Suuntimia

On vähän kirjoitettava myös joistain mieleen tulleista ajatuksista äskeisen pohjanoteerauksen jälkeen. Suomen sosialistijärjestelmä ja ns. hyvinvointiyhteiskunta ei tee muuta kuin passivoi ihmisiä ja vie heidät harhaan omien kykyjensä ja lahjakkuuden toteuttamiselta. Toisaalta, vaikka sävyni äskeisessä kirjoituksessa oli ymmärrettävästi pahastunut ja vihainen, olen saanut tästä huolimatta elettyä varsin turvallista ja suojattua elämää. Tietysti joku voi pitää naurettavana ja jopa paheksuttavana sitä, jos mies elää pääasiassa vanhempiensa rahoilla ja satunnaisilla, vaikka työhön nähden leveillä freelancer-ansioilla. Minua on kuitenkin passivoitu ensimmäisestä mielisairaalakäynnistä alkaen sekä molempien vanhempieni, isoäitini ja veljeni toimesta. Mitään ei kannata yrittää ja tehdä, koska kaikki kuitenkin epäonnistuu – olet liian herkkä ja lyhytjännitteinen – lisäksi vielä laiska juoppokin. Et pysty tekemään mitään työtä, koska et tee muuta kuin juot, poltat sikareita ja jauhat kallista nikotiinipurkkaa monet askit päivässä. No niin. Mitä siihen sanoisi, kun käytännössä koko ihmispiiri, jonka keskellä olet, väittää vuodesta toiseen tällaista? Olisiko kuin yllätys, jos elämä vaikuttaa kulkevan ohi ilman suurempaa osallistumista ja ilman minkäänlaisten pysyvien siteiden muodostumista? Pelkään ihmisiä, ja uskon siihen olevan rationaalisesti ymmärretyn syynsä. Minua on kuvattu ”vainajaksi” ja kuolevaksi jo vähintään kymmenen vuoden ajan. Mahtaako tällainen suhtautuminen auttaa siinä, jos sattuisi haluavan luomaan uraa ja muodostaa ystävyyssuhteita ja mahdollsiesti muitakin suhteita ihmisiin, jotka ovat luoneet uraansa kauemmin kuin minä olen elänyt? Siitä olen kiitollinen, että minulla on kuitenkin paljon jopa ystävyyssuhteita kokeneisiinkin tutkijoihin, kirjailijoihin, opettajiin ja professoreihin. Toisaalta se, että olen heitä joitakin paljonkin nuorempi, aiheuttaa sen, ettei heillekään kehtaa soitella useampia kertoja päivässä. Toisaalta sisimmässäni kiehuu ja haluaisin levittää tämän sisäisen polttouunini tuotoksia mahdollisimman monen ihmisen kanssa, jotka pystyvät ottamaan vastaan jokseenkin kehittyneen oppineisuuteni. Samanikäisiä kavereita minulla ei käytännössä ole, vaikka on sanottava, etten suuremmin kyllä heitä kaipaakaan. Oppineisuus jopa tällä iällä, jolla ihmisen pitäisi olla jo professorin asemassa ei kuitenkaan ole suuremmille osille ihmisistä tyypillistä eikä edes toivottua. Minä en tavallisesti halua ”viettää” aikaani turhuuden ja turhanpäiväisyyden keskellä. Ainoa asia, jossa muistutan yhteisen kansan mieltymyksiä on jalkapallo, jota olen tietysti seurannut yli kaksi kolmasosaa tähänastisesta elämästäni. Kuitenkaan en katso ”viihdettä” televisiosta tai harrasta muutenkaan amerikkalaisten sarjojen ja elokuvien katsomista, joissa esiintyvät useimmiten tissit ja ampuminen. Kaurismäki on minua lähellä elokuvataiteessa, mutta myös Godard, Bunuel ja Visconti. En tunne viimeaikaisia elokuvia tai televisiosarjoja, joita suurin osa ihmisistä Suomessakin seuraa. En harrasta ihmisistä tai yleensäkään mistään asioista juoruamista, jonka uskon saaneen pökköä pesään itseni kohdalla aikaisemmasta riehakkaasta ulostulosta. Yksinkertaiset ihmiset saattavat pitää minua homona tai biseksuaalina vain sen takia, koska olen varmasti laajentanut miehen käsitettä pidemmälle kuin mihin tavallisista taustoista tulevien miesten ja naisten käsityskyky voi yltää. Olen aina pyrkinyt ystävyyteen riittävän älykkäiden miesten kanssa. Kuitenkin en ole tajunnut sitä, että tämänkinkaltaisissa ystävyyssuhteissa tulisi kilpailla toisen kanssa ja vertailla omaa seksuaalista houkutusvoimaansa toiseen ja mahdollisesti juoruta vaikka minkälaisille hepsankeikoille muka niin hyvästä ”kaveristaan”. Tavallinen mies ei arvosta pitkälle kehittynyttä ystävyyssuhdetta toisen miehen kanssa. Akat ja päteminen ovat tärkeämpiä asioita. Esimerkiksi vaikkapa niinkin yksinkertaisessa kielessä kuten englannin kielessä mies voi sanoa toiselle miehelle vaikka ”rakastavansa” tätä, eikä siihen kuulu minkäänlaisia haluja yhtyä seksuaalisesti toisen miehen kanssa. Suomessa etenkin rahvaasta tulevat ihmiset, jotka eivät todellakaan osaa suomenkielen lisäksi kuin englantia, eivät tällaista ymmärrä: tämän sakin miehet ja naiset uskovat tämän tarkoittavan suoranaisesti vaan penetraatiota. Kaikki tällaiset ihmissuhteet, joissa olen pyrkinyt veljelliseen rakkauteen toisen miehen kanssa ovat suurimmassa määrin jääneet oman aikeeni tasolle. Toisaalta kun mietin asiaa, on minulla kuitenkin olemassa joitain tällaisia kaverisuhteita, mutta kuten aiemmin kirjoitin, tällaiset ihmiset ovat lähinnä itseäni vanhempia ihmisiä tai miehiä. Koska en ole saanut minkäänlaista riittävälle tasolle yltävää paternaalisen auktoriteetin mallia isästäni, olen hakenut oppineita mentoreita korkeasti sivistyneistä miehistä, joista monet ovat tai ovat olleet yliopistollisissa viroissa. Siinä mielessä jotkut kiltit tantit ovat saaneet aiheen kuvata minua ”kisälliksi” oman talonpoikaisen ja porvarillisen taustansa mukaisesti. Sanottiinhan kuitenkin Goethestäkin, että hänkin seurusteli lähinnä huomattavasti itseään vanhempien korkeasti sivistyneiden miesten kanssa. Mummoni on etenkin ollut ihminen, joka on ollut ajamassa minua sivuraiteelle: hän pitää minua juoppona ja rantojen miehenä, josta ei koskaan olisi minkäänlaiseen säännölliseen työhön. Hän tekee arvionsa porvarillisten mutta ehkä tarkemmin mainiten pikkuporvarillisten arvojensa kautta. Hän kuvittelee olevansa moraalinen matriarkka, ja hänen erityisalaansa on pseudokristillinen saivartelu ja oman itsensä parempana pitäminen kaikkia muita ihmisiä mutta etenkin omia läheisiään kohtaan. Hän ei ole koskaan juonut alkoholia, mutta tietää ettei siitä pidä ja tietää etenkin sen, että sen juominen on kiellettävää ja moralisoitavaa. On naurettavaa, että jos minä oman pienen huvini vuoksi kysyn häneltä piereskelystä ja kakalta käymisestä, koska tiedän, että hän närkästyy pikkumaisten arvojensa takia siitä, että minähän olen silloin kehitysvammainen/jälkeenjäänyt. Ihmiset eivät ole huomanneet, etten harrasta tällaista huvia yhdenkään toisen ihmisen kanssa. Olen jo kaksissa eduskuntavaaleissa meinannut lähteä ehdolle, mutta perheeni naiset ovat toistuvasti inttäneet minulle, ettei minusta siihen ole ja olen aivan liian herkkä poliittiselle uralle. Toisin sanoen, silloin kun olen halunnut saada aikaan muutoksen ja edetä elämässäni, ovat ”lähipiirin” ihmiset kertoneet minulle, ettei minusta siihenkään ole. Joku voisi varmaan sanoa näin mitättömällä työhistorialla varustetulle miehelle, että ala yrittäjäksi, jota asiaa olen kyllä ajatellut lukuisia kertoja viimeisten kymmenen vuoden aikana. Haluaisin kehittää sukutilaa Kaavilla ja saada se kukoistamaan, mutta toisaalta jumittuminen Koillis-Savon maaseudulle tarkoittaisi vielä suurempaa sosiaalista itsemurhaa, kuin mitä olen tähän mennessä Suomen kolmanneksi suurimmassa kaupungissa kokenut. Mielessäni on ollut majoituspalveluita, kahvilaa, ravintolaa, kirjakauppaa, panimotoimintaa ja luontaistuotteiden kauppaa. Lisäksi haluaisin hankkia jonkin verran eläimiä, joita ei kuitenkaan hyödynnettäisi minkäänlaisessa lihan tuottamisessa. Voisihan sitä ajatella, että tilan entisillä pelloilla voisi jopa järjestää jonkinlaisia musiikkitapahtumia ja etenkin kirjakaupassa erilaisia lausuntatilaisuuksia ja ns. poetry slammia. Ongelma on se, että sivutalo, Virranportti on jo myyty, ja vanha päärakennus on niin huonossa kunnossa, että ennen kuin sinne voisi suunnitella minkäänlaista majoittumista, tulisi wc- ja kylpyhuonetilojen kunnostukseen laittaa ainakin parikymmentä tuhatta euroa. Lisäksi päärakennukseen pitäisi tehdä vastakkaiset siivet, joista toiseen tulisi kirjasto ja toiseen laajempi ruokasali. Näiden tieltä päärakennuksen vierestä kulkevaa tietä tulisi siirtää ainakin kymmenisen metriä rantaan päin ja toiselta puolelta purkaa vanha aitta, vaikka sekin on ilmeisesti jo ainakin 150 vuotta vanha. Olen yrittänyt ajaa Luikonlahdentien muuttamista Virrantalontieksi, mutta tämä hanke ei ole suuremmin edennyt. Uutena vuotena luonani oli pikkuserkkuni Sanna, joka on ilmeisesti asemakaava-arkkitehti, oliko Turussa, ja olen kysynyt häneltä tietoa siitä, kuka on Kaavin asemakaavasta vastaava ihminen, mutta hän ei ole kysymykseeni vastannut. Tietysti tuonkin asian saisi selville puolessatoista minuutissa, kun soittaisi Kaavin kuntaan, mutta enpä ole tätäkään asiaa saanut vielä tehdyksi oman passiivisuuteni ja varmasti sen aiheuttaneen juoppouteni takia. Toisaalta olen joskus harkinnut kirjakauppiaaksi ryhtymistä jonkun ison kaupungin keskustaan, ja voin kuvitella, että nauttisin varmasti tuollaisesta urasta. Kauppa olisi auki silloin kun olen paikalla, ja voisin aina lounaalle lähtiessä sulkea liikkeen ja avata sen uudestaan tullessani takaisin. Tässä mielessä kiehtova esimerkki on Dylan Moranin tähdittämä Black Books, jossa kirjakaupan omistaja Bernard Black on mm. käyttänyt valkoista pukuaan niin kauan, että se on muuttunut kokonaisuudessaan mustaksi. Tässä sarjassa yhdessä jaksossa Bernardin apulainen Manny Bianco oli joutunut ottamaan vanhempansa Bernardin ärsytykseksi vastaan liikkeeseen ja Mannyn äiti oli pessyt puvun, missä yhteydessä paljastui sen todellinen väri. Black Books on nimensä mukaisesti niin tummaa huumoria, ettei tyypillinen keskiluokkainen ja keskinkertainen ihminen varmasti pysty sitäkään kunnollisella tavalla ymmärtämään. Ketosessa ja Myllyrinteessä oli joskus hauska kommentti, joka ei liity itseeni, mutta sanon sen tässä siitä huolimatta: apinan tuntevat kaikki mutta apina se ei tunne ketään. Hauskasti sanottu. Yleensäkin tämä sarja on varsin lahjakasta huumoria. Ehkä vähän asiaan palatakseni, on varmaan parasta, että alan todellisella ja näkyvällä tavalla ajamaan omia oikeuksiani ja omaa hyvääni. Koska kaikki muutkin ihmiset niin tekevät, niin en katso sen olevan itseltänikään kiellettyä. Mielestäni jos 15 minuutissa kirjoitetusta jutusta/kolumnista saa 75-200 euroa, on se suhteessa aika kiitettävää ansiota. Kuitenkin viime aikoina olen vältellyt lehtiin kirjoittamista, en sen takia, etteivät lehdet niitä enää ottaisi, vaan sen takia, että esimerkiksi kolumnit joutuvat useimmissa suomalaisissa lehdissä olemaan noin 350 sanan mittaisia, joka tarkoittaa lähinnä sitä, että ne voivat olla vain sohaisuja tai provosointeja. Lisäksi, kun en todellakaan harrasta pyörimistä uraohjuksien piirisssä, ei kavereiden kautta tulevia työpaikkoja juuri ole ilmassa lennellyt, vaikka monet, etenkin hyvät kaverit, ovat minulle joskus aiheesta puhuneet. Kuitenkin mielestäni on ristiriitaista että minun älykkyydelläni, luovuudellani, näkemykselläni ja ajatuksillani varustettu ihminen ei taida vain saada pysyviä työsuhteita. Se tietysti tarkoittaisi näiden lahjojen myymistä ja kaupallistamista, jota vastaan olen jotenkin intellektuellia muistuttavan luonteeni kautta aina suuntautunut. Toisaalta voidaan sanoa, että esimerkiksi Stalin ja Hitler eivät osanneet kaupallistaa taidettaan, molemmat kirjoittelivat runoja ja Hitler oli lahjakas taidemaalari. Kuitenkin Stalinia pidettiin yhtenä Gruusian runouden nuorena lupauksena, kun hän oli noin kaksikymmentävuotias. Katkeruus huonoa taloudellista tilannetta ja kaiken määritteleviä porvareita kohtaan oli varmaan heitäkin ajamassa maailman julmimmiksi diktaattoreiksi. Ja nyt tietysti pitäisi kirjoittaa siitä, mitä olen hakenut viimeaikaisilla levottomilla blogiteksteilläni: siinäpähän arvelette, ellei asia ole tullut tarpeeksi selväksi. Meinasin ensin kirjoittaa tuon nimen ainakin 900 kertaa, mutta en vain jaksanut, kai tuokin riittää? Ja kun mies rakastuu naiseen niin polttavan intensiivisesti, ei omalla minällä ole tällaisen Gretchenin suhteessa minkäänlaista arvoa. Jotkut väittävät, että tämä jonkinlainen ”teeskentely” häviää siemensyöksyn jälkeen, kun penis veltostuu lepotilaan, vaikka voi olla tämän olevan liian rumasti sanottua ainakin kilttien tanttien mielestä. Kuitenkin on sanottava, että kyllä ihmiselle oma henki ja minä on tärkein, ainakin jos ei ole niin keskinkertainen, että jokaikinen tarjolla oleva nainen vaikuttaa yhtä houkuttavalta, sielukkaalta ja kohtalokkaalta. Elokuvassa Elämä on ihanaa suosikkinäyttelijäni Jack Nicholson näytteli misantrooppista kirjailijaa Melvin Udallia, joka käytännössä vietti elämäänsä omassa asunnossaan. Niin samalla tavalla kuin hän, hänhän kirjoitteli lähinnä naisten yksinkertaisemmalle osalle tarkoitettuja rakkaushömppäromaaneita, pitäisiköhän minunkin yrittää tällaista uraa? Paskan puhumisen taidon osaan aika hyvin ja pystyn luomaan vaikka minkälaisia runofalloksia naisten ihasteltavaksi ja huokailtavaksi. On sanottava entisestä terapeutistani Antti Suvannosta, hei vaan Antti, että hän muistuttaa jossain määrin, vaikka on tietysti vanhentunut aika paljon siitä, kun ensi kerran tavattiin, Jack Nicholsonin roolihahmoa elokuvassa Anger Management, Antissa on täsmälleen samaa älykkyyden mukanaan tuomaa särmikkyyttä kuin kyseisessä tohtori Buddy Rydellissa, vaikka Antti onkin vain Kasvatustieteen lisensiaatti, filosofian maisteri, psykologi ja vaativan erityistason psykoterapeutti. Antti, olet ehkä paras jätkä mitä olen koskaan tavannut, ja tiedän että olemme molemmat sen verran kehittyneitä tyyppejä, että pystyt ehkä ottamaan vastaan minulta tällaisen palautteen. Kävin 18-vuotiaana Lontoossa Bangladeshissa syntyneen astrologin luona, sillä se on huomattava, että idässä ko. Ala lasketaan tieteeksi, ja hän sanoi, että tulen tapaamaan 20-30-vuotiaana vanhemman miehen, joka antaa minulle itseluottamukseni takaisin. Kyllä Anttia on kiitettävä siitä. No niin, mitä minun houkuttaisi ruveta tekemään. Veljeni sanoi joulusaunassa, että voisin hakea kesätoimittajan paikkoja useista lehdistä, jonka olen tehnyt, tietysti lähinnä suurimpiin lehtiin. Kuitenkin nykypäivänä minunkin lahjoillani varustettu mies voi joutua sivuraiteelle, jos ei ole tottunut mainostamaan itseään ja kaupallistamaan ja kehumaan omia tuotoksiaan koko ajan. Jostain varmasti kertoo sekin, että minulla on tällä hetkellä ainakin seitsemän sellaista käsikirjoitusta valmiina, joilla ei ole kustantajaa. Tietysti aikaisemmille kirjoilleni en ole edes yrittänyt saada kustantajia ja ne siis ovat omakustanteita sen takia. Nykypäivänä pitää, jos ei ole suunnatonta onnea ja paljon vaikutusvaltaisia suosittelijoita, hakea ja täyttää hakupapereita jatkuvalla syötöllä ja kekseliäisyydellä. Nykyaikainen yhteiskunta on siinä mielessä skitsofrenisoitunut, koska aiemmin, kun yksilössä havaittiin tietynkaltaista lahjakkuutta, pitivät ympäristön ihmiset mutta vähintään perheen ja suvun jäsenet huolta siitä, että yksilö sai oikeanlaista huomiota ja ohjausta. Kuitenkin minun entisessä ydinperheessäni ei ole yhtään toista akateemisesti koulutettua ihmistä, äitini on yo-merkonomi, isäni lvi-teknikko ja veljeni insinööri. Toisaalta isäni ainoa sisarus on diplomi-insinööri ja isäni isä oli metsäinsinööri. Isäni äiti on käsittääkseni käynyt vaan kansakoulun ja työskennellyt monissa tehtävissä, mutta etenkin lasten ja kehitysvammaisten hoidossa ja ohjauksessa. Hän on aina osannut manipuloida lapsia keksimillään valkoisilla valheilla. Siinä mielessä olen joskus havainnut hänessä myös tietynkaltaista sadistista elementtiä, jonka mukaan esimerkiksi kehitysvammaisia pyritään ohjaamaan hyvin ja heitä autetaan pääsemään omista rajoittteistaan mutta samanaikaisesti heitä myös hillitään ja kehotetaan pysyttäytymään omassa asemassaan. Pieru-aiheesta voisin kirjoittaa sen, miten hän joskus sanoi, että ”jos satuin olemaan pukemassa jotain välitunnille, kun jostain pääsi todella paha haju, piti ihan lähteä vähän kauemmaksi hetken ajaksi”. Hänellä on toisinaan hauskoja letkautuksia, jotka hän kertoo todella tarkasti, sanoi esimerkiksi kerran, että oli nähnyt terveyskeskuksessa thai-naisen, jolla oli pieni lapsi isoine silmineen äitinsä sylissä niin että lapsi oli hajareisin äitinsä mahaa vasten, ja miten tämä lapsi oli näyttänyt kuin ”apinan poikaselta” isojen silmiensä takia. Olen suunnitellut laajentavani aiemmin pohtimaani New Depth-käsitettä väitöskirjassani. Sen olisi siis tarkoitus käsitellä sitä, miten voitaisiin kehittää sellainen kriittistä massaa ohjaava kulttuurispoliittinen liike, joka voisi ottaa huomioon kaikki sellaiset asiat ja kysymykset, joita esimerkiksi toistuvasti yhteiskunnallista ja filosofista kirjallisuutta lukevat ihmiset nostavat esiin. Etiikka ja sen liite talouteen, terveydenhuoltoon ja ympäristöön on tämän väitöskirjaluonnoksen tärkein asia. Nimenomaan soveltava filosofia ja tarkemmin sanoen soveltava etiikka ovat pari tärkeätä huomion kohdetta. Aion myös olla uudestaan yhteydessä Andrew McFarlandiin ja Michele Michelettiin, jotka olivat esillä jo gradussani, ja miettiä sitä, miten heidän luomansa luovan osallistumisen käsite voitaisiin yhdistää näihin eettisiin ja soveltavaa filosofiaa hyödyntäviin pohdintoihin. Jürgen Matthiesin kirja Umweltpedagögik-aiheesta on yksi tärkeä lähdeteos, ja siinähän todellakin käsitellään Umweltin eli ympäristön käsitettä ja miten sitä voitaisiin opettaa ja valistaa ihmisiä Umweltista sen eteen, että esimerkiksi ympäristölle haitallisia päästöjä ja toimintatapoka kritisoitaisiin ja vähennettäisiin. Tässä mielessä mielenkiintoinen käsite on niin santtu hiilinielu, jota Heikki Koskenkylä korosti minulle muutamia vuosia takaperin, kun Professori Reinhold von Beckerin kirjoituskilpailussa Kangasniemen Beckerin koulussa oli tuonna vuonna aiheena ympäristöpolitiikka. New Depth siis tarkoittaa etenkin yhteisöllisesti ja eettisesti vastuullista tapaa suhtautua yhteiskunnan ongelmiin mutta myös esimerkiksi pahan banaalisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuden banaalisuuteen. Ainakin Hannah Arendt käytti jossain vaiheessa termiä Le banalite du mal – pahan banaalisuus, vaikka on mahdollista, että joku toinen ajattelija on käyttänyt kyseistä termiä jo ennen häntä. Kuitenkin hänellä tuo termi liittyi etenkin Adolf Eichmanniin ja Eichmann-oikeudenkäyntiin Israelisssa 1960-luvulla. Minua kiehtoo tällä hetkellä etenkin Lasse Enersenin musiikki elokuvaan Tunteman sotilas, mutta etenkin hänen sävellyksensä ”Rauha”, siinä risteilee niin paljon erilaisia tuntemuksia ja jopa ristiriitaisia mielikuvia ja oivalluksia. Vieläkin ihmettelen sitä, että monet ihmiset eivät ymmärrä Pentti Linkolan tulleen ylimystötaustasta, hänen isänsä ja äitinsä isä olivat yliopiston rehtoreita ja kanslereita, minkä lisäksi hänellä oli äitinsä puolella aatelista verta, mm. hänen äitinsä äidin (os. von Fieandt) äiti oli omaa sukuaan von Essen, mistä yhteydestä tulee hänen liitteensä meidän von Becker-suvun Kaavin haaran jäseniin. Kirjoitin Linkolalle ja mainitsin kyseisestä asiasta, ja hän vastasi arvostavasti tervehtien minulle takaisin. Olen liittynyt Suomen luonnonsuojeluliittoon, ja kiinnostukseni eläimiä kohtaan on siinä intensiteetissä, että jos asuisin lähempänä jotain esimerkiksi lintuhoitolaa, tarjoutuisin sinne vapaaehtoiseksi töihin ainakin muutamaksi tunniksi viikossa. Lisäksi etenkin linnut ovat alkaneet kiinnostaa minua niin paljon, että voisin harkita biologian opiskelua yliopistossa, jos sattuisin olemaan 5-10 vuotta nuorempi.