Vapaa-ajattelua vaaleihin
Taas olemme todistamassa neljän vuoden
välein toistuvaa tapahtumaa, jossa ihmiset lähtevät kalastelemaan
itselleen ääniä eduskuntaan pääsemiseksi. Tietysti ehdokkaat
jakaantuvat erilaisiin ryhmiin. Etenkin vasemmistopuolueissa ja
maaseudulla kepussa ja persuissa on paljon ihmisiä, joilla ei ole
resursseja/halua/kykyä päästä eduskuntaan, jotka ovat mukana vain
suuremmasta tai kevyemmästä aatteen palosta, tai sitten joku
politrukki on vaatinut tällaista lähtemään listan täytteeksi.
Eduskuntaan lopulta pääsevät ovat niitä, jotka ovat uraohjuksia,
joilla on laaja tykkääjien joukko. Tuollainen vaatii varmaan
ylisosiaalisuutta, joka ei monesti toisaalta kerro mitään
älykkyydestä.
Vapaa-ajattelu tarkoittaa
auktoriteeteista vapaata ajattelua, joka on ristiriidassa
kansanedustajuuden kanssa siten, että useimmiten hyvälle
ehdokaspaikalle pääsy on vaatinut ja vaatii jonkinasteista
ruskeakielisyyttä siinä mielessä, että ellei mielistele
hierarkkisesti korkeammassa asemassa olevia, ei ole todellisesti
mahdollisuuksia päästä eduskuntaan.
Sokrates ja Platon ajattelivat, että
politiikasta päättävien tulisi olla etenkin filosofeja, eli
viisaudessa omat kannuksensa tehneitä ihmisiä. Nykypäivänä tuo
on hyvin kaukaisesti totta, koska ehdokkaat ja myöhemmät
kansanedustajat toistavat vain niitä mantroja ja loitsuja, jotka
ovat mahdollistaneet tällaisen pyllynnuoleskelijan (useimmiten
monella tapaa kuvitellun) aseman. ”Haluan luoda maailman, jossa
otetaan tällaisia ja tällaisia asioita huomioon!” Tässä nämä
untuvikot eivät ota huomioon sitä, että ehdokkaalla eikä
kansanedustajalla ei ole mahdollisuutta ohjailla äänestäjiä
muuten kuin maanitella heitä antamaan äänen itselleen jonkinlaisen
freesiyden tai kimmoisten jälkiteinitissien tuomalla raikkaalla
imagolla. Ja se on siinä. Mitään tiimejä ei todellisuudessa ole!
Minua pyydettiin eduskuntavaaleihin
runsaat kymmenen vuotta sitten lukiolaisena, vaikka puolue ei
ollutkaan toivottu. Tuttavani sanoi minulle kerran, kun pohdin
olisiko pitänyt hakea erään kansanedustajan avustajaksi, että:
”Kokisit, että huoraisit henkisesti.” Ja kyllä tuo systeemi
sitä vähän vaatiikin.
Olli von Becker
Kirjoittaja on siilinjärveläinen
yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti