Mietteitä

Minä muutan, ja en laske enää jalkaanikaan tämän masentavan ja pikkuruisen maan kamaralle. Minun on ollut viime aikoina vaikeaa muotoilla ajatuksiani. Ihmiset näyttävät niin tyhmiltä ja egoistisilta omien pyrkeidensä ajamisessa. Kaikkia kiinnostaa se, jos he saavat jonkin asian kautta itselleen valtaa. Esimerkiksi minä en ole milloinkaan hakenut valtaa kirjoittamisellani. Ainoastaan tämän maan pienuus ja se, että tässä maassa ei olla koskaan harjoitettu samalla tavalla omien ajatusten ilmaisua, aiheuttaa sen, että minä en ole enää pitkään kokenut oloani tässä maassa riittävän hyväksi. Väitöskirja on työn alla kaikkien muiden projektieni ohessa, ja kiinnitän siihen suurta huomiota tulevaisuudessa. Olen tavoittanut laajoja kokonaisuuksia väitöskirjan pohtimisessa. Aion tuoda tämän väitöskirjan kautta julkisuuteen kokonaisen maailmankatsomusjärjestelmän, joka on kehittynyt mielessäni jo vuosikausien ajan. Pyrin tässä siihen, että olemisen valtaa eli ontokratian toimintaa tullaan vastustamaan ja sen sijasta korostamaan niin sanottua Uutta syvällisyyttä. Se poikkeaa ontokratiasta siinä, ettei siinä ole hitustakaan opportunismista, joka on niin yleistä nykyajan Suomessa. Väitöskirja tuo esiin suuren osan niistä käsitteistä, jotka olen sattumalta ajatustyöskentelyssäni tuonut julki. Uusi syvällisyys tukee etenkin ala- ja vastakulttuureita, joiden omaksumisessa ihminen joutuu näkemään vaivaa, toisin kuin valtakulttuurissa, joka vaatii vain alistumista oikealla hetkellä. Minä olen jo pitkään pystynyt pysyttäytymään erossa hepsankeikoista, jotka eivät hae minusta muuta kuin näkyvyyttä. Minä en ole enää vuosikausiin pyrkinyt hankkimaan itselleni vakituista naista, enkä etenkään näitä sosiaalisen median ”influenssereita”. Maailmankuvani on muodostunut niin poikkeavaksi sen vaikeasti ymmärrettävyyden takia, että täytyy sanoa samankaltaisen naisen löytymisen olevan kohtalaisen vaikeaa. En jaksa käyttää energiaani tähän asiaan. Se ei tietysti poista sitä mahdollisuutta etteikö älykkään naisen kanssa voisi käydä keskusteluja aivan samalla tavalla kuin älykkään miehen kanssa. Isoisäni isoisän vanhimmaksi elänyt sisar, neiti Flora Wiktoria von Becker kuoli vuonna 1926 Honkalassa Luhangassa ja hän oli myös sukuhaaran viimeinen ruotsia ensimmäisenä kielenään käyttänyt henkilö. Erään kaukaisen sukulaiseni isä oli syntynyt vuonna 1908 ja oli varmasti tuntenut tämän isotätinsä. Valitettavasti hän ei tietystikään ole enää joukossamme. Olisi ollut mukavaa kuulla hänen havaintojaan, kun Honkalakin oli vielä entisellään 16-huoneen laajuudessa. Väitöskirjani siis käsittelee sitä, miten etiikka ja talous voidaan yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Lisäksi tähän liittyen olen yhteydessä tasavallan presidenttiin muistiollani , joka käsittelee filosofian ja etenkin filosofisen etiikan lisäämistä jo matalemmille kouluasteille Suomessa. Sattumoisin on hyvä, että presidentin puoliso on entisen Koneen virkansa yhteydessä joutunut perehtymään liiketoiminnan eettisyyteen. Minulla on onneksi sukulaisia ja ystäviä Länsi-Euroopassa, joiden myötä voin varmasti elää siellä täysinäisempää sosiaalista elämää kuin tällä hetkellä Suomessa. Suomalainen körttiläisyyskulttuuri ei sovi kaltaiselleni ihmiselle. Kuitenkin on mielestäni hämmästyttävää ja kertoo suomalaisista oloista, että minut voitaisiin kyseenalaistamisen haluni takia laskea johonkin sielunvihollisten ryhmään. Minulla on ollut aina kristillinen vakaumukseni, vaikka filosofisen maailmankatsomukseni mukaisesti minä en ole halunnut vaikeuttaa omaa tai toisten elämää sen korostamisella. Mielestäni tärkeintä on vakaumus ja se, että tietää toimintansa pohjaavimmat syyt. En todellakaan ole mikään kirkossa kävijä, mutta en voi myöskään uskoa, että toimintani olisi koskaan pyrkinyt suoranaiseen pahuuteen. Sillä se, jos tekee pahoja tekoja tietoisesti, sillon voikin varmaan olla aiheellista pelsebuubiksi nimittely. Se siitä. Siinä mielessä minulla on sukuni geenejä, että vaikka olen mielestäni herkkäluonteinen, on minussa myös jälkiä suvun sotilastaustasta. Kuitenkin on sanottava, että en ole varmaan koskaan ollut sellainen, että armeijan jäykkä kuri olisi koskaan saanut minusta oman kannattajansa. Preussilaisuutta minulla kuitenkin on, koska olen esimerkiksi aina ollut valmis ottamaan ohjeita, jos ohjeita antava taho on ollut minulle kunnioituksenarvoinen. Sen takia, kun äitini on joutunut ottamaan minun suhteeni äidin lisäksi myös isän paikan, koska isästäni ei ole koskaan siihen ollut, olen joskus ollut ärtynyt sen suhteen, jos joku arvostamani taho on antanut ohjeita, vaikka itse olisin havainnut ne jollain tavalla epävalideina. Opettajia en ole koskaan seurannut tai pyrkinyt miellyttämään, ja suurin osa sivistyksestäni on kertynyt yksityisen lukemisen ja asioihin perehtymisen seurauksena. Muun muassa Noam Chomsky on ilmaissut kantoja siitä, että tosi asiassa koulussa menestyvät ihmiset eivät ole yleensä minkäänlaisia neroja, koska he ovat niin auktoriteettiuskovaisia ja kilttejä. Olen aina ihaillut suuresti Mannerheimia, joka ei menestynyt koulussa oman kurittomuutensa takia. Ei ole epäilystä siitä, että hän olisi voinut nykypäivänä liittyä Mensaan, mutta minkäänlainen taiteilija tai kirjailija hän ei ollut. Sanotaan englantilaisen aristokratian tavalla (eräs House master oli sanonut näin myöhemmästä ulkoministeri Caringtonista), että tyhmä poika saa virkansa armeijasta, kirkon piiristä tai osakkeiden myynnistä. On kuitenkin selvää, että vaikka armeijatyö vaati Mannerheimilta etenkin karskiutta ja kovuutta, että hän oli myös kirjallisesti lahjakas, mikä käy ilmi esimerkiksi hänen puheistaan, päiväkäskyistään ja muistelmistaan. Olen käynyt Mannerheim-museossa ja siellä oli ainakin muutama tuhatta kirjaa, joista suurin osa oli aika luetun näköisiä. Ja vaikka jotkut ovat tämän suhteen erehtyneet, oli siellä myös paljon eri alkukielillä kirjoitettua kaunokirjallisuutta. Mielestäni naurettavimpia ihmisiä ovat ne, jotka aikamiehen iässä vieläkin korostavat omaa muinoista koulussa menestymistään ja pyrkivät tekemään sen kautta hierarkia-arvioitaan. Keksin äskettäin runon säkeen: lumi höntyää keveästi pitkin routaista maata, joka on jo kuollut. Jos joku luhankalainen lukee tätä, voisi hän ottaa yhteyttä minuun, jos hän tietää, missä Nygård eli Uusi-Kartano sijaitsee Luhangassa. Lisäksi olen kiinnostunut Taikinajärven torpasta. En ole koskaan ollut kiinnostunut muiden ihmisten mielipiteistä, vaikka pitkään kehiteltyjä ajatuksia olen aina ollut valmis ottamaan vastaan ja tarkastelemaan. Se kuitenkaan ei tarkoita sitä, että ottaisin toisten ihmisten ajatuksia itselleni. Uusi syvällisyys tarkoittaa sitä, että valtakulttuureissa toistettuja banaalisuuksia ei tuoda esiin yleisinä totuuksina. Tässä mielessä voidaan puhua niin sanotuista syväsymboleista, jotka kertovat sellaista pysyvää totuutta, johon pintapuoleen tarttuva valtakulttuuri ei vertailukohdallisilla symboleillaan ylety. Uusi syvällisyys lähestyy yksilöä ja humanismia siinä mielessä, että kaikessa on voitava olla jotain uniikkisuutta. Välinpitämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta syntyvät valtakulttuuri ei pysty koskaan korostamaan tärkeimpiä arvoja, koska paremmasta lähinnä ominaisuuksiensa takia tiedoton rahvas ei pysty yltämään sille tasolle. Nykyaika on siis vähälahjaisten, kapeakatseisten ja tavanomaisten ihmisten paraadisuutta. Elokuvassa Free Rainer, joka löytyy myös youtubesta, tuodaan esiin juuri mainitunkaltaista uutta syvällisyyttä, jossa kuitenkin toimintatapa kertoo siitä, että loppujen lopuksi riittävän kehittyneiden ihmisten täytyy näyttää mallia rahvaalle, joka ei halua eikä kykene muuttumaan paremmaksi. Tällaiset diktatuurikuvitelmat tietysti ovat kyseenalaisia, koska loppujen lopuksi heidän tapansa ohjastaa ei kovin hyvin mahdu yhteen nykyaikaisen demokratian kanssa. Loppujen lopuksi muutoksen tulisi tulla suuremmilta kansanryhmiltä, mutta se ei hevin onnistu, koska nykyaikainen kulttuuri on asetettu yhteiskunnan huonoimpien osien kautta. Tällaiset ihmiset hankkivat kaupasta sitä mikä on halvinta, he eivät välitä kyseenalaistamisesta eivätkä he monestikaan etenkään pysty olemaan eettisiä oikeanlaisessa tilanteessa. Äitini kaatui viime viikolla Tampereen keskustassa ja loukkasi itsensä. Ihmispaljoudessa ei asiaan kiinnittänyt huomiota kuin yksi ainoa ihminen. Huomaavaisuuden puute on varmasti myös niiden tekijöiden joukossa, jotka tekevät kulttuuristamme kovan ja välinpitämättömän. Monet kuvittelevat olevansa erikoisia, vaikka heidän tapansa lähestyä totuuden ongelmia on aivan samanlainen kaikkien tavallisten ihmisten joukossa. On esimerkiksi surkeaa seurata nykypäivänä korkeakouluissa opiskelevia nuoria, jotka kokevat tärkeäksi samanvärisissä haalareissa remuamisen ja siitä seuraavan yksilöllisyyden katoamisen sivistyspyrkeiden osalla. En tiedä, onko minun filosofiani ja käsitteeni ollenkaan minkään arvoisia muiden ihmisten mielestä. Toisaalta en myöskään välitä siitä pientäkään määrää. Olen kuitenkin ollut hämmästynyt siitä, että onko tämä kansa ja kulttuuri niin suuresti toisiaan muistuttavaa, koska kukaan muu ei ole aiemmin asettunut Suomessa niin suuresti valtakulttuuria vastaan kuin miten jotkut ovat sanoneet minun tekevän. Eikö kenenkään mieleen ole tullut esimerkiksi samanlaisia käsitteitä, jotka olen itse toisinaan pyrkinyt tuomaan julki? Se on totta, että liiallisella käsitteiden kehittelyllä käy se, etteivät toiset ihmiset voi tehdä samaa. Tästä huolimatta olen aina antanut toisille vapauden ajatella niin kuin he haluavat – ainoana poikkeuksena vain se, miten nämä ajatukset ovat syntyneet ja kehittyneet. Olen joskus kirjoittanut siitä, miten etenkin nuoret naiset näyttävät niin yhtäläisiltä, että heidän kanssaan keskusteleminen ei monestikaan tarjoa suurta autuutta. Ajattelussa pätevöitynyt nainen on toki harvinainen. Naisten groupieluonteeseen kuuluu se, että he palvovat jotain tiettyä ja toisaalta suhtautuvat joihinkin tiettyihin nuivuudella. Toisin sanoen: nuoren naisen seksuaalisuus ja seksuaalisuuden halut monesti määrittävät sitä, millaisia ajtuksia he omaksuvat. Toisin sanoen, vaikka miehellä ei olisi minkäänlaisia itsenäisiä ajatuksia, mutta jos oikeanlainen paneminen vain muistetaan, ollaan silloin tarjoamassa ikuista luottamusta ja ajatuksen jatkuvaa yleistämistä. Ja tämä on niin yleistä, että Nobelin palkinnonkin saaneet naiset varmasti ajattelevat ja ovat ajatelleet monesti samalla tavalla. Nainen on pysyvästi seksuaalinen olento, joka kuitenkin varttuneemmalla iällä pystyy tavallisesti hieman irtoutumaan tästä kulliriippuvuudesta. Naisen seksuaalisuus, joka kuukautiskierron myötä tekee naisen häilähteleväksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Olen aina korostanut sitä, että ajattelussa on kiinnitettävä huomiota siihen mitä kirjoitetaan ja sanotaan, eikä siihen että kiinnitetään kaikki huomio siihen, kuka sanoo ja kuka sanoo mistäkin ja kenestäkin. Naiset muodostavat miehille erilaisia kategorioita, joiden kautta he viljelevät älyllisesti ja henkisesti mitättömien miesten viihdytysryhmää ja älyllistä huoraamista. Nykypäivänä korostetaan sitä, että naiset voivat olla miehelle yhtä hyviä ystäviä tai kavereita kuin miehetkin. Kuitenkin on selvää, että nuori nainen elää pelkästään seksuaalisuudestaan. Kaikki muu voidaan heittää romukoppaan, kuten vaikkapa yliopiston kirjasto, kansallisooppera ja kansallisteatteri. Mitä niillä tekee, kunhan vain makkaraa riittää. En ole koskaan tavannut huippuälykästä naista, ja jo minun opiskelija-aikana Jyväskylän yliopistossa naisopiskelijat pyrkivät etenkin sosiaalisen dominanssin hallintaan, tai siihen, että myötäillään sosiaalista dominanssia. On hyvin perustein tulkittua, että monet heistä valitsivat omat lopputöiden aiheensakin sen mukaan, mikä heidän mielestään liittyi etenkin sosiaalisen dominanssin hallintaan. Sosiaalinen dominanssi liittyy syvällisellä tasolla siihen, mikä koetaan etenkin seksuaalisesti miellyttäväksi, siihen on tämä nykyinen marxistien viljelemä kulttuurin ja siihen liittyvien käytäntöjen vapaus johtanut. Tietyt käytännöt pitää hyväksyä, jotta voisi olla lahjakas ajattelussa. Televisiosarjassa, joka löytyy myös areenasta, nimeltään Suomensukuiset 30 päivässä, sanotaan usein, että nuoret ja lapset pitäisi pakottaa omaksumaan oman kasvuympäristönsä kulttuurin, ja niinhän se minun mielestäni todella on. Olisi väärin ja valtakulttuuria mielistelevää sanoa, etteivät alakulttuurit ja vastakulttuurit olisi samalla tavalla todellista kulttuuria, vain valtakulttuuri on pseudokulttuureita. Minun vanhemmistani äiti on harrastanut nuorempana runojen kirjoittamista. Isäni ei tiettävästi ole koskaan harrastanut kirjoittamista, mutta esimerkiksi isäni isä ennätti saada muistelmansa miltei valmiiksi ennen kuolemaansa. Minä en ole niitä vielä koskaan nähnyt, koska on oletettavaa, että isäni äiti on halunnut sensuroida tekstin omilta jälkeläisiltään. Tiedän sen, että isäni äiti on kirjoittanut yli kolmekymmentä vuotta päiväkirjaa ja hän on sanonut, että hänet valittiin tavallisesti koulussa ja sosiaalisissa riennoissa lausumaan runoja ihmisten eteen. Koska minä opi lukemaan kauan ennen koulun aloittamista, valittiin minut ensimmäisellä luokalla joulujuhlassa lausumaan lavalta Jouluevankeliumin. Varmaan monet samanikäisistä tavasivat vielä tuohon aikaan yksitellen puukstaaveja. Uusi syvällisyys pyrkii siis asioiden syvälliseen tarkasteluun, jossa se huomioi kaikki valtakulttuurien menetelmät asioiden triviaalistamisen suhteen. Siinä mielessä se korostaa etenkin ihmisten itsenäistä ajattelua ja niitä, jotka pystyvät ajattelemaan riippumattomasti valtakulttuurista. Voidaan esimerkiksi sanoa, että suuri osa tieteestä ja filosofiasta on uutta syvällisyyttä. Tietysti normaalitiede, jossa ei tehdä muuta kuin pakerretaan, on tietysti myös valtakulttuurin alainen asia. Innovatiivisuus, uusien ongelmien ja niihin liittyvien ratkaisujen esiintuominen on uutta syvällisyyttä. On tietysti selvää että riippumaton ajattelu mahdollistuu silloin, kun yksilöllä on aikaa kehittää itsenäistä ajattelua. Mikä sitten on valtakulttuurin mukaista toimintaa ja ajattelua: se on sitä, joka viehättää ja vetää kokoon tavallisia ihmisiä. On tietysti sanottava, että markkinatalous monessa mielessä korostaa tällaista parveilua. Kuitenkin kun siihen tuodaan etiikka, on sen tarkoituksena muuttua ja tulla entistä enemmän uuden syvällisyyden valvomaksi ja tarkastelemaksi. Peliteoriassa tulisi seurata etenkin monen pelaajan pelejä. Soveltavassa etiikassa etiikkaa on voitava tarkastella kaikkia ongelmia, joihin voidaan havaita liittyvän etiikkaa. Luovassa osallistumisessa on havaittava etenkin ne yhteisöt, joilla on potentiaalia toimia yhtenä kokonaisuutena erilaisia yhteiskuntafilosofisia tavoitteta varten. Toisin sanoen näiden tarkoituksena on levittää sitä alaa, minkä yhteydessä filosofian avulla voidaan tehdä työtä. Peliteoriassa otetaan nimenomaisesti huomioon se, miten egoistiset strategiat voivat muuttua altruistisiksi sen myötä, kun levitetään tietoisuutta filosofian uusista ongelmista.