Ihmisistä ja naisista

Olen aina kunnioittanut naisia paljon, joka tulkitaan tämän päivän merkityksettömyydessä vääränkaltaiseksi asenteeksi. Lähipiirissäni ja suvussani on aina ollut paljon voimakastahtoisia ja vahvoja naisia. Olen tullut vanhemmistani enemmän äitiini kuin isääni, ja isovanhemmista suosikkini oli aina äitini äiti. Minä arvostan itsenäistä ja yksin toimeen tulevaa naista, ja koska arvostan yksilöyttä niin paljon, koen olennaiseksi sen, että myös naisen tulee olla yksilö ja enemmän oman tien kulkija, kuin sellainen, joka vertailisi koko ajan itseään toisiin ja olisi kateellinen toisille ihmisille. Tällaista naista on vaikeaa löytää, koska nykyaika ei korosta naisten piirissä henkistä ja älyllistä kehittymistä. Monessa mielessä se, jos sanotaan, että naiset pystyvät kaikessa samaan kuin miehet, on pelkästään valetta, joka pitää feministien paasauksen takia hyväksyä tai etenemismahdollisuudet saattavat vähentyä. Naisessa on oltava herkkyyttä, hänen tulee kokea asiat voimakkaasti, hänessä tulee olla vahvuutta ja lujuutta, ja hänen tulee olla huippulahjakas. Minä olen huomannut sen, että ihmisen tuntemisen ja oman itsetuntemuksen ansiosta on selvää, että naisessa tulisi olla samanlaisia asioita kuin itsessäni on. Tunnistan nykyään ihmisen älyllisen ja henkisen tason, kun puhun heidän kanssaan puoli minuuttia. Ilmaisukyky ja taiteellinen lahjakkuus myös ovat sellaisia piirteitä ja ominaisuuksia, joita ideaalisessa naisessa tulisi olla. Jos on valittava älykkyyden ja ulkonäön väliltä, niin on varmaa, että ensimmäinen asia on tärkeämpää kuin toinen. Olen miettinyt joskus Virrantaloon palaamista, jonne tekisin laajennuksia ja kunnostuksia. Rakentaisin vastakkaiset siivet, joista toiseen laittaisin kirjaston ja toiseen ruokasalin. Talon itäpäädyn kohdalle tuleva tie pitäisi siirtää kauemmaksi ja pihan puolen aittoja tulisi purkaa uuden siiven tieltä. En kuitenkaan voi ajatella tällä hetkellä, että Virrantalo olisi joskus ykköspaikkani, vaan se voisi olla joskus kakkosasunto. Minä katson tärkeäksi sen että nainen ymmärtää ja kunnioittaa historiaa, mihin monesti liittyy se, millaisesta perheestä ja kuinka vanhasta suvusta nainen on peräisin. Aateliset ja kultivoituneet naiset ovat monesti hyvin herttaisia, avoimia ja kansanvälisiä ja myönteisiä elämän kaikkia piirteitä kohtaan. Polidoroffit ovat von Beckereistä polveutuva venäläinen aatelissuku, jonka jäseniä elää nykyisin Belgiassa ja Ranskassa. Jean Polidoroffin isoäiti oli Signe Sevon, joka taas oli Elin Leocadie von Beckerin tytär. Elin Leocadien isä taas oli eversti Gustaf von Becker. Pitäisi joskus kysyä Jeanilta tietääkö hän, että hänen isoäitinsä isoisän isä kapteeni Gustaf von Becker vastasi venäläisen ylimyksen ja kenraali Dolgorukin kaatumisesta Koljonvirralla Suomen sodassa vuonna 1808. Polidoroffit kunnioittavat juuriaan ja Jeanin kaksi tytärtä ovat hyvin mondeeneja ja tervehenkisiä nuoria naisia. Historian kunnioittaminen ja esivanhempien vaiheiden tuntemus on tärkeää, ja on tyypillisempää Suomessa, että vanhoista suvuista tulleet naiset arvostavat historiaa. Tavalliselle keskiluokkaiselle naiselle on tyypillistä, etteivät tällaiset naiset arvosta historiaa ja halventavat sen tuntemuksen tärkeyttä – tällaiset kulttuuribolsevikit ovat todellakin ja mielestään jonkinlaisia oman elämänsä sankareita. Jos esivanhempia ei oteta huomioon, ollaan silloin täydellisesti historiattoman yksilön asemassa. Tällaiset ihmiset ovat alttiimpia ajattelemaan hierarkkisesti yhteiskunnasta ja ihmisten tekemisissä olemisesta toisten ihmisten kanssa. On todellakin alaluokkaista jos ei arvosta historiaa ja olemaan selvillä siitä. Minulla on yksi entinen kaveri, joka sivistystasonsa rajallisuuden takia, etsi aina vahvistusta minun muististani mainitusta asiasta älypuhelimellaan ja tietysti googlesta. Hienotunteisuus ja diskreettisyys ovat aina tärkeitä asioita, jossa on tärkeää etenkin se, millaisia asioita ihminen osaa arvostaa. Toisin sanoen, pitää tunnistaa sellaiset asiat, jotka ovat olennaisia ja merkityksellisiä. Olennaisen erottaminen kertoo myös paljon kasvatuksesta ja älyllisestä tasosta. Sivistyneen naisen kotona on oma kirjasto, hän harrastaa ainakin yhtä musikaalista instrumenttia, on samanaikaisesti ylpeä ja nöyrä,vaatimaton mutta suurisieluinen, ei puhu rahasta, ei ole pintamielinen ja pikkuporvarillinen, harrastaa lukemista, osaa tarvittaessa tehdä ruokaa, kohtelee kaikkia ihmisiä kauniisti ja tasa-arvoisesti, ei pröystäile rahalla vaikka sitä on, on kansainvälinen, kielitaitoinen, avoin ja myönteisellä asenteella varustettu. Tällaista naista ei löydy ainakaan Suomessa mistään ja näin ollen voidaan sanoa, että tuollaisesta ei tarvitse Suomessa edes haaveilla. Kuitenkin olen aina monessa asiassa korostanut standardien tärkeyttä, ja tämä asia ei poikkea millään tavalla mistään muustakaan. Minä olen kasvanut kirjakasojen keskellä, ja olen kokenut houkutusta suomalaista kulttuuria suurempien ja kehittyneempien kulttuurien tuntemukseen. Saksa, Englanti ja Ranska ainakin ovat tuollaisia. Monesti nuori ihminen ohjataan ja pakotetaan arvostamaan jonkinlaisia arvoja ja asenteita, mutta minä voin sanoa, että olen omaksunut ja kehittänyt arvot itselleni täysin yksin. Vaikka olen saanut mielestäni varsin otolliset geenit ja materiaalisesti mitään ei lapsuudessa ja nuoruudessa puuttunut, niin henkinen ilmapiiri oli jäätävä ja autio. Olen itse saanut kehittää sen itsessäni millaisia asioita haluan arvostaa ja kunnioittaa. Siinä mielessä olen tottunut laajoihin yksilönvapauksiin jo varhaisella iällä. Arvostan itsenäistä toimintaa ja kehittymistä ja varmaan sen takia olen aina ollut taloudellisesti oikeistoliberaali. Jatkuva rahasta puhuminen kertoo moukkamaisesta nousukkuudesta, joka ei tunnista rahaa tärkeämpiä arvoja. Heikki Koskenkylä on älykäs mies, mutta on sanottava, että kun hän eräässä vaiheessa itseään ja sukulaisiaan kehuen alkoi sanomaan, että Beckerit ovat alempaa keskiluokkaa, asenteeni häneen muuttui perustavalla tavalla. Rahan tahkoaminen ei ole vaikein asia maailmassa, mutta oikeiden asioiden arvostaminen ja kunnioittaminen saattaa olla. Käytöstavat ja kaikkiin ihmisiin suhtautuminen tasa-arvoisella ja ystävällisellä tavalla on monesti selkein merkki siitä, kuinka sivistynyt ja kultivoitunut tällainen ihminen on. Naiset bitchaavat ja jotkut tekevät kaikki arvionsa muista ihmisistä oman seksuaalisen halumuston perusteella. He arvottavat kaikki sen mukaan vaikuttaako etenkin joku mies sopivalta sukupuoliyhteyteen hänen kanssaan. Nuoren naisen seksuaalisuus on monesti niin hallitseva elementti, ettå tasa-arvoisuus kaikkien ihmisten kanssa tekemisessä olemisen suhteen ei voi onnistua. Miehet ovat tavallisesti reilumpia ja jotkut ainakin uskovat jonkin kaltaiseen veljeyteen miesten keskuudessa. En tiedä miksi pidän kissoista enemmän kuin koirista. Kissa on itsenäinen ja ylpeä olento, jonka kiintymys on ansaittava, samalla kun koira laittaa häntänsä jalkojensa väliin ja alistuu kaikkien ihmisten edessä, jotka vain päättävät sitä komentaa. On tutkimuksissa selvitetty kissaihmisten saavan korkeampia tuloksia älykkyysosamäärätesteissä koiraihmisiin nähden. Kissaihminen haluaa monesti antaa kissan olevan sellainen kuin on, eli itsenäinen ja kiehtova, samalla kun koiraihmiset haluavat muokata ja muuttaa koiraa oman halunsa ja minänsä mukaiseksi. Tavallisessa seksisuhteessa oleminen ilman muunlaista arvostusta aiheuttaa minulle huvittuneisuuden ja vaivaantuneisuuden olotiloja. Thaimaassa kun iskee muutaman bahtin pöytään, niin heti löytyy seuraa ja kimmoisaa limakalvoa. Koska arvostan naisia niin paljon, en ole koskaan pystynyt nussimaan naisia pelkästään sen takia, jos he rahan ansiosta antavat pilluaan. Olen haaveillut siitä, että voisin alkaa jonkinlaiseksi country squireksi, koska äitini takia periydyn jo landed gentrystä ja aatelista. Tiedän sellaisen Leslien baronetin serkun, jonka nimi on Tarka Leslie-King, joka on ottanut äitinsä ylimystönimen oman sukunimensä osaksi. Lisäksi hän ilmeisesti asuu ainakin Glasloughn kartanon alueella Pohjois-Irlannissa. Tam Dalyell peri baronetin tittelinsä äidiltään, ja monissa skotlantilaisissa suvuissa aatelisarvo voi periytyä naislinjalla. Aion ottaa selvää siitä, onko Johan Wilhelm von Beckernille myönnetty vapaaherran aatelisarvo saada tunnustetuksi Suomen ritarihuoneella. Silloin suvun jäsenet saisivat oikeuden vapaaherran ja vapaaherrattaren titteleihin. Perinteiden ja historian arvostus ovat tärkeitä asioita, ja monessa mielessä suvun käsite ja sukunsa tunteminen on tärkeä ja hyväosaisuudesta kertova piirre. Katson, että Virrantalon tilan mailla asuva Markku-enoni on hyvin juureva aatelinen tilanherra. Hänessä on paljon sukua yhdistäviä piirteitä ja hän on reilu ja avoin ja suora mies. Arvostan häntä ihmisenä ja enona todella paljon. Naisen tulisi olla nauravainen, iloinen ja hyväntuulinen. Tämä mieltymys varmasti liittyy omaan tapaani suhtautua asioihin. Iloisuus ja hymyilevyys on varmasti ihastuttava piirre, kunhan nainen ei vain harrasta sarkasmia ja toisten ihmisten tylyttämistä. Tässä esimerkistä käy Stacey Dooley, joka hymyilee ja kikattelee koko ajan. Iloinen, herkkä ja voimakkaasti tunteva nainen, joka ei kuitenkaan itkeskele pienistä asioista, olisi varmasti naispuolisen kumppanin ideaalityyppi. Kulttuurisuvun ihmisen tunnistaa siitä, millaisia asioita tällainen ihminen pitää tärkeänä.Perheen ja suvun käsite on tässä tärkeä. Monesti kirjoihin keskittyminen rajaa ihmiseltä pois sellaisia ihmisiä, jotka eivät sovi tuohon yhtälöön, jossa lukemista arvostetaan ja sitä korostetaan arvokkaana aktiviteettina. Monesti yläluokkaisuuteen kuuluu myös vastuulliset ja vaativat klassisen musiikin instrumentit kuten viulu tai sello. Pianonsoittokin kuuluu tietysti asiaan. Ihmisessä arvostettavia piirteitä ovat avoimuus ja liberaalisuus, jossa ei leimallisteta ja aseteta plakaatteja sen mukaan, millaisia ihmiset ovat ja miten he toimivat. Siinä siis niin sanotusti katsotaan ihmisiä sormien välistä ja ei oteta kantaa esimerkiksi sellaisiin asioihin, jotka ovat yksityisiä, ja jotka eivät kuulu kaikkien ihmisten riepoteltavaksi. Ironinen huumorintaju ja kyky muodostaa satiirisia narratiiveja ovat tärkeitä asioita. Isoisäni – hienostunut aatelisherra – oli aina niin ironinen, diskreetti ja vanhan aikakauden kohtelias humanisti että en ole vieläkään täysin toipunut hänen poismenostaan viisi vuotta sitten. Ukilla oli kohtalaisen laaja kirjasto, minkä lisäksi hän aina perusteellisesti luki lehdet, katsoi televisiosta uutiset ja ajankohtaisohjelmat ja seurasti maailman tapahtuia aktiivisesti koko elinikänsä. Haluaisin ruveta pohtimaan syvällisempiä filosofian kysymyksiä, vaikka sisällni kiehuu ja mieleni suuntautuu ties minne. Daniel Dennettin kirja Tietoisuuden selitys, joka kertoo mielenfilosofiasta,on tållä hetkellä kirja, joka kiinnostaa minua todella paljon. Olen viime aikoina lukea entistä enemmän analyyttista filosofiaa, joka alkoi itselläni varmaan Wittgensteinista jo kouluaikana. Wellies and tweed – niistä tunnistaa landed gentryn jäsenen. Toisaalta en ole niin yläluokkainen että harrastaisin metsästystä, olen varmaan niin herkkämielinen, ettei minua miellytä eläinten tappaminen. En myöskään ole koskaan ratsastanut. Minä keräilen Mannerheimia esittäviä kuvia, maalauksia ja esineitä, joita minulla on kymmenkunta. Lisäksi Mannerheimista kertovia kirjoja minulla on joitakin kymmeniä. Äitini isä – Leo-ukki – arvosti monen suomalaisen aatelisen tavoin etenkin Marsalkka Mannerheimia, joka varmasti sen lisäksi, että hän on suurin suomalainen, on hän loogisesti ymmärtäen myös suurin suomalainen aatelinen. Ihmiset ovat monesti niin epärehellisiä ja ristiriitaisia, ettei aito ja syvällinen ihminen voi tällaisia sietää. Minä en siedä tylyyttä ja suoranaista pilkkaa millään hyvänsä aiheella. On mielenkiintoista miten monet primitiiviset ihmiset voivat vittuilla toiselle ihmiselle päin naamaa, vaikka tällainen kohde ei olisi millään tavalla suhtautunut ensin heihin loukkaavasti. Se johtuu monesti vallan illuusion tavoittelemiseen eli porvarilliseen erotteluun, minä ole sinua parempi, koska sinä jne. Luen tällä hetkellä mm. Yrjö-Koskisen Nuijasota-teosta, Deleuzen kirjaa Nietzschestä, Wrightin ajatusta ja julistusta, Descartesin Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta ja Gogolin ja Kafkan koottuja teoksia. Alttius on se piirre minkä hallussa ihmisen on oltava, jos hän ulottaa aluettaan kauemmas omasta sisäänpäinkääntyneisyydestään. Sukumme on aina kokoontunut yhteen suurten juhlien aikaan. Viime vuonna aatelisten tanssiaisissa oli kuusi sukumme jäsnetä puolisoidensa kanssa. Kuulemma Eino Svinhufvud oli siellä lyöttäytynyt enoni seuraan sanoen, että olemme samaa sukua, joka perustuu tietysti siihen, että presidentti Pehr Evind Svinhufvudin äiti oli Olga os. von Becker. Tätini ja tämän miesystävä olivat tulleet tutuiksi etenkin Wuorenheimon suvusta tulleen pariskunnan kanssa, ja myöhemmin käyneet useita kertoja heidän kesäasunnolla muistaakseni Mäntyharjussa. Mummo ja ukki eivät välittäneet aatelisuudestaan niin paljon, että olisivat nähneet vaivaa omien merkitöjensä päivittämisessä ritarihuoneen pyyntöjen takia. Vielä ennen kuin ukki kuoli, hänen nimensä yhteydessä luki tietysti oikean jordbrukaren lisäksi chaufför, joka viittasi siihen, kun ukki omisti noin kaksikymmentävuotiaana kuorma-auton, jolla hän ajoi kuljetuksia. Ukin isä kuoli 1955, ja epäilen että nuo merkinnät on ilmoitettu ritarihuoneelle hänen kauttaan, eli mummo ja ukki eivät todennäköisesti koskaan itse täyttäneet ritarihuoneen kyselykirjeitä. Minä olen tehnyt paljon työtä kokonaiskuvan saamiseksi omasta sukuhistoriastamme. Olen lukenut kirjeitä, asiakirjoja ja kirjoja. Voidaan sanoa, että kun aristokraateilla on tavallisesti laajempi ja intensiivisempi historian taju kuin porvarillisella keskiluokalla. Keskiluokka ei katso sukua ja esivanhempia tärkeäksi, ja siksi monet uusrikkaat pelkäävät vanhaa yläluokkaa, eli ainakin tällaista ihmistä on saatava jollain tavalla murjoa ja nälviä. Tämähän johtuu tietysti suurimman osan ihmisten insecuresta asenteesta. Kielitaito on tärkeä asia ja kaiken oppimiselle tulee olla avoin, ei pidä sanoa, että en osaa tätä kieltä, koska sen käyttämisen aloittamisella niitä oppii ainakin vähän. Filosofian professori Eino Kaila oli sanonut oppilaalleen Wrightille, kun tämä oli sanonut Kailalle, kun tämä oli suositellut hänelle englantilaista filosofian kirjaa, ettei osaa englantia, että kun luette tämän kirjan niin osaatte englantia sen jälkeen ainakin jonkin verran. Hyvät käytöstavat ja hillitty olemus ovat tärkeitä asioita ihmisessä ja naisessa. Toivottavasti tällainen tapaus tulisi vielä joskus vastaan.

Elämäntavastani ja arvoistani

Arvostan sivistystä, taidetta, kulttuuria, historiaa ja filosofiaa. Katson nykypäivänä todella vaikeaksi samalla tasolla olevan naisen löytämisen. Sivistys on monessa mielessä tänä päivänä epäsosiaalinen teko, koska se rajaa halua ja kyvykkyyttä olla tekemisissä erilaisilla arvoilla varustettujen ja erilaisen henkisen potentiaalin omaavien ihmisten kanssa. Olen kuitenkin mieluummin yksin oman sivistykseni kanssa kuin että mukautuisin banaaliin tietämättömyyteen ja välinpitämättömyyteen. Sivistys on tärkeä asia, ehkä tärkein, maailmassa ja tulen mieluummin köyhtyneestä kulttuuri- ja aatelissuvusta kuin etttä olisin moukkamainen työllä vaurastunut nousukas, koska ne monesti levittävät varallisuutensa avulla omia alaluokkaisia arvoja myös korkeamman potentiaalin omaavien ihmisten ympäristöön. Syvä luottamus yksilöllisyyteen ja ihmisyksilön lahjakkuuteen ja toimeliaisuuteen monesti tulee sivistymisen kautta, ja siinä asiassa kirjat ovat tärkeä asia. Kehittynyt ihminen ei katso tietoja googlesta älypuhelimellaan, vaan se tietää ne jo aikoja sitten opittuna. Yläluokkaisella ihmisellä ei ole tarvetta päteä yksinkertaisemmille ihmisille tai provosoitua primitiivisistä kilpailuasenteista tai ärsyttämisestä. Olen huomannut sen, että itseluottamukseni ärsyttää monesti hyvin perinteisiä miehiä. He kokevat tärkeäksi kilpailullisen asenteen, vaikka minä itse en ole koskaan pyrkinyt kilpailemaan muiden ihmisten kanssa. Olen varmaan niin näkyvä yksilö pösilöitten keskellä, että alaluokkaiset ja heikkolahjaiset miehet katsovat kannatettavaksi itselleen minua vasten asettumisen, koska he kuvittelevat tuollaisella nujertamisella olevan itselleen asemaansa kohottava vaikutus. Tällainen asenne on etenkin perinteisillä miehillä – nimittäin se, että jatkuvasti pitää kilpailla ja haastaa riitaa. Perusteellisin kokemus minulla tuollaisista primitiivisistä asenteista on etenkin isältäni tulleena. Heikkolahjaiset miehet pätevät monesti naisille toisten ihmisten sarkastisella pilkkaamisella. Monet provosoituneet ihmiset luulevat minun olevan kiinnostunut ihmisten mielipiteistä, vaikka olen aina suhtautunut asioihin, ei ihmisiin. Kilpailemiseen pyrkivä ihminen ei voi saada tasapainoa itseensä koskaan, koska nujakoimisasenne ei tuo sellaista henkistä rauhaa, joka on ihmisellä, joka ei provosoidu tai provosoi. Mikä kertoo monesti keskinkertaisten naisten asenteista on sarkasmi, joka tarkoittaa provosointia ja yksilöiden nälvimistä – tämän hallitsemisen kautta naisten mielestä tällainen mies osoittaa korkean tasonsa ja ”fiksuuden”. Tietysti on tyypillistä, että tavanomaiset ihmiset eivät edes pysty usein suuntautumaan asioihin ja etenkin perustaviin asioihin. Tavallisella ihmisellä ei siis ole ajattelijan kykyä, ja monesti he kuvittelevat kaiken olevan sosiaalista peliä ja hallintayrityksiä. Arvostan siis suoruutta ja objektiivisuutta, johon ei kuulu sosiaalisuus ja sosialismi. Koen saaneeni perinnöksi vanhemmiltani ja suvuistani kohtalaisen edulliset geenit, ja voin sanoa liioittelematta olevani lahjakas kohtalaisen monessa aiheessa. Minua ei kiinnosta statusobjektit ja pätemistavarat. Muistan esimerkiksi miten yksi toimintaterapeutti Kangasvuoressa ollessani teki pienen tuuletuseleen, kun joku halusi tietää millainen puhelin kullakin on, ja kun sanoin omaavani yli kymmenen vuotta vanhan puhelimen. Ikään kuin minun mielestäni kuten tuon yksinkertaisen naisihmisen mielestä puhelin olisi jonkinlainen tärkeä statustavara. Minä olen kohdannut itseeni nähden alemmalla tasolla olevia asenteita ja ajatuksia, joiden kautta ihmiset ovat alkaneet yrittää minun nujertamistani. Älykkyys ja henkisiin asioihin keskittyminen kertovat sivistystasosta. Minulla ei loppujen lopuksi ollut muuta mahdollisuutta kuin muuttaa nimeni, koska isäni on varsin henkisesti häiritsevä ja sivistymätön ihminen. Vaikka voin todistaa saaneeni geenini isältäni, niin minkäänlaisia henkisiä periaatteita en ole häneltä perinyt. Hän on luoksepääsemätön, ärtyisä, huvikseen provosoiva ja riitaa haastava, junttimainen, sivistystä pelkäävä, alemmuudentuntoinen mies, joka on aina kadehtinut itseään sivistyneempiä ja yläluokkaisempia ihmisiä. En yksinkertaisesti olisi voinut jäädä nimen mukaan hänen vaikutuksensa alaiseksi, koska olen kasvanut hänen ylitseen pitkälti yli kymmenen vuotta sitten. Hän on kateellinen ja alemmuudentuntoinen ihminen, joka möykkää, on karkea ja kova. Paljon käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia. ”Niin minullekin tehtiin! En minäkään suanu!” Hän on kirjaimellisesti aina halunnut kostaa oman kokemusrekisterinsä etenkin minulle. On toisin sanoen kuvitellut, että lasten täytyy olla vain hänen tasollaan. Toisaalta minulla ei ole koskaan ollut kovin läheisiä välejä kumpaankaan vanhemmistani. Äitini vanhemmat tarjosivat aina minulle enemmän lämpöä ja esikuvallisuutta. Matalakantaisen ihmisen, etenkin joidenkin miesten, voi tyypillisesti havaita harrastavan provosointia sillä tavalla, että tuollainen ihminen pyrkii halventamaan toisen ihmisen kunnioittamia asioita, ja sillä tavalla saada riidan aikaiseksi. Olen jo aikoja sitten omaksunut käsityksen, että loppujen lopuksi ihmisillä on oikeus omiin arvostuksiini, ja riidanhaastaminen tällaisissa yhteyksissä ei herätä minussa minkäänlaisia tunteita. Tämäkin vain kertoo siitä, miten monet tällaista harrastavat miehet ovat henkisesti alemmalla tasolla itseeni nähden. Kaikille on siis annettava tilaa ja mahdollisuus muodostaa itse omat arvostuksensa, mutta mielestäni objektiivisuus, sivistyneisyys ja asiallisuus ovat universaaleja ihmisen arvostamisen perusteita. Henkinen maailmankatsomus ja kirjojen lukeminen tavallisesti kertovat siitä, että tällaisessa ihmisessä on ainesta, jonka takia tavanomaiset ihmiset, jotka yksilöllisyydentunteen puutteensa takia eivät voi ymmärtää voimakkaita persoonia, suhtautuvat massojen negatiivisen yleisasenteen takia tällaiseen ihmiseen suhtaudutaan useimmiten kielteisesti kuin totuuteen perustuvia asioita kunnioittavalla tavalla. Sivistyneet ihmiset arvostavat lukemista. Sivistyneillä ihmisillä on monesti hyvät käytötavat. Isäni on joskus sanonut, että Michael Portillo on ”liian” kohtelias. Mielestäni ihminen ei voi olla liian kohtelias missään tilanteessa. Kohteliaisuuden levittäminen on tärkeää, koska se säilyttää kulttuurissa inhimillisyyden. Suomalaiset eivät monestikaan tavanomaisesti ole kohteliaita, ja tämän asian takia ihmisten kesken minkäänlainen kohteliaisuus ei ole turhanpäiväistä. Heikkolahjainen sivistymätön pikkuihminen ajattelee tavallisesti, että ihmisten pitää ottaa toiminnan mallinsa toisilta ihmisiltä, eli että jos suurin osa ihmisistä on tylyjä mulkeroita, pitää jokaisen yksilön olla samanlainen mulkero toisille ihmisille. Minulle on luettu aina paljon lapsena, ja aloitin oman kirjaston keräyksen jo varhaisella iällä. Monesti jotkut opettajat saattoivat koulussa suuttua minuun, koska vähemmän kiinnostavilla tunneilla saatoin joskus lukea esimerkiksi Nietzscheä tai Schopenhaueria. Varmaan tämän hiljainen puurtaminen ei kuitenkaan aiheuttanut samanlaista haittaa kuin irvistelevät ja höröttävät häiriköt, joita kyllä yläkoulussa ja Linnanpellossakin oli. Oma filosofinen maailmankatsomus ja -asenne ovat tärkeitä asioita, koska kaikilla ihmisillä on oikeutta olla yksilö, vaikka kuitenkaan Suomessa suurin osa ihmisistä ei sellaisia ole ja eivät tavallisesti edes millään tavalla ole kiinnostuneitakaan tuon käsitteen alaisista asioista. Pikkuporvari ja rahvaan edustaja tavallisesti katsoo ja tuntee helpotusta siitä, jos jollekin toiselle ja näkyvälle ihmisille koituu jotain pahaa, koska he vertailevat omaa onneansa ja arvoa koko ajan suhteessa toisiin ihmisiin. Pikkuporvarit ja rahvas seuraavat muita ihmisiä kuin televisioviihdettä ja aika karkea esimerkki siitä on viime aikoina televisiosta tuleva Sohvaperunat-ohjelma, jossa ihmiset saavat turvallisuuden tunnetta, kun voivat kommentoida ja olla osa kommentaariaatista, jota ontokraatit hallitsevat. Ontokratia on nuorissa kulttuurissa tavallisesti sellainen ryhmittymä, joka pitää hallussaan etenkin poliittista valtaa ja medioita. Porvarillinen yleisihmisyys tavallisesti tarkoittaa yhteiskunnallista säätelyä, jossa monistetaan ja yleistetään käytöksen malleja. Maneerimonistus on toimenpide, jossa ontokratia määrittää yhdenmukaisen toiminnan tavan oman merkitysvallan säätelyn ohjaamiseksi. Kateus ja provosointi, koska monesti etenkin miehet kokevat tärkeäksi ns. otattelun, kertovat siitä, ettei tuollainen ihminen ole yksilö. Rauhanomainen rinnakkaiselo ja toisten ihmisten huomioonottaminen heidän huonojen puolien kanssakin kertoo kehittyneestä ihmisluonnosta. Vaikka on tietysti selvää, että suoranaista ilkeyttä ja pahoja sanoja tai tekoja ei tarvitse suvaita, silloin on parasta jättää tuollainen ihminen oman onnensa nojaan, eikä provosoitua huonoon käytökseen ryhtymällä. Minä olen etenkin kuuloherkkä, koska en monestikaan nykyään voi sietää häiritseviä ja kovia ääniä. Minulla on aistiyliherkkyys myös hajuaistissa, ja monesti tietyt erilaiset parfyymit ja hajusteet tuovat minulle nostalgian kokemuksia. Yksityisyyden kunnioittaminen ja asiallisuus ovat tärkeitä arvoja ja toiminnan ohjeita, ja voin sanoa, että minun yksityisyyttäni ja henkilökohtaisia asioita on loukattu suuren osan koko aikuiselämäni keston aikana. Suomalainen monesti ei pysty arvostamaan yksilöitä, jotka rohkeasti kantavat itsensä ottamatta kantaa riitoihin ja pienimieliseen kiistelyyn ja kaikessa toisten kanssa vertailemiseen. Herkkyys ja suurten asioiden voimakas kokeminen tavallisesti kertoo kultivoituneesta ihmisluonteesta. Karkeat ja liioitellusti kovat ihmiset eivät ole kehittyneitä yleensä missään tärkeämmässä asiassa. Yhdenmukaiset ihmiset, jotka eivät ole yksilöitä ollenkaan, muodostavat ontokratian tärkeimmät myötäjuoksijat. Se että kuvitellaan poikkeavan ihmisen haluavan aina poiketa joukosta pelkästään joukon takia. Minä en yritä olla erilainen enkä toisaalta samanaikaan myöskään samanlainen ihminen. Mielestäni molemmat noista pyrkimyksistä ovat varsinaisesti aika vaatimattomasta lahjakkuuden tasosta kertovia piirteitä. En ole vuosiin tilannut sanomalehtiä, vaikka tietyssä vaiheessa tilasin monen vuoden ajan samanaikaisesti Hufvudstadsbladetia, Ny Tidiä ja Frankfurter Allgemeinia. Olen kehittänyt kielitaitoani etenkin lukemalla, ja olen monessa osaamassani kielessä lähes täysin itseoppinut. Stacey Dooley oli Yökylässä-ohjelman ensimmäisen kauden jaksossa teollisuudella 1800-luvulla rikastuneen suvun kartanossa Warwickshiressa, ja kummasteli heidän keskikokoista kartanoaan, ja piti isäntäväkeä hyvin hienona, vaikka he olivat asuneet kartanossaan vain 1800-luvulta alkaen. Vajaat kaksisataa vuotta jossain kartanossa asunut landed gentryn perhe, ei ole mitään erityisen posh-luokkaisia, koska Brtianniassa on myös kartanoita, joissa sama suku on elänyt noin Norman Conquestin ajoista. Britanniassa on tietysti tasoja ja rakenteita, ja joku ihminen voi olla samanaikaisesti erottuva muista suvuista ja perheistä sekä ylempiluokkaisuuden että matalampiluokkaisuuden kautta. Filosofinen etiikka on tärkeä asia ja älyllisen huomion kohde. Tavallinen ihminen ei tiedä mitä etiikka tarkoittaa, ja ovat monessa mielessä villieläinten tasolla. Rikoksen saa näiden ihmisten mielestä tehdä, kunhan ei vaan jää siitä kiinni. Aristoteleen Politiikka ja Platonin Valtio ovat mielestäni kaksi tärkeintä klassikkoa yhteiskuntafilosofian historiassa. Monessa mielessä noissa kirjoissa kerrotut asiat ovat hyvin paikkansa pitäviä ja objektiivisia vielä tänäkin päivänä. Yleensäkin antiikin filosofiaa tulisi opettaa enemmän nuorille ja lapsille. Monet kehittymättömät ihmiset näkevät suvussani ja nimessäni niin suurta arvoa, että minua vastaan pitää suhtautua kekseliäillä tavoilla asenteellisesti ja vastustavasti. Monesti naiset ovat tulleet iskemään seurassani sattumalta olevia ihmisiä tai soittaa minulle kuten alkoholin voimistamana eräs samaan aikaan filosofiaa opiskellut poika teki filosofian opintojen alussa. Tämän kaverin suurin saavutus yliopistoaikana oli se, että hän pääsi harrastamaan haureutta muutaman tytön kanssa opintojensa aikana. Minä en ole kateellinen mistään, enkä yritä kilpailla kenenkään kanssa, en vertaile itseäni mihinkään, en ole kiinnostunut materiasta, enkä provosoidu provosoitumisesta. Kirjoitin erääseen kirjoitukseeni, joka oli tarkoitettu entisen opinahjoni nykyisten nuorien kuultavaksi kirjoituksen lopun viimeiseen osioon huvikseni fraasi ”turvaksi ja opastukseksi matkalle”, ja tämän takia jotkut ironiaa ymmärtämättömät ihmiset kuvittelivat minun olevan uskonnollinen ekumeenisen perustavalla tavalla. Yleensä on niin, ettei tavallinen keskiluokkainen juntti Suomessa ymmärrä ironiaa, itseironiaa eikä satiiria. Itseironia koetaan heikkoudeksi ja sellaiseksi asenteeksi, joka poikkeaa joukosta, koska sitä harrastavat ihmiset eivät välitä veri suussa kilpailemisesta, vertailusta ja pätemisestä. Ontokratia on keskittynyt etenkin massoja ohjaavien mielikuvien ja asenteiden monistamiseen. Koulu ja suomalainen yhteiskunta tekee ihmisistä toistensa kopioita ja monesti tavallinen ihminen ei edes käsitä mitään muuta aikaa oppimiseksi kuin sen, missä koulussa he ovat olleet ja miten ovat siellä pärjänneet, ja siitä alkaa vertailu ja päteminen. Priimukset eivät ole harvinaisia, niitä tulee joka vuosi lisää. Minä olen kuullut täysin vieraiden ihmisten kidutus- ja tappamisfantasioita niin usein viimeisten vuosien aikana, että olen miettinyt onko suurin osa ihmisistä järjissään? No, minua ovat tällaiset ihmiset arvostelleet ja sortaneet lapsesta alkaen, yksi heikkolahjainen ja alaluokkainen poika huusi varmaan kolmannella luokalla minusta koulussa, että ”hirtetään se”, Tuollainen on jo niin absurdia pahuudessaan, että voi ajatella minkälainen tuosta ihmisestä on aikuisiällään tullut. Isäni vertailee ja pyrkii kilpailemaan minun kanssani. Miksi olisin tullut hänen kaltaisekseen, hän ei harrasta kuin metsästystä, kalastusta, television katsomista ja puutöiden tekemistä. Noista oikein mikään ei minua suuremmin kiinnosta. Ja sen takia varmaan olen ansainnut perinnöttömäksi tekemisen. Pitääkö pojan olla siitä surullinen, jos hänen intressinsä, lahjat ja kiinnostukset eivät vastaa isänsä vastaavia. Olen kolmannen polven lehtolapsi, ja onkin varmaan niin, että tuo isähahmon puuttuminen on ohjannut isäni toimintaa. Minulla tuo tosiasia on kuitenkin jo yhden sukupolven verran vähemmän voimakas.

Mikä on tärkeätä ihmisessä ja maailmassa

Kehittyneisyys ihmisluonnossa ilmenee etenkin voimakkaana kokemisena ja rehellisenä ja syvällisenä tekemisissä olemisena maailman ja toisten ihmisten kanssa. Raaka, kova ja ankara ihmisluonto ei koe voimakkaasti, koska tällaisessa ihmisluonnossa ei ole orientoituvaa kokemisen kykyä ja lahjaa, joka voisi liittää tällaisen yksilön yhteyteen maailman ja ihmisen kanssa. On sanottava Euroopan ulkopuolisista kansoista, että etenkään Afrikassa ei ole tyypillistä esimerkiksi se, jos miespuolinen yksilö liikuttuu kyyneliin jostain kauniista tai surumielisestä. Primitiivisillä kansoilla ei ole muita harrasteita kuin viinanjuonti ja nussiminen. Sen takia tällaiset matalammalla tasolla olevat kansat sikiävät kuin kanit ja eivät sen takia pysty osallistumaan kunnolla jälkeläistensä kasvattamiseen ja ohjaamiseen. Olisi mielestäni oikein, jos säädettäisiin laki, jonka mukaan yksillä vanhemmilla voisi olla vain yksi lapsi. On selvää, että laajan katraan tuottavat ihmiset eivät pysty keskittymään yksittäisen lapsen kasvatukseen ja on tyypillistä, että tällaiset lapset jatkavat samaa raakaa olemassaoloa ja lisääntymistä kuin miten vanhempansa ovat tehneet. Olen korostanut aina sitä, että minusta ei ole sellaisiin ihmissuhteisiin, jossa suhtauduttaisiin toiseen ihmiseen itsekkäästi ja omaa halua korostavasti. Oikeanlaisen naisen tulisi olla yhtä syvällinen ja vakava kuin mitä itse olen. Minä en voi sietää epäaitoutta enkä teeskentelyä ihmissuhteissani ja kaikki on voitava sanoa suoraan ja vakavasti. Esimerkiksi orientoituminen sukupuoliseen vuorovaikutukseen vaatii sitä, että naisessa on oltava muutakin kuin kolme kosteaa aukkoa. Joku voi väittää nykyajan primitivismiin vedoten, että olen jotenkin vähemmän kehittynyt kuin innokkaat ja keveämieliset panoihmiset, mutta itse en näe sitä niin. Olen aina kokenut itseni vanhaksi sieluksi, joka toimii ihmisten kanssa omanlaisellaan tavalla, vaikka toiset ihmiset ja heidän välinpitämättömyytensä ja vähäpätöisyytensä ei tällaista tapaa tukisikaan ja suosisikaan. Jos ei ole yhteydessä toisiin ihmisiin ja maailmaan, on mahdollista, että tällaisesta ihmisestä tulee kova ja raaka. Olen huomannut sen, vaikka perusilmeeni on usein vakava (sillä mitäpä tällaisessa maailmassa muuten tulisi olla) että pystyn liikuttumaan kyyneliin asti aivan kesken kaiken jostain syvällistä maailmasta kertovan yhteydessä. Minulle tärkeää on se, että ihminen voittaa vaikeutensa ja ylittää itsensä tietyllä hetkellä. On olennaista, ettei ihminen kovetu liikaa, ja tunnistaa joka hetkessä sen, mikä on olennaista ja tärkeää. Pitää olla avoin ja valmis kokemaan asioita ihmisissä ja asioissa. Pitää olla myönteinen kaikessa ja olla valmis suvaitsemaan toisia ihmisiä joka tapauksessa heidän hyvien ominaisuuksiensa takia. Raakuus ja julmuus on alhaista ja vastenmielistä ja kertoo siitä, miten jotkut ihmiset ovat eläinten tasolla, vaikka edes eläin ei olisi raaka ja julma, jos nimittäin voisi paremmasta tietää. Joillekin ihmisille passiivisen lihamöhkäleen aukkoon mahdollisimman keveästä syystä työnnetty pippeli on suurin mahdollinen saavutus, jonka nämä ihmiseläimet tunnistavat. Se, että miehen eläimellisyyttä hyväksytään joidenkin naisten keskuudessa, kertoo vain siitä, että monet naiset eivät muuta halua ja toivo – he hyväksyvät omanlaisensa primitiivisyyden samalla kun joku mies tällaista kohtelua tarjoaa. Minä tunnen kuitenkin myös älykkäitä ja itseään kunnioittavia naisia, jotka eivät ole aivan yhtä alttiita hyväksymään jokaista tarjottua penistä omien mielitekojensa ja halujensa takia. Olin kerran Romaniassa junassa paikallisen filosofiaa opiskelleen miehen kanssa, joka varsin sovinistisesti mutta jossain mielessä oikeanlaisten perusteiden kautta sanoi, että naiset tarjoavat miehelle seksuaalisia tekoja ja toisaalta mies tarjoaa naiselle viisautta, mitä hänessä ei itsessään ole. Nykypäivänå jotkut jopa aviossa olevat naiset eivät kunnioita aviosuhdettaan ja miestään, jos löytyy primitiivisiä panomiehiä. Siinä mielessä nykyaikainen jatkuvasti naisia jalustalle nostava suomalainen kulttuuri ei enää kunnioita mieheltä naiselle mahdollisesti tulevaa järkeä, koska himot ja halut ovat ottaneet tuon viisauden paikan. Ja vaikka nykyajan merkityksettömyydessä sanani voisivat vaikuttaa jonkin mielestä vanhanaikaisilta tai konservatiivisilta, niin mikäs siinä, sitä mieltä minä kuitenkin olen. Maailmassa ja ihmisten keskuudessa on parempiakin ja tärkeämpiäkin asioita kuin vain primitiivinen sukupuoliyhdyntä ilman minkäänlaisia syvempiä kunnioituksen ja arvostuksen piirteitä. Olen pannut merkille Alina idässä-sarjan. Mielestäni Alina vaikuttaa vanhalta sielulta, koska hänellä ainakin tuossa ohjelmassa on tavallisesti hyvää sanottavaa jokaisesta ihmisestä. Jos ei halua antaa ihmisille arvostusta heidän hyvistä puolistaan, tulee ihminen henkisesti raa'aksi ja kovaksi ja välinpitämättömäksi tärkeiden asioiden suhteen. Se että voi olla läsnä ihmisten ja maailman kanssa, vaikka se sitten tapahtuisi älyllistå tietä, on tärkeää, koska muuten yksilö on välinpitämätön ja kova. On oltava avoin, myönteinen ja oltava suvaitsevainen ja altis toisille ihmisille. Toisaalta on varmaan nykypäivän itsekeskeisyydessä tyypillistä, että ihmiset hakevat toisista ihmisistä pelkästään omia pyrkeitään ja halujaan. Kun kaksi avoimesti ja alttiisti maailmaan suuntautuvaa ihmistä kohtaa, voi olla mahdollista, että suhteessa on muutakin kuin itsekkäitä haluja. Tähän vaaditaan monesti vanhoja sieluja, jotka eivät katso olennaiseksi maailmassa itsekeskeisten ja omia halujaan korostavien ihmisten toimintaa, vaan suhtautuvat inhimillisesti sekä maailmaan että kaikkiin ihmisiin. Avoimuus on ehkä tärkein näistä asioista, ja ”piioilla” juoksevat miehet eivät oman halunsa ohjaamana pysty siihen millään tavalla. Vanha sielu on ihminen, jolla on kokemusta elämästä sen kiertokulun tapahtumisen myötä. Myönteisesti suhtautuminen tarkoittaa aina sitä, että pitää olla tietyissä asioissa varsin liberaali ja suvaitsevainen. On kuunneltava ihmistä ja antaa hänen tuoda omaa maailmankatsomustaan esiin. Tämä on dialogin ja suvaitsevaisuuden edellyke. Omat halut ja seksuaalisuuden syklin purkaminen ei ole dialogille ominaista, sillä primitiiviset ihmiset etsivät toisista vain omien halujensa itsekästä purkamista. Toisen ihmisen kunnioittaminen ja kuunteleminen vie halut aivan toiselle tasolle, koska silloin se ei perustu pelkästään ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen. Mielestäni seksuaalisuus ei ole korkein mahdollinen peruste miehen ja naisen väliselle vuorovaikutukselle. Älykkyys ja herkkyys tarkoittaa monesti myös aktiivista havainnointikykyä, jonka myötä nimenomaan voidaan katsoa monessa asiassa olevan jotain hyvää. Minä en nuorempana pitänyt siitä, kun Adonismainen ulkonäkö oli pelkkä selittävä tekijä siinä, kun naiset halusivat päästä toteuttamaan seksuaalisuuttaan minun kanssani. Yksikään näistä kokemuksista ei ollut riittävä siinä¨mielessä miten ihmistä arvostan ja miten olen mielestäni päässyt tekemisiin niiden tosiasioiden kanssa, jotka ohjaavat toimintaani ja joiden arvoa arvostan korkealle maailmassa ja ihmisessä. Aseksuaalisuus on monesti tekijä, joka ohjaa ihmistä oikeaan suuntaan. Minun maailmankatsomukseni on hyvin henkinen sen takia, koska en halua purkaa seksuaalista energiaa ja halua toiseen ihmiseen pelkästään niiden itsen tärkeyden takia. Minä en voi arvottaa naispuolista kumppania niin matalalle, että hän olisi minulle pelkästään pussien tyhjennyksen aihe. Olen kirjoittanut siitä, että aitoa ja tasapainoista samanikäistä naista on vaikeaa löytää, vaikka ikää minulla onkin jo 35. Nykyaika korostaa niin epärehellisyyttä, henkistä keveyttä ja seksuaalista vapaamielisyyttä, jossa kaikki hakevat vain omien himojensa tyydytystä, etten voi olla kovin sosiaalinen, koska etenkin tavalliset ja maailmaan epäherkällä tavalla suhtautuvat ihmiset eivät pysty yltämään sellaiselle henkiselle tasolle, jossa kohtaaminen voisi olla arvokasta jo itsensä takia. Vaikka nainen opiskelisi teoreettista filosofiaa tai matematiikkaa, ei hän tavallisesti muutu sen myötä, samat halut kuin milläkin amiksen Liisalla ja Lassella hallitsevat hänen toimintaansa ja arvottamistaan. Katson, että sivistyksen ja tiedon tulisi muuttaa ihmistä pysyvällä tasolla, jossa tietoisuus maailman ja ihmisten ominaisuuksista ja tärkeistä asioista tekisi ihmistä entistä herkemmäksi, ja raakuus ja kovuuus poistuisi samanaikaisesti, mutta on varmaan niin, että naisen riippuvaisuus omasta ruumiistaan ja seksuaalisuudestaan ei häviä, vaikka nainen olisi filosofian professori. Olen kuitenkin avoin ottamaan vastaan sellaisia viestejä, joiden totuudellisuus ei tapahdu omassa ilmaisussani. Olen huomannut Kaksisuuntaisen mielialahäiriön facebook-palstalla, että monesti tästä kärsivät ihmiset eivät elä onnellisesti toisen ihmisen kanssa, vaan kaikessa on jotain puuttuvaa. Jotkut sanovat, että tulisi pysytellä kaukana mielisairaista naisista, mutta on kuitenkin niin, että monesti tavalliset keskinkertaiset naiset eivät ole yhtä herkkiä kuin monet niistä, joiden on täytynyt ottaa kantaa tietoisuudessaan omiin ongelmiinsa. Monesti mielialahäiriöt ja esimerkiksi autismin kirjo toteutuu perheissä ja suvuissa, joissa on myös monenlaista lahjakkuutta. Olen kehittynyt varmaan monen mielestä niin uniikiksi ja syvälliseksi, että tavalliset ihmiset monesti kavahtavat tällaista poikkeamista. Jos haluaisin vielä parisuhteeseen naisen kanssa, pitäisi hänen olla huippuälykäs ja vakavasti vakaviin asioihin suhtautuva ihminen. Mielestäni se on tärkeää, ettei loukkaa ihmisiä eikä pidä heitä liian vähäpätöisinä, ihmisiä on arvostettava heidän hyvistä puolistaan ja tuotava ne esille. Olen myös alkanut ajattelemaan, että ihmisen omatunnosta kertoo monesti se, miten he suhtautuvat eläimiin, ja monesti on niin, että miehet eivät läheskään yhtä paljon arvosta eläimiä ja suhtaudu niihin niin myötätuntoisesti kuin suuri osa naisista. Olen alkanut ajattelemaan, vaikka joku on voinut joskus pitää minua sovinistina, että naisissa on parhaimmassa tapauksessa enemmän hienostuneempia luonteenhyveitä kuin tavallisissa raaoissa, kovissa ja maailmaan ja ihmiseen umpimielisesti suhtautuvissa miehissä. Miehet ovat monesti itsekeskeisempiä ja omien halujensa kautta maailmaa arvottavia ihmisiä kuin useimmat naiset, vaikka nainen ei olisikaan millään henkisen kyvyllisyyden alueella varsinaisesti lahjakas. Se että pystyy näkemään myönteisiä asioita pienemmissäkin ja vähäpätöisemmissä asioissa kertoo minun mielestäni kehittyneestä ihmisluonteesta, joka suhtautuu maailmaan oikealla tavalla. Monesti avoimuus, myönteisyys ja ihmisten suvaitseminen ei edes vaadi sellaista, että tällaisista asioista jaarittelisi kolmatta liuskaa, vaan monesti se kertoo aristoteelisesti ilmaisten luonteen hyveistä, jotka eivät aina liity älykkyyteen ja henkiseen kyvyllisyyteen. Naisten rauhanhenkisyyttä ja inhimillisyyttä tulisi korostaa enemmän, vaikka kuten joku on sanonut, niin monesti naisten halu korostaa feminismiä ja paasata metoo-hölmöilystä on vain narsistisuuden osoitusta, koska tällaiset feministit eivät ole keksineet muutakaan tapaa saada ääntään kuuluviin heikkolahjaisten ihmisten parissa. Toimittajat ja sosiaalitieteiden dosentit ovat monesti kovimpia feministejä (olivat sitten naisia tai miehiä), ja kuten Loka Laitinen on todennut, monesti maatalojen emännät ja työläisnaiset ovat rehellisempiä suhteessa itseensä ja sukupuoleensa. Feminismi on vain pienen naisten joukon promotoima aate, joka näiden naisten asemien takia saa niin suurta huomiota ja painoarvoa nykyaikaisessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Taiteilijat ovat monesti herkempiä ja eivät suhtaudu välinpitämättömästi maailmaan, koska he voivat huomata suurta pienissä asioissa. Tuossa lahjassa jokaisen vakavan ihmisen tulisi pyrkiä parantamaan omia kykyjään.

Vaarinottaminen tarkoittaa Wahrnehmungia

On huolestuttavaa ja pelottavaa, että suomalaiset nuoret eivät enää osaa saksan kieltä. Tämän vuoden keväällä vain yksi prosentti ylioppilaista kirjoitti pitkän saksan ylioppilaskirjoituksissa. Monet ihmiset sanovat, että saksalainen kulttuuri on monessa mielessä läheisin kulttuuri suomalaiseen kulttuuriin nähden. Asiallisuus, jämptiys ja suoruus ovat arvoja Suomessakin, vaikka onkin sanottava, että saksalaiset ovat tiukempia työetiikaltaan kuin suomalaiset. Joskus kerran tulin teini-ikäisenä Saksasta ja matkustin junalla Tikkurilasta Kuopioon. Silloin junassa ollut myyntikärry ei tullut vaunuuni asti, ja työntekijä ilmoitti kuulutuksella, ettei pystynyt käyttämään junan hissiä. Tuollaista ei voisi koskaan tapahtua Saksassa, koska siellä kaikki tehdään perinpohjaisesti. Henkinen lujuus ja varmuus ovat ominaisuuksia, jotka korostuvat etenkin saksalaisessa kulttuurissa ja saksan kielen välityksellä myös suomalaiset ovat saaneet niistä osansa. On sanottu, että saksalaiset ja suomalaiset ovat Euroopan suurimpia soturikansoja. Vaikka lisäisin edelliseen serbit, on kuitenkin sanottava, että saksalaiset kulttuurivirikkeet ovat aina lisänneet ryhtiä suomalaisiin. On selvää, että esimerkiksi kaupan alalla suomalaisten tekemiset Saksasssa ja saksalaisten kanssa vaikeutuvat, koska englannin kielellä tapahtuvat myyntipuheet eivät herätä saksalaisissa samankaltaista luottamusta kuin jos kaupan tekeminen tapahtuisi saksan kielellä. On myös totta, että saksalaiset eivät osaa englannin kieltä yhtä hyvin kuin suomalaiset, vaikka nyt esimerkiksi entisillä Itä-Saksan alueilla. He eivät halua sitä käyttää, koska he tajuavat oman kulttuurinsa merkityksen ja miten kieli voimistaa sen vaikutusvaltaa. Onhan esimerkiksi niin, että ulkomaiset elokuvat ja sarjat monesti dubataan saksaksi Saksan televisiossa. Englannin vaikutusvallan myötä myös Suomen viralliset kielet suomi ja ruotsi vähentyvät merkityksessään, sillä on jo nykypäivänä tyypillistä, että nuoret saattavat menestyä englannin kielessä paremmin kuin omassa äidinkielessään. Esimerkiksi espanjan tai japanin opiskelu ei tue suurella tavalla suomalaiseen kulttuuriin liittyviä pyrkimyksiä. Suomalainen yliopisto oli pitkään eniten saksalaisesta kulttuurista virittynyt ja saksan kieli tunnettiin etenkin tieteen kielenä, mistä myös monet suomalaiset sukupolvet omaksuivat tieteen etiikkaa – kaiken tutkimuksen ydinalueet olivat Material und Methode. Saksan kieli on myös hyvin katu-uskottava kieli, koska se kuulostaa lujalta ja lauserakenteet ja syntaksi ovat loogisia ja järjestelmällisiä. Ruotsin kieli on paljon lähempänä indoeurooppalaisena kielenä saksan kanssa kuin suomen kieli. Sen takia Ruotsissa nuoretkin opiskelevat paljon aktiivisemmin saksaa kuin suomalaiset nykyään. Saksalainen kulttuuri on monessa mielessä toiminta-aktiivisin ja tieteellisin kulttuuri, joka tuottaa myös taiteilijoita ja filosofeja. Voidaan katsoa suurimman määrän eurooppalaisista filosofeista olleen peräisin saksalaiselta kulttuurialueelta. Saksan osaaminen tuo ihmisiin järjestelmällisyyttä ja loogisuutta. Esimerkiksi Hackmanin pääkonttorissa Viipurissa käytettiin vielä 1900-luvulla saksan kieltä yrityksen ensimmäisenä virastokielenä. Hackmanien ohessa monet muut nykyiset suomalaiset kulttuurisuvut ovat tulleet Saksasta, ja monesti omaksuneet ruotsin kielen pääasialliseksi kielekseen. Tässäkin on kuitenkin joitain poikkeuksia, koska esimerkiksi Krohnien kulttuurisuvun jäsenistä suurin osa omaksui jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa suomen kielen ensimmäiseksi kielekseen, esimerkkinä Julius Krohn, suomen kielen ja kirjallisuuden professori. Suomalainen kulttuuri köyhtyy sitä myötä, kun saksan kielen osaajien määrä vähenee entisestään. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija

Boheemin elämää

Henri Murger kirjoitti 1800-luvun puolessa välissä kirjansa boheemielämästä Pariisissa, johon perustuen Aki Kaurismäki ohjasi ja kirjoitti elokuvansa Boheemielämää. Boheemisuudessa olennaisin asia on se, että silloin tärkein ominaisuus ja elämänarvo on vapaus. Taiteellinen ja kirjallinen luovuus vaatii vapautta, ja sitä, ettei henkisiä ennakkoluuloja ja pidikkeitä ole liian paljon esteenä luovalle työlle. Toisin sanoen: boheemin suurin vastustaja on porvari tai irvokkaammin pikkuporvari. Luova työ on sellaista, että siinä tavoitellaan uusia vaihtoehtoisia maailmoita, jossa työssä ennakkoluuloja ja esteeksi koituvia asenteita ei ole. Itse olen aina kokenut tärkeimmäksi arvoksi vapauden, jota tietysti pitää tasapainottaa vastuulla. Kirjailijat ja taiteilijat tavallisesti saavat elämässään suurinta nautintoa oman luovan ja taiteellisena työskentelyn kautta. Taiteilijat ja kirjailijat lähes kaikissa tapauksissa käyttävät päihteitä, joka on väline irrottautua Weltschmerzistä ja Ennuin lamauttavasta vaikutuksesta. Olen asunut tähän mennessä kaksi kertaa Düsseldorfissa, kerran Prahassa, kerran Pariisissa ja kaksi kertaa Englannissa. Kaikki nämä ulkomailla asumiset ovat vankistaneet boheemisuuttani ja vapautta tärkeimpänä arvona. Jotkut filosofit ovat kirjoittaneet vapaalle ja boheemiselle yksilölle olevan karmeinta aikataulutettu mekaaninen toiminta, kuten esimerkiksi koulu. Olen ollut kahteen kertaan suljetulla osastolla, joista kerroista on onneksi yli kymmnen vuotta. Mielenterveyteni on joskus järkkynyt, ja minulle on diagnosoitu Aspergerin syndrooma. Mielenterveysongelmat ja neuropsykiatriset diagnoosit ovat monesti päällekkäisiä, ja mielestäni skitsoaffektiivisen häiriön piirteet voidaan katsoa kuuluvan myös aspergerin leimallisimpiin piirteisiin. Olen ollut sekakäyttäjä ja tullut jokseenkin riippuvaiseksi rauhoittavista lääkkeistä. Olen miettinyt sitä, mikä olisi paras tapa kohdata taide sillä tavalla, että siihen saa omaperäisyyttä ja -leimaisuutta. Yliopistoaikainen kaverini on taidemaalari ja hän on valinnut tyylikseen psykedelian. Minulla on nykyään kolme hänen maalaamaansa taulua. Psykedeelinen tyyli on joskus yhdistetty lsd:hn, vaikka voisi varmaan olla yleistys, jos sanoisi kaikkien tällä tavalla maalaavien ihmisten olevan huumeriippuvaisia. Minua psykedeelinen tyyli miellyttää sen takia, koska se on varsin epäsovinnainen ja värejä on käytetty runsaasti. Voin sanoa, että ekspressionismi mutta etenkin abstraktinen ekspressionismi on tyylilaji, josta pidän etenkin voimakkaiden värien takia. Boheemi siis arvostaa vapautta enemmän kuin rahaa, vaikka toisaalta on olennaista, että kirjailijan ja taiteiljan luovasta työstä tulee myös epäsäännöllisiä tuloja, koska boheeminkin on kuitenkin syötävä muiden ihmisten tavalla. Olen suunnitellut palaavani lähiaikoina Pariisiin, koska vaikka se on kova ja julma kaupunki, elää siellä kuitenkin vielä tänäkin päivänä luovuuden ja taiteilijuuden henki. Mikä minua Pariisissa miellyttää, on se että siellä kapakat ja ravintolat muodostavat kaupungin eri alueilla oman kaltaisiaan keskuksia, joista tulee aina erilainen kokemuksensa. Vaikka on varmaan niin, että kirjailijat ja taiteilijat suurimmaksi osaksi ovat siirtyneet kapakassa työskentelyn jälkeen työhuoneisiinsa, ja että Pariisin kapakoissa tavallisin näky ovat amerikkalaiset ja aasialaiset, niin mielestäni ei ole mitään boheemimpaa kuin istua Les Philosophes-kapakassa Maraissa ja kirjoitella muistiinpanoja ja suunnitella uudenlaisia todellisuuden mallintamisen tapoja itse filosofian mielessä. Muusa ja elämänkumppani olisi kyllä asia, jonka haluaisin saada. Ongelma Suomessa on se, että lähes kaikki naiset ovat epäaitoja ja itsetunnollisesti hauraita. Naisessa tulisi olla erilaisia puolia ja hänellä tulisi olla omia harrasteitaan ja intohimon kohteita. Nykyään ajattelen, että jos nainen vaikuttaa siltä, että hän on olemassa vain miesten huvituksia varten, on tuollainen vastenmielistä ja kuvottavaa. Mutta Temptation Island-filosofia on sitä, että naiset ovat pelkästään miesten huvitukseksi ja miehet on tarkoitettu miellyttämään mahdollisimman montaa naista. Joku voisi sanoa, että tällainen ajattelutapa voi viitata elämänväsymykseen ja rappioon. En yhtään epäile sitä, ja voinkin sanoa, että elämänväsymys on tullut etenkin Beckereiltä. Minä en esimerkiksi ole koskaan harrastanut yhden yön suhteita, koska mieleni toiminta on niin voimakasta, että ruumiillinen läheisyys naisen kanssa ei onnistu, jos en voi kunnioittaa naista myös henkisesti ja kokonaisena ihmisenä. En harrasta pintapuolisia ja vähämerkityksellisiä ihmissuhteita ollenkaan. Jotkut naiset ajattelevat, että miehen tulee olla koko ajan valmis nussimaan, johon minusta ei herkkyyteni ja epäsosiaalisuuteni takia ole. Liudallisen kakaroita elämässään tekevät ihmiset ovat samalla tavalla halveksuntani kohde, ja olen alkanut omaksumaan pandojen elämänasenteen ja lajityypillisen tavan, jonka mukaan ne tavallisesti tuottavat vain yhden jälkeläisen. Se mikä minulla takaa toisinaisen tehokkaan työskentelyn on se, että nautin eniten yksin olosta ja omiin mielenkiinnonkohteisiini keskittymisestä. Sanotaan, että älykkyyden lisäksi aspergerpiirteisille ihmisille on tyypillistä uskomaton kyky keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiin. Tämä on monessa mielessä jopa tärkeämpi ominaisuus kuin korkea älykkyys. Olen varmasti itse kehittelemässäni filosofisessa järjestelmässä korostanut olennaisena totuudessa olevan oikeanlaiset ja mielekkäät merkitykset. Yhteiskuntakoneisto tekee ihmiset pinnallisiksi, koska ne hallitsevat merkityksen valtaa, koska ihmisiä on helpompi kontrolloida, elleivät ihmiset ryhdy hakemaan syvällisempiä merkityksiä. Olen muutaman kerran kulkenut Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella. Toisella kerralla en edes palkannut huoraa ja toisella ei ottanut ollenkaan eteen, vaikka nainen muistutti kansainvälistä huippumallia. Mitä se vapaus sitten tarkoittaakaan? Se tarkoittaa sitä, että oma mielen toiminta on tärkeämpää kuin pikkumielinen juoruilu ja toisten ihmisten kyttääminen. Olen joskus kirjoittanut yhteiskunnassa vallitsevasta jaetun henkisen intimiteetin tarpeesta. Taiteilijan ja kirjailijan kohdalla jaettun henkinen intimiteetti ei voi olla kovin laaja, koska muussa tapauksessa tällainen ihminen mukautuu täysin muiden ihmisten käsityksiin, eikä itsenäistä ja luovaa ajattelua enää ilmene tällaisen wannaben kohdalla. Epäsosiaalista ihmistä, joka on kiinnittynyt omiin asioihinsa, voidaan helposti pitää kaikenlaisten asenteiden ja juorupuheiden projektiokuvana. Tavallinen ihminen, joka ei tee luovaa työtä, mukautuu toisten asenteisiin ja juoruihin ja alkaa pitää siinä sanottuna asioita mallina sille, miten hän myöhemmin elämäänsä elää. Monet saattavat pitää minua hemmoteltuna kermaperseenä, jolla ei näiden ihmisten mielestä ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten ihmisten parissa toimitaan. Kuitenkin koen aina tärkeänä olevan sen, että on kohtelias ja asiallinen, eikä tuo yksityisasioitaan ja intressejään asiallisiin yhteyksiin, jota monet kaupankassat ja juoruautomaatit harrastavat aktiivisesti. Mielestäni Saksa on ehkä sellainen maa, jossa asiallisuus ilmenee voimakkaammin kuin missään muualla. Suomi on nuori ja kehittymätön kulttuuri, koska työnantajat eivät korosta alaisilleen, että esimerkiksi kauppaan tullaan tekemään ostoksia, eikä puhumaan asiakkaiden yksityisasioista. Jotkut ovat sanoneet minun elävän ”kuplassa”, mutta on varmasti niin, että tällaiset ihmiset ovat nimenomaan hakemassa jaetusta henkisestä intimiteetistä ohjeita sille, miten he arvoja ja asioita arvostelevat. Olen tähän mennessä kirjoittanut neljä omakustanteista pienoisproosakokoelmaa, kolme sukuhistoriikkia ja esimerkiksi joitain näytelmiä ja kymmeniä novelleja, satoja runoja ja vielä lukuisammin kolumneja ja esseitä. Lähisuvussani on paljon insinöörejä, dippainsinöörejä ja yksi teknikko. Jotkut ovat väittäneet, että minäkin vaikutan joissain tilanteissa insinööriltä, yksi kaveri on sanonut puhetapani muistuttavan Antti Tuuria, joka on myös insinöörimäinen mies. Tulen ylemmästä keskiluokasta, vaikka tietysti äitini on tuonut tähän kokonaisuuteen myös aatelisen kulttuurin. Minä en ole koskaan ollut tunkemassa aatelisten tanssiaisiin, vaikka sukulaisia siellä käy. Minä en tarvitse nimelläni osoittaa kenellekään mitään. Minun sukunimeni on oma asiani. Olen pannut merkille, että joskus kaoottiselta vaikuttavaan arkeeni saan järjestystä sillä, kun kirjoitan muistilistoja asioista, joita pitää tehdä, se pitää minut mukavasti varpaillani. Toisaalta esimerkiksi piirtäminen ja maalaaminen ovat harrasteita, joihin pitää voida heittäytyä spontaanisti silloin, kun luova vire on tuloillaan. Minulle tulee valtavasti mieleen kiintoisia aiheita, joista kirjoittaa kolumneja ja esseitä. Analyyttinen mieli ja kyky valtaisaan luovuuteen ovat myös hyviä puolia itsessäni. Sartre on ollut yksi suosikkifilosofini jo peruskoulusta alkaen, ja hän on myös hyvä esimerkki boheemista kirjailijasta ja filosofista. Joku voisi kysyä, esimerkiksi eksistentialismiin viitaten, että onko loppujen lopulta mitään olennaista sellaisessa todellisuudessa, jossa olennaista on vain rajoittamaton vapaus. Työn teko on olennaista, ja boheemisuus vaatii sitä, että työn tekeminen on vapaampaa kuin esim. vaikka kirvesmiehellä. Olen miettinyt dekadenssia, joka tarkoittaa rappion romantisointia. Vaikka joku voisi väittää sen olevan pelkästään huono asia, ainakin pikkuporvarillisten ihmisten mielestä, on siinä myös jaloutta, koska dekadentin todellisuuden alla on pitkän aikaan vanhoissa kulttuurisuvuissa ilmeneviä ominaisuuksia, joista yhdeksi lasken esimerkiksi sukuylpeyden ja sukukeskeisyyden. En tiedä: voi olla niin, että oman epäsosiaalisuuteni ja itsessä pysymiseni on aiheuttanut tarpeen muodostaa omia filosofisia käsityksiä ja muodostaa niistä loogisia kokonaisuuksia ja järjestelmiä. Minulla on aina ollut halu nähdä maailma omalla tavallani ja siitä tulee boheemisuuteni. Merkittävin esimerkki boheemista taiteilijasta sukuni piirissä on varmasti Adolf von Becker, joka etenkin taiteellisen pedagogin työllään muodosti tärkeän osan Suomen taidehistoriassa olemalla monen Suomen taiteen kultakauden suurimpien taiteilijoiden opettajana. Adolf von Becker asui suurimman osan elämästään Ranskassa ja Sveitsissä, jossa hän nuoremman sisarensa Anna Carolina Augustan tavalla käytti ranskalaistettua nimeä ”de Becker”. Aion järjestää Pariisiin plakaatin, jossa kerrotaan Adolfin asuneen tietyssä kiinteistössä tiettynä aikana. Tiedän ainakin kaksi osoitetta, joissa hän on Pariisin Montmartressa ollessaan asunut. Toinen on Rue des Martyrs ja toinen Rue Hegesippe de Moreau. Aion kirjoittaa Adolfista elämänkerran, ja aion perehtyä etenkin Ranskassa Adolfin henkilöhistoriaan. Toisesta sukulaisestani runoilija Uno von Schrowesta aion kirjoittaa ainakin jonkinlaisen elämäkerrallisen artikkelin, jonka sitten julkaisen jossain aikakauslehdessä. Sanoisin, että monessa mielessä aatelista ihmistä määrittää kaksi binaarista vastakohtaa, joista toinen on vapaus ja toinen kurinalaisuus. Aatelin historiassa on aina ollut niin, että sukulaiset voivat olla etenkin sotilaita ja samalla aikaa toiset taiteilijoita ja kirjailijoita. Sukujuureni Ranskassa johtavat Lillen alueelle, jossa sielläkin olen kokenut monen muun paikan ohessa yhteenkuuluvuuden tunnetta paikkaan. Lähin ranskalainen esisukuni on de la Motte, jonka kantaisä Samson de la Motte muutti hugenottien vainoamisen takia Ruotsiin ja hänestä tuli lopulta kenraalimajuri Ruotsin armeijaan. Olen aina korostanut sitä, miten aatelisesta taustasta tulevan ihmisen on tunnettava oma alkuperänsä ja esivanhempansa, vaikka toisaalta voi olla niin, että liiallinen sukulojaalisuus voi aiheuttaa epäomaperäisyyttä ja luovuuden katoamista. Haluaisin kirjoittaa suvustani kirjan "von Becker-suvun kartanot ja maatilat". Tätä varten minun tulee vielä vierailla pieteettiä kokevien kartanoiden nykyisten omistajien luona tutkimassa heidän papereitaan ja piilotettuja aarteita. Minun pitäisi varmaan ruveta taas maalaamaan ja piirtämään enemmän. Pianoni on ollut vuosikaudet porukoilla Pohjois-Savossa, vaikka varmaan omassa kämpässäni sille olisi huomattavasti enemmän käyttöä. Viulu ja kitara minulla on itselläni ja niitäkin pitäisi soittaa enemmän, että soittovire ja -kyky pysyisi voimassaan. Minulla on kirjoittamisen suhteen aina ollut ns. monta rautaa tulessa, ja mielestäni tuo tyyli ja tapa sopii minulle mainiosti. Ainakin silloin saan enemmän asioita tehdyksi. Varmaan siinä mielessä minulla voi olla jonkinlaisia adhd-piirteitä, eli keskittymiskykyni on loistava, mutta minulla pitää olla samanaikaisesti useita hankkeita tehtävänä. Tavallisesti luenkin ainakin kymmentä kirjaa samanaikaisesti. Aiheita minulle tulee jatkuvasti mieleen, joista lähes kaikista voisi tulla jonkinlainen omaperäinen ja lahjakas kuvaus milloin mistäkin aiheesta. Joku tyttö on joskus sanonut minun muistuttavan Baijerin kuningas Ludwigia, koska hänkin pelkäsi intimiteettiä toisten ihmisten kuten naisten kohdalla. Minulla on tosiaankin vaikeuksia päästää ihmisiä lähelleni. Tämä asia johtuu herkkyydestäni mutta toisaalta myös epäsosiaalisuudestani, joka on monessa mielessä herkkyyden seurauksen tulosta. Osaan kirjoittaa kohtalaisen hyvin, soitan aika hyvin ja maalaan ja piirrän säännöllisesti. Kuitenkin taiteellinen lahjakkuuteni korostuu varmasti eniten musiikissa ja tarkemmin sanottuna klassisessa musiikissa. Olen todellakin ollut aina hemmoteltu, koska sellaisesta taustasta taiteilijaluonne tavallisesti syntyy. Minun pitäisi kirjoittaa enemmän myös fiktiota ja runoja. Olen suunnitellut mielessäni oopperalibrettoa, uusia näytelmiä ja ainakin kabareita ja revyitä. Tuollaisissa aiheissa voisi olla monipuolisesti taiteellinen ja korostaa yhtä ja syvällistä estetiikan mallia, esimerkiksi Richard Wagner nimitti oopperoitaan kokonaistaiteeksi, josta tulee kuvaava nimitys Bühnenfestspiel. Muistutan aristokraattia siinä mielessä, että pidän sekä kaupungissa ja maalla olemisesta. Maalla oleminen tietysti liittyy siihen, että silloin ollaan sukutilalla tai kesäasunnolla. En voisi kuvitellla asuvani maaseudulla muualla kuin sukutilalla. Aion muuttaa lähiaikoina takaisin Pariisiin, ja siellä tulen viettämään boheemin elämää niin kuin sitä on romantisoitu. Olen käynyt siellä 10-20 kertaa, minkä lisäksi olen tietysti myös asunut siellä aiemmin. Pariisi inspiroi minua, vaikka turisteja siellä on valtava määrä. Mika Waltarin aikaan siellä ei varmasti ollut samanlaisia turistilaumoja kuin nykypäivänä. Aion kohentaa taiteellisia ja kirjallisia lahjojani kirjoittamalla entistä useampaan lehteen Suomessa, mutta myös lehtiin etenkin Englannissa ja Ruotsissa. Kielitaitokin pysyy yllä ja paranee samalla kun kirjoittaa lukemisen lisäksi eri kielillä. Teen tutkimustyötä, luen, kirjoitan ja käännän, minkä lisäksi olen kiinnostunut opetustyöstä.

Alexander von Schönburgin kirjan Tyylikkään köyhäilyn taito luvusta Köyhyyden sankareita: Helmut Berger

Haastattelu oli minulle yksi vaikeimmista koskaan tekemistäni. Pidän hänestä, meistä on tullut ystäviä, mutta journalistisesti merkittävä uutinen hänestä saattoi kuulua vain: Helmut Berger, aiemmin juhlittu eurooppalainen tähtinäyttelijä ja luultavasti maailman kaunein mies, jota sekä Hollywood että Cinecitta palvoivat, on laskeutunut supertähden olympokselta kuolevaisten keskuuteen. Hänen rahansa on lopussa, hän on menettänyt asuntonsa Roomassa, nyt hän asuu Salzburgissa äitinsä luona. Koska sosiaalista alamäkeä pidetään meidän aikanamme häpeänä, Wienin julkea lehdistö oli jo useaan otteeseen pitänyt rähjäiseltä ja juhlissa usein juopuneelta vaikuttunutta Bergeriä pilkkanaan. Olimme sopineet tapaamisen Österreischicher Hof-ravintolaan, joka on nykyään nimeltään Sacher Salzburg. Sisään tuli pultsarilta näyttävä mies, josta samalla säteili sellaista ylevyyttä, että jokainen sattumalta hotellin aulassa oleileva väistyi vaistomaisesti syrjään seuratakseen kunnioittavan etäisyyden päästä näytelmää, jona Helmut Bergerin saapumista saattoi pitää. Hovimestarin katseessa käväisi tosin häivähdys paniikkia, kun Berger avasi aulan lasisen heilurioven tukka pörrössä heittäen pashmina-huivin provosoivasti olkansa yli. Samaan aikaan hovimestarin silmistä näkyi myös se, että tämä mies on Mozartin jälkeen kaupungin kuuluisin poika, hän on koskematon, ja jos joku japanilainen turisti kauhistuu, kun Berger lipoo kieltään hänen edessään ja vääntelee kasvojaan demoni-irvistyksiin, niin sille ei voi mitään. Edes Itävallan Arkkiherttua Kaarle, joka seisoi aulassa sarkainen pikkutakki päällään keskustellen jonkun kanssa, ei räpäyttänyt silmiänsäkään, kun rivosti elehtivä Helmut Berger luotsattiin hänen ohitseen. Sitten alkoi lounas, jota varten hotellin johto kaukonäköisyydessään antanut panna talvipuutarhan käyttökuntoon. Koska Berger on ollut nuoruudessaan tarjoilija, hän tietää vieraanakin, mitä tällaisissa paikoissa on odotettavissa. "Herra Berger, saanko suositella teille hummeria?" huomaavainen tarjoilija kysyi. "Onko lihat irrotettu?" "Luonnollisesti. Nauhamakaronin, voikastikkeen ja valkoisen tryffelin kera." "Oletteko menettäneet järkenne? Ei pastaa, ei voikastiketta! Hävytöntä! Minun hummerini päälle tulee korkeintaan hieman vinaigrette-kastiketta! Onko teillä sitä? Tai sitruunaa?" Keskustelumme yksityiskohtia on vaikea toistaa, koska se kulki enimmäkseen omia ratojaan, mikä johtui näin jälkikäteen älyvapaasta ideasta tilata viiniä. Mutta Berger hallitsee yhä edelleen aivan valtavan valikoiman eleitä, ja on lumoavimmillaan silloin, kun hän ei yhtäkkiä enää haluakaan puhua jostain aiheesta - mitä sattuu usein - ja teeskentelee äärettömän väsynyttä: hän katsoo silmiin ja liikuttaa etusormeaan ilmassa kuin tuulilasinpyyhintä. Jos se ei auta, eli vastapuoli pysyy tiukkana ja yrittää muotoilla viimeksi esittämänsä kysymyksen uudelleen, hän antaa päänsä vaipua lautaselleen ja nostaa sen taas - huivissaan grillatun hummerin palasia vinaigrette-kastikkeella. Haluaisin kirjoittaa jälkimaailmalle vain muutama huomion tästä rasittavasta ja silti mukavasta lounaasta: Helmut Berger, promiskuiteetin ja biseksuaalisuuden keulakuva, joka oli väittänyt omaelämäkerrassaan pari vuotta aikaisemmin, että seksi on parhaimmillaan silloin kun kyse on pelkästä halusta, ilman imartelua sitä ennen tai sen jälkeen, totesi nyt 60-vuotispäivänsä alla, voipuneena, vähän vinaigrettea hummerinsa päälle valuttaen: Tiedätkö seksi ilman rakkautta on...Hyi...C'est rrrrien! Sen voi unohtaa! Vähän aiemmin hän oli vielä julistanut haastatteluissa, että oli kärsinyt koko elämänsä ajan lapsuutensa katolisesta seksuaalimoraalista, koska huono omatunto iski häneen heti, kun hän ajatteli seksiä. Tällä lounaalla hän sanoi: "Ne syyllisyydentunteet, jotka tukahdutin silloin suurella vaivalla...ne olivat kuiskauksia, ehkä suojelusenkelini. I decided not to listen". Sitä paitsi oli muka yhä vaikeampaa irstailla enemmän kuin muut. Kun koko Rooman yläluokka sortui kokaiiniin seitsemänkymmentäluvulla ja häipyi yhtä mittaa vessaan sitä nuuskaamaan, Bergerillä ei ollut muuta vaihtoehtoa saadakseen muut näyttämään sovinnaisilta kuin nauttia julkisesti suuria määriä mainittua myrkkyä. Hän teetti pienen kultaisen imupillin, jota hän kantoi sitten ketjussa kaulassaan. Myös kullattu partakoneenterä kiteiden pienentämistä varten oli aina hänen kätensä ulottuvilla. Hänen suurimmat roolinsa - on myönnettävä: ne olivat todellakin erittäin suuria rooleja - olivat jo siihen aikaan takanapäin: nuori perijä Martin von Essenbeck Luchino Viscontin elokuvassa Kadotetut (1968), keuhkotautinen, hemmoteltu yläluokan poika Vittorio de Sican Finzi Continin puutarhassa ja lopuksi Ludwig II. Kolmekymmentävuotiaana Helmut Berger oli maailman kysytyin nuori miesnäyttelijä. Hänestä oli aivan johdonmukaista pitää elämää siitä lähtien näyttämönä niin kuin Shakespeare ja esittää itse itseään. Kun hänen suuri suosijansa Visconti kuoli 1976, Helmut Berger valitsi roolin, josta oli tuleva hänen elämänsä rooli: hulluksi tullut leskimies, joka käyttäytyy moitteettomasti vielä irstaillessaankin. Kerran hän oli Monte Carlossa Grimaldien ruusujuhlissa sellaisessa kokaiinipöhnässä, ettei hallinnut enää sulkijalihaksen toimintaa, vaan töhri valkoisen smokkinsa takapuolen niin, että oli pakotettu istumaan aamukuudelta päättyneiden juhlien loppuun tiukasti paikallaan, milliäkään liikkumatta. Bergeristä tuli elostelun perikuva. 50-vuotisjuhlansa hän vietti kreivitär d'Estenvillen talossa. Juhlat olivat ehkä myöhäinen loppuhuipennus, 70-luvun huolettoman turmeluksen viimeinen kapina, sovinnaisuudesta vapautumisen kohokohta ja samalla rappion mahtava loppuakordi. Monet, jotka silloin juhlivat roomalaisen barokkityylisen patriisipalatsin salongeissa, ovat joko kuolleet tai kadonneet näkyvistä. Koskaan ei enää nautittu niin valtavia määriä kokaiinia, kaviaaria ja samppanjaa kuin sinä iltana. Sen illan jälkeen kuvioissa ovat pysyneet vielä mukana Jack Nicholson, Roman Polanski - ja omalla tavallaan myös Helmut Berger. Hänelle ei ollut tarjottu enää vuosiin merkittäviä rooleja. Silti Berger eli 80-luvulla edelleen kuin olisi roomalainen prinssi maailmanympärimatkalla, aina menossa yksityissihteerinsä kanssa ja kuluttaen omaisuutensa loppuun. Hänen periaatteensa oli majoittua vain parhaisiin hotelleihin, joskin häntä haittasi yhä useammin se, että hän sai niihin porttikiellon. Münchenin Vier Jahreszeiten-hotellissa yhden sviitin kallisarvoinen sisustus sai kestää spontaania viidakkojuhlaa, jonka kuluessa Berger ja hänen vieraansa käyttivät seinillä olleita kuvakudoksia vaatteinaan ja kristallikruunuja liaaneina. Luovuttaessaan huoneen Berger maksoi tyynen rauhallisesti 90000 Saksan markan laskun, johon oli kirjoitettu maksullisten oheispalvelujen sarakkeelle: "Älkää enää vierailko hotellissamme." Juorutoimittaja Michael Graeter väittää, että Helmut Dietl oli alunperin aikonut palkata elokuvansa Kir Royal kohureportterin rooliin Helmut Bergerin, mutta oli sitten luopunut ajatuksesta ja valitsikin Franz Xaver Kroetzin, koska pelkäsi entisen huipputähden ailahtelevia mielentiloja - muistuttihan tämä vähitellen erästä kuuluisaa hahmoa mykkäfilmien aikakaudelta. Berger pulpahti vielä monessa elokuvassa esiin, Quentin Tarantinon leffassa Pulp Fiction hän vilahtaa sitaattina valkokankaalla, Dynastiassa hänellä oli rooli, mutta ohjaaja antoi hänelle potkut, koska Berger ei piitannut tämn kiellosta käydä tapaamassa Jack Nicholsonia kuvausten aikana. ("I told them to go and fuck themselves!") Sitten syksyllä 1992 paloi Bergerin Rooman asunto, yksityissihteeriä hänellä ei enää ollut. Tulessa tuhoutui Mirón, Chagallin ja Schielen tauluja, yksi Picasson keramiikkatyö, kokoelma jugendmaljakoita ja huonekaluja, lukemattomia kirjeitä ja muistoesineitä. Helmut Berger menetti oikeastaan jo silloin kaiken arvokkaan omaisuutensa. Muutto Via Nemealle merkitsi hänelle lopullisia jäähyväisiä tietylle ajanjaksolle. Hän oppi sopeutumaan tilanteeseen, käytti viimeiset rahansa ostaakseen ystävilleen lahjoja, ja kun hänet yhtenä päivänä irtisanottiin Via Nemean asunnosta, hän pakkasi sen vähän, mikä hänelle oli vielä tärkeää, ja muutti äitinsä luo Salzburgiin. Hänellä oli ollut jo nuoruudestaan asti - siitä saakka kun kävi ilmi, että Helmut oli vähän erilainen - lämmin suhde äitiinsä, eräänlainen salaliitto,. Äiti oli myös ymmärtänyt , että Helmutin oli paettava vanhempiensa olutkapakan ummehtuneesta ilmapiiristä suureen maailmaan. Nyt hän oli taas kotona, eikä sen paremmin äiti kuin poikakaan pidä sitä valitettavana onnettomuutena. Helmut Berger käy joskus kaupungilla, ostaa tupakkaa kartonkikaupalla, näpistää joskus Lidl-myymälästä lohifileen, ja jos hän jää siitä kiinni, häntä kohdellaan mitä suurimmalla kunnioituksella. Salzburgilainen kun on auttamattomasti kulttuuri-ihminen. Meidän tapaamisemme kuluessa hän sujautti kioskilla halvan muovisytkärin ja maisemakortin taskuunsa maksettuaan juuri noin sata euroa tupakoistaan. Hän tekee sellaista vastatakseen sitä roolia, jonka maailma on hänelle varannut: herrasmies, josta on tullut pultsari. Salzburgissa kävellessämme hän varoitti minua vähän väliä, että hänen on kohta yrjöttävä, ja nähdessään Mozartin syntymäkodin edessä kasan kokoon taitettuja, vanhoja pahvilevyjä hän heittäytyi niiden päälle ja esitti kiertolaista, minkä hän teki lyömättömän varmalla tyylitajulla. Tämä mies tekisi vielä vainajanakin moitteettoman vaikutuksen. Uudet roolit eivät häntä erityisemmin kiinnosta, hän sanoo nousseensa Olympokselle eikä välitä touhuta alatasangoilla. "Olen nähnyt kaiken. Pariisin, Madridin, Monte Carlon, New Yorkin, Rooman, Milanon." Tämän litanian hän lausuu kuin kyseessä olisi yksi ainoa, jättimäinen maailmankaupunki, jonka nimi säihkyy kuin briljantti. Koko ajan kävellessämme Salzburgissa hän kantoi kainalossaan käsikirjoitusta. Joku englantilainen ohjaaja oli lähettänyt sen hänelle, liitteenä kerjuukirje. Siinä Bergerille tarjottiin osaa haamuna, joka ilmestyi Aleksanteri Suurelle yhä uudelleen. Esiintymispalkkio, jota hänelle tarjottiin, oli kuulemma ilmiömäinen. Mutta käsikirjoitus oli Helmut Bergeristä täysin ala-arvoinen: "En aio tehdä elokuvaa! Basta! Je ne veux pas. I will tell them ce soir. Fuck 'em!" Ennen kuin hän pyydysti taksin, hän osti viimeisillä rahoilla, jotka taskusta löytyi - kolme mytyssä olevaa kahdenkymmenen euron seteliä - valtavan suklaarasian äidilleen ja sacherkakun Irinalle, minun vaimolleni, johon hän oli tutustunut meidän häämatkallamme. (Oltuaan meidän pettymykseksemme koko illan melko huomaamaton hän oli, illastettuaan Harvey Keitelin kanssa, liukastunut ylös noustessaan iloksemme niin, että vei melkein koko ravintolan mennessään.) Erotessamme hän kysyi vielä, enkö tulisi heille iltapalalle. "Minun äitini tekee maailman parasta pannukakkua."

Youtube-kanava

https://www.youtube.com/channel/UC5oWDG0tZ-ieP5Cco7TMXXQ