Ei yhteistyötä kommunistien kanssa

Kokoomus menetti ääniä näissä vaaleissa etenkin Perussuomalaisille, joiden puheenjohtaja vetää vertoja Kokoomuksen nykyiselle vuokra-asuntovälittäjälle. Petteri Orpo on aina ollut liian vasemmalla, samalla kun Kokoomuksen kannattajakunta kaipaa oikeistolaista johtajaa. Moni vaihtoi näissä vaaleissa Orpon Halla-ahoon, joka kannattaa monomaanisen maahanmuuttajarupatuksen lisäksi taloudellista liberalismia, samalla kun Orpon Kokoomus on vajonnut läheisriippuvaiseen sääntelyyn monessa asiassa.

Voidaan katsoa, että Antti Häkkäsen saama henkilökohtainen äänimäärä kertoo siitä, kuka on Orpon todennäköinen haastaja. Mielestäni Kokoomuksen tulisi jäädä mieluummin oppositioon kuin jakamaan ministeripaikat sosialistien ja kommunistien kanssa. Mitä sosialistihallitus sitten tarkoittaisi? Se tarkoittaisi paluuta velkaan, heikkoon politrukkiriippuvaisuuskulttuuriin, itsenäisen panoksen arvotta jättävään orjuuteen, mitä ei olla luojan kiitos aivan äskettäin koettu. Jos Rinteestä tehdään pääministeri, tulisi ideologinen doktrinaatio lisääntymään kouluissamme, jossa suosittaisiin etenkin tyttöjä ja heikkolahjaisia häiriköitä.

Kokoomuksen tulee kieltäytyä hallitustyöskentelystä SDP:n ja Vasemmistoliiton kommunistien kanssa. Jos sosialistit saavat muodostettua enemmistöhallituksen, tulee koulutuksessa vallitseva äärifeministisuuntaus vahventumaan ja pian suomalaisissa yliopistoissa yksi mies vastaa kymmentä naista. Kokoomuksen tulee sanoa ei Rinteelle, jonka jälkeen hallitusneuvottelijan tehtävä siirtyisi Halla-aholle, ja jonka jälkeen voitaisiin muodostaa uusi porvarihallitus ehkä vihreillä ja rkp:llä täydennettynä.

Kun katsoo Keski-Euroopan maiden poliittista karttaa, niin voidaan havaita että suurimmassa osassa kommunismin aatteen jätökset ovat siivottu pois ihmisten keskuudesta, ja tämän muistaen voi ihmetellä sitä, miksi Suomen parlamentissa on vieläkin kymmenesosa Vasemmistoliiton kommunisteja. Sosialistit korostavat feministidiktatuuria, jossa jotkut alat halutaan keskittää etenkin naisille, samalla kun kaikille muille aloille halutaan naiskiintiöitä.

Politiikassa tulisi arvostaa sellaisia puolueita, joissa on ihmisiä, jotka todella ovat jotain mieltä. Li Andersson ja hänen kommarinsa keskittyivät vaalikeskusteluissakin vain vinkumaan keskustaoikeistoa vastaan joka asiassa, samalla kun Kokoomuksen piirissä on tavallisesti totuttu sanomaan mitä mieltä ollaaan eikä vinguta ja kommentoida toisten politiikkaa, ja tämä tarkoittaa sitä että oikeistolainen politiikka on vapaampaa, itselähtöisempää ja juurevampaa kuin sosialistien. Vasemmistolaiset ovat muodostaneet kaikkea vapaata vastustavan kommentaariaattikulttuurin, joka perustuu sosiaaliseen determinismiin ja ihmisten pitämiseen kantturalaumana. Kommentaariaatti on muunneltu ryhmittymä proletaariaatista jonka diktatuuria kommunistit eivät kaikesta päätellen enää tavoittele. Toisin kuin proletariaatti kommentaariaatti on tarkoitus pitää salassa, joka hyödyttää näitä valtaa tavoittelevia luottamusmiehiä.

Olli von Becker

YTM

olli.von.becker@googlemail.com

Kirjoitus Joutsan Seudussa (huhtikuu 2019)

Me nälkätaiteilijat

Freelancerin elämä on parhaimmassa tapauksessa kurinalaista, eli sänkystä on noustava tiettyyn aikaan joko kirjoittamaan, maalaamaan, piirtämään tai soittamaan. Monesti kun itsekuri on hukassa voi aika mennä vain ryyppäämiseen ja muuhun päihteilyyn. Toki on sanottava että herkemmän hermostorakenteen vuoksi alkoholi on monissa tapauksissa lääke jonkinlaiseen ahdistukseen ja masennustiloihin. Kun tapaa toisia kirjoittajia ja taiteilijoita, voi sanoa, että monessa kohtaa pystyy ehdottomasti samaistua tähän viiteryhmään, kaikilla on tavallisesti jonkinlaista psykiatrista vaivaa

Kuitenkin se aina tavoiteltava flow-tila on monessa kohtaa hyvin antaumuksellinen tila, jonka vallitessa ihminen saa paljon aikaan, ainakin jos on jo tottunut toimimaan omassa taiteilijuudenlajissaan. Flowhan tarkoittaa sitä että siinä nimensä mukaisesti leijuu ideoiden ja inspiraation valtameren yllä. Ja voidaan sanoa, että monet taiteilijat ovat joskus epäharkitsemattomasti käyttämään esimerkisi lsd:tä, jolla esimerkiksi Jim Morrison pyrki laajentamaan tajuntansa.

Masennus on toisinaan toimintaa uhkaavaa, koska silloin monesti tuntee itsensä huonoksi ja epäpäteväksi, vaikka toisaalta sitten jonkun tutun ihmisen myönteinen palaute voi yllättää ja kohottaa mielialaa. Masennuksen hetkellä ei kannata alistua ruoskimaan itseään, vaan voi rauhoittua esimerkiksi peiton alla katselemalla jotain suosikkielokuvaansa tai -sarjaansa. Oma suosikkini juoneltaan yksinkertainen ohjelma on On the Buses, joka pitää tarkkaavaisuuskyvyn yllä ainakin jonkin aikaa, ja koska jaksoja on niin paljon, voi päähenkilöt tuntea läheisesti.

Kirjailijoiden kannattaa ehdottomasti lähteä kirjoittamaan ulkomaille, koska tämä suomalainen ahdistava kulttuurimme ei aina ole paras mahdollinen herkälle ja luovalle ihmiselle. Jos on kielestä kiinnostunut, tulisi ehdottomasti pyrkiä hakemaan tietoja kirjojen kautta ja laajentaa omaa sanavarastoaan. On todella niin, että kirjoittaminen kuin myös vaikka piirtäminen on terapeuttista, siinä saa monesti käsiteltyä omaa elämäänsä kirjoittamisen kautta.

Olli von Becker

YTM

Miehen ja kissan välisestä ystävyydestä

Olen aina pitänyt kissoista. Pidän itseäni etenkin kissaihmisenä. Olen myös huomannut sen, että monet ihmiset, joita kuuluu lähipiiriini, ovat itsekin kissaihmisiä. Onhan varmasti niin, että ihmisen mieltymys lemmikkiinsä kertoo jotain hyvin perustavaa lemmikin omistajan luonteesta. Kissat ovat hiljaisia, rauhallisia, paljon nukkuvia salaperäisiä tyyppejä. Kuitenkin kissojenkin välillä on eroavaisuutta luonteen mielessä. Minulla on ollut aiemmin kissa, jonka ostin omilla rahoillani ollessani kymmenvuotis, hinta oli 2500 markkaa. Nyt minulla on noin puolen vuoden ajan ollut toinen kissa. Ensimmäinen kissani oli rodultaan abessinialainen ja sen myötä hyvin arvonsa tunteva. Olivathan muinaisen Egyptin temppelikissat, joita ihmiset palvoivat, abessiinialaisen esivanhempia.

Ensimmäinen kissani oli omissa oloissaan viihtyvä, koville äänille herkkä ja vaikeasti lähestyttävä kissa etenkin nykyiseen kissaani verrattuna. Arthur ei myöskään tavallisesti viihtynyt kenenkään sylissä, mutta kuitenkin se tunnisti läheisimmät ihmiset ja osoitti hellyyttä. Toinen kissani on maatiaiskissa ja peräisin maatalosta Suonenjoelta. Tämä kissa on selvästi sosiaalisempi ja osallistuvampi kuin aikaisempi kissani, vaikka en tietystikään halua liiaksi vertailla näitä kissoja, koska loppujen lopuksi kissatkin ovat hyvin suuressa määrin yksilöitä, eikä niiden käyttäytymistä voi aina ennakoida pitävästi. Kuitenkin samalla kun abessinialaiseni käveli seinänvierustoja pitkin vieraitten ihmisten ollessa paikalla, on toinen kissani oppinut sosiaalisuutta edellisestä kodistaan, jossa juoksi koiria ja kissoja pitkin poikin talossa ja pihalla.

Tämä kissan ennakoiduttomuus tekee siitä hyvin miellyttävän kumppanin etenkin luovilla aloilla työskenteleville ihmisille, koska tämä kissan auktoriteettivastainen ja arvaamaton luonne tuottaa monille samankaltaisen luonteen omaaville ihmisille emotionaalista lämpöä. Ei ole mitään toista yhtä suloista näkyä kuin kissa nukkumassa kerällä. Se on niin rauhoittavaa, että sitä voisi varmaan katsella tunnista toiseen, vaikkakin kissa harvoin viihtyy yhdellä paikalla tuntia enempää.

Nykyinen kissani, Alma, on kovin omaperäinen kissa, se esimerkiksi ilmestyy noin viiden sekunnin sisällä keittiöön heti kun avaan vesikraanan. Hän tulee myös monesti kylpyhuoneeseen sen jälkeen kun olen käynyt suihkussa ihailemaan ja ihmettelemään viemäriin valuvaa vettä. Aina kun tiskaan astioita, ilmestyy se monesti kummiksi seuraamaan tapahtumaa. En tiedä kiehtooko vesi häntä yhtä paljon sen jälkeen kun Alma pestään. Vaikka abessinialaiset ovat hoikkia ja jänteviä, pystyy Almakin hyppäämään kirjahyllyn päälle ja tulemaan sieltä omin avuin takaisin.

Kissanomistajat poikkeavat suuresti koiranomistajista. Koira on auktoriteettiuskoinen ja hierarkkinen eläin, jonka mieltymys omistajaansa ei näe rajoja. Esimerkiksi isovanhempien luona ollessa kävelin talon ohi, joka kuuluu nykyään äitini serkulle, ja heidän koiransa oli irti ja se tuli aina tiellä vastaan hyppimään rinnuksille. Ei aina ole pienoispistoolia mukana kun tarvitsisi. Kissat eivät aiheuta häiriötä.

”Genteel poverty” ja miksi tarvitaan kulttuurisukuja

Voidaan sanoa, että alempi aateli on köyhtynyt sen jälkeen Suomessakln kun säätyvaltiopäivät lakkautettiin ja tähän ryhmään kuuluvista on tullut ns. commonereita. Sukujen köyhtymisen kautta niiden jäsenet ovat saneet itseensä uudenlaista ylpeyttä, joka ei ole siteessä pelkkään materiaan Aateliset suvut ovat monissa tapaa vaihtaneett ensisijaiset kielensä ja muuttuneet suomenkielisiksi. Keskiluokkaistuminen tarkoittaa myös sitä, että kaikilla aatelisilla ei enää nykypäivänä ole isoja kartanoita ja mm. taidekokoelmat ja antiikkihuonekalutkin ovat monesti menneet huutokaupan tai useiden sisarusten myötä ulos suvun keskipaikalta.

Aateli on alun perin ollut sotilassääty, ja monesti etenkin ennen 1800-lukua lähes kaikki aateliset olivat tulleet aateloiduksi ansioista sotakentällä. Mielestäni aatelisia arvoja ovat etenkin uskollisuus, veljeys, nöyryys ja rohkeus. Myös sivistyksen ja hyvätapaisuuden ihanteet ovat sellaiisia, jotka tulevat aatelin piiriiin kotikasvatuiksessa. Tämä monesti tarkoittaa sitä, etteivät tällaiset ihmiset harrasta esimerkiksi elintasokilpailua tai kerskakulutusta. Useammin esimerkiksi näkee todellisen aatelisen ajavan vaatimattomalla pienellä autolla, koska herrasmiesten ei tarvitse kerskailla munanjatkeilla. Esimerkiksi isoenoni ajoi koko aikuisikänsä pienellä punaisella fiatilla, vaikka rahaa olisi ollut tilillä.

Kulttuurisukujen piirteisiin kuuluu etenkin se, että rahasta ei puhuta eikä anneta sen sokaista itseään. Vaatimattomuus ja altruismi tulevat esiin siinä, että aatelin piirissä pyritään hankkimaan tietoa ja olemaan aina diskreettti mielipiteiden kuuntelun ja juoruamisen sijaan. Kirjallisuus ja taiteet merkitsevät paljon kulttuurisukujen nuorten kasvattamisessa.

Mielestäni on jalompaa ja parempaa kuulua vanhaan merkkimiehiä vilisevään mutta köyhtyneeseen aatelis/kulttuurisukuun kuin nousukkaita vilisevään keskiluokasta rahalla ponnistaneesen sukuun, Aatelin piirissä siis korostetaan hyviä tapoja ja tarvittaessa ollaan tasavertaisia ja tasamukaisia kaikkia ihmisiä kohtaan, tulivat he sitten mistä sosioekonomisesa asemasta hyvänsä. Eli voidaan sanoa että vaikka aateli olisikin köyhtynyt viime vuosikymmeninä, ei siitä monissa tapauksissa ole tullut kuitenkaan henkisesti keskiluokkalaista.

Voidaan sanoa, että aatelisjärjestelmä, joka on pelkästääm menneestä ajasta kertova reliikki, ei suhtaudu naisiin ja miehiin tasa-arvoisesti, koska nimellinen aateluus periytyy vain isän kautta. Aateliseen eetokseen kuuluu frugaalisuus, jossa ei pyritä koko ajan määrittelemään itseä materian avulla, pikemminkin se suosii säästäväisyyttä ja sen takia aatelisen herrasväen talossa on kakenlaista vanhaa tavaraa, koska mitään ei heitetä turhaan pois.

Pääkaupunkiaateliset monesta polvesta, ei maaseudun nousukkaat, ovat erilaisia kuin muualla asuvat, ja sen takia kaikkien tulisi kuunnella oopperan Cavalleria Rusticanan, eli Maalaisritarillisuuden alkusoittoa Genteel poverty (eli jalo köyhyys) ei mielestäi ole huono asia, koska yleensä aateliset suvut, joka ovat köyhtyneet, ovat saaneet itselleen muita aktiviteetteja, kuin rahankeräyksen.

Mitä vikaa oli Lapuan liikkeessä ja IKL:ssä?

Lapuan liike edusti tämän tasavallan perustavaa ajatusta, jota yleisvasemmistolainen taantumuksellisuus yleiskateellisella tavallaan pyrki naurettavasti vastustamaaan. Vaikka jotkut ovat väittäneet että Lapuan Liike ja IKL olivat natsistisia ja fasistisia liikkeitä, eivät he suostu näkemään, että niissä oli paljon juuri suomalaiselle isänmaallisuudelle kuuluvia piirteitä. Lapuan liike ja IKL eivät olleet natsistisia tai fasistisia liikkeitä, eikä niiden toiminta perustunut noiden vanhentuneiden aatteiden yleisluontoisen ideologisen taustan seurailuun. Sitä paitsi kansallissosialismi ja fasismi olivat vasemmistolaisia liikkeitä. Lapuan liikkeessä korostui vankan isänmaahan sitoutuneen vastuullisen kansan reaktio epäisänmaallista ja velttoa vasemmistolaista kansanryhmää vastaan. Tuolloin vasemmistolaisella toiminnalla oli vielä nykypäivääkin suurempi kansakunnan yhtenäisyyttä vaarannut vaikutus. Vaikka en täysin hyväksy kaikkia uskonnollisen toiminnan muotoja, niin Lapuan liikkeessä ja IKL:ssä korostui uskonnollisesti heränneen kansanosan toiminnan ja ajattelun oikein muoto, jossa uskonnollinen tunnustuksellisuus oli suunnattu isänmaan puolustusta ja isänmaallisen toiminnan muotoja kohtaan. IKL omaksui Lapuan liikkeen hajoamisen jälkeen itselleen sellaisen sotilaallisia arvoja korostaneen puolueorganisaation ja toimintatavan, joka oli takaamassa sitä, että se oli jäsenmäärältään yksi suurimmista puolueista 1930-luvun Suomessa. Isänmaallisuudella oli 1930-luvulla merkittävä rooli, koska se oli tukemassa sitä, että kansakunta pystyi kokoontumaan yhteen ennen talvisotaa sen eteen, että itsenäinen Suomi pystyi varjelemaan itsemäärämisoikeuttaan sotien vaikean ajan läpi. Kyllä Vihtori Kosola oli paljon enemmän kuin joku Väinö Tanner.

Minkä takia sitten nykypäivänä tarvittaisiin kansallismielisyyttä ja sitä, että kansalliselle itsemääräämisoikeudelle annettaisiin aiempaa suurempaa arvoa? Esimerkiksi Unkarissa kansallismielinen Fidesz-puolue on saanut laajan kannatuksen siitä huolimatta, että Euroopan unionin määräävät epäkansalliset viskaalit ovat ajamassa puoluetta pois Euroopan parlamentin muka eurooppalaisten kansojen itsemääräämisoikeudelle suuren roolin antavasta EPP-puolueesta. On selvää, että vaikka antaisi kuinka suuren arvon yhteiselle eurooppalaiselle perimälle ja päätöksenteolle ja vaikka tulisi monikansallisesta sukuperimästä, on kansalliselle päätöksenteolle annettava suurempi rooli yhteisessä eurooppalaisessa kansankodissa.

Lapuan liikkeessä mutta myös IKL:ssä korostuivat yleisluontoiset isänmaalliseen toimintaan liittyvät periaatteet, jotka yhdistivät keskustaoikeistolaista poliittista sfääriä yhteiskunnan sisällä. Vasemmistolaiset edistävät tänäkin päivänä laiskaa lähimmäisriippuvaista politrukkikulttuuria, joka katsoo kaikkien sellaisten ihmisten edustavan samaa ihmisten sfääriä, jos heidän palkkansa tai huoneensa koko muistuttaa toisiaan. He katsovat poliittisen kotinsa liittyvän siihen, jos he saavat tietyt ihmiset kiinni samassa olosuhteessa toistensa kanssa, eli he katsovat, että jotkut ihmiset ovat pakotettuja omaksumaan vasemmistolaisen maailmankatsomuksen. Isänmaallisuus ja oikeistolaisuus on ihmisen valinta siinä mielessä, että nämä periaatteet vaativat paneutumista ja uskollistumista. Tämän päivän Euroopassa, jossa epäkansalliset verikoirat repivät itsenäisiä kansakuntia ja heidän yhtenäisyyttään, on nostettava takaisin Lapuan Liikkeen ja Isänmaallisen Kansanliikkeen muotoinen isänmaallisuus, jossa ei anneta periksi epäkansallisten vasemmistolaisten painostuspolitiiikalle.

Olli von Becker

YTM

Piiloarvoista, ilmiarvoista ja ristiriidasta

Ihmiset ovat kuin eläimiä – aistivat toistensa eroavaisuudet, poikkeavuudet ja heikkoudet. Ihmisillä on ilmiarvojen lisäksi piiloarvoja, joita ei monesti myönnetä ääneen, mutta ne kuitenkin ovat merkittävässä roolissa ihmisten toiminnassa ja ajattelussa. Esimerkiksi sukupuoli on monesti vaikuttamassa ihmisten käyttäytymiseen ja jos sen ei anneta vaikuttaa, vaikuttaa se kuitenkin siihen miten muut näitten roolien mukaan eläjät käyttäytyvät ja tekevät arvioita toisistaan. Monesti etenkin matalammissa yhteiskuntaluokissa on tärkeää näyttää olevansa ja käyttäytyä kuin mies, tai muussa tapauksessa se vaikuttaa siihen, millaisia arvioita hänestä tehdään. Monesti tuollaiset käyttäytymisstandardit ovat hyvin tarkasti määriteltyjä ja pienikin viittaus naissukupuoleen vaikuttaa siihen, että tällaista ihmistä voidaan ruveta pilkkaamaan ja/tai syrjimään. On selvää, että nykypäivän Suomessa naisilla mutta etenkin nuorilla naisilla on enemmän oikeuksia ja väljyyttä rooleissa minkä kautta he elävät ja tulkitsevat ympäristöjään. Kuukautissiteitä/pimpsan kunnosta huolta pitäviä tuotteita mainostetaan esteilemättä televisiossa, jossa niitä ei ollut vielä silloin, kun naiset olivat vielä kurissa ja herran nuhteessa. On sanottava, että nämä miessukupuoleen liittyvät käyttäytymismallit ovat julki lausumattomia, koska nämä käyttäytymismallit tulevat kasvatuksesta ja koulutuksesta. Eli samalla kun nuoret naiset voivat nykypäivän Suomessa olla mitä hyvänsä, on miesten pysyttävä rahvaanomaisten ihmisten suunnittelemassa ruodussa. Naisilla on esimerkiksi luulo, että kaikki ihmiset haluavat panna heitä, joten heidän on toimittava torjuvasti jopa passiivisella tavalla, että kaikkiin ihmisiin ei voisi suhtautua samalla tavalla. Itse asiassa voidaan sanoa, että mitä vaikuttavampia piiloarvot ovat ihmisillä, sitä vähemmän heillä on mahdollisuutta vapauteen. Rooleja vahvistetaan kaikissa sellaisissa ympäristöissä, jossa on muita samanhenkisiä ihmisiä. Roolien noudattamisesta pakoilevat ihmiset laitetaan ruotuun jollakin alentavalla tavalla. Arvot ovat olemassa sen takia, koska ihmisillä on tapana arvottaa ja arvostaa erilaisia asioita, ja voidaan sanoa, että tuon arvostamisen tulisi aina liittyä siihen, ettei niillä pyritä omakohtaiseen ja opportunistiseen hyötyyn, eli samalla kun arvostaa asioita, on samalla arvostettava toisten oikeutta erilaisten arvojen arvostamiseen. Eli ihmisen on annettava toiselle ihmiselle tilaa siinä, kun hän valitsee arvojaan, joka on täydellisesti ristiriidassa siinä, kun ajatellaan miten esimerkiksi jonkinlaisen traditionalistisen maskuliinisuuden piirissä, kaikki pakotetaan noudattamaan sääntöjä, joita ei tavallisesti edes sanota ääneen. Ristiriitaisuus piiloarvojen ja ilmiarvojen välillä ilmenee siinä, kun voidaan havaita jonkun ihmisen toimivan erilaisten periaatteiden mukaisesti samalla kun katsoo ja ilmaisee edustavansa jotain tiettyä ristiriidan luovaa arvoa. Tämä ristiriita saa siis monesti ihmiset näyttämään falskeilta toiminnassa ja ajattelussa. Esimerkki siitä, miten miessukupuolessa tavataan käyttäytyä tuli ilmi kerran, kun olin junassa ravintolavaunussa ja istuin vastapäätä tavallista matalasti koulutettua suomalaista mörökölliä. Luin silloin kirjaa, johon tein merkintöjä pinkillä yliviivauskynällä. Kun tuo mörökölli huomasi kynän värin alkoi hän tekemään minusta kommentteja ilmeisesti tutulle konduktöörille, aistin että asia liittyi sukupuolisuuteeni. Ihmisten tulisi päästä eroon rooleista, vaikka olenkin joskus luullut, että välinpitämättömyyteni toisten ihmisten mielipiteistä voi myös ositttain liittyä aspergerin syndroomaan, mutta tätä neurobiologista poikkeavuutta on jo pitkään pidetty evoluution aallonharjalla toimivana syndroomana, eli se ei suinkaan ole vain haitallista ihmisen ominaisuuksille vaan siitä on hyötyä. On selvää, että roolipainottuneisuus vähenee, kun ihminen on sosiaalisesti ylöspäin aktiivinen ja etenkin työväenluokan keskuudessa vallitsee sellainen ilmapiiri, jossa ihmiset pakotetaan omaksumaan jonkinlaiset roolit heidän jonkin piirteensä takia, eli voidaan havaita tässä marxilainen käsitys ihmisestä, jonka mukaan jonkinlaiset materiaaliset ”tosiasiat” pakottavat ihmisen rooliin sen sijaan, että hän itse voisi valita omat arvonsa ja arvostuksen kohteet. Olen aina ollut lapsena enemmän mieltynyt tyttöjen seuraan kuin poikien, mistä tavanomaisemman hermorakenteen omaavat sukulaiset ovat minulle naljailleet. Kuitenkin siinäkin on eroja, sillä lapsena tyttöjen seuraan osoitettu mieltymys ei enää aikuisiässä tarkoita samaa, sillä olen aikuisena käynyt samanikäisten naisten kanssa keskusteluja ehkä alle kymmenen kertaa. Minä korostan pysyvyyttä ja periaatteiden mukaan toimimista, kun taas aikuinen nuori nainen on häilyvä ja hänen arvonsa ja piiloarvonsa ovat monesti ristiriidassa keskenään, minkä takia naiset ovat monesti hyvin oikuttelevia ja oman sukupuolisuutensa vankeja. Minä en ole koskaan nauttinut naisten ystävyydestä ja voin sanoa, ettei minulla koskaan ole ollut yhden yhtä naiskaveria, sillä he tavallisesti ajattelevat vaikka vain pyytäisi heitä facebook-kaveriksi, että tämä haluaa selvästi panna minua, joten jätänpä hänet syrjään ja en hyväksy kaveriksi. Arvostaminen alkaa subjektiivisesta miellesisällöstä, jota voidaan kutsua nimellä arvotunne. Arvotunne on sisäinen kokemus, joka alkaa aivotoiminnasta. Tavallisesti arvorealisaatio tapahtuu niin, että ulkoista aletaan tulkita arvon kautta, joka löytää sille paikan objektiivisessa todellisuudessa. Kommentaariaatti pyrkii puuttumaan ihmisten arvoihin ennen kuin arvorealisaatio ennättää tapahtua. Vaikutteellisuus on se ilmiö, joka saa arvot poistumaan ihanteesta arvon määreen hyväksi. Kommentaariaatti ohjailee ihmistä ja heidän arvojaan vaikutteellisuudella. Eli voidaan sanoa, että arvot voivat perustua joukkopriorisoituun arvotunteeseen eli periaatteisiin ja toisaalta arvostaminen voi olla myös kommentaariaatin ohjailemaa ja manipuloivaa vaikutteellisuutta.

Urheilu ei ole tärkeintä

Suomalaisissa kouluissa korostetaan vielä nykypäivänäkin liikaa urheilua, ja urheilussa menestyneet oppilaat saavat toistensa keskuudessa eniten vaikutusvaltaa, joka juontaa kaikenlaisista joukkueiden valitsemisesta huutoäänestyksellä, joka ei voi olla vaikuttamatta viimeiseksi jääneiden itsetuntoon ja kykyyn toimia koulussa. Urheilu on yksijännitteistä toimintaa, jossa palkkio saadaan paremmaksi toisista näyttäytymällä. Sivistyksen ja sivistyneisyyden edistämisessä vaaditaan pitkäjännitteistä yritystä ja ponnistusta, jota ei ilmene urheilun piirissä.

Lyhytjännitteisyys tarkoittaa monesti pelkkää reaktionopeutta, jossa ei ole tekemistä totuuden tai edes todellisuuden kanssa. On selvää, että lasten ja nuorten identiteetti koulussa konstruoituu vielä nykyäänkin tiettyjen yhdenmukaisten ja kankeiden mittareiden kautta, joka vaikuttaa kaikkeen siihen, miten lapset ja nuoret voivat nähdä itsessään arvokasta ja sellaista, mikä merkitsee jotain toisille oppilaille ja opettajille. Toisilla opettajilla on tapana suhtautua joihinkin oppilaisiin, jotka eivät tule korkeasta sosioekonomisesta taustasta, tietyllä tavoin jo valmiiksi menetettyinä tapauksina, joka on myöskin väärin, koska tuossa tavassa oppilaita ei kannusteta pyrkimään parempaan.

On selvää, että kaikissa kouluissa tulisi pohtia sitä arvopohjaa, johon koko lasten ja nuorten opettaminen tulee perustaa. Sivistyksen ja etenkin klassisen sivistyksen periaatteet ovat niitä periaatteita, joihin opetus ja sen arvopohja tulisi perustaa. On myös sanottava, että urheilu ja siinä menestyminen tuottaa joskus kouluun sivistyksenvastaista ajattelua ja jopa toimintaa, ja tämän takia nämä rahvaanomaiset räänkurlaajat tulisi asettaa heille sopiviin erillisiin kouluihin, joissa voi hikoilla ja olla sivistyksenvastainen, ja tämä uudistus tulisi toteuttaa yleisen koulujen yksityistämisen ja erikoistumisen avulla.

Koulu ei ole tarkoitettu jääkääkän pelaamisessa menestyneiden yksilöiden arvostamiseen, vaan sen sijasta tulisi korostaa klassista sivistystä, kielitaitoa, taiteita, tieteitä ja etenkin ihmistieteitä. Suomalaisten koulujen urheilupainotteisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että kouluissa ei ole totuttu pyytämään oppilailta enemmän kuin mihin he tavallisesti pystyvät. Koska etenkin pojat on kouluissa eristetty urheilun pakkoarvostamiseen, on yliopistossa opiskelevien naisten määrä nykyisin jo 70 prosentissa kaikista opiskelijoista. Tämä vääristää suomalaista yhteiskuntaa, ja olen etenkin ohjaamani Reinhold von Beckerin stipendin ja kirjoituskilpailun myötä havainnut, etteivät alakouluiässä olevat pojat osaa kirjoittaa, ja tuo osittain johtuu siitä, että feministiset opettajat ajattelevat, että oppineisuus kuuluu etenkin tytöille, ja pojat saavat pelata jääkääkkää ja hikoilla.,

Muutos parempaan voi seurata ainoastaan sitä kautta, että etenkin poikien oppimisen oletusarvoja nostetaan, ja voidaan nähdä se, että latujen mittaaminen ja kiekon mäiskintä ei ole arvokkain asia siinä, mitä voi koulussa tehdä.

Olli von Becker

YTM