Ajatus tarkoittaa laaja-alaisesta systeemien toiminnasta kertovaa kokonaisnäkemystä. On selvää, että kaikki eivät suinkaan osaa ajatella samalla tavalla, koska ajattelun kehittyneisyys tulee vain opiskelemalla ja ottamalla selvää asioista. Voidaan myös sanoa, että ajattelu parhaimmassa tapauksessa vaatii myös luovuutta, koska uudenlainen ajattelu voi perustua vain luovuuteen. On kysyttävä, onko ajattelun taustalla jonkinlainen objektiivinen todellisuus, josta ajattelulla otettaisiin selvää ja niin sanotusti vain kirjatttaisiin se ylös. Tuen tietoteoriassa instrumentalismia ja nominalismia, eikä mielestäni ole mitään perustetta uskoa, että jotkut kielen sanat merkitsisivät aina jakamatta ja ikuisesti jotain tiettyä asiaa. Esimerkiksi amerikkalainen filosofi Richard Rorty on kuvannut tätä, että sanasto ei ole pysyvä vaan se kehitttyy ihmisten toiminnan ja ajattelun kanssa. Voidaan miettiä nimeämisen käsitettä, jossa käsitteillä pyritään kertomaan jostain ajattelun sisäisestä asiasta pätevää tietoa. Instrumentalismi tarkoittaa käsitteiden mielessä sitä, että siinä käsitteitä käytetään välineellisesti tavoitteen, eli totuuden ja ajatuksien ilmaisuun. Kun käsitteitä käytetään välineellisesti, ei niitä aleta palvomaan jonkinlaisina tietyn ihmisen muotoilemina korkeamman asteen käsitteinä. Esimerkiksi hyve-etiikka on tästä esimerkki. Mielestäni hyveitä ei voida pysyvästi kuvata joillakin käsitteillä, koska nämä käsitteet, joita jotkut haluavat ylläpitää eivät ole mitään jumalallisen johdatuksen termejä, vaan kaikki ominaisuudet, totuudet ja ajatukset voidaan määrittää moninkertaisesti ja vaikka samaan aikaan. Voidaan sanoa, että joitain perustavia filosofisia käsitteitä voidaan käyttää ilman sitä, että niille tarvitsisi antaa välineellinen muoto. Tällaisia käsitteitä voivat olla esimerkiksi käytäntö, teoria, yksilö, yhteisö, toiminta, ajattelu ja totuus jne. Nominalismi tarkoittaa sitä, että termejä poimitaan samalla kun poimitaan niiden kohteita. Nominalismissa ei siis ole minkäänlaista metafyysisellä tasolla ilmenevää korkeampien käsitteiden tasoa. Välineellisiä käsitteitä voivat olla sellaiset käsitteet, joilla kuvataan jotain todellisuuden ilmiötä, sitä voidaan siis kuvata erilaisilla tavoilla. Olen samaa mieltä Wittgensteinin myöhäisfilosofian tavalla että kieli koostuu tietynlaisista kielipeleistä, jotka määrittävät omassa yhteisössään oman toimintansa säännöt. Kuitenkin ilmiöiden kuvauksessakin tulisi pyrkiä yleisyyteen ja universalismiin, koska eihän filosofia voi olla erityisten yhteisöjen sisäistä toimintaa, vaan sen tulisi kuvata vapaasti ihmistä ja maailmaa siinä mitassa miten nämä käsitteet voidaan löytää yhteisjaettavasti. Esimerkiksi Claude Levi-Strauss on kuvannut, että ihmisyhteisöillä niiden kehittymisen tasosta huolimatta on paljon yhtäläisiä piirteitä, jotka mahdollistavat kaikkien yhteisöjen yleislaatuisen tulkinnan. Käsitteiden ja ilmiöiden nimien tulisi siis parhaimmassa tapauksessa olla mahdollisimman yleisiä, joka tietysti määrittää myös sitä, mistä voidaan puhua, ja tässä tapauksessa näytän lähenevän Wittgensteinin varhaisfilosofiaa. Hänen mukaansa siitä mistä ei voi puhua, täytyy siitä vaieta. Varmaan on niin, että filosofi ajattelee eri tavalla kuin kymmenen uutisten katunäkymän satunnainen ohikulkija. Tavalliset ihmiset ja etenkin naiset harrastavat puhetta, johon sisältyy monesti liioittelua, lapsellisuutta ja tarpeetonta morkkaamista tai kehumista, voidaan siis sanoa, että nainen ei osaa ajatella, koska hän pysyy subjektiivisuuden tasolla, joka määrittyy naisen sekundaarisesta ja kaiken trivialisoivasta luonteesta, johon sekoitetaan seksiä ja sosiaalisen tason tykkäämisiä ja toisten morkkaamista ja välinpitämätöntä suhtautumista. Nainen on siis provinsiaalinen ja subjektiivinen, ja vaikka tällainen tytteli lukisi yliopistossa filosofiaa, ei nainen anna filosofialle korkeinta roolia olemisessaan, vaan siihen sisältyy ja sen ylittää vaikka minkälaiset provinsiaalisuudet ja yleisen tason merkityksettömyydet. Nainen on koko ajan joukossa vaikka hän olisi yksin. Nainen ei koskaan määritä arvojaan tai ajatuksiaan yksinäisen pohdinnan kautta. Nainen etsii aina miestä ja parittelukumppania, samalla kun korkeampiin asioihin suuntautuvilla miehillä on enemmän kapasiteettia olla yksin ja tehdä jotain sellaista, mitä ei alenneta seksuaalisuudelle ja sosiaalisuudelle. Nainen on tarkoitettu uussintamista ja kakaroiden hankkmista varten, jonka hormonaalisuus on uhkana kaikenlaisen oikeudenmukaisuuden tavoittelun toteutumiselle. Nainen on etenkin tunnepitoinen ihminen, joka ei kuitenkaan tavallisesti voi kokea korkeimpia arvotunteista alkavia arvoja. Nainen toimii raadollisuuden ja banaalisuuden tasolla, mistä kertoo sekin, että he ovat niin innostuneita seksistä ja haluavat tietää jokaisen miehen pippelin pituuden. Munan suurus on monelle tavanomaiselle naiselle tärkein asia miehessä. Toisin sanoen: naisen seksuaalinen nautinto on heille tärkein asia. Voisinhan minäkin sanoa, millaisia hehtaaripilluja oman ikäiseni naiset pääasiassa ovat. Kannattaisi todellakin treenata sitä alapäätä. Loppujen lopuksi, kuten naiset aina haluavat, kaikki on hyvinkin suhteellista. Kuitenkin esimerkiksi minä olen kokenut aina sellaista elämänväsymystä seksin suhteen, ettei minusta olisi esimerkiksi erään sukulaisni kaltaiseksi häntäheikiksi. Minulla on tärkeämpiäkin asioita kuin seksi. Siinä mielessä en varmaan muistuta suuresti näiden hepsankeikkojen ihannemiestä, missä virtahevon kaltainen libido ja innokkuus näissä asioissa ovat tärkeimpiä juttuja. Nainen ei siis voi lähestyä ajattelua, koska he ovat subjektiivisia, relatiivisia, reaktiivisia, turhanpäiväisiä, banaalisia, sekundaarisoivia ja triviaalisoijia. On hullunkurista nähdä näitä vaihtoehtoihmisiä, jotka yrittävät junassa tai lentokoneessa lukea filosofiaa, josta he eivät todella mitään ymmärrä. Ajattelua ei ole tulkinta, kommentoiniti ja debatointi. Naiset hallitsevat toisten ajatuksien pyörittelemisen ja analyysin, koska he toistavat siinä sitä, miten he analysoviat miestä nähdäkseen onko tämä heille riittävän hyvä. Ajatteluksi voidaan sanoa sitä, jos minä esimerkiksi sanon, että ihmisten tulee olla riippumattomia, että he voivat edes pyrkiä ajattelemaan itsenäisellä tavalla. Riippumattomuus tarkoittaa sitä, etteivät asenteet ja ennakkoluulot ole ohjaamassa ajattelua, kohti pelkkien mielipiteiden ilmaisua. Mielipide on etenkin subjektiivinen käsitys asioiden tilasta. Ajattelussa kokemus täytyy perustella havainnoilla ja filosofisessa kielessä sillä, että käsitteet ovat riittäväm ymmärrettäviä yleisten ilmiöiden kuvaamiseen. Empiirisyys ja luonnontieteet perustuvat kokemukseen ja havaintoon, jolla pyritään saamaan käsitys luonnon ilmiöstä,, siinä siis selitetään jotain autonomista ilmiötä ja kerrotaan sen toiminnan periaatteista. Siinä mielessä naiset ahkerina puurtajina voivat sopia loistavasti esimerkiksi kemian tieteenlalan sisältämiin laboratoriokoikeisiin. Kuitenkin filosofia on universaali ajatuksien ilmaisemisen taso, joka muun muassa vahvistaa sen, etä tieteillä on oltava riittävän paljon henkistä vapautta. On mielestäni niin, että filosofiassa yksi tärkeimmistä tavoitteesta on vapauden käsitteen määritteleminen. Kun vapauden käsite on määritelty voidaan yhteiskuntafilsoofian ja soveltavan filosofian keinoin aloittaa sen toteuttaminen myös ympäröivässä yhteiskuntajärjestelmässä. Ajattelun tulee siis instrumentaalisena ja nominalistisena olla vapaata siten, että kaikkien ilmiöiden tulkinnan voi aloittaa matalimmalta mahdolliselta tasolta. Käsitejärjestelmiä voivat luoda kaikki, ja se onkin palljon parempi suunta, kuin se, että filosofian opiskelijat vielä opintojensa jälkeenkin haluaisivat vain pyöritellä jo olemassa olevia filsoofisia käsitteitä, ja vielä riippumatta siitä, onko tällaisella yksittäisfilosofilla ollut koskaan todella aitoa filosofista omaperäisyyttä. On helpompaa analysoida taatoja, jotka ovat saaneet sadassa vuodessa aikaan yhden, kaksi tai peräti kolme käsitettä, jotka ovat jostain syystä jääneet kuljeksimaan länsimaisen filosofian historiaan. Kun jollain ihmisellä on valmiiksi muotoiltu maailmankatsomus ja siihen luodut muutamat kymmenet filosofiset käsitteet, voidaan tällainen ihminen kokea liian vaikeaksi ymmärtää. Voidaan katsoa, että filosofiassa määritellään käsitteillä myös ilmiöiden välisiä rajalinjoja. Filosofia on vapaampaa kuin luonnontieteet, koska se ei perustu kokemukseen ja samanlaiseen havaintoon, vaan pääasiassa käsiteanalyysiin. Filosofia ei siis ole luonnontieteiden juoksupoika, vaan taho, joka tutkiskelee totuutta korkeimmalla mahdollisella tavalla ja välineillä. Vaikka esimerkiksi Wittgensteinin mielestä etiikasta ei voida puhua ja sen takia se on turhaa, niin mielestäni kuitenkin aikaisemmin kirkon piiriin kuuluneet dikotomiat hyvä ja paha, sekä oikea ja väärä ovat käsitteitä, joista voidaan puhua ja joita voidaan havainnoisa todellisuuden tasolla ja käsitteellisellä tasolla. Jos ei olisi etiikkaa, ei myöskään mielestäni voisi olla tapaa, jolla ihmisten toiminnan kunniallisuutta ja kunniattomuutta voitaisiin mitata puolueettomasti ja silloin ei olisi mahdollista, että oikeudenmukaisuus voisi olla vapaasti ja riippumattomasti. Silloin voitasiin olettaa että tyhmät laumanjohtajat saisivat ohjata muita ihmisiä, kuten milteipä tilanne on tässä suhteessa poliitikkojen antamissa morralilausumissa. Ihmisissä on siis niitä, jotka pyrkivät kurmottamaan muita ja niitä tyhmiä, jotka alistuvat tähän sosiaaliseen dominanssiin. Etiikka kertoo etenkin ihmisen omista rajoista ja siitä mahdollisuudesta, että hän saa elää niin kuin haluaa, kunhan se ei loukkaa muiden ihmisten samanlaista oikeutta. Ihmisten piriissä vallitsee välinpitämättömyys ja banaali paha, joka tarkoittaa epäoikeudenmukaisuutta, jota ei haluta mututaaa tai jota ei pystytä muuttamaan omien etujen takia tai sen takia, koska muut voisivat silloin ajatella tästä toimijasta jotain mitä ko. Henkilö ei halua. Kiusaajat kulkivat aina nokka pystyssä ruokalajonon ohi jo yläasteella, heti kun kivekset olivat antaneet vihjeitä laskeutumisestaan. Totaalista jengitoimintaa, jossa muiden yhtä tyhmien hyväksyntä antoi näille oikeuden toimia. Jakoivathan lähinnä urheilujonneista ja kisuaajista koostunut oppilaskunnan hallitus kaikki yhdeksännen luokan oppilaille menneet palkinnot toisilleen. Ja tuon ikäisenä ei pitäisi olla minkäänlaista mahdollisuutta korruptiiviseen käyttäytymiseen.... Kuitenkin nykyään poikkeuksetta nuo sosiaalisella vallalla ilakoijat eivät ole saaneet käytännössä minkäänlaisia saavutuksia tehtyä. Kiusaajat osaavat käyttää kilttiyteen taipuvaisia ihmisiä hyväkseen, koska jos joku olisi tuonkin ruokalajonon kohdalla ruvennut tekemään vastarintaa, olisivat kiusaajat ilahtuneet kun olisivat saaneet mahdollisesti itseään heikomman provosoitua konfrontaatioon. On huimaa ajatella miten varhaisessa vaiheessa epäsosiaalinen jengikäyttäytyminen alkaa joidenkin alaikäisten keskuudessa. Totuus on aina sellainen käsite ja asiantila, jota tyhmemmät ihmiset kuten naiset ja heidän perässään juoksijat haluavat tasapainottaa sosiaalisuudella. Onhan todellakin niin, että aatesuuntien ja uskontojen perustajat ovat aina olleet miehiä, ja naiset ovat aina pystyneet seuraamaan tällaisia auktoriteettihahmoja ja renesssanssifiguureita. Naisia ei löydy poliittisten suuntien perustajien tai uskontojen perustajien joukosta, joka kertoo nykypäivänä ilmenevästä groupieilmiöstä, jonka mukaan naiset sopivat taputtamaan ja laulamaan joidenkin tehdessä yhden eteen lavalla, mutta tavallisesti niin luovia ja kunnianhimoisia he eivät olet, että he pystyisivät omaperäisyyteen ainakaan nuorella iälä. Monesti naisista tulee kultin palvojia, jotka voivat kannattajina suhtautua paljon miehiä raaemmin ja ehdottomammin oman suuntansa ohjeisiin ja noudatuksiin. On mainittava esimerkiksi Riikka Purra, joka on täysin Halla-ahon johdattelema poliitikko, ja voidaan käyttää analogiaa siitä miten Neuvostoliitossakin Leniniä seurasi suurena johtajana rahvaanomaisempi ja radikaalimpi Stalin. Naiset on tarkoitettu palvelemaan luovia miehiä. Tietysti poikkeuksiakin on, kunhan nainen on saanut sen verran itselleen itseluottamusta ja itsetuntoa, että hän pystyy muodostamaan omia ajatuksiaan. Ajatus on siis sellainen lausuma, joka antaa kokonaisnäkemyksen tietynlaisista systeemien yhteistoiminnoista. Käsitteellinen ajattelu on sitä, miten käsitteiden välisiä rajoja määritellään ja millaisia ehtoja tiettyjen käsitteiden toteutumiselle annetaan. Eli käsitteiden asettelu totuuden kuvaamiseksi on tärkeämpää kuin varsinaisesti se, että pitäisi ämpyillä ja viivytellä käsitteiden luomisessa. Siinä mielessä esiin tulee instrumentalismi ja Wittgensteinin lausuma siitä, miten kiivettyään näitä käsitteellisiä tikapuita ylös, voi niitä pitkin kulkenut heittää ne alas taakseen. Samalla tavalla näen itse omat käsitteeni. Nominalismi tarkoittaa sitä, että kaikesta pyritään saamaan nimeämällä yhdenlaatuinen käsitys. Mielestäni ihmiset voivat kuvata maailmaa ja ihmistä omilla käsitteillään, vaikka on sanottava, että tällainen käsitys perustuu etenkin ihmistieteiden sisällölliseen tuntemiseen samalla kun luonnontieteet määrittelevät itse itsensä. Kuitenkin muut tieteet kuten matematiikka, teoreettinen fysiikka ja filosofia ovat sellaisia aloja, jotka vaativat teoreettisina tieteinä paljon suurempaa lahjakkuutta ja omaperäisyyttä kuin empiiriset tieteet, jotka tarvitsevat uusien paradigmojen luomista Thomas Kuhnin teorian mukaisesti. Sen mukaan normaalitieteen tekijät (naiset) vastaavat ahkerasta puurtamisesta kunkin aikaisen paradigman mukaisella tavalla. Ja voi olla niin, että filosofista yleissivistystä hallitsevat ihmiset näkevät normaalitieteen rajoitteiden yläpuolelle ja voivat myös synteesin kautta luomaan uusia paradigmoja tai tieteellisiä vallankumouksia, joiden parissa normaalitieteen harrastajat (naiset) alkavat taas ahkerasti puurtamaan. Filosofia muutosvoimnan tarkoittaa sitä, että filosofia mobilisoidaan yhteiskuntaan ja yhteisöihin. Filosofialla voidaan kertoa esimerkiksi siitä, millaiset asiat ovat merkityksellisiä ja olennaisia ja mitkä vähemmän merkityksellisiä ja vähemmän olennaisia. Olennaisuus ja merkityksellisyys tarkoittaa siis etenkin sitä, että asioita kuvatessa kuvauksen ja ilmiön kääntämisen ymmärrettävälle kielelle tulee olla riittävän helposti ymmärrettävää. Toisin sanoen ilmiöiden kuvaamisen tulee olla riittävän universaalia, ettei sitä rajoita paikallisuudet ja provinsiaalisuudet, vaikka esimerkiksi maapallon köyhimpien alueiden yhteiskuntarakenteen ehostaminen vaatii mikrotason määritelmiä, eli soveltava filosofia pitää yleisyyksien ja universaalien periaatteiden soveltamisen kautta liittää esimerkiksi absoluuttisen köyhyyden poistamiseen ja tässä mielessä voidaan hyödyntää myös kansantaloustieteen menetelmiä, kuten esimerkiksi Pareto-optimaalisuutta ja peliteoriaa. Ihmisen motiivien kuvaus on tärkeä aisa ja tiedän yhdenkin ”kaverin”, joka kuvittelee kaiken toiminnan, sen puuttumisen tai korostumisen kertovan etenkin kullin koosta. Minä olen lopettanut tuon kautta ajattelemisen aikoja sitten, tai toisin: en ole koskaan sotkenut ajatteluuni tuollaisia asioita. Minä olen mielestäni hienontanut omia arvojani niin kehittyneelle tasolle, että minkäänlaiseen kateuteen ei ole aihetta. Mielestäni vaikuttamisen käsite on peruja nykyaikaisesta julkkiskulttuurista, jossa joku paksupäinen ihminen kuvittelee olevansa jotenkin muita parempi, ja mikä hulluinta: monesti he saavat näitä groupieita eli ilotyttöjä oman vaalikoneensa perään. Netissä tehtävien vaalikoneiden sijaan voisi olla aiheellista varustaa ja koristaa vaalikoneen, eli vaikka Valmetin tai Massikan. Sitten näillä vaalikoneilla ajettaisiin pitäjän tai kaupungin keskustaan tapaamaan äänestäjiä. Muutosvoima tarkoittaa resursseja jotka ovat olemassa muutoksen toteuttamista varten. On varmasti niin, että politiikassa ja yhteiskunnassa tärkeää on etenkin poliittisen maailmankatsomuksen perusteleminen ja se, että asioita kuvataan riittävän tarkoilla käsitteillä. On siis sanottava, että voidaan jaotella puheen ja keskustelun muodot sen mukaan kuinka tarkkaa ja eksaktia se on. Mummoni esimerkiksi sanoi minulle kerran, että pihalla oli Kröger, Lipponen ja Ismo, ja minä sanoin siihen, että olisihan siellä voinut olla joitain muitakin. Tämmöinen jaarittelun, juoruamisen, kertomisen ja triviaalisen hötkymisen taso on varmaan sellaista, mistä en ainakaan itse tavallisesti tuota puhetta. Tuollainen puhe kertoo ainakin ihmisestä, ettei se liiku millään korkealla filosofisen potentiaalin tasolla, vaan olennaista on kertoa mitä muiden ihmisten kanssa on tapahtuntu, ja eikös tuollainen ole suoranaisesti vain kertomis-juoruilua. Vain harvoin mummoni tajuaa abstraktion tasolla olevia ajatuksia ja hänen mielen ja järjenlaatunsa ei todellakaan ole kovin filosofinen. Minä en siis usein harrasta tuollaista puhetta, vaan olen vetäytynyt omaan metafyysiseen universaalisuuteeni. Ontofysiikka eroaa metafysiikasta siten, että siinä ajattelu liittyy toimintaan. Taas uusi syvällisyys eli new depth tarkoittaa sitä, että yhteiskuntaelämässä ihmisiä johdatettaisiin arvostamaan enenmmän tietoa ja totuutta kuin mielipiteitä ja sosiaalisia tykkäämisiä. Kaikki on nykyään niin, että mitään ei oteta kunnolla vakavasti, vaan kaikki ilmaisevat pintapuolisia sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyviä mielipiteitä ja tuntemuksia. Kun miehellä on virtahevon libido, on nainen kokonaislaatuisesti kiitollinen tällaiselle miehelle ja hän täyttää silloin jokaisen laatikon tikin, eli on täydellinen ihminen. Tavallisia naisia ei tulisi ottaa opiskelemaan filosofiaa yliopistoon, koska he muistavat vain toisten ajattelun, eivätkä edes yritä muotoilla omia käsityksiään, sillä siihen he ovat liian reppanoita. Kun naisfilosofi ei pysty luomaan omia käsitteitään eikä etenkään omaa maailmankatsomusta, ei hän ole todella filsoofi vaan nainen, koska filosofiksi päästäkseen ihmisen on oltava omaperäinen ja luova. On sanottu, että nainen viisastuu iän myötä, mutta mies on joko valmiiksi viisas tai sitten hänestä ei koskaan tule viisasta. Soveltava filosofia tuottaa voimavaroja ja analyysin mahdollisuuksia yhteiskuntaelämän ongelmien selvittämiseen. Tällaisia ovat etenkin eettiset ongelmat esimerkiksi lääketieteen alalla, minkä lisäksi mielestäni tulisi ottaa kantaa esimerkiksi koko yhteiskuntajärjestelmän ja vallanpitäjien hallintojärjestelmän muotoon. Filosofian avulla voitaisiin määritellä esimerkiksi kansanedustajan käsitettä jan sitä minkälaiset oikeudet ja oikeudenmukaisuuden taso tarvitaan eri puolilla yhteiskuntaa yksilöiden toiminnan mahdollistamiseksi. Oikeudenmukaisuus on siiis yksi tärkeä termi, jota on improttu niin paljon länsimaisen filosofian historiassa, etät suurin osa ihmisistä ymmrätää sen, mitä tällainen käsite todella tarkoittaa. Yhteiskunnassa on pidettävä huolta myös siitä, että kapitalismin julma muoto ei muuta käsityksiä kauneudesta vastaamaan tietynlaista elintasoesteetikkokulttuuria. Elintasoestetiikka tarkoittaa etenkin sitä, että ihmiset alkavat määritellä esteettisyyttä tiettyjen kulutushyödykkeiden ja tavarafasaadien kautta. Mainonnalla voidaan nykyisin kehitellä niin tieteellisesti päteviä manipulointitapoja, että ihmisten tulisi olla tarkkana sen suhteen, etteivät he määrittelisi kauneutta sen kautta, minkä hintaisia heidän tavaransa ovat. Jos ajatellaan vaikka Rafael Wardin töherryksiä, kuten esimerkiksi presidentti Halosen muotokuvaa, kertovat ne siitä, että taide ei aina saa hintaansa teoksen näyttävyyden kautta, vaan se määrittyy taidemarkkinoiden sisäisestä balanssista ja tasapainosta. Mutta myös imagosta, joka luodaan teoksien rajojen ulkopuolella. Filosofiassa muutosvoimana voidaan siis etenkin määritellä käsitteitä ja kertoa siitä, millaiset arvot ovat olennaisempia, todellisempia ja sovellettavampia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kuitenkaan esimerkiksi eduskunnassa ei tulisi luulla, että he voisivat siellä kehitellä käsitteitä 5,5 miljoonan suomalaisen käytettäväksi, vaan käsitteiden tulisi tulla parlamentin ulkopuolella toimivilta yksilöajattelijoilta tai ajatushautomoilta. On naurettavaa, miten pikkupoliitikot omaksuvat poliitikkojen kehittämiä fraaseja kuten vaikkapa ”tahtotila”, joka tulee varmaaan Paavo Väyryseltä. Mielesätni poliitisesta korrektisuudesta tulisi päästä eroon. Lisäksi poliitikon tulisi ilmaista arvojaan ilman, että alkaisi kiistelemään toisten poliitikkojen kanssa arvojen ja käsitteiden nyanssista. Kuitenkin parlamentissa olisi hyvä täsmentää, soveltaa ja määritellä rajoja erilaisten käsitteiden käyttämiseksi. Siihen ei riitä yksilöpoliitikon kertoma ftaasi, vaan keskustelua tulisi käydä siitä, miten käsitteitä käytetään ja mihin käsitteitä suunnataan. Esimerkiksi sellainen käsite kuin ”neekeri” ja kun Keskisarja on epäsuorasti siihen viitannut, ei mielestäni riitä sen torjumiseksi ja estämiseksi se, että se olisi jonkun vähemmistön mielestä tai paremminkin kukkahattutätipolitikkojen mielestä loukkaava käsite. Jos sillä annetaan ihmisten mielestä tarkka kuvaus ja tarkempi kuin monet muut samaa asiaa kuvaava käsitteet, ei sitä voida torjua minkään ”hyväksyttävyyden” varjolla. Se tarkoittaisi siirtymistä Orwellin 1984-romaanin hahmotustapaa kohtaan. Suurin osa ihmisistä käyttää ja vielä suurempi ymmärtää käsitteen merkityksen, niin sanojen kieltäminen tällaisella syyllä, vaikka merkitys on selvä, olisi se johtajien moraalisaarnojen kuuntelemista, jossa he eivät monestikaan pysty olemaan rehellisiä itselleen (avustaja voi kirjoittaa puheet). Politiikka on perusteltava filosofialla, politiikkaa ei siis voi olal ilman fllosofiaa. Käsitteistä voidaan siis kiistellä ja niistä voidaan havaita ilmiöiden kuvauksen mielessä tarkempia ja epätarkempia piirteitä. Käsitteen on oltava tarkka ja sen rajojen tulee olla mahdollisimman tarkasti määriteltyjä. Kuitenkin esimerkiksi ironian mahdollistamiseksi tulisi ihmisellä olla myös verbaalista lahjakkuutta ja luovuutta, eikä pelkkä tieteellinen hahmottaminen mahdollista filosofisen ajattelun käsittämistä ja sen mahdollista kehittämistä entistä tarkempaan muotoon. Käsitehistoriaa ja ja käsitteiden alkuperää ja genealogiaa tutkiessa pitäisi tunnistaa aiemmat ja kehittymättömämmät käsitteet ja niiden jälkeen tulleet tarkemmat ja eksaktimmat käsitteet. Käsitteitä kuvatessa ja arvioitaessa ei siis voida soveltaa poliittista korrektisuutta, koska se on polisiivaltion ja diktatuurin merkki. Jos käsite on sellainen minkä ihmiset ymmärtävät, ei sitä voida parlamentin sisällä kieltää, koska se on aika orwellilaista ja siinä todellakin väheksytään sananvapautta ja ihmisten oikeutta käyttää ilmiöiden kuvauksessa omia käsitteitään. Ontofysiikka tarkoittaa olemisen toiminnallistamista, eli olemisesta saadut tiedot pyritään tuomaan käytäntöön ja toimintaan mutta etenkin poliittiseen toimintaan. Se vaatii sitä, että kaikki yksinkertaisuus, teennäisyys, tyhjyys, tyhmyys ja älyllinen epärehellisyys poistetaan politiikasta. Pitäisi varmaan määritellä jonkinlainen oppikirja kansanedustajana olemiseen, koska muussa tapauksessa älyllinen epärehellisyys jatkuu ja toistuu eri tilanteissa. Ihminen on ajatteleva, tunteva ja kokeva otus ja tällaista kokemuksen ja järjen potentiaalia tulisi hyödyntää politiikassa. Vallattomat poliitikot eivät pysty minkäänlaiseen yleisyyteen, koska he pelaavat koko ajan vain omaan pussiinsa peläten samalla kaikenlaisia matalamman asteen tasoja yhteiskunnassa. Tällaiset jauhojengit kokevat vain näkyvyytensä kautta saavansa olemisen valtaa, eli sellaista, että monet alkaisivat toistamaan tällaisten ihmisten jälkiä. Esimerkiksi pääministerin toimen ei pitäisi olla minkäänlainen julkisuudessa näyttäytymisen rooli, vaan sen tulisi keskittyä periaatteiden mukaisen politiikan edistämiseen yhteiskunnassa. Niinhän sanotaan, että itsensä tukahduttaminen nautinnoilla johtuu monesti sitä, ettei tällaisela ihmisellä ole periaatteita eikä kykyä ajatella itsenäisesti. Ihmiset saaavat olemisen vapautta, kun he ottavat pientä välimatkaa jauhojengin kaltaiseen porukkaan. Loppujen lopuksi on niin, että ihmiset saavat valita oman valtansa, eikä heitä todella nykypäivänä pakoteta mukautumaan joidenkin vallan alle vain joidenkin valta-asemasta kertovien kylttien perusteellla. Olemisen vapaus siis tarkoittaa suurempaa autnomiaa, jossa ihminen pystyy esimerkiksi päättämään itse omista arvoistaan, samalla kun olemisen vallan alla olevat ihmiset joutuvat ottamaan vastaan manipulaatiota ja pakkosyöttämistä, joka on näiden ihmisten yhteiskunnallisen ja yksilöllisen vallattomuuden takia pakko ottaa vastaan. Vasemmistopuolueilta tämä käy helpommin, koska heillä on todellakin vallatonta populaatiota kannattajissaan, joka on joskus noussut myös puolueen puheenjohtajan tasolle.Vallattomat poliitikot ovat pelkästään vallantäyttäjiä, joiden poistuessa parlamentista ei jää vapautunutta tilaa vastoin kun porkkana otetaan maasta jää maahan porkkanan kokoinen kolo – tämä voi olla totuutta vain muutamien poikkeusyksilöiden (myönteisesti, ei niin kuin parlamentissa) esimerkin kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti