana. Sai Ruotsin akatemian suuren palkinnon 1817 laulusta Kustaa III:n ajalle. Toiset kultarahat runoista Välgörandet 1816, Sinnestyrkan 1819 ja Laulusta Kaarle XIII muistomerkin paljastutilaisuudessa 1822. Julkaisi teoksen Försök i skaldekonsten (1820) Avioitui Bolltorpissa Johanna Gustava Bratt af Höglundan (ruots. as. n. 499) (s. Bolltorpissa 13.7.1787 k. Lidköpingissä 17.6.1874) kanssa, joka oli ratsumestari Carl Gustav Bratt af Höglundan ja Beata Charlotta Karlströmin tytär.

Tytär.

Beata Charlotta. s. Bolltorpissa 25.8.1804. K. Karlbergissä Länsi-Götanmaalla 6.12.1857. Avioitui Tranebergissä 25.8.1827. äitinsä serkun majuri Johan Adam Karlströmin (ruots. as. n. 857) (s. 1793 k. Tranerbergissä 15.3.1831) kanssa.

Taulu 12.

Anders (Axelin poika, taulu 3) s. Saris Seppälässä Sysmässä 13.12.1746. Vapaaehtoinen ja kadetti kadettikoulussa Tukholmassa. Kersantti tykistössä ja Helsingin kenttäpataljoonassa, ero ennen vuotta 1786, mutta osallistui vapaaehtoisena Porrassalmen taisteluun 1788 ja siellä hän haavoittui. Kuoli kartanossaan Paappalassa Kangasniemellä 12.4.1808 kuumeeseen. Avioitui 9.3.1786 Anna Sofia Sundströmin (s. Suomasema Orivesi 2.12.1762 k. Ylähovissa Kangasniemellä vanhuuteen) kanssa, joka oli Eräjärven kappalaisen Henrik Sundströmin ja Margareta Hoffmanin tytär.

Pojat.

Gustav s. 26.12.1786. kapteeni. k. 1848. taulu 13.

Reinhold. s. 26.12.1788. professori. k. 1858 taulu 16.

Axel. s. Paappalassa 24.1.1793. Opiskelija Turussa 13.11.1808. Auskultantti Vaasan hovioikeudessa 19.3.1812. Varatuomari 20.10.1816. Varalääninsihteeri Viipurin läänissä isonjaon tapahtumisen aikaan 30.9.1817. Tuomarin arvo 11.11.1819. Ero 20.1.1821. Sisäänkirjattu Turun hovioikeuteen 8.4.1823. k. naimattomana Kangasniemen Pappilassa. 16.3.1852.

Johan Gideon. s. Paappalassa 21.2.1796. Opiskelija Turussa 4.10.1815. Filosofian maisteri (tohtori) 27.6.1823. Väliaikainen kollega Kuopion triviaalikoulussa 26.11.1828. Alempi kollega 9.11.1831. Pappisvihkimys Porvoossa 6.4.1839. Ylempi kollega samassa koulussa 17.4. sv. Ensimmäinen kollega korkeammassa alkeiskoulussa Kuopiossa 15.12.1842. Kirkkoherra Pälkjärvellä 5.12.1845. k. siellä naimattomana 18.9.1846.

Taulu 13.

Gustav (Andersin poika, taulu 12). s. Suomasema Orivesi 26.12.1786. Kadetti Haapaniemen kadettikoulussa 1802. Aliluutnantti Savon Jalkajääkärirykmentissä 30.9.1805. Upseerikoe 1.3.1807. Aliluutnantti Savon prikaatin tykistökomppaniassa 10.2. sv. Osallistui vuosien 1808-09 sotaan ja taisteluihin Revonlahdella, Alavuksessa, Oravaisissa ja Koljonvirralla, mm. kultamitali urheudesta kentällä 28.8.1808. Ero luutnanttina Ruotsin palveluksesta 19.6.1810. Maanmittariauskultantti 15.6. sv. Toinen kapteeni Suomen toisessa jääkärirykmentissä 10.10.1812. Ero armeijasta kapteenin arvossa 26.4.1814. Komissionmaanmittari Kymenkartanon läänissä 10.8.1820. Kuoli kartanossaan Ylähovissa Kangasniemellä 22.9.1848 sydänkohtaukseen. Avioitui Reinikkalan kartanossa Kangasniemellä 31.3.1811 Gustava Johanna Tigerstedtin (as. n. 92) (s. Reinikkalassa 21.7.1784 k. Ylähovissa 15.12.1844) kanssa, joka oli kapteeni Erik Ludvig Tigerstedtin ja Christina Regina von Fieandtin tytär.

Lapset, syntyneet Kangasniemellä:

Gustav. s. 27.6.1811. eversti. k. 1886. taulu 14.

Erik Adolf. s. 12.6.1813. k. 21.7.1818 kuumeeseen.

Fredrika Johanna. s. 8.11.1815. k. Reinikkalassa 9.7.1870. Avioitui Kangasniemellä 28.3.1841 varatuomari Carl Reinhold Jungin (s. 28.4.1810 k. Helsingissä 18.10.1849) kanssa.

Axel Reinhold. S. 22.7.1818. Opiskelija Helsingissä 27.5.1840. Tuomarikoe 1846. Auskultantti Viipurin hovioikeudessa 9.2. sv. Lisäkanslisti 17.8. sv. Varatuomari 17.12.1849. Kuoli naimattomana Reinikkalassa 21.2.1858.

(Otto) Alexander. s. 22.5.1823. esikuntakapteeni. taulu 15.

Taulu 14.

Gustav (Gustavin poika, taulu 13) s. Kangasniemellä 27.6.1811. Henkivartiokaartin suomalaisen tarkk’ampujapataljoonan palveluksessa 26.4.1831. Portepévänrikki 19.2.1834. Vänrikki Nischegorodskan jalkaväkirykmentissä 28.1.1835. Aliluutnantti 11.10.1838. Luutnantti 4.4.1840. Siirto Podolskan jalkaväkirykmenttiin 25.4.1842, viidenteen tarkk’ampujapataljoonaan 2.8.1844. Esikuntakapteeni 22.1.1845. Siirto kuudenteen tarkk’ampujapataljoonaan 3.11. sv. Kapteeni 28.7.1847. RryA3 1849. Majuri reservitarkk’ampujapataljoonassa 25.12.1850. Ero everstiluutnanttina 6.5.1854. Uudestaan palveluksessa majurin arvossa Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoonassa 3.12. sv. Lähti 27.12.1857. RrySt2 1860. Everstiluutnantti 26.8.1865. Ero everstinä 20.6.1868. Väliaikainen kassanhoitaja valtion rautateillä 17.2. sv. Väliaikainen linjakassanhoitaja rautateillä 1869. Ero 1883. Kuoli Kiviniemessä Vanajalla 4.4.1886. Avioitui Helsingissä 27.3.1851 Hilda Lampan (s. siellä 13.10.1819 k. Helsingissä 10.12.1905) kanssa, joka oli kauppias ja neuvosmies Johan Lampan ja Constance Louise Weckmanin tytär.

Tyttäret.

Hilda Gustava Constantia. S. Ruotsinsalmella 13.10.1852. K. Hämeenlinnassa 19.7.1926. Avioitui siellä 24.10.1872 armeijan lääkärin valtioneuvos Florian Georg Jatkowskin (s. 5.5.1830 k. Helsinki 2.7.1909) kanssa.

Selma Matilda Lovisa. s. 18.12.1854 k. Hämeenlinnassa 29.12.1857

Agda Natalia Edmea. s. Hämeenlinnassa 4.12.1856. k. Helsingissä 18.12.1942. Avioitui Hämeenlinnassa 15.11.1882 eversti Feodor Uspenskin (s. Pihkovassa 20.2.1857 k. Helsingissä 15.5.1938) kanssa.

Emma Josefina Johanna. s. Hämeenlinnassa 26.4.1859 k. Kuusiston pappilassa 15.4.1909. Avioitui Vanajassa 19.9.1882 kirkkoherra August Edvard Helinin (s. Tampereella 17.3.1859 k. Piikkiössä 22.5.1922) kanssa.

Elin Augusta Leocadie. S. Hämeenlinnassa 17.7.1862. k. Jaalassa 19.5.1944. Avioitui Vanajassa 25.11.1886 tullivirkailija Oskar August Sevónin (s. Hämeenlinnassa 1.7.1859 k. Lappeenrannassa 12.12.1892) kanssa.

Taulu 15.

(Otto) Alexander (Gustavin poika, taulu 12) s. 16.5.1823. Aliupseeri Podolskan jääkärirykmentissä 28.1.1843. 5. Tarkk’ampujapataljoonassa 30.5.1844. Junkkari 6.10 sv. Siirto kuudenteen venäläiseen tarkk’ampujapataljoonaan 22.9.1845.Vänrikki 31.5.1846. Aliluutnantti 28.7.1847. Luutnantti 20.1.1850. Esikuntakapteeni 10.6.1854. Osallistui Krimin sotaan 1854 ja Sevastopolin puolustukseen 1855. RrySt3 1857. Ero 20.4.1858. Sittemmin keisarillisen kirjelmän mukaan Venäjällä 5.4.1869 tuomittu valtion varojen kavaltamisesta ja muista rikkeistä menettämään säätyerioikeutensa ja aatelisarvonsa ainiaaksi. Kuoli Reinikkalassa Kangasniemellä 3.6.1890. Avioitui Moskovassa 17.11.1851 Alexandra Nikolajevin kanssa, joka oli kauppias Alexander Nikolajevin tytär.

Poika:

Alfred Wenceslav. S. Tjerkisovassa 22.9.1852. K. lapsena (Mikä on todellisuudessa valetta, koska AW löytyy esimerkiksi vuosisadan lopun aateliskalentereista, joissa hänet mainitaan everstiksi. Tämän miehen vaiheiden ja mahdollisten jälkeläisten selvittäminen on uuden sukututkimuksen tärkeimpiä asioita.)

Taulu 16.

Reinhold (Andersin poika, taulu 10) s. Paappalan kartanossa Kangasniemellä 26.12.1788. Opiskelija Turussa 6.6.1807. Filosofian kandidaatti 1810. Fil. tohtori 6.7. sv. Historian dosentti Turun akatemiassa 23.6.1813. Konsistorin amanuenssi 24.2.1814. Apulaisprofessori historiassa 2.5.1816. Väliaikainen professori historiassa useita kertoja mm. 1824-27, 1832-34. Hoiti sitten suomen kielen kääntäjän tointa senaatissa 1829-56. Professorin arvo 16.4.1834. Pohjolan muinaiskirjoitusyhdistyksen jäsen. RrySt3 1857. Hallinnoi avioliiton kautta mm. Tarvolan, Ravea Lillgårdin ja Kerolan kartanoita. Kirjoitukset, katso Carpelan-Tudeer Helsingin yliopiston opettajia ja virkamiehiä (1925). Oli yksi Suomalaisen kirjallisuuden seuran perustajista 1831. K. Helsingissä 10.6.1858. Avioitui Nikkilässä Huittisissa 6.8.1822 Carolina Idestamin (as. n. 164) (s. Nikkilässä 29.7.1797 k. Helsingissä 5.12.1858 keuhkotulehdukseen) kanssa, joka oli Huittisten kirkkoherrn rovasti Daniel Idmanin ja Ulrika Charlotta Mörtengrenin tytär.

Lapset:

Frans Josef. s. Turussa 19.6.1823. Opiskelija Helsingin Lyseossa 19.6.1839. Fil, kand. 20.5.1844. Fil. tohtori 21.6. sv. Lääketieteen kand. 15.6.1847. Väliaikainen lääkäri kolerasairaalassa Helsingissä 18.9.1848. Koleralääkäri Porvoossa 25.7.1849. Lääketieteen lisensiaatti 17.6.1850. Opiskeli Göttingenissä, Leipzigissä ja Wienissä 1851-53. Professori (ensimmäinen laatuaan) farmasiassa ja farmakologiassa Helsingin yliopistossa 21.1.1854 (1857 fysiologisessa kemiassa ja farmakologiassa). Väliaikainen kirurgian professori 1858-59. Lääketieteen ja kirurgian tohtori 31.5.1860. Suomen tieteellisen seuran jäsen 1865. RryA3 sv. St2 1869. Osallistui säätyvaltiopäiville 1867-1885. Väliaikainen professori oftalmologiassa 14.6.1871-85. RryA2 1877. Ero emerituksen ja valtioneuvoksen arvoisena 15.7.1885. Kirjoitukset, katso Carpelan-Tudeer jne. Kuoli Helsingissä 21.11.1890 veren vähyyteen lapsettomana. Testamenttasi suuren osan omaisuudestaan Helsingin kaupungille sokeiden lasten kasvattamista ja ohjausta varten. Biografia, katso O. Hjelt Minnestal (Acta 18 1891) Aivoitui Helsingissä 24.6.1857 Johanna Carolina Ascholinin (s. siellä 20.4.1836 k. siellä 4.2.1887) kanssa, joka oli lääninlääkäri Johan Ascholinin ja Elisabet Heynon tytär.

Carl August. s. Turussa 4.6.1825. K. Helsingissä 27.1.1830 tulirokkoon.

Reinhold. s. Turussa 26.4.1827. k. Maulassa Kirkkonummella 28.7.1843.

Ernst Fredrik. s. Helsingissä 17.2.1829. k. siellä 1.2.1830.

Adolf. s. Helsingissä 14.8.1831. Opiskelija 8.6.1848. Tuomarikoe 25.5.1853. Auskultantti Turun hovioikeudessa 18.6. sv. Lisänotaari 20.12. sv. Ylimääräinen kamarikirjuri senaatin talousosastolla 19.5.1854. Erosi hovioikeudesta 3.7.1858, jotta pystyisi täydellisesti omistautumaan maalaustaiteelle. Opiskeli taideakatemioissa Kööpenhaminassa 1856-58, Düsseldorfissa 1858-59 ja Pariisissa 1859-69. Piirustuksen opettaja Helsingin yliopistossa 10.4.1869. Akateemikko taideakatemiassa Pietarissa ja laatukuvamaalari 4.11.1873. Kultamitali sieltä. Mitali maailmannäyttelyistä Wienistä 1873 ja Lontoosta 1874. Osallistui säätyvaltiopäiville 1877-78, 1888 ja 1891. Komissaari Suomen taideosastolla maailmannäyttelyissä Pariisissa 1878 ja 1889. Professorin arvo 13.4.1879. Taiteilijoiden seuran varapuheenjohtaja 1882-84, puheenjohtaja 1889-91. Kultamitali suomalaisesta taidenäyttelystä 1885. FrOffIP 1889. RryA3 1890. Ero piirustuksen opettajan virasta 18.3.1892. Kirjoitukset, katso Carpelan-Tudeer jne. K. Nizzassa 23.8.1909 naimattomana.

Carl Hugo. S. Helsingissä 2.4.1834. Opiskelija 7.6.1851. Opiskeli 1857-1861 Kööpenhaminan, Münchenin ja Pariisin yliopistoissa. Maanviljelyn opiskelija Holsteinissa 1861-62. Suoritti Alnarpin maanviljelysinstituutin kurssin 1862-63. Historian, maantiedon ja ruotsin opettaja Blomqvistin tyttökoulussa Helsingissä 1865-67. Ruotsin opettaja normaalikoulussa Helsingissä 1870-72, ranskan opettaja yksityislyseossa 1870-74 ja 1887-89. Ruotsin opettaja mainitussa oppilaitoksessa 1878-89. Kirjailija. Asui ulkomailla vuodesta 1893 eteenpäin. Kirjoituksia: Julläsning för barn och ungdom (1875) Sagor (1877) Guffars sagor (1885). Kuoli Münchenissä 3.12.1911 naimattomana.

Taulu 17.

Abraham Gideon (Axelin poika, taulu 3) S. Sysmässä 20.11.1754. Vapaaehtoinen Savon kevyessä jalkaväkirykmentissä 2.9.1773. Ratsumestari 25.8.1777. Kersantti 7.8.1781. Furiiri 10.7.1787. Vänrikki 21.6.1788. Luutnantti armeijassa 9.9.1799. Kapteeni armeijassa 27.4.1808. Ero 29.7. sv. Osallistui vuosien 1788-90 ja 1808-09 sotiin. Kuoli kartanossaan Ohensalossa Hirvensalmella 28.3.1819 vesipöhöön. Haudattu Kangasniemelle. Avioitui Rantasalmella 22.4.1783 Margareta Catarina Järnefeltin (as. n. 42) (s. Mikkelissä 19.10.1765 k. Ohensalossa 29.1.1823 hengenahdistukseen, haudattu Kangasniemelle) kanssa, joka oli vaunumestariluutnantti Olof Anders Järnefeltin ja Catarina Carlqvistin tytär.

Lapset, nuorinta lukuunottamatta syntyneet Ohensalossa:

Gustava Fredrika. s. 28.3.1784. k. Ohensalossa 12.2.1816 kouristukseen. Haudattu Kangasniemelle.

Maria Helena. s. 12.11.1785. k. Liikalassa Ristiinassa 29.1.1852. Avioitui 1) Ohensalossa 20.9.1812 Ristiinan kappalaisen varapastori Johan Kristian Schottmanin (s. Liikalassa 23.12.1779 k. siellä 12.1.1819) kanssa 2) Kangasniemellä 2.7.1824 Mikkelin kappalaisen varapastori Olof Resanderin (s. Kuopiossa 15.6.1790 k. 16.7.1866) kanssa.

Anna Christina. s. 8.9.1790. k. 12.1.1836 Innalassa Ristiinassa. Avioitui Ohensalossa 29.12.1822 kapteeni Nils Henrik Longen (s. Innalassa 21.8.1774 k. Tuusulassa 27.11.1829) kanssa.

Carl Adolf. s. 27.8.1792. k. Ohensalossa 27.6.1794.

Sofia Albertina. s. 4.1.1795. K. Hankasalmella 20.7.1872. Avioitui Hännilän kartanossa Kangasniemellä 16.5.1827 Hankasalmen kappalaisen varapastori Erik Johan Tereniuksen (s. Puumalassa 1.11.1796 k. Hankasalmella 1851) kanssa.

Anders Vilhelm. s. 22.7.1797 k. sp.

Charlotta Catarina Vilhelmina. s. 12.11.1799. k. Mynämäellä 25.12.1875. Avioitui Ohensalossa 5.1.1818 Tuusulan kirkkoherran maisteri Lars Filip Palanderin (s. Vanajalla 25.2.1778 k. Tuusulassa 27.11.1829) kanssa.

Georg Gustav Gideon. s. 16.3.1801. insinööri. k. 1850. taulu 18.

Eva Margareta. s. Viipurissa 18.7.1805. k. Helsingissä 8.4.1895. Avioitui 21.1.1827 Mikkelin tarkk’ampujapataljoonan esikuntakapteenin Per Henrik Molanderin (s. Kuuliala Pälkäne 30.2 (!) k. Mikkelissä 9.8.1862) kanssa.

Taulu 18.

Georg Gustav Gideon (Abraham Gideonin poika taulu 17) s. Ohensalossa Hirvensalmella 16.3.1801. Kadetti topografisissa joukoissa Haapaniemellä 3.2.1817. Lähti sieltä 1820. Opiskelija Turussa 6.3.1822. Maanmittausauskultantti 16.1.1823. Komissionmaanmittari Kymenkartanon sittemmin Mikkelin läänissä 2.11.1824. Insinööri maanmittaushallituksessa 21.10.1850. K. kartanossaan Hännilässä Kangasniemellä 22.12. sv. vesipöhöön. Avioitui Hauhossa 25.3.1828 Matilda Vilhelmina Björkstenin (s. Helsingissä 3.9.1811. k. 19.9.1858 Mikkelissä) kanssa, joka oli Hauhon kirkkoherran rovasti Jakob Johan Björkstenin ja Johanna Elisabet Tuderuksen tytär.

Lapset, syntyneet Hännilässä:

Gideon. s. 1.2.1829. Aliupseeri Henkivartiokaartin suomalaisessa tarkk’ampujapataljoonassa. Ero 27.12.1846. Alivänrikki 4. suomalaisessa linjapataljoonassa. Vänrikki Kaporje jääkärirykmentissä 22.6.1848. Polotskan jääkärirykmentissä 1849. Aliluutnantti 28.4.1850, luutnantti 1.4.1852. Esikuntakapteeni 7.3.1854. Siirto komissaariaattiesikuntaan sijoituksella jalkaväkeen 5.8.1855. Ero kapteenina 28.3.1865. Uudelleen esikuntakapteenina Pietarin sotilasalueen johdon palveluksessa 16.6.1866. Valvoja armeijan makasiineilla Kuopiossa, Haminassa ja lopulta Turussa. Kapteeni 11.9.1876. K. naimattomana Turussa 8.11. sv.

Ida. s. 14.2.1831 k. Mikkelissä 7.12.1909. Avioitui siellä 31.7.1860 Mikkelin läänin varalääninkamreeri Daniel Emanuel Schlüterin (s. Paukala 16.4.1818 k. siellä 1.8.1863) kanssa.

Frans. s. 19.3.1833. k. Kangasniemellä 14.8.1837 punatautiin.

Olga. s. 1.2.1836. k. Luumäellä 10.1.1921. Avioitui Mikkelissä 29.12.1859 tavaralaivan kapteenin Per Gustaf Svinhufvud af Qvalstadin (as. n. 7) (s. Heinolassa 3.11.1836. hukkui 14.1.1864 Kreikassa) kanssa.

Frans. s. 31.10.1838. Esikuntakapteeni. k. 26.2.1875. taulu 19.

Johan Kuno s. 23.7.1841. Merenkävijä. Kuoli syyskuussa 1858 kauhealla tavalla (vådligen omkommen) matkalla Englannista Amerikkaan.

Matilda. s. 25.8.1845. K. Helsingissä 2.4.1909. Avioitui Mikkelissä 29.12.1864 serkkunsa pojan kamreeri Otto Johan von Fieandtin (as. n. 128) (s. Ristiinassa 15.6.1838 k. Akaalla 26.11.1875) kanssa.

Amanda Georgina. S. 20.10.1848. k. Kangasniemellä 16.2.1852.

Taulu 19.

Frans (Georg Gustav Gideonin poika, taulu 18) s. Hännilässä Kangasniemellä 31.10.1838. Aliupseeri 9. suomalaisessa linjapataljoonassa 4.12.1854. Portepévänrikki 7. suomalaisessa linjapataljoonassa. Vänrikki Susdalskan jalkaväkirykmentissä 8.3.1860. 5. suomalaisessa linjapataljoonassa 5.2.1862. Sijoitettu Viaporin linnoitusrykmenttiin 17.7.1863. Aliluutnantti 24.11. sv. Ero 7.11.1864. Aliluutnantti Daugavan jalkaväkirykmentissä 5.2.1867. Luutnantti 12.3.1868. Ero esikuntakapteenina 1871. Kuoli Pietarissa mielisairaalassa 26.2.1875. Avioitui maakartano Ukraintsevossa lähellä Saranskia Pensan kuvernementissä 24.2.1860 Olga Alexandrovna Olferjevin (s. Uda lähellä Saranskia 27.2.1824 k. Pietarissa maaliskuussa 1916) kanssa.

Lapset:

Olga. S. Mikkelissä 17.2.1862. Opettajatar. K. Pasveginissä Kanadassa 15.11.1918. Hallinnoi Sarvikosken tilaa Kangasniemellä. Meni avioon siellä 9.1.1910 Kanadassa asuvan maanviljelijä Anselm Auleenin (s. 1860) kanssa.

Maria. s. Viaporissa 1.9.1863. K. Helsingissä 7.3.1935. Hallinnoi Itä-ahon tilaa Kangasniemellä. Avioitui Kangasniemellä 24.6.1891 senaattori Eugraf Nymanin (s. Pietarissa 22.12.1862 k, Helsingissä 18.4.1934) kanssa.

Alexander. s. 4.1.1866. liikemies. k. 1926. taulu 20.

Vladimir. s. Sarvikoskella 24.10.1867. k. siellä 23.6.1868.

Konstantin. s. Sarvikoskella 21.9.1869. k. Pietarissa 3.11.1873.

Taulu 20.

Alexander (Fransin poika, taulu 19) s. Sarvikoskella Kangasniemellä 4.1.1866. Valmistui yksityislyseosta Helsingissä 14.6.1887. Sittemmin asui jonkin aikaa Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Toimessa Kansallisosakepankin pääkonttorissa Helsingissä. Suomen meijeriyhdistyksen asiamiehenä Englannissa 1.7.1896. Osallistui säätyvaltiopäiville 1904-05. Suomen määräaikainen kauppa-asiamies Lontoossa 1918-1920. k. Helsingissä 4.1.1926. Avioitui Helsingissä 9.9.1898 Irma Elisabet Nybomin (as. n. 280) (s. siellä 14.5.1872. k. siellä 9.1.1951) kanssa, joka oli pankinjohtaja Fredrik Christian Jeremias Nybomin ja Aina Johanna Maria Baeckmanin tytär.

Tyttäret:

Sara Ilona Elisabet. s. Manchesterissä Englannissa 10.4.1902. Toimessa kansallisosakepankin pääkonttorissa Helsingissä 1922. Hallinnoi sisartensa kanssa Putkiniemen tilaa Kangasniemellä.

Ilta Lilian Muriel Mirza. s. Manchesterissä 25.2.1904. Toimessa Kansallisosakepankin pääkonttorissa Helsingissä 1922. K. Helsingissä 18.6.1932 naimattomana.

Lempi Irma Kathleen. S. Brooklands Cheshire 18.2.1909. Kansallisosakepankin pääkonttorin palveluksessa Helsingissä 1926. Avioitui Helsingissä 8.6.1935 diplomi-insinööri Viljo Nestor Kärnän (s. Turussa 21.3.1895) kanssa.

Taulu 21.

Alexander Magnus (Axelin poika, taulu 3) s. Seppälän kartanossa Sysmässä 6.12.1759. Koulussa Turussa 1773-1775. Vänrikki. Erosi ja muutti asumaan Kuittuaan Heinävedelle. Kuoli siellä 11.10.1825 kuumeeseen. Avioitui Rantasalossa Heinävedellä 8.1.1798 Helena Christina Nordbergin (s. Gotlannissa 8.10.1781 k. Heinävedellä 22.4.1862) kanssa, joka oli klarinetinsoittaja kersantti Carl Anders Nordbergin tytär.

Tyttäret, syntyneet Kuittualla:

Maria Charlotta. s. 8.4.1799. k. Kuittua 12.9.1801 kaulatautiin.

Maria Catarina. s. 25.5.1803. k. Heinävedellä 6.11.1866. Avioitui siellä 3.2.1831 varanimismies Johan Heiskasen (s. Korpilahdella Heinävedellä 24.6.1804 k. Heinävedellä 14.9.1880) kanssa.

Anna Juliana. S. 21.10.1806. K. naimattomana Kuittuassa 8.11.1825 kaulatautiin.

Kansalaisuskonnosta

Miettiessäni sitä, mihin ihmisen kannattaa käyttää voimavarojaan ja aikaansa, tuli mieleeni ajatus siitä, miten ihmisten kannattaisi tarkkailla sitä, miten toiset ihmiset tekevät rajanvedon universaalin ja partikulaarisen ja pyhän ja profaanin välille. Se liittyy esimerkiksi tunnustetun uskonnon muotoon ja uskonnosta peräisin olevien johdannaisilmiöiden rakenteeseen. Mitä yhteisössä on sallittua tehdä monesti kertoo siitä, millaisia uskonnollisia vaikuttimia yhteisössä on. Uskonnollista fundamentalismia, joka voi ottaa kuristusotteen ihmisestä ja hänen eettisestä vakaumuksestaan, on pidettävä kielteisenä tapana lähestyä todellisuutta ja sen hallintaa. Tämän vuoksi ihmisten tulisi pyrkiä lähestymään uskonnollisen fundamentalismin vaaraa tukemalla ajatusta kansalaisuskonnosta. Kansalaisuskonto tarkoittaa sellaista uskonnollisten arvotunteiden kokoelmaa, joka yhdistää kaikkia yhteiskunnassa vallitsevia partikulaarisia uskontoja. Se on täysin sekularisoitunut uskonto, jonka tarkoitus on lähentää kaikkia yhteiskunnassa eläviä tahojan toisiinsa. Aikansa kannattaa toki käyttää pyyteettömään toimintaan yhteisen hyvän eteen. Tunnustushierarkian vastaisesti pyrimme emergentoimaan arvotunteet joita koemme, ne siis aina pysyvät yhteydessä toisiinsa ja ottavat toisiltaan vastaan syötettä ja palautetta. Kaikkien uskontojen on muokkauduttava ja muovauduttava ne kokevien ihmisten elämistä ja kokemista asioista. Kaikki uskonnot kuuluvat elämään ja kaikkiin elämiin ei kuulu uskonto, jokin uskonto ei määritä koko elämää, ne ovat siihen samanaikaisesti kuuluvia instituutioita. Uskonnollisen instituution tulisi olla pyyteettömän toiinnan kohde ja sen tulisi kaikista vähiten vaatia tukea sitä mahdollisesti tukevilta instituutioilta. Uskonto ja uskonnollisten tunteiden taso on kaikkein eniten itsessään, se heijastelee koko yhteiskuntaa jonka piirissä se toimii ja on olemassa. Uskontoihin olennaisena osana kuuluvat käytännöt ja eettiset opetukset. Näiden piirissä voidaan sanoa, että uskonto joka elää läpi yhteiskunnan läpikäymät vaiheet, on uskontoa, joka pystyy parhaiten sopeutumaan yhteiskunnan jäsenilleen antamaan tapaan suhtautua elämään. Toki uskontokin pystyy vaikuttamaan itsestään ulospäin, mutta tänä päivänä, kun uskonto ja uskonnolliset arvotunteet sijaitsevat korkeimmalla yhteiskunnallisen rakenteen tasolla, uskontojen on ymmärrettävä, että kaikki muu yhteiskunnassa sijaitseva ja ihmisyyteen liittyvä substanssi on jotain minkä täytyy voida antaa merkitys myös siihen miten uskonto esiintyy ihmisten arkipäiväisessä elämässä. Sekularisoitu uskonto tarkoittaa sitä, että inhimilliset olosuhteet joissa ihmiset ovat, voi vaikuttaa siihen, miten uskontoa muovataan ja miten sen voidaan odottaa ottavan osaa ihmisten elämään. Etiikan keskeisin kysymys on edelleen: ”Mikä on parhaaksi ihmiselle ja ihmisille?” Uskonnon ei tulisi olla jotain mikä asettaa ihmiset merkittävien koettelemusten yhteyteen. Uskonnon tulisi olla ilon ja onnen asia, ja sen tulisi kohottaa ihmisten olemassaoloon liittyvää onnellisuutta. Uskonnon tulisi olla suojeleva ja hengellisellä tasolla haasteita tarjoava instituutio, ja nykyaikaisessa yhteiskunnassa eläessämme voidaan sanoa, että kaikki erilliset uskonnot tulisi yhdistää yhden kirkon alaisuuteen, jonka sisällä he voisivat eri asteisiin ulottuen harjoittaa myös yksittäisen uskonnon asioita, mutta samanaikaisesti kaikki uskonnot olisivat yhdistyneinä yksittäisen yhteenkokoavan uskonnon, ihmisyyteen ja inhimillisyyteen erikoistuneen uskonnon alaisuuteen. Soveltava etiikka tulisi ottaa käyttöön uskonnollisista kysymyksistä käytävään keskusteluun ja sen kehittymistä tulisi pitää tärkeänä asiana siinä kun pyritään kehittämään keskistä kirkkoa, joka voisi yhdistää erillisiä uskontokuntia samalla kun pyritään luomaan polyteistinen uskonto, jossa mikään fundamentalistinen liike ei saisi yliotetta siinä kun luodaan sääntöjä sille mikä on ihmisille parasta silloinkin kun uskonnollisia liikkeitä on olemassa. Kansalaisuskonto olisi enemmänkin kansalaisyhteiskunnan piiriin kuuluva liike, kuin valtion tai yhteiskunnan keskushallintojärjestelmän alainen instituutio. Polyteistista jumalkäsitettä, joka tulee antiikin Kreikasta, tulisi levittää kouluissa kansalaistaidon tunneilla, ja vähitellen sen myötä rakentaa pohjaa sille kehitykselle, joka voisi johtaa edistykselliseen uskontokuntia yhdistävään kansalaisuskontoon.  

Novelli

Maata pakoon

Unessa Ossian käveli pitkin Rue Mouffetardia Pantheonilta Eglise saint Medardia kohden. Tultuaan kirkon muodostamalle aukiolle, hän tuli punaisen talon eteen ja painoi summeria. Hän meni sisään käytävään, nousi kolmanteen kerrokseen ja koputti oveen. Aukaisemaan tuli Mikael von Alsass, Ossianin serkku. He tervehtivät äänekkäästi toisiaan, halasivat ja Mikael tokaisi ”Vihdoinkin olet täällä serkkuseni”. Ossian havahtui unestaan kello viiden aikaan aamulla, hän oli asunnossaan Helsingin Pohjoisrannassa, missä muutto oli jo käynnissä, kaikki tavarat joita oli tarpeen ottaa mukaan olivat jo kasattuina käytävälle oven viereen: kaikki tärkeät cd:t ja kirjat, vaatteet ja kengät. Ossian päätti nousta ylös välittämättä ajankohdan varhaisuudesta: Hän nousi ylös, venytteli hieman ja naksautti niskojaan ja rystysiään, hän käveli pyjamassaan eteiseen ja poimi luukusta päivän hesarin: etusivulla luki kissan kokoisin kirjaimin: ”Iskut vihreitten toimipisteisiin lisääntyneet viikon aikana, poliittisluonteisten salamurhien määrä noussut kuukauden aikana jo viiteen.” Ossian puhahti ja mutisi ääneen jotain siitä miten interventio tähän natsien järjestämään puuhailuun ei onnistuisi mitenkään muuten kuin ulkomailta johdetusta toiminnasta käsin. Postin joukossa oli myös kikkelikortti. Ossian käänsi sitä ja toisella puolella oli KA Tavaststjernan runonpätkä ”Giv mig ett mål att stupa för” ja kortin oli allekirjoittanut Ossianin serkku Mikael, filosofian tutkija, joka oli joutunut yliopiston politisoitumisen vuoksi lähtemään maanpakoon edellisenä vuonna. Mikael kirjoitti kommuuninsa boheemien ottavan Ossianin mielellään vastaan Pariisiin, missä vastatoiminta amerikkalaisten uusnatseilla harjoittamaa toimintaa vastaan voitaisiin aloittaa. Ossian hymähti ja muisteli toissapäiväistä käyntiään Seutulassa, jolloin hän ei ollut päässyt matkaan matkatavaroidensa runsauden ja matkatavaroiden joukossa olleiden kiellettyjen tavaroiden vuoksi. Ossian muisteli viimeviikkoista käyntiään Savossa Tuusniemellä, missä hän oli pyytänyt äitinsä vanhemmilta apua Pariisiin muuttoa varten, muodollisena perusteenaan hän oli pitänyt yliopistolta Sorbonnea varten saamaansa hyväksymiskirjettä, siitä huolimatta vaikka hän ei pitänyt ranskan kielen taitoaan kovinkaan kehittyneenä. Kuitenkin koko Euroopan avantgarden kärki oli keskittyneenä Pariisin Rue Mouffetardin kärkeen ja hän uskoi sen vaikuttavan perusteena etenkin taiteelliseen ja taiteellisesti lahjakkaaseen isoisäänsä. Isovanhemmat olivat myöntäneet Ossianille taloudellista apua, mutta he olivat jättäneet sopimukseen ehdon, jonka mukaan Ossianin tuli tiedottaa asioistaan ja opintojensa etenemisestä joko äidilleen tai isovanhemmilleen. Ossian oli kiittänyt, vaikka isoisä olikin ollut pahoillaan Ossianin viimeajan käynnistä Tuusniemellä entisen kaverinsa kanssa. Ossian oli toki kummajainen siinä poliittisessa ilmapiirissä, joka oli viritetty viimeaikaisten vaalien jälkeen: Kansallinen oikeistopuolue ja Härmäläisten puolue olivat nousseet valtaan ja aloittaneet välittömästi opposition vainoamisen, etenkin kaikenlainen älymystö oli asettunut hallituksen suurimman vastustajan ja vainotun rooliin. Ossian oli steinerkoulun jälkeen opiskellut filosofiaa ja historiaa yliopistossa, mutta oli myös kirjoittanut poliittisia pakinoita ja lyhyitä kertomuksia lehtiin, josta toiminnasta hän oli joutunut valtaapitävien ja suojelupoliisin huomion kohteeksi, etenkin koska hän vielä kuului Vihreään puolueeseen. Ossian tuki ilmaisun, mielipiteen, ajatuksen, omantunnon ja kokoontumisen vapautta ja luonnollisesti hän oli tullut silmätikuksi tällaisen poliittisen radikalisminsa vuoksi. Hän oli kokenut kodissaan sivullisuutta ja vierautta ja tämän tunteen hän oli luultavasti perinyt isältään Henrikiltä, joka oli ensin ollut Ulkoministeriön osastopäällikkö ja joutunut sen jälkeen lähtemään poliittisen painostuksen vuoksi suurlähetysattaseaksi ensin Unkariin ja sen jälkeen Pariisiin Ranskaan, missä hän oli ollut jo toistakymmmentä vuotta, esimerkiksi Ossianin serkku Mikael oli saanut Ossianin isältä apua ollessaan lukioaikana Pariisissa vaihto-oppilaana. Ossian laittoi Anna Järvisen cd:n soimaan ja naputti levyn ”Helsinki”-kappaleen kohdalle. Hän muisteli niitä vuosikymmenen takaisia asioita, kun poliittinen ilmasto oli vielä pysynyt normaalina ja loma-aikoina Ossian oli päässyt isänsä ja äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Korkeasaareen. ”Kyllä entinen Helsinki on jotain, mikä pitää vielä saada takaisin, ja näyttää siltä ettei näihin sikoihin tehoaisi muu kuin heidän oma myrkkynsä”, hän ajatteli ääneen samalla kun painoi stop-nappia cd-soittimesta. Ossian otti puhelinluettelon käteensä, etsi sieltä Aircargon numeron, nosti puhelimen käteensä, paineli siihen numeron, tilasi tavaroitten kuljetuksen Pariisiin Seutulan kautta ja sulki puhelimen. Ossian laittoi vaatteet päällensä, söi lautaselta paistamansa kananmunan ja pekonia, joi appelsiinimehunsa ja kahvinsa, otti välttämättömimmät tavaransa yhteen matkalaukkuun, tilasi taksin ja astui ovestaan ulos, portaat alas ja astui kadulle Pohjoisrannassa, avasi taksin oven, istahti alas ja pyysi taksimiestä ajamaan lentokentälle.

Akateemisen opiskelun luonteesta (2006)

Henkinen kehitys tai henkinen evoluutio tarkoittaa yksilön sisäistä kehitystä ja sen havaintoa minuudessa, ei vaikutteellisesti havaittua edistystä ulkoisessa ja ympäröivässä yhteisössä. Yksilöön liittyvä henkinen kehitys näkyy yhteiskunnassa sen kehittämiseen liittyvinä esimerkillisinä toimina, aloitteina ja suunnanottoina.

Opiskelijat mellakoivat maanantaina opintorahan korotuksen puolesta. Myös oppilaitoksellani Kuopion Lyseon lukiolla tiedettiin tuosta tapahtumasta loistavan tiedotuksen ansiosta. Seinälle asetettuun lehtiseen oli painettu ”barrikadeille nousua” vaatinut lause.

En pidä tendensseistä, jotka johtavat tai avaavat tietä ”barrikadeille nousuun”. Tiistain Savon Sanomista sain nähdä jutun, jonka kuvista erotin uhmakkaita restonomi- ja proviisoriopiskelijoita. Kaupungintalon nurkalla kyyristelivät seudun kansanedustajat varmistelemassa myönteistä henkilökohtaisten konnotaatioiden ketjua ensi vuoden eduskuntavaaleihin.

On tietysti luonnollista, että korkeaan elintasoon äidin ja isän luona tottunut opiskelija ei tyydy siihen elämään, minkä hän voisi mahdollistaa omilla varoillaan. Näitä ”omia” varoja ovat itse tehdyllä työllä hankitut varat, opintolaina ja vanhemmilta saatu avustus.

Henkinen kehittyminen tarkoittaa riippumattoman olotilan omaksumista suhteessa ulkoiseen, siihen, jonka vaikutus voisi olla merkitystä antava. Ihmisen henkinen evoluutio tekee ihmisestä vallitsevat realiteetit ymmärtävän ihmisen. Vallitseva realiteetti on mm. sukupolvien vuoroittainen vaikutus yhteiskunnan tilaan.

On selvää, että barrikadeille nouseminen pienen, lähes mitättömän ja myöntämisen jälkeen varmastikin halveksutun korotuksen puolesta ei kerro kovinkaan kaunista kieltä mistään. Näiden ihmisten tulisi olla henkisesti kehittyneitä, jotta he voisivat todella mahdollistaa oman tulevan asemansa opintojensa jälkeen. Tällainen toiminta ei kerro siitä.

Mistä opiskelijan menot syntyvät? Miksi hän ei voi käydä töissä, mikäli hänellä ei ole muutakaan mahdollisuutta rahoittaa opintojaan? Toisiko viidentoista euron kuukausittainen korotus dramaattisen muutoksen kaikkeen tähän?

Opiskelijan menot pienenevät mielestäni merkittävällä tavalla, jos hän ei ole erikoistumassa ns. ”päihdealaan”. Kosteat juhlat ja muu oheistoiminta ovat saaneet muutenkin aivan liian suurta merkitystä modernissa kuvassa akateemisen opiskelun luonteesta.

Kynnys barrikadeille nousemiseen on laskemassa huomattavaa tahtia. Tiedän että muutama angstinen piipertäjä otti koulustani osaa tuohon mielenosoitukseen vain sen kuvitellun luonteen vuoksi. Valitettavasti poliisien bussit ja turvaketjut puuttuivat tuon mölisevän lauman ympäriltä sen kulkiessa pitkin Tulliportinkatua kohti kaupungintaloa.

Mutta miksi minä, tuleva yliopisto-opiskelija en tunne huolta omien opintojeni tähden? Miksi en usko, että viisitoista euroa voisi olla lopullisen toimeentulon mahdollistaja? Miksi minä näen tuon kaiken vain Smash-Asemiin liitettävänä jatkeena, jota se irrationalismissaan varmasti on?

Surullista on se, että vaalikarjaa hamuavat Partaset ja Mustoset yms. ovat välittömästi tekemässä eron näiden kahden suunnan välille, vaikkei sitä mielestäni voida havaita.

Olen idealisti, sen vuoksi uskon, että oheistoiminta ei voi täyttää akateemisen opiskelijan arkea, hänen elämänsä ehkä tärkeimpinä vuosina. Ilmoittaudun elämään askeettisesti korkeakouluopintojeni ajan – menoni eivät tarvitse yllämainittua summaa, koska en aio opiskella päihteiden käyttöä.

Opiskelijan on elettävä vanhempiensa rahoilla, opintolainalla tai itse tehdyllä työllä.

Referaatti OTT Kaarlo Tuorin artikkelista ”Foucault’n oikeus” kirjassa ”Foucault’n oikeus” vuodelta 2002

Ranskalaisen filosofin ja ajatusjärjestelmien historian professorin Michel Foucault’n (1926-1984) mukaan yksilösubjektin muotoutuminen on erityisten yksilöllistävien valtakäytäntöjen ja teknologioiden tulosta. Erityiset ”poliisikäytännöt” säätelevät ja muokkaavat yksilöitä valtion jäseninä. ”Vallankäytön juridis-diskursiivisen representaation” mukaan ”valta on suvereenin valtaa alamaisiaan kohtaan, ja laki on tämän vallan manifestaatio, muoto ja legitimaatio”. Modernit valtateknologiat eivät Foucault’n mukaan perustu Lakiin vaan Normiin, uudenaikainen vallankäyttö on normalisoivaa vallankäyttöä. Sosiaalisen oikeuden ja hyvinvointivaltion aikana normatiivinen järjestys valtaa oikeudellisen järjestyksen.

Voidaan nähdä neljä tunnusmerkkiä Foucault’n tulkinnassa vallankäytön juridis-diskursiivisesta representaatiosta. Ensimmäiseksi valta käsitteellistetään oikeudellisesti: ”oikeus on samanaikaisesti vallankäytön muoto ja sen legitimaatio. Toiseksi valta käsitetään juridisessa diskurssissa suvereenin vallaksi. Kolmanneksi vallan vaikutukset esitetään negatiivisin termein kuten ”valta kieltää, ehkäisee, ottaa pois” ja viimeiseksi suvereeni oikeudellinen valta on perusluonteeltaan diskursiivista. Foucault’lle olennainen on suvereniteetin ongelma valtakysymyksen alkupisteenä.

Foucault’n mukaan uuden ajan alku synnytti uudentyyppisiä poliittisia diskursseja ja uudentyyppisiä vallan teknologioita. Foucault’n analyysin keskeinen käsite on ”gouvernmentalité”, ”hallinnoiminen”. Hallinnoiminen on Foucault’lle tapa jolla yksilöiden tai ryhmien käyttäytymistä ohjataan. Käsitteellä ”la police” taas kuvattiin kuninkaan, monarkille kuuluvan vallan pidikkeitä ”la police täydensi niitä rajoituksia joita asettivat oikeudenmukaisuus ja uskonto.”

Teoksessa ”La volonté de savoir”, Tiedontahto (1984) esitetään erityinen ”biovalta” modernin vallankäytön keskeisenä muotona. Biovaltaan liittyvällä ”biopolitiikalla” ohjaillaan väestöjä. On kuitenkin myös yksilöihin kohdistuvaa yksilöllistävää vallankäyttöä. Teoksessa ”Surveiller et punir” Tarkkailla ja rangaista (1975) esitetään valtateknologiat kurinpitona, mikrovallan käytön mekanismeina, jotka ovat aiheuttaneet modernit yksilösubjektit. Subjektit eivät siis aiheuta valtaa, vaan valta aiheuttaa subjektit. ”Kurinpito” ei seuraa Lakia vaan Normia. ”Kurinpidolliset arvostelmat ovat normatiivisia arvostelmia.” Laki on kaksinapainen koodi (kielletty-sallittu, laillinen-laiton), Normi ilmaisee itseään hierarkkisessa skaalassa. Normi paljastaa aina tietyn ryhmän yksilöllisiä eroja. Ihmistieteet kuten lääketiede ja kriminologia saivat uuden ajan alusta lähtien tehtäväkseen tuottaa sen empiirisen tiedon jota Normi kurinpidollisten arvostelmien mittapuuna olettaa.

Foucault’n mukaan elämää säätelevän valtateknologian historiallinen tulos on hänen luonnehtimajnsa ”normalisoiva yhteiskunta”. Foucault’n kehittely kurinpitovallasta asettaa yhteiskuntasopimusteorian sisällön jokseenkin päälaelleen: ”yksilösubjektit eivät tuota valtaa vaan valta tuottaa yksilösubjektit.” Kurinpito kehittyi valistuksen myötä oikeudellisten vapauksien kanssa käsi kädessä - ”Kurinpito oli demokraattisen oikeusvaltion kehityksen ja toiminnan pimeä puoli.” Kurinpito on ”vastaoikeus” joka toimii niiden rajojen tuolla puolen, jotka Laki asettaa vallalle. Foucault väittää että myös demokraattisessa oikeusvaltiossa Lain tehtäviin kuuluu kurinpidollisen vallankäytön legitimoiminen. Kaikki sosiaalinen toiminta on Foucault’lle strategista toimintaa, laskelmoivaa valtapeliä. Foucault’n mukaan ”oikeus” on vallankäytön koodi joka suuntautuu ylhäältä alaspäin. Oikeus nimeää, luokittelee ja erottelee ihmisiä ja ihmisten ryhmiä. ”Suvereeni valta sanelee lait alamaistensa noudatettaviksi.”

Yhteiskunta muuttuu Foucault’n mukaan vain vallankäytön menetelmien muuttuessa. Kuitenkin Foucault’n mukaan laki joka perustuu vapauden ja tasa-arvon ideoihin voi myös suoranaisesti kääntyä kurinpidollista valtaa vastaan. Kurinpidollisissa suhteissa harjoitettavaan vallankäyttöön voidaan suhtautua myös perusoikeussuojan sisältä käsin, jolloin sen merkitys laimentuisi.

Referaatti artikkelista On the genealogy of ethics: An overview of work in progress kirjassa Paul Rabinow ja Hubert Dreyfus Beyond Structuralism and Hermeneutics

Artikkelin alussa Foucault kertoo olevansa seksiä kiinnostuneempi niistä ongelmista, jotka liittyvät itsetekniikoihin. Seksi on Foucault’n mukaan ”tylsää”. Myöskään kreikkalaiset eivät olleet Foucault’n mukaan kiinnostuneita seksistä, vaan ruuasta ja lopulta keskiajalta 1600-luvulle tultaessa seksi sai suurimman roolin ja huomion.

                      Foucault’n mukaan on hämmästyttävää, että kreikkalaisten etiikassa ihmisiä huolestuttivat heidän moraalinen toimintansa, heidän etiikkansa, heidän itsesuhteensa ja suhteensa toisiin ihmisiin paljon enemmän kuin varsinaiset ”uskonnolliset ongelmat”. Toinen poikkeuksellinen seikka hänen mukaansa on se, että etiikka ei ollut liitteessä mihinkään sosiaaliseen tai ainakaan mihinkään lakiin liittyvään institutionaaliseen systeemiin. Esimerkiksi lait seksuaalista poikkeavuutta kohtaan olivat vähäisiä ja eivät ansaitse suurempaa merkintää. Foucault’n mukaan nykyiset vapautusliikkeet kärsivät siitä tosiasiasta että ne eivät voi löytää yhtään periaatetta jolle rakentaa uuden etiikan kehittelynsä.

                      Foucault kertoo, että kreikkalainen etiikka oli liitteessä täysin viriileihin yhteiskuntiin, jotka käyttivät orjia ja joissa naiset olivat altavastaajia joiden nautinnolla ei ollut yhtään merkitystä. Foucault korostaa että antiikissa vain ystävyyssuhteet pystyivät olemaan vastavuoroisia, seksuaalisissa suhteissa joko penetroidaan tai ollaan penetroitavana. Foucault tahtoo kysyä voisiko meillä olla tai voisiko meille kehittyä tekojen ja niiden aiheuttamien nautintojen etiikka, joka voisi ottaa huomioon toisenkin nautinnon? Voidaanko toisen nautinto integroida omaamme ilman viittaamista lakiin tai avioliittoon etc. Foucault’n mielestä se on aika vastenmielistä, että kreikkalainen nautinnon etiikka on yhteydessä viriilisyyden yhteiskuntaan, dissymmetriaan, toisen ja toiseuden poissulkemiseen, penetroimispakkomielteeseen, tietynlaiseen omien voimien poistumisen uhkalla hekumointiin.

                      Foucault pitää sitä merkittävänä erona ja siirtymänä seksuaalisessa diskurssissa, kun vielä neljännellä vuosisadalla ekr. seksuaalinen akti oli toimintaa ja kristityille se on passiivisuutta. Erektio oli neljännen vuosisadan kreikkalaisille elämää symboloivan toiminnan merkki, päätoiminta. Mutta Augustinukselle ja kristityille erektio ei ole vapaaehtoista – se on passiivisuuden merkki – tuomio ensimmäisestä synnistä.

                      Foucault käsittelee ”techne”–käsityksien kehittymistä. Neljännen vuosisadan kreikkalaisille techne tarkoitti huolen pitämistä ympäristöstä – kaupunkivaltiosta, kun taas esim. Seneca olisi voinut sanoa technen olevan huolta itsestä.

                      Tietynlainen itsensä masteroiminen korostui Foucault’n mukaan antiikin Kreikassa. Piti pyrkiä omien himojensa herraksi siten, että Epiktetoksen mukaan tuli voida katsoa kaunista tyttöä tai kaunista poikaa ilman tähän suuntautuvaa seksuaalista halua. Oli alentavaa, jos joutui toimimaan himojensa orjana.

                      Foucault’n mukaan meidän pitäisi päästä eroon tästä ideasta, jonka mukaan etiikan ja muiden sosiaalisten tai ekonomisten tai poliittisten järjestelmien välillä olisi jonkinlainen analyyttinen tai välttämätön suhde. Foucault haluaisi tuoda objektien maailmaan suljetun taiteen käsitteen kosketuksiin ihmiselämän kanssa, siten että jokaisen ihmisen elämä voisi olla taideteos. Sartreen viitaten Foucault ajattelee, että koska on niin, että minää ei ole annettu meille, niin siitä voi seurata ainoastaan se, että meidän tulee luoda itsemme taideteoksina.

Foucault’a kiinnostaa kreikkalaisroomalaisessa kulttuurissa käsite epimeleia heautou, joka tarkoittaa huolen pitämistä itsestä. Käsitettä voidaan käyttää monessa mielessä, esimerkiksi Xenofon käyttää epimeleia heautoua kuvatakseen maanviljelynhoitoa, monarkin velvollisuus kansalaisiaan kohtaan on epimeleia heautoua kuten myös se, mitä lääkäri tekee potilaalleen.

Foucault käsittelee myös ns. hypomnemata-käsitettä, joka tarkoittaa tietynlaista käsikirjaa itsestä. Hypomnemata kietoutui itsestä huolehtimisen kehitykseen, joka alkoi antiikissa.

Alustus kandiseminaarissa 8.12.2011

Tutkielmani alkujyvä syntyi luettuani Foucault’n väitöskirjan Hulluuden historia ajanjaksona jolloin tentin pikaisesti lukion alkuvaiheen aikana rästiin jääneitä kursseja lukion kolmannen vuoden keväällä vuonna 2007.  Ajauduin psykoosiin asuttuani joitakin kuukausia Pariisissa keväällä 2010. Tapasin sairaalajakson aikaisen omahoitajani runsaat puoli vuotta sairaalasta lähtemisen jälkeen keväällä 2011. Hän sanoi minulle, että pystyin jo sairaalaan tullessani hänen mukaansa vireään älylliseen vuorovaikutukseen ja se mahdollistikin päivittäiset, ympäristön muuten tarjoamiin nähden joskus hyvinkin antoisat keskustelut.  Noissa keskusteluissa toin esiin jo ennen sairaalaan joutumistani hankkimaani tietoa antipsykiatrisesta liikkeestä, esim. R.D Laingin teoksesta Divided self, minkä lisäksi hyödynsin aiemmin hankkimaani muuta teoreettista tietoutta psykologiasta ja filosofiasta itseanalyysissä ja ulkoisten olosuhdetekijöiden tarkentamisessa.  Myös Kai Alhasen kirjoittama laatuaan ensimmäinen suomenkielinen Foucaulta käsittelevä väitöskirja oli näiden keskustelujen pontena. Tämä kaikki tietysti  tulkittiin heti epätavallisuutensa vuoksi älyllistämiseksi kutsutuksi defenssimenetelmäksi. Joku voisi luulla, että tämäkin esitelmä on luultavasti saanut alkunsa juuri siitä. Kyseenalaistavaa potilasta nykypsykiatria tietysti tahtoo pitää sopeutuvampaa kauemmin hoidossa.  Aloin perehtymään Foucault’n filosofiaan tarkemmin kesällä 2011 ollessani Pariisissa. Löysin Oksalan kirjan ja tutkielmani aihe varmistui.         Esitelmän tarkoitus on tuoda esiin Foucault’n yhteiskuntakritiikkiä ja poliittisen sekä yhteisöllisen vallan kritiikkiä, joka ulottuu monille sosiaalisen elämän osa-alueille. Sen tarkoitus on edistää erilaisuutta ja toiseutta suvaitsevien aatteiden filosofista oikeutusta. Foucault’n filosofia korostaa yhteiskunnallisesti marginaalissa olevia ryhmiä ja tutkielmani tarkoitus onkin korostaa tätä länsimaisessa filosofiassa vain harvoin esiintyvää teemaa – suvaitsevaisuutta yksiulotteisen ihmisen käsitteen ja yhteiskunnallisen vallankäytön mekanismien sisällä. Tässä yhteydessä Foucault kritisoi muunmuassa yhdenmukaistettua, standardoitua, normitettua ja epäjärjestä erotettua järjen käsitettä.    Foucault esittää merkittävää yhteiskuntakritiikkiä, joka kuitenkin poikkeaa esim. eksistentialistien filosofiasta vapauden käsitteen erilaisuuden vuoksi. Foucault’lle vapaus on enemmänkin käytäntö kuin tavoiteltava päämäärä, jota tavoiteltaisiin määritetyillä keinoilla. Foucault’n mukaan yksilöillä on vapauden kannalta merkittävämpi rooli kuin yhteisöllä tai yhteiskunnalla. Yksilöiden on käytäntöjen kautta kehityttävä itse ja jätettävä porvarillisen yhteiskunnan valheellinen normalisoivaan hallintaan perustuva sosiaalisen onnellisuuden myytti taakseen. Toki Foucault ja Sartre lähentyivät välillä toisiaan, mutta pysyivät kuitenkin samalla etäisinä koska Sartre ei havainnut sitä että Foucault’nkin filosofiassa on sijaa yhteiskunnalliselle muutokselle siitä huolimatta vaikka Foucault ei luottanutkaan Sartren tavoin kaikenlaisiin vapautusliikkeisiin. Foucault’n ja Friedrich Nietzschen filosofian välillä on syvä vastaavuus. Tämä ilmenee esimerkiksi Foucault’n käsityksessä totuuden tulkittavuudesta. Käsitys lähenee Nietzschen perspektivismiä, jonka mukaan suhde totuuteen määräytyy aina arvion tekijän näkökulmasta. Sen mukaan tulkinta kuuluu valtapeleihin. Sillä luodaan uusia merkitysasemia ja vallataan aiempia merkityksiä. Myös Foucault’n käsitys historian genealogioista on johdettavissa Nietzscheen. Foucault ei ollut porvari eikä sosialisti. 80-luvulla tehdyssä haastattelussa hän sanoikin että häntä on luultu vuorotellen mm. konservatiiviksi ja KGB-agentiksi. Onkin toki niin, että Foucault ja hänen filosofiansa pakenevat tavanomaisimpia kategorisointeja. Esitelmäni toinen pääteesi on se, että Hulluuden historia, Tarkkailla ja rangaista ja Seksuaalisuuden historia muodostavat vapauden kontekstissa yhteiskunnalliselta merkitykseltään yhtenäisen jatkumon. Kaikissa kuvataan sitä, miten normalisoiva yhteiskunta ei suvaitse erilaisuutta ja toiseutta. Esitelmäni liittyykin lähinnä näihin kolmeen teokseen ja olen niitä ja Klinikan syntyä sekä Rabinowin yms. kokoomateoksissa esiintyviä lyhyempiä tekstejä lukuunottamatta lukenut Foucault’n muut teokset vain kursorisesti. Foucault osoittaa tuotannossaan, että yhteiskuntasopimusteoria ei perustu vakaisiin ja uskottaviin filosofisiin perusteisiin. Hänen mukaansa yhteiskuntasopimus on aina joidenkin osapuolten kannalta epätasa-arvoinen ja yksilöiden välisiin eroihin nähden sopimaton. Foucault’n mukaan yhteiskunta on historiallisesti määräytyvä kontingentti sosiaalinen konstruktio, joka ei perustu mihinkään universaalisti välttämättömään ja yhtenäiseen ihmisluontoon. Normalisoivat asenteet johtavat aina johonkin yksilöiden ryhmään kohdistuvaan pahuuteen, koska ne eivät huomioi toiseutta. Jos mukaudutaan normalisoituneisiin massaliikkeisiin, mukaudutaan silloin normalisoivaan massamoraalisuuteen. Esitelmän tuloksina pitäisin sen havaitsemista, että vaikka Foucault olikin avoimesti porvarillista yhteiskuntaa vastaan, hänet voidaan kuitenkin erottaa sosialismia avoimesti tunnustavista ajattelijoista kuten Fanonista ja Sartresta. Foucault’n mukaan yksilö voi muuttaa minuuttaan asennoitumalla oikein itseensä ja maailmaan mihin esimerkiksi Sartre ei etenkään sosialismiin kallistuvassa myöhäisfilosofiassaan uskonut. Foucault oli siinä mielessä establisoitunut ettei hän kokenut tarpeelliseksi pyrkiä pois vallan sisältä. Vapaus pystyi realisoitumaan vallan sisällä yksilöiden ansiosta. Totalisoiva yhteiskunnallinen valta mahdollistaa Foucault’n mukaan uusien subjektiviteetin muotojen realisoitumisen jotka voivat sitten luoda mahdollisuuksia yksilöllisyydelle ja vapaudelle. Kysymyksenalaiseksi kuitenkin jää se, miten Foucault voisi uskoa jonkun ylittävän tuon vapauden kaksoissiteen. Tulkintani mukaan Foucault’n voidaan nähdä täysin kunniallisesti tukevan eettistä relativismia ja subjektivismia. Normatiiviset asenteet tulevat vain sumeasti ihmisille näkyvästä panopticon-tornista ja ovat siten kasvottomia. Foucault’n mukaan ihminen on historiallisesti määräytynyt mutta ei determinoitunut. Merkitykset ja arvot tulee pyrkiä löytämään ajasta, historiallisesta tilanteesta, ja samalla kehittää itsekäytäntöjen avulla itsesuhdetta ja sen myötä henkilökohtaista vapauden mahdollistamaa suhdetta maailmaan. Foucault’n filosofia haastaa vallankäytön menetelmiä ja luo siten tilaa vastarinnalle ja vapaudelle. Vapauden rajoitteet ovat nyky-yhteiskunnassa useimmiten internaalisia moraalisia rajoitteita, jotka voidaan ylittää oman ajattelun muuttamisella. Ne eivät yleisesti enää perustu eksternaalisiin pakotteisiin millaisia ne vielä olivat klassisella ajalla - saati sitten aikana ennen sitä.