Kokemia

Muistan Seinen jokilaivojen humaltuneiden turistien kiljahdukset, jotka lämmittivät mieltäni Pariisin huumalla ja jatkuvalla juhlalla asuessani siellä 2009-2010 ja kävellessäni Ile Saint-Louisin - kotini - rantatasanteilla ilta-aikaan, kadulla hyppelevän ja viheltelevän pikkutytön Düsseldorfin alkavassa keväässä pienen koiransa kanssa, joka vakiinnutti minuun alkavan Düsseldorfin tunnun, tipistä ilahtuneen sydämellisen ja isämäisen taksikuskin Bukarestissa, joka ryntäsi halaamaan minua, kun olin palaamassa rautatieasemalle taksijonon ohi, keskusteluni mukavan hotellin conciergen kanssa Sofiassa, joka oli tietäväinen Casimir Ehrnroothista, huomioonottavan hotellin henkilökunnan Ikuisessa kaupungissa kello kolmelta yöllä, joviaalin kondarin Serbian rajalla, jonka Idän pikajunan ranskasta yritin ottaa selvää, minua syvästi tuijottaneen tumman povipommin Belgradissa, eksyneen kreikkalaisen filosofian opiskelijan sveitsiläisellä rautatieasemalla, ruotsalaisen Köpiksessä, jonka kanssa join viinaa kolme päivää peräkkäin, ajelehtimisen humalaisena pitkin Barcelonan keskustaa kello neljä yöllä, vaeltelun Amsterdamissa punaisten lyhtyjen alueella, kun ei stondannut huorien parkkiintunut asenne, Ystävällisen ja huolehtivan pirssikuskin, joka kuskasi ja huolehti ympärikännistä minääni kello kahden aikaan yöllä siihen asti kunnes löysin vapaan hotellihuoneen Düsseldorfin syksyssä ennen seuraavana päivänä ollutta lentoa Suomeen, minuun pakahduttavasti ihastuneen tytön Wolverhamptonissa – siitä lähtien olen pitänyt eniten punahiuksisista, Hachin, uskollisuuden perikuvan ja nykyaikaisen menon vastustajan muistomerkin kirsikankukkien maassa, Montmartren ihastuttavan japanilaisnaisen, joka olisi halunnut tulla mukaan Suomeen tarjoilijan joka toi minulle aina Paddingtonissa Lontoossa cappucinoa espresson sijaan, Vaalean naisen Firenzessä, jolle pääsin näyttämään kovaa kohtelua, Unionistisouvenir-kaupan karskin näköisen keski-ikäisen myyjän Belfastissa, josta paistoi UVF tai UDA Välimeren laivan, jolle juoksin pitkin jyrkkiä huoltoportaita sulkeutuvan autokansilavan välistä Civitavecchiassa, Bulgariassa työskennelleen kreikkalaismiehen, jonka kanssa keskustelin ja dokasin läpi yön ravintolavaunusssa matkalla Ateenaan yöjunassa, ystävällisen paikallisen sikaria pöllyttelevän aficionadon, joka möi minulle härkäjuoksuasun Pamplonassa, sen jälkeen pyhimysyhteisöllisessä tapahtumassa kohdatut nautaeläimet ja yhteisöllinen transsendenssi Pienen ruokakaupan pitäjän Cannesin kesäkuussa, joka vihelteli hyväntuulisesti Keanen Somewhere only we know'ta alkukesän suhteellisessa viileydessä Muistan sen miten minua on pidetty sisäänpäinkääntyneenä, mutta olen minä jotain kokenut, tässä vain muutamia.