Sikarin puolustus

Sikarit, joita tuotetaan etenkin Kuubassa ja Dominikaanisessa tasavallassa, ovat minulle suuri nautinnon lähde. Sikarin polttaminen aficionado-tyyliin vaatii rauhallisen ja stressiltä välttyvän ympäristön. Parasta on kun voi nauttia sikarista pehmeässä nojatuolissa samalla kun nauttii sikarin kanssa portviiniä, viskiä tai konjakkia.Olen viime aikoina tottunut nauttimaan sikareja etenkin portviinin kanssa, koska kolmekymmentävuotiaana en enää jaksa halvan viskin tai brandyn polttavaa vaikutusta suussani ja kurkussani.

Sikari tulee polttaa hitaasti ja nautiskellen, jolloin voi esimerkiksi pöläytellä savusta renkaita. Sikarinharrastajan tulisi mieluiten hankkia itselleen kosteutin eli humidoori, koska kuivunut sikari ei maistu kenenkään suussa hyvältä. Sikari poikkeaa savukkeista etenkin sen kautta, ettei sikaria tavallisesti vedetä henkeen. Tämän takia monet tupakanpolttajat eivät pidä sikareista, mutta vieläkin suurempi määrä sikarinpolttajista ei pidä tupakasta.

Imupää tulee katkaista tasaisesti, että sikari ei pala epäsymmetrisesti sitä polttaessa. Monet ajattelevat että merkin ilmaiseva nauha pitäisi säilyttää sikarin ympärillä polttaesssa. Itse olen kuitenkin monesti irrottanut sikarissa päällimmäisenä olevan ohuen lehden, koska sikarista saa siten mielestäni paremmat aromit. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei sikari ole liian kuiva ja toisaalta taas se, ettei se ole liian kostea.

Suomessa sikareiden saatavuus on todella vaikealla asteella. Esimerkiksi suurissa kaupungeissa niitä voi saada esimerkiksi Sokoksen tupakkatiskiltä, jossa siinäkin ne ovat läpinäkymättömien ovien takana, josta niitä pitää osata pyytää. Suurimmissa kaupungeissa on muutamia erikoisliikkeitä, joissa niisssäkin hinta on todella suolainen. Tallinnasta sikareita löytää Sigarimajasta raatihuoneentorin laidalta. Kun mennään Keski-Eurooppaan on hintataso monesti inhimillisempi.

Henkilökohtaisemmin pidän itse eniten madurotyylisistä tummemmista sikareista, koska niisssä on vomakas maku, joka voi puistattaa aloittelijoita. Aloittelijalle parasta on ehkä Montecristotyyliset vaaleammat sikarit, joissa ei ole samanlaista voimakasta makua kuin maduroissa. Tupakkakoppi oli vielä silloin kun niitä Suomessa oli, ystävyyden ja demokratian paikka, jotka kuitenkin nyt on jo monista paikoista poistettu. Siellä sai lukea ja keskustella mukavassa yhteishengessä. Niin tupakasta kuin sikarien polttamisestakin tehdään luultavasti laitonta Suomessa aivan lähivuosina. Sitä paitsi sikarin tuoksu esimerkiksi vanhojen kirjojen sivuilla kertoo siitä, että niiden aikaisempi omistaja on ollut aito kulttuuri-ihminen.

Olli Alho ja Jari Ehrnrooth ovat kirjoittaneet sikareista kirjan, joka on sopiva johdatus tuleville ja jo oleville aficionadoille. Tuo oli rohkea teko huomioiden sen, miten poliittisesti epäkorrektia sikarin polttamisesta on Suomessa tehty. Sikari on aina liittynyt sivistykseen ja korkeakulttuuriin, ja samalla kun suomalaisesta kulttuurista halutaan tehdä entistä kliinisempi, on merkittävä kulttuuriin liittyvä harraste jäämässä paitsiolle.

Olli von Becker

YTM