En itse asu Hervannassa. Kuitenkin olen monesti käynyt Hervannassa kauppa- ja kapakkareissuilla. Hervanta on väkiluvultaan suurempi kuin oma lapsuudenaikainen kotikuntani Siilinjärvi Pohjois-Savossa. Myös maahanmuuttajien spektri Hervannassa on laajempaa kuin missään muualla Suomessa, saati Pohjois-Savossa. Kuitenkin olen alun ennakkoluulojen jälkeen huomannut Hervannassa paljon hyvää. Varmasti myös huonoa on, mitä varmasti on miltei missä hyvänsä paikassa. Olen pannut merkille, että Hervannassa monet nuoretkin asiakaspalvelutöissä olevat ovat hyvin kohteliaita ja asiallisia. Lisäksi maahanmuuttajien asennoitumisesta monesti näkee jaetun sympatian ja kohteliaan asennoitumisen aiheen. Muistan, kun olin kerran mukana mm. Suomen Sisun tapahtumassa Helsingissä, missä yksi nuori persu sanoi asuvansa Hervannassa, ja vaikka olin alaikäinen, herätti tuo asuinalueen nimi minussa negatiivisia vaikutelmia. Hervannassa ei ole väliä mistä ihminen tulee tai miltä hän näyttää. Vaikka ihminen vähän haisisi tai olisi vähän nukkavieruisen näköinen, ei ilmapiirissä havaitse minkäänlaista pikkuporvarillista tuomitsemista. Olen Lukonmäessä asuvana jakanut suurempien ruokaostoksien tekemisen Turtolaan ja Hervantaan. On sanottava, että Turtolassa näkee paljon enemmän koppavamman oloista porukkaa kuin Hervannassa ja siellä useimmat nähtävät ihmiset ovat keski-ikäisiä tai vanhempia vanhuksia. Siinä mielessä olen havainnut Hervannassa eräänlaisen freesin nuoruuden ilmestyksen, koska varmasti kaupunginosassa on suurimmalta osin alle keski-ikäisiä ihmisiä ja asukkaita. Koen kuitenkin toistaiseksi oloni täysin hyväksi muualla, enkä aio Hervantaan muuttaa. Kuitenkin on sanottava näistä lyhyistä visiiteistä tulleen aika lailla myönteisen olon. Hervannassa on yhteen hiileen vetämisen tunnetta todella paljon. Vaikka koen itseni sinivihreäksi, eli Kokoomuksen ja Vihreiden väliseksi ajattelijaksi, on Hervanta saanut minut ajattelemaan maahanmuuttajista ja marginaaliin jäävistä ihmisistä paljon entistä myönteisemmällä tavalla. Hervannassa monen maahanmuuttajankin silmissä voi nähdä ihmisyyden tunnistamiseen pyrkivää herkkyyttä ja oman minänsä erillisenä tunnistamisen pyrkimystä. Hervannassa siis annetaan ihmisten olla omia itsejään enemmän kuin monessa muussa paikassa ja tuo olemisen antaminen toteutuu myös varmasti paremmin kuin monissa muissa paikoissa. Siinä mielessä politiikalla ei tulisi vain ajaaa ihmisiä etäämmäksi toisistaan, vaan tunnistaa se, että Hervannan kaltaisissa paikoissa tunnistetaan se, että kaiken pohjalla on lopuksi aika samanlainen ihmisyys, joka toteutuu etenkin kaikkien samanlaisten vapauksien ja oikeuksien pohjalta. Meidän on muistettava toisiamme arvostellessa Eino Leinon sanoja: ”Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.” Kiitos sinulle Hervanta – olet saanut minut ajattelemaan eri tavalla useammasta kuin monesta asiasta!
Olli von Becker
Kirjoittaja on filosofi ja Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti