Miten ihmiset tavallisesti tulkitsevat asioita

´Ihmiset käyttävät tulkintaa siinä, kun he yrittävät päästä selvyyteen jostain tulkintaa vaativasta aiheesta. Tulkinnassa pyritään tavallisesti selvyyteen jonkin järjestelmän tai ihmisen toiminnasta. Ihmiset käyttävät tulkinnassa erilaisia tulkintatapoja, joiden kehittyneisyys yksilössä on monesti liitteessä elämänviisauteen, älykkyyteen ja koulutustasoon. Ihminen voi olla tulkinnassaan esimerkiksi pintapuolinen tai vaihtoehtoisesti syvällinen ja päästä lähelle totuutta tulkinnassaan. Tulkinnalla on myös yksilön mielenterveyteen vaikuttava funktio: jotkut saavat helpotuksen jo siitä, kun he saavat mieleensä tulkinnan tuoman selvityksen jostain asiasta. Tuollaiset tulkinnat eli maaliorientoituneet tulkinnat ovat monesti pintapuolisia ja eivät perustu totuuteen ja pysyvät sen takia hyvin lähellä tulkinnan suorittavan ihmisen luonnetta ja hänen kehittymättömyyttään. Toisaalta jotkut ihmiset nauttivat erilaisten ilmiöiden tulkinnasta, ja he tekevät sitä mielellään ja tuossa tulkinnan muodossa itse tulkintaan johtava prosessi saa korostuksen eli tällaiset ihmiset nauttivat älyllisestä pohdinnasta ja maailman kanssa selvyyteen tulemisesta, eli heillä tulkinnan kohde on tavallisesti koko maailma, kun taas usein yksilöitä tulkitsevat pinnalliset tulkitsijat haluavat päästä selvyyteen etenkin itsensä, ei maailman, kanssa. Instituutioiden yhteydessä on tavallista, että se tekee arviot ihmisistä jotka ovat instituution liepeillä, yksioikoisesti ja samanlaisuutta korostavasti. Tämä instituutioon liittyvä tulkinta, joka monesti perustuu instituution tietynlaiseen poterossa olemisen rooliin, ei ota huomioon yksilöllisyyttä ja suhtautuu instituution ulkopuolisiin ihmisiin vihamielisesti ja kielteisesti. Eli kun ajatellaan tulkintaa sosiaalisuuden viitekehyksessä, voidaan sanoa, että siinä noudatetaan yhteisön johtajien muodostamaa käsitystä tulkinnan muodosta. Tällaiset heimojohtajat asettuvat jatkuvasti toisten yläpuolelle ja haluavat kyseenalaistaa toisten mahdollisesti nuorempien ja kunnianhimoisempien ihmisten toiminnan ja ajattelun oikeutuksen ja pätevyyden. Mutta tärkein asia tässä on se, että monesti sosiaalinen tulkinta tapahtuu siten, että siinä ajatellaan kaikkien ihmisten olevan täysin samanlaisia. Sosiaalisessa tulkinnassa katsotaan, että kaikki ihmiset reagoivat asioihiin samalla tavalla. Monet ajattelevat huomaamattaan sosiaalisen tulkinnan viitekehyksessä, että ihminen ei ole yksilö, vaan sosiaalisuuden osa. Yhteiskunnan yhteydessä tulkinnassa on se piirre, että siinä monet poliitikot ja korkeammat virkamiehet katsovat, että yhteiskunnassa vallitsee selkeät ja yhtenevät – kaikille samat – kausaalisuhteet, jotka saavat ihmiset toimimaan ennakoidulla tavalla. Tämä on kansalaisen kannalta vaarallinen tilanne, koska tässä järjestelmässä päätöksentekijät korruptoituvat ennen pitkää, eikä sen välttämättä tarvitse olla sellaista korruptiota, joka selkeästi näkyisi ja jota mainostettaisiin uutisissa ja sanomalehdissä. Koulussa tulkinnan yhteydessä on sellainen ongelma, että siellä katsotaan samojen perusteiden riittävän kaikille, myös riippumatta oppilaiden toimintakyvystä ja älyllisestä tasosta. Koulussa korostetaan tavallisesti yhden mallin mukaan oppimista, ja erityisopetusta saavat tavallisesti vain heikkolahjaiset, samalla aikaa, kun lahjakkaat lapset jätetään täysin oman onnensa nojaan. Koulussa kaikki arvioidaan samoin perustein, ottamatta selvää siitä, miten jokainen oppilas voisi saada oman kokonaispotentiaalinsa esiin niin, ettei alisuoriutumista enää olisi. Tämäkään tapa ei ota huomioon yksilöllisyyttä, ja voidaankin sanoa, ettei nykyaikainen suomalainen koulujärjestelmä pääse selvyyteen kaikkien sen läpi kulkevien yksilöiden kokonaispersoonallisuudesta, ja -älykkyydestä. Politiikassa vallitsee koulujen tapaan näkemys, jonka mukaan kansa on samanlaista ja samalla tavalla reagoivaa. Nykyaikana politiikassa ei vallitse minkäänlainen filosofia, vaan poliitikot turvautuvat puheissaan sekundaarisiin ja reaktiivisiin käsitteisiin, joiden sisältö on joko absurdi, tyhjä tai virheellinen. Poliitikot puhuvat ”vaikuttamisesta” eivätkä muuttamisesta. Vaikuttaminen on mielestäni propagandatoimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisten ajatuksiin, että he kuvittelisivat poliitikon saaneen jotakin aikaan politiikassa. Muuttaminen tarkoittaa omien ajatuksien muuttamista käytännöllisen muutoksen aikaansaamiseksi, ja sen takia tämä käsite on ylivoimainen suhteessa vaikuttamisen käsitteeseen. On sanottava samalla kun siirryn käsittelemään tulkintaa taiteessa, että tänä päivänä siinä on jonkin verran edistytty ja suurin osa kriitikoista, vaikka useiden, etenkin maaseudulla asuvien ihmisten, taidekäsitys on vanhoillinen, on jo tottunut ajatukseen, ettei ole vain yhtä taiteen ja taiteen tekemisen määritelmää. Eli nykypäivänä esiintyy harvemmin yhden mallin mukaan arvioimista tai arvostelemisesta ja tulkinnasta kieltäytymistä. Sillä tuollainen toimintahan kertoisi siitä, että jotkut eivät hyväksy uusia ilmaisun muotoja, joista klassisimpia ovat varmaankin surrealismi, ekspressionismi, dada ja kubismi. Nykyaikana on lisäksi alettu puhumaan postmodernista taiteesta, joka olisi katkonut kaikki siteensä modernin taiteen mukana saadun voiton jälkeen kaikkeen muuhun taiteeseen. Yleisesti tulkinnasta voi varmaan sanoa, että ihmisille olisi esiteltävä syvempää merkitystä ja syväsymbolien mukaista tulkintaa. Syväsymbolien mukainen tulkinta ottaa huomioon sekä ulkoisen että sisäisen, jotka tulevat vakiintuneiksi yksilön mieleen adaptiivisen tulkinnan tuomana.Väärässä tulkinnassa joka olettaa samankaltaisuuden pyritään vertailukohdallistamaan symboleita, vaikka todellisuudessa ne eivät ole aina yhteismitallisia, eikä mitä tahansa symbolia voida yleistää koskemaan mitä tahansa yksilöä. Yleinen vääreellinen tulkinta ajattelee siis niin, että nämä symbolit ovat kuin varaosia, jonka voi yhdistää kohtaan kun ihminen kokee olevansa rikki maailman kanssa. Todellisuudessa ihmisestä ei vain voi tehdä kaikenlaistan symbolien varaosavarastoa, vaan ne on koettava uudelleen ja uudelleen ja suhtauduttava niihin syvällisesti, eli ihminen ei tarvitse mielipidettään miettiessä itselleen uutta symbolia joka vastaisi suoraan ihmisen ongelmiin. Tulkinnassa pitäisi ottaa huomioon henkinen poikkeavuus ja ylemmyys. Jotkut voivat irtaantua tavanomaisista ihmiselämän raadollisimpien ominaisuuksien jatkuvuudesta huolta pitävistä symboleista. Jotkut ihmiset etsivät luontaisesti syvempää merkitystä, eli syvempää ihmistä. Kun etsitään vaihtoehtoa pinnalliselle tai tavanomaiselle tulkinnalle, voidaan sanoa, että vähän agnostiikkaan viittaava tapa olla ottamatta kantaa, olisi hyvin joidenkin asioiden kohdalla – kaikkea ei siis pidä eikä sitä rehellisesti voikaan tulkita. Ihmiselle on annettava tulkintojen keskellä enemmän tilaa, ja ihmisten sijaan, on keskityttävä merkityksen ja symbolien tulkintaan – syvällisempään merkitykseen.