Mistä olen ylpeä

Mielestäni liiallinen ylpeys voi joskus viedä ihmistä harhaan. Toisaalta toisia ihmisiä ja asioita kunnioittava ylpeys on pelkästään hyvästä. Hiljainen ja voimakas ylpeys, jonka olen voinut havaita etenkin äidissäni, on tehnyt minuun suuren vaikutuksen aiempina ikävuosina. Isäni on monesti kovaääninen ja on aina kasvatuksessa korostanut omia tarpeitaan ja tunteitaan, jotka hän on aina asettanut esimerkiksi minun yläpuolelleni. Monet ongelmat ovat johtuneet tästä asennoitumisesta. Minä pidän itseäni tiedon ja totuuden ihmisenä, joka voi myös täysin helposti myöntää olevansa väärässä sellaisissa asioissa, joissa todella on väärässä. Jos ajatellaan syitä siihen, miksi etenkin diktatuurivaltioiden ajattelevat ihmiset alkavat vastustamaan tyrannia, johtuu se siitä, että he näkevät tyrannin itsetärkeyden, oikeassa olemisen ja alyllisen epäaitouden monesti todella selkeällä tavalla. Tyrannissa ei tavallisesti ole oikeudenmukaisuutta, vaan jotkut tietyt ihmiset ovat paljon parempia kuin toiset. Joku itseäni viisaampi ihminen on joskus todennut, että poliitikko jakaa ihmiset kahteen lokeroon, joista ensimmäisessä ovat viholliset ja toisessa välineet oman menestyksen saavuttamiselle. Minun mielestäni etenkin tällaiset käsikassarat, jotka muodostavat poliitikkojen ”tiimejä” ja jotka liikuskelevat poliitikon perässä vaalia edeltävinä aikoina tyrkyttäen ihmiselle ylipäiväisiä makkaroita ja vetistä hernekeittoa. Sillä monesti on niin, että grillimakkara tai hernekeittokupponen voi vaikuttaa joillain jopa siihen, ketä ehdokasta tällainen ihminen äänestää. Voidaan siis sanoa, että tällainen leipää ja sirkushuveja tyyli ei ole missään nimessä tästä päivästä. Vielä kaivattaisiin marakatteja, jotka heittäisivät voltteja vaalikarjan ihaillessa vieressä. Voin sanoa olevani ylpeä ja onnellinen omasta sukutaustastani ja siitä, että esivanhemmat ovat monilla puolin täyttäneet velvollisuutensa ja tehtävänsä ja mahdollistaneet heitä seuranneille sukupolville riittävän hyvän varallisuuden. Sukutaustaan liittyvä kosmopoliittisuus on merkittävä asia myöskin. En voisi elää vain yksikielisessä kulttuurissa, jossa kaikki ulkokielinen materiaali käännettäisiin esimerkiksi suomeksi tai vaikkapa ruotsiksi. Mielestäni kirjojen lukeminen alkukielellä on todella kehittävää, ja sen takia sitä tulisi korostaa jo koulussa. Kuitenkin nykypäivän suomalainen koulu ei edistä tällaisia päämääriä, koska se pelkistää kaiken etenkin amerikanenglantiin. Sen takia, koska nuoret ajattelevat, että koko maailmassa voisi toimia täysin vain yhdellä kielellä, joka on kyllä mielestäni aika valtava illuusio. On niinkin, että nykyään entistä harvemmat nuoret hakeutuvat vaihto-opintoihin esimerkiksi Ranskaan tai Saksaan. Nykyaikaisen Euroopan kaksi tärkeintä kieltä ovat ranska ja saksa, ja Suomi ja suomalaiset ajavat itseään vain nurkkaa päin sillä, etteivät liiemmin harrasta muita kieliä kuin amerikaenglantia. Missä voidaan katsoa länsimaisen oikeusvaltion kärsivän tappion: silloin kun yksikin ihminen joutuu oikeusmurhan kohteeksi, ja on sanottava tällaisten ajattelutapojen olevan kohtalaisen yleisiä. Myös on sanottava olevan huolestuttavaa se, että sekä ruotsinkielen että myös suomenkielen osaamisen taso on laskenut yleisesti miltei kaikilla koulujärjestelmän tasoilla. Minulta kysyi joku kerran, mikä on autenttisuus. Mielestäni ihminen on autenttinen vain silloin, kun hän saa niin sanotusti vapaasti järjestää itsensä. Autenttisella ihmisellä on preferenssiautonomiaa, joka antaa hänelle mahdollisuuden hankita erilaisten vaihtoehtojen keskeltä. Mielestäni Euroopan suurimmat kansat ovat ranskalaiset, saksalaiset ja britit, vaikkakin viimeiset ovat juuri jättäytyneet Euroopan Unionion ulkopuolella, joka on mietityttänyt minua suuresti. Kyllä minä katson, että mikä hyvänsä Euroopan kansa on voimakkaampi EU:ssa kuin sen ulkopuolella. Jos ajatellaan vaikka 1970-luvun alkua, ja millaista tavaraa brittien kaupoissa oli, on surullista, että jotkut katsovat Euroopan Unionista eroamisen toteuttavan ja mahdollistavan suurinta mahdollista vapautta ja englantilaisuutta pienelle saarelle. Toisaalta onhan brittien talousjärjestelmä ja tuottavuus kasvanut senkin jälkeen. Muistan jaksosta Yes Prime Minister-sarjasta, miten pääministeri Hacker sai käsiteltäväkseen ongelman, kun brittiläisiä aamiasmakkaroita tuottava yritys oli siirtämässä tuotantoaan muuallae Eurooppaan – ja sehän ei tietysti käynyt. Se aika on mennyttä, jolloin britit joutuivat tukeutumaan maansa ulkopuolelle esimerkiksi väestön ravinnon saamisen kannalta. Tuontitullit kuitenkin nostavat tuotteiden hintoja ja mahdollistavat sen, että halpisketjuja kuten Tesco tai Sainsburys jatkavat porskuttamistaan päivittäistavaroiden myynnissä. Voidaan sanoa, että Britannian ruokamyynti tapahtui aikaisemmin lähinnä ns. kulmahenkisyyden kautta, eli pieniä kauppoja ja yrittäjiä suosittiin, vasta Euroopan Unioni toi Britanniaan automarketit. Onhan ne harmaat suolikuoressa olevat brittiläiset makkarat todella hyviä etenkin full english breakfastin eniten lihaa sisältävänä osana. Euroopan Unioni takasi laajat tavaramäärät, joita oli aikaisemmin tullut lähinnä brittiläisestä Intiasta tai Ceylonin saarelta. Tämä ero on johtanut siihen, että Britannia on tehnyt itsestään liaaksi Yhdysvalloista riippuvaisen. Kuitenkin on hyvä, että esimerkiksi brittiläiset leivokset ja viinerit sisältävät yhtä paljon kerman ja suklaan paskaa. Kansa on lihavaa ja siksi pysyy. EI kuitenkaan ole parempaa kokemusta kuin istua jossain Britanniassa, mieluitenkin kuitenkin jossain muualla kuin Lontoossa, pienessä kapakassa ja nauttia laajoja brittiläisiä olutvalikoimia, ottaa ehkä väliin Ploughman's Lunchin kovine juustoineen, leipineen ja suolakurkkuineen jne. Olen minäkin joskus ostanut vaatteita Primarkista, kunnes kasvoin fyysisesti heidän vaatteidensa ja asusteidensa yli. Voin minä myöntää käyväni miltei joka Lontoon matkalla Portobello Roadin Oxfam Booksissa, jossa olen tehnyt lukuisia hankintoja edulliseen hintaan. Edellisellä käynnillä noin kuukausi sitten, Oxfamin myyjä kertoi ruotsiksi olevansa ruotsalainen ja hän kertoi asuneensa Lontoossa noin neljäkymmentä vuotta. Vaikka joku voisi kuvitella Oxfam Booksin olevan tarkoitettu vain laitapuolen kulkijoille (ehkä enemmän Oxfam Clothes, missä en itse kävisi) oli tällakin käynnillä sisällä paljon hyvin pukeutuneita ulkomaalaisia nuoria. Harrodsin myyjiin on iskostettu tapa, että jollei asiakas ole puliukko, teititellään ja kohdellaan huomaavaisesti ketä tahansa. Se on sanottava, että useimmilla Lontoon matkoillani olen yöpynyt kolmen tai neljän tähden hotelleissa. Mielestäni on niin, että neljän tähden (ja joskus kolmen sic!) ylittävän tason hotellit eivät vastaa sitä hyvää minkä niistä saa ostetulla rahalla. Olen myös tavallisesti asunut lähellä Chelseaa, Holland Parkia, Marylebonea ja Paddingtonia. Minusta on tullut parin hotellin kanta-asiakas, joissa olen käynyt useammin, ja henkilökunta puhuttelee minua tittelillä ”Sir”. Viimevuotinen käynti Port Isaacissa – Doc Martinin Portwennin esikuvassa käyminen ahdisti ja masensi minua suuresti. Missään ei näkynyt ketään vanhoja tuttuja, ruokakauppaa en löytänyt koko kylästä ja viinaa piti ostaa valtavalla ylihinnalla hotellin baarista. Lisäksi masentava sää, jossa räntää ja jäätä tuli keskellä kesää suoraan kasvoihin vaakatasossa. Norwichissa olin viime matkalla hotellissa Riverside House, joka oli varmasti tuon matkan paras hotelli. Nuorta tehokasta ja ystävällistä henkilökuntaa,, iso kylpyhuone, jossa Ludwig XIV tyylinen iso kylpyamme ja erikseen tilava ja uudenaikainen suihkuhuone. Huone oli iso ja ilmastointi toimi loistavasti. Vieressä tosiaan kulki joki, ja ympäristön äänet kuuluivat aika eri voimakkuudella kuin Lontoossa. Tämän matkan paras aamiainen oli Manchesterissa – hash browns oli oikein sijoitettu annokseen, mitä ei tavallisesti monessa aamiaispaikassa näy. Norwichissa tapasin parikymmentä vuotta Britanniassa asuneen suomalaisen filosofian apulaisprofessorin Oskari Kuuselan. Olen lähettänyt muutaman kirjeen sellaisille kartanokierroksen ihmisille, joita en tunne ennalta käsin. Muutamassa tällaisessa paikassa on käynyt niinkin, että ennen tutut ihmiset ovat joko kuolleet, myyneet kartanonsa, tai antaneen avaimet uudelle sukupolvelle ja siirtyneet itse muualle kuten Espanjaan tai Etelä-Ranskaan tai siirtyneet vain taka-alalle. Uskon, että matkasta tulee hieno, vaikkakin rasittava. Weijon eli Vanhoisten kartanon emäntä on luvannut, että hän voi lähteä kartaksi ainakin Luhangassa sijaitsevien kartanoiden paikantamiseksi. Minä en ole käynyt aiemmin Luhangassa kuin vain Ånäsin kartanossa, joka sijaitsee lähellä Luhangan kirkonkylää. Minä olen vähän miettinyt sitä, että miten monet ihmiset kuvittelevat edustavansa esimerkiksi parlamentissa työväenluokkaa, mutta siitäkään huolimatta myöntävät joko elämäntavoiltaan tai tuloiltaa olevansa muuta kuin työväenluokkaa. Näiden tyttöjen kannattaisi lukea Peter Singerin artikkeli ”The right to be rich or poor”. Minä olen jonkin aikaa saanut kelan tukea, koska mielenterveyteni takia jotkut inttävät minulle, ettei minusta olisi mihinkään säännölliseen työhön, mutta en ole todellakaan koskaan ole vaatinut niitä lisää. Mielestäni se on muiden kustannuksella elämistä, ja he ovat kuin kristillistä armoa tuntemattomia kerjäläisiä, jotka rahan antamisen jälkeen sanovat ”eihän tämä mihinkään riitä! Anna/antakaa lisää. Hyvinvointivaltio voidaan ymmärtää ainoastaan kristillisen armon laitokseksi, ja siihen ei kuulu se, että rahaa aletaan vaatimaan enemmän. Koska kaikki joiden elämänvaihe on tietynlainen, voi ottaa apua esimerkiksi Kelasta, koska kaikki samankaltaisessa mutta vain taloudellisesti mitattavassa asemassa olevat ihmiset ovat oikeutettuja niihin. Sen Susanna Kosken kanssa väitelleen työttömän mielipiteistä on sanottava, että esimerkiksi lapsen hankkimista olisi tullut harkita paljon vakavammin. Toisaalta, jos isä olisi varakkaampi, ja jos lapsi selkeästi tulisi toimeen paremmin siellä, samalla kun äiti saisi syötyä kunnolla, eikö olisi järkevintä antaa lapsen huoltajuus kokonaan isälle, tietysti silloinkin lasta voisi nähdä tietyn verran. Mutta nämä ihmiset, jotka tuhoavat omalla rahattomuudellaan myös seuraavan sukupolven tulevaisuudenkuvat, voisivat miettiä, onko köyhyyttä tarpeen siirtää eteenpäin seuraaville sukupolville. Se oli kuitenkin sympaattista, että tuo akateemisesti koulutettu nainen oli saanut hankittua lapselleen sellon musiikkiharrastusta varten. Kaikessa on loppujen lopuksi jotain hyvää. Mielestäni tässä (uutta) rahaa korostavassa yhteiskunnassa jotkut ihmiset voivat olla onnellisia pienemmän rahan kanssa. Ja tämähän monesti tukee etenkin silpputyöskentelyä, vapaaehtoistyötä ja esimerkiksi freelancerointia. Joku köyhä taiteilija korosti joskus sitä, että yksi merkittävä tulonlähde luovalla työllä elävälle on todellakin Kela. Sanoissa voidaan havaita sekä objektiivisia että subjektiivisia aineksia, sillä esimerkiksi performatiivinen rooli ohjaa sitä, millaisia muunnoksia sanoissa ja asioissa voidaan nähdä. Performatiivinen rooli sisältää subjektiivisen merkityksen ja esimerkiksi satiirin ja ironian. Subjektiivista kokemusaineistoa verrataan yleisyyteen ja sitä kautta tieto ja kokemukset siitä alkavat muodostaa objektiivisia kokemuksen rakenneaineistoja. Subjektiivisuuden ja objektiivisuuden vertaaminen on siis ohjaamassa objektiivisuutta tulemaan yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Toisaalra mielestäni jokaisella ihmisellä on myös oikeus verrata objektiivista tosiasioiden arvokulttuuria ironiaan ja satriiin. Mielestäni ironia ja satiiri ovat olennaisimpi tapoja. Kommentaariaatti pyrkii pitämään ihmiset saman vaikutteellisen merkitysvallan alaisina. Siinä he toimivat ontokratian käsikassaroina, koska ontokratia haluaa etenkin hallita sitä viettiä, joka johtaa ihmisen kyseenalaistamaan asioita esimerkiksi vaikka yhteiskunnassa ja politiikassa. Ironia ja satiiri näyttävät asiat sillä tavalla, että niistä voidaan löytää useita merkityksiä ja jotkut voidaan varmasti nähdä yksioikoisina, kopeina ja pienistä asioista emootioita saavina ihmisinä. Katson Britanniassa usein BBC Parliamentia, joka on edellisillä matkoilla ollut tärkein televisiokanava. Brittiläisillä poliitikoilla tärkeänä pidetään kykyä ironiaan, itseironiaan ja sarkasmiin. Mielestänni on paljon tärkeämpiä asioita kuin mitä on raha. Olen onnellinen ja ylpeä siitä, etten ole matalaluonteinen ihminen, jotka eivät anna toisille ihmisille tilaa päästä käsiksi omasta minuudestaan ja omista preferensseistään.

My application for membership of the Conservative Monday Club

To whom this may concern,III I am a journalist and writer, and I have written about ten books, of which the latest is a biography of my family's early member Reinhold von Becker (1788-1858). I have also written a three volume edition of my family's history. My family had been ennobled in 1653 and after that in 1769. I have been a member of the National Coalition Party (Kansallinen Kokoomus) in Finland in my youth and now from last month. I have voted for the National Coalition Party in almost every Election during my adulthood. I have been an anglophile from my earliest toddler memories. I know that it was a source of hilarity to my chums and pals during my earliest school years. I lived in England during my high school as an exchange student. In my family history there are lots of English people, nobility and royals, but especially in Scotland, where I have traced my family links to Robert the Bruce and William Wallace, for example. I have studied the history of Great Britain from my early teens. My family's history in Finland is many times longer than the history of independent Finland, so I have always been fond of older and more cultivated and educated cultures of central and western Europe. The National Coalition Party is in its ideology the nearest party in Finland with comparison to the Conservative Party of Britain. I have studied the history of Conservative Party, most recent contact was when I read the autobiographies of Kenneth Clarke, William Waldegrave, Alec Douglas-Home and Ferdinand Mount. Maybe the nearest link in my family history with Britain, is Belfrage-family, which was of Scottish landed gentry, and of which one member of the family moved to Sweden. From this contact I have family history and link with Aldie Castle in Kinrosshire. That was the property of my ancestors, Mercer-family, and before that of Tullibardine-family which has been claimant to the Duke of Atholl-family for hundreds of years. I also have ancestors through Plantagenets. I have been at least 30 times in Britain as a ”tourist”. Nowadays I have planned that I may finish my doctoral dissertation on political philosophy in Britain. Dissertation will be about the vulnerable connection between economics and ethics, especially high-pointing creative participation, game theory, Pareto-optimalism and applied philosophy, especially applied ethics. I know Finns that live in Britain, and British people in Finland. I have always admired the cultivation and genteelness of British people, even though my consideration may be class-biased, but I cannot change my view of life in such an easy way. I have translated the cultural ethos and especially school system of Britain in Finland, mostly through my columnist work and other ways of writing to the papers. My family is of Baltic-German heredity, but as well as I have some British ancestry, I am also related to genteel families in Sweden, France, Russia, Turkey and Netherlands. From my name line my ancestors have been in the last two centuries gentleman farmers and lords of the manor's. My family owned most of the local vicinity of Luhanka and Sysmä in 1700's and 1800's. My grandfather died about six years ago,and I always had great respect and piety for him. He was indeed a gentleman. I never even heard him farting in the about thirty years of which I had an honour to know him. Sic! In summary: I may move to Britain in the near future. Because of my political views,and because of that I have been aware of existence and history of your Monday Club from my teens, I would like to enquire is it possible for Conservative thinking Finn who has been anglophile from most of his years and who is about to move to Britain to enter Monday Club as member. III This is the issue I would like to make sure. III Kind Regards, Olli von Becker

Runo

Isän valta I kaikki valta I valta valta I pakkovalta I yltä alta I päältä alta I valta valta I pakkovalta I isän valta I isän valta I valta valta I paine alta

Kolme toivomaani sarjaa uudestaan YLEn lähetettäväksi, viestiä Ylelle

Hei! III Kirjoitan kolmesta sarjasta, jotka haluaisin takaisin uudelleenlähetykseen ja mieluiten pysyvästi Areenaan. Ensimmäinen on sarja "Jaakko ja maailmanvalloittajat. Sarja kertoo ulkomailla asuvista ja uraa luoneista ihmisistä, jotka ovat sopeutuneet arkeensa ulkomailla. Suomi maailmallistuu koko ajan, ja entistä suuremmalle määrälle ihmisistä tarjoutuu mahdollisuuksia lähteä luomaan uraa ulkomaille, ja tämän takia katson sarjan uusimisen olevan toivottavaa. Toinen sarja on "Toisenlaiset frendit". Tämä sarja luo ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä kohtaan. Sarjassa esiin tuleva yhteishenki talon asukkaiden kesken on suorastaan hurmaavaa. Kolmas tarkoittamani sarja on "Sininen laulu", joka kertoo Suomen itsenäisyyden aikaisesta historiasta. Peter von Bagh on onnistunut loistavasti kertomaan Suomen kulttuurin vaiheista ja rakentumisesta. Sarja on hyvin yleissivistävä kaikille suomalaisille ihmisille ja sen takia tämäkin sarja tulisi saada etenkin Areenaan. III Terveisin, III Olli von Becker

Avoimuus voittaa lopulta

Olen aina kamppaillut avoimuuden puolesta vaikenemista, porvarilliseen kuosiin mukautumista ja häpäisemistä vastaan. Joskus koetut asiat ovat noloja, mutta niistä puhumisen lopettaminen johtaisi jokaista ihmistä epäautenttisuuden suuntaan. Tietysti epäautenttisia ja häpäisemiseen mukautuvia suurin osa ihmisistä on. Etenkin äitini periaate on, että jokaista joukkoon mukautumisessa tullutta virhettä tulee hävetä ja siitä on oltava aina mahdollisimman vaiti. Tämähän tietysti kertoo siitä, miten haluttomia suurin osa ihmisistä on rakentamaan omaa minuuttaan, voi tietysti olla, että sitä ei useimmissa tapauksissa tarvitakaan, kun halutaan olla ja pitää olla toistensa kopioita, joiden on jaettava samat nahan alta tulevat periaatteet ja asioihin suuntautumisen. Minusta ei tule koskaan pinnan kautta arvioitavaa porvarillista toimisto-/palaverirottaa, joten minulle tuohon tyypillisimpään suhtautumiseen mukautuminen ei olisikaan toivottavaa. Mielestäni ihmisten tulisi pohtia sitä itsessään, miten asioihin suhtaudutaan ja mistä suhtautuminen johtuu. Useimmat eivät tee mitään tähän viittaavaakaan. Siinä mielessä muistutan varmaan taiteilijaa, koska minulla ei ole tarvetta suojata omaa selustaani silloin kun olen myös kaikkein heikoimmillani. Tietysti matalasta taustasta tulevat pikkuporvarit ovat oma lukunsa, minä en liiemmin kaupankassoja lukuunottamatta ole tekemisissä näiden ihmisten kanssa. Tietysti automatisoidut kassat olisivat tarpeen myös esimerkiksi valtakunnallisessa alkoholiliikkeessäkin. Sic! Taiteilijat ovat aina olleet kiinnostuneita sellaisesta mikä jää tavallisen arkijärjen ulkopuolelle. Olen saanut tähän viittaavat geenit varmasti suuremmalta osin äitini puolelta, vaikka voi sanoa, etten ole niitä äidiltäni perinyt, vain hänen kauttaan. Äitini ensimmäinen periaate oli jo minun lapsuudessani: ”ei saa erottua joukosta!”. Jota pyrkimystä vastaan minä olen etenkin aikuisiälläni toiminut vastaan. Kuitenkaan kuten joku pikkuihminen voisi kuvitella: minulla ei ole koskaan ollut tarvetta tietoisesti erottua toisista ihmisistä. Minä olen vain ollut sellainen kuin olen, jo nuorelta iältä alkaen. Kuitenkin olen huomannut myös sen, että äitini suvun puolella ei olla eettisesti yhtä puhdasoppisia kuin isäni suvun puolella. Isäni ja hänen äitinsä tärkeimmät normatiiviset periaatteet ovat: rahaa ei saa pyytää, taksilla ei saa ajaa ja kaupassa on ostettava halutun sijaan sitä mikä on halvinta. Äitini vanhemmat eivät koskaan työntäneet nenäänsä niin syvälle minun asioihini kuin miten isäni äiti tekee. Hän kokee tärkeäksi sen, että hän saa olla tunkemassa normatiivisuuttaan ”oman porukkansa” asioihin. Äitini suvun puolella annetaan paljon enemmän tilaa, vaikkakin aggressiivisuus ja pullistelu, jotka joku sotkee virheellisesti aateluuteen, ovat joskus tietyissä suvun jäsenissä havaittavia piirteitä. Nöyryys, avoimuus, suoruus ja inhimillisyys ovat aina kuuluneet omiin toiminnan periaatteisiini. Provosoituminen ja suuttuminen ovat mielestäni aina jokseenkin alhaisesta luonteesta kertovia piirteitä. Kun voidaan katsoa, että lähes kaikki ihmiset muistuttavat asenteiltaan hyvin paljon toisiaan, ei ole tarvetta mätkäistä turpaan yhtä tällaista ihmistä, vaan olennaisempaa on johtaa ajatustyöskentelyllä suuntia siihen, miten ihmiset voisivat etenkin oppimisen takia muuttua ja olla ohjaamassa tätä kehityssuuntaa toiseen suuntaan päin. Nämä suhtautumiset eivät muutu sillä, että yhden tällaisen pikkuihmisen leuka murtuu, vaan pikemminkin ne muuttuvat sillä, että ollaan avoimia tietoa ja kokemuksia kohtaan ja käsitellään niitä ymmärryksen kehässä, joka koko ajan on johtamassa ainakin siihen pystyviä ihmisiä parempaan suuntaan. Jotenkin meihin ihmisiin on lyöty eläinmaailmassa hyvin tyypillinen piirre, että koko ajan on näytettävä vahvalta, etteivät muut ihmiset ala asennoitumaan tai saamaan käsitystä tällaisesta ihmisestä erilaisella tavalla. Minulla ei ole jonkinlaista rajoittunutta käsitystä provinsiaalisen minuuden puolustamisesta ja sen valvomisesta. Minun spektrini on koko humaniteetti ja se, mitä elämässä voi tapahtua. Kaikkeen on suhtauduttava avoimesti ja kaikkea on voitava käsitellä niiden oikeilla ja osoittavilla termeillään. Sen takia kai minut on tehty kirjailijaksi ja taiteilijaksi.

Ansioluettelo

Curriculum Vitae III Olli von Becker Syntynyt: 2.8.1988 Kuopiossa III Isä: Huoltopäällikkö Niiralan Kulman Vuokrataloyhtiössä Kuopiossa Jorma Vehviläinen (isoäitinsä tyttönimi) Äiti: Toimistosihteeri Neuron Aivotutkimuskeskuksessa Vaajasalossa Kaarina os. Virrantalo (isänsä vuoteen 1935 von Becker) III Koulutus: Linnanpellon lukio, Kuopio, 2004-2006 Kuopion Lyseo, Kuopio, 2006-2007 (Ylioppilas) Jyväskylän Yliopisto, 2008-2013 (Maisteri) Heinrich Heine-Universität, Düsseldorf, 2009 Sorbonne-Nouvelle, Pariisi 2009-2010 III Yhteiskuntatieteiden maisteri, 2013, filosofian pääaine, sivuaineita saksan kieli, ranskan kieli, elämänkatsomustieto, antiikin kulttuuri, psykologia, valtio-oppi III Pro-gradun otsikko: Osallistuva filosofia poliittisen filosofian ja sosiaalisen etiikan synteesinä III Muita opintoja mm. kirjallisuus, kauppatiede, oikeustiede III Kiinnostus kokemusasiantuntijan ja psykoterapeutin koulutuksiin III Väitöskirja työn alla vuodesta 2014 III Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2011, nykyisessä blogissa yli 1500 kirjoitusta III Harrastukset: Matkailu, lukeminen, klassinen musiikki, kissat, sukututkimus, kääntäminen III Kutsuttuna luennoitsijana entisessä koulussa Kuopion Lyseossa keväällä 2015 III Kielitaito: suomi (äidinkieli), ruotsi, englanti, ranska, saksa III Työkokemus: Niiralan Kulma, kesätöitä lukioaikaan Kolumnisti: Uutis-Jousi 2006- Viikko-Savo 2007 Kangasniemen Kunnallislehti 2015- Joutsan Seutu 2015- III Haastatteluita, artikkeleita ja tilattuja artikkeleita ja mielipidekirjoituksia noin 20 lehdessä III Kirjoitetut kirjat: Ensimmäisiä runoja, novelleja ja muita kirjoituksia 2012 Ne vievät tänään koneen pois ja muita kirjoituksia 2013 von Becker-suvun historia 2014 Tuomiopäivän pasuunan törähdys poliitikkojen, sosiaalitanttojen ja journalistien yllä, 2015 von Becker-suvun historia osa II 2015 Mikä on nykyoikeiston vaiva ja muita kirjoituksia 2016 von Becker-suvun historia osa III 2017 Johdatus filosofiaan, sen opiskeluun ja historiaan 2018 III Valmis käsikirjoitus: Sivistyksen isä – Reinhold von Beckerin elämä ja teot Työn alla olevia käsikirjoituksia Adolf von Beckerin elämäkerta Uno von Schrowen elämäkerta Essee-/päiväkirjateos Runokokoelma III

Runo

Kesä I Sade I Ilo I Keskisuuntauksen silo I Aurinko I Päivä I Uni I Äärettömän äimän kuni I Äijä I Mies I Hyvä I Aukottoman sielun syvä

Muutamia tärkeitä suuntia

Eräs tuttu kirjakauppias kommentoi minulle yli kymmenen vuotta sitten, kun olin tekemässä graduani osallistuvasta filosofiasta, jotenkin, että ”sinähän teit sitä graduasi tosi vaikeasta aiheesta”, jonka tulkitsin välittömästi sarkastiseksi kommentiksi. Kuitenkin on sanottava, että selvitin osallistumisen filosofisia perusteita varsin perusteellisesti mm.Herbert Marcusen kautta. Kuitenkin olen tullut ajatelleeksi, että filosofia ei ole parasta silloin, kun sitä ymmärtää vain pieni osa ihmisistä. Tietysti filosofisen kysymysten asettamisen ja niiden kaavailun pitää olla akateemista standardia, mutta mielestäni kuitenkin voidaan kysyä, onko olennaista kaavailla filosofisen teorian kautta tapaa nähdä esimerkiksi yhteiskunta ja sen muuttaminen, vai esimerkiksi miettiä sellaisia teorioita, joilla ei ole minkäänlaista kosketuskohtaa lähimmässä todellisuudessa ja jotka elävät vain norsunluutornifilosofien toisilleen jakamissa lippusisssa ja lappusissa. Mielestäni filosofialle tulee etsiä merkitystä ja mielestäni sen etsiminen esimerkiksi yhteiskunnasta ja politiikasta, jolla yhteiskuntaa muutetaan, on olennaisempaa ja tärkeämpää kuin se, että jos saa itse nautintoa siitä, jos katsoo ymmärtävänsä jotain norsunluutornien ”filosofien” ilmaisemasta teoriasekamelskasta. Tietysti on sanottava, että jo Platonista alkaen on filosofiassa käsitelty ihanneyhteiskunnan käsitettä, ja juuri Platon aloitti politiikan tutkimisen filosofian avulla. Voidaan sanoa, että monessa mielessä hän vei sen pidemmälle kuin moni muu moderni tai, kuten he haluavat itseään kutsua, postmoderni ajattelija. Osallistuminen on tärkeämpi ja demokraattisempi yhteiskuntaan liittyvä käsite kuin esimerkiksi vaikuttaminen, koska toiseksi mainittu sisältää aina narsismin ja itsekeskeisyyden pyrkimyksen, jossa asiat korvaa yksittäinen yksilö, joka kuvittelee olevansa ainakin kannattajikseen tulkitsemiensa ihmisten tärkein ”vaikuttaja”: On myös selvää, että nykyaikainen sosiaaliseen mediaan liittyvä yhteiskuntatodellisuus tukee sitä, että esimerkiksi jotkut naiset, joita on suotu ainakin tyrkymmällä ulkonäöllä, saavat suuret rahat siitä, kun he vain ottavat itsestään kuvia alasti, pienissä vaatteissa tai jopa suuremmassa vaatetuksessa. Nämä ”miehet”, jotka kutsuvat itseään vaikuttajiksi, eivät tosiasiassa ole useimmissa tapauksissa esimerkiksi kovinkaan kummoisia ajattelijoita ja eivät varmastikaan myös kovinkaan älykkäitä. Onhan se jo nuorisopolitiikassakin tyypillistä, että pelkkä hyvä ulkonäkö ja tyylikäs pukeutuminen luovat mahdollisuuden poliitikoksi ryhtymiseen. Olisi kuitenkin pyritttävä siihen, että poliitikoilla olisi älyä. Mitä osallistuminen sitten tarkoittaa? Minä aloitin käsitteeseen perehtymisen sen saksankielisellä vastineella ”Teilnehmung”, joka siis tarkoittaa osan ”Teil” ottamista ”nehmung”. Se tarkoittaa siis sitä, että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on velvollisuus ottaa osa niistä päätöksistä, jotka yhteiskunnassa tehdään yhteiskunnan puolesta. Osallistumisen filosofia voidaan siis tällä perustavalla tasolla määritellä siksi, miten tietoisuutta osan ottamisesta yhteiskunnan ohjaamiseen voidaan edistää ja miten tätä kaikilla olevaa velvoitetta voidaan filosofisesti perustella. Tuttu Tarkiainen (kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaisen poika) on kirjoittanut aikanaan lahjakkaan valtiotieteellisen tutkielman nimeltä Antiikin Kreikan demokratia, jonka lukemista suosittelen kaikille. Kuitenkin osallistumisen filosofia tarkoittaa siis sitä, miten yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarvittavia ominaisuuksia on korostettava siinä mielessä, että demokratioissa kansalaiset saavat oikeanlaiset ihmiset ajamaan omaa etuaan päätöksenteossa. Karl Marx kirjoitti Teeseissään Feuerbachista, että: ”filosofia on tähän asti keskittynyt vain tulkitsemaan maailmaa, kun tehtävänä on sen muuttaminen”. Tästä voidaan tosiaankin havaita se, että alussa mainitun kirjakauppiaan käsitys filosofiasta on vain deskriptiivinen, eli toisin sanoen hän haluaa vain kuvailla maailmaa ja mahdollisuuksien mukaan tehdä sen vielä sillä tavalla, että vain toiset filosofit pystyvät sen ymmärtämään. Osallistuvan filosofian pitäisi siis olla produktiivista ja sen kohteen tulisi olla koko ajan pysyvässä muutoksen tilassa. Siinäkin mielessä filosofian tulee olla kriittistä yhteiskunnallista päätöksentekoa ja politiikkaa kohtaan, koska on estettävä puhtaimman muotoisten reetorien ja sofistien valtaannousu politiikassa. Tässä mielessä on sanottava eurovaaleista Suomessa, että vaikka en harkinnut Li Anderssonin äänestämistä, katsoin kuitenkin myötämielisesti sitä, että hän pääsi läpi, koska hän on varmasti yksi älykkäimmistä naispoliitikoista Suomen parlamentissa. Älykkyyden esiintuominen ja kun se vielä liittyy politiikassa näkyvimmin esillä oleviin ihmisiin, on se pelkästään myönteinen asia. Etiikan tutkijana minun on helppoa tukea Anderssonin kiinnostusta ihmisoikeuslainsäädäntöön, ja onneksi hän on lisäksi hävittänyt monen oman puolueensa jäsenen innon Venäjämielisyyteen ja Ukrainan sodan vähättelyyn. Uskon vahvasti, että hän pystyy hyvin edistämään, ei vain Suomen, vaan koko uuden Euroopan päätöksentekoa ja tietoisuutta tärkeistä asioista. On sanottava ainakin, vaikka kuinka koen Suomen puolueista vain Kokoomuksen muistuttavan omaa poliittista ideologiaani, että Petteri Orpo ei olisi lähelläkään Anderssonia Mensan älykkyysosamäärätestissä. Osallistuva filosofia ei siis keskity pelkästään politiikan edistämiseen vaan kun nimenomaan kuvataan filosofiaa osallistuvana, tarkoittaa se myös sitä, että filosofiankin, ainakin silloin kun se on todellista dynaamista filosofiaa eikä elementaarista perusteiden opettelua, on filosofiaan voitava osallistua samalla tavalla. Eli filosofiaa on voitava katso niin, että siinä voidaan jatkuvalla asioiden käsittelyllä muuttamaan kulloistakin filosofian kohdetta. Mielestäni voidaan sanoa etenkin soveltavan etiikan ja soveltavan filosofian voivan käsitellä aika hyvin sellaisia asioita, joita ei voida tavallisesti perinteisen filosofian ortodoksian takia tulkita. Tällaisia ovat esimerkiksi köyhyys, eutanasia, aborttti, geenimanipulaatio, ympäristö, vähemmistöt, fundamentalismi, eläimet, kantasolut, ammattietiikka ja kansainvälinen politiikka. Soveltavan filosofian, joka siis on hyvin lähellä tarkoittamaani osallistuvaa filosofiaa, on siis voitava tuoda filosofian mutta etenkin etiikan välineitä erilaisten uusien ja vanhojen yhteiskunnallisten ongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen. Osallistuva filosofia siis tarkoittaa filosofiaa, joka ottaa osaa, ja tässä mielessä se tarkoittaa etenkin uudenlaisten ongelmien, joita ei välttämättä ole aiemmin määritelty filosofian alueeksi, miettimistä ja selvittämistä. Filosofinen teoria ja filosofinen viitekehys on kehittynyt niin paljon myös edellisten vuosisatojen aikana, että voidaan hyvinkin sanoa, että kun Kantit, Locket ja Hegelit jne. ovat luoneet pohjan erilaisten ongelmien ja teoreettisten viitekehysten tuntemiseen, voidaan filosofiaa tehdä nykypäivänä enemmän käytännönmukaiseksi, ja tässä mielessä on mainittava etenkin Peter Singerin kirja Practical Ethics, vaikka toisaalta ei voi liian paljon korostaa hänen mainiota varhaistyötään Animal Liberation. Olen kehitellyt kaikkien muiden projektieni ohessa sellaista yhteiskuntafilosofista ja -poliittista maailmankatsomusta nimellä Uusi syvällisyys, johon yhteydessä voidaan mainita myös Singerin mainio tutkielma ”The right to be rich or poor”. Kun tarkastellaan filosofian kaanonia, niin voidaan hyvin havaita se, että aiemmat sukupolvet ovat tosiaankin ehkä Hegeliä, Platonia ja Marxia lukuunottamatta keskittyneet luomaan mielen äärimmäisyyksiin ulottuvia sfäärejä, jossa esimerkiksi tavanomaisimmat ja tavallista ihmistä lähimpänä olevat ongelmat ovat jääneet miltei täysin sen ulkopuolelle. On myös harvinaista Suomessa, että akateemisesta filosofista tai yleensäkään filosofian pääaineesta valmistuneesta ihmisestä olisi tullut poliitikko tai että tällaiset ihmiset olisivat edes aktiivisesti pyrkineet vaikkapa nyt Suomen eduskuntaan. Globaali bioetiikka ja soveltava etiikka yleensäkin on tällä hetkellä tärkeä oppiaine ja suurimmat muutokset filosofian jo luotuun teoreettiseen viitekehykseen ovat vähällä ja sen takia filosofian tutkijoiden tulisi keskittyä siihen, että filosofia keskittyisi teorian ohessa, mitä voidaan ja mitä pitää opettaa alkuun filosofian piiriiin tuleville perusteellisesti ja paljon, niihin asioihin, jotka koskettavat esimerkiksi politiikkaa, sosiaalista mediaa ja vaikkapa keinotekoista älyä. Philosophie als Teilnehmung tarkoittaa siis sitä, että filosofian on tultava osaksi niistä kysymyksistä, joita yhteiskunnan sisällä ja politiikan keskuudessa käsitellään. Esimerkiksi ihmisoikeuksien käsitteleminen etiikan ja vaikkapa bioetiikan sisällä on tärkeää ja siinä voidaan käyttää hyväksi sitä kaikkea, miksi ihmisen olemus on etenkin etiikan perusteiden kautta määritelty Kuitenkin nykyaikana esimerkiksi naisen poikkeaminen miehestä, jota ei välttämättä ole otettu oikein huomioon filosofian teoriassa on huomioitava, vaikka mielestäni filosofian tehtäväksi ei voida kuitenkaan pelkistää minkäänlaista naisen sukupuolisen olemuksen tutkimista. Myös oikeusfilosofia on tärkeää etiikan mielessä ja siinäkin yhteydessä on mietittävä sitä, millaisia variaatioita ihminen nykyään saa, ja on huomioitava se, että kaikki nykyään filosofian piiriin tulevat ihmiset eivät ole pylväskäytävässä divaaneillaan makaavia ja viiniä samalla nautiskelevia vanhempia ja kokeneita miehiä.

EUROVAALIT!

1. Kokoomussukka 2. VasemmistoLiitto 3. SDP - Sosialistisuuden Demonien Puolue 4. Keskusta - ei rohkeutta laidoille! 5. Vihreät - ei vielä kypsiä! 6. PS - Perustavinta Suomalaisuutta 7. RKP - Ruotsalaisen Kansattomuuden Puolue 8. KD - Kristillisyyden Demonit 9. Liike Nyt - mutta vasta Huomenna! 10. Muut

Terve Järki

Terve järki, Terve, Terve!

Millä on minulle merkitystä

Monet ovat varmaan joskus ajatelleet, että ajattelisin kaiken olevan paskaa ja merkityksetöntä. Siinä mielessä ajattelen vieläkin tuolla tavalla, koska minä en halua osallistua ihmisten välisten ”suhteiden” kontrolloimiseen ja niiden sisällä pelaamiseen. Minä en halua pyrkiä omistamaan ihmisiä ja sitä kautta miellyttämään heitä heidän reaktiivisen tapansa mukaisesti. Järkiavioliitto jonkun soveltuvan hyvästä suvusta tulevan naisen kanssa olisi minulle sopiva ratkaisu. Monessa mielessä ihmissuhteet perustuvat vastavuoroiseen manipulointiin ja toisten ihmisten miellyttämiseen omien pyrkeiden ja halujen takia. Minä en ole millään tavalla – enkä ole koskaan ollutkaan – riippuvainen seksin harrastamisesta, joka on tehnyt samanikäisistä naisista minulle varsin tarpeettomia. Toisaalta varmaan älykkyyteni ja autististen piirteiden takia, jotka monesti tekevät ihmisen mielestä äärimmäisen maskuliinisen, ei minulla ole koskaan ollut tarvetta pitää samanikäisiä naisia edes ystävinä, koska näen niin selvästi heidän henkisen ja asenteellisen mitättömyytensä. On aivan selvää, että esimerkiksi Suomessa koulu- ja yliopistojärjestelmä on suunniteltu palvelemaan täysin naisen feminiinistä toimintarakennetta. Koulu ei mielestäni ole sitä, että siinä toistellaan älyttömänä papukaijana opettajien sanomia asioita. Toisaalta tämä järjestelmän poikkeavuus aiheuttaa myös sen, että esimerkiksi tytöt eivät tiedä lukion lopussa minne hakisivat ja tekevät nämä ratkaisunsa täysin tuttujen, kavereiden ja vanhempien näyttämällä tavalla. Koulun tarkoitus on näyttää oppilaalle jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oman tiensä. Tämä nykyaikainen koulujärjestelmä, joka jakaa tunneittain ja oppiaineittain oppilaiden huomion näin skitsofreeniseen kokonaisuuteen, on syynä siiihen, minkä takia tyttöjen ja naisten tapa suhteutua kouluun voittaa. Esimerkiksi moderneja kieliä voitaisiin opettaa yhden oppiaineen sisällä. Lisäksi kouluun tulisi tuoda taidehistoria, klassiset kielet, filosofia, uskonto ja elämänkatsomustieto tulisi yhdistää, arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin opetust tulisi aloittaa jo alakoulussa. Lisäksi historian opetus tulisi aloittaa muinaisista kulttuureista, kuten babylonialaisista. Lisäksi luonnontiedollisia aineita tulisi opettaa yhden oppiaineen sisälle. Yleensäkin oppilaille tulisi opettaa aineita enemmän huomioiden maailmankatsomuksellisen näkemyksen. Asiaan. Vaikka jonkun naisen pylly saattaisi näyttää joskus kivalta, on sen mukana tulevat asiat sellaisia, etten ole pitkään aikaan vaivautunut toimimaan vain tuo ko. Asia päämääränä ja motivaation alkukohteena. Tämän välinpitämättömyyden mukana olen tullut varsin neutraaliksi ihmisten reaktioiden suhteen. Minulla ei siis ole, eikä ole pitkään aikaan ollut motiivia juosta naisten perässä. Varmaan tietysti vahva lääkitykseni on tehnyt minut jokseenkin impotentiksi, mikä on mielestäni täysin myönteinen asia. Tämä on mahdollistanut minulle aktiivisen oppimiseen ja itseilmaisuun keskittyneen luonteen, joka on varmaan ainoa asia mihin minusta on tässä elämässä. Metafyysisen kammioni takia blogini lukijat ovat pääasiassa sellaisia, jotka eivät koskaan lähesty minua, vaan kyttäävät ja varmasti puhuvat epäolennaisten asioiden takia minusta pahaa selän takana. Onko elämässä siis minulle jotain merkityksellistä? Ensimmäisenä tulee mieleen ei, mutta kuitenkin on sanottava, että olen ylpeä siitä, että tulen äitini puolelta vanhasta kulttuuri- ja sivistyssuvusta, ja on aika varmaa, että olen keskimääräistä korkeamman älykkyyteni perinyt suuremmalta osin äitini suvusta. Olen tullut sen verran kyyniseksi ja skeptiseksi elämässä kohdattujen asioiden takia, että minun olisi helppoa tähän kirjoittaa, että kaikki on paskaa ja millään ei ole mitään merkitystä. Toisaalta luulen, että tämä on tullut minulle vain pintapuoliseksi asenteeksi, jota haluan esittää siinä, kun kirjoitan ja kun luonnostelen omia ajatuksiani. EN tiedä olenko siinä mielessä taantunut, vai onko elämäntapani sellainen, että olisin sen myötä alkanut näyttämään muille ihmisille asennetta, jonka mukaan elämässä ei ole millään minkäänlaista merkitystä. En ole kovin aktiivisesti mukana minkäänlaisten yhteisöjen kanssa, joka on varmasti ollut yksi tekijä siinä, miksi olen nykyään niin kyyninen. Kuitenkin mielestäni on älyvapaata ajatella, että kun ihminen on tekemisissä joidenkin toisten ihmisten kanssa, etät sen myötä ihmisten arvojen tulisi muuttua ja tällaisen ihmisen tulisi toisten ”läheisten” ihmisten perusteella ruveta valitsemaan omia arvojaan, omaa maailmankatsomustaan ja omaa elämänasennettaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tapa tyrmätä toisten ihmisten arvot, - se varmaan liittyy siihen, että minulla on korostunut arvollinen itsetunto, joka voi joiden ihmisten mielestä antaa piutpaut kaikille muiden ihmisten arvoille. Kuitenkin, kun olen joskus ollut kiinnostunut politiikassakin toimimisesta, niin on sanottava, että halveksun siinä tapahtuvaa näyttelemistä, jonka mukaan arvoja pitäisi jotenkin suojella ja puolustaa ja että poliitikolle annettaisiin moraalinen ja eettinen valta siinä, miten kansalaisille annetaan jonkin asian ”tuomitsevia” mielipiteitä, ikään kuin kansalaiset olisivat jälkeenjääneitä, ja tässähän annetaan kuva siitä, että poliittisissa asemissa toimivilla ihmisillä olisi kansalaisia suurempi arvo ja merkitys antaa esimerkiksi hyvään ja pahaan liittyviä linjanvetoja, josta esimerkkinä voidaan varmasti pitää vaikkapa kouluampumisia jne. Mielestäni esimerkiksi Virossakin on voimakkaampi demokraattinen järjestelmä, jossa ei pidetä poliittisissa asemissa olevia parempina kuin tavallisia kansalaisia. Esimerkiksi Platon ajatteli Valtiossaan, että yksikään poliittinen järjestelmä ei yllä tavallisesti filosofian tasolle, koska siinä tarvitaan aina jonkinlaista auktoriteettia. Kuitenkin hän jätti avoimeksi sen, että filosofeista voisi ja heistä vielä enemmän pitäisi tulla päätöksentekijöitä yhteiskuntaan. Suomalaisesta poliittisesta konstituutiosta on filosofia kaukana, ja sen takia parlamentissa on paljon kaikenlaisia sosiaalipolitiikan ja marginaalisten ryhmien oikeuksia korostavia vasemmistolaisia. Varmaan Kokoomuksessa on eniten talousihmisiä ja diplomi-insinöörejä. Mielestäni suomalainen demokratia ei esimerkiksi tämän takia perustu arvoista keskustelemiseen, koska esimerkiksi sen perusteella, että parlamentissa on poskettomasti naisia – ja suuremmalta osin vallattomia naisia – että kukaan ei edusta aktiivisesti omia arvojaan. Jotkut vasemmistolaiset suhtautuvat varmaan arvostavasti käsitteeseen konsensus, mutta minulle se tarkoittaa etenkin ideologista nautintoa, joka tarkoittaa suoranaisesti sitä, että joidenkin konsensuksen jäsenten tulee luopua omista arvoistaan ja arvojensa kokemisesta toisten ihmisten reaktiivisuuden takia. Mielestäni siitä, jos esimerkiksi suurin osa näistä tytöistä on reaktiivisia ja riidanhaluisia, ei sille pitäisi antaa minkäänlaista huomiota. Mielestäni Suomessa Kokoomus on vuosikymmenet edustanut itsenäisintä poliittisten arvojen kokoelmaa, jonka takia esimerkiksi Kekkonen piti puoluetta oppositiossa vuosikymmenet. Myös on sanottava, että esimerkiksi minä olin jo teini-ikäisestä alkaen Natoon liittymisen puolesta. Monesssa mielessä on sanottava, että välinpitämättömyys ja kuvitelmattomuus siitä, että olisi johonkin oikeutettu, ovat terveitä asenteita, koska on sanottava, että esimerkiksi tarkasti omasta mikrotason arvostaan huolehtivat ihmiset provosoituvat ja tulevat reaktiiviseksi tilanteissa, joissa jotkut tällaista ihmistä morkkaavat. On sanottava esimerkiksi, että kun olin yli kymmenen vuotta sitten psykiatrisessa hoidossa, tulin ruokasaliin ja perinteisen miehen luonteen omaava poika alkoi vittuilla minulle ääneen, johon en reagoinut millään tavalla. Lisäksi tämä kaveri vielä sanoi takanani huoneesta lähtiesssä tappouhkauksen. Koin oloni tuolloin tuossa paikassa turvattomaksi, ja tuossakin tilanteessa paikalla olleet hoitajat eivät reagoineet asiaan millään tavalla. Minua ei saa räyhäämään ja mölisemään toisille ihmisille sellaisella pyrkimyksellä, että yrittäisin saada siinä itselleni suurempaa valtaa mutta etenkin jonkinlaista sosiaaliseen dominansssiin perustuvaa vaikutusvaltaa. Minua ei saa niin sanotusti tappelemaan nakkikioskijonossa. Minä katson nykyään, että minun ei tarvitse vastat toisten ihmisten hyökkäävään ja loukkaavaan toimintaan omalla toiminnalla. He tekevät vaan itsensä naurun alaiseksi, ainakin minun henkisellä tasolla olevien ihmisten piirissä. Olen tullut varmaan täysin riippumattomaksi toisista ihmisistä ja heidän sanoistaan ja toiminnastaan. Mielestäni arvot tulee valita mahdollisuuksien mukaan niiden historiallisen pystyvyyden kannalta. Kuitenkin on huomioitava myös järki ja pragmaattisuus, koska yhteiskunnan korkein toive on se, että ihmiset saisivat elää siinä rauhassa ja omien toimiensa parissa. Historiat, kulttuuri ja kansainvälisyys ovat tärkeitä asioita. On myös sanottava että kosmopoliittinen tausta ja sitä kautta laaja historiallinen ja kulttuurinen tietoisuus ovat tärkeitä asioita sen suhteen, etteivät ihmisten arvot jäisi impivaaralaisuuden tasolle. Kielitaito on tärkeä asia. Sen takia esimerkiksi Suomessakin tulisi korostaa voimakkaammin esimerkiksi europarlamenttivaalien merkitystä siinä mielessä, että kun Euroopan väliset rajat ovat ohentuneet, ei tulisi kuitenkin ajatella niin, että helpoin omaksuttava kieli englanti, olisi tärkein ja itseisarvoisin kaikista Euroopan Unionin sisäisten kansojen kielistä, etenkin kun vielä Suomessa englanninkieli omaksutaan Atlantin toisella puolella puhutun murteen ja aksentin kautta. Olen siis tässä jo huomaamattani ilmaissut muutamia asioita, joita pidän tärkeänä. Voidaan siis sanoa, että olen tullut välinpitämättömäksi niin sanottujen mikrotason asioiden suhteen, eli katson, että kahakoimalla toisten ihmisten kanssa oman pintapuolisen prestiisinsä takia ei hankita suurempaa asemaa tai jonkinlaista korkealaatuisuutta. Sosiaalinen dominanssi on rahvaan pyrkimys, joka liittyy etenkin ihmisten ärsyttämiseen, reaktiivisesti, relatiivisesti ja negaation toimien. Nämä asenteet ja toimintatavat ovat mielestäni alkukantaisimmat ja vastenmielisimmät tavat hankkia itselleen sosiaalisen dominanssin kautta jonkinlaista valtaa. Minun käsitykseni vallan lähteestä on varmaan tullut myös siitä, mitkä asiat koen arvokkaaksi. Nämä asiat ovat yleisiä ja universaaleja. Muistan senkin että ainakin kaksi kyseenalaisen arvoista filosofian tutkijaa ovat minulle maininneet universaalisuuteni jonkinlaisessa negatiivisessa viitekehyksessä. Olen kuitenkin tulkinnut sen, mistä näiden tyyppien mielipiteet johtuvat, ja se johtuu siitä,että he haluavat säilyttää filosofian tutkimisen provinsisaalisena, koska heistä ei ole universaalisten periaatteiden ilmaisijoiksi eikä edes tutkijoiuksi. Jos politiikka käsitetään vain riitelemiseksi, jossa tärkeinä on kova ääni ja riidanhaluisuus, ei se mielestäni ole silloin parhaimmanlaatuista, millaista se voisi parhaimmassa tapauksessa olla. Kun minä liikun kaupungilla, minä hoidan siellä asioitani, enkä halua olla vaikuttamassa keneenkään tai lähestyä erityisesti kaupungilla vastaan tulevaa ihmistä, koska se on varsin sattumanvaraista löytyykö tällä tavalla saman henkisiä ihmisiä. Minun on sanottava, että en ole koskaan tuolla tavalla muodostanut vähänkään pysyviä ihmissuhteita, ja toisaalta joku välkky on sanonut joskus, että älykäs ihminen on onnellisin silloin, kun hän ei ole tekemisissä monien sattumanvaraisesti valittujen ihmisten kanssa. Minulla on toki jo tähän ikään mennesssä tullut paljon samankaltaisista ihmisistä koostuvia kavereita ja tuttavia, joihin olen suurimmasssa määrin itse ottanut ensimmäistä kertaa yhteyttä. Voin sanoa, että keskustelu älykkkään kaverin kanssa voi olla mielenkiintoista, mutta olen ihmetellyt pitkään sitä, miten vähän suomalaisessa ja suomenkielisessä kulttuurissa on ajateltu ennen minua. Olen kehittänyt uusia sanojan ja käsitteitä maailmankatsomukseni kuvaamiseksi, ja samalla olen ihmetellyt sitä, ettei joku aiempi älykäs ihminen ole käyttänyt näitä sanoja tai kehittänyt samanlaisia ajatuksia aiemmin. Minä en ole koskaan pyrkimyt eroamaan toisista ihmisistä enkä toisaalta myöskään koskaan pyrkinyt muistuttamaan toisista ihmisistä. Siinä mielessä olen varmasti ihmisten mielestä poikkeava. Toisaalta minulle on täysin samantekevää mitä ihmiset minusta ajattelevat ja tämä asenne on varmasti vain vankistunut iän myötä. En halua olla riippuvainen ihmisistä enkä toisaalta halua, että minusta oltaisiin riippuvaisia. Voisin sanoa myös, että mielestäni minulla on merkittävä etenkin järjen kautta motivoituva empatian tunne, vaikka etenkin aiemmin minua ovat jotkut kuvanneet empatiakyvyttömäksi ja joskus jopa narsistiksi. Kerran kun olin tulossa pari vuotta sitten Pariisista Helsinkiin, sanoi Charles de Gaullella itseäni myöhemmin koneeseen tullut ihminen, ilmeisesti minuun viitaten. ”Idi Amin på fönstret”. No, Aminiahan pidettiin joviaalina, karismaattisena, larger than life-tyyppinä. Ja toisaalta: minä todella olen sukua monille Skotlannin kuninkaille, toisin kuin Amin vaikka hän halusi ajatella eri tavalla. Pitäisi varmaan ruveta taas lukemaan väitöskirjaa varten. Olen jo miettinyt paria aihetta lähellä olevia tutkijoita väitöskirjani ohjaajiksi. Tarkempi määre aiheesta on vielä tasolla: Etiikan ja talouden väliset yhteydet. Haluiasin myös mahdollisuuksien mukaan tuoda tähän väitöskirjaan omaa filosofista maailmankatsomustani, joka liittyy etenkin pintapuolisesti sanottuna niin sanottuun ”uuteen syvällisyyteen”: Haluaisin siinä myös kritisoida ja argumentoida vastaan tätä nykyaikaista merkityksen ohenemistä ja epäolennaisiin asioihin kuten sosiaaliseen dominanssiin ja mediahuomion saamiseen keskittymistä. Pitäisi olla rehellinen ja kouluissakin tulisi oppilaille tarjota tietynlaisia arvokylpyjä, joissa lapset oppivat oikean tavan suhtautua arvot ja alkaa niitä hyväksikäyttämällä suuntautua elämään rehellisemmällä ja arvollisesti korkeammalla tavalla. Mielestäni poliitikolla tulisi olla valmis maailmankatsomuksellinen horisontti ja ajatukset yhteiskunnan ohjaamiseksi, ennen kuin hän alkaa jonkin eturyhmän tai viidennnen kolonnan ohjattavaksi. Arvot perustuvat mielestäni arvotunteisiin, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niiden yhteydessä ei voisi käyttää myös järkeä. Itse asiassa sellaiset arvotunteet, jotka muokkaantuvat helpoiten järjen käsiteltäväksi, ovat monesti sellaisia arvoja, joissa on lopulta eniten potentiaalia. Tunteiden ja järjen yhdistymistä kehittyneeksi maailmankatsomukseksi on korostanut aiemmin jo mm. Carl Jung. Eli ihmisen mielessä olevat arvot ovat vielä tunteita, joka liittyy monessa mielessä myös sympatian tunteisiin ja järjelliseen empatiaan, pitää saada käytäntöön järjen avullla. Olen autisti – ja nautin siitä.

Mehtoniemen huvila Kangasniemellä (siirtyi Olga von Beckerin avioliiton myötä Svinhufvudeille) Svinhufvudien sukuhauta sijaitsee täällä

Kierros

Kartanokierros kesällä 2024 III Hämeenlinna (Vanaja): Suvikkaan kartano (Virtaset) (Harviala Oy) III Sysmä: Seppälän kartano (Entinen yhteiskoulun rehtori, kysy nimeä, unohtunut), Vihreä Koskipää, Hovila, Virtaa, Koskipää (Vesa Järvinen), Tietoa Sysmän kunnalta, Hautausmaa, Luhangan haaran jäsenten haudat Sysmässä III Luhanka: Vanhoinen (entinen Taube-suvun kartano) (Weijon pariskunta), Koivumäki (Björkbacka)(Tommolat), Ånäs (Veli Tölli), Honkala (Tapio Ylönen, Litku Klemetti) Nisula (Sipilät), Nygård (Uusi-Kartano) (entä muut), Tietoa Luhangan kunnalta. Etenkin vanha hautausmaa ja kappelit III Joutsa: Puttola (Uno von Schrowen koti) III Hartola: Putkijärven kartano (Schrowien alkukoti Suomessa) (jäljellä tod. näk. Pihapiiriä ja kivijalkaa III Kangasniemi: Paappala (Päivi Koponen ja Mikko Laitinen), Hännilä (Klemolat), Sarvikoski (kivijalka ja pihapiiriä jäljellä, Svinhufvudit), Ylähovi (tyhjillään, kuka lie omistaa?), Reinikkala (Juha Rautjärvi), Putkisaari (kivijalka ja pihapiiriä), Mehtoniemi (Eino Svinhufvud), Svinhufvudien sukuhauta, Missä von Becker-suvun haudat ovat? III Heinävesi: Honkamäen kartano (Tornator Oy) III Ketkä ovat Nisulan ja Koivumäen nykyiset omistajat III Muita paikallisia tietoja III

Palautetta Mega Storen työntekijöistä Man Utd:in johdolle

Your subordinates at Mega Store III I write to you about a matter that is great in importance. I visited Old Trafford on the morning of 22. May of this year. I had travelled over 2000 kilometers to Manchester where I had intended to visit Megastore at Old Trafford, and in that way rising the retail income of the club that I had supported from my early childhood. The people at the door commented that I was drunk, but I said to them that occasional trembling was an indication of my strong psyche medication. Despite that, they said that I was drunk and prevented me from entering the Megastore. My support of Man Utd continues, but I have to say that your subordinates were wrong in that situation, and I have to say that my intention to visit Megastore and raising the level of the club's retail income, and when I was prevented of doing that was the anticlimax of my this particular visit to Britain. I suppose that it's so that your subordinates decide who is allowed to enter Megastore and who is able to buy club shirts and show the colour etc. III I hope that these two people are reprimanded over this situation. III I come from Finland where Man Utd is a popular club. Think about that, when an Englishman travels to Korvatunturi in Finnish Lapland, and his children are resisted from entering Father Christmas's Den. At least the distance travelled is kind of like. III Regards, Olli von Becker.III