”Parisuhteesta”

Olen monesti sanonut ja kirjoittanut, ettei rakastunut nainen pysty kunnolliseen filosofointiin, ja sama voi olla jossain mitassa totta myös miehillä. Rakkaus tuottaa ihmiselle sellaisen näkemyksen, jossa hän alkaa arvostamaan materiaalisia ja provinsiaalisia asioita korkeammalle kuin henkisyyttä, älyllisyyttä ja henkisiä arvoja.  Minua on aina kuvottanut se, miten tietynkaltaiset bimbot molemmista sukupuolista voivat saada niin suurta iloa ja nautintoa siitä, kun voi kulkea toisen bimbon mukana ja vaihtaa välillä ruumiillisia nesteitä toistensa kanssa. Lisäksi he voivat luoda sellaisia valheellisuuksia, jossa korostetaan toisten kiinnostumattomien ihmisten kustannuksella, että toinen osapuoli olisi yleisesti haluttu samankaltaisiin relaatioihin. Mielestäni tällainen turha rakkaudellisuus alkaa useimmin naisesta, koska on moneen kertaan todettu se, että naiset eivät tavallisesti ainakaan nuorella iällä osaa tai halua olla yksin. Myöskin riippumattomuus ja rohkeus puuttuu nuorilta monesti ja sen sijaan heidän mielensä on vallannut läheisriippuvaisuus kaikenlaisista kävelevistä persesilmistä, joita heidän lähiseuraansa on joskus päätynyt. Etenkin nuoret naiset tekevät selkeän ja mustavalkoisen erottelun omien kavereidensa ja muiden ihmisten välille. Kun monet profeetat ja filosofit ovat todenneet universaalisen rakkauden maailmaa ja ihmiskuntaa kohtaan olevan tärkeintä, ajattelevat nämä primadonnat, että ihmisten arvo määrittyy sen mukaan, kuinka lähellä häntä tällainen ihminen on provinsiaalisten sosiaalisten kontaktien kautta. On aina sanottu että naiset ovat pintapuolisempia ja pikkuporvarillisempia kuin miehet, ja heidän monesti korostamansa empatia ei jatku kaikille ihmisille saakka. Naiset saavat suurempaa nautintoa siitä, kun he voivat olla parillisessa suhteessa jonkun ihmisen kanssa, ja usein kuultu kommentti ”Mää oon jo varattu” kertoo siitä, että he haluavat passiivin mielessä kertoa siitä, että tällainen tytteli on jonkun ihmisen vallassa ja komentojärjestys näin ollen on selvä. Eräs taksikuski kertoi minulle, että vaikein taksiasiakas on keski-ikäinen nainen, ja tämän voi hyvin ymmärtää sen perusteella, kuinka mies on monesti naisille kilpi, jonka takaa he voivat vittuilla ja narttuilla tuntemattomille ihmisille, jotka koetaan ja näytetään olevan heille vähemmän arvoisia kuin oma seurue. Takapenkiltä voi lentää niskaan lähes mitä tahansa.  Nimenomaan tällainen seurueellisuus, johon sisältyy älyllistä huoraamista, on asia, josta tulisi päästä eroon. Jos on seurue, niin siinä miesten tulisi olla käskyvallassa korkeammalla kuin nainen. Etenkin monet naiset, joiden pää on paisunut esimerkiksi ulkonäön kautta, voivat ylläpitää eunukkimaisten miesten seuruetta, jossa parisuhteeseen kelpaamaton mies laitetaan ruotuun ja omien ”kavereiden” kasvavaan joukkoon. Minä olen aina kieltäytynyt tuon kaltaisesta älyllisestä huoraamisesta, ja onkin varmaan niin, että minun älyllinen ja henkinen tasoni on liian tavoittamaton tavalliselle naikkoselle. On huolestuttavaa, että vaikka nykyaikaisessa suomalaisessa yhteiskunnassa korostetaan feminismin riemusaaton ihanuutta, niin kuitenkin nämä samat tulevaisuuden vastuunkantajat keskustelevat aikaihmisinä ”kemiasta”, ”parisuhteen tilasta” ja ”kipinöistä”. Naiset varmaan syntyvät ja joutuvat alistumaan kasvatuksessa sellaisille asioille, joka korostaa romantiikkaa ja rakkautta, ja etenkin korostaa rakkaudesta hypettämistä ja siitä kaikkien kanssa juoruamista. Korostuva seksuaalisuus ja siitä haastaminen on kuvottava piirre nykyaikaisessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä molemmat osapuolet mutta etenkin naiset ovat rakentaneet itselleen valtavat standardien pilvilinnat, jotka tulevat hyvin esiin myös ulkomailla, esim. Sinkkuillallinen nimisessä ohjelmassa, jossa osapuolet sanovat toisensa nähtyään ja ensimmäisen kerran kameralle puhuessaan, että ”ei ole minun tyyppiäni”.