Mitä filosofia on

Filosofia siis tarkoittaa muinaiskreikaksi viisauden rakastamista. Tämä siis tarkoittaa sitä, että viisauteen suhtaudutaan antaumuksella ja tarkalla huomiolla. Tämä tarkoittaa etenkin Platonin ja Aristoteleen muodossa tehtävää filosofiaa, koska nykyaikainen postmodernistinen filosofian kommentointi ja tulkinta ei todellakaan ole minkäänlaista viisauden rakastamista. Nykyaikainen filosofia suhtautuu viisauteen kuin välissä olisi ainakin kymmenen senttiä paksu pleksi. Nykyaikainen filosofia ei siis pidä yllä todellista yhteyttä viisauteen ja siitä on tullut viisaudelle vieras. Filosofia tarkoittaa etenkin todellisuuden periaatteiden järjestelyä ja paremmaksi tekemistä, samalla kun postmodernit filosofit vain arkistoivat ja käyvät läpi toisten suorittaman ajattelun yksityiskohtia. Esisokraatikoista esimerkiksi Thales piti alkuperiaatteena vettä ja Anaksimandros tulta, ja jo tässä voidaan havaita se, että heillä on ainakin ollut omaperäisyyttä omien filosofiansa muotoilussa. Nimenomaan kaikki tulisi aloittaa perusteista, koska motivoituut filosofian lukija voi edetä perusteiden kautta pitkälle omin voimin. Sanotaan että Ramanujanillakaan ei ollut omien varhaisten teorioidensa pohjana kuin suppeat matematiikan perusteita käsittelevät monisteet. On sanottava miten älyllisesti epärehellinen filosofian curriculum on tätä nykyä suomalaisissa yliopistoissa. Opiskelijoita maaritellaan käsittelemään käsitystään filosofiasta erilaisin portain, joiden tarkoitus on vain ylläpitää hierarkkista ja monopolisoitua käsitystä tiedosta, totuudesta ja niiden välityksestä. Filosofian oppiminen ei ole mitään seinäkiipeilyä ja oppineisuus filosofassa ei ole mitenkään tasoittaisesti pääteltävissä. Tarvitaan vain alustavat periaatteet sen suhteen, miten aloitetaan filosofian teorianmuodostus, ja mitä pidemmälle erikoistuneisuudessa mennään, sitä vähemmän autenttinen ja aito ihminen on filosofian suhteen. Ja se itsetärkeä virnistely mikä monilla näistä ”filosofeista” on silloin, kun he saavat paasata omasta ”filosofiastaan” joko opiskelijoille tai mille hyvänsä muille ihmisille. Ajattelussa tulee olla nöyrä mutta myös samanaikaisesti kunnianhimoinen. Voidaan mielestäni sanoa, että ehkä Wittgenstein, Foucault ja Nietzsche ovat olleet hyvin omaperäisiä ajattelussaan. Samanaikaisesti voidaan sanoa esimerkiksi Sartresta, että mielestäni hänen eksistentialisminsa on varsin nihilismiin viittaava oppisuunta. Nietzschekin korosti filosofiassaan, että tulevaisuuden ihmisen on itse asetettava arvoja ja tällä tavalla siis kiertää nihilismin. Wittgenstein etenkin esitti kysymyksiä ja aloitti filosofiansa alkuperäiseen filosofiaan kuuluvasta hämmästyneisyydestä ja sen johtamisesta filosofian todellisuuteen. Foucault taas oli ajatusjärjestelmien historian professori, joka nimitys jo kertoo siitä, ettei hänellä ollut monomaanista käsitystä siitä, että joku ajattelun suuntaus olisi parempi kuin jokin toinen. Foucault käsitteli valtaa ja vapautta, mistä yhteydestä kirjoitinkin hänen kirjoituksiinsa pohjautuvat kandidaatin työni.Filosofia on siis hämmästelyä ja uusien kysymyksien kysymistä. Jokaisella on varmasti kyky siihen, että he voisivat muodostaa omanlaisensa käsityksen filosofiastakin. Perustavinta on periaatteiden tunnustaminen ja käsitteiden ymmärtäminen. Voidaan varmasti sanoa niin, että filosofiankin yhteydessä olisi keksittävä keinoja siihen, miten käsitteiden koherenssia voitaisiin käsitellä yleisluontoisella tavalla. Tuon koherenssin määrittäminen on filosofian perustavin ongelma. I Olli von Becker I Yhteiskuntatieteen maisteri