Moraalisen agentin merkityksestä moraalisessa relativismissa

Moraalinen relativismi on yksi tapa lähestyä moraalin maailmaa. Moraalisessa relativismissa ei ole valmiita ja absoluuttisia moraalisia sääntöjä ja ohjeita. Moraalisessa relativismissa siis erilaiset toiminnan tai moraalin ohjeet ovat suuresti vaikuttuneita olosuhteista. Näin ollen se on sukua Albert EInsteinin suhteellisuusteorialle. Relativismi tarkoittaa suhteellistamista, eli tosiaankin sen tapa lähestyä moraalia on riippuvaista ympäristöstä. Samalla kun absoluuttinen moraaliteoria katsoo, että on olemassa jonkinlaiset korkeamman johdon sanelemat moraaliarvot, on relativismi sitä mieltä, että kukaan ei anna ihmiselle valmiita moraaliarvoja, vaan sen sijaan niitä tulee koetella erilaisissa eteen tulevissa tilanteissa. Moraalisen agentin käsitteellä tarkoitetaan moraalin sisäistä toimijaa, joka hahmottaa yksilöidysti moraalisia periaatteita. Relativismissa moraalinen agentti toimii toteuttaen jonkinlaista perustahtoa, jonka pohjalta sanellaan ihmisille moraalilakeja. Relativismissa agentin rooli on suurempi kuin normatiivisissa moraaliteorioissa, eli sen tehtävä on siinä ohjailla moraalista päättelyä, eikä pelkästään normatiivisen esimerkin mukaan seurattava laumaa eli muita moraalisesti päätteleviä ihmisiä. Moraalinen agentti relativismissa toteuttaa tahtoaan ja vertailee samalla erilaisia toiminnan teorioita optimoidessaan niistä parhaimpia ja sopivimpia. Moraalisen agentin rooli on myös siinä, että sen tulee pyrkiä tuottamaan itsestään arvotietoisuus. Moraalisen agentin on myös tunnistettava moraalisen harkinnan kautta moraalille merkityksellisiä olosuhteita ja käytösmalleja - silloin moraalinen agentti voi optimoida periaatteita ja valita niistä parhaimman aina tilanteesta riippuen. Moraalisen relativismin yhteydessä on tärkeää erotella toimijat ja asiat. Toimijan tehtävänä on olla toiminnan muodon toteuttajana. Toimijat ja asiat siis jakautuvat subjekteihin ja predikaatteihin, joista yleisesti toimijat nähdään subjekteina ja asiat predikaatteina. Moraalin yhteydessä asiat siis sisältävät yksittäiset moraalisäännöt, jotka tulevat arvotunteina intuitiosta. Asioihin suuntautuva toiminta siis sisältää yleisesti sopeutumiskyvykkyyden riittävän korkean tason. On myös hyvä tarkistella sitä, miten moraalia voidaan havainnoida sen ulkopuolelta. Yksi tapa on havainnoida käytösmalleja eli tarkastellaan sitä, mikä ihmisiä motivoi. Käytösmallien pohjalta siis formuloidaan periaatteita, joita sovelletaan uudelleen moraalisessa harkinnassa. Käytösmalleista siis pyritään löytämään ns. patterns, jotka eivät toistu kaikilla ihmsillä samalla tavalla ja joiden perusteella voidaan muodostaa päätelmiä moraalista jotka sopivat parhaiten suurimmalle määrälle yksilöitä. Moraalisen agentin tehtävä on myös seurata yksilöiden arvoja, jonka mukaan periaatteita pyritään löytämään tuomalla niitä esiin käytännön kautta. Moraalisten sääntöjen voidaan katsoa syntyvän siinä kun ihmiset realisoivat ajatteluaan. Näin ollen moraalittomuuden olosuhteista voidaan päätellä yksilöiden valintojen olleen vääriä tai huonoja. Ja minkä takia relativismi on tänä päivänä turvallisempi moraaliteoria kuin esimerkiksi jotkut kirkon välittämät veisut. Koska ihmiset ovat lopultakin astuneet eteenpäin toteemietikastaan, voidaan heille antaa suurempaa vastuuta oman  toimintansa edistämisen takia. Vanhanaikainen moraali korostaa valmiita moraaliarvoja ilman, että niiden luonnetta tulkittaisiin. Nimen omaan vertailullinen tapa lähestyä moraalia on varmaankin paras tapa. Moraalinen agentti, joka toimii moraalisten teorioiden sisällä on riippuvainen sen asemasta tunnustushierarkiassa, niiden on siis tarkoitus ilmentää moraalin kannalta hahmotettavia asioita sen arvokkuuden muodossa, jonka hierarkia heille osoittaa. Moraalisen agentin on siis hahmotettava erilaisia vaihtoehtoja ja siinä tapauksessa ihmiset eivät saa olla ahdasmielisiä ja ennakkoluuloisia. Ahdasmielisyys siis on tärkein tekijä siinä, kun moraalisen agentin roolia aloitetaan vähentää ja samalla tieto moraalisista teorioista vähenee ja katoaa aivan kuin totalitarismeissa on ollut tapana. Moraalisen agentin merkitys moraalisessa relativismissa on paljon suuremmassa roolissa kuin missään absolutismeissa. Moraalisen agentin on myös pyrittävä muuttumaan niiden olosuhteiden kautta, jotka ohjaavat moraalista harkintaa. Mutta miten sitten esimerkin asettaminen moraaliseen teoriaan onnistuu? Se tapahtuu siten, että ihmisiä tarkkaillaan ja silloin on otettava huomioon kaikki suurestikin toisistaan eroavat teot. Moraalilait syntyvät siitä, kun saamme enemmän tietoa moraalisista välineistä ja päämääristä. Relativismissa moraalilla voidaan katsoa myös olevan jonkinlainen instrumentaalinen (pragmaattinen)  ja välinearvollinen rooli. Koska moraalittomuus on yleisempää tänä päivänä kuin moraalisuus, tulisi tuota pientä vähemmistöä kuuntelemalla saamaan lisää tietoa siitä, miten moraalia voitaisiin soveltaa uusissa tilanteissa. Olisi siis pyrittävä hyödyntämään kaikenlaisia moraaliteorioita, koska niissä kaikissa, jopa normatiivisissa, on sama moraalin väline.