Yksi asia

Kyllä sinä olet kuitenkin tärkein asia siellä.

Filosofian ja maailmankatsomuksen omaperäisyydestä

Olen pannut merkille, että etenkin aiemmin monet ajatteluani analysoineet ihmiset pyrkivät tyypillisellä postmodernilla tavalla yhdistämään sen johonkin jo valmiina olleeseen ajattelun suuntaukseen. Tietysti näin tehtiin sen takia, koska se on yksinkertaisin tapa suhtautua toisten ihmisten ajatteluun. Kaikenlaista platonistista ideaoppia ja hegeliläistä idealismia on tullut ajan saatossa minuun yhdistetyksi. Kuitenkin olen viime aikoina etenkin omien käsitteiden kehittämisen avulla tehnyt omasta filosofisesta maailmankatsomuksestani omaperäisen. Yhdessä asiassa on huomioitava myös se, että minun sukuni entinen ruotsinkielisyys ei tarkoita sitä, että katsoisin hyväksi tietynkaltaisten rantaruotsalaisten olemassa olon maassamme. Olen etenkin savolaista sisämaan aatelissukua, joita löytyy monia Suomen aateliston keskuudesta. Olen aina ajatellut, etteivät rantaruotsalaiset ole varsinaisesti todellakaan minkäänlaista yläluokkaa oman ruotsin kieleen keskittyvän huomionsa takia. Sisämaan aatelinen on etenkin kaksikielinen, eikä omaan ruotsinkieleensä uppoutuva rantaruotsalainen, jotka voivat monessa tapauksessa olla samanlaisia umpimielisiä maalaisjuntteja kuin esimerkiksi jotkut suomenkieliset Rautavaaralla tai Kiteellä. No niin, olen siis mielestäni saanut kehitettyä omaa ajatteluani siihen suuntaan, että se vaikuttaa varmasti omaperäiseltä monen muunkin ihmisen kannalta katsottuna. Lahjojani käsitteellisessä ajattelussa on kehuttu jo lukiosta alkaen. Ajattelen siis niin, ettei omaperäinen filosofinen maailmankatsomus voi perustua toisten luomaan ajatteluun ja käsitteisiin. On varmasti niin, että filosofia voi olla omaperäistä vain silloin, kun se laskee totuuden perustalle omat käsitteet, joilla todellisuutta kuvataan. Se onko tällainen filosofinen maailmankatsomus omaperäinen perustuu siis siihen miten tarkasti se pystyy kuvaamaan ilmiöitä tavalla, joka herättää ihmisissä konsistenssiin perustuvaa huomiota. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tehokas käsite on etenkin sellainen, joka luo tietynkaltaisen totuudellisen ilmiön ihmisten eteen uudenlaisella tavalla. On tietysti selvää, että osa uusistakin käsitteistä perustuu aiemmin eri tavalla kuvattujen ilmiöiden ilmentämiseen. Kuitenkin on niin, että sellainen filosofia, joka ei suoranaisesti perustu muilta lainattuihin käsitteisiin on omaperäistä filosofiaa. On esimerkiksi sanottava, että olen Suomessa profiloitunut poliittisesti oikeistoon ja etenkin Kokoomuspuolueeseen on johtunut etenkin siitä, että olen aina arvostanut kaikkien ilmiöiden ja käsitteiden pohjana vapautta ja etenkin yksilönvapautta. Siinä mielessä olen monikulttuurinen ihminen, koska etenkin Beckereiden kautta minun juureni johtavat useisiin muihin eurooppalaisiin kulttuureihin päällimmäisen suomalaisen kulttuurin ohella. Sen takia arvostan kansainvälisyyttä ja kielitaitoa, koska kehittymätön kulttuuri on sellainen, joka vajoaa omaan kansalliseen ja kielelliseen poteroonsa. Lukioaikaan, kun tulin kirjoittaneeksi sellaisia juttuja, jotka eräässä vaiheessa koskettivat etenkin Snellmania, jotkut lapselliset nuoret alkoivat kutsua minua Snellmaniksi, joka hänkin kuitenkin korosti suomalaisuuden yhteydessä sellaista suomalaisuutta, jota eivät esimerkiksi rasistiset perussuomalaiset omassa hatarassa maailmankatsomuksessaan edusta. Olen aina ajatellut kuitenkin niin, että esimerkiksi suvaitsevaisuuden varjolla ei voida perustella tuottamattomia ihmisiä, jotka eivät tuota minkäänlaista arvoa yhteiskunnalle. Rupesin lukemaan filosofiaa yliopistossa sen takia, koska koin sen edustavan vapainta mahdollista oppiainetta. Lisäksi sivistyneisyyden pyrkimys oli tuon takana myöskin. Monet menevät nykypäivänä yliopistoon lukemaan esimerkiksi tuotantotaloutta sen takia, koska he haluavat mahdollistaa opiskelullaan rahan tienaamisen. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista pyrkimystä, vaan oppiminen ja sivistyminen ennen kaikkia muita tavoitteita. Käsitteellinen ajattelu on tärkeää hallita filosofiassa. Olen sitä mieltä, että kaikenlaiselle ajattelulle tulee rakentaa perusta etenkin vapauden kautta. Vapauden on oltava kokonaisvaltaista, vaikka kuitenkin se ei saa liiallisesti korostaa kollektiivia tai yksilöä. Siinä mielessä olen sitä mieltä ehkä jonkun mukaan Hegelistä luontuvalla tavalla, että yksilön yhteydessä tulee myös huomioida yhteiskunta ja sen rakentaminen. Suomalaisessa politiikassa olen kokenut viimeaikaisista poliitikoista läheisenä itselleni etenkin Jan Vapaavuoren, joka on huippuälykäs ja ei pyytele sosialisteilta anteeksi omaa oikeistolaisuuttaan. Jos kokoomuslaiset olisivat kymmenen vuotta sitten tehneet oikeanlaisella tavalla, voisi nykyinen presidentti olla Vapaavuori Stubbin sijasta. Mielestäni yhteiskunta perustuu siihen, että ihmisten on voitava tuottaa jonkinlaista tuottamuksellista hyötyält yhteiskunnalle kokonaisuutena. Siihen perustuu esimerkiksi helppousindeksin ja helppousarvojen käsitteet. Ihmisten on siis koko ajan voitava ylittää itsensä sitä varten, että yhteiskunnasa tehdään työtä. Siinä mielessä olen korostanut helppouden käsitettä siinä mielessä, ettei yhteiskunnallinen potentiaali stagnatisoidu. Siinä mielessä olen myös taloudellisesti oikeistolainen, vaikka en nykyään hyväksy täydellisesti esimerkiksi Friedrich von Hayekin rajoittamatonta kapitalismia, koska se ei ota huomioon esimerkiksi sairaita ja vammaisia ihmisiä. Siinä mielessä olen lähestynyt etenkin Senin, Nussbaumin ja Singerin näkemyksiä, vaikka en viimeisenä mainitun yhteydessä ole täysin hyväksynyt omakseni hänen eettistä utilitarismiaan. Olen kokoomuslaisuuden ohessa lähestynyt myös vihreyttä siinä mielessä, koska he arvostavat luontoa ja eläimiä, ja siinä mielessä olen alkanut nimittää itseäni sinivihreäksi. Vihreät hallitsevat myös esimerkiksi kaupunkikulttuurin kehittämisen. Vapauden arvostamisen ansiosta olen alkanut tuottamaan käsitteitä, jotka kuvaavat etenkin sitä, miten ihmisten vapautta ei tulisi väheksyä ja vähentää esimerkiksi vasemmistolaisten tavalla. Vastustan kaikenlaista byrokratiaa, kollektivismia ja tarpeetonta ohjailua etenkin yksilönvapauksien kannalta. Siinä mielessä, koska nämä asiat johtavat myös esimerkiksi ihmisten arvollisen autonomian vähentämiseen, on vaikutteellisuus kielteinen asia. Se johtaa jossain vaiheessa siihen, että tietyt ryhmittymät yhteiskunnassa saavat määrätä sen, millaisia arvoja ihmiset voivat ja saavat siinä ilmaista ja toteuttaa. Olen käyttänyt termiä ontokratia eli olemisen valta kuvaamaan juuri niitä mekanismeja, joiden kautta ihmsiet eivät saa itse luoda omia arvojaan ja maailmankatsomustaan. Olemisen valta siis keskittyy omimaan ja yleistämään arvoja yhteiskuntaan, joista se tekee mahtiarvoja, jotka pakotetaan ihmisille tai näytetään heille se, että tällainen arvo tai arvot olisivat ainoita mahdollisia ja hyödyllisiä arvoja. Tässä olen käyttänyt termiä ideologinen nautinto kuvaamaan niitä tarkoitusperiä, jotka johtavat siihen, että jotkut ihmisistä luopuvat omista arvostaan kollektiivisen ja itsekkään provinsiaalisten tarkoitusperien ja omanvoitonpyyteen takia. Siinä mielessä ontokratia on etenkin suostutteleva järjestelmä. Ontokraattien viides kolonna muodostaa kommentaariaatin, jonka on tarkoitus olla nyrkki, joka ohjailee ihmiset ajattelemaan samalla tavalla kuin miten ontokratia haluaa ihmisten ajattelevan. Ontokratia pyrkii siis omimaan ja yleistämään tietynlaisia tapoja ajatella ja arvoja joita arvostaa. Se tarkoittaa siis jonkinlaista pakotettua yhteisajattelua. Ihmisen tulee siis varoa vaikutteellisuutta, jota kommentaariaatti pyrkii saamaan ihmisiltä toimiessaan ontokratian periaatteiden mukaisesti. Vaikutteellisuus onnistuu etenkin merkitysvallan ohjailun kautta. Merkitysvalta tarkoittaa sitä, millaisesta näkökulmasta yhteiskunnassa olevia käsitteitä tarkastellaan. Lisäämällä merkitysvaltaa itselleen ontokratia toimii niiden periaatteiden kautta, joiden takia esimerkiksi itsenäistä ajattelua uusilla käsitteillä ei ilmene, koska ne tulkitaan aina jonkin jatkumon osaksi. Filosofiassa vapaus tarkoittaa etenkin sitä, että vaikka se tiedostaa historian ja monesti alkaa filosofian historian perusteilla, on sen oltava riippumatonta aikaisemmasta historiasta, eli se nimenomaan tekee filosofiasta vapaata, ja jäljittelystä, kommentoinnista ja tulkinnasta pelkkää historian täytettä. Filosofian on siis uusilla käsitteillä näytettävä se, että se tiedostaa uudenlaisen tavan ajatella yksilöstä ja yhteiskunnasta. Siinä mielessä jokaisella filosofialla on oma historiansa, koska se perustuu tavallisesti aina kieleen, ja sen edistyneisyys perustuu aina etenkin kielen uudenlaiseen ymmärrykseen ja käsitteiden luomiseen. En siis esimerkiksi ole rakentamassa minkäänlaista omaa filosofiaani korostavaa rahvasta, esimerkiksi Marxin mielessä. Siinä mielessä ajattelun on perustuttava jonkinlaiseen eliittiin, koska muussa tapauksessa sen väärin ymmärtävät ihmiset alkavat tappamaan kymmeniä miljoonia ihmisiä, kuten esimerkiksi kommunismin ideologiakseen omaksuneissa yhteiskunnissa on tehty 1900-luvulla. Kutsun filosofiaani ontofysiikaksi eli olemisen fysiikaksi, koska se kuvaa toiminnan ajatuksellista vaikutusta ja elementtiä. Ontofysiikan on siis alettava käymään ontokratiaa vastaan kaikilla keinoilla, koska oleminen ei voi perustua valtaan vaan sen on aina perustuttava vapauteen ja myös ajattelun vapauteen. Sitä pyrkimystä, joka toteutuu ajattelun vapauden etsimisessä voidaan nimittää etenkin termillä ”uusi syvällisyys” tai ”new depth”, koska sen tarkoitus on korostaa ajattelua ja siinä kehittymistä. Voidaan sanoa, että nykypäivänä ontokratia, joka perustuu ajattelun vallan pakottamiseen, tarkoittaa etenkin sitä, että ajattelun arvoa ei tunnusteta eikä sitä oteta vakavasti. Nykyajan luoma ontokratia tarkoittaa etenkin sitä, että sen takia mitään perustavaa ei ymmärretä ja se pyritään näyttämään etenkin epävakavana ja turhanpäiväisenä. Nykyajan muodostama ontokratia siis ei ota mitään asiaa vakavasti ja se korostaa kaikenlaista kevytmielisyyttä ja hälläväliä-asennetta. Ontokratia on monessa mielessä ollut tuotosta postmodernin käsitteestä, koska ihmiset eivät edes itsekseen luulottele, että joku ihminen voisi sanoa jotain omaperäistä esimerkiksi filosofisen ajattelun mielessä. Ontokratia väittää sosialistisella tavalla, että kaikki ja esimerkiksi maailma on jo valmiina, ja enää ihmisten ei tarvitse tehdä muuta kuin ajatella samalla tavalla (ts. olla ajattelematta) ja vain oleksia näkemättä minkäänlaista vaivaa ja kehittymisen pyrkimystä helppoutta korostavassa passiivisessa huostayhteiskunnassa. Ontokratia siis pakottaa passiivisuuteen ja pakotettuun tuottamattomuuteen. Siinä mielessä ontokratia ja sen käsikassara kommentaariaatti perustuvat etenkin vasemmistolaiseen ajatteluun. Se yhdistää kaiken aiemmin olleeseen. Uusi syvällisyys tarkoittaa sellaista kulttuurillista liikettä, joka korostaa etenkin passiivisen tyytymisen heikkoutta ja kannattamattomuutta. Tästä ajatuksesta voi saada hyvän käsityksen (vaikka tietysti etenkin lukemalla) katsomalla saksalaisen ”Free Rainer”-elokuvan, joka löytyy esimerkiksi myös youtubesta.

Miksi muutan Pariisiin

Muutan joulukuussa Pariisiin – takaisin Pariisiin. Helsinki olisi tässä vaiheessa paljon huonompi vaihtoehto kuin länsi-Eurooppa. Asuin Pariisissa vuosina 2009-2010 vaihto-oppilaana, minkä jälkeen olen käynyt siellä eri pituisilla matkoilla kolmattakymmentä kertaa. Ensi kertaa tulin yksin Pariisiin keväällä 2007 18-vuotiaana abiturienttina. Teetätin Place du Tertrellä ison muotokuvan, joka kyllä vaikuttaa nykypäivänä varsin erinäköiseltä kuin se, minkä teetätin siellä noin viisi vuotta sitten. Kyseinen kuva on nykyään vanhempieni luona. Olen erinäisten matkojen aikana ostanut Pariisista antiikkia,tauluja ja kirjoja. Pohjoisessa Pariisissa sijaitsee merkittävä ja maineikas antiikkikirpputori, missä olen käynyt lukuisia kertoja. Pariisi kiehtoo minua taiteellisuuden ja kirjallisuuden paikkana paljon enemmän kuin esimerkiksi vaikka Lontoo tai Berliini. Lisäksi olen oppinut arvostamaan ranskan kielen hienostuneisuutta ja poikkeuksellisuutta. Silloin kun asuin ensimmäistä kertaa Pariisissa, en osannut ranskaa kuin tietyt perusfraasit, kuten ca va,ca va tres bien jne. Ensimmäistä Pariisissa asumista varjosti se, että vaikka olin saanut Suomesta Jyväskylästä myöntökirjeen Sorbonne Nouvelleen, ei minua koskevaa paperia löytynyt vaihto-oppilaiden listasta, jonka täti pläräsi läpi ja sanoi,ettei löydy nimeä. Joku on kuvitellut, että olisin tuossa vaiheessa ottanut oppia sukumme paljon minua maineikkaammasta jäsenestä Adolf von Beckeristä, joka opiskeli ensin Düsseldorfissa ja siirtyi sen jälkeen Pariisiin. Se oli kuitenkin pelkkää sattumaa tai ennettä. Nyt aion todellakin jäädä Pariisiin, ellen saa kiinnostavampia jatko-opinto/-työpaikkoja muualta. Pariisin hienostuneisuus kiehtoo minua, vaikka tämäkin tietysti on usein mainittu klisee. Jotkut väittävät, että esimerkiksi Sartren ja Picasson aikainen kirjailija-/taiteilijakulttuuri on mennyt ajassa ohi, mutta täytyy sanoa, että Pariisi kiehtoo minua etenkin taiteilijana, kirjailijana ja filosofina. Olen lukenut äskettäin kirjaa, jossa kerrotaan venäläisistä aristokraateista ja valkoisista, jotka lähtivät vallankumousta ja hävittyä sisällissotaa pakoon Ranskaan. Helsingin Sanomien liitteessä oli joitain vuosia sitten juttu Mannerheimin kahdesta tyttärestä,joista etenkin Ranskassa asunut Sophie seurusteli etenkin venäläisten aatelisemigranttien kanssa Pariisissa ja muualla Ranskassa.Erilaisista taiteilijakohtaloista Pariisissa minua kiehtoo myös esimerkiksi vanhasta samuraisuvusta tullut Tsuguharu Foujita, josta tuli Pariisissa tunnustettu kuvataiteilija. Pariisissa aion päästä haastattelemaan tiettyjä kiinnostavia kulttuurihenkilöitä,taiteilijoita, aristokraatteja ja poliitikkoja. Aion toteuttaa saman hankkeen brittiläisillä henkilöillä Britanniassa. Mietin lähiaikoina sitä, missä mediassa/medioissa voisin toteuttaa tämän hankkeen, vaikka ensimmäisenä tulee mieleen suomalaisista medioista etenkin Helsingin Sanomat. Käyn lisäksi todennäköisesti lähiaikoina Yhdysvalloissa, Kuubassa ja Chilessä, missä on tarkoitus käydä etenkin Hancockissa, Chicagossa, New Yorkissa ja mahdollisesti Bostonissa tapaamassa mm. Professori Amartya Seniä.Minulla on isäni isän kautta amerikansuomalaista verta ja perintöä suvussamme. Kuitenkin Pariisista Nykkiin on halvempaa lentää kuin esimerkiksi Finskillä Helsingistä. Aion tehdä Hancockissa haastatteluja amerikansuomalaisista ihmiskohtaloista. Valitettavasti Carl Pellonpää ennätti jo kuolla joitain vuosia sitten. Saatan myös kirjoittaa kokonaisen kirjan Amerikassa vierailusta. New Yorkin Sunset Parkin alue, jota kutsuttiin vielä nelisenkymmentä vuotta sitten Finntowniksi tulee olemaan huomioni yhtenä kohteena.Kuitenkin tulen näillä näkymin käymään Amerikassa vain turistina, koska suoranaisesti sen kulttuuri on rahvaanomainen ja se kuvottaa minua. Brooklynissa tulen etsimään myös tietoja isoisäni äidistä ja isästä. Tiedän nykyään sen, minkä nimisiä sukulaisia Amerikassa asuu, mutten ole, pitkälti sen takia, koska suku hyssyttelee asiaa, ollut vielä heihin yhteydessä. Olisi tietysti mielenkiintoista nähdä löytyykö sieltä jonkinlaista yhtäläisyyttä meihin. Pariisissa tulen siis etenkin kirjoittamaan ja kääntämään. Aion lukea lehdistä ainakin Le Figaroa ja Le Mondea säännöllisesti, mahdollisesti tilaan niiden paperiversion itselleni, koska asiantuntevat päivittäiset jutut ranskalaisesta arjesta vaativat tietysti jatkuvaa asioihin perehtymistä. ”And lots of booze for Ernest”, kuten eräs ystäväni lämpimästi on todennut. Tampere on naurettava pikkukylä, ja olen haalinut ympärilleni turhaa materiaa, joka on pitänyt minua paikoillaan, ja koska ainoa luonani puoleen vuoteen käynyt ihminen on äitini, ei tällä materialla ole voinut edes pröystäillä. Aion huonekaluista ottaa mukaani Ranskaan etenkin art deco-keittiönpöydän ja tuolit,biedermeier-työpöydän, antiikkinojatuolin, olohuoneen pöydän,tuolit ja sohvan, vaikka luulen että kirjojen kanssa niidenkin siirtäminen Ranskaan tulee kalliiksi. Taulut ja taide-esineet eivät paljoa paina ja näin ollen ne eivät aiheuta suurta maksua rahdin mielessä. Minulla on kymmeniä erilaisia kirjoitushankkeita mielessäni, ja varmasti Pariisin inspiroiva ympäristö tulee kannustamaan minua näissä hankkeissa. On selvää, että nautin siitä, kun Pariisissa pienempi osa ihmisiä kiinnittää minuun huomiota, voi olla siis rauhassa paljon suuremmassa anonymiteetissä kuin Suomessa. Yksi välittäjä kirjoitti minulle jo aiemmin kohteliaasti (tietysti ranskaksi), että ”odotamme teidän paluutanne”, Nous attendons votre retour jne. Otan Pariisiin mukaani etenkin kissan, vaikka uskon saavani Pariisista ihan oikeita ystäviäkin. Pariisin vuokrahintojen taso ei ole yhtään Helsinkiä korkeampi. On kuitenkin sanottava, että suurin asia, josta olen kantanut huolta, on se, että toivon kissani sopeutuvan pienempään asuntoon, koska ensimmäinen asunto on varmasti nykyistä pienempi.Lisäksi on mietittävä sitä, vuokraanko kalustetun vai kalustamattoman asunnon. Britanniassa pääsee Pariisista käymään muutamalla kympillä Easyjetillä jne. kaltaisilla lentoyhtiöillä.Minulla on jo lista ihmisistä, joita haluan haastatella Britanniassa, ja olen miettinyt myös jo sellaisia, joita haluan haastatella Ranskassa, ainakin Nicolas Sarkozy, joka tulee unkarilaisesta aatelissuvusta, on yksi, jonka mahdollisuudesta haluaisin saada selvää. Jos alkuun ei ole mahdollisuutta hankkia asuntoa kovin keskustasta (asuin aiemmin Ile Saint-Louisilla aivan ydinkeskustassa), on pääasia se, että lähistöltä löytyy metroasema, taksiasema, linja-autopysäkkejä, ruokakauppoja,ravintoloita ja kapakoita. Olen tullut siinä määrin itsenäisemmäksi viime vuosina, että on täysin varmaa, ettei tämä Pariisissa asuminen lopu ainakaan omasta päätöksestä. Kuten olen aikaisemmassa viestissä maininnut, tapahtuu lopullinen siirtyminen British countrysideen vasta äärimmäisessä tilanteessa. Yritän periaatteessa käyttää koko ajan ranskan kieltä, koska en halua vaikuttaa englanninkieliseltä tjs. Jenkiltä. Se oli kyllä lapsellista, mutta kun asuin ensimmäistä kertaa Pariisissa viisitoista vuotta sitten, saatoin nostaa keskisormen ylös, heti kun maisemaan liukui räikeän värinen turistibussi. Tietysti en tuollaista nykyään tekisi, olenhan ainakin joidenkin mielestä kasvanut henkisesti tässä ajassa, ja kuka älykkäämpi ihminen ei tässä iässä olisi vähän kasvanut? Hankin juristin tätä tiettyä asiaa varten, jonka haluan lähiaikoina hoitaa. Vaikka kävin kaksi kertaa Finlaysonin Mehiläisessä asiaa varten, ei lääkäri kirjoittanut lausuntoa tätä varten, vaikka hän mainitsi, että juristi voisi paremmin hoitaa asian. Jos juristi ei käy, niin silloin on otettava yhteyttä järkevämpään lääkäriin, mieluiten sellaiseen, joka tuntee minut pidemmältä ajalta. Olen kasvanut henkisesti ja sosiaalisesti monen vuoden aikana, tietysti fyysinen kasvaminen on seurannut muiden kehitystä, mitä en tietystikään ala tässä kieltämään (!) Minulla on kirjailijankutsumus ja se on vahventunut edellisten vuosien aikana.Elämänkertani Reinhold von Beckeristä on kustantajalla, olen myös koonnut runokokoelman, kolumnikokoelman ja essee-/päiväkirjakokoelman, joista kaikki ovat valmiina. Lähetän ne ensin Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun ja sen jälkeen kustantajille. Minulla on etenkin blogissani niin paljon kirjoittamiani juttuja, että sieltä voisi näiden kolmen lisäksi koota useampiakin käsikirjoituksia. Isoja, keskikokoisia ja lyhyitä kirjoitushankkeita minulla on kymmeniä ja niitä tulee koko ajan lisää. Länsi-Eurooppa on siinä mielessä paljon kiehtovampi paikka näitä varten. Missä minun tulisi kehittyä on se, vaikka tämä kuulostaa hirveältä, että saisin kirjoituksilleni enemmän julkaisualustoja ts. saisin juttujani kaupallistettua paremmin. Irtisanon tällä viikolla nykyisen asuntoni, ja pyrin lähtemään asunnon hankintaan mahdollisuuksien mukaan jo tällä viikolla.Äitini tulee hoitamaan kissaani siksi ajaksi. Kissalleni Almalle on hankittava vaadittavat rokotteet ja todistukset sitä varten, että se voi matkustaa myöhemmin luokseni Ranskaan todennäköisesti äitini kanssa. Sukulaisiimme kuuluvat Belgiassa vallankumouksen jälkeen asuneet Venäjän aateliset Polidoroffit, ja on sanottava etenkin perheen lapsista Astridista ja Natachasta, että he vaikuttavat hyvin mondeeneilta nuorilta aikuisilta, joita varmasti tapaan Pariisissa tai Brysselissä. Perheen isän Jeanin kanssa on ollut monesti puhetta, että tapaisimme Pariisissa ja nyt se varmaan toteutuu. On sanottava häpeäkseni, että kerran olin Brysselissä Ucclesissa hotellissa ja muistin vasta sen jälkeen, että Jean Polidoroff asuu nimenomaan kyseisessä Ucclesissa. Pariisissa on myös monia mondeeneja suomalaisia nuoria, joista tunnen muutaman, ja varmasti tulemme olemaan tekemisissä ainakin älykkäimpien kanssa mahdollisimman usein. Olen myös miettinyt sitä, pitäisikö minun mennä ainakin osa-aikaisesti jonkinlaiseen kiinteään palkkatyöhön,ja vaihtoehtoja on Pariisissa varmasti enemmän kuin esimerkiksi Suomessa. Aion hakeutua Sorbonneen luennoille, otan keskustelutunteja joltain ranskalaiselta neidiltä tai rouvalta ja aion käyttää paljon etenkin kirjastojen palveluita. Ranskan vaikutuksen luonteellistaminen on myös pyrkimyksenäni, aion siis saada paljon kulttuurisesti autenttisempaa otetta ranskalaisuuteen. Ensimmäinen Pariisissa asuminen oli pitkälti opetustilanteen ikävyyden takia suuressa määrin ryyppäämistä ja juhlimista, vaikka se oli kuitenkin silloinkin paljon halvempaa kuin esimerkiksi Suomessa. Kuitenkin tuosta asumisesta on kulunut noin viisitoista vuotta ja olen kehittynyt resilienssissä ja omien lahjojen esiintuomisessa ja hyödyntämisessä paljon sen jälkeen. Pikkuserkkuni Aleksi Kalenius, joka oli Pariisissa vuosia Benelux-maiden edustuston virkamiehenä, on ehdottanut minulle alueeksi lounais-Pariisia, joka on tietysti sivistyneempää seutua kuin esimerkiksi vaikka pohjoiset Arrondissementit. En ole vielä päättänyt, minkä asunnon otan, koska niitä on tietysti nähtävä paikan päällä. Jään näillä näkymin Pariisiin. Se on kuitenkin sanottava, että ostin ensimmäisellä pidemmällä visiitillä esimerkiksi paljon, useita satoja kirjoja, joista useimmat löytyvät minulta vieläkin. Suuri unelman ja reaalisuuden yhdistelmä, joka kiehtoo minua suuresti, odottaa minua! Pariisi – bring it on!

Millainen minä olen Osa I

Olen viime aikoina pyöritellyt mielessäni uusia kirjoituksen aiheita ja ideoita on kieltämättä tullut mieleen välillä yhdellä syötöllä. Haluaisin tässä kirjoittaa siitä, millainen koen olevani, mikä on elämän historiani ja ja millaiset päätökset ovat määritelleet suuntaani elämässä. Olen aina tullut siinä mielessä äitiini, että koen nykyisin sopeutumisen tärkeäksi elämässä, vaikka myös avaramielisyys ja uusien ilmiöiden hyväksyminen kuuluvat nykyisin henkiseen repertuaariini. Jotkut ovat väittäneet, että olen partiopoika tai yritän jollain tavalla tavoitella jotain, mitä en näiden ihmisten ennakkoluulojen mukaan ole. Miksi olisin kateellinen sellaisista asioista, joita en ole koskaan kokenut tärkeäksi? Myös on huvittavaa tämä joidenkin käsitys minusta, että olisin kehitysvammainen. Minun sosiaaliseen käyttäytymiseeni ja joidenkin mielestä sosiaalinen kömpelyys on johtunut pelkästään älyn suuresta määrästä eikä sen puutteesta. Mutta monet (etenkin naiset) tekevät tosiaan arvionsa tällaisessa asiassa etenkin poikkeuksellisuuden ja sosiaalisen toiminnan kautta, koska onhhan selvää, että on helpompaa pitää poikkeuksellista ihmistä massan eli enemmistön mielipiteen kautta vammaisena kuin tunnustaa hänet huippyälykkääksi. Poikkeavuus pelottaa joitain ihmisiä ja saa heidän mielipiteensä muuttumaan loukkaaviksi ja järjettömäksi. Huippuälykkyyteni ei ole pelkästään oma mielipiteeni asiasta, vaan tämän ovat minulle sanoneet monet professorit, kirjailijat, tutkijat, lääkärit jne. Uudenaikaisuus ei miellytä suurinta osaa ihmisistä. Naiset ajattelevat monesti, koska he tulkitsevat jopa miehen kehonkieltä, että jos joku vaikuttaa olevansa parempi erilaisissa tilanteissa kuin missä he haluavat olla ja päteä, on tämä jollakin tavalla negatiivisesti poikkeava, ja koska he ylistävät omaa elintapaansa parhaana mahdollisena, on naisten arvio tavallisesti hyvin totaalinen. On sanottava esimerkiksi feminismistä, että se on aika lailla samanlainen ajattelutapa kuin mitä oli esimerkiksi stalinismi tai Suomen taistolaisuus. Se olettaa että naisen luonto on juurikin tietynlainen, jota ei voida millään tavalla perustella väärälksi aivan kuin miten kommunistisessa järjestelmässä tehtiin. Kaikkien naisten nostaminen jalustalle ja poikkeuksellisiksi ja erityisiksi vertaantuu ryssien Volgan kulkusuunnan muuttamisen pyrkimykseen. Kukaan ei ole etenkin jotain pelkästään sen takia, jos tämä ihminen sattuu olemaan mies. On sanottava itsestäni, että painotan suuresti arvoista etenkin älykkyyttä ja mielestäni älykkyyden perusteella voidaan arvioida se, mihin kyseinen ihminen on kyvyllinen. Pelkkä naiseus, miehyys tai jonkin puolueen jäsenyys ei riitä perustelemaan jonkin ihmisen kyvyllisyyttä johonkin työhön tai opiskeluun. Ad hoc-argumentit ovat monesti tyypillisiä sellaisilla keskustelualustoilla, joissa ei tosiaankaan ole minkäänlaista älykkyysosamäärävaatimusta. Olen joskus miettinyt, että joillekin ihmisille voitaisiin facebookiinkin laittaa merkki, että tämä ihminen on syyntakeeton. Yleensä naisetkin ottavat asian, jossa joku arvostelee naisliikettä yleensä, että se tarkoittaisi jokaista naista erikseen. Se ei tarkoita sitä, koska kaikki naiset eivät todellakaan ole eikä halua tunnustaa itseään minkäänlaiseksi feministiksi. Molempia sukupuolia tulisi arvostella samanlaisten periaatteiden kautta, eikä esimerkiksi hyväksyä sellaista tilannetta, jossa joku henkilö voisi korkeassa asemassa vetäytyä siihen tosiasiaan, että tällainen ihminen on esimerkiksi nainen. Naiset ovat miehiin verrattuna enemmän roolintäyttäjiä. Minä en esimerkiksi ole koskaan halunnut minkäänlaiseen rooliin tai saavuttaa jonkinlaista asemaa. On selvää, että jos naisia koulutetaan enemmän, niin he eivät ala puskemaan itsestään kakaroita maailmaan liian varhaisessa vaiheessa. On kuitenkin sanottava, että filosofia ja kaikenlainen vapaa-ajattelu menettää merkityksensä nopeasti, jos naiset alkavat vallottaa nämäkin yliopiston laitokset. Naisista ei ole uusien ideoiden ja ajatusten tuottajiksi, koska he korosteisesti keskittyvät kaikessa siihen, mitä joku muu ihminen on sanonut, kirjoittanut tai tehnyt. He siis ovat valmiina kulttuurissa ja he kokevat oman mahdollisuutensa uuden luomiseen mahdottomana, koska he vertaavat uutta olevaan ja heillä ei ole tavallisesti rohkeutta yrittääkään minkäänlaisia uusia ajatuksia ajatella. Oma lukunsa on kirjailijat, jotka pyrkivät etenkin porvarilliseen kulttuurilokeroon. He eivät ole kummoisia ajattelijoita ja he ajattelevat koko ajan sitä, mikä on ollut ennen heitä. Tähän liittyy myös se, miten jotkut ihmiset eivät lue ollenkaan vanhoja kirjoja, ja ajattelevat, että kaikki ajassa edennyt tieto on aina ollut etenemistä parempaan suuntaan. Se on sanottava, että suuri osa länsimaisesta kulttuurieetoksesta perustuvat etenkin Aristoteleen ja Platonin ajatteluun. On huvittavaa ajatella, että miten joidenkin filosofien yhteydessä kerrotaan innokkaasti, että satavuotiaaksi elänyt filosofi keksi elämänsä aikana peräti kaksi tai kolme käsitettä. Loppujen lopuksi, koska filosfiastakin on tullut nykypäivänä lähinnä tulkintaa ja komemntointia, on käsitteiden yhteydessä etsittävä sitä, että niiden tulisi kuvata tarkasti jotain analyyttisen mielen kuvaamaa asiaa. Kuitenkin on varmasti niin, että nykyaikaan mennessä länsimaisen filosofian historiassa on kuvattu samoja ilmiöitä erilaisilla käsitteillä ja sen takia käsitteitä tulisi tutkia nietzscheläisen käsitegenealogian kautta. Jos ajatellaan, että naiset ovat olleet jonkinlaisessa näkyvässä julkisessa elämässä käytännössä alle sata vuotta, on mielestäni täysin hullua, ja kertoo siitä, miten historian ja historian todistusten vastainen liike feminismi todella on. Sitä ylläpitävät vain tietyt yliopistojen opettajat ja toimittajat, jotka katsovat oman käsityksensä naiseudesta vastaavan kaikkien naisten käsitystä itsestään. Esimerkiksi oma äitini, joka on huomattavan älykäs ja sivistynyt, ei ole koskaan pyrkinyt feministiksi, vaikka hän on aina voinut suhtautua omaan naiseuteensa arvostusta saavalla tavalla. Filosofia ei voi perustua liiallisesti jo olemassa olevaan, koska filosofian luonne on ajatuksen kuvaaminen ja sen kehittäminen pienten kehitysaskelten kautta. Historiaa pitää arvostaa kaikkialla, ja voi varmaan Suomen kohdalla olla niin, että Suomen lyhyt historia on saanut aikaan sen, että Neuvostoliiton aikana täällä hilluivat taistolaiset ja nykyään enenevämmässä määrin feministit, jotka ovat kommunistien perillisiä. Myös on sanottava Setasta, että sen tapa rahvaanomaisesti korostaa jäsentensä sukupuolisuutta muka tärkeimpänä asiana heissä, on myös nykyaikaisen rahvaanomaisuuden ja kevytmielisyyden tuotosta. Olen aina hyväksynyt seksuaalivähemmistöt, mutta on sanottava, että ihminen ei elä tässä maailmassa olemalla esimerkiksi etenkin homo, lesbo tai transu. Minun suvussani on ollut homoja jo 1800-luvulla ja minulla ei ole koskaan ollut Setan rahvaalle tyypillistä käsitystä, että homot, lesbot ja transut olisivat jotenkin uusi ilmiö maailmassa ja Suomessa. Olen myös aina ajatellut, että homouteen ja lesbouteen voidaan suhtautua arvokkaammalla tavalla, jossa sitä ei määritellä kokonaisuudessaan jonkun ihmisen persoonallisuuden määritelmäksi. Homoutta ei tarvitse julistaa outona ja uutena asiana, koska se ei ole mikään uusi ilmiö. On tietysti selvää, että aiemmin homous on saanut enemmän ymmärrystä etenkin yläluokassa, ja voidaankin sanoa, että työläisten ja keskiluokan itseidentiteetti on vasta äskettäin päässyt siihen vaiheeseen, että duunarin lapsi voi kokea avoimesti itsensä homoksi. Toisin sanoen: Seta on etenkin rahvaan järjestö. Historian arvostaminen tarkoittaa sitä, että löydetään ja ylläpidetään jatkumoita nykypäivän ja menneen välillä. On sanottava, että itse olen lukenut yliopistossa filosofiaa sen takia, koska minulla on ollut siihen varaa ja tietysti siihen liittyy myös se, että olen halunnut sivistyä yliopistossa, enkä hankkimaan tutkinnosta itselleni suoraa leipäpuuta. En ole koskaan ollut vakituisessa 9-17-työssä, vaan olen tehnyt vain freelancerhommia, kirjoittanut lehtiin, blogiin ja kirjoihin. Minulla on ollut siihen varaa. Siinä mielessä olen palannut sukumme alkuperäisille juurille, vaikka on kuitenkin sanottava, että muita humanisteja ei suuremmin lähisuvussa ole. Siinä mielessä olen jonkinlainen renessanssifiguuri, jos ajatellaan esimerkiksi, että olen kirjoittanut vajaat tuhat sivua kirjatekstiä sukumme historiasta ja aloitin kyseisen urakan sen takia, koska halusin tallentaa sukumme historian tarkasteltavaksi ennen kuin se olisi täysin unohtunut sukuni jäseniltä. Sanoisin, että miltei kaikilla sukumme jäsenillä ei ole kovin kehittynyttä tietämystä sukumme historiasta. Olen myös tietyillä hyväntekeväisyyshankkeilla ja aloitteilla pyrkinyt siihen, että suvulle annettaisiin oikeutettua ja sille kuuluvaa tunnustusta erilaisissa yhteyksissä. Ja vaikka joku väittäisi, että olisin ottanut sukuni nimen vain brassaillakseni, on kyse kuitenkin siitä, että minä olen aina ollut tietoinen sukuni historiasta, ja tiedän tiettyjä ihmisiä, jotka ovat ottaneet suvun nimen esimerkiksi isoisoäitinsä kautta, joilla ei ole minkäänlaista muuta perustetta suvun nimen ottamiselle kuin vain se, että se joidenkin mielestä vaikuttaa hienommalta tai sen avulla saa revaa/rahaa. Yläluokkaisin koskaan tuntemani ihminen on ehdottomasti äitini isä, jonka en noin 30 vuoden aikana koskaan haistanut/kuullut edes pieraisevan. Hän oli sentään Reinhold Octaviuksen lapsenlapsi, ja minulla on häneen jo kaksinkertainen matka. Olisi kuitenkin väärin ajatella, että suvustaan vain esimerkiksi oman nimen mukainen sukuhaara olisi itsessään ainokainen. Minulla on monessa linjassa savolaisia talollisia esivanhempina. Ja kaikki muut linjat kuin von Beckerit ovat olleet Savossa satoja vuosia.. Savon kielestä on sanottava, että joskus se herättää ärsytystä, kuten kaikki murteet, mutta on ollut hetkiä, jolloin se on vaikuttanut jopa rauhoittavalta (”soothing”). Esimerkiksi kun tulin eräänä keväänä Suomeen asuttuani toistamiseen Düsseldorfissa kävin terveysasemalla Vuorelassa, ja sairaanhoitajien puhuma sympaattinen savon kieli kuulosti hyvin vastaanottavalta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että muualta Helsinkiin tulleiden omaksumat svetisismit kuten kaffe tai sanojen lyhemelmät kuten haastis, kuulostavat todella typeriltä ja tässä tosiaankin yritetään vain kuulostaa paikalliselta. Monessa tapauksessa tuollaisia ilmaisuja käyttävät ihmiset ovat täysiä pöndejä. Olen minä muutaman kerran sanonut senkin, kun joku sukunsa ensimmäinen ylioppilas on ylpeillyt Helsingissä asumisellaan, että minun sukulaisiani on ollut Helsingissä jo ennen sitä kun Engel rakennutti asuttavan keskustan Helsinkiin. Olen lukenut viime aikoina myös sellaista kirjaa, jossa kerrotaan venäläisistä aatelisista Pariisissa kahden suursodan välillä 1900-luvun alussa. Monet aristokraatit joutuivat pakenemaan vallankumousta Venäjältä henkensä kaupalla, ja joillain ylhäisaatelisillakin suvuilla ei saattanut olla Pariisiin tullessa minkäänlaista omaisuutta, minkä takia he joutuivat menemään työelämään, ja Pariisissa saattoi tavata aristokraatteja, jotka työskentelivät esimerkiksi tarjoilijoina, hovimestareina, autonkuljettajina, kokkeina ja tiskaajina. Sanotaan, että he olivat hyviä työntekijöitä, koska he olivat itse palveltuina saaneet sopivan käsityksen siitä, miten tuollaiset asiat tuli hoitaa. Meidän sukuumme liittyy Polidoroffien suku Belgiassa, jotka tosiaankin joutuivat lähtemään Länsi-Eurooppaan vallankumousta pakoon. Aatelisia he tietysti ovat. Perheen isä Jeanin suomalainen isoäiti oli Suvikkaan kartanon ja Lampan talon omistaneen eversti Gustaf von Beckerin lapsenlapsi, eli Jean on neljännekseltään suomalainen. Historian ja kulttuurin tuntemus ja kielitaito ovat taipumuksia, jotka ovat varmasti tulleet minulle etenkin äitini puolelta. Isäni veli on diplomi-insinööri ja Metsätissuen Mäntän tehtaan johtaja, jolla on kohtalaisen näyttävä kirjasto toisessa kodissaan Mäntässä, ja mummo on kertonut hänen sanoneen, että hän etenkin pitkillä lentomatkoilla lukee kokonaisia kirjoja. Varmasti, koska hän käy usein työmatkoilla etenkin Ruotsissa ja Saksassa, että luulisi hänen osaavan ruotsia ja saksaakin jonkin verran, mitä hän ei varmasti ole oppinut koulussa, vaikka luulisin toimistokielen olevan noissa paikoissa englanti. Isäni isä oli metsäinsinööri, joka oli päällikön asemassa Hackmanin metsäosastolla. Hän tienasi enemmän kuin isäni, mutta isänikin kuuluu varmaan 5-10 korkeimmin tienaavaan prosentuaaliseen porukkaan. Äitini suku on monella suunnalla näkynyt kulttuurisuku, käytän sitä termiä mieluummin kuin aatelissukua, koska jälkimmäinen ei tarkoita nykypäivänä juuri mitään, kuin korkeintaan vain sen, että nimi löytyy pari-kolmesataa maksavasta lilla röda bokenista. Hauska yksityiskohta oli, kun selailin äskettäin kyseistä teosta, että yhdessä varsin vanhassa aatelissuvussa oli samana vuonna kuin minä syntynyt mies, joka oli ottanut äitinsä nen-päätteisen sukunimen, vaikka tietysti aatelisuuttahan tuo ei tietenkään poista. Sanoisin, että monet etabloituneet suvut ovat pystyneet säilyttämään tietyn tulotason ja koulutuksen laadun jopa muutamia vuosisatoja. Onhan meidänkin suvussa tänä päivänäkin reservinupseereita, mutta monissa suvuissa se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Samalla tavalla pitkiä linjoja on pystytty pitämään yllä myös koulutuksessa, jos ajatellaan vaikka sitä, että meidän suvun entiset päämiehet ovat olleet entinen linja-autonkuljettaja ja baarimikko. Nykyinen päämies on jälkimmäisen poika, joka on taksikuski, vaikka kuulemma kuitenkin isäntä eikä renki. Linja-autonkuljettaja ja baarimikko olivat isosetäni metsäinsinööri Martti Napoleon Virrantalon poikia, ja on aika ihmeellistä, että Martin, joka mm. oli Norssissa 1920-luvulla, jälkeläiset ovat olleet selkeimmin proletariaattia kaikista hänen veljiensä jälkeläisistä. Mutta aatelissuvussa se on niin, että vanhimman sukuhaaran (Luhanka-Kaavi) vanhimman pojan jälkeläiset perivät päämiesaseman, vaikka se ei merkitse nykypäivänä juuri mitään. Kuitenkin päämiehen tehtäviin kuuluu suvun edustaminen päämiesten kokouksessa muutaman vuoden välein. Muistaakseni ne voivat kestää 1-2 kuukautta, minkä takia esimerkiksi meidän sukumme päämies Mika Virrantalo ei varmaankaan sinne kotootaan Pohjois-Karjalasta lähde. Pidän hyvin tärkeänä asiana itseilmaisua, koska se mahdollistaa ideoiden kehittelyn ja niiden punnitsemisen. Ideoita saadaan alkuun kirjoista, koska on selvää, että vain korkeintaan hyvin harvinaiset savantit osaavat tuottaa jonkinlaista omaperäistä materiaalia ilman sivistyksen ja tiedon perusteisiin perehtymistä. On varmasti niin, että kun lukioaikaan aloitin ensimmäisen oman kirjani kirjoittamisen, en ollut vielä kehittynyt tarpeeksi ajattelijuudessa ja yleissivistykseni ei ollut silloin läheskään yhtä korkealla tasolla kuin mitä se on tänään. Monet ovat sanoneet, että hallitsen kirjoittamisen aika hyvin nykypäivänä, ja on varmasti niin, että kirjoittamisessa kehittyy etenkin kirjoittamalla enemmän. Kuitenkin olennaista on lukeminen kirjoittamisen ohessa, vaikka siinäkään ei tarvitse ruveta tekemään minkäänlaisia tulkintoja ja kommentaareja. Mielestäni yksilöydentutkimuksen ja arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin lisäksi oppiaineeksi tulisi ottaa viimeistäänkin yliopistossa puhdas ajattelu, joka keskittyisi etenkin luovan itsenilmaisun kehittämiseen. Ja tietysti on tässäkin yhteydessä tuotava ilmi se, että oppikokonaisuuksia tulisi yhdistää ja pelkistää samojen määritelmien alle jo koulussa ja lisätä etenkin erikoistumisen ja mielenkiinnonkohteiden kautta mahdollisuuksia valita vapaammin oppiaineiden väliltä. Lisäksi palautetta ja oppilaan profilointia tulisi harrastaa paljon tiuhemmalla seulalla kuin miten nykyisin tehdään. Jos sanon autismistani jotain, niin sanon sen, että se tänä päivänä on minulle enemmänkin myönteinen kuin kielteinen asia. Se on tuottanut minulle kykyä keskittyä oppimiseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Otan aina selvää niistä asioista, jotka minua kiinnostavat. Mikä minut erottaa tavallisesta ihmisestä on varmaan se, että minulla saattaa joidekin mielestä olla jokseenkin jyräävä tyyli kommunikaatiossa, koska en toimi samalla tavalla sosiaalisella ja emotionaalisella tasolla. Olen siis jossain mielessä yksikanavainen ihminen, jonka kommunikaatio tapahtuu monien muiden autistien kautta etenkin puhutun ja kirjoitetun kielen kautta. On sanottava, että minä kyllä ymmärrän etenkin naisten pyrkimystä kommunikoida nonverbaalisti ilmeiden, eleiden ja äänensävyn kautta, mutta olen päättänyt etten toimi sillä tasolla. Kieli on paljon ymmärrettävämpi tapa olla kommunikaatiossa. On sanottava siitä, että tietyt kokemukset naisten kanssa ovat aiheuttaneet minulle traumaa, parikin nais.. tyttöä on sanonut minulle: a) Älä ole enää koskaan yhteydessä minuun! b) Älä enää soita minulle! Mielestäni on hyvin kaksinaista, jos ajatellaan tavallisen harhakuvitelman mukaan, että naiset ovat niin herkkiä ja huomaavaisia, vaikka nämäkin kokemukset minulle, herkkänä ihmisenä, ovat aiheuttaneet monessa mielessä sen, etten ole enää aktiivisesti yhteydessä minkäänlaisiin naisiin. Naisten pitää saada tylyttää ja heille kelpaa todellakin vain heidän vaatimustensa mukainen mukaisuus. Olen sanonut monessa yhteydessä, että naisella tulisi olla oikeata ja terveisiin perustoihin tukeutuvaa itsetuntoa sen takia, että hänen ei tarvitsisi itkeskellä itsensä ja maailman kanssa. Minä en voisi olla sellaisen naisen kanssa, joka tukeutuisi minuun liikaa ja olisi koko ajan minua palvomassa. Esimerkiksi minä en ole koskaan imarreltunut minuun suunnatuista kehuista, koska olen aina halunnut säilyttää vapauden kaikkeen ja sanon esimerkiksi nykypäivänä, että nautin lihavana olemisesta, koska pintapuoliset hepsankeikat kiinnittävät minuun vähemmän huomiota ulkonäön takia. On sanottava pari esimerkkiä tästä, että kerran joku vanha homo tuli Jyväskylässä keskustelemaan kanssani ja yritti vakuuttaa minut siitä, että oli ollut jollain cd:llä, mikä paljastui jossain Länsi-Lapissa tehdyksi varmaan kehitysvammaisten harrastuspiirin tekemäksi cd:ksi, jossa hoettiin samoja sanoja. Montaa muuta homojen kiinnostumista en muista, olisin tietysti mieluummin kiskaissut ukkoa turpaan, mutta yritin olla suvaitsevainen. Sellainenkin on ärsyttänyt, kun eräs kehitysvammainen nainen laittoi minulle viestiä (ennen kuin estin tämän ihmisen) ja yritti imarrella ulkonäköäni. Introvertiostani huolimatta minä toimin naisten kanssa siten, että minä valitsen kiinnostavan naisen ja lähestyn häntä eikä toisinpäin. Tässä mielessä en ole koskaan tyytynyt siihen, minkä Weininger mainitsee naisten tavaksi – nimittäin matchmakingin. Naiset hyväksyvät sen, koska se kertoo heidän yksilöydentajuttomuudestaan. On siis tyypillistä, että nuori nainen parittaa hänestä kiinnostuneen miehen jollekin kaverilleen. Olen itse kuvannut tuota ilmiötä termillä ”kamarineito-ilmiö”. Minua ja minun romanttista kiinnostustani ei ohjaile naisten halu auttaa omia kavereitaan, koska he tekevät sen varmaan jopa täysin sitä tiedostamattaan. Joku on kuvannut minua kielineroksi, koska minulle on aina ollut helppoa oppia uusia kieliä ja tuotan monessakin kielessä uudissanoja usein aivan itse sitä huomaamatta. Sanoin eräällä keskustelupalstalla ad hoc-kommenttiin, että ei kannata aina valita ensimmäistä vaihtoehtoa joka tulee mieleen kuvaamaan jonkun toisen tarkoitusperiä, koska se monesti kertoo alhaisuudesta, ja alhaisuuden tunnustaminen ja sen väittäminen tarkoittaa tavallisesti sitä, miten tällainen ihminen itse ajattelee. Esimerkiksi jos joku ihminen väittää jotain kateelliseksi (saati sitten muistamatta sitä, että esimerkiksi poliitikot ovat julkisuuden henkilöinä aivan eri asemasssa sananvapaudessa kuin yksityishenkilöt) on hyvin suuressa määrin totta, että hän itse tunnistaa kateuden ilmiön. Minä en edes tiedä, mitä kateus tarkoittaa, koska en ole koskaan halunnut olla kukaan muu ihminen tai olla jotain sellaista mitä en todella ole.

Mietteitä

Olen muutaman kerran ihmetellyt sitä, miten sarjassa Sinkkuillallinen etenkin koppavat naispuoliset ihmiset kertovat omat ”vaatimuksensa” ennen kuin ovat edes nähneet illallisen tarjoajaa tai vieraaksi tulevaa ihmistä. Tämän jälkeen on tyypillistä, että etenkin naispuolinen osallistuja sanoo: ”Ei ole minun tyyppiäni”, mutta esimerkiksi ”luonne on kiva/mukava”. Mielestäni ihmisten osien erottelu analyysissa ei ole kovinkaan aitoa tai rehellistä. Mielestäni ihmistä on lähestyttävä kokonaisuuden kautta, esimerkiksi minulla ei ole minkäänlaista valmista naistyyppiä ulkonäön kannalta, vaikka on tietysti selvää, ettei esimerkiksi seksi onnistu kovin ruman naisen kanssa. Samassa nainen voi vaikuttaa kuvottavammalta, jos häntä ei voi lähestyä kokonaisuutena – täydellisenä kokonaisuutena. Mielestäni älykkyys ja persoonallisuuteen liittyvät ominaisuudet ovat paljon tärkeämpiä kuin jonkun missimussukan pelkästään ulkonäköä korostava luonteellisuus. Myös olen ihmetellyt sitä, miten jotkut etenkin naispuoliset osallistujat suhtautuvat siihen, kun he ovat ensin kysyneet ”kuinka kauan olet ollut sinkkuna”. Jos mies on ollut ilman vakituista parisuhdetta vuosia, voi naikkonen kysyä: ”Mikä sinussa on vikana”. Minä kysyisin miellummin kuinka monta kertaa ja millaisten periaatteiden takia nainen on ollut parisuhteessa aiemmin. Lisäksi minua ihmetyttää se, miten etenkin naispuoliset osallistujat sanovat deittien jälkeen: ”Minulla oli hauskaa” tai ”ilta oli kiva”: Mihin se perustuu? Minkä takia edes nainen voi kokea parin tunnin aterioimisen tuntemattoman ihmisen kanssa niin ”hauskaksi” - eiväthän he kuitenkaan sukupuoliyhteyttä ensimmäisten illallisten yhteydessä harrastele? Myös minua on mietityttänyt se, miten naiset voivat sanoa, että jos mies ei naurata koko ajan naista, ei ole sopivaa materiaalia pidemmän aikavälin kannalta. Ja mitä se huumori sitten on, jota keskinkertainen naikkonen ymmärtää ja arvostaa: sanoisin sen olevan etenkin toisten miesten arvostelua ja naurettavaksi saamista. Ja on myös käsittämätöntä, miten nämä naiset hakevat vieläkin ”paha poika” -tyyppiä kuin teinitytöt. Ja lisäksi on olennaisen tärkeää, että mies vitsailee naisen kustannuksella ja on muutenkin niin merkittävällä tavalla ”cocky”. Minä olen aina pitänyt itsessäni naisten kanssa seurustelun pohjana erilaisia ominaisuuksia kuin esimerkiksi siinä, millainen olen kun kirjoitan kiistakirjoituksia. On se kuitenkin sanottava, että jos nainen ei ole täysin reppana, alkaa hän iän myötä arvostaa herkkyyttä ja hellyyttä ja ymmärrystä kuin jatkuvaa itsensä alentamista pahoinkohtelun kohteeksi. Minä olen aina halunnut arvostaa arvostamiani ihmisiä avoimesti, ja se on sitten too bad, jos nainen katsoo sen olevan liiallista tunnetasolla tapaamista. On naurettavaa, jos naisen teinityttönä ilmenneet näkemykset ovat hänessä vallalla vielä kypsällä aikuisiällä. Se on sanottava, että vaikka olen itsekin syntynyt vuonna 1988, enkä sen takia ole enää kovin nuori, on noin neljäkymmentä ja sen ylittäneissä naisissa monesti sellaista itsevarmuutta ja autonomiaa, jota itse suuresti arvostan. Monesti on ollut niin, että nuoret naiset ovat saaneet itsestäni ”pahan pojan” käsityksen, ja sitten kun olen tuonut esiin omia näkemyksiäni ja ne ovat vaikuttaneet NIIN LÄSSYILTÄ, on kiinnostus loppunut. Minä toimin naisten kanssa aivan eri tavalla kuin älyllisten asioiden kanssa. On mainittava Otto Weiningerista, jolle olen omistanut yhden aiemman kirjani, että hän ajatteli naisten olevan siinä mielessäkin miehistä poikkeavia, että he eivät saa psyykkisiä impulssejaan johdettua todellisten arvostusten ja ideoiden tasolle, ja olen itsekin kirjoittanut siitä, että he ovat sen takia älykkäitä miehiä alttiimpia mukautua ontokratian ja kommentaariaatin välineen vaikutteellistumiskehityksen alaisiksi. Tämähän korostaa nimenomaisesti sitä, että vallattomat naiset ovat suuremmin subjektiivisia kuin objektiivisia ja heissä on sellainen tunnemaailma, jonka takia he eivät pysty erottamaan aina hyvää ja pahaa. Sosiaalisen dominanssin hallintaan pyrkivillä tavanomaisilla miehillä on siksi olennaisen helppoa saada naisia etenkin yhdyntätarkoituksen kautta tavoitelluksi. Nuoren naisen seksuaalisuus ja kuukautiset aiheuttavat sen, että heistä alkukantaisimmat ovat lähempänä eläintä kuin evoluutiossa kehittynyttä ihmistä. Vallattomat naiset eivät etenkään halua ottaa asioihin moraalista kantaa, saati toimia sen mukaisesti, ja sen takia nykyinen suomalainenkin yhteiskunta korostaa sitä, että poliittisen vallan edustajat ovat niitä, jotka ottavat moraalisesti kantaa ja levittävät sitä ”alamaisille” kuin jonkinlaiset kehittyneemmätkin joogit. Nainen on perusluonteeltaan passiviinen ja hän tarvitsee ympäröiviä rakenteita oman elämänsä kannatuskohdissa. Sen takia naiset ovat monesti etenkin matalapalkkaaloilla parempia työntekijöitä, koska heillä on merkittävä aina nähty periaate vastata ylempien ihmisten vaatimuksiin, ja tämä takia tällaisia poliitikkojen moraalisia pahoitteluja ja sananvalintoja seuraavat etenkin naispuoliset ihmiset. Jos ajatellaan useita tuhansia vuosia, jona aikana miehet ovat päättäneet kaikesta yhteiskunnissa ja kulttuureissa, ja kun naiset ovat kuuluneet tähän rakennustehtävään vasta periaatteessa muutamien kymmenien vuosien ajan, ei heidän ominaisuutensa ole kehittyneet samassa linjassa heistä äänekkäimpien vaatimusten kanssa. Vallattomat naiset ovat niitä, jotka toimivat käytännössä ja periaatteessa eniten tavallisten naisten pyrkimysten ja miellekuvien tasolla. Koska naisia ei saa heidän mukaansa jakaa ryhmiin, ei ole voitu myöskään ehkäistä sitä kehitystä, kun vallattomia naisia on ilmestynyt yhteiskunnan korkeimmillekin paikoille. Joku on sanonut, että apinan voi ottaa viidakosta, muttei viidakkoa apinasta, ja tämä on mielipiteeni asiasta ja eikö olekin niin viehättävän ”cocky”? Olen katsellut dokumenttia Stalingradin taistelusta, ja siinä on puhunut kaukainen sukulaiseni Berndt Freytag von Loringhoven, joka oli Hitlerin Berliinin bunkkerin viimeisiä sotilaita. Hän nousi Länsi-Saksan Bundeswehrissä kenraaliksi ja kuoli vuonna 2007. Kunnioitan suuresti armeijan käyviä naisia, ja se jos mikä on merkittävä kulkuväylä korkeampien tehtävien saavuttamiseksi. Muistaakseni yhden Kokoomuksen kansanedustajan vaimo oliko se Leila vai Laila, on käynyt reserviupseerikoulun yhtenä ensimmäisistä sen käyneistä naisista. Se on suuri puute, jos nainen ei pysty tuottamaan itse perustavia ideoita, arvostuksia ja periaatteita, koska se asettaa hänet täysin muiden ihmisten ohjailemaksi ja vaikutteiden vastaanottajiksi. Tämä kehitys myös edeltäauttaa sitä, että nämä naiset alkavat olemisen vallan ja ideologisen nautinnon mukaisesti arvostelemaan heitä syvällisempiä, itsenäisempiä ja älykkäämpiä ihmisiä (miehiä). Kevytmielisyys kaikessa, mm. periaatteiden perusteella, on aiheuttanut sen, että ihmiset eivät enää ole syvällisiä tärkeiden asioiden suhteen: esimerkiksi ruumiillisuus ja pinnallisuus, jossa suurin osa hepsankeikoista elää, ovat lisääntyneet merkittävällä tavalla, ja näiden ihmisten mielestä elämän tärkein toiminta on pippelin työntäminen emättimeen. En ole tavannut yhtään itseni ikäistä ihmistä. Joka olisi vaikuttanut syvälliseltä ja tasapainoiselta korkeimpien periaatteiden mukaisesti. On selvää, että miehissäkin on niitä, jotka eivät pysty toimimaan ideoiden tasolla ja eivät sitä pysty/halua tehdä. Tärkeämpiä on ”suhtautua”, asettaa negaation, arvostella suhteellisesti ja jonkin toisen ajatukseen suuntautuvasti. Ärsykkeet, reagointi, sosiaalinen dominanssi ja kaikki muista ihmisistä vaikuttuvat asioiden alkuperät ovat näille tärkeitä. Naisten mielestä kaikki toimii paremmin ”ihmissuhteessa” kuin siinä, että tulisi toimeen yksin ja osaisi ottaa yksinäisyydestä hyötyä sen kaikkein parhaimpien puolien kautta. Hepsankeikat, kuten tavalliset missit ja mallit, eivät ymmärrä mitään myytä, kuin että mies työntää osansa itseensä, jossa tällainen nainen toimii pelkkänä miehen patjana. Ja tällaisia naisia on nykyään entistä enemmän, kun jotkut pystyvät elämään oman elämänsä laittamalla omasta tisseistään ja perseestään kuvia sosiaaliseen mediaan. Kuitenkin maailman vanhin ammatti ei ole uutta keksintöä, ja minun on sanottava, että esimerkiksi titteli ”viihdeyrittäjä” kuulostaa suuresti yhteen ammattiin liittyvältä. On sanottava Halmeen ja Tervon, jotka eivät ole mitään älyn jättiläisiä, ohjelmasta Tosisuomalaisuutta etsimässä, että New Yorkissa he kohtasivat todella rahvaanomaisen jenkkiläisen viihdeyrittäjä, joka oli saanut yhden Weiningerin mukaan naisen luontoon kuuluvan liikeidean harjoittamisen omaksi periaatteekseen. Ajatellaan vaikka, että kun tämä nainen kysyy taksissa toiselta ihmiseltä, miten nainen voisi olla hänelle hyödyksi, saattaa joskus mies sanoa sellaisen asian, mitä nainen ei odota. Kuten Blackadderin neljännellä kaudella sairaalassa hoitsu kysyi Atkinsonilta, että mitä muuta hän voisi tehdä potilailleen kuin tarjota iloisuutta ja ison hymyn, sanoi Atkinson, että parikin asiaa tulee mieleen, mutta hoitsu todennäköisesti pitäisi niitä epähygieenisinä asioina. On naurettavaa ajatella sitä, miksi monet etenkin poliitikot ja sellaiseksi kiihkeästi haluavat käyttävät niin usein termiä ”vaikuttaja” ja monesti he pitävät itseään sellaisena. On siis selvää, että nämä ”vaikuttajat” eivät myöskään kehitä ideoita, periaatteita ja arvostuksia, vaan he käyttävät hyväksi ontokratian sekasortoista tilaa, jossa kukaan ei pysty käsittämään sitä, millaisten periaatteiden kanssa kukakin toimii. Silloin on helppoa alistua omaa johtajuuttaan korostavan fallossymbolin ohjailtavaksi. Vaikutteellisuus siis tarkoittaa herkkyyttä mukautua siihen, kun joku älyllinen keskinkertalainen alkaa levittää omia suhteellisia ja reaktiivisia käsityksiään asioista näitä onnettomia ihmisiä kohtaan ja heidän suuntaansa. Ideoiden ja periaatteiden ja arvostuksien totuus ja niiden tunnustaminen on yksityistä ja pidättyvää itseluottamusta ja kunnioitusta, eivätkä älykkäät ihmiset koskaan pakota muita ihmisiä alaisuuteensa väittämällä olevansa esimerkiksi ”vaikuttajia”: Jostain syystä tästä tulee mieleeni etenkin arthurperäisissä legendoissa esiintyvä kertomus Graalin maljasta, jota vartioivat vanhat ritarit, jotka valittiin tähän tehtäväänsä, vaikka Indiana Jonesissa ritareita oli elossa enää yksi. Ontokratia eli olemisen valta tarkoittaa nimenomaisesti etenkin pinnallisuutta ja kyvyttömyyttä porautua syvällisempiin periaatteisiin. Silloin ollaan pelkästään kaikenlaisten vaikutteiden tasolla, ja tällaisen järjestelmän vallitessa suurimman arvostuksen ja ”vaikuttajan” paikan saavat etenkin sellaiset ihmiset, jotka pystyvät hyödyntämään sosiaalista tilaa, josta etenkin naiset ovat suurimmin kiinnostuneita. Se siis tarkoittaa jonkinlaisen sosiaalisen dominanssin saavuttamisen tarvetta, ja sosiaalinen dominanssi todellakin syntyy sosiaaliseen tilaan helpolla ja helposti matkittavalla keinolla. Sosiaalinen dominanssi tarkoittaa naiselle etenkin sitä, kun häneen yhdytään. Sen takia naiset korostavat ja väittävät kunnioittavansa sellaisia miehiä, jotka alkavat kyseenalaistamaan toisten ja monessa tapauksessa älykkäämpien miesten periaatteita – ovat siis ”cocky”. Minulle eräs tissinsä ja huulensa myöhemmin isontanut tytteli sanoi, että arvostelen ja kritisoin valta-asemissa olevia sen takia, koska minulla on ”heikko itsetunto”. Kyllä se nimenomaan on etenkin niin, että oikeanlaista järjellistä kritiikkiä ja valaisevaa katsetta harrastavat ihmiset ovat paljon niitä onnettomia lahjakkaampia, jotka eivät toiminnallaan pyri muuhu kuin sosiaaliseen dominanssiin ja siinä ”vaikuttamisen” pyrkimykseen. Muistan joskus yli kymmenen vuotta sitten kohdanneeni Kuokkalan sillan lopulla sellaisen paidatta kulkeneen ihmisen, joka toisteli sanaa ”huora”, ja samalla mukana kulkenut hepsankeikka ihasteli sitä, että miten tämä uskaltaa ja kehtaaa niin sanoa. On naurettavaa, että esimerkiksi huoran käsitettä kuunteleva nainen voisi kokea tällaisen ihmisen niin hyväksi ja rohkeaksi, ei nimittäin ole mitään sanomista siitä, etteikö kyseinen jolppipoika voisi ruveta käyttämään tuollaista termiä myös itsestään naisesta. Nimenomaan tuollainen on helppojen periaatteettomuuksien kautta hyvin ymmärrettävä asia. On kuitenkin sanottava se, että samalla kun suurin osa ihmisistä suhtautuu toisiin ihmisiin ja asioihin suhteellisesti, on omien periaatteiden, arvostuksien ja ideoiden tuottaminen tärkeintä ihmiselämässä. Sosiaaliset ihmiset tarvitsevat koko ajan toisia ihmisiä oman minuutensa korostamiseksi ja ylvästeltäväksi, ja ideoiden tasolla toimiva ihminen pystyy olemaan yksin, eikä hänen tarvitse muodostaa hataria käsityksiä itsestään toisten ihmisten ja kaikenlaisten ”tiimien” kautta. Älykäs ja ideoiden tasolla toimiva ihminen ei hae minkäänlaista huomiota itselleen, minkä takia sosiaalisen tasolla toimivat ihmiset voivat tällaista arvostella ja alentaa. On siis niin, että esimerkiksi itsensä toisiin verrattuna ulkonäöltään viehättävämmäksi kokevat naiset pyrkivät etenkin sosiaalisen dominanssin ja ohjailun pyrkimykseen, kun he eivät pysty, vaikka olisivat opiskelleet yliopistossa filosofiaa, toimimaan millään muulla kuin sosiaalisen ja vaikutteellisuuden alueella. Ja on sanottava, että esimerkiksi yläasteella olon aikana, koulun oppilaskunta, joka koostui nimeomaan sosiaalisen dominanssin pyrkimykseen suuntautuneita kiusaajia/jääkääkän pelaajia, jakoivat he sopuisasti, kun vielä kaikki oppilaat oli kutsuttu tätä seuraamaan liikuntasaliin, kaikki palkinnot toisilleen eli kaikki oppilaskunnan omille jäsenille. Muistan erään varhaisen kaveruuden päättyneen siihen, kun kaverin äiti oli terveydenhoitajana koululla, ja ennen tätä olimme poistuneet koulun alueelta luvattomasti, olin menossa jonkin vaivan takia hänen äitinsä luona käymään koululla, kuulin kuinka kaveri oli silloin äitinsä luona ja sanoi: ”en se minä ollut. Olli sitä ehdotti ja siihen pakotti”, mikä ei todellakaan ollut totta. On selvää, että itselläni on aina ollut pyrkimys etenkin veljeyteen toisten miesten kanssa, ja tuo, vaikka ko. Ihminen ei ollut silloin itseäni vanhempi, koin tuon aika merkittävällä tasolla alhaiseksi toiminnaksi ja sanomiseksi. Naisessa on olennaista kiltteys, tasa-arvoisuus kaikkia kohtaan, älykkyys, avaramielisyys ja kiintymys ja rakkaus eläimiä kohtaan, mutta etenkin kissaihmisyys. En voisi seurustella sellaisen naisen kanssa, joka ei lukisi kirjoja, ja jolla ei olisi itselläänkin riittävän kokoista omaa kirjastoa. Myös on varmaan niin, että oman luovan luonteeni takia, olisi parasta, jos naisellakin on jonkinlaisia luovia tarkoitusperiä ja harrasteita. Myös en voisi olla parisuhteessa sellaisen naisen kanssa, joka mahdollisesti oman matalan sukuperänsä takia suhtautuisi kulttuurisukuisuuteen epätärkeänä ja turhana. On sanottava esimerkiksi, ja varmasti enonin voisi olla samaa mieltä, että hänen ensimmäinen vaimonsa oli jomman kumman vanhempansa kanssa kommunistista perua, ja siinä mielessä ei ollut ihmekään, ettei liitto kestänyt sen pidempään. Eli on selvää, että nainen ei saa olla ultrauskovainen eikä myöskään vasemmistolainen. Monessa mielessä itse olen tietyissä asioissa liberaali ja tietyissä konservatiivinen, joten jonkinlaista samankaltaisuutta tulisi myös olla naisessa. Olen aina ollut perheeessäni toinen kirjaihminen äitini lisäksi, ja koen kirjaihmisyyden hyvin olennaiseksi asiaksi, joten naisen tulisi älykkyyden lisäksi olla säännöllisesti kirjoja lukeva. Kirjojen kautta laajenee sivistys ja samalla kognitiivinen panostus tukee muistia ja yleensäkin koko toimintakykyä. Kirjoista tulee myös puhuttua aika paljon, ja tässäkin tekstissä nimenomaisesti Otto Weiningerin kirjasta Geschlecht und Charakter, joka on suomeksi Sukupuoli ja luonne. Weininger väitti, että naisen kaksi puolta on huora ja madonna, eli seksuaalisesti korosteisen aktiivinen, kevytmielinen ja pintamielinen nainen, sekä äiti, joka keskittyy korosteisella tavalla omiin lapsiinsa. Mielestäni tämäkin on kuitenkin suhteellinen asia, koska parhaimmassa tapauksessa naisessa on molempaa näistä, muttei kuitenkaan kumpaakaan samanaikaisesti. Weininger kirjoitti, että henkinen maskuliinisuus on täysin ylivoimaista henkiseen feminiinisyyteen verrattuna, ja kaikki luovuus ja ideoiden tavoittelu rajoittuu sellaisiin ihmisiin, joissa on vallitsevana henkinen maskuliinisuus. Weininger ajattelee, että henkinen feminiinisyys on moraalittomuutta, tuottamattomuutta ja epäloogisuutta. Henkisesti maskuliininen ihminen on asiakeskeinen, ja ehkä se, miten Sinkkuillallisessa hepsankeikat sanovat illan olleen ”kiva” tai ”hauska” perustuu nimenomaan siihen, miten tavanomaiset naiset saavat tyydytystä siitäkin, kun jauhetaan paskaa ja ollaan pari tuntia tekemisissä jonkin ennalta tuntemattoman ihmisen kanssa. Joku on väittänyt minua syvälliseksi, ainakin sillä tavalla miten naiset tekevät jaotteluita pelkästään oman pintapuolisen kokemusmaailmansa perusteella. Kuitenkin on sanottava, että minun käsitykseni muista ihmisistä on holistinen j additiivinen, ja minun täytyy keskustella ja saada perustava käsitys toisesta ihmisestä ennen kuin voin olla heidän kanssaan tekemisissä useammin ja syvemmin. Minä en harrasta pintapuolisuuksia ja sen takia voi olla ymmärrettävää se, etten tule toimeen ihmisten enemmistön kanssa. Mikä on tyypillinen toimintamuoto pintapuolisten väljässä yhteisössä on se, että he sanovat toisilleen, jos joku ei ole samalla matalalla tasolla heidän kanssaa, että tämä on kehitysvammainen tai jälkeenjäänyt kuten minustakin on sanottu. Minä koen että kehitysvammaisuus/jälkeenjääneisyys tarkoittaa sitä, ettei tällaisella ihmisellä ole älyä eikä auttavaa kognitiivista kehittyneisyyttä. Kuitenkin tavanomaiset ihmiset kuten naiset tekevät tällaisen herjaamistarkoituksessa keksityn määritelmän siitä, miten ihminen toimii sosiaalisissa suhteissa, mitä toiset ihmiset tästä sanovat ja millaiselta hän ulkoisesti toisten ihmisten mielestä vaikuttaa. Naisilla on miehiä, saati autisteja, tavallisempi käsitys siitä, miten esimerkiksi merkityksettömässä kommunikaatiossa on toimittava, kaikki nonverbaalisuus ja tunnepitoinen ja -peräinen kommunikaatio, minkä puuttuessä nämä alkavat suhtautumaan tähän tunteellisesti, herjaavasti ja haukkuvasti. Nainen pitää tavoittaa aina sosiaalisella ja tunteellisella tasolla, ja siihen ei liity koskaan mitään älyllistä tai periaatteellista. Minä olen oman filosofiani ontofysiikan ja siihen liittyvät kulttuurisen ohjelman uuden syvällisyyden kautta aina halunnut korostaa sitä, että naisten määrittelemä sosiaalisuus ja siihen liittyvä pseudotunteellisuus ei liity siihen, miten yksilöiden tulisi yhteiskunnassa toimia. Ja on sanottava, että minä en kuitenkaan ole tunteeton ihminen, vaan minun tunteeni heräävät jostain paljon perusteellisemmast ja periaatteellisemmasta materiaalista. Minä koen tunteita etenkin sitä kohtaan, millaiset arvot saavat jonkun asian näyttämään arvokkaalta ja miten ihmisyksilö voi äärimmäisessä tilanteessa ylittää itsensä, vaikka esimerkiksi sodan olosuhteissa. Mariupolin terästehtaan miehet herättivät itsessäni syvemmän tunteen siitä, miten sotatilassa jokin oikean puolesta taisteleva taho voi ylittää itsensä, vaikka kyseinen kännissä kirjoitettu kirje korostikin tuossa vaiheessa ollutta ukrainalaisten kannalta epätoivoista tilannetta. Parhaimmassa tapauksessa ihminen on looginen, moraalinen ja järjellinen. On esimerkiksi niin, että naiset arvostelevat useimmin sellaista ihmistä, joka ei toimi heidän omalla sosiaalistunteellisella tasolla, ja voivat olla hyvin loukkaavia. Myös se, jos mies ei vaikuta kokevan tarvetta oman ”arvonsa” määrittelemiseksi pintapuolisten ja kevytmielisten hepsankeikkojen välityksellä ja heidän toimesta. Olen aina ollut valikoiva naisten suhteen, ja mielestäni minulla on oikeus ja mahdollisuus toimia sillä tavalla. Minua ei saa yksittäinen naikkonen julistamaan ikuista rakkautta, koska heistä kukaan ei kuitenkaan toimi tässä asiassa poikkeuksellisella ja henkisesti maskuliinisuudesta kertovalla tavalla. Nainen on oman pseudososiaalisuutensa ja pseudotunteellisuutensa vanki.

Jotkut väittivät natsiksi

Lapsuudenkodissani on aina korostettu kovuutta ja sitä, ettei ihminen voi vaikuttua ympäristönsä vääränlaisista virikkeistä. Kovuuden arvostaminen on johtanut esimerkiksi siihen, että lapsena, kun en osannut vielä valikoida oikeanlaisia virikkeitä toiminnalle, olin niin ulalla itseni ja maailman kanssa, etten osannut ohjata omaa suuntaani. Se, miksi jotkut alkoivat pitää minua natsina teini-iässä johtui siitä, koska menin maakuntalehden extempore-haastattelussa sanomaan jotain sen kaltaista, etteivät saksalaiset ole aina olleet natseja, ja että käytännössä kaikenlaisilla yhteiskuntaideologioilla on jonkinlainen pysyvä asema maailman ja kulttuurien historiassa. Minä en ole ollut tunkemassa juutalaisia myrkkykylpyihin tai uuniin. Kovuus ja vahvuus ovat ne tekijät, minkä takia jotkut alkoivat pitää minua natsina ja Hitler-n. 2:na. On sanottava, että teini-iässä katsoin mielelläni natsien puoluekokouksesta kertovaa Leni Riefenstahlin kuvaamaa Triump des Willens-elokuvaa. Lisäksi minua jollain tavalla miellytti se, miten Hitler seisoi ainoana pystyvänä ihmisenä kansansa edessä. Tämän natsihoureen voi jollain tavalla liittää myös siihen, minkä takia vuonna 2004 ylistin innokkaasti alkukantaista miehyyttä ja reviiriajattelua korostavaa englantilaista Football Factory-elokuvaa, joka kertoi Chelsea-jalkapalloseuran tappelevista huligaaneista. Isäni on aina ollut kotona hahmo, joka on vaatinut ja jolle äitini on useimmiten vaatinut ehdotonta valtaa, jota ei ole voinut kyseenalaistaa. Isälläni on myös ollut aina viikset, kuten Hitlerillä. Varmasti kotini psykodynamiikka, joka on korostanut miesten oikeutta ja miesten vahvuutta, johti minut myötäilemään muiden mielikuvaa itsestäni äärioikeistolaisena. Tietyssä mielessä hyväksyn edelleenkin radikaalin oikeistolaisen politiikan, kunhan se pysyy lain sisällä ja sen viitearvoissa. Hitler varmaan puolitahattomasti edusti minulle omaa isääni ja hänen totaalista valtaansa, jota myös äitini toistuvasti myötäili, koska hänen ”aatelisessa” perheessään on aina korostettu miesten ja isän oikeutta kaikenlaisten akkamaisten pehmoilujen sijaan ja niiden tilalla. Olen huomannut iän myötä, että esimerkiksi oma seksuaalisuuteni on enemmänkin feminiinisten ihmisten seksuaalisuutta, ja tämän myötä olen alkanut suhtautumaan naisiin paljon paremmin kuin miten suhtauduin heihin paljon aikaisemmin. Naisilla, sellaisilla joilla on valtaa, tulisi aina pyrkiä estämään miesten asettautumista toisiaan vastaan. Yleisesti konfliktinestäminen on aina hyvin miellyttävä piirre missä tahansa ihmisessä. On mainittava esimerkiksi, kun toimin teini-iässä Kokoomusnuorissa ja olin presidentinvaalien aikaan Kokoomuksen kahvilassa yövahtina, tuli paikalle jonkinlainen rantojen mies, joka etenkin katsoi minun katseessani olevan jotain häntä provosoivaa. Tässä tilanteessa väliin tuli eräs miellyttävä kokoomusnuori, joka esti tilanteen eskaloitumisen. Sellaiset naiset, jotka itkeskelevät hetken ja mukautuvat sen jälkeen maskuliiniseen vallankäyttöön, eivät ole mistään kotoisin ja he ovat perustavalla tavalla vallattomia naisia. Rauhanturvaaminen on tärkeä asia, kuten sinäkin, tähtisilmä, uskot. Minulla ei siis ole ollut koskaan siskoa, eikä äitini ole koskaan edustanut koskaan muunlaista naiseutta, kuin sellaista, joka myöntyy aina ”herran sanaan”. Jos kovuus, vahvuus ja itsenäisyys korostuvat lapsuudenkodissa kaikessa tapahtuvassa, on mielestäni aika vähäpätöistä millä perustein tällaista järjettömyyttä korostava ihminen voi joidenkin mielestä vaikuttaa vaikka sitten ”natsilta”. Kaikki äärioikeistolaisuuteen suuntautuminen johtui pinnanalaisista virikkeistä ja siitä eetoksesta, jota minulle lapsena ja varhaisnuorena syötettiin. Nykyään katson että valta ja vahvuus voivat korostua ihmisessä ja ihmisryhmissä aivan eri tavalla kuin natsinousukkaissa. Olen jo pitkään ajatellut että vahvuus on etenkin henkinen arvo, vaikka esimerkiksi persusukulaiset voisivat olla tällaista ajattelua vastaan. Ruumiillisen vahvuuden voi saavuttaa kuka tahansa riittävällä harjoituksella, mutta henkinen vahvuus ei ole yhtä helposti tavoitettavissa kuin ruumiillinen vahvuus. Myös valta on täysin erilainen kuin mitä se oli esimerkiksi Adolf Hitlerin jutuissa. Saksalainen porvarillinen massakeskeisyys oli syynä siihen, minkä takia Aatun tyylinen hahmo pääsi siellä valtaan, ja on todellakin niin, että etenkään saksalainen aateli ei arvostanut Hitlerin kaltaista nousukasta. Olihan heinäkuun 20. päivän salaliiton osallisista suurin osa saksalaisia aatelisia upseereita. Eli on hassua, kun äitini suvussa on aina korostettu miesten etua ja paremmuutta suhteessa naisiin, niin isäni on saanut sukunimensä isänsä äidiltä, koska isoisäni siitos on vieläkin tietyissä piireissä niin – hys hys – tyylinen juttu. On varmaan niin, että se, miten etenkin isäni on sanonut, että ihmisen kasvatus ei voi millään tavalla vaikuttaa kielteisesti ihmiseen, on seurannut mukana minun filosofiseen järjestelmääni. Sehän korostaa koko sosiaalisen ja tunteellisen maailman vähäpätöisyyttä periaatteisiin ja objektiivisiin arvoihin, jossa mielessä joku voi ajatella, että koska katson joidenkin arvojen olevan parempia kuin toiset, että hyväksyisin siinä mielessä jonkinlaisen diktatuurin, jossa toisella tavalla ajattelevilla tai tunteiden kautta maailmaa hahmottavilla ihmisillä ei olisi oikeutta ajatteluun ja yhteiskunnan ohjaamiseen poliittisilla periaatteilla. Olen täysin sitä mieltä, että ihmiset voivat ajatella yhteiskunnassa joko oikeiden tai väärien periaatteiden kautta, vaikka en todellakaan olisi työntämässä eri tavalla ajattelevia esimerkiksi ”Petsamon Heinäsaarille”; kuten poliitikko Elias Simojoki on kolmekymmentäluvun alussa sanonut Eero Hiekkalasta, Sasusta ja oikeusministeri Ernst von Bornista. On varmasti niin, että minussa on esimerkiksi moitteettoman kielitaidon kautta paljon saksalaisia luonteenpiirteitä, vaikka yksi tapa, jolla eroan saksalaisesta liittyy siihen, että olen monessa asiassa hyvin suurpiirteinen ja työskentelytilani on useimmiten luovassa kaaoksessa. Jämptiys ja perusteellisuus (eikä varmaan voi liikaa korostaa asiallisuutta Sic!) ovat ainakin tulleet minulle mahdollisesti molempien vanhempieni kautta. Hitleriin ja natsismiin oli ohjaamassa etenkin se, että muut periaatteet kuin älyllisyys ohjailivat monesti minun periaatteitani. Nyt kun minulla on ylempi korkeakoulututkinto filosofiassa ja olen tekemässä väitöskirjaa, on sanottava, että nykyään käsitykseni vallasta ja sen symbolisuudesta on hyvin älyllinen ja vastustan periaatteellisesti kaikenlaista masterointia ja tanterointia. Nimen omaan tanterointi, että korostetaan omaa valtaa kaikenlaisella kenkänkantojen kopsauttelulla ja tantereen tömistelyllä, on kaukana siitä, millaisia poliitikkoja nykypäivänä arvostan. On siis sanottava, että olen tässäkin kirjoituksessa käyttänyt itsestäni termiä natsi vain sen takia, koska se oli joidenkin minua seuranneiden ihmisten mielestäni vääreellisin perustein muodostama käsitys minusta, ja minä en ole koskaan ollut esimerkiksi antisemiitti, enkä ole koskaan hyväksynyt, etteikö erilaiset kulttuurit ja kansanryhmät voisi elää toistensa keskuudessa siihen asti, kunhan kaikilla ihmisillä periaatteisiin kuuluvat työskentely ja opiskelu. Tarvitsemme Suomessakin sairaanhoitajia, lähihoitajia, siivoojia, taksikuskeja ja bussikuskeja, koska sellaisia töitä kantasuomalaiset eivät enää halua useimmin tehdä. Mielestäni natsit, eli kansallissosialistit, olivat enemmänkin vasemmistolaisia kuin oikeistolaisia, koska minä katson oikeistolaisuuteen kuuluvan etenkin taloudellisen kapitalismin, mitä ei todella ollut natsien sosialistisessa korporaatiojärjestelmässä. Joku voi väittää, ja en itsekään ole siitä mielipitteestä kaukana, että jossain mielessä saksalaisen perusluonne tuli ideologiaansa natsien myötä. On kuitenkin sanottava, että koska Saksa on sodan jälkeen ollut enemmän läntisessä blokissa kuin omassa perisaksalaisessa irredentismissään, että nykyään etenkin läntisessä Saksassa ollaan hyvin liberaaleja ja suvaitsevaisia, ja olen itsekin asunut pariin otteeseen Düsseldorfissa Nordrhein-Westfalenissa, jota pidetään Saksan osavaltioista liberaaleimpana, onhan lähellä esimerkiksi Kölnin kaupunki, jossa on joidenkin arvioiden mukaan eniten homoja ja lesboja prosentuaalisessa osuudesta kaikista maailman kaupungeista. On sanottava, että innokkaimmat uusnatsit tulevat nykyään entisen DDR:n alueilta, koska he ovat tottuneet sotien jälkeen elämään natsismia muistuttavassa diktatuurissa ainoana poikkeuksena se, että DDR kesti yli kolme kertaa kauemmin kuin natsi-Saksa. On myös sanottava, että Sozialistiche Einheitspartein luonnollinen parlamentaarinen perillinen on Saksan vasemmistoliitto Die Linke, joka on monella alueella entisessä idässä suosituin puolue, vaikka entisessä lännessä se on suurimmin täysin marginaalisessa asemassa vallan suhteen. Sotilaselämän ihannoiminen on varmaan ollut se tekijä, josta löysin natsismissa itselleni jonkinlaista vastinetta. Se on sanottava itsestäni että minä en ole koskaan ollut aggressiivinen ja rupeamassa tappelemaan toisten ihmisten kanssa. Football Factoryn ja SA:n harjoittama reviirin vartiointi ja tappelemisen harrastaminen muita ihmisryhmiä kuten juutalaisia kohtaan ei ole koskaan minua viehättänyt. Professori Kari Uusikylä on joskus maininnut sen, että luovat ihmiset ja etenkin luovat miehet ovat tavallisesti vähemmän aggressiivisia kuin henkisesti lahjattomat miehet. Minä en ole koskaan halunnut tapella, olen vain aina halunnut olla rauhassa keskittymässä omaa elämääni tavallisesti ohjaaviin asioihin. Se on tyypillinen reaktio miehillä, että aggressiivisempi ja parempi tappelussa oleva mies yrittää provosoida erilaista tyyppiä tappeluun ja kiistelyyn ja nämä odottavat sitä, että erilainen on helpompi nujertaa, kun tämä ensin provosoituu riitapukarin tasolle. Minä en nykyään edes huomaa tai en ainakaan millään tavalla reagoi siihen, jos joku tavanomainen mies katsoo tarpeekseen minun provosoimisen. Natsit olivat vasemmistolaisia, koska he olivat sosialisteja, ja minä en taas ole koskaan ollut sosialisti enkä vasemmistolainen. Natsiaate perustui yhden ihmisryhmän paremmuuden korostamiseen, totalitarismiin ja yhden sosiaalisen järjestelmän ehdottomaan ylistämiseen kaikkien muiden ajatusten ja ideologioiden kustannuksella. Kuitenkin on muistettava se, kuika paljon kiinalaiset ja ryssät ovat tapattaneet oman kansansa jäseniä oman ideologiansa aseman tiivistämiseksi. Ja on näitä muitakin: Kuuba, Pohjois-Korea, Kamputsea, Vietnam jne. Totalitarismi on mielestäni sellaista ajattelua, joka tuhoaa kaiken mahdollisuuden tämän ajattelun vastaiseen ajatteluun. Olen mielestäni korostanut ideologioissa mielestäni sitä, että henkisten arvojen ja objektiivisten totuuksien tavoittaminen tapahtuu ihmisillä useasti sen kautta, kuinka kehittyneitä he ovat henkisesti. Katson kuitenkin, että ihmisillä, jotka haluavat ilmaista ja korostaa arvojaan, onnistuu se parhaiten tosiasioiden tunnustamisella, ja mielestäni esimerkiksi sosialistiset poliitikot, jotka valittavat aika ajan perään perustavampien arvojen hallitsijoille kuin nalkuttavat ämmät. Mielestäni reaktiivisuus, suhteellisuus ja negaatioksi asettuminen eivät ole mitenkään parhaita tapoja muodostaa arvoja ja tuoda niitä esille. Eduskunnassa ei tarvitsi olla nalkuttavia akkoja, koska he voisivat tehdä sen kotipiirissä samalla kun kasvattavat tissejään, tekevät kakaroita ja värjäävät hiuksiaan valkoisiksi – sillä eikö tämä juuri nimenomaan ole sitä pahinta natsismia? Mielestäni ihmiset, kunhan ovat riittävällä henkisellä ja älyllisellä tasolla, voivat edustaa parhaimpia mahdollisia arvoja, vaikka niitä ei pakotetakaan ihmisille kovuudella ja vallalla. Mielestäni esimerkiksi pakottamisesta tulisi päästä eroon yhteiskunnassa ja korostaa yksilön autonomiaa mutta etenkin preferenssiautonomiaa, joka antaa ihmisille mahdollisuuden valita itse ne periaatteet, joiden kautta pitäisi elää. Arvottamisen perusteena on siis etenkin vapaus, joka ei voi olla millään tasolla provinsiaalisista päämääristä ohjautuva. Ihmisille on annettava mahdollisuus tunnustaa ja toteuttaa omia arvojaan, mutta on varmasti kuitenkin niin, että arvojen henkinen ja älyllinen perusta on tapa erotella arvoja sen mukaan kuin pysyväiä ja objektiivisia arvoja voivat olla. Tässä todellakin järki on täysin ylivoimainen tekijä verrattuna itkeskelyyn ja tunteellisuuteen. Kuitenkin mielestäni naisten tulisi siirtyä omalle vaikeusalueelleen siinä, kun mietitään miten miehistä järjenkäyttöä voitaisiin nähdä myös siinä muodossa, jossa naiset tuovat siihen omat panoksensa. Naisella on luontainen tarve alistua ja nalkuttaa, joista pitäisi päästä eroon. Hyvä ystäväni J. Sai kerran ministeriössä ollessaan kommentin silmälaseistaan ministeriön naispuoliselta virkamieheltä, kun tämä sanoi J:stä, että noiden silmälasien kautta ei vaikuta mehumaijamieheltä. Ihminen kehittyy varmaan vasta evoluution myötä arvoissaan, ja voidaan sanoa varmasti, että high functioning autism-termin sisään jäävä ihmisryhmä edustaa varsin selkeästi jonkinlaista evolutionaarista eteen harppausta. Ja näin on ollut aina: Sokrates oli autisti, Kopernikus oli autisti, Da Vinci oli autisti, Newton oli autisti, Kant oli autisti, Darwin oli autisti, Einstein oli autisti ja jne. jne. Tässä maailman suurimpien ajattelijoiden arvioinnissa ei ole vielä perustavalla tasolla otettu kantaa siihen, että tosiasiassa maailman historian suurimmat ajattelijat ovat suuremmalta osin olleet ominaisuuksiltaan sellaisia, joka antaisi heille nykypäivänä suoran autismi-diagnoosin. Winston Churchill oli autisti ja Nikola Tesla oli autisti. On valitettavaa, että kakkosella tulevaan Kirjolla-sarjaan ei ole otettu älykkäitä autisteja, todisteena oli esimerkiksi se, että sarjan urheileva lievästi kehitysvammainen meni lenkillä mahalleen maahan ja ryysti kuralätäköstä vettä. Katson nykypäivänä mielelläni sitä kehitystä, jonka mukaan naiset ottavat omanlaisensa asennoitumisen ajatteluun ja työntekoon. Vallattomat naiset kuitenkin ovat niitä, jotka vain alistuvat miehiseen vallankäyttöön, nalkuttavat ja ylittävät luovia yli mahdollisimman monesta sellaisesta konfliktitilanteesta, johon he eivät näkemyksensä rajoittuneisuuden takia ota osaa. Eduskunta ei Suomessakaan tarvitse vallattomia ihmisiä. Sen voin kyllä myös sanoa, vaikka joku voi väittää minua tästäkin natsiksi, että henkinen maskuliinisuus on täysin ylivoimainen verrattuna henkiseen feminiinisyyteen, koska jälkimmäiset tarvitsevat muita ihmisiä potkimaan heitä perseille ikävissä tilanteissa sekä tarvitsevat koko ajan toisilta ihmisiltä pyydettyjä vaikutteita, joiden mukaan henkinen miehyys ei todellakaan koskaan toimi. Henkinen miehyys on rohkeutta toteuttaa omaa tehtäväänsä ja tuoda sitä myös julki. Ja vaikka joku voisi saada tästä jonkinlaisen käsityksen sen suhteen, ei henkinen mies tarvitse minkäänlaisia ”tiimejä” korostamaan omaa arvoaan. Henkinen mies on tarvittaessa oman tien kulkija, joka ei ohjaile ja suuntaudu ihmisiin tunteellisella ärsyketavalla. Korkeimmat henkisesti miehet ajattelijat toimivat ideoiden ja periaatteiden maailmassa, jossa he pyrkivät aina puolueettomasti koko lähi- ja suuryhteisön hyödyksi. Ideologiaa tai arvoa ei siis voida perustella sillä tavalla, jos se tuottaa jonkinlaista provinsiaalista hyötyä – eli kaikessa on arvostettava myös kaikkien muiden hyvää ja oikeinta mahdollisuutta toimia ja ajatella. Kuitenkin korkein mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä ei ollut niin Neuvostoliitto kuin myöskään natsi-Saksa. Nimenomaan minun järjestelmäni korostaa autonomiaa ja vapaaehtoisuutta. Silloin ei siis tarvitse ajatella jaettua henkistä intimiteettiä. Myös niin sanottu ideologinen nautinto, jota monet etenkin vallattomat ihmiset haluavat, ei voi olla objektiivinen ja vapauteen puolueettomasti suhtautuva järjestelmä. Ideologinen nautinto siis tarkoittaa sitä, että periaatteiden ja ideoiden harrastamisesta ohjaudutaan saamaan omaa provinsiaalista nautintoa sellaisessa asemassa, jossa nämä ihmiset todistavat olevansa täysin ja todellakin vallattomia ja väärässä paikassa ja virassa. Toisin kuin natsit, minä katsoa, ettei vallattomia ihmisiä tarvitse poistaa parlamentista pakkokeinoilla, vaan heitä voidaan tarvittaessa ohjata ajattelemaan asioista objektiivisemmalla tasolla. Ongelma on siis monessa mielessä se, että esimerkiksi äänestäjät tyytyvät liian vähän ja nöyristelevät ja myötäilevät tiimejä ja muita valheellisia vallan symboleita. On sanottava etenkin näistä tiimeistä, että siinä toimitaan täsmällisesti samalla tasolla kuin vaikkapa Football Factoryn toisten joukkeiden fanien kanssa riitaa haastavat ja tappelevat gorillat. Monessa mielessä ihmiset kuvittelevat valtansa lisääntyvän siinä kun ollaan porukassa, jossa vielä toivotaan olevan yhteisymmärrys siitä, kuka johtaa, mikä on ajattelun taso ja kenellä ja millä on eniten valtaa. Tämähän palautuu täsmälleen tähän jalkapallohuligaanien reviiriajatteluun, joka on suoraa yhteyttä eläinmaailmaan. Matalat henkiset aktiviteetit kasvuni vaiheessa varmaan oli syytä siihen, että vielä kaksikymmentä vuotta sitten koin Football Factoryn yhdeksi parhaimmista elokuvista. Ymmärrän myös sen, että varmaankin varsin militantti luonteeni on aina ollut ohjaamassa minua sotilaallisuuden ihailuun ja sitä myöten naissukupuolen väheksimiseen. Kuitenkin tämä on mielestäni ollut selkeää suuntausta lapsuudenkotini psykodynamiikasta. Äitini, vaikka hän on piristynyt huomattavasti ikäännyttyään, ei hän millään tavalla puuttunut ojentamiseen ja selkään saantiin. Vaikka hän nykyään voi joskus ilmaista omia mielipiteitään ja käydä joskus jopa ilmaisemaan mielipiteitään suhteessa isäni mielipiteisiin, oli hän aiemmin täysin isäni ohjailtavana. Hän myötäili aina isäni ajatuksia ja mielipiteitä, ja kun joskus tuli heille hyvin tyypillinen tilanne, jossa äitini olisi pitänyt esim. puolustaa omia näkemyksiäni, riitti muutama sana isältäni siihen, että äitini sanoi: ”niinhän se on. Ei siihen tarvitsekaan enää palata!”. Ilmapiiri, jossa isä on ja jossa isää ei ole, on varsinainen ja minun tapauksessani varsin perustava ristiriita, johon joudun toistuvasti uudelleen palaamaan. Isäni siis on toisen polven lehtolapsi, eikä ole ihmekään, että isän rooli on näkynyt aina vain käskemisessä ja rankaisusssa. En kuitenkaan usko, että militantti luonteeni olisi vain seurausta siitä, miten minua on käskytetty. Kuitenkin kun saa epäuskottavia ja sisäisesti ristiriitaisia komentoja ja käskyttämistä, voi olla, että jos älyä on enemmän, tulee jossain vaiheessa siihen nähden kapinoiva asenne ja tapa suhtautua elämään ja periaatteisiin. Isäni on koulutukseltaan LVI-teknikko, joka ei ole koskaan liiemmin kirjoitelltu, ja äitini on yo-merkonomi, jolla on paljon isäni vastaavaa yleissivistystä ja kielitaitoa suurempi kyvykkyys, ja hän on aina lukenut myös paljon kirjoja oman tapani mukaisesti. Kuitenkin isovanhempieni kirjastot olivat minulla jo lapsesta alkaen kiinnostuksen kohteina. Olemme siis isäni kanssa varsin eri alojen ihmisiä. Ehdoton kuri ja siitä poikkeamisesta seurannut rankaisu ja henkinen pahoinpitely ovat muodostaneet omankaltaisiaan viitekehyksiä kasvuni ajalle. En ole kovinkaan montaa kertaa käynyt keskustelua isäni kanssa mistään älyllisestä ja ideoihin palaavasta aihepiiristä. Hän on sulkeutunut ja tyly ihminen, jossa autismi varjopuolet tulevat paljon itseeni nähden voimakkaammalla tavalla esiin. Olen kuitenkin jollain tavalla pyrkinyt ymmärtämään häntäkin ja olen tullut siihen tulokseen, että hän ei vain todennäköisesti voi mitään omalle käyttäytymiselleen. Jos ajatellaan, että kun minä yritin olla vaihdossa lukion aikaan Englannissa, tuli perheen äiti kiehumaan minulle, että heidän nuorin poikansa kyselee koko ajan, mitä on tehnyt väärin, ja tuo siis tulkittiin johtuvaksi minusta. Vertaappa sitä sitten siihen jos joutuu todistamaan tällaista käsitystä koko ikänsä lukioon asti ja senkin jälkeen vielä tarvittaessa. Onhan isäni mm. joku aika sitten sanonut minulle, että kun tulen käymään lapsuudenkodissani, minun tulisi tuoda mukana omat ruokatarpeet. O tempora, o mores!

Yhtä juhlaa (!)

Ihminen saavuttaa tarkoituksensa siinä, kun hän pystyy nauttimaan pienistä arkeen liittyvistä asioista. Nämä asiat ovat pieniä huomaavaisuuden osoituksia, sanotaanhan kissoistakin että ne nauttivat enemmän toistuvasta huomaavaisuudesta ja eivät pidä siitä, että ne tukadutetaan ylikäyvällä hellyydellä. Tähän liittyy kissanomistajille tuttu asia – hellyysaggresio. Pienten tärkeiden asioiden arvostaminen on tärkeätä etenkin aikuisille ihmisille, koska se toimii etenkin kyltymättömyyttä ja ahneutta vastaan. On monille ihmisille tyypillistä, että koko ajan pitää kilpailla kaikesta ja tehdä oikeanlainen vaikutelma omalla omaisuudella ja rahoilla. Voidaan esimerkiksi nähdä, vaikkapa Rikkaat ja rahattomat tv-sarjassa, että miespuoliset ihmiset ovat vähemmän alttiita vertailemaan omia olojaan toisten oloihin, ja naiset tavallisesti suhtautuvat koppavasti ja arvostelevat ja vertailevat toisten ihmisten omaisuutta itseensä. Tiedän etenkin yhden koppavan ruman naisen, jolla on pyrkimys vertailla toisten omaisuutta omiin mielikuviinsa siitä, millainen on parasta jotain, minkä omistamisella välitetään toisille ihmisille käsityksiä vallasta. Tällaiset psykopatiaan ja narsismiin taipuvaiset ihmiset eivät näe ihmisten välisissä suhteissa herkkyttä eikä hellyyttä. Heidän mielestään kaikessa on olennaista mielikuvien antaminen ja saatu kuvitelma, että näiden ihmisten varakkuus olisi etenkin jotenkin ihailua toisilta ihmisiltä saava yksityiskohta. Tämäkin ihminen kuvittelee kaikesta samalla tavalla, että kaikkien ihmisten pyrkimyksest ovat samalla tavalla alhaisia kuin heidän omat hauraat käsityksensä siitä, millainen ihmisen elämän ja yhteiskunnan tulisi olla. Psykologian professori on tiivistänyt hyvän elämän määreensä siihen, että jokaisen tulisi aina silittää sattumalta vastaan tulevaa kissaa, mikä tarkoittaa pienen huomioinnin toistamista. Olen miettinyt Britanniaan tai Ranskaan muuttamista, joka toteutuu sen jälkeen, kun olen saanut tiettyjä valmisteluja ja tavoitteita tehtyä. Vaikka ihailen varmaan suurimmin saksalaista kulttuuria ja Saksassa asumista, en voi nyt tietyn valitettavan väärinymmärryksen takia siellä asua, ehkä toivon mukaan myöhemmin. Britanniassa pidän ihmisten cheerfulnessista. Ranskassa pidän inspiroivasta ja elämän nautintoihin liittyvästä kulttuurista, joka on aina korostanut taiteellista ja kirjallista luovuutta. Myös ranskalainen keittiö ja etenkin punaviinit ovat aina olleet suuren nautintoni kohteita. Minulla on työn alla projekti, jonka aion toteuttaa esimerkiksi Helsingin Sanomien kautta, jossa haastattelen Britanniassa kiinnostavia taiteilijoita, näyttelijöitä, muusikkoja, aristokraatteja ja muita kiinnostavia kulttuurihenkilöitä. Tätä varten tulisi saada Hesarista tai jostain toisesta isosta lehdestä oma palsta näiden haastatteluiden purkamiseksi. Lisäksi työn alla ovat väitöskirja talouden filosofiasta ja arvoteoriasta, Adolf von Beckerin elämänkerta, Uno von Schrowen elämänkerta, kirja soveltavasta etiikasta, kirja omasta filosofiastani ontofysiikasta, oppikirja lukioiden filosofiaa varten, sukuhistoriikin jatko-osa, von Becker-Virrantalo-suvun kartanoista ja kirja aatelista ja aatelin kulttuurihistoriasta. Lisäksi kokoamatta valmiista teksteistä on runokokoelma, kolumnikokoelma ja essee-/päiväkirjakokoelma. Lisäksi aion kirjoittaa historiikin konservatiivisesta Monday Clubista Britanniassa ja Mäntsälän kapinasta ja 1930-luvun oikeistolaisesta radikaalisuudesta. Lisäksi tehtävänä ovat nuoruuden muistelmat, romaani, esseekokoelma, librettoja, näytelmiä, kabaree ja revyy. Haluaisin haastatella myös Suomessa tiettyjä mielenkiintoisia kulttuurihahmoja ja tavallisesta valtavirrasta poikkeavia ihmisiä. Lisäksi aion päivittää facebookia, blogiani, tehdä podcastia ja lisätä tiettyihin yhteyksiin kuten wikipediaan esimerkiksi perusteellista historiikkia suvustani. Lisäksi aikeissa on von Becker-suvun sukuyhdistyksen perustaminen ja Reinhold von Beckerin perinneyhdistyksen nettisivut. Mielestäni siis ihmiset saisivat energiaa ja oikeanlaista motivaatiota tietynlaisten kiitollisuusharjoitusten kautta, jossa esimerkiksi huomioidaan se, millaisiin asioihin rahaa käytetään ja mitkä asiat korostetaan muita asioita tärkeämmäksi. Jos ihmisellä on jonkinlaisia syvällisiä tietoja ja näkemyksiä tai jopa kokemuksia jonkinlaisista asioista, voivat monet kuvitella, että tällainen ihminen haluaisi korostaa jotakin tiettyä asiaa, vaikka monipuolinen yleistietämys on tavallisesti aika rauhassa otettava kokonaisnäkemys. Myös olen pannut merkille, että koska varhaisnuoruudessa tutustuin tiettyyn ihmiseen, joka oli joskus mukana kapakkareissuilla, ja koska minulle oli vaikeuksia muodostaa sellaisia yhteyksiä toisiin ihmisiin, jota ei motivoitunut asiallisten yhteyksien kautta, kuvittelivat nämä jotain sellaista, että olisin muka ollut kiinnostunut tästä ihmisestä, joka on perimmäisesti ruma sekä ulkoisesti että sisäisesti, joisa tietysti mielestäni toinen on paljon ikävämpi juttu kuin toinen. On todella rasittavaa, jos hyvyyteen ja oikeuteen pyrkivät ihminen asetetaan tekemisiiin sisäisesti ruman ihmisen kanssa, joka myrkyttää kaiken solidaarisuuden ja hyvyyden pois sellaisista ihmisistä, jotka eivät ole samanlaisia kuin mitä hän itse on. Itse en pystyisi koskaan seurustelemaan sellaisen naisen kanssa, joka on sisäisesti ruma. Monesti vaikka pintapuoli olisi ruma, voi se painottua parempaan nimenomaan sisäisen kauneuden kautta, samalla kun nätti ulkopuoli ei voi koskaan kompensoida sisäistä rumuutta, joka tulee hyvin esiin tietyistä ihmisistä, joilla on ongelmaa narsismin ja psykopatian kanssa jne. Pröystäily ja rahalla pätemään pyrkiminen eivät ole minua koskaan muuttaneet, sillä en siitä huolimatta ole koskaan alkanut arvostelemaan toisia ihmisiä heidän omaisuutensa kautta. Joillain ihmisillä on sellaisia harhaluuloja, että houkuttavuutta tulisi jotenkin ohestaa materiaalisen omaisuuden kautta. Minä sanoisin, että mikä oli myönteinen yllätys kerran eräiden vaalien aikana, oli se, että eräs vasurien listalta eduskuntaan pyrkivät ehdokas oli koreilematon ja rehellinen, kun hän kertoi ammatikseen ”työtön”. Kyseinen ihminen ei kuitenkaan muuten kuulu omiin suosikkeihini. Aion muuten myös koota aforismikokoelman viime vuosien aikaisista asiaproosakirjoituksista, kuten esimerkiksi kolumneista ja osittain päiväkirjamallisista esseistä. Reiinhold von Beckerin elämäkerta tulisi lopultakin saada valmiiseen muotoon ja kustantajan hyväksymäksi. Katson oikeanlaisen aatelisveren tuovan paljon hyvää ihmiseen, ainakin jos hän pyrkii rakentamaan omaa minuuttaan herkeämättömästi. Aatelissuku on vankka pursi meren myrskyihin ja merkittävien periaatteiden puolustamiseksi. En tiedä, onko siinä, että aatelisia katsotaan jossain ylöspäin minkäänlaista itseisarvoista hyötyä, mutta itse olen havainnut sen, että kulttuuri-ihmisen eksentrinen persoona on eniten suojassa aatelisen taustan turvaamana. Aateliin on aina kuulunut enemmän vapautta kuin muihin ihmisryhmiin, ja sen takia aatelisten piirissä on kehittynyt jonkinlainen rahvaaseen nähden suurempi mahdollisuus korostaa ja tutkia omaa persoonaansa. Meidän suvussammekin on jäljellä jokseenkin tämän mallin mukaisisa ihmisiä, mutta myös valitettavasti sellaisia, jotka katsovat Perussuomalaisten olevan heidän luonteelleen ja lahjakkuudelleen sopiva poliittinen koti. Minä en välitä vaikuttamisesta enkä myöskään vaikutelmien antamisesta. Jotkut alhaiset ihmiset kuvittelevat itsestään poikkeavista ihmisistä, että heillälkin olisi matalamielinen halu tehdä oikeanlainen ”vaikutus” toisiin ihmisiin, jota tällainen ihminen arvostaa. Minun mielestäni ihmisistä pitäminen voidaan perusteella täysin sellaisten ominaisuuksien kautta, jotka tulevat sosiaaliseen dominanssiin pyrkivän ihmisten arvoja korkeammalta henkisessä ja inhimillisessä arvossaan. Tällainen samanmukaistaminen tapahtuu siten, että nämä pikkuporvarit yleistävät oman arvomaailmansa kaikkien kohdalle ja samalla haluavat levittää harhaluuloa siitä, että näiden ihmisten arvot ovat kaikille kuuluvia. Oopperalibrettoni on työnimen ”Hiljainen ooppera” - alla. Se kertoo siitä, miten mutilismista kärsivä ihminen, joka ei puhu toisille mitään, saa minuudestaan tulkintoja ympärillä olevien juoruilevien ihmisten toiminnasta. Eli päähenkilö ei puhu kuin vähän ja harvoin, samalla kun ympärillä olevat ihmiset tulkitsevat ja kommentoivat ihmisistä jatkuvalla syötöllä. Samanlainen mielikuva tulee mieleen aikoinaan Kuopiossa kulkeneesta vanhemmasta miehestä, joka keräsi joka paikasta muovipusseja. On huvittavaa ajatella, miten urbaanit legendat vallitsevat ihmisten järjenkäyttöä, ja tämänkin miehen kuviteltiin olevan monialainen professori! En ole pitkään aikaan ollut kiinnostunut naisista seksuaalisessa mielessä, koska he eivät minua enää kiinnosta, ja lääkkeiden tuottaman impotenssiolotilan takia en pysty toimimaan makuukammarissakaan. Ja tästä on sanottava, että minulle on aivan täysin samantekevää millaisen käsityksen joku tavallinen ihminen saa tämän asian ilmaisemisesta ja tulkinnasta. Olen onnellisimmillani kun olen yksin ja etenkin ilman tarvetta päteä jonkun tavallisen naikkosen ominaisuuksien takia. On huvittavaa miten paljon parisuhteellisuus ja siihen pyrkimiseen muuttaa ihmisen henkistä ja älyllistä integriteettiä. En ole koskaan katsonut tositv-ohjelmia, joissa jälkiteinit uivat, juovat viinaa, juoruilevat toisistaan ja nussivat toisiaan ristiin. Toisaalta minun on sanottava myös niille, jotka kuvittelevat varhaisnuoruuden hurvitteluiden jälkeen minun mahdollisesti ilmaisevan jonkinlaista pysyvyyttä naisten suhteen, etää minua ei kiinnosta. Nussikaa vaan niiden apinoiden ja gorillojen kanssa, johon nussimiseen on johtanut vain sosiaaliseen dominanssiin liittyvä huomio, eli on pitänyt antaa joillekin miehille vain sen perusteella minkälaisn sosiaalisen tulkinnan joku mies on saanut. Ja kiittäkää onneanne ja sitä, että olen rauhallinen ja itseni hillitsevä ihminen, sillä muuten tulisi turpaan niin saatanasti.Minä en viihdytä monennen kierroksen naisia, jotka ovat aikaisemmin menneet rikollisten ja pahantekijöiden kelkkaan. Ideaalisin nainen olisi varmaan parikymppinen ja hyvästä suvusta ja perheestä, jonka ei ole tarvinnut harrastaa alakulttuurisuutta vain sen takia, koska olisi voinut matkia täysin muiden ihmisten kevytmielisyyttä. Ainakin, jos tällaisen naikkosen kanssa jotain yrittäisi, tulisi vapaudet olla selvänä: ts. saa samanaikaisesti olla useiden naisten kanssa. Nimenomaan etenkin nuorten ihmisten tapoihin liittyy ohjautuminen sosiaalisen dominanssin pyrkimysten kautta. Olin eilen yli puoli tuntia odottamassa terveyskeskuksessa injektioaikaa, jonka olin sopinut samana päivänä, ja kyseinen eukko valehteli kutsuneensa minut huoneeseen, vaikka olen aivan varma siitä, ettei hän ollut huoneessaan. On mielenkiintoista, että samalla kun yksityinen terveydenhuolto arvioi ihmisiä maksukyvyn kautta, niin julkisessa terveydenhuollossa ko. Hoitsut nähtävästi voivat valita asiakkaansa jonkinlaisen pitämisen ja tykkäämisen perusteella. Julkinen terveydenhuolto voi olla täysin mielivaltaista, kuten tästäkin yhteydestä jäänyt kuva näyttää. Käytän omasta filosofiastani termiä ontofysiikka ja termi siihen pyrkimisen tavoitteelle on uusi syvällisyys. Ontos tarkoittaa muinaiskreikaksi olemista tai olevaista, ja fysiikka tarkoittaa olemisen ja olevaisen toiminnan ja ajattelun kokonaisrakennetta. Miksi olevainen toimii miten se toimii ja mitkä ovat olennaisia arvoja, joilla ontofysiikka voitaisiin perusteella. Perinteisesti voidaan sanoa, että vaikutteellisuus ja sosiaalisen dominanssin pyrkimyksen mukaan toimiminen ovat etenkin ontofysiikan ja vapaiden ihmisten periaatteita vastaan nouseva suuntaus. Voidaan ajatella esimerkiksi tässä mielessä sitä, minkä takia monet nuoret ihmiset menevät baariin hakemaan seuraa, koska tällainen ohjautuminen on täysin sosiaalisen ja tiedottoman toiminnan varsinainen kunniakoroke. Mielestäni itseryydytys on täysin ylivoimainen asia sen sijaan, että pitäisi sietää jotain jollakin tavalla huonomman naisen mukana tulevaa taakkaa. On kuitenkin sanottava, että Amsterdamissakin en ole koskaan kokenut huorien parkkiiintuneisuuden ja kovuuden takia minkäänlaisia nautinnon hetkiä. Mielestäni edellytys parisuhteelle ainakin itseni kohdalla on se, että nainen on aito, kiltti ja kaikkiin ihmisiin tasa-arvoisesti suuntautuva ja nämä ominaisuudet ovat omasta mielestäni paljon enemmän tärkeitä kuin pelkästään ulkokuoren perusteella tehdyt päätelmät ja ennakkoluulot. Ontofysiikka on siis ohjautumisen, vaikutteellisuuden ja sosiaalisen motivoiman toiminnan vastaisuutta. Siinä siis tajutaan se, että toiminnalle ja ajattelulle voidaan saada pysyvämpi ja herkeämättömämpi peruste kuin sosiaalisessa ohjautumisessa oleva periaatteiden puuttuminen. Ontofysiikka korostaa etenkin sisäisiä arvoja, ja tässä mielessä etenkin nuorten naisten koppava ja itsetietoinen asennoituminen ja kaiken arvion tekeminen miehen pintapuolisesti tulkittujen piirteiden tulkinnalla on väärin, koska siinä ajatellaan, että omilla ominaisuuksilla voidaan pitää liiketoimintaa kun saadaan samanaikaisesti vastinetta jonkun toisen saamisesta. Naisilla pitkä, tumma ja komea, voi olla tosiaankin jonkinlainen valinnan periaate ja yllättävää kyllä tämä ei tarkoita nykypäivänä vain koulutyttöjä vaan suurta osaa kaikista nuorista naisista. No, minä en ole pitkä enkä komea ja hiukseni ovat enemmän tummanruskeat, ja siitä huolimatta olen saanut aika paljon huomiota vastakkaiselta sukupuolellta. Sinkkuillallinen ohjelmassa tavallisesti koppavat ja itsetietoiset naiset kertovat taksissa omat vaatimuksensa ja sanovat useimmissa tapauksissa ”ei ole minun tyyppiäni”. Minä tunnistan nykyään ihmisen henkisten ja älyllisten toimintojen tason vähintään puolessa minuutissa, mutta toisaalta minä en myöskään nykyään tee suoraa arviota kumppanikompetenssista pelkästään sen perusteella, miltä nainen näyttää ulkoa käsin. Kysyin äskettäin äidiltäni miltä hänen isotätinsä Johanna Aurora vaikutti, ja hän sanoi Johanna Auroran olleen määrätietoinen luonne, mikä tietysti hyvin sopii aatelisuuden viitekehykseen. Isoisäni isoisä Reinhold Octavius von Becker oli ensimmäinen suomalaisen von Becker-jäsen, joka meni avioon talonpoikaisen naisen kanssa. Sen jälkeen sama on jatkuntu kolmessa polvessa. Kulttuurisukujen naisissa on monesti suurta viehätystä itselleni, ja monesti korkea sukupiiri, ainakin parhaimmassa tapauksessa, tulee esiin etenkin moitteettomien ja kauniiden käytös tapojen kautta. Olen parhaillaan lukemassa etenkin Aristoteleen teoksia, joista väitöskirjani aiheeseen liittyvät etenkin Politiikka ja Nikomakhoksen etiikka. Jos haluaa olla tekemisissä länsimaisen sivistyskäsityksen perustan kanssa, on silloin luettava etenkin Platonin ja Aristoteleen pääteoksia. Niihin perustuu monessa mielessä koko länsimaisen kulttuurin perustavimmat ajatukset. Ajattelin muuttaa Helsinkiin, mutta olen nyt tehnyt päätöksen siitä, että muutankin todennäkösesti joko Britanniaan tai Ranskaan. Kun olen Britanniassa, niin sieltä ei sitten tarvitsekaan mihinkään enää pysyvästi lähteä. Brittiläisessä kultturissa on siis sen vanhan ja pitkäaikaisen historian kautta tullut perusta, jonka mukaan kulttuuria kuuluu arvostaa, oli ihminen sitten minkälainen hyvänsä ja minkälaiseen yhteiskunnalliseen asemaan perustuva. Brittiläiset hallitsevat ironian ja itseironia, ja on varmasti niin, että brittiläinen huumori on maailman parhainta ja kehittyneintä. Siellä siis kaikki ihmiset ovat jollain tavalla asettuneet oman kulttuurinsa säilyttämiseen ja puolustamiseen. En olisi joskus voinut kuvitella, että tämän päivän jälkeen Konservatiivisen puolueen puheenjohtaja on musta nainen, vaikka on sanottava hänen taustastaan, että hänen isänsä on ammatiltaan lääkäri ja äitinsä fysiologian professori. Hän on nuorena naisena työskennellyt myös Mcdonaldissa ja tuolloin on kirjattu hänen julistaneen olevansa duunari. Mutta niinhän se on, että nykyään koko Konservatiivisen puolueen edustajat tulevat täysin erilaisista taustoista, kuin vaikka esimerkiksi 70- tai 80-luvulla. David Cameronin hallituksen katsottiin olevan anakronisesti syntynyt, ja sitä kutsuttiin jäsentensä yläluokkaisen statuksen mukaan as posh as Alec Douglas-Home's cabinet. Konservatiiveilla on nyt kova tehtävä puolueensa aseman säilyttämiseksi, ja on liian varhaista sanoa, kuinka monet vaalit Labour vielä voittaa tulevaisuudessa. Konservatiivipuolueen puheenjohtajavaaliin liittyy tavallisesti jäsenäänestys, joka käydään kahden parhaimman kandidaatin välillä. Mielenkiintoista on, miten keskisen Englannin konservatiivisimmat ja oikeistolaisimmat puolueen jäsenet sallivat mustan naisen uudeksi puheenjohtajakseen. On varmaan niin, että ko. Naisen voiton ratkaisivat Lontoon ja muide suurkaupunkien urbaanit liberaalit. No, eihän tämä siinä mielessä ole mitenkään kummallista yleensä, koska Daniel Craigin todennäköisesti korvaa James Bondina musta nainen siinäkin. On varmaan niin, että uusi puheenjohtaja saa houkuteltua Konservatiiveiksi etenkin suurten kaupunkien nuoria, jotka ovat aina aiemmin äänestäneet Labouria ja joissain tapauksissa Liberaaleja. Conservative Monday Club lopetettiin johtokunnan ja Massereene Ferrardin varakreivin (pj,) päätöksellä. Konservatiiveilla on edess muutoksen ajat. Ontofysiikan mukaan tärkeitä asioita maailmassa ovat etenkin arvostaminen ja omien arvojensa järjestäminen Uusi syvällisyys perustuu siis siihen, että siinä etstitään perustavimpia periaatteita olemisesta ja siinä ei etenkään todisteta minkäänlaista sosiaalisen piiriä. Se siis kiistää sen, että ihminen ohjautuisi vain sosiaalisen dominanssin pyrkimysten ristitulessa. Ontofysiikka siis tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät kilpaile toistensa kanssa eivätkä koe tärkeäksi vertailla esimerkiksi omaa omaisuuttaan toisten ihmisten omaan. Ontofysiikka siis korostaa sitä, että tärkeimmät olemista koskevat toimenpiteet on tehtävä yksin ja ilman ulkoista virikettä. Tulee mieleen noin kymmenen vuotta sitten tapahtunut juttu, kun olin tulossa Kuopiosta Jyväskylään tapaamaan terapeuttia, että mulkkuni seisoi koko linja-automatkan ajan, vaikka ympäristössä ei ollut minkäänlaisia eroottisia virikkeittä. Varmaan kysymyksessä oli vain verenkiertohäiriö. Mutta tässä tulee esiin virikkeettömyys, jota koskien joku nainen olisi voinut nähdessään katsoa, että seisokki johtui hänestä, vaikka tämä asiantila oli täysin tahdototnta eikä ympäristöllä ollut siihen minkäänlaista vaikutusta. Ontofysiikka ja uusi syvällisyys liittyy myös etenkin idän uskontoihin, koska sielläkin ollaan aina korostettu henkistä ja sielullista rauhaa ja keinoja siihen pääsemiseksi. Olemisen fysiikka korostaa siis etenkin sitä, että ihmisen tulee olla vastuussa kaikesta tekemästään siinä mielessä, että joukon tyhmyyden taakse piiloutuminen ei voi olla perusteena ajattelulliseen toimettomuuteen ja kyvyttömyyteen. Sosiaalinen dominanssi koskee etenkin pyrkimystä itsekkyyteen, välinearvoisuuteen ja hyötymiseen heppoisilla perusteilla. Nykyaikainen kulttuuri korostaa pinnallisuutta, heppoisia perusteita ja sattumanvaraisuutta, mihin monesti littyy pukeutuminen ja itsensä ehostaminen samalla kun perustavimmat periaatteet jäävät ilmaisematta. Ontofysiikka korostaa siis tietoa ja tietoa koskevaat itseisarvoa kaiken olevan perusteella. Siinä ei sallita kevytmielisyyttä ja sen perusteella tehtäviä arvioita. Nykyaikainen kevytmielisyys liittyy etenkin feministien ja muiden naisasianaisten pyrkimykseen siitä, että tämä on todellista kulttuuria. Sen he tekevät sen takia, koska heillä ei ole tarjota kehittyneempiä arvoja ihmisille. Ristiriitaisuus on siis monesti naisissa oleva piirre, minkä takia heidän toimintansa ei ole yhtäjatkuvaista samalla tavalla kuin vakiintuneemmilla ihmisillä. Ontofysiikka perustuu merkittävällä tavalla siihen, että siinä ei anneta pinnallisille ristiritaisuuksille tilaa näkyä.