Syysilta Saaristossa (Arvid Mörnen runosta)

Storm comes quietly and suddenly from West. and propel seaweed in the air as best he likes. It's not him, it's other voices which the shooters on the cut listen to. Against a thousand foundations and coppers the sea roars. We heard that song under the roof of the home, In poems and songs under the roof of the home His arm in the fight for a people a noble cause. And this memory shapes our true destinies Now lights up in the cut-out joint arc by arc Light you too, sound through autumn's storms. with the roar of deep bays, our Swedish language. Proclaim to the people who are weak from the båffna.Flying away from the yard in our black autumn. And worships the god of time in self-whisper that the motherland is murdered in its breast. Your time is running out. What more! Who carries towards destruction your standard shall be remembered, what your song for the Nordic countries and die to defend this country

Akatemian tehtävä – suvaitsevaisuudesta ja perinteiden kunnioittamisesta

On selvää mielestäni, että akatemia – yliopisto lisää sen piirissä olevien ihmisten avaramielisyyttä ja alttiutta kaikenlaiselle luovuudelle. Nimenomaan taiteellinen ja kirjallinen luovuus vaatii sitä, että ihminen suhtautuu maailmaan ja tietoon avoimesti ilman provinsiaalisia pidikkeitä. Itseäni on sanottu luovaksi esisuvuissa, joissa monessakaan ei suuremmin luovuutta ilmene. Olen huomannut tämän esimerkiksi siinä, kun pitää havaita syvempiä ja originaalisempia merkityksiä esimerkiksi taulussa tai musiikkikappaleessa. Suvaitsevaisuus vaatii siis sitä, että ihmisellä on tietyt määrätyt ominaisuudet ja poikkeuksellinen kyky suhtautua ihmiseen ja ihmisen luovuuteen. Mielestäni on tiettyjä rajoittavia tekijöitä siinä, miten ihmiset pystyvät avoimesti tulkitsemaan ihmisestä lähtöisin olevaa kirjallisuutta tai taidetta. Siinä ei voi olla provinsiaalisia ”lukkoja”, koska monissa tapauksissa taiteilijat ja kirjailijat ovat pystyneet nousemaan niiden yläpuolelle, ja tällaisten ihmisten taiteen kokonaisvaltainen ymmärrys vaatii yhtä laajaa ymmärryksen horisonttia kuin mitä taiteen tai kirjallisuuden luojalla on ollut. On kuitenkin sanottava, että nykypäivänä on yleistynyt Suomessakin merkityksetön kioskikirjallisuus, joka syntyy ihmisten kanssa juoruamisesta ja elintasosta nauttimisesta. Tällaiset ”kirjailijat” ovat kollektiivissaan toistensa kopioita, ja he voisivat varmasti sopia vuorotellen toistensa kirjojen kirjoittamisessa vuorottelemisesta. Hemingway on sanonut asian hyvin: kirjailijan tulee keskittyä itsenäisesti oman taiteensa purkamiseen ja muotoilemiseen, eikä siihen kuulu kanamainen juoruilu ja samppanjan kurlaaminen toisten samanlaisten ”kirjailijoiden” kanssa. Yliopiston kautta yksilö saa myös käsityksen periaaatteista ja perinteistä, jotka ovat aina ohjanneet tietoa hamuavia ihmisiä. Liberalismi on helppoa lukea yliopiston sivutuotteeksi, koska tärkein periaate yliopistossa on se, että ihmiset jakavat toistensa kanssa halun tiedon hankkimiseen ja oman ihmiskäsityksensä ja maailmankuvansa laajentamiseen. Koska nykypäivänä mielestäni yliopistossa olevien ihmisten käsitys tieteestä on harventunut ja laajentunut, olisi tietysti opetettava opiskelijoille etenkin tieteen etiikkaa. Material und Methode – tämä periaate on yksi niistä asioista, minkä perusteella tiedettä tulisi tehdä jatkossakin. Sivistysyliopisto ja yliopiston poikkeuksellisuus ihmisen pintapuolisten käsitysten muokkaajana ovat tärkeitä periaatteita. Sanotaan, että sivistys Suomeen tuli Kangasniemeltä, vaikka ainoa yliopisto oli Turussa. Tämä sanonta liittyy Reinhold von Beckeriin, joka käytti ensimmäistä kertaa Suomessa ”sivistystä” sanan nykyaikaisessa merkityksessä. Ylioppilailla on hänenkin aikanaan ollut itsenäinen tehtävä sivistysideaalin ylläpitämisessä ja toimimisessa koko valtakunnan hyväksi. Sivistysyliopiston ideaaliin liittyy ehdottomasti akateeminen vapaus ja myös oikeus ottaa vastaan sellaista opetusta ja opiskelua, jonka yksilö laskee sivistyksen ideaalikseen. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija

Arvojen tunnustamisesta ja löytämisestä

Mielestäni arvoja voidaan jaotella objektiivisiin ja subjektiivisiin arvoihin, - ihmiset voivat edustaa niin todellisia kuten vähemmän todellisia arvoja. Mielestäni arvottaminen alkaa yksilöstä, jonka kautta arvoharkinnan avulla yksilö voi päästä käsiksi objektiivisiin arvoihin. Mikä sitten erottaa subjektiiviset ja objektiiviset arvot. Subjektiivinen arvo ei ole universaali ja yleistettävissä oleva, se siis jakaa hyvän epätasaisesti ihmisten keskuuteen. Subjektiivinen arvo on siis etenkin ristiriitainen, reaktiivinen ja relatiivinen. Objektiivinen arvo löytää jonkinlaisen intersubjektiivisuuden mahdollisuuden ihmisten päämäärien ja pyrkimysten yhteydessä. Tällaiset arvot, jotka alkavat minuudesta ja jotka löytätävät ulkoisessa ihmistenvälisyyden, ovat siis etenkin toimintakykyisiä ja vastauksen antavia ihmisille. Subjektiivisuus arvoissa perustuu etenkin itsekkyyteen ja provinsiaalisiin pyrkimyksiin. Subjektiivisuus on aina itsekkyyttä ja välistä vetoa. Se on selkeästi myös korruptioon johtava tiet. Ja ei ole todellakaan niin, etteikö korruptiota löytyisi jokaikisestä ihmisten muodostamasta yhteisöstä – myös Suomesta. Etiikka ja arvofilosofia liittyvät merkittävällä tavalla toisiinsa, ja sen takia kouluissa tulisi opettaa jo alakoulusta alkaen arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä, jossa oppilaat voisivat tiedostaa omia arvojaan ja mahdollisesti muokkaamaan niitä sellaiseksi, jonka yhteydessä he voivat realisoida omaa arvorakennettaan ja asenteitaan. Muistan, että kun minä olin koulussa, ei antiikin arvoja, filosofiaa, taidetta, valtiomiestaitoa tai edes historiaa opetettu. Suomalaisen yhteiskunnan päättäjäjoukossa elää etenkin historiattomuus, minkä takia kaikenlaisista sosiaalipolitiikan opiskelijoista ja diplomi-insinööreistä tulee monesti parlamentin jäseniä. Suomenkielisen Suomen historia on todella lyhyt, ja sen takia kaikessa noudatetaan vain käytännöllisyyttä ja kiistelyä, koska historian pituus tavallisesti määrittää sen, miten tietoisia toiset ihmiset ovat toistensa ajattelusta, kuinka hyvä itsetunto yksilöillä on ja miten tiettyjä tärkeitä asioita arvostetaan. Mielestäni Iso-Britannia on esimerkki kulttuurista, joka on vanha ja jossa sen takia kunnioittaminen on aitoa. On varmaan pysyvä totuus, että mitä alemmasta yhteiskuntaluokasta ihminen tulee, sitä alttiimpi hän on uskomaan juoruja ja kokemaan alemmuudentunnetta vaikkapa niin merkityksettömän asian kuin raha yhteydessä. Sitten jos on sattunut saamaan paremman itsetunnon, on se jo monelle asenteellinen juttu – se kuvittelee olevansa meitä parempi! Suomalaisessa yhteiskunnassa kansalaiset eivät ole koskaan suuntautuneet aktiivisesti seuraten poliitikkoihinsa. Sanotaan, että kansa ansaitsee sellaiset poliitikot, jotka se saa. Ja tämä suomalaisen yhteiskunnnan historian vaatimattomuus on varmasti syy siihen, minkä takia ihmiset eivät ole omaksuneet antiikin arvoja esimerkiksi monien keski-Eurooppalaisten kulttuurien tavalla. Muistuu tietysti mieleen Tacitus, joka kirjoitti fenneistä, joita hän kutsui Euroopan tyhmimmäksi kansaksi. Päälle pari tuhatta vuotta on kulunut hänen jälkeensä ja muutosta ei näy lähimailla. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija

Postmodernista jääkaappimagneettifilosofiasta

Nykyään filosofian opetus jopa yliopistossa ei sisällä itseensä kovin kummoista omalaatuisuutta. Postmoderniksi kutsutaan asennetta, jossa ollaan siirrytty modernin uudistuskauden jälkeiseen aikaan. Ja se todellakin näkyy filosofian opetuksessa. Muistan lukion filosofian tunnilla katsotun dokumentin, jossa nimenomainen postmoderni tutkija ylisti itsetyytyväisesti virnistellen Aristotelesta ja mainitsi olevan mahdotonta, että kukaan pystyisi samanlaiseen omaperäisyyteen ja syvällisyyteen kuin hän. Mielestäni tuo oli jonkinlaista oppilaiden lannistamista ajatukseen, jonka mukaan aiemmin eläneet taatat ovat historiassa ainoita uudistajia, ja nykypäivänä kenenkään ei tarvitse edes yrittää omaperäisempää ajattelua – järkevämpää uraputken kannalta on tehdä tulkintoja ja kommentoida. Miksi tulkintojen tekeminen aiemmista tulkinnoista ei sitten ole järkevää? Se madaltaa koko filosofian historianaikaisen tehtävän, jonka vuoksi menneiden ajattelijoiden pyhiä sanoja ja saarnoja tulkitaan suojahanskat kädessä ja suurennuslasin avulla menneen ajan hauraista papyruksista, jotka kiinnostavat vain jollain tavalla poikkeavia ihmisiä . Mielestäni filosofian opetusta tulisi lisätä lukioon ja kannustaa oppilaita valitsemaan samanaikaisesti uskonnon je elämänkatsomustiedon kursseja. Filosofian tehtävä on etenkin ajatuksen lentoon laittamista, uudenlaisen ajattelun esiin saamista. Mielestäni filosofian historia ei ole minkäänlainen realistisesti tulkittava reliikki. Mielestäni filosofian historiasta voidaan tietysti saada virikkeitä ajatuksien suuntaamiseen, mutta sen kummempaan riippuvuussuhteeseen ihmisten ei tulisi sen takia itsessään juuttua. Monesti filosofian historiassa vielä tänä päivänä näkyvät ihmiset kuten esimerkiksi Simone Weil, Immanuel Kant tai Ludwig Wittgenstein ovat olleet persoonallisuuden rakenteeltaan jokseenkin poikkeavia ja idiosynkraattisia toiminnaltaan ja ajattelultaan, ja tässä yhteydessä tulee esiin se, että koko filosofian harrastaminen on aina ollut jokseenkin anomalian tavalla näkyvää epäsosiaalisuutta. Ne jotka ovat voineet keskittyä ajatteluun, ovat monesti olleet niitä, jotka ovat saaneet jotain omaperäistä filosofian historiaan. Filosofia on mielestäni olennaisiin asioihin keskittymistä, jossa tavanomaista todellisuuskäsitystä on ravisteltava niin, että epäolennaiset asiat irtoavat ja pysyvyydet jäävät jäljellle. Todellinen pysyvyyksiin perustuva ajattelu on aina epäsosiaalista toimintaa, koska suurin osa ihmisistä eivät sitä harjoita. Enemmän kuin juututaan filosofian historian kommentointiin ja toisten käsitteillä nokkelointiin itseensä mieltynyt pätevä virne naamalla, voitaisiin kiinnittää huomiota esimerkiksi historian filosofiaan. Spenglerit ja Toynbeet tuntevat tietysti lähes kaikki. Myöskin filosofian ei tule ajautua saarislaiseksi jääkaappimagneettifilosofiaksi, joka antaa kaikille sen mitä he haluavat. Filosofia on nimensä mukaisesti viisas rakas, eikä huora, joka muovaantuu muiden päämäärien takia. Filosofia ei kuulu kaikille, mutta lähes jokainen voisi hyötyä jossain vaiheessa sen opiskelusta. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija

Runo

Aloitan uutta sampanjointia, viinan vaikean kampanjointia. juopumuksen tietä synkkää kuljen, itseltäni elämää pidempää suljen, kossua en paljon nykyisin siedä, vaikka en kuitenkaan viskistä tiedä, viini virtaa kuin roomalaisessa tavernassa, kuplat kuin samassa panermassa, heppi ei seiso sen jälkeen kuitenkaan, kasalle se itsensä sittenkin luikertaa, mutta lopulta yhdyn sinuun sittenkin, tapahtui se sitten mitenkin, on povesi uhkea kuin kermakakkusi, ja uumasi kuuma kuin vetskari jakkusi, me tulemme vielä näkemään, jotta pääsemme siitä molemmat pätemään!

Runo

Minä, "kuningas" vailla valtakuntaa, isänmaata, väärään suuntaan kääntynyt uudistaja, koska maailma ei ole valmis, ja paljon on jäänyt tekemättä. paljon on painettu ylenkatseen alle, ehkä siksi hyveestä on taivuttava, eikä paheeton ole kukaan, rakastan sinua, sitä ei kukista kukaan, se on kuin palkka - kovan saneluun, ja mitä monet muut haluavat, söpistelynne ei minua hetkauta, koska minä haluan olla suora, epärehellistä kaunisteluanne varten.

Ansioluettelo

(Menee pötköksi jostain syystä tässä blogin viestimuodossa jonka syytä en tiedä) Curriculum Vitae Syntynyt 2.8.1988 Kuopiossa Pohjois-Savossa Koulutus: Linnanpellon lukio 2004-2006 Kuopion Lyseo 2006-2007 Filosofia: laudatur, Elämänkatsomustieto: eximia, Yhteiskuntaoppi: eximia, Historia: eximia, Englanti: magna, Äidinkieli: magna, Uskonto: magna ja Matematiikka: approbatur Yleisarvosana: eximia Linnanpellon lukion stipendi 2007 Filosofian parhaasta yo-arvosanasta annettu stipendi 2007 Yliopisto Kuopion avoin yliopisto syksy 2007 Jyväskylän Yliopisto kevät 2008-syksy 2013 Vaihdossa: Kesälukukausi 2009 Heinrich Heine-Universität Düsseldorf, kuuntelin luentoja mutten suorittanut tenttejä Lukukausi syys-kevät 2009-2010 Sorbonne Nouvelle Paris, kuuntelin luentoja mutten suorittanut tenttejä Tutkintoja: Yhteiskuntatieteiden maisteri syksy 2013: pääaine filosofia, pitkät sivuaineet antiikin kulttuuri ja elämänkatsomustieto, lyhyitä sivuaineita psykologia, valtio-oppi, taidehistoria, ranskan kieli, saksan kieli Muita opintoja myöhemmin oikeustieteessä, kauppatieteessä ja kirjallisuudessa Pro Gradun tein otsikolla Osallistuva filosofia poliittisen filosofian ja sosiaalisen etiikan synteesinä. Väitöskirja työn alla vuodesta 2015, aihe: Köyhyyden eettiset tulkinnat (Poverty and its ethical interpretations), eli aihe käsittelee lähinnä yhteiskuntafilosofiaa ja soveltavaa etiikkaa. Työkokemus Teini-ikäisenä isäni alaisten mukana Niiralan Kulmassa Kuopiossa Lehtiin olen kirjoittanut pääasiassa freelancerina ja kolumnistina vuodesta 2006 alkaen: Uutis-Jousi Viikkosavo Savon Sanomat Joutsan Seutu Kangasniemen kunnallislehti Bibliofilos Turun Sanomat Helsingin Sanomat Kirjoituksia lehdissä yhteensä joitakin satoja. Blogissani tällä hetkellä jonkin päälle 1300 kirjoitusta. Olen siis toiminut pääasiassa freelancer-tutkijana ja -lehtimiehenä. Olen kirjoittanut noin kymmenen kirjaa, mm. von Becker-suvun historiikin kolmessa osassa. Tällä hetkellä suurin projektini on Professori Reinhold von Beckerin elämänkerta. Harrastukset: sukututkimus, kirjallisuus, jalkapallo, kääntäminen, draama (ooppera, teatteri), viulun- ja pianonsoitto