Gustaf von Beckerin isä oli Gustaf von Becker, joka oli upseeri, kapteeni ja maanmittausinsinööri. Hänen ätitinsä Gustava Johanna kuului Tigerstedt-aatelissukuun. Gustaf von Becker syntyi Kangasniemellä 1811, missä sukunsa omisti lukuisia kartanoita ja tuhansia hehtaareita maata. Kartanoiden joukkoon kuului mm. Ylähovi, Hännilä, Sarvikoski ja Reinikkala. Kapteeni Gustaf von Beckerin omistukseen kuului etenkin Ylähovi. Nykyinen pieni hylätty tönö, jota kutsutaan Ylähoviksi, ei todellakaan ole von Beckerien aikainen suuri kartano.
Hän meni Henkivartiokaartin suomalaisen tarkkampujapataljoonan palvelukseen vuonna 1831. Hän yleni upseerien virkaportaassa ollen vuonna 1835 vänrikki, vuonna 1838 aliluutnantti, vuonna 1840 luutnantti, esikuntakapteeni vuonna 1845, kapteeni vuonna 1847, majuri vuonna 1850 ja everstiluutnantti vuonna 1854, jona vuonna hän sai eron virastaan.
Gustaf von Becker omisti lähellä Hämeenlinnaa sijaitsevan Suvikkaan kartanon, jota kutsuttiin myös Suvikko Gårdin nimellä. Gustaf von Becker peri puolisonsa Hilda os. Lampan kautta keskellä Helsinkiä sijaitsevan Lampan talon, Hildan isä oli tiettävästi Helsingin rikkain porvari, joka oli rakennuttanut talon omaksi kaupunkiasunnokseen. On tiedossa, että Suvikas sijaitsee Vanajan kartanon lähelle ja ei ole mikään valtava tilan päärakennus. Gustafin tyttäristä Elin Leocadie meni avioon Oskar August Sevonin kanssa ja yksi heidän lapsistaan oli Signe Sevon, joka meni avioon ennen vallankumousta Ivan Polidoroffin kanssa, joka oli upseeri ja aatelista sukua.
On Ivan Polidoroffista kerrottu, että hän istui tavallisesti keisarin pöydässä, kun tämä oli käymässä Suomenlahdella. Signe ja Ivan saivat pojan, jolle annettiin nimeksi Boris. Polidoroffit pakenivat vallankumousta ensin Suomeen ja sitten sen jälkeen Brysseliin Belgiaan ja siellä sukua asustaa vielä tänäkin päivänä. Boris Polidoroff, joka siis oli 50 prosenttisesti suomalainen sai pojan, jonka nimi on Jean Polidoroff, joka siis on neljännekseltään suomalainen. Jeanilla on kaksi tytärtä – Natacha ja Astrid, jotka vaikuttavat hyvin mondeeneilta nuorilta naisilta, he siis ovat suurin piirtein minun ikäisiäni.
Toinen Gustafin tytär, Agda, meni avioon Uspenski nimisen aatelisen upseerin kanssa. Uspenskit olivat varakkaita, ja kun Hilda-mamma meni vierailemaan Pietaria lähellä olevassa kartanossa, sai hän hämmästyä, koska kyseinen kartano oli vielä Sarvikoskeakin suurempi ja koostui 26 huoneesta. Talossa oli lasiverannat, vaunut, hevoset, ratsut, tallit ja omaa palveluskuntaa. Vieraita kävi paljon, ja talon sisustus oli vanha ja arvokas. Agdan on kerrottu olleen hyvin musikaalinen ja upseerimiehensäkin opetti tietyssä vaiheessa viulunsoittoa.
Agda ja miehensä joutuivat pakenemaan monien muiden aristokraattien tavalla vallankumousta pakoon ja he muuttivat Hildalta vapautuneeseen asuntoon Hämeenlinnassa. Gustafin tytär Hilda otti vastaansa mosterina Signen kasvatikseen, koska Oskar August Sevon oli kuollut varhaisessa vaiheessa. Nuoremman Hilda von Beckerin puoliso oli Florian Jatzkowskij, joka oli ammatiltaan lääkintäupseeri ja kollegianeuvos. Signe oli kiintynyt tätiinsä ja tämän mieheen ja kutsui heitä aina ”mammaksi ja papaksi”. Gustafilla ja hänen sisaruksillaan oli kaksi kotiopettajaa: neidit von Platen ja Gainhardt. Keisarin Parolassa vierailu vuonna 1862 alkoi, kun Gustaf von Becker ratsasti uljaana joukkojensa edessä ja tevehti keisaria miekallaan. Tytär Hilda oli muiden pikkulapsien joukossa ja huusi heleällä lapsenäänellä Där är min pappa.titta på pappaa, johon keisari vastasi katsomalla ystävällisesti lasta ja samalla nyökkäämällä. Suvikkaassa liikkui paljon susia, joiden karkoittamiseksi oli valjastettu tilan mailla asuva vanha sotamies Tammi, jonka aseistukseen kuului valosoihtu ja rautakeppi.
Everstistä kerrotaan, että hän oli hyvä pyssyseppä ja teki paljon tarvittavia korjauksia työkaluihin, ajoneuvoihin ja muuhun. Hän oli myös niin taikauskoinen, että jos raitilla tuli ensimmäiseksi nainen vastaan, oli kärryt käännettävä takaisin ja uusittava lähtö. Joskus hän oli myös ko. Tilanteessa huutanut että ”käännä akka kasvos” ja oli menty lujaa vauhtia ohi, Eversti kävi usein pelaamassa korttia Hämeenlinnassa toisten upseereiden kanssa. Everstistä kerrotaan myös, että hän kiroili usein, muttei kuitenkaan naisseurassa. Hän oli iloinen seuramies, hyvä ampuja ja sai ammunnasta nuorena palkintoja. Everstillä oli oma paja, jossa hän työskenteli aktiivisesti. Kengittipä hän myös omat hevosensa.
Hilda-tytär oli suosittu miesten keskuudessa, hän kertoi myöhemmin että yksillä kutsuilla oli ollut samaan aikaan kaksitoista sulhasta, joista kolme kosi häntä. Beckereiden seurapiireihin Hämeenlinnassa kuului etenkin juhlat. Gustafin ja Hildan suosikkeihin kuuluivat miellyttävät Standerskjöldit. Kerrotaan että kerran kutsuille tuli 93 vierasta 26 kuskin kuljettamana. Myös sukuun liittyvät Svinhufvudit vierailivat, etenkin Augusta Svinhufvud. Nordenstamin patruunasta etenkin Hilda ei pitänyt: tämä kutsui vaimoaan ”rouvani vanha peruukkitukka”. Vaimo oli menettänyt hiuksensa sairauden takia. Suvikkaan juoksupoika on sittemmin korkeaan ikään ehtineenä paljastanut, että ”kyllä minä näin kuinka sinne vinttiin eversti oli hirttäytynyt. Syitä tähän ei vielä tänäkään päivänä tunneta. Ennen kuolemaansa hän oli myynyt Suvikkaan 25000 markan hintaan.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti