Olen juuri luopunut jatkuvaluonteisesta ja rankasta ryyppäämisestä. Olen tullut vuoden alussa vegaaniksi, koska päätin asian niin. Nytkin olen päättänyt, että juon vain silloin kun siihen on aikaa/aihetta. Olen huomannut, että viinanjuonti tuottaa varsinaista itsekästä anarkiaa, johon liittyy olennaisena osana kyltymättömyys ja välinpitämättömyys. Se on itsekästä sen takia, koska jatkuvasti ryypätessä tärkeäksi tulee vain se mistä saa uuden lastinsa, ja riittääkö se. Anarkiaa se on monessa mielessä sen takia, koska monet tärkeämmät asiat jäävät vähempiarvoisemmalle sijalle, kun viina maistuu pitkään. Kyltymättömyys tässä tarkoittaa sitä, ettei mikään tunnu riittävältä ja juoma-annoksia täytyy vain vähitellen lisätä ja juomista nopeauttaa. Monesti voidaan sanoa, että kyltymättömyys voi vaarallisten aineiden yhteydessä johtaa yksilöä jopa kuolemaan, kun aivot tai sisäelimet pettävät. Siinä mielessä voin pitää varjelevana sitä, että minulla on ilmeisesti äitini suvun kautta aika suuri mahdollisuus sietää alkoholia. Monen elämä olisi jo päättynyt aiemmin tällä läträyksellä. Kuten alussa kirjoitin, minulla ei ole tosiaankaan aikomusta ruveta absolutistiksi, koska en koe itseäni niin heikoksi ja viinaa niin pelottavaksi asiaksi kuin jollain Erkki Metsola-honkkelilla. Olen aina vastustanut jonkinlaisia valta-arvoja, joiden omaksumiseen ihmiset pakotetaan käytännöillä, ja sen takia viinanjuonti on tukenut porvarillisten arvojen piiristä poisjääntiä. Kuitenkin mielestäni minun mieleni on sen verran originaali, etten usko tarvitsevani itsetuhoista ryyppäämistä siihen, että pystyn olemaan luova ja ajattelemaan ja kirjoittamaan. Välinpitämättömyys liittyy muihin mainittuihin käsitteisiin ja se on niistä ehkä tärkein myös itseenpäin suunnattuna. Välinpitämätön ihminen ei ajattele mitään sellaista mikä on todella merkityksellistä ihmiselle ja ihmisessä. Minulle liiallinen juominen on siis aiemmin ollut etenkin itsetuhoista juomista, joka tarkoittaa sitä kun ihminen pyrkii pakenemaan maailmaa ja muita ihmisiä viinan avulla. Olen tänään käynyt lenkillä, syönyt terveellistä ja täyttävää ruokaa, puhdistanut kissan hiekkalaatikon, vienyt kissan kakkapussin ja roskapussit roskikseen ja käynyt kaksi kertaa kaupassa. Lisäksi olen sopinut injektioajan, ottanut selvää ostettavasta koirasta, suunnitellut tutkimussuunnitelmaa, lukenut ja katsonut etenkin dokumentteja koneelta. Säännöllinen kirjoittaminen tulisi taas aloittaa suhteellisen pitkän tauonn jälkeen. Tämä on siinä mielessä hyvä avaus. Minulla on auki pari hakua väitöskirjan tekemiseen, Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalle, Harjoittelupaikasta New Yorkin pääkonsulaatissa. Lisäksi odottelen tietoa Aalto yliopiston käsikirjoittajalinjan ennakkotehtävien arvioinnista. Lisäksi olen yhteishaussa hakenut perustutkinto-opiskelijaksi kääntäjälinjalle, jonka valintakoe on noin kuukauden sisällä. Olen tänään lisäksi siivonnut ja huolehtinut kotiympäristöstä. Saan pian Chagallin etsauksen. Tilasin kirjallisuutta Skotlannin aatelista, yhdeksän saman sarjan kirjaa. Juomisen vähentäminen siis takaa myös sen, että elämäntavalla on mahdollista tulla tasapainoisemmaksi ja harmonisemmaksi. Olen siis pahoinpidellyt itseäni viinalla yli viisitoista vuotta. Toinen asia ovat lääkkeet. Olen syönyt suuria annoksia etenkin uni- ja rauhoittavia lääkkeitä, joskus varmaankin yliannostus on ollut lähelllä. Viinan juonnin vähentäminen ja lääkkeiden ylisyönnin lopettaminen siis mahdollistaa sen, että aikaa ei mene sammuneena, kohmelossa, kännissä tai lääkekoomassa maatessa. Ajatustoimintani on taas monen päivän jälkeen entisellään, vaikka joku voisi varmaann pitää tällaisen asian rasittavana, jos miehen pitää kirjoittaa koko ajan ajatuksiaan ylös. Olen kuitenkin ollut tällainen jo lukioiältä alkaen. Tasapainoisempi elämä tarkoittaa säännöllistä ulkoilua, säännöllistä ruokailua, sekä fyysistä että henkistä työntekoa ja vaivannäköä. Lisäksi unen määrä ja laatu on tärkeää. Lähitalossa pitäisi olla asukasyhdistyksen oma kuntosali, jonka käyn tuossa joku päivä tsekkaamassa. Aion jatkossa ulkoilla ainakin kaksi kertaa päivässä ja niiden tulee olla saman reitin muutaman kilometrin matkoja. Koen etabloituneeni jollain tavalla filosofi- ja kulttuurimaailmassa, ja uusia ystäviä ja tuttavia on kertynyt aina lisää vähitellen. Kirjoitan seuraavaksi kirjoituksen Hervannan ilmapiiristä, eikä se, yllätys yllätys, ole, niin kuin sinä tähtisilmä luulet, persuhenkinen. Hervannassa on enemmän asukkaita kuin koko Siilinjärvellä, ja heillä on oma paikallislehti. Lisäksi SWS:n sihteeri kysyi minulta, haluaisinko kirjoittaa Seuran Wagneriaani-lehteen. Olen miettinyt koiraksi etenkin englanninbulldogia, rotukoira sen olla pitää. Toinen vaihtoehto voisi olla esimerkiksi saksanpaimenkoira. Viinan kauhistus on siis etenkin se, miten se vähitellen vie ihmisen rappiolle ja alkoholiriippuvaiseksi. Minulla on nykyään niin paljon mielenlujuutta (Sinnesstyrkan Carl von Becker ks.!), että pystyn olemaan menemättä viinakauppaan silloin kun en sitä halua. Paperitöitä, väitöskirjaa ja muita kirjallisia töitä ja pienempiä kirjoituksia on paljon työn alla. Viinaan minut johti varmasti taipuvaisuuteni alkoholismiin ja nyt minua on vieroittanut sen luota etenkin tekemäni päätös viinankäytön vähentämiseen. Saan nykyään paljon enemmän nautintoa hyvästä ruuasta, vaikka limpparista, ulkoilusta, lukemisesta, kirjoittamisesta ja hyvänlaatuisista unista. Minulla on vajaat kymmenen käsikirjoitusta ilman kustantajaa. Sain NVL:ltä arviot runokokoelmistani, joista olen lukenut vain osittain yhtä. Kuitenkin huomattavasti minua kokeneempi kirjailija kirjoitti runojeni ainakin ”erottuvan”. Koen että elämänlaatuni paranee huomattavasti tämän alkoholiin liittyvän päätökseni suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti