Perheidylli

Täällä ei juuri kysellä kuulumisia I eikä rohkaista, kannusteta tai vahvenneta I tämä on dysfunktionaalinen perhe I perhe jossa kaikessa on jotain vikaa I yksi kuin jääkaappi I ja toinen täysin raivohullu I ruokaa ei tullut lapsena kuin kysymällä I sitä piti suorastaan vaatia I ja monesti oli pureskeltava ruisleivän känttyä I kun emäntä ei jaksanut tehdä ruokaa I kuin juhlapyhinä ja vieraiden aikaan I äitini on aina arvostanut I enemmän omia sukulaisiaan I kuin omaa poikaansa I molempien olisi tullut ohittaa lisääntyminen I ja tämä järki- ja traumauttamissyistä I olen sosiaalisesti ja emotionaalisesti vammautettu I eivätkä ne nykyään muuta väitäkään I autismin kirjolla molemmat I ja toisen tapaauksessa narsismia I toinen on frigidi pakkasihminen I koskaan ei ole oltu kiinnostunut I omista mielenkiinnon kohteistani I "me ei voida muuttua!" - I ja se on kyllä havaittu I Isäni on jo tullut ehdottamaan I että porukoilla olevista antiikkikirjoista I voisi luopua: haisevia vanhoja kirjoja! I Lähipiiri pysyy samana I vaikka joku nousisi pitkin Parnassovuorta I rohkeana yksilönä . sotilaana I Minä suan tehdä teille ihan mitä haluan I ei vaan sinä teet niin kuin minä sanon I niin minullekin tehtiin I en minäkään suanu I älä tee niin kuin minä teen I vuan tie niin ku minä sanon I Meijän koiralla olj yhtä punaiset korvat I tuo ruuat mukanas kun tulet laosuudenkotiin I ei saa erottua joukosta I ja jne. jne. jne. I Olen jäänyt jumiini vanhempiin I toisen mielestä tärkein ominaisuus on tottelevaisuus I sokea ja vastaansanomaton totteliaisuus I äitini - hiirihaukka - ei ole vastannut lapsensa tarpeisiin I vieläkin lastaa ruokapöydässä linnun annoksen I kun et ole samanlainen, ei sinua ole I tämä mies pysyy samanlaisena junttina I vaikka ympäristö ja osallistuminen mahdollistaisivat I jonkinlaisen ohessa tapahtuvan sivistymisen I ei kuulu meille - herrat hoitaa I ja veljeni - selkäänpuukottaja I kristillisessä tarinaperinteessä I voin sanoa, ei tule ikävä ketään näistä kolmesta! I

Runo

Kävelin taannoin pitkin Prenzlauer-bergiä I mieleni oli ylhäällä I mutta en kuvitellut housujeni muuttuvan teltaksi I kun tulin nuorten lasten päiväkoulun viereen I ja näin, kuinka uhkeat ja kiinteät I ihannerotua edustavat naiset I hakivat jälkikasvuaan kotiin I ja nämä naiset, niin täynnä I fertiliteettiä ja toteutunutta seksiä I niin suvullisesti kypsiä ja ihania I nämä vaaleat germaanit ja isot tissit I Nämä seireeniäidit ovat vainonneet minua I en ollut koskaan kokenut I yhtä suurta kiihottumisen I tunnetta keskellä katua I kuin pitkin Prenzlauer-Bergiä I

Inhimillisyys, ironia ja itseironia

Inhimillisyys tarkoittaa sitä, että mikään ihmiseen ja ihmisyyteen liittyvä ei ole vierasta. Tavallisesti tämä käsitys on liitetty humanistisiin tieteisiin ja ihmistieteisiin. Ihmisenä oleminen ja siihen liittyvät piirteet ovat kaikki humanistin kiinnostuksen alla. Siinä mielessä eräs pikkutyttö, joka oli samoihin aikoihin samassa koulussa, on todennut valtiotieteelliseen vaihtonsa yhteydessä olevansa ”entinen humanisti” mikä ilmaus naurattaa minua kovin. Entinen humanisti on varmaan tarkoittanut sitä, että aiemmin ei ole ollut pikkuporvari, mutta muiden piirteiden kautta on muuttanut mielensä ja humanismi on jäänyt häneltä taakse. No niin. Humanismi ja inhimillisyys tarkoittaa etenkin kaiken ihmisperäisen ymmärtämistä ja sen tuntemisen kultivointia. On sanottava esimerkiksi tämä, että joskus vuosikaudet sitten pieraisin lähes täydessä elokuvateatterissa kovaäänisen kaksiosaisen pierun juuri sillä hetkellä kun mainokset olivat alkamassa ja salin valot hämärtyneet. Monet nauroivat, vaikka eivät välttämättä paikantaneet päästäjää. Nauru tuollaisessa tilanteessa liittyy juuri inhimillisyyden tunnistamiseen. Suuri sosiaalinen faux pas näyttää ihmisille sen, että kaikki ovat ruumiittensa kautta osallisia tällaisesta groteskista toimintaperästä. Julkinen pieru kertoo siis siitä, että me kaikki olemme lopultakin samanlaisia ihmisiä ainakin sen kautta että kaikilla on pyllynsilmä. Inhimillisyyden takia harrastetaan myös huumoria, joka ei kuitenkaan ole amerikkalaistyylistä slapstickiä, jossa pyrkimys on nolata jokin taho tai joku ihminen. Ironia tarkoittaa epäsuoraa vitsailua eri asioiden kustannuksella. Siinä mielessä ironia ei tarkoita samaa kuin sarkasmi, koska sarkasmilla on oma yhteytensä slapstick-huumoriin. Ironiassa pyritään tuomaan esiin kaksi ilmaisun tarkoitusperää, joista vain ironiaa ymmärtävät tajuavat sen mitä kullakin ilmaisulla haetaan. On monesti sanottu, että etenkin maaseudulla asuvat ja kaikkialla asuvatt uskovaiset eivät monestikaan ymmärrä ironiaa, ja varmasti koko väestöstä merkittävästi sofistikoitunrita ironia harrastajua ja ymmärtäjiä on korkeintaan kymmenen prosenttia. Rahvas ei etenkään suosi politiikan ironisoimista tai poliittisissa asemissa olevien ironisoimista. Esimerkiksi Englannissa on ollut tapana, että politikkaan tuodaan keveyttä sen kautta, kun esimerkiksi poliitikkojen provinsiaalisia tavoitteita ironisoidaan. On sanottava esimerkiksi sellainen tilanne, jossa ilmeni ironiaa, oli kun joissain aiemmissa vaaleissa käytiin läpi ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita, oli tiivistys yhdestä italialaisesta ja hänen politiikastaan, kun mies oli tuiterissa ohjelmissa ja sanoi sammaltaen ”Viinit ruokakauppaan”. On sanottava englantilaisista huumorin lähteistä esimerkiksi Spitten Image.ohjelma, jossa pyritään ironisoimaan poliitikkoja ja heidän toisistaan eroavia yksilönpiirteitä. Esimerkiksi 1990-luvulla terveysministeriniä toiminut Kenneth Clarke kuvattiin jatkuvasti kännissä olevana punkerona. Itseironia tarkoittaa etenkin kaikkinaisen inhimillisyyden tunnustamista, ja siinä pyritään relaamaan ihmisiä rennommiksi, jotka kaikki voivat itseironian kautta tunnustaa olevansa vain toisiaan paljon muistuttavia ihmisiä. Itseironia on tarkoitettu suojelemaan myös ihmisten omia luonteenpiirteitä ja omia kiinnostuksen kohteitaan kuten harrastuksia ja ammattia. Itseen suunnattu ironia on tarkoitettu etenkin lunkiuden ja rentouden edistämiseen. Siinä ei etenkään oteta itseä vakavasti, ja sillä voidana hyvinkin kieltäytyä esimerkiksi tyypillisempien eläimisten toimintamallien harrastamisesta. Itseironia on vieläki vaikeampaa kuin ironia saati sarkasmi, koska siinä kyseenalaistetaan omaa minää, joka ei ole tyypillistä etenkään diktaattorin tavalla toimivien ihmisten keskuudessa. Itseironian harrastamisella etenkin britit jakavat omaa henkistä intimiteettiään ja kohteliaisuuttaan sen takia, että kaikki voisivat kokea olevansa samaa yhteisöä, joka on saanut aikaan myös sen, että etenkin intialaiset maahanmuuttajat monesti hallitsevat englantilaisilta tulleen huumorin muodon. Se on sanottava, että Suomessa itseironiaa ei harrasteta, koska kaikki jonkinlaisessa itse kokemassaan asemassa olevat ihmiset ovat tarkkoja siitä, etteivät näytä inhimillistä puoltaan. Itseironia tulkitaan siis etenkin nuorten naisten keskuudessa heikkoudeksi, joka lopettaa kiinnostuksen itseironiaa harrastavaan mieheen. Mielestäni kuitenkin, kuten ihmisiä voidaan arvostella sivistyksen tasostaan, voidaan myös tiettyjä kulttuureita pitää pidemmän historian ja kehittyneemmän sisällön omaavina kulttuureina. Itseironia, ironia ja satiiri litityvät etenkin brittiläiseen kulttuuriin, ja koska vain harvoilla Suomessa asuvilla ihmisillä on kanttia sitä käyttää tai edes ymmärtää, kertoo se mielestäni siitä, ettei suomalainen yhteiskunta ole niin kehittynyt ja pitkähistoriainen kuten vaikkapa Yhdistynyt Kuningaskunta. Satiiri taas on myös Spitten Image-ohjelmaan liittyvä huumorin ja elämänasenteen tapa, jossa pyritään tuomaan groteskilla ja burleskilla tavalla esiin niitä ihmisiä, jotka meitä esimerkiksi monien maiden parlamenteissa edustavat. Suomen televisiosta satiirisina ohjelmina voidaan pitää etenkin Iltalypsyä, Presidentin kansliaa ja Itse Valtiaat-ohjelmaa. Poliittisen satiirin kirjoittainen onnistuu monesti etenkin sellaisilta älykkäiltä ihmisiltä, jotka ovat aiemmin toimineet jonkinlaisessa poliittisessa asemassa, vaikka on sanottava, että Suomen eduskuntakin on vielä nykyisin niin kehittymätön 200 ihmisen yhteisö, ettei sielläkään enemmistö ymmärrä etenkään satiiria tai myöskään ironiaa tai itseironiaa. Ollaan suvaitsevaisia ja välittömiä – nämä tavoitteet tulevat toteen silloin, kun asioita voidaan ilmaista myös valtakriittistä ironiaa. Ironian, satiiriin ja itseironian tarkoitus on kyseenalaistaa valtaa pitävät ihmiset ja opettaa heidät nauramaan itselleen, vaikkakaan suurin osa näistä ei varmastikaan osaa ottaa näitä ilmaisun tapoja vastaan. Britanniassa kansalaisilla on aina ollut enemmän yksilön vapauksia ja oikeuksia kuin manner-Euroopassa, ja voidaankin sanoa, että Britanniassa valtio ja kruunu palvelee kansalaisia, kun taas monessa muussa maassa kansalaiset on tarkoitettu palvelemaan valtiota ja kruunua. Tämä voimakas yksilöydentuntu, joka on levinnyt kaikkialle brittiläiseen yhteiskuntaan, on mahdollistanut sen, ettei poliitikkoja koeta vallankäyttäjiksi, vaan äänestäjiensä ja muun kansan palvelijoiksi. Palvelusvirka on nimittäin sellainen, että siinä kiitetään niitä tahoja, jotka ovat mahdollistaneet asemassa olemisen. Tuleehan englanninkielestä ja Englannista ilmaus ”How can I serve you”, Britanniaa sanotaan eksentrisyyden keskuspaikaksi maailmassa ja sehän tarkoittaa vapaata ja omiin asioihinsa keskittynyttä yksilöä. Etenkin englantilaiset pystyvät eksentrisyydestään luomaan huumoria, jonka tarkoitus on myös tuoda esiin uudenlaisia periaatteita ja ja tapoja elämän elämiseen. Eksentrisyydessä kunnioitetaan yksilön käsitettä ja oikeutta olla kiinnostunut sellaisista asioista kuin itse haluaa. Vahva yksilön käsite on antanut briteille oikeuden kyseenalaistaan vallan pitäjiä ja ottaa heihin suoraa yhteyttä, jos joku kansalainen kokee. Satiiri on siis ihmisten pyrkimysten kyseenalaistamista sellaisissa tilanteissa, joissa niitä etenkään ei voisi olla. Satiirissa myös monesti kuvataan kohteena olevan henkilön ominaisuuksia äärimmäisessä ja korostuvassa merkityksessä. Itseironia tarkoittaa sitä, että omaa roolia ja asemaa ei korosteta, vaan annetaan ihmisten olla avoimia ja ottamaan vastaan palautetta aivan keneltä tahansa ihmiseltä ja ihmisiltä. Itseironia on siis itsen vähättelyä, jonka etenkin Suomessa jotkut nuoret naiset kokevat heikkoutena ja huonona itsetuntona, vaikka totuus on usein aivan päinvastainen. Itseironiaa harrastavan ei tarvitse korostaa itseään, teeskennellä ja tulkita ympäristöjen valtatasapainoa. Itseironia on siis mielestäni etenkin avoimuutta maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan. On varmaa niin, että koska nykyinen suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri on niin nuori, että täällä ei vielä saa ottaa lunkisti etenkään poliittisissa viroissa. Ironia siis tarkoittaa joidenkin mielestä ”epäsuoraa ivaa”, mutta mielestäni se tarkoittaa etenkin olemassaolon ja ihmisten toisiaa muistuttavien ominaisuuksien tunnustamista, ja siinä voidaan ajatella tuotavan esiin sen, että ihmisten ei tulisi olla turhan tärkättyjä, vaan ihmisten pitäisi pitää jonkinlainen keveys toisten kanssa harrastettavassa kommunikaatiossa. Ironia siis hyväksyy sen, että ihmisillä on heikkouksia ja niitäkään ei tuoda esiin sellaisella tavalla, jossa ne jonkun yksilön kohdalla voimakkaasti tuomittaisiin, Siinä mielessä ironia on myös liberaalilla tavalla ajattelevien harraste. Ironia on siis etenkin sitä, että siinä ei korosteta vastakkainasetteluja pintapuolisten syiden takia ja annetaa tiettyjen asioiden olla. Tietysti ironian ja itseironian harrastamista varten tarvitaan myös ihmisiö, jotka voivat todistetun ironian havaita. Jos suuri osa ihmisistä kokee ironian ja asioiden korostamisen ja kääntämisen heikkoutena tai suoranaisena hulluutena, ei ymmärrystö voida varmaankan kovin helpolla tavoitella. Olen monesti manipuloinut mediaa ironialla. Esimerkiksi muistan sen, kun ensimmäistä kertaa Düsseldorfissa asuessani vuonna 2009 laitoin Savon Sanomiin tietyn vitsin eräästä tapaamisesta junassa. Uskon ihmisten reaktioista, että he pitivät minua tyhmänä ja tyyppinä, joka ei vain ymmärrä asioita. Olin minä tosiaankin kovin ihastunut siihen tyttöön, kuka hän sitten olikin. Sanaa kuuleva ihminen ymmärtää kaiken suoraan ja rehellisesti. Yksi poliitikan piiriin liittyvä mainio satiirinen tv-sarja on ollut 1980-luvulla Britanniassa tehty Yes Minister ja sen spin-off Yes Prime Minister, joista ensimmäinen alkaa, kun Konservatiivien Jim Hacker voittaa parlamenttivaaleissa paikan parlamenttin ja josta tehdään sen jälkeen ministeri pieneen ja varsin merkityksettömään ministeriöön. Näissä kahdessa sarjassa hauskin on kuitenkin ministeriön virkamiehistön pomo Sir Humphrey Appleby, jolta tuollaisen roolin näytteleminen, jossa viljellään ironiaa ja itseironiaa vaikka samalla myös virkamiehistö pysyttäytyy välimatkan päässä ministeriön kunkin aikaisesta ministeristä. Nöyryys ja ylperys ovat varmaan perusteellisimmat englantilaisen ihmisen ominaisuudet. Yhdistyneen Kuningaskunnan mottokin on Dieu et mon Droit, eli Jumala ja minun oikeuteni. Mielestäni poliittinen korrektiivisuus on monasti alemmasta keskiluokasta tulevien poliitikkojen ja toimittajan planttujen harraste, ja siinäkään ei todella pyritä minkäänlaiseen keveyteen ja rentouteen, pikemminkin se haluaa poistaa kevytmielisen leikinlaskun yhteiskunnasta. On sanottava että tämän ironian vastaisen suuntauksen edistäjinä ovat etenkin naiset ja sosialistit – sellaiset ihmiset, jotka eivät tajua suvaitsevaisuuden oikeata muotoa, vaan ottavat senkin vakavasti ja sanoja tuijottaen. Myös hyvin vakavamielisesti ja suu verta valuen olevat ihmiset tekevät monesti työtään ja suhtautuvat arkeensa liian vakavasti. En ole esimerkiksi koskaan ymmärtänyt näitä jopa ikäisiänikin ihmisiä, jotka ovat suunnitelleet paperilla valmiiksi sen, millaisesta virasta he aikovat jäädä eläkkeelle ja missä asemissa he silloin ovat. Ironia ja itseironia ovat etenkin ihmisen inhimillisen heikkouden ja peiteltyjen huonojen ominaisuuksien ja asenteiden laittamista kokonaiskuvaan inhimillisestä ja humaanista ihmisluonteesta. Monesti suvaitsevaisuus ja inhimillisyys liittyvät etenkin herkkiin ihmisiin, vaikken tarkoita tässä ihmisiä (pääasiassa naisia), jotka itkeskelevät pienistä asioista toistuvasti. Mielestäni esimerkiksi facebookin itkusilmä-emoji tulisi poistaa kokonaan, koska loppujen lopuksi, ketä se palvelee ja mitä edistää, jos sdat tai tuhannet ihmiset (pääasiassa naiset) toistavat surullisen tilanteen yhteydessä kollektiivista nyyhkimistä. Empatiaa voi kokea myös järjellisesti, jolloin se on kehittyneemmässä muodossaan. Ei sisällä tunteiden sisään jäämistä ja omien tunteiden paapomista. Mielestäni sääli ja suru etenkin kun siihen liittyy itkeskeleminen on jotain mitä minä en siedä. Toisaalta en siedä toisia kumoavia miehisiä luonteita, jotka eivät välitä paskan vertaa mistään asiasta. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Mielestäni pitää olla altis ja empaattinen, mutta itkseksellä ei saa. Välinpitämättömyys ja kovuus, jotka yhdistetään etenkin tavallisesti miehiin, ei ole itkeskelyä vähemmän ärsyttävää. Totisuus ja suora ilmaisu voi olla joidenkin maaseudun ihmisten kohdalla ärsyttävää. On mainittava esimerkki, kun minä kirjoitin jokunen vuosi sitten mielipidekirjoituksen lehteen siitä, miten hyvä oli että Halla-aho valittiin Persujen puheenjohtajaksi, ja miten olisi pikaisesti ryhdyttävä liittymään persuihin. Kun joku vastasi kommenttiin seuraavassa lehdessä ja käytti ironiaa kuvatakseen sitä, miten Halla-aho on äärioikeistolainen (kirjoittajan mielestä), oli mummoni heti lähettämässä minulle lehteä, koska hän kuvitteli suoranaisella ymmärryksellään, että kommentin tekijä olisi kannustanut ja tukenut ironian valossa tekemääni kirjoituksen pätkää. Monesti on niin, että näkyvässä asemassa olevan ihmisen on vaikeaa korostaa Suomessa itseironiaa tai inhimillisyyttä, koska johtajien oletetaan olevan vahvoja ja heidän oletetaan ansaitsevan erikoiskohtelua ja heidän annetaan ympäröidä itsensä kovaa valtaa korostavilla symboleilla ja viittauksilla. Mielestäni vähiten epäitsekkäitä ihmisiä tulisi ottaa poliittiisin virkoihin ja jatkuvan itsekritiikin ja korruption tarkkailun kautta varmistettava se, että he myös pysyisivät epäitsekkäinä. Kaikki sellaiset tekijät ja symbolisuudet pitäisi esimerkiksi kansanedustajan asemasta poistaa ja katsoa sitten ketkä näistä kokevat lakien säätämisen yhä tärkeäksi asiaksi omassa elämässään. Millään tavalla heidän olemuksena ja liikkumisensa ei tulisi olla suuri ihme nykypäivän maailmassa, jonka pyrkimyksen kehittäjinä ovat etenkin Britannian politiikka ja Ruotsin tapa inen keskusteleva ja kuunteleva demokratia. Vapaus on tärkein asia politiikassa ja siihen tarvitaan yksilöitä, eikä toisten perässä laahaavia epäyksilöitä, jotka eivät osaa olla mitään mieltä mistään, vaikka se koskettaisi heitä pienen verran. Alexander von Schönburgin kirja Tyylikkään köyhäilyn taito on oiva esimerkki siitä, että miten saksalainen kreivi voi olla rehellinen omasta muuttuneesta rahatilanteestaan ja antaa saman harrastamiseen liittyneille ihmisille hienostuneita huomioita kulttuurielämästä ja etenkin sen siteestä rahaan ja tienaamiseen. Schönburgin kreivit menettivät Saksan jaossa viimeiset kartanonsa Itä-Saksan puolelle. Kuitenkin Schönburg kirjoittaa kirjassaan että hänen sukunsa köyhtyminen alkoi jo useita satoja vuosia sitten, jonka jälkeen on ollut yhtä taloudellista alamäkeä – vaikka aatelille tyypilliseen tapaan tätä ei olla arkipäivän elämässä huomattukaan. Kuitenkin Alexander von Schönburgistakin oli tullut ns. Etage Adelia eli kerrostalossa asuvaa aatelia. Kuitenkin Schönburg otti kirjassa kuvatun lamasta johtuvan irtisanomisensa lunkisti ja keveillä mielin. Se oli minulle kirjassa yllätys, kun kirjoittaja kertoi, että tosiasiassa shamppanja valmistetaan huonommista rypäleistä jotka erotetaan toisista rypäleistä, joista tehdään viiniä. Koska Schönburgin vaimo, joka nimittäin oli ruhtinassuvun prinsessa, saivat he joskus kutsuja Britannian kuninkaallisilta, koska vaimo oli kohtalaisen lähes sukulainen prinssi Philipin kanssa. Kuitenkin rahvaan käsitys aatelista, se että kaikki ovat olleet satojen vuosien ajan aina hyvin rikkaita on klisee ja mielikuva, joka ei ole totta. Epäilen esimerkiksi suomalaisista nuorista aatelissukujen edustajista, että suurin osa heistä asuu kerrostalossa ja joskus mahdollisesti vanhoissa ja rumissa kerrostaloissa. Mieleni tekisi kirjoittaa enemmän runoja ja lauluja, koska häijyyteni huumorissa on alkanut viime aikoina taas kukkia varsin ptikästä aikaa. Aion toimittaa kustantajille Reinholdin lisäksi yhden runokokoelman ja yhden essee/artikkeli-kokoelman. Mielestäni kehä on monessa mielessä kierretty yhteen kun voidaan sanoa, ettei tueta minkäänlaista kateutta muita ihmisiä ja heidän asioitaan kohtaan. Aion kirjoittaa kaikkien muiden aiemmin ilmaistujen hankkeiden lisäksi tutkielman ja mahdollisesti kirjan monen linjan kautta sukulaisiini kuuluvasta Britannian ensimmäisestä normannikuninkaasta William the Conquerorista. Noin vuosi sitten tuli dokumentti televisiosta Suomessa, jossa kerrottiin normannivalloitusta kuvaavaasta ns. Bayeuxin seinövaatteesta. On ymmärtettävää että noin 950 vuotta sitten tapahtuneista asioista on varsin vähän lähdetietoja tai ainakaan varsinaisia kuvauksia asioista. Olen nähnyt Bayeuxin seinävaatteen myös henkilökohtaisesti tuossa muutama vuosi takaperin, Olen myös muutamaan otteeseen miettinyt brittien Ateenan Parthenonista varastamia friisin koristeluja, jotka brittiläinen aatelismies Elgin toiimitti Britanniaan missä ne ovat edelleen British Museumin kokoelmissa. Tuota voidaan varmasti pitää 1800-luvun brittien johtaman imperialismin ääri-ilmenemänä. Ovatha italialaisetkin palauttaneet Abessinian sodassa varastamansa obeliskin Etiopiaan. Mielestäni itseironian käyttäjät ja ymmärtävät ihmiset ovat paljon kehittyneempiä, kun jatkuvasti sosiaaliseen dominanssiin pyrkimistä, jossa pitää koko ajan vahdata sitä, miltä vaikuttaa ja millaisen kuvan ja käsityksen antaa muille ihmisille, jonka pitää olla etenkin kuva vahvuudesta ja dominansissta. Ironia ja itseironia kertovat kehittyneistä kielellisistä ja kulttuurisista ominaisuuksista. Niillä voidaan etenkin vältellä tappelemista ja nujakointia – toisin sanoen: merkityksettömiä mikrotason tapahtumia.

Vahvalta näyttämisestä ja banaalista pahasta

Etenkin joillain miehillä lähes kulttuurista riippumatta on elämässä yksi tavoite, joka on se, että jokaisessa tilanteessa tulee näyttää vahvalta. Tämä johtuu siitä miten miehiä kasvatetaan ja millaisia malleja heille annetaan elämään toisten ihmisten toimesta. On tyypillistä sanoa esimerkiksi: ole mies, älä ole mikään akka. Siinäkin mielessä on ristiriitaista, että kun esimerkiksi nykypäivän Suomessa niin sanotut feministinaiset pitävät vieläkin yllä mielikuvaa siitä, miten miesten tulee pysyä karkeasti määritellyssä roolissaan, mutta naiset saavat nykypäivänä olla mitä tahansa. Suurimmat feministit ottavat puolisoikseen miehiä, jotka vastaavat täydellisesti alkuaikojen macho-käsitystä. Toisin sanoen nämä feministit haluavat itselleen vapautta sen muodossa, että he samalla voivat riistää vapautta toisilta. On esimerkiksi merkittävää ja ikävää, että kouluissa olevat pojat menestyvät tyttöjä huonommin koulussa esimerkiksi sellaisen asian takia, koska nykypäivänä esimerkiksi median antama käsitys naisista välittää näille tiedon, että etenkin tytöt, naiset ja ruskean väriset ihmiset voivat tulla nykypäivänä presidenteiksi ja pääjohtajiksi, ts. kaikki on heille petattuna, kun taas pojat ja miehet saavat hikoilla ja urheilla. Myös esimerkiksi poikien kohtaama koulukiusaaminen on asia, joka jää monesti ilman huomiota ja rankaisua. Muistan esimerkiksi ala-asteelta samalta luokalta erään yksinkertaisen tyypin, joka pilkkasi kolme vuotta vanhempaa veljeäni täysin nenäni alla, mikä oli varmasti hänen tarkoituksenaan. Kuitenkin minulla ei ole koskaan ollut tarvetta provosoitua toisten huonosta käytöksestä. Toisaalta vahvalta näyttämisen tarve on saanut aikaan lähipiirissäni myös sen, että veljeni, jota kiusattiin koulussa paljon enemmän kuin minua, ei ole koskaan halunnut puhua kiusaamisestaan, koska hän varmaan ajattelee sen näyttävän heikolta. Kuitenkin tällaiset asiat säilyvät ihmisten muistissa mitä törkeämpi vaan kiusaamisen tilanne on. Kerrankin kun olin menossa Gatwickiltä keskustaan taksilla, oli elintarvikekauppa/huoltoaseman tiskillä minun jälkeen jonossa päälle pari metriä pitkä eräs suosikkikirjailijani, joka yritti alatyylisesti provosoida minua suuttumaan. On naurettavaa, että tuollaiset honkkelit eivät haasta riitaa itsensä kokoisten ihmisten kanssa, vaan pitää opportunistisesti valita itseään pienempi ihminen vittuilun kohteeksi. Kiitos W.S.! Vahvalta näyttäminen liittyy aina sosiaalisen dominanssin hallintaan, johon lahjakkaammat ihmiset eivät osallistu. On sanottava esimerkiksi se, että tällaiset ihmiset eivät muunasteisen kyvyttömyytensä takia yleensä saavuta merkittäviä akateemisia tuloksia, vaan monesti keskenkasvuisten keskuudessa sosiaalisen dominanssin syyksi riittää esimerkiksi isokokoisuus. Nykypäivänä on tyypillistä, että ihmiset saavat taistella koko ajan erilaisten perusteiden kautta elämässä, on vain kysymyksenalaista minkä takia kilpailusta on kysymys. Tyhmät nuoret ihmiset ajattelevat monesti, että paras mies on se, joka nussii parhaiten tai mahdollisimman monen naisen kanssa. On itsestäni sanottava, että niin harva ikäiseni nainen yltää minun kanssani yhtä korkealle henkisen ja älyllisen toiminnan tasolle, ja koska minulla ei ole tarvetta muodostaa vähäpätöisiä ihmissuhteita etenkään naisten kanssa, että minulla ei ole koskaan ollut tarvetta hankkia panoja. Tiedostan sen, että ihmiset voivat itse valita sen, minkälaisten arvojen kautta he elämää harjoittavat, mutta karkeiden nykyajan karkeuden mukaan arvottajien tulisi ymmärtää, että joillain standardit ja arvostukset voivat olla hyvinkin erilaisia heihin verrattuna. Pitäisi olla valmis puhumaan sellaisistakin asioista, jotka voivat joillekin ihmisille tuottaa jonkinlaisia pintapuolisen häpeän tunteita. Olen aina korostanut tärkeänä arvona asiallisuutta, joka tarkoittaa sitä, että siinä ei voida erotella ihmisiä muiden kuin asiallisten periaatteiden kautta ja että ei ruveta muodostamaan hierarkia-asetelmia muiden kuin asiallisten perusteiden kautta. Olen kirjoittanut joskus suomalaisen yhteiskunnan korruptiosta, joka näkyy kaikkialla, myös nuorten ja lasten keskuudessa, että sillä kenellä katsotaan lokerossa olevan eniten valtaa, on myös suurin oikeus arvostella muita, ja mitä enemmän hierarkia-asetelmia korostetaan sitä asiattomammaksi ja törkeämmäksi joidenkin arvostelu ja kiusaaminen voi edetä. Lapset ja nuoretkin ajattelevat monesti sen kautta, kenellä nähdään olevan eniten valtaa, ja etenkin urheilua ja hikoilemista korostavissa maaseutukouluissa. On sanottava esimerkiksi yksi tilanne, joka on jäänyt muistiini aika hyvin: liikunnan opettaja laittoi varhaisnuoret istumaan kahteen eri ryppääseen sen mukaan, kuka oli saanut vedetyksi leukoja. Voidaan ajatella kuinka suuret vallan tunteet näillä, jotka saivat vedettyä leukoja, oli tuon tilanteen jälkeen. Lapset ja nuoret pitäisi laittaa sellaisiin kouluihin, jotka korostavat heidän vahvuuksiaan – minä en välttämättä olisi halunnut olla pönkittämässä urheilijanuorukaisten paisunutta päätä epäurheilijamaisuudellani, vaan olisin halunnut opetusta aiheissa, joista olen myöhemmin ollut kiinnostunut ja joista olen myöhemmin luonut oman urani. Vahvalta näyttäminen tarkoittaa useimmiten urheilun ja hikoilun harrastamista ja fyysistä voimaa. Mielestäni ajatukset ovat paljon universaalisempia ja laajemmalle vaikutukseltaan yltäviä kuin se, nujertaako jonkun provinsiaalisesti tappelussa ja/tai painissa tai kuinka useaan revaan oman tavaransa saa. Nämä asiat ovat täysin provinsiaalisia, eikä vaikutus ulotu muualle kuin korkeintaan osapuolille ja mateleville pelon takia kunnioitusta osoittaville ameeboille. Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut ja voi olla niin, etten pysty edes havaitsemaan sitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat, ja en toisaalta katso, että asiallisissa julkisen elämän tilanteissa tulisi salliakaan toisten ihmisten monesti rahvaanomainen ja korostunut juoruaminen. Minä koen olevani yksityishenkilö, jolla on täysin samanlaiset oikeudet ja vapaudet kuin kaikilla muillakin Suomen kansalaisilla, olen vain varmaankin niistä suhteellisesti enemmän tietoinen kuin keskiverto kansalainen Suomessa. Minua ei nauru, vittuilu, uhkailu tai pahanilkisyys ei tee minkäänlaista vaikutusta, nämä ihmiset sitä harrastaessaan näyttävät oman paikkansa hierarkiassa, minkä he niin helposti ovat kaikkiin asioihin ulottamassa. Vahvalta näyttäminen liittyy etenkin vallan symboleihin, joita pidetään yllä vain ns. puskurivaikutuksen takia. On sanottava esimerkiksi sellainen juttu, kun olin eräänä kesänä äitini vanhempien luona Luikonlahdessa, enollani, jonka hyviä ominaisuuksia kunnioitan suuresti, oli luonaan nainen, ja kun eräs hänen lapsistaan oli flunssassa, haki enoni mummon luota tulehduskipulääkettä, piti hänen varmaan tarkoituksella näyttämisen takia ajaa parin sadan metrin etäisyys isolla mönkijällään. Varmaan tarkoitus oli näyttää etenkin ko. Naiselle, että meiltä löytyy pelit ja vehkeet joka tarkoitukseen. Tuo tilanne voidaan varmasti helposti tulkita vahvalta ja maksukykyiseltä näyttämisen pyrkimykseksi. Olen havainnut samaa piirrettä molempien sukujeni puolilla, vaikka korostuneemmin se on varmasti tullut esiin Virrantaloissa/von Beckereissä. Kun joku saadaan nujakassa/tappelussa lannistettua tuottaa se näille ihmisille suurinta mahdollista nautintoa, koska nämä ihmiset eivät muusta ymmärrä. On esimerkiksi sanottava erään tätini miehestä, että hänkin on tietysti varustettu tavanomaisella perinteisen miehen kilpailija-asenteella. Hän tuli mummoni hautajaisissakin haastamaan riitaa kanssani, koska kuvitteli minun rupeavan taistelemaan hänen kanssaan provokatiivisesti ilmaistusta riidan haastamisesta. Minuun tuollainen ei tee minkäänlaista vaikutusta, minä en harrasta mielipiteideni, arvojen ja asenteiden pakottamista muille ns. enforcementia. Minulle on saman tekevää mitä maalaismiehet ajattelevat, mutta on sanottava, että tämä mies kutsui minua vainajaksi vuonna 2017, jonka jälkeen olen saanut aikaan moninkertaisesti enemmän merkittävyyttä kuin mitä tämä maalaisukko tulee saamaan aikaan koko elämässään. Tunnistan riidan haastamisen ja provosoinnin nykyään aika helposti ja osaan olla siihen reagoimatta. Minä olen täysin neutraali ihmisten omille käsityksille, mutta etenkin sille, miten muut ihmiset nkevät omat käsitykseni. Minulle on täysin samantekevää näkevätkö ihmiset minut vahvana vai heikkona. On sanottava kuitenkin, että raudan pumppaaminen pullistelijalihasten saavuttamiseksi ei vaadi kovin suurta neroutta. Tavanomaiset miehet siis kiistelevät siitä, kuka näyttää kaikkein voimakkaimmilta, ja monet näistä ihmisistä ratkaisevat omat arvonsa ja arvostuksen kohteensa sen mukaan, kuinka paljon primitiivistä valtaa näillä ihmisillä on. Sanotaan esimerkiksi, että antiikissa seksuaalisuuteen suhtauduttiin pidättyvyyden kautta, johon nähden nykypäivän barbaria vaikuttaa täysin päinvastaiselta. Monesti on niin, että herkemmät ihmiset eivät tee yhtä paljon lapsia kuin muniansa kaikkialla uittavat aggressiiviset, mölyävät ja rahvaanomaiset ihmiset. Kuitenkin voidaan varmasti luoda sellainen hypoteesi asiasta, että mitä vähemmän lapsia perheessä on, sitä enemmän huomiota tuollaiset lapset saavat ja heille voidaan siirtää perustavampia periaatteita ja arvoja, kuin niiden tapauksessa, jotka tekevät kakaroita pelkästään oman pintapuolisuutensa ja välinpitämättömyytensä takia. Vahvalta näyttäminen siis laajentaa ihmisten keskuuteen etenkin banaalin eli arkipäiväisen pahan leviämistä. Vahvalta näyttämisen uhrit pakotetaan olemaan hiljaa esimerkiksi kiusaamisesta, koska jotkut ihmiset sanovat, että ainahan kiusausta on ja siitä ei pidä valittaa vaan jotkut voivat kokea tällaiset takia häpeän tunteita, joka johtaa siihen että asiasta ei puhuta eikä siitä kannusteta milloinkaan puhumaan. Miehelle on peniksen korvike etenkin auto, jonka pitää olla iso ja kaikilla herkuilla varustettu. Voidaan sanoa, että suuri osa vähittäiskaupasta kertoo suoraan ihmisten halusta ympäröidä itsensä symboleilla, jotka välittävät muille ihmisille sellaista viestiä itsestään, joka halutaan välttämättä tuoda julki ja toisten ihmisten keskuuteen ihailtavaksi. Minun mielestäni esimerkiksi poliittisen vallan käytöstä tulisi vähentää merkittävämpiä symbolisuuksia, samalla kun esimerkiksi televisiossa tuli alkaa näyttämään nykyistä enemmän rumia ihmisiä, koska loppujen lopuksi lukioikäinen finninaama ei tule koskaan muuttumaan ulkonäöltään ainakaan yhtään parempaan suuntaan. Tulisi inhimillistää vallan käyttöä ja korostaa vallan hallinnassa siihen, ettei rahvas ala muodostamaan sädekehää yhdenkään poliitikon ympärille. On sanottava esimerkiksi se, että Jyrki Katainen on facebookissa rajoittanut kaveriensä määrää tiettyyn lukuun, ja hän varmasti huomaa sen, että on totuutta vääristävää, jos poliitikko kokoaaa itselleen tuhansia facebook- ja satojatuhansia instagram-seuraajia. Olen miettinyt monesti sitä, että mitä tällaiset satojatuhansia seuraajia saavat politiikot ja ”vaikuttajat” ajattelisivat siitä, jos kaikki heidän aiemmat seuraajansa ja kaverinsa lopettaisivat kiinnostuneena olemisen heidän asioistaan. Tavallinen pikkuihminen ajattelee, että jossain ”asemassa” oleva ihminen on tärkeämpi kuin kaikki muut. Mielestäni poliittisia virkoja tulisi tehdä entistä vähemmän riippuvaiseksi yksittäisistä persoonista. Nykyäänhän näkyvän henkilön facebookiin kirjoittama kommentti esim. ”kävin kakalla” saa paljon tykkäyksiä ja arvostavia kommentteja: ”onpa hienoa!”. Jotkut ihmiset ajattelevat vieläkin symboleiden kautta. Yksi yleinen tapa tehdä arvioita ihmisistä on se, mitä muut ihmiset tästä ajattelevat. On sanottava yhdestä vastenmielisestä ja yksinkertaisesta serkustani, että hän näköjään kuvittelee minun ärsyyntyvän siitä, että hän harrastaa persuja ja riidan haastamista muiden ihmisten kanssa, jotka eivät hyväksy persujen aatteita, että mikäs siinä – maailmaan mahtuu kaikenlaista kulkijaa. On sanottava siitäkinm, että hän näköjään katsoo persuihin kuulumisen olevan jotenkin rohkeata ja poikkeavaa, minä sanon vaan, mikä siinä, kukin tavallaan. Banaali paha on etenkin yhteiskunnan ja ihmisten yhteisöjen rakenteissa piilevä arjenmukaista pahaa. Mielestäni tämä liittyy usein sellaisiin tilanteisiin, jossa ihmisen yksinkertaisuus alkaa muodostamaan vaikka koulussa valta-asetelmia ja hierarkioita, mikä johtuu pelkästään siitä, että tällaiset alkukantaiset valtasuhteet tulevat esille missä hyvänsä yhteisössä kun siinä vain alkaa kilpailu sosiaalisesta dominanssista. On sanottava esimerkiksi tällainen esimerkki, johon ei liity minkäänlaista henkilökohtaista liitettä, että eräs lukiossa ollut minua noin kaksi vuotta nuorempi tyttö, aivan suloinen ja normaali tyttö on ottanut puolisokseen yhden ala-asteen suurimmista riidanhaastajista ja sosiaalisen dominanssin tavoittelijoista. En tiedä näkikö kyseinen tyttönen minussa samanlaisia ominaiuuksia, kun hän oli minusta kiinnostunut, mutta jos näin, voin sanoa hänen erehtyneen. Mukavaa jatkoa hänelle. Emile Durkheim kirjoitti toteemietiikan ihmisistä, jossa tietynlaiset merkit muodostivat jatkumon sille, minkälaisia asioita ja kehen liittyviä asioita ihmiset etenkin kunnioittivat. Olen ollut jäsen facebookin Kaksisuuntainen mielialahäiriö-ryhmässä, jossa on enemmän naisia kuin miehiä. Sitä kautta olen alkanut enemmän kunnioittamaan naista, koska he monesti tarvittaessa puhuvat omista ja muiden ongelmista ilman että pitäisi miettiä minkäänlaisia fasaadeja. Itse arvostan suuresti keskustelemista, ja mielestäni itselleni sopivan naisen tulisi olla etenkin kielellisesti lahjakas. On kuitenkin sanottava, että koska itselläni on kovat standardit läheisemmän seuran suhteen, olen jossain mielessä ylisivistänyt itseni parisuhdetta ajatellen. Mielestäni kuitenkin Mensa olisi itselleni sopivampi seuranhakukanava kuin vaikkapa Tinder. Mikä siis on vallan näyttelemistä – se tarkoittaa etenkin toimimista pintapuolisimman rahvaan periaatteiden mukaisesti. Vanhan rahan ja pitkän historian suvuissa etenkin naiset ovat fleksiibelejä ja herttaisia etenkin siinä tapauksessa, jos suku ei ole enää yhtä varakas kuin mitä se on aiempina aikoina ollut. On mainittava esimerkiksi tämä seuraava dokumentti, joka kertoo Cornwallissa sijaitsevasta Kelly Housesta, jonka mukaan koko viereinen kylä on nimetty, ja nykyinen kartanon haltiija on järjestyksessään kolmaskymmenesensimmäinen (https://www.youtube.com/watch?v=bpc2bZ5VNaY&t=1156s). . Minun sukuni on köyhtynyt selkeästi ja voi sanoa suvun kuuluvan nykyään ns. pauvre honteuxiin, vaikka suvussa on kuitenkin etenkin naislinjaisesti akateemisia ja varakkaitakin ihmisiä, kuitenkaan yhtenäinen mieslinjainen Becker-suku, johon esimerkiksi minä en kuulu, ei sisällä kuin muutaman akateemisesti koulutetun ihmisen. Mielestäni minä ole täysin välinpitämätön rahan suhteen, koska olen tähän ikään mennessä hallinnut toisinaan isojakin summia samanaikaisesti. Minuun raha ei tee minkäänlaista vaikutusta, eikä etenkään nousukkaiden uusi raha, joka on monesti hankittu kamasaksoille tyypillisellä tavalla. Erään vähäpätöisen ihmisen kohdalta on sanottava, että hän hankkiutti ”ystäviltään” rahat omien ”runojensa” julkaisemiseen, jonka jälkeen hän istui ”julkaisutilanteessa” pöydässä ja otti rahat irti jokaisesta kirjasta ennen kuin sitä pääsi edes vilkaisemaan. Ja en usko, että hän on jakanut rahat omien ”ystäviensä” kanssa, Tämä ihminen arvostelee ja pilkkaa muita ihmisiä esimerkiksi veneiden tai autojen kautta. On varmasti kova homma, jos kaikessa täytyy näyttää näiden ontokratian korruptoituneen hierararkian mukaisesti kaikessa paremmalta kuin muut. Minä voin kertoa, että me aristokraatit emme välitä siitä, miltä automme, veneemme, vaatteemme, talomme tai kesäasuntomme nousukasvertailijoiden mielestä näyttävät. Pippelin pituuden vertaileminen menee saman asian alle. Jos ihminen on tyytyväinen ei hänen mielestään tarvitse mitään vertailla. Opportunistit ja voittohakuiset ihmiset ryhmittyvät aina sen puolelle, joka näyttää paremmalta tai maksukykyisemmältä. Nämä nousukkaat eivät tunnista yksilöllisyyden tai uniikkisuuden periaatteita, vaan heidän mielestään kaikkea pitää vertailla etenkin rahan, tehokkuuden ja kilpailuasenteiden kautta. Voin sanoa tälle ihmiselle, etten ole koskaan harkinnutkaan hänen kanssaan mihinkään syvempään ryhtymistä. Aatelilla ei tavallisesti ole koskaan kilpailun tarvetta missään mielessä, koska itsetuntonsa on niin hyvä, ettei vertailuja tarvitse tehdä. Myös on sanottava aatelisten maatiloista ja kartanoista, että aatelilla ei ole myöskään tapana miettiä kuinka monta huonetta omassa talossa on. On kuitenkin sanottava, että lapsena sekä Virrantalossa että Virranportissa oli paljon mahdollisuuksia piilosen leikkimiseen, koska piilopaikkoja oli aina suhteellisen runsaasti. Koko lapsuus ja nuoruus kului vahvan sukuyhteisön ja tukiverkon sisällä tuudittuen. En voi kuvitella, että olisin kenenkään muun ihmisen paikalla voinut elää yhtä onnellisen lapsuuden isovanhempien maatilalla. Kutsuimme äitini isää etenkin traktoriukiksi, kun taas isäni isä oli hirviukki, koska hän oli tunnettu hirvien kaataja. Lueskelin mummon luona ukkini kirjoja, suosikit oli sotakirjat ja Kari Suomalaisen pilapiirroksia sisältävät albumit. Kun ihminen pääsee tekemisiin oman inhimillisyytensä kanssa toisin sanoen ei ole kohtuuton toisia ihmisiä ja itseään kohtaan alkaa siitä hänelle merkittävämpi tie esimerkiksi menneisyyden ihmisten, kulttuurien ja arvojärjestelmien tuntemiseen. Inhimillisyys on asia, jota vaaditaan esimerkiksi toisten ihmisten kanssa solmittujen avoimien ja aitojen suhteiden säilyttämiseksi. Vahvalta näyttämisen tarve liittyy varmasti etenkin vaikutuksen tekemiseen suhteessa naisiin ja naiseen. Sillä halutaan myös päteä toisille ihmisille. Rahvas lyö aina vyön alle, ja se on mielestäni aika hyvin tiivistetty. Eduskuntaa ja Suomen poliittista järjestelmää tulisi uudistaa totaalisella tasolla. Tulisi poistaa ”vallan” tuomia eksklusiteetteja ja esimerkiksi pienentää poliitikkojen palkkaa, jossa voitaisiin ajatella, että oikeastaan heidän tulisi saada vain kulukorvaukset tietyistä elämiseen liittyvistä asioista – olivathan esimerkiks Rooman imperiumin aikaiset aatelissukuiset konsulitkin hommassaan ilman minkäänlaista korvausta pelkän hyvän tekemisen ja hyvätahtoisuuden takia. Elintasoestetiikka tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että ihmiset alkavat yhdistämään kohonneen elintasonsa kauneuden esteettiseen käsitykseen, jonka myötä yleensä tehdään arvosteluja toisista ihmisistä heidän ekonomiansa ja ulkoisen näyttävyyden kautta. Ei se ole ihmekään että pseudosyytingillä miesten kustannuksella elävien hepsankeikkojen määrä on varmasti noussut viimeaikaisen pinnallisuuden tultua suosituksi asenteeksi ihmisten keskuudessa. Kuitenkin asian ydin on tässä: nainen voi olla mitä tahansa, mutta miehen tulee olla se, joka miellyttää naisia.

”Honkalan hullut”

Eräs vähäpätöinen taho oli todennut jossain yhteydessä mummonsa sanoneen otsikon julistuksen. Vaikka muutama sukulainen oli maininnut ja kysynyt minulta, olisiko aihetta viedä ko. Ihminen käräjille sanomastaan, etenkin kun sama mies oli väittänyt samassa yhteydessä , että von Becker-suku ei ole todellisuudessa aatelinen. Sanoin luettuani koko mainitun tekstipätkän, että mies on vähäpätöinen maalaismies, josta ei jaksaisi nähdä niin suurta huolta vaikka asia käräjille menisi. On kuitenkin mielestäni vähän pohdittava sitä, miksi maaseudun väestön jumalinen osa on saattanut tuollaista ilmausta sukulaisistani käyttää. Ensinnäkin Honkala viittaa yhteen sukuni kartanoista Luhangassa, joka oli itse asiassa yksi suurimmista pisimpään suvullani Luhangassa olleista kartanoista. Isoisäni isoisän isoisä ja isä etenkin tuhlasivat materiaalista hyvinvointiaan, ja on sanottava etenkin hänen isästään Otto Reinhold von Beckeristä, että hänen kuoltuaan suku oli jo menettänyt suurimman osan omasta maa- ja kartano-omaisuudestaan. Jos tähän vielä lisätää isoisäni isoisän vanhin veli majuri Odert Otto Alfred von Becker, joka haastoi koko ajan riitaa ja käräjöi alueen virkamiesten ja vähäpätöisempien ihmisten kanssa. Korkeimmalle asteelle hän on vienyt valituksiaan ja kanteluitaan Senaattiin asti. Otto Reinhold joutui noin viisikymmentävuotiaana vaimonsa ja vaimonsa veljenpojan Johan Henrik von Schrowen huostan alle, ja olen tulkinnut asian johtuneen uhkapelin, juopottelun ja mielenterveysongelmien triviumista. Jos ajatellaan poikkeavuuksia sukulaisteni ja maaseudun jumalisen kansanosan kanssa, niin on sanottava sukuhaarassa ilmenneen esimerkiksi mielisairautta, muissakin kuin vain Otto Reinholdin tapauksessa. Otto Reinholdin isä luutnantti Axel von Becker meni avioon seitsemäntöistavuotiaan Anna Lovisa von Essenin kanssa, ja mies oli silloin 63-vuotias. Kun Axel muutamaa vuotta myöhemmin kuoli, meni nuori leski avioon tehtaanjohtaja Anders Nohströmin kanssa, ja tuossa yhteydessä varsinaisesta Luhangan säteristä, joka käsitti miltei koko nykyisen Luhangan kunnan pinta-alan, lohkottiin Anna Lovisalle oma kartano, jota on kutsuttu Ånäksi tai Oneiseksi. Otto Reinhold kasvoi täydellisesti ilman isän vaikutusta, ja syy siihen, miksi hänestä tuli jonkinlainen tuhlaajapoika liittyy varmasti siihen ja siihen, että hän oli sukuhaarassa ainoa poika omassa tasossaan. Ida Josefina von Beckeriä, joka oli Reinhold Octaviuksen ja majurin sisar, kuvataan muutamassa sukumatrikkelissa termillä ”sinnesrubbad”, joka käsittääkseni merkitsee sameaa kuin mieleltään häiriytynyt. Ida Josefina ei mennyt avioon, mutta hänellä oli avioton tytär tuntemattoman miehen kanssa ja tämä oli tytär Matilda Idasdotter, jolle ei edes annettu äitinsä suvun nimeä. Voidaan varmaan sanoa, että tuossa linjassa etenkin mielenterveysongelmat periytyivät joihinkin jälkeläisiin. On esimerkiksi sanottava yhdestä Matildan jälkeläisestä, joka oli sairaanhoitaja ja aviossa Yhdysvalloissa jonkun lääkärin kanssa, joka asui elämänsä aikana Yhdysvaltojen lisäksi Englannissa, että hänen kerrotaan Luhankaan palattuaan ajaneen kylän raitilla polkupyörällä tissit paljaana ja nännien ympärykset räikeän punaisella huulipunalla värjättynä. Sanotaan, että hän oli harjoittanut lääkkeisiin pääsynsä yhteydessä ns. itselääkintää, mutta monet ovat kuvanneet häntä hulluksi, vaikka on sanottava, että hänen kuolemastaan on varmaankin korkeintaan viisitoista vuotta. Aateluus on varmasti tekijä, joka on aina ja kaikkialla maailmassa antanut sen jäsenille oikeuden sellaiseen vapauteen mutta etenkin omantunnonvapauteen, joka ei ole miellyttänyt omaan mataluuteensa sidottua rahvasta, jota vielä lisäksi on tykitetty uskonnolla. Jossakin kirjassa todettiin, että monissa tapauksissa etenkin 1800-luvulla aateliset eivät suuremmin kannustaneet alustalaisiaan jne. torppareita käymään yhtään aktiivisemmin kirkossa. Reinhold Octaviuksen ja majurin keskimmäinen veli Berndt Theodor oli poikamies kuollessaan säterin alaisena ”itsellisenä” vuonna 1898. Kuitenkin olen myöhemmin ottanut selvää, ja yksi tästä linjasta polveutuva kirjailija ja runoilija on ollut minuun yhteydessä tästä, että Berndt Theodor teetätti omalle taloudenhoitajalleen liudan omia aviottomia lapsiaan. Asia mikä minussa eniten kiinnitti huomiota asiaan oli se, kun sain selville kyseisen piian nimen, että hänen yhteydessään mainittiin häent yli viiden isättömän lapsen äitinä, joilla kaikilla lapsilla oli samoja etunimiä, mitä oli käytetty von Becker-suvussa ennen häntä. Kyseinen Helle-niminen kirjailija pitää asiaa varmana. Voidaan katsoa, että aatelin suurempi valta ajattelussa ja toiminnassa voidaan ottaa paralleelisena myös suhteessa miehiin ja naisiin. Miehet ovat tavallisesti vapaita ja rentoja ja päästävät päästönsä yhteiseen ilmaan julkisesti ja häpeilemättä, kun taas naiset yrittävät ainakin jonkin aikaa pitää yllä itsestään jonkinlaista ihannekuvaa, joka liittyy nykyään etenkin seksuaaliseen houkuttavuuteen. Kuitenkin tuolloin aatelin ja rahvaan aikaan aateliset kokivat olevansa ylimmän säätyaseman kautta vapaampia kuin muut, mutta rahvas joutui pidättelemään itseään ja pitämään yllä ihannekuvaa itsestään – ainoa poikkeus naisiin liittyy siihen, että tuolloin haluttiin pyhittää ja olla jumalisia sen takia, koska rahvas odotti taivasta maanpäällistä maailmaa enemmän arvokkaana paikkana. Tiedän sukuni Kangasniemen haarasta ainakin yhden everstin, joka tappoi itsensä hirttämällä. Toisen Kangasniemen haaras kapteeni Frans von Becker kuoli pietarilaisessa mielisairaalassa. Olen saanut haltuuni isoisäni isoisän kirjeitä, joissa etenkin vävyilleen lähettämistä kirjeistä löytyy arveluksia siitä, kuka antaisi hänelle lainaa ja miten hän on jatkuvasti veloissa pankkeihin ja toisille ihmisille. Hän oli jo tuolloin ns. syytingillä ja varmasti hänet on elätetty Virrantalossa myös ainoan poikansa haltijuuden aikana hyvin ja perusteellisesti. Hänen ainoa aikuisiälle elänyt poikansa Frans Edvard oli tiukka taloudenpitäjä ja varakas mies, jolta isänsä yritti saada monissa yhteyksissä lainaa esimerkiksi erästä vävyään bulvaaninaan pitäen. Voi ajatella, että ainoat asiat, joihin isoisän isoisä on voinut tarvita rahaa (vaikka on sanottava, että urhoollisesta vastarinnastaan sortokauden aikana hän sai palkinnokseen vain puolikkaan eläkkeen) ovat varmasti suvun monille miehille tyypillisesti olleet uhkapeli ja viina. On sanottava asia, joka varmasti monen itkeskelevän rahvaan edustajan mielestä vaikuttaisi oudolta, on se, että eräs äitini vanhempi Saksassa asuva serkku on kertonut, että edellisenä iltana kun isoisänsä Frans Edvard oli kuollut, oli hän antanut kellonsa ja sukusormuksensa vaimolleen Hildalle ja mennyt nukkumaan, ja aamulla hänet löydettiin rauhallisesti kuolleena oman kammarinsa sänkyyn Virrantalossa. Myös majurilta tiedetään ainakin yksi avioton poika Konstantin Vuorinen, joka sai sukunimensä piikana toimineelta äidiltään. Majuri oli aviossa venäläisen laivastoamiraalin tyttären kanssa, joka liitto kuitenkin oli lapseton. Vaimo ei nauttinut olostaan Luhangan maaseudulla, vaan hän monesti lähti juhlimaan ja viettämään aikaa toisten säätysisarten kanssa Mikkeliin. Äitni täti on sittemmin ollut yhteydessä Vuorisen Anni-nimisen tyttären kanssa, vaikka tämä ei päässyt kumpaankaan sukukokoukseen, jotka järjestettiin vuosina 1990 ja 1994. Minun linjassani neljä edeltäjääni von Beckereiden linjassa ovat avioituneet porvarillisten/talonpoikaisten sukujen naisten kanssa. Isoisäni isoisä, isoisäni isä, isoisäni ja äitini. Tavallisesti on väitetty, että porvarillinen ja talonpoikainen veri joskus vahvistaa ja vankentaa aatelista verta, joka ei pysy kymmeniä sukupolvia samanlaisten ihmisten kanssa pariutumista. Olen kuullut muutamalta pikkuserkultani että muutamassa perheessä jopa kaikilla lapsilla on voinut olla mielenterveyden ongelmia, ja onhan sanottava sen tulevan monesti jonkinlaisen taiteiljuuden tai esimerkiksi musikaalisuuden kautta. Isoisäni oli hyvin musikaalinen ja lauloi ja soitti monta eri instrumenttia. Minä olen käsittääkseni omassa perheessäni ainoa musikaalinen ihminen, joka voi tietysti liittyä osittain ainakin omiin ongelmiini mielenterveyden saralla. Suvussa on puhuttu suomea, ruotsia, ranskaa, venäjää ja saksaa. Nykyisin mieslinjainen von Becker-suku on täysin suomenkielinen, vaikka esimerkiksi itseltänikin löytyy ruotsin kielen taitoa, jota en ole oppinut pelkästään koulussa vaan myös omassa koti- ja sukupiirissä. On myös niin, että suvaitsevaisuus kaikenlaista poikkeavuutta kohtaan on tullut äitini suvusta ja suvussa on ollut tiedettävästi paljon poikkeavuutta esimerkiksi sukupuoliroolien ja seksuaalisen kiinnostuksen alueella,

Runo

Mitä on tämä aateli? I henkistä velttoutta ja tyhjää pullistelijan ilmettä I ahkeraa persoutta viinalle I matalakatseista ja -mielistä luonnetta I "voitan sinut fyysisellä voimalla, I koska minulla ei ole muutakaan" I salille en kuitenkaan näiden idioottien takia mene! I aatelilla on paljon vehkeitä I jokaiseen asiaan on mekaaninen ja värisevä laite I kuin tarpeelliset tarvekalut neukuissa I "aatelinen" osaa käyttää kaikkia näitä mm. kartanovolvoa! I jos aatelin ainoa ansio on uusien "aatelisten" tuotossa I kun sikafarmilta on lopultakin päästy! I tekevät mutiaiset samaa ja samanarvoista tulosta I outous johtaa joukosta sulkemiseen I mutta outo ei itse päätä kohtaloaan I se on aina määrällisen enemmistön tehtävä I älykkyyteni kuitenkin kattaa monta näistä yhtenä numerosarjana I Isätön mies johtaa isällistä yhteisöä kuin Parsifal I toisia ei viitsitä paljon edes mainita. I

Runo

Minä, I ainoana jonka I syliin ei I sukujuhlissa anneta I pieniä lapsia.