Kamppailuni väärinkäytöksiä, ahdasmielisyyttä, tuomitsemista, lannistamista ja eristämistä kohtaan

Mummoni on aina sanonut, että hän piti eniten elämänsä ajasta, jolloin minä, veljeni ja kaksi serkkuani olimme pieniä. Toisin sanoen: kun hänellä oli eniten valtaa ja manipuloinnin oikeutta meihin. Minua on lannistettu ja ahdistettu pieneen ympäristöön yli kymmnenen vuotta. Tämä alkoi seksuaalisesta pahoinpitelystä, johon osallistuneiden ihmisten lista on uskomaton. Vaikka olisin kuinka oman valtani tunnossa, en koskaan voisi tehdä tuollaista yksittäiselle yksilölle. Tämän tarkoituksena oli näyttää minulle se, ettei minusta ole mihinkään. Nobelin palkintoja tämä porukka ei tule koskaan saamaan. Jokaisella kerralla kun olen tuona aikana yrittänyt edistää omaa elämääni jollain tavalla, olen saanut aiheekseni väheksyntää ja pilkkaa. Isäni on muun muassa sanonut kerran, että minun tulisi tuoda lapsuudenkotiin käymään tullessani omat ruuat mukanani. Äitini on kylmä, jossain määrin jopa narsistinen, mikä on vielä näkyvämpää omassa isässäni. Narsismi, epävakaa persoonallisuus, neuroottisuus ja autismi, jotka tietysti suuremmassa määrin ovat genetiikasta johtuvia juttuja, kuitenkaan hillitsemään omaa vaikutustaan hän ei ole koskaan oppinut. Isäni puoleinen suku, eli isäni veli, hänen vaimonsa ja lapsensa eivät ole olleet yhteydessä minuun yli viiteentoista vuoteen. Kuitenkaan ajattelijoita tässä porukassa ei todellakaan ole. Ja jos ajatellaan äitini puolen sukua: siellä minulla ei ole isovanhempien jälkeen ollut enää yhteys kuin toiseen enooni ja kaukaisempiin sukulaisiin, muutamaan pikkuserkkuun ja kaukaisempiin sukulaisiin. Olen varmaan siinä, kun olen ottanut itselleni oikeuden ajatella, niin epäsovinnainen hahmo, että minua on oikeus syrjiä ja tehdä oloni huonoksi. Kuitenkin vaikka jo tämä alku voisi vaikuttaa ahdistavalta lukea, en ole kuitenkaan menettänyt toivoani ihmisiin yleensä. Nautin kohtaamisista eri puolilla ja maailmalla, jossa ei välttämättä ole tarvetta kysyä toisen ihmisen nimeä ja suhtautua sen myötä anonymiteetin kautta kanssaihmisiin. Minä en ole koskaan häätänyt pois sellaista tuntematonta ihmistä, joka on tullut jossain kanssani puheisiin. Mielestäni minä en ole niin hyvässä kuin pahassakaan ansainnut tätä kohtuutonta huomiota, jonka alle olen joutunut painumaan. Tietysti puhe terveydestä aiheuttaa jo joillekin narsistisia piirteitä omaaville oikeuden saada sitä kautta vallantunne minuun nähden. Joillekin ihmisille mikään ei ole liian alhaista hyväksikäytettäväksi. Olen pitänyt suuresti Matt Ridleyn (joka muuten on nykyään perinyt sukunsa varakreivin tittelin) kirjasta Jalouden alkuperä, joka kuitenkin sekin selittää ko. Alkuperän miltei täysin ihmisen omasta valinnasta riippumattomiin syihin. Kuitenkin jalot, huomaavaiset ja diskreetit ihmiset ovat hienoja tavata. Etenkin äitini vanhemmat olivat tällaisia, heidän ei tarvinnut minuun suhtautuessaan seurata kaikkea sitä, mitä alaluokkaiset ihmiset ovat minusta puhuneet. Mielestäni jaloa tai aatelista on se, että ihmisille annetaan tilaa, heitä ei tuomita pienien syiden takia ja heille annetaan samat mahdollisuudet kuin kaikille muillekin. Nimenomaan tasa-arvoinen suhtautuminen on sellaista, mikä todellisuudessa kertoo alkuperäisestä aatelisuuden ideaalista, siitä, että ketään ei tarpeettomasti pidetä itseä huonompana, eikä sitä yleensäkään edes indikoida minkäänlaisella epäystävällisyydellä ja joviaalisuuden puutteella. Minulle on sanottu monien ihmisten toimesta, että olen itse ansainnut oman alistamiseni. Kuitenkin jos ajatellaan sitä pienilukuista joukkoa, jonka kanssa olen noina vuosina käynyt edes puolta minuuttia ylittävän keskustelun, on aikamoista ruudinkeksintää ja ajatuksien luentaa, jos nämä ihmiset ovat jollain tavalla kuvitelleet minut ja minun motiivini ja tarkoitusperäni tunteneensa. Tästä eteenpäin tulen käyttämään kaikki olemassa olevat mahdollisuudet oman ajatustyöni ja poliittisen ajattelun edistämiseksi. Tulen miettimään strategioita sosiaalisessa mediassa näkymiseksi (koska se oikeus on myös kaikilla muilla ihmisillä), tulen päivittämään podcastiani, blogiani ja tulen luomaan omat nettisivut ja omat facebook-sivut. Aiemmin kehitelty idea omaksi puolueeksi (Kansallisliberalistinen Oikeisto) jää toistaiseksi telakalle. Samanaikaisesti edistän niiden yhteenliittymien asiaa, joiden pariin olen vuosien aikana päätynyt, näihin kuuluu mm. sukuyhdistys, Reinhold von Beckerin perinneyhdistys ja korruptionvastainen soveltavaa etiikkaa edistävä yhdistys. Olen tällä hetkellä kiinnostunut väitöskirjani lisäksi kokemusasiantuntijan, psykoterapeutin ja elokuvakäsikirjoituksen koulutuksista. Kokoan tänään blogissani julkaisemistani runoista parhaimmiston runokokoelmaksi, jonka lähetän kustantajille. Kokemusasiantuntijan työssä pyrin tuomaan esiin teemoja mielisairaudesta, psyykenlääkityksestä, alkoholi- ja lääkeriippuvuudesta, läheisten dysfunktionaalisesta suhtautumisesta ja useampia kertoja toistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Monesti tällaisia asioita kohdanneella ihmisellä on parhaimmassa tapauksessa saattanut olla lähipiirissään joku ihminen, joka olisi luonut tällaiseen ihmiseen luottamusta ja toivoa paremmasta: minulla ei ole suvussani tällaisia ollut. Kaikki ovat vain pyrkineet käyttämään hyödyksi heikkouteni jollain hetkellä. Ja sen jälkeen he ovat tehneet minulle selväksi sen, että kaikki on heidän mukaansa ollut minun omaa syytäni. Ainoa elossa oleva isovanhempi on isäni äiti ja hän on niin turvallisuushakuinen ja ”omaan porukkaan” keskittynyt, että hän on koko tämän runsaan kymmenen vuoden ajan paaponut minua kaikilta pidemmälle ulottuvilta suunnitelmilta. Etenkään hän ei ole halunnut sitä, että olisin hänestä vähemmän riippuvainen. Tein graduni täytettyäni 25 vuotta. Nyt olen miltei 36-vuotias ja väitöskirja on luonnostelmien tasolla. Jos olisin ollut ystävällisessä tai ainakin neutraalissa ympäristössä gradun aikaan, voisin olla jo nyt käytännöllisen filosofian professori, sillä nyt näyttää siltä, että tämä voi jäädä pelkäksi haaveeksi. Avoimuus ja anonymiteetti ovat minulle tärkeitä arvoja – ihmisille ei tarvitse sanoa itsestä kuin korkeintaan etunimen. Kertoo suuresti suomalaisen ympäristön homogeenisyydestä ja suvaitsemattomuudesta, että minun kaltaiseni ihminen, joka ei ole kuin korkeintaan lukioajan kokoomusnuoruudessa pyrkinyt erottumaan muista (vaikka en silloinkaan mallintanut ihmisiä toisten ihmisten kautta), voidaan asettaa tällaisen kollektiivisen kylähullun nimikkeen alle. Kimppuun ei ole sentään monesti käyty, mutta lähellä tämä on monta kertaa ollut. Minä en ole mielestäni koskaan halunnut vaikeuttaa yhdenkään ihmisyksilön mahdollisuuksia tai tuottaa yhdellekään yksilölle tietoisesti huonon ihmisen tai huonommuuden tunteita. Vaikka olisi minkälainen kasvoja päin, liittyy tämä alistamiseni jonkinlaiseen perustavaan harhakuvitelmaan maskuliinisuudesta – siitä, että he ovat miehekkäämpiä kuin minä, kun he käyttävät minun henkilökohtaista aggressiivittomuuttani hyväksi. Minä olen sen verran keskittynyt ajattelun maailmaan että tuollaiset teot jotenkin nolaisisivat ja häpäisisivät minut pysyvästi. Tietysti perinteiset paternaaliset valtarakenteet perustuvat vieläkin Suomessa siihen, että hyväksikäyttäjä on arvokkaampi ja miehekkäämpi ja enemmän valtaa ansaitseva kuin hyväksikäytetty. Ja Suomessa väitetään olevan jonkinlainen liberaali tapa hahmottaa kanssaihmisiä. Tähän pilkallisuuteen ovat ottaneet osaa myös vasemmistolaiset, jotka ovat varmasti monien ”porvareiden” tapaan hahmottaneet oman huonommuutensa minuun nähden. Minullakin on yksi itseäni vanhempi kaveri, joka on selkäni takana (mm. Vauva-lehden palstalla!) puhunut pahaa minusta jotenkin näin: ”on degeneroitunut, ja se on lievästi sanottu!” Yksi näistä hyväksikäyttäjistä oli mediassa näkynyt pappi(!), ja yksi lukion opinto-ohjaaja(!). Sitten lauletaan muutama virsi ja pohditaan yliopistojen tasoa! Lisäksi osanottajana oli mm. entinen lukion opettajani Tämän jälkeen minua on alistettu etenkin henkisesti ja väitetty että kaikki mihin olen kiinnittänyt huomioni on ollut huonommuutta ja kaikki mihin pyrin on mahdotonta ja tämä tilaisuus on kokonaan määritellyt sen, mihin voin tulevaisuudessa pystyä. Minä olen aina pysytellyt varsin etäällä naisista, ja itse olen tulkinnut sen johtuvan siitä, että olen aina ollut henkisesti kypsä. Varmasti tämä on ollutkin naisten ja feminiinisten miesten pyrkimystä näyttää minulle heidän tulkitsemansa huonommuus, mahdollisuus lyödä vyön alle siinä kohdassa, kun näillä on vain ollut siihen mahdollisuus. Isäni kohdalta olen aina saanut kokea sen, etten ole häntä miellyttänyt. Äitini on valinnut puolensa ja on aina väheksynyt minua miehenä siinä kategoriassa, millaiseksi hän miehuuden kokee. Ja jos huomioidaan, että hän on joskus valinnut tuon kategorian edustajaksi isäni, voidaan huomata se, kuinka korkealla hänen hahmottamiskykynsä asioiden suhteen on. Olisi ollut mukavaa laittaa koko porukka linnaan, mutta minä en edelleenkään tilanteesta muista mitään, mikä varmaan kertoo siitä, millaisia asioita minun mielelleni on tyypillistä havaita, ja kukaan ei koskaan auttanut minua aikaisemmin siinä, että nämä rikolliset olisi saatu vastuuseen teostaan. Jos joku on nähnyt minussa jonkinlaista valtaa ja varmasti monet ovat sitä kadehtineet, niin itse en ole koskaan korostanut. Valta ei ole totaalista, minkä tiesin jo ennen näiden ihmisten tekoa, mutta nämä proletaarit ovat todellakin joutuneet tekemään tämän rikoksen sen itselleen todistamiseksi. Mitä nämä proletaarit halusivat teollaan osoittaa? Keine Ahnung, Ich muss das sagen. Tämä tästä. Aikaa on mennyt ja unohdus käynyt kohdallani näiden ylitse.