Ajatuksen käsitteestä ja filosofiasta muutosvoimana

Ajatus tarkoittaa laaja-alaisesta systeemien toiminnasta kertovaa kokonaisnäkemystä. On selvää, että kaikki eivät suinkaan osaa ajatella samalla tavalla, koska ajattelun kehittyneisyys tulee vain opiskelemalla ja ottamalla selvää asioista. Voidaan myös sanoa, että ajattelu parhaimmassa tapauksessa vaatii myös luovuutta, koska uudenlainen ajattelu voi perustua vain luovuuteen. On kysyttävä, onko ajattelun taustalla jonkinlainen objektiivinen todellisuus, josta ajattelulla otettaisiin selvää ja niin sanotusti vain kirjatttaisiin se ylös. Tuen tietoteoriassa instrumentalismia ja nominalismia, eikä mielestäni ole mitään perustetta uskoa, että jotkut kielen sanat merkitsisivät aina jakamatta ja ikuisesti jotain tiettyä asiaa. Esimerkiksi amerikkalainen filosofi Richard Rorty on kuvannut tätä, että sanasto ei ole pysyvä vaan se kehitttyy ihmisten toiminnan ja ajattelun kanssa. Voidaan miettiä nimeämisen käsitettä, jossa käsitteillä pyritään kertomaan jostain ajattelun sisäisestä asiasta pätevää tietoa. Instrumentalismi tarkoittaa käsitteiden mielessä sitä, että siinä käsitteitä käytetään välineellisesti tavoitteen, eli totuuden ja ajatuksien ilmaisuun. Kun käsitteitä käytetään välineellisesti, ei niitä aleta palvomaan jonkinlaisina tietyn ihmisen muotoilemina korkeamman asteen käsitteinä. Esimerkiksi hyve-etiikka on tästä esimerkki. Mielestäni hyveitä ei voida pysyvästi kuvata joillakin käsitteillä, koska nämä käsitteet, joita jotkut haluavat ylläpitää eivät ole mitään jumalallisen johdatuksen termejä, vaan kaikki ominaisuudet, totuudet ja ajatukset voidaan määrittää moninkertaisesti ja vaikka samaan aikaan. Voidaan sanoa, että joitain perustavia filosofisia käsitteitä voidaan käyttää ilman sitä, että niille tarvitsisi antaa välineellinen muoto. Tällaisia käsitteitä voivat olla esimerkiksi käytäntö, teoria, yksilö, yhteisö, toiminta, ajattelu ja totuus jne. Nominalismi tarkoittaa sitä, että termejä poimitaan samalla kun poimitaan niiden kohteita. Nominalismissa ei siis ole minkäänlaista metafyysisellä tasolla ilmenevää korkeampien käsitteiden tasoa. Välineellisiä käsitteitä voivat olla sellaiset käsitteet, joilla kuvataan jotain todellisuuden ilmiötä, sitä voidaan siis kuvata erilaisilla tavoilla. Olen samaa mieltä Wittgensteinin myöhäisfilosofian tavalla että kieli koostuu tietynlaisista kielipeleistä, jotka määrittävät omassa yhteisössään oman toimintansa säännöt. Kuitenkin ilmiöiden kuvauksessakin tulisi pyrkiä yleisyyteen ja universalismiin, koska eihän filosofia voi olla erityisten yhteisöjen sisäistä toimintaa, vaan sen tulisi kuvata vapaasti ihmistä ja maailmaa siinä mitassa miten nämä käsitteet voidaan löytää yhteisjaettavasti. Esimerkiksi Claude Levi-Strauss on kuvannut, että ihmisyhteisöillä niiden kehittymisen tasosta huolimatta on paljon yhtäläisiä piirteitä, jotka mahdollistavat kaikkien yhteisöjen yleislaatuisen tulkinnan. Käsitteiden ja ilmiöiden nimien tulisi siis parhaimmassa tapauksessa olla mahdollisimman yleisiä, joka tietysti määrittää myös sitä, mistä voidaan puhua, ja tässä tapauksessa näytän lähenevän Wittgensteinin varhaisfilosofiaa. Hänen mukaansa siitä mistä ei voi puhua, täytyy siitä vaieta. Varmaan on niin, että filosofi ajattelee eri tavalla kuin kymmenen uutisten katunäkymän satunnainen ohikulkija. Tavalliset ihmiset ja etenkin naiset harrastavat puhetta, johon sisältyy monesti liioittelua, lapsellisuutta ja tarpeetonta morkkaamista tai kehumista, voidaan siis sanoa, että nainen ei osaa ajatella, koska hän pysyy subjektiivisuuden tasolla, joka määrittyy naisen sekundaarisesta ja kaiken trivialisoivasta luonteesta, johon sekoitetaan seksiä ja sosiaalisen tason tykkäämisiä ja toisten morkkaamista ja välinpitämätöntä suhtautumista. Nainen on siis provinsiaalinen ja subjektiivinen, ja vaikka tällainen tytteli lukisi yliopistossa filosofiaa, ei nainen anna filosofialle korkeinta roolia olemisessaan, vaan siihen sisältyy ja sen ylittää vaikka minkälaiset provinsiaalisuudet ja yleisen tason merkityksettömyydet. Nainen on koko ajan joukossa vaikka hän olisi yksin. Nainen ei koskaan määritä arvojaan tai ajatuksiaan yksinäisen pohdinnan kautta. Nainen etsii aina miestä ja parittelukumppania, samalla kun korkeampiin asioihin suuntautuvilla miehillä on enemmän kapasiteettia olla yksin ja tehdä jotain sellaista, mitä ei alenneta seksuaalisuudelle ja sosiaalisuudelle. Nainen on tarkoitettu uussintamista ja kakaroiden hankkmista varten, jonka hormonaalisuus on uhkana kaikenlaisen oikeudenmukaisuuden tavoittelun toteutumiselle. Nainen on etenkin tunnepitoinen ihminen, joka ei kuitenkaan tavallisesti voi kokea korkeimpia arvotunteista alkavia arvoja. Nainen toimii raadollisuuden ja banaalisuuden tasolla, mistä kertoo sekin, että he ovat niin innostuneita seksistä ja haluavat tietää jokaisen miehen pippelin pituuden. Munan suurus on monelle tavanomaiselle naiselle tärkein asia miehessä. Toisin sanoen: naisen seksuaalinen nautinto on heille tärkein asia. Voisinhan minäkin sanoa, millaisia hehtaaripilluja oman ikäiseni naiset pääasiassa ovat. Kannattaisi todellakin treenata sitä alapäätä. Loppujen lopuksi, kuten naiset aina haluavat, kaikki on hyvinkin suhteellista. Kuitenkin esimerkiksi minä olen kokenut aina sellaista elämänväsymystä seksin suhteen, ettei minusta olisi esimerkiksi erään sukulaisni kaltaiseksi häntäheikiksi. Minulla on tärkeämpiäkin asioita kuin seksi. Siinä mielessä en varmaan muistuta suuresti näiden hepsankeikkojen ihannemiestä, missä virtahevon kaltainen libido ja innokkuus näissä asioissa ovat tärkeimpiä juttuja. Nainen ei siis voi lähestyä ajattelua, koska he ovat subjektiivisia, relatiivisia, reaktiivisia, turhanpäiväisiä, banaalisia, sekundaarisoivia ja triviaalisoijia. On hullunkurista nähdä näitä vaihtoehtoihmisiä, jotka yrittävät junassa tai lentokoneessa lukea filosofiaa, josta he eivät todella mitään ymmärrä. Ajattelua ei ole tulkinta, kommentoiniti ja debatointi. Naiset hallitsevat toisten ajatuksien pyörittelemisen ja analyysin, koska he toistavat siinä sitä, miten he analysoviat miestä nähdäkseen onko tämä heille riittävän hyvä. Ajatteluksi voidaan sanoa sitä, jos minä esimerkiksi sanon, että ihmisten tulee olla riippumattomia, että he voivat edes pyrkiä ajattelemaan itsenäisellä tavalla. Riippumattomuus tarkoittaa sitä, etteivät asenteet ja ennakkoluulot ole ohjaamassa ajattelua, kohti pelkkien mielipiteiden ilmaisua. Mielipide on etenkin subjektiivinen käsitys asioiden tilasta. Ajattelussa kokemus täytyy perustella havainnoilla ja filosofisessa kielessä sillä, että käsitteet ovat riittäväm ymmärrettäviä yleisten ilmiöiden kuvaamiseen. Empiirisyys ja luonnontieteet perustuvat kokemukseen ja havaintoon, jolla pyritään saamaan käsitys luonnon ilmiöstä,, siinä siis selitetään jotain autonomista ilmiötä ja kerrotaan sen toiminnan periaatteista. Siinä mielessä naiset ahkerina puurtajina voivat sopia loistavasti esimerkiksi kemian tieteenlalan sisältämiin laboratoriokoikeisiin. Kuitenkin filosofia on universaali ajatuksien ilmaisemisen taso, joka muun muassa vahvistaa sen, etä tieteillä on oltava riittävän paljon henkistä vapautta. On mielestäni niin, että filosofiassa yksi tärkeimmistä tavoitteesta on vapauden käsitteen määritteleminen. Kun vapauden käsite on määritelty voidaan yhteiskuntafilsoofian ja soveltavan filosofian keinoin aloittaa sen toteuttaminen myös ympäröivässä yhteiskuntajärjestelmässä. Ajattelun tulee siis instrumentaalisena ja nominalistisena olla vapaata siten, että kaikkien ilmiöiden tulkinnan voi aloittaa matalimmalta mahdolliselta tasolta. Käsitejärjestelmiä voivat luoda kaikki, ja se onkin palljon parempi suunta, kuin se, että filosofian opiskelijat vielä opintojensa jälkeenkin haluaisivat vain pyöritellä jo olemassa olevia filsoofisia käsitteitä, ja vielä riippumatta siitä, onko tällaisella yksittäisfilosofilla ollut koskaan todella aitoa filosofista omaperäisyyttä. On helpompaa analysoida taatoja, jotka ovat saaneet sadassa vuodessa aikaan yhden, kaksi tai peräti kolme käsitettä, jotka ovat jostain syystä jääneet kuljeksimaan länsimaisen filosofian historiaan. Kun jollain ihmisellä on valmiiksi muotoiltu maailmankatsomus ja siihen luodut muutamat kymmenet filosofiset käsitteet, voidaan tällainen ihminen kokea liian vaikeaksi ymmärtää. Voidaan katsoa, että filosofiassa määritellään käsitteillä myös ilmiöiden välisiä rajalinjoja. Filosofia on vapaampaa kuin luonnontieteet, koska se ei perustu kokemukseen ja samanlaiseen havaintoon, vaan pääasiassa käsiteanalyysiin. Filosofia ei siis ole luonnontieteiden juoksupoika, vaan taho, joka tutkiskelee totuutta korkeimmalla mahdollisella tavalla ja välineillä. Vaikka esimerkiksi Wittgensteinin mielestä etiikasta ei voida puhua ja sen takia se on turhaa, niin mielestäni kuitenkin aikaisemmin kirkon piiriin kuuluneet dikotomiat hyvä ja paha, sekä oikea ja väärä ovat käsitteitä, joista voidaan puhua ja joita voidaan havainnoisa todellisuuden tasolla ja käsitteellisellä tasolla. Jos ei olisi etiikkaa, ei myöskään mielestäni voisi olla tapaa, jolla ihmisten toiminnan kunniallisuutta ja kunniattomuutta voitaisiin mitata puolueettomasti ja silloin ei olisi mahdollista, että oikeudenmukaisuus voisi olla vapaasti ja riippumattomasti. Silloin voitasiin olettaa että tyhmät laumanjohtajat saisivat ohjata muita ihmisiä, kuten milteipä tilanne on tässä suhteessa poliitikkojen antamissa morralilausumissa. Ihmisissä on siis niitä, jotka pyrkivät kurmottamaan muita ja niitä tyhmiä, jotka alistuvat tähän sosiaaliseen dominanssiin. Etiikka kertoo etenkin ihmisen omista rajoista ja siitä mahdollisuudesta, että hän saa elää niin kuin haluaa, kunhan se ei loukkaa muiden ihmisten samanlaista oikeutta. Ihmisten piriissä vallitsee välinpitämättömyys ja banaali paha, joka tarkoittaa epäoikeudenmukaisuutta, jota ei haluta mututaaa tai jota ei pystytä muuttamaan omien etujen takia tai sen takia, koska muut voisivat silloin ajatella tästä toimijasta jotain mitä ko. Henkilö ei halua. Kiusaajat kulkivat aina nokka pystyssä ruokalajonon ohi jo yläasteella, heti kun kivekset olivat antaneet vihjeitä laskeutumisestaan. Totaalista jengitoimintaa, jossa muiden yhtä tyhmien hyväksyntä antoi näille oikeuden toimia. Jakoivathan lähinnä urheilujonneista ja kisuaajista koostunut oppilaskunnan hallitus kaikki yhdeksännen luokan oppilaille menneet palkinnot toisilleen. Ja tuon ikäisenä ei pitäisi olla minkäänlaista mahdollisuutta korruptiiviseen käyttäytymiseen.... Kuitenkin nykyään poikkeuksetta nuo sosiaalisella vallalla ilakoijat eivät ole saaneet käytännössä minkäänlaisia saavutuksia tehtyä. Kiusaajat osaavat käyttää kilttiyteen taipuvaisia ihmisiä hyväkseen, koska jos joku olisi tuonkin ruokalajonon kohdalla ruvennut tekemään vastarintaa, olisivat kiusaajat ilahtuneet kun olisivat saaneet mahdollisesti itseään heikomman provosoitua konfrontaatioon. On huimaa ajatella miten varhaisessa vaiheessa epäsosiaalinen jengikäyttäytyminen alkaa joidenkin alaikäisten keskuudessa. Totuus on aina sellainen käsite ja asiantila, jota tyhmemmät ihmiset kuten naiset ja heidän perässään juoksijat haluavat tasapainottaa sosiaalisuudella. Onhan todellakin niin, että aatesuuntien ja uskontojen perustajat ovat aina olleet miehiä, ja naiset ovat aina pystyneet seuraamaan tällaisia auktoriteettihahmoja ja renesssanssifiguureita. Naisia ei löydy poliittisten suuntien perustajien tai uskontojen perustajien joukosta, joka kertoo nykypäivänä ilmenevästä groupieilmiöstä, jonka mukaan naiset sopivat taputtamaan ja laulamaan joidenkin tehdessä yhden eteen lavalla, mutta tavallisesti niin luovia ja kunnianhimoisia he eivät olet, että he pystyisivät omaperäisyyteen ainakaan nuorella iälä. Monesti naisista tulee kultin palvojia, jotka voivat kannattajina suhtautua paljon miehiä raaemmin ja ehdottomammin oman suuntansa ohjeisiin ja noudatuksiin. On mainittava esimerkiksi Riikka Purra, joka on täysin Halla-ahon johdattelema poliitikko, ja voidaan käyttää analogiaa siitä miten Neuvostoliitossakin Leniniä seurasi suurena johtajana rahvaanomaisempi ja radikaalimpi Stalin. Naiset on tarkoitettu palvelemaan luovia miehiä. Tietysti poikkeuksiakin on, kunhan nainen on saanut sen verran itselleen itseluottamusta ja itsetuntoa, että hän pystyy muodostamaan omia ajatuksiaan. Ajatus on siis sellainen lausuma, joka antaa kokonaisnäkemyksen tietynlaisista systeemien yhteistoiminnoista. Käsitteellinen ajattelu on sitä, miten käsitteiden välisiä rajoja määritellään ja millaisia ehtoja tiettyjen käsitteiden toteutumiselle annetaan. Eli käsitteiden asettelu totuuden kuvaamiseksi on tärkeämpää kuin varsinaisesti se, että pitäisi ämpyillä ja viivytellä käsitteiden luomisessa. Siinä mielessä esiin tulee instrumentalismi ja Wittgensteinin lausuma siitä, miten kiivettyään näitä käsitteellisiä tikapuita ylös, voi niitä pitkin kulkenut heittää ne alas taakseen. Samalla tavalla näen itse omat käsitteeni. Nominalismi tarkoittaa sitä, että kaikesta pyritään saamaan nimeämällä yhdenlaatuinen käsitys. Mielestäni ihmiset voivat kuvata maailmaa ja ihmistä omilla käsitteillään, vaikka on sanottava, että tällainen käsitys perustuu etenkin ihmistieteiden sisällölliseen tuntemiseen samalla kun luonnontieteet määrittelevät itse itsensä. Kuitenkin muut tieteet kuten matematiikka, teoreettinen fysiikka ja filosofia ovat sellaisia aloja, jotka vaativat teoreettisina tieteinä paljon suurempaa lahjakkuutta ja omaperäisyyttä kuin empiiriset tieteet, jotka tarvitsevat uusien paradigmojen luomista Thomas Kuhnin teorian mukaisesti. Sen mukaan normaalitieteen tekijät (naiset) vastaavat ahkerasta puurtamisesta kunkin aikaisen paradigman mukaisella tavalla. Ja voi olla niin, että filosofista yleissivistystä hallitsevat ihmiset näkevät normaalitieteen rajoitteiden yläpuolelle ja voivat myös synteesin kautta luomaan uusia paradigmoja tai tieteellisiä vallankumouksia, joiden parissa normaalitieteen harrastajat (naiset) alkavat taas ahkerasti puurtamaan. Filosofia muutosvoimnan tarkoittaa sitä, että filosofia mobilisoidaan yhteiskuntaan ja yhteisöihin. Filosofialla voidaan kertoa esimerkiksi siitä, millaiset asiat ovat merkityksellisiä ja olennaisia ja mitkä vähemmän merkityksellisiä ja vähemmän olennaisia. Olennaisuus ja merkityksellisyys tarkoittaa siis etenkin sitä, että asioita kuvatessa kuvauksen ja ilmiön kääntämisen ymmärrettävälle kielelle tulee olla riittävän helposti ymmärrettävää. Toisin sanoen ilmiöiden kuvaamisen tulee olla riittävän universaalia, ettei sitä rajoita paikallisuudet ja provinsiaalisuudet, vaikka esimerkiksi maapallon köyhimpien alueiden yhteiskuntarakenteen ehostaminen vaatii mikrotason määritelmiä, eli soveltava filosofia pitää yleisyyksien ja universaalien periaatteiden soveltamisen kautta liittää esimerkiksi absoluuttisen köyhyyden poistamiseen ja tässä mielessä voidaan hyödyntää myös kansantaloustieteen menetelmiä, kuten esimerkiksi Pareto-optimaalisuutta ja peliteoriaa. Ihmisen motiivien kuvaus on tärkeä aisa ja tiedän yhdenkin ”kaverin”, joka kuvittelee kaiken toiminnan, sen puuttumisen tai korostumisen kertovan etenkin kullin koosta. Minä olen lopettanut tuon kautta ajattelemisen aikoja sitten, tai toisin: en ole koskaan sotkenut ajatteluuni tuollaisia asioita. Minä olen mielestäni hienontanut omia arvojani niin kehittyneelle tasolle, että minkäänlaiseen kateuteen ei ole aihetta. Mielestäni vaikuttamisen käsite on peruja nykyaikaisesta julkkiskulttuurista, jossa joku paksupäinen ihminen kuvittelee olevansa jotenkin muita parempi, ja mikä hulluinta: monesti he saavat näitä groupieita eli ilotyttöjä oman vaalikoneensa perään. Netissä tehtävien vaalikoneiden sijaan voisi olla aiheellista varustaa ja koristaa vaalikoneen, eli vaikka Valmetin tai Massikan. Sitten näillä vaalikoneilla ajettaisiin pitäjän tai kaupungin keskustaan tapaamaan äänestäjiä. Muutosvoima tarkoittaa resursseja jotka ovat olemassa muutoksen toteuttamista varten. On varmasti niin, että politiikassa ja yhteiskunnassa tärkeää on etenkin poliittisen maailmankatsomuksen perusteleminen ja se, että asioita kuvataan riittävän tarkoilla käsitteillä. On siis sanottava, että voidaan jaotella puheen ja keskustelun muodot sen mukaan kuinka tarkkaa ja eksaktia se on. Mummoni esimerkiksi sanoi minulle kerran, että pihalla oli Kröger, Lipponen ja Ismo, ja minä sanoin siihen, että olisihan siellä voinut olla joitain muitakin. Tämmöinen jaarittelun, juoruamisen, kertomisen ja triviaalisen hötkymisen taso on varmaan sellaista, mistä en ainakaan itse tavallisesti tuota puhetta. Tuollainen puhe kertoo ainakin ihmisestä, ettei se liiku millään korkealla filosofisen potentiaalin tasolla, vaan olennaista on kertoa mitä muiden ihmisten kanssa on tapahtuntu, ja eikös tuollainen ole suoranaisesti vain kertomis-juoruilua. Vain harvoin mummoni tajuaa abstraktion tasolla olevia ajatuksia ja hänen mielen ja järjenlaatunsa ei todellakaan ole kovin filosofinen. Minä en siis usein harrasta tuollaista puhetta, vaan olen vetäytynyt omaan metafyysiseen universaalisuuteeni. Ontofysiikka eroaa metafysiikasta siten, että siinä ajattelu liittyy toimintaan. Taas uusi syvällisyys eli new depth tarkoittaa sitä, että yhteiskuntaelämässä ihmisiä johdatettaisiin arvostamaan enenmmän tietoa ja totuutta kuin mielipiteitä ja sosiaalisia tykkäämisiä. Kaikki on nykyään niin, että mitään ei oteta kunnolla vakavasti, vaan kaikki ilmaisevat pintapuolisia sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyviä mielipiteitä ja tuntemuksia. Kun miehellä on virtahevon libido, on nainen kokonaislaatuisesti kiitollinen tällaiselle miehelle ja hän täyttää silloin jokaisen laatikon tikin, eli on täydellinen ihminen. Tavallisia naisia ei tulisi ottaa opiskelemaan filosofiaa yliopistoon, koska he muistavat vain toisten ajattelun, eivätkä edes yritä muotoilla omia käsityksiään, sillä siihen he ovat liian reppanoita. Kun naisfilosofi ei pysty luomaan omia käsitteitään eikä etenkään omaa maailmankatsomusta, ei hän ole todella filsoofi vaan nainen, koska filosofiksi päästäkseen ihmisen on oltava omaperäinen ja luova. On sanottu, että nainen viisastuu iän myötä, mutta mies on joko valmiiksi viisas tai sitten hänestä ei koskaan tule viisasta. Soveltava filosofia tuottaa voimavaroja ja analyysin mahdollisuuksia yhteiskuntaelämän ongelmien selvittämiseen. Tällaisia ovat etenkin eettiset ongelmat esimerkiksi lääketieteen alalla, minkä lisäksi mielestäni tulisi ottaa kantaa esimerkiksi koko yhteiskuntajärjestelmän ja vallanpitäjien hallintojärjestelmän muotoon. Filosofian avulla voitaisiin määritellä esimerkiksi kansanedustajan käsitettä jan sitä minkälaiset oikeudet ja oikeudenmukaisuuden taso tarvitaan eri puolilla yhteiskuntaa yksilöiden toiminnan mahdollistamiseksi. Oikeudenmukaisuus on siiis yksi tärkeä termi, jota on improttu niin paljon länsimaisen filosofian historiassa, etät suurin osa ihmisistä ymmrätää sen, mitä tällainen käsite todella tarkoittaa. Yhteiskunnassa on pidettävä huolta myös siitä, että kapitalismin julma muoto ei muuta käsityksiä kauneudesta vastaamaan tietynlaista elintasoesteetikkokulttuuria. Elintasoestetiikka tarkoittaa etenkin sitä, että ihmiset alkavat määritellä esteettisyyttä tiettyjen kulutushyödykkeiden ja tavarafasaadien kautta. Mainonnalla voidaan nykyisin kehitellä niin tieteellisesti päteviä manipulointitapoja, että ihmisten tulisi olla tarkkana sen suhteen, etteivät he määrittelisi kauneutta sen kautta, minkä hintaisia heidän tavaransa ovat. Jos ajatellaan vaikka Rafael Wardin töherryksiä, kuten esimerkiksi presidentti Halosen muotokuvaa, kertovat ne siitä, että taide ei aina saa hintaansa teoksen näyttävyyden kautta, vaan se määrittyy taidemarkkinoiden sisäisestä balanssista ja tasapainosta. Mutta myös imagosta, joka luodaan teoksien rajojen ulkopuolella. Filosofiassa muutosvoimana voidaan siis etenkin määritellä käsitteitä ja kertoa siitä, millaiset arvot ovat olennaisempia, todellisempia ja sovellettavampia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kuitenkaan esimerkiksi eduskunnassa ei tulisi luulla, että he voisivat siellä kehitellä käsitteitä 5,5 miljoonan suomalaisen käytettäväksi, vaan käsitteiden tulisi tulla parlamentin ulkopuolella toimivilta yksilöajattelijoilta tai ajatushautomoilta. On naurettavaa, miten pikkupoliitikot omaksuvat poliitikkojen kehittämiä fraaseja kuten vaikkapa ”tahtotila”, joka tulee varmaaan Paavo Väyryseltä. Mielesätni poliitisesta korrektisuudesta tulisi päästä eroon. Lisäksi poliitikon tulisi ilmaista arvojaan ilman, että alkaisi kiistelemään toisten poliitikkojen kanssa arvojen ja käsitteiden nyanssista. Kuitenkin parlamentissa olisi hyvä täsmentää, soveltaa ja määritellä rajoja erilaisten käsitteiden käyttämiseksi. Siihen ei riitä yksilöpoliitikon kertoma ftaasi, vaan keskustelua tulisi käydä siitä, miten käsitteitä käytetään ja mihin käsitteitä suunnataan. Esimerkiksi sellainen käsite kuin ”neekeri” ja kun Keskisarja on epäsuorasti siihen viitannut, ei mielestäni riitä sen torjumiseksi ja estämiseksi se, että se olisi jonkun vähemmistön mielestä tai paremminkin kukkahattutätipolitikkojen mielestä loukkaava käsite. Jos sillä annetaan ihmisten mielestä tarkka kuvaus ja tarkempi kuin monet muut samaa asiaa kuvaava käsitteet, ei sitä voida torjua minkään ”hyväksyttävyyden” varjolla. Se tarkoittaisi siirtymistä Orwellin 1984-romaanin hahmotustapaa kohtaan. Suurin osa ihmisistä käyttää ja vielä suurempi ymmärtää käsitteen merkityksen, niin sanojen kieltäminen tällaisella syyllä, vaikka merkitys on selvä, olisi se johtajien moraalisaarnojen kuuntelemista, jossa he eivät monestikaan pysty olemaan rehellisiä itselleen (avustaja voi kirjoittaa puheet). Politiikka on perusteltava filosofialla, politiikkaa ei siis voi olal ilman fllosofiaa. Käsitteistä voidaan siis kiistellä ja niistä voidaan havaita ilmiöiden kuvauksen mielessä tarkempia ja epätarkempia piirteitä. Käsitteen on oltava tarkka ja sen rajojen tulee olla mahdollisimman tarkasti määriteltyjä. Kuitenkin esimerkiksi ironian mahdollistamiseksi tulisi ihmisellä olla myös verbaalista lahjakkuutta ja luovuutta, eikä pelkkä tieteellinen hahmottaminen mahdollista filosofisen ajattelun käsittämistä ja sen mahdollista kehittämistä entistä tarkempaan muotoon. Käsitehistoriaa ja ja käsitteiden alkuperää ja genealogiaa tutkiessa pitäisi tunnistaa aiemmat ja kehittymättömämmät käsitteet ja niiden jälkeen tulleet tarkemmat ja eksaktimmat käsitteet. Käsitteitä kuvatessa ja arvioitaessa ei siis voida soveltaa poliittista korrektisuutta, koska se on polisiivaltion ja diktatuurin merkki. Jos käsite on sellainen minkä ihmiset ymmärtävät, ei sitä voida parlamentin sisällä kieltää, koska se on aika orwellilaista ja siinä todellakin väheksytään sananvapautta ja ihmisten oikeutta käyttää ilmiöiden kuvauksessa omia käsitteitään. Ontofysiikka tarkoittaa olemisen toiminnallistamista, eli olemisesta saadut tiedot pyritään tuomaan käytäntöön ja toimintaan mutta etenkin poliittiseen toimintaan. Se vaatii sitä, että kaikki yksinkertaisuus, teennäisyys, tyhjyys, tyhmyys ja älyllinen epärehellisyys poistetaan politiikasta. Pitäisi varmaan määritellä jonkinlainen oppikirja kansanedustajana olemiseen, koska muussa tapauksessa älyllinen epärehellisyys jatkuu ja toistuu eri tilanteissa. Ihminen on ajatteleva, tunteva ja kokeva otus ja tällaista kokemuksen ja järjen potentiaalia tulisi hyödyntää politiikassa. Vallattomat poliitikot eivät pysty minkäänlaiseen yleisyyteen, koska he pelaavat koko ajan vain omaan pussiinsa peläten samalla kaikenlaisia matalamman asteen tasoja yhteiskunnassa. Tällaiset jauhojengit kokevat vain näkyvyytensä kautta saavansa olemisen valtaa, eli sellaista, että monet alkaisivat toistamaan tällaisten ihmisten jälkiä. Esimerkiksi pääministerin toimen ei pitäisi olla minkäänlainen julkisuudessa näyttäytymisen rooli, vaan sen tulisi keskittyä periaatteiden mukaisen politiikan edistämiseen yhteiskunnassa. Niinhän sanotaan, että itsensä tukahduttaminen nautinnoilla johtuu monesti sitä, ettei tällaisela ihmisellä ole periaatteita eikä kykyä ajatella itsenäisesti. Ihmiset saaavat olemisen vapautta, kun he ottavat pientä välimatkaa jauhojengin kaltaiseen porukkaan. Loppujen lopuksi on niin, että ihmiset saavat valita oman valtansa, eikä heitä todella nykypäivänä pakoteta mukautumaan joidenkin vallan alle vain joidenkin valta-asemasta kertovien kylttien perusteellla. Olemisen vapaus siis tarkoittaa suurempaa autnomiaa, jossa ihminen pystyy esimerkiksi päättämään itse omista arvoistaan, samalla kun olemisen vallan alla olevat ihmiset joutuvat ottamaan vastaan manipulaatiota ja pakkosyöttämistä, joka on näiden ihmisten yhteiskunnallisen ja yksilöllisen vallattomuuden takia pakko ottaa vastaan. Vasemmistopuolueilta tämä käy helpommin, koska heillä on todellakin vallatonta populaatiota kannattajissaan, joka on joskus noussut myös puolueen puheenjohtajan tasolle.Vallattomat poliitikot ovat pelkästään vallantäyttäjiä, joiden poistuessa parlamentista ei jää vapautunutta tilaa vastoin kun porkkana otetaan maasta jää maahan porkkanan kokoinen kolo – tämä voi olla totuutta vain muutamien poikkeusyksilöiden (myönteisesti, ei niin kuin parlamentissa) esimerkin kohdalla.

The British inheritance of Finnish von Becker-family (täydennettynä Tatleriin tai Country Lifeen)

The Finnish von Becker-family has deep and multiple genealogical links also to and in Great Britain. My grandfather symbolised a country gentleman, who reminded me of Britishness. Irony and discrete saying and writing should be in the most pulsating and throbbing vein of peoples self-consciousness. English ideals were shared in earnest earlier in the history of Finnish aristocracy, it has always been a venerating element. Temperance, moderation, reservedness and passion for carrying political responsibilities in the area were his most stunning elements.

British culture brings acute consciousness over history and cultural symbols and values. The length of British history is one of a kind, because most of the cultures of the same age would have been erased, hung, drawn and quartered. It has been said that the most knowable figure of Finnish aristocracy – Marshal Baron Mannerheim – was raised and nurtured in youth through ideals belonging to English children and youth schooling ideals. Stiff upper lip and restrictiveness in expressing emotions was so typical between noble people in Finland. The people who shriek their emotions in public cannot be counted as aristocrats. Also Mannerheim was that kind of figure and reserved noble man, who didn't smile freely in almost any situation, alas public situations.

Becker-family has family ties to nearly every culture in northern and central Europe. The most usual connections are the Swedish speaking minority in Finland and former Baltic-Germans. I have always felt that the connection to Germany is more important to family compared to Swedish speaking finns. People should encourage connections to Germany even in Britain, because Germany is the primus motor of European nations and cultures. It should be noted that there is an organization which has pronounced its mission to promote cultural exchange between Germany and Great Britain, and the name of the organization is British-German Association. I have started to make some moves in the Deutsch Baltische Gesellschaft also.

I have very strict and defined knowledge over my family's genealogical inheritance, and I feel that the aristocracy should always view its cosmopolitan attitude as a strength and not as a burden. When a person has genetic links to other cultures in Europe, so it can mean also cultural competence and fluency in different languages. I have felt myself as an anglophile from my early years in the comprehensive school. I reckon that there are lots of those kinds of cultural symbols and history which should be noticed. That is also one kind of difference compared, that the length of history is in a totally different case in Britain than Finland. I have always viewed the ideal of British Gentleman with deep reverence of which one should take an example.

My family has links to Scotland in particular, and there are many freedom fighters and inherited nobility in these family lines. One link connects our family to three families in Kinrosshire, where there are family names like Mercer, Balram, Belfrage and Murray, Douglas and Stewart. These have been viewed as members of landed gentry, even though Murray's have been promoted as Dukes of Atholl. These families are interwoven with Aldie Castle in Kinrosshire in particular. Nowadays Aldie has been lived by a doctor who has passed in recent times, and the castle is now in the possession of his ex-wife. The first known figure of Belfrage-family was The knight of Pennington and Tulliochie General-admiral Guilielm Belfrage who married Margaret Mercer and this marriage brought Aldie castle to Belfrage-family. Hans Belfrage was a member of the family who moved to Sweden.

Aldie Castle came to Mercer-family when a wealthy merchant called John Mercer got married with a member of Murray-family, which was earlier called de Moravia of Tullibardine. Murrays are Duke's of Atholl, and a junior title in the family is named after Tullibardine. The eldest son of Murray-family at Duke of Atholl is titled Marquess of Tullibardine.

Balgonie Castle is also a place where my British ancestors have been doing important chores. Balgonie is connected with the Leslie-family in special, and one ancestor of mine was Field Marshal Alexander Leslie. In this line there have also been inherited family titles called Earl of Leven. My family has also links to Earl's of Crawford, and I have a purpose to visit their family seat Balcarres in short time. I have been interested in learning about the bibliophile-Crawfords, and actually I have found books with Crawford-exlibris during my stays in Britain which I have of course purchased. It can be said although, that there has been nearly thirty Earls of Crawford, and I reckon, that even the carriers of title doesn't most probably cannot remember every Earl from hundreds of years before our time.

The family connection through Scottish Petres, who are ancestors of mine and prospered especially in Dumfries, to Baron Petre-family in England has been disputed, even though some people have said that the first names in Scottish family can be found and traced from the Baton Petre-family. The most knowable figure of Baron Petre-family has been the Home Secretary to Henry the VIII. I got ancestors through Pistolekors-family, which have been viewed as a branch of Scott of Craighall family which has prospered to a ducal rank as Duke of Bucchleuch. The first of Finnish Pistolekors was a scotsman who fought in the 30 years war, and it has been said that he saved the life of Swedish king Gustav II Adolf in the battle of Stühm. The name and shield of the family have been scrutinised because Göran Olofsson Scott-Pistolekors used a method in which he could fire with two separate hand guns in the opposite direction, so there was a cross (kors) in his way of using pistols.

Alexander Leslie's wife belonged to the Earl of Wemyss-family and was a noble countess. Many of Leslie-line's people lived in the area of Fife in Scotland. The men in the Leslie-line were mostly knights in the earlier centuries. If I would say something about the royal connections in our family lines, I would say that even William the Conqueror and Charles the Great are part of our family's inheritance. Also Plantagenets have been raised over podium, but that is a matter of interpretation. From the Belfrage line one can reach earlier Anglo-Saxon kings, Scottish (Alba) kings and even that kind of royalty, which has been canonised by Shakespeare in his plays. Malcolm II The destroyer who was the king between 1034-1040, has become a literal figure as Duncan in Shakespeares Macbeth.

The freedom fighters of Scotland are well represented in the von Becker-family tree. I have counted at least William Wallace - the "Braveheart" - and Robert the Bruce as ancestors.

Through Stewart-connection we are in genealogical connection with Winston Churchill because his grandmother was Stewart and from the same line as the ancestors of the von Becker-family.

Olli von Becker

Master of social sciences

Hämeenlinnaan juurtunut - Eversti Gustaf von Beckerin vaiheista (Hämeen Sanomiin)

Gustaf von Beckerin isä oli Gustaf von Becker, joka oli upseeri, kapteeni ja maanmittausinsinööri. Hänen ätitinsä Gustava Johanna kuului Tigerstedt-aatelissukuun. Gustaf von Becker syntyi Kangasniemellä 1811, missä sukunsa omisti lukuisia kartanoita ja tuhansia hehtaareita maata. Kartanoiden joukkoon kuului mm. Ylähovi, Hännilä, Sarvikoski ja Reinikkala. Kapteeni Gustaf von Beckerin omistukseen kuului etenkin Ylähovi. Nykyinen pieni hylätty tönö, jota kutsutaan Ylähoviksi, ei todellakaan ole von Beckerien aikainen suuri kartano.

Hän meni Henkivartiokaartin suomalaisen tarkkampujapataljoonan palvelukseen vuonna 1831. Hän yleni upseerien virkaportaassa ollen vuonna 1835 vänrikki, vuonna 1838 aliluutnantti, vuonna 1840 luutnantti, esikuntakapteeni vuonna 1845, kapteeni vuonna 1847, majuri vuonna 1850 ja everstiluutnantti vuonna 1854, jona vuonna hän sai eron virastaan.

Gustaf von Becker omisti lähellä Hämeenlinnaa sijaitsevan Suvikkaan kartanon, jota kutsuttiin myös Suvikko Gårdin nimellä. Gustaf von Becker peri puolisonsa Hilda os. Lampan kautta keskellä Helsinkiä sijaitsevan Lampan talon, Hildan isä oli tiettävästi Helsingin rikkain porvari, joka oli rakennuttanut talon omaksi kaupunkiasunnokseen. On tiedossa, että Suvikas sijaitsee Vanajan kartanon lähelle ja ei ole mikään valtava tilan päärakennus. Gustafin tyttäristä Elin Leocadie meni avioon Oskar August Sevonin kanssa ja yksi heidän lapsistaan oli Signe Sevon, joka meni avioon ennen vallankumousta Ivan Polidoroffin kanssa, joka oli upseeri ja aatelista sukua.

On Ivan Polidoroffista kerrottu, että hän istui tavallisesti keisarin pöydässä, kun tämä oli käymässä Suomenlahdella. Signe ja Ivan saivat pojan, jolle annettiin nimeksi Boris. Polidoroffit pakenivat vallankumousta ensin Suomeen ja sitten sen jälkeen Brysseliin Belgiaan ja siellä sukua asustaa vielä tänäkin päivänä. Boris Polidoroff, joka siis oli 50 prosenttisesti suomalainen sai pojan, jonka nimi on Jean Polidoroff, joka siis on neljännekseltään suomalainen. Jeanilla on kaksi tytärtä – Natacha ja Astrid, jotka vaikuttavat hyvin mondeeneilta nuorilta naisilta, he siis ovat suurin piirtein minun ikäisiäni.

Toinen Gustafin tytär, Agda, meni avioon Uspenski nimisen aatelisen upseerin kanssa. Uspenskit olivat varakkaita, ja kun Hilda-mamma meni vierailemaan Pietaria lähellä olevassa kartanossa, sai hän hämmästyä, koska kyseinen kartano oli vielä Sarvikoskeakin suurempi ja koostui 26 huoneesta. Talossa oli lasiverannat, vaunut, hevoset, ratsut, tallit ja omaa palveluskuntaa. Vieraita kävi paljon, ja talon sisustus oli vanha ja arvokas. Agdan on kerrottu olleen hyvin musikaalinen ja upseerimiehensäkin opetti tietyssä vaiheessa viulunsoittoa.

Agda ja miehensä joutuivat pakenemaan monien muiden aristokraattien tavalla vallankumousta pakoon ja he muuttivat Hildalta vapautuneeseen asuntoon Hämeenlinnassa. Gustafin tytär Hilda otti vastaansa mosterina Signen kasvatikseen, koska Oskar August Sevon oli kuollut varhaisessa vaiheessa. Nuoremman Hilda von Beckerin puoliso oli Florian Jatzkowskij, joka oli ammatiltaan lääkintäupseeri ja kollegianeuvos. Signe oli kiintynyt tätiinsä ja tämän mieheen ja kutsui heitä aina ”mammaksi ja papaksi”. Gustafilla ja hänen sisaruksillaan oli kaksi kotiopettajaa: neidit von Platen ja Gainhardt. Keisarin Parolassa vierailu vuonna 1862 alkoi, kun Gustaf von Becker ratsasti uljaana joukkojensa edessä ja tevehti keisaria miekallaan. Tytär Hilda oli muiden pikkulapsien joukossa ja huusi heleällä lapsenäänellä Där är min pappa.titta på pappaa, johon keisari vastasi katsomalla ystävällisesti lasta ja samalla nyökkäämällä. Suvikkaassa liikkui paljon susia, joiden karkoittamiseksi oli valjastettu tilan mailla asuva vanha sotamies Tammi, jonka aseistukseen kuului valosoihtu ja rautakeppi.

Everstistä kerrotaan, että hän oli hyvä pyssyseppä ja teki paljon tarvittavia korjauksia työkaluihin, ajoneuvoihin ja muuhun. Hän oli myös niin taikauskoinen, että jos raitilla tuli ensimmäiseksi nainen vastaan, oli kärryt käännettävä takaisin ja uusittava lähtö. Joskus hän oli myös ko. Tilanteessa huutanut että ”käännä akka kasvos” ja oli menty lujaa vauhtia ohi, Eversti kävi usein pelaamassa korttia Hämeenlinnassa toisten upseereiden kanssa. Everstistä kerrotaan myös, että hän kiroili usein, muttei kuitenkaan naisseurassa. Hän oli iloinen seuramies, hyvä ampuja ja sai ammunnasta nuorena palkintoja. Everstillä oli oma paja, jossa hän työskenteli aktiivisesti. Kengittipä hän myös omat hevosensa.

Hilda-tytär oli suosittu miesten keskuudessa, hän kertoi myöhemmin että yksillä kutsuilla oli ollut samaan aikaan kaksitoista sulhasta, joista kolme kosi häntä. Beckereiden seurapiireihin Hämeenlinnassa kuului etenkin juhlat. Gustafin ja Hildan suosikkeihin kuuluivat miellyttävät Standerskjöldit. Kerrotaan että kerran kutsuille tuli 93 vierasta 26 kuskin kuljettamana. Myös sukuun liittyvät Svinhufvudit vierailivat, etenkin Augusta Svinhufvud. Nordenstamin patruunasta etenkin Hilda ei pitänyt: tämä kutsui vaimoaan ”rouvani vanha peruukkitukka”. Vaimo oli menettänyt hiuksensa sairauden takia. Suvikkaan juoksupoika on sittemmin korkeaan ikään ehtineenä paljastanut, että ”kyllä minä näin kuinka sinne vinttiin eversti oli hirttäytynyt. Syitä tähän ei vielä tänäkään päivänä tunneta. Ennen kuolemaansa hän oli myynyt Suvikkaan 25000 markan hintaan.

Olli von Becker

Yhteiskuntatieteiden maisteri  

Millaisia me filosofian opiskelijat olemme

 Kun ajattelee filosofiaa ja sen opiskelijoita, voi havaita taustalla vallitsevan idealismin ja halun omistautua korkeampien kysymysten pohdintaan. Varmasti monella filosofian opiskelijalla on halu saada korkeampaa ja yleisempää tietoa ja lähestyä niin ollen pysyvämpiä totuuksia, jossa mielessä filosofian opiskelun voi liittää esimerkiksi matematiikan, fysiikan ja ehkä myös musiikkitieteen opiskeluun. Myös koska filosofia on varsin vapaata opiskeltavaa materiaa, voi varmasti joidenkin syynä sen opiskeluun olla nimenomaisesti sen vapaus ja avaruus. Filosofia on kaukana sellaisista tieteistä, joiden opiskelulla pyritään vain omakohtaiseen hyötyyn ja palkan ansaitsemiseen, millaisia aloja ovat esimerkiksi kauppatiede tai vaikkapa tuotantotalous. Filosofian arvo on paljon enemmän itsessään kuin jossain sen ulkopuolella, se on siis itseisarvoista tietoa ja tietoa etenkin pysyvimmistä totuuksista, sen opiskelua voidaan siis selittää jonkinlaisella filosofin luonteella, joka ei tietenkään koske kaikkia filosofian pariin tulleita ihmisiä ja filosofian opiskelijoita. Tiedän nykyäänkin erään tyttelin, joka tuli opiskelemaan filosofiaa, koska ei päässyt aiemmin opiskelemaan aerobiccia, ja tässä mielessä tulee muistaa esimerkiksi Pentti Linkolan mainitsema asia, jonka mukaan niin sanotuista ajattelijoistakin vain murto-osa osaa ajatella oikein ja riippumatta muiden ihmisten mielipiteistä. Naurettavimpia ovat feministisuvaitsevaisto-miehet, jotka pahoittavat mielensä jonkin mutiaisen tai naisten edustajan oikeuksien rikkomisesta. En nähnyt kampuksella yhden yhtä hyvin ruskettunutta ihmistä silloin kun siellä opiskelin. Naisia taas siellä näkyi paljon, joiden monenkin mielestä filosofiset käsityksensä sopeutuivat varsin säyseästi oman heräävän seksuaalisuutensa ja kuukausikierron käsikynkkään. Ei sellainen olento, joka on tietyssä vaiheessa kuuta apinan tasolla pysty suhtautumaan filosofiaan järkevästi saati sitten tuottamaan omalaatuista filosofiaa. Nämä tyttelit ovat sitten sellaisia, jotka etsivät totuuden ja tiedon sijasta selityksiä omalle naiseudelleen ja tutkivat tätä naiseutta, joka tämänmuotoisena elää vain näiden kampusten työläisten mielessä ja heidän konstruktioissaan. On siis selvää, että filosofia itsessään tarkoittaa lähinnä miehen luonnetta, koska filosofia vaatii kypsyyttä, oman itsensä hyväksyntää ja vähittäistä kehittymistä pienin askelin mutta varmasti. Ei naispuolisella ihmisellä ole mahdollista kehittyä filosofian kanssa, koska he menevät seksuaalisuutensa takia suunniltaan hyvin monessa eri kohdassa ja tämä voi hyvinkin aiheuttaa subjektiivisuuden ja hajautuneet ja fraktioituneet ajatukset, joissa haetaan pelkästään sopivinta miestä parittelukumppaniksi. Koska naiset elävät uusintamisen ja lisääntymisen maailmassa, on selvää, että ajattomat totuudet jäävät monelle heistä varsin vieraiksi. Nainen pystyy ehkä olemaan filosofian opiskelija tai tutkija, mutta nämä eivät todellakaan tee kaikkia varsinaisesti filosofiksi siinä mielessä miten se tulisi mieltää. Naiset tuovat oman seksuaalitaloutensa ja sen mukaisen subjektiivisuuden kaikkeen mitä he sattuvat vain tekemään. Varmaan moni sellainen nainen pystyisi järkevyyteen, joilta olisi poistettu kohtu tai leikattu munasarjat, mutta lisääntymiskykyinen ja siihen suuntautuva nainen on varsin epätavallinen olento varsinaisen filosofian piirissä. Miellän siis filosofian varsin selkeästi miesten väliseksi alaksi, ja senkin takia naisten pitäisi pysyttäytyä pois tältä alalta, olen kuullut mm. kuinka miespuolinen filosofian tutkija on kysynyt naispuoliselta opiskelijalta minkä väriset pikkuhousut hänellä on päällään, ja tämänkin epätoivottavuuden takia voi havaita direktiivini oikeuden. Nainen voi siis omaksua filosofiaa ja paapattaa tämän jälkeen sen ulos tentissä tai kokeessa, mutta ei se tarkoita sitä, että hän pystyisi mukautumaan ajattelijan luonteeseen. Naisilta puuttuu omaperäisyyttä ja luovuutta, ja sen takia he sopivatkin paremmin toistamaan, tulkitsemaan ja kommentoimaan toisten ihmisten ajatuksia. Nainen siis monessa tapauksessa elää aina silloin lukemansa sisällön kautta, jossa yhteydessä on olennaista, että tärkeillään ja nokitellaan näillä asioilla seminaareissa ja keskusteluissa. Halutaan siis briljeerata toisten ihmisten ajatuksilla ja ajattelulla. Mielestäni filosofian opiskelua tulisi lähestyä oman filosofisen maailmankatsomuksen kautta, joka jo sulkee siitä pois suurimman osan naisista. Uskollisuus tiedolle ja totuudelle vaatii sitä, että ihmisiin suhtaudutaan tasa-arvoisesti, koska epätasa-arvoinen suhtautuminen on omiaan luomaan subjektiivisuutta ja kiistelyä. Tämä malli tulee jo antiikin Kreikasta, jossa filosofit kokoontuivat veljellisesti yhteen ja kokivat olennaiseksi vain tiedon hankkimisen totuudesta sen itsensä takia ja kannalta. Filosofia vaatii siis filosofiaa ja filiaa eli veljeyttä. Veljeys taas tuo filosofian harrastamiseen sen tasa-arvoisuuden. Olen huomannut, että siihenkin aikaan kun luin yliopistossa filosofiaa, oli joillekin opiskelijoille ominaista pyrkiä vaikuttamaan sosiaalisessa ulottuvuudessa ja näyttäytymään joltain etenkin naispuolisille opiskelijoille. Näyttämisen ja vaikuttamisen halu eivät siis missään nimessä kuulu filosofiaan, koska ne edustavat sen vastakohtaa. Filosofia on, eikä näytä. Filosofialla ei taas pidä pyrkiä vaikuttamaan epäolennaisiin asioihin, kuten esimerkiksi naisten silmissä paremmalta näyttämiseen. Nämä ovat etenkin seksin ja lisääntymisen halun asioita, joita ei tulisi missään nimessä tuoda filosofian piiriin, koska filosofian ja veljeyden ilmapiiri vaatii sitä, että ihmisestä kuoletetaan halu lisääntyä ja uusintua ja kaikki siihen liittyvät toiminnan ja ajattelun motiivit. Olen jossain kirjoittanutkin siitä, että etenkin antiikin Kreikassa sellaisetkin filosofit, jotka menivät poikkeuksellisesti lisääntymään, eivät välttämättä arvostaneet mahdollisesti hyvinkin erilaista oman verensä tuotetta enemmän kuin omaa filosofista oppilastaan. Platon ja Aristoteles osoittivat perusteellista oppineen filosofin luonnetta, mutta oli onni, että vaikka Aristoteles varmasti sai paljon opettajaltaan Platonilta, otti hän oman asenteensa esimerkiksi metafysiikkaan ja politiikan teoriaan, minkä lisäksi Runousoppi ja Retoriikka esimerkiksi poikkesivat suuresti Platonin taidekäsityksestä. Filosofia vaatii siis uskollisuutta tiedolle ja totuudelle eikä esimerkiksi uskollisuutta omille seksuaalisille haluilleen, koska etenkin naisessa nuo halut vaikuttavat kaikkeen siihen, mitä nainen vain missäkin tilanteessa tekee. Esimerkkinä edellisestä on se, että kun minä kesän alussa otin yhteyttä lakitoimistoon, jossa kuvien perusteella on pelkästään naisia, ja pyysin konsultaatiota eräässä asiassa, olivat kaikkien heidän juristiensa almanakat täynnä, ja tässä jos missä tuli esiin emootiot, vaikka väitetään juristien olevan uskollisia oikeuden toteuttamiseen. Tällainenkin yleisluontoinen pyrkimys jää taka-alalle, jos nainen kokee jossain asiassa tietyllä tavalla emootioidensa takia. On siis selvää, että etenkin nuoremmilta naisilta harvoin luonnistuu omaperäinen ja itsenäinen järjenkäyttö, koska kaikki lasketaan suosittavuuden, yleisyyden ja toistettavuuden kannalta. Jos joku ihminen on jonkin asian takia epäsuosittu sosiaalisesti, on se naiselle vaikka sitten filosofinaiselle verraton syy suhtautua kielteisesti kaikkeen tällaisessa ihmisessä, jopa hänen ajatuksiinsa, vaikka ajatuksien tulisi elää täysin erilaisessa maailmasssa ja ympäristössä kuin sosiaalisen tykkäämisen ja pidettävyyden. Olen joskus maininnut, että samalla tavalla kuin ihmiset kirjoittavat facebookiin kertomuksia omasta elämästään ja sosiaalinen suosio ja tykkäämisten määrä lisää tällaisten ihmisten valheellista itsetuntoa, tarkoittaa tämä samassa mielessä sitä, jos joku kirjoittaisi joka kerta facebookiin ”Kävin kakalla”, johon lukuisat ihmiset soisivat suuria kiitoksia ja onnitteluita. Ainakin jos on "hyvä tyyppi"! Arkipäivän sosiaalinen taso elää siis sosiaalisessa mediassa etenkin, ja joillakin ihmisillä ei ole muuta tekemistä kuin seurata toisten samalla tavalla hyvinkin tavallisten ihmisten päivän kuulumisia. Sosiaalisuutta ja seksuaalista haluttavuutta ei siis tulisi korostaa filosofian tai edes sen opiskelun piirissä, koska se vie filosofiaa harhaan. Yhdyntä, sen toistuminen ja mahdollinen lisääntyminen ja kakaroiden kasvattaminen ovat nimenomaan asioita, joihin ihmiset tyytyvät silloin kun heillä ei ole parempaakaan tai arvokkaampaa tekemistä ja aktiviteettia. Siinä mielessä etenkin vanhat miehet ovat kyvyllisiä harrastamaan filosofiaa. Etenkään etiikka ei luonnistu naispuolisilta ihmisiltä, ja jos se luonnistuu, on se naiseuteen suhtautumisen etiikan pohtimista, jossa taas ei ole pienintä järjen häivääkään. Olen sitä mieltä, että monet filosofian opiskelijat suhtautuvat kielteisesti yhteiskuntajärjestelmän ja talousjärjestelmän pintapuolisimpiin ilmentymiin ja näkymiin. On selvää, että todellinen filosofia leikkaa itsestään kilpailemisen ja pätemisen. Ne jotka eivät ymmärrä filosofian itseisarvoisuutta, voivat pitää filosofiaa turhana jaaritteluna. Siinä mielessä suomalainen kulttuuri juurikin ehkä historiansa lyhyyden takia ei arvosta filosofiaa itsessään yhtä paljon kuin miten sitä arvostetaan monessa muussa osassa Eurooppaa. Suomessa korostetaan käytännöllistä ja spesifioitua taidokkuutta ja tiedokkuutta. Filosofia on varmasti monen mielestä niin yleistä, ettei Suomessa pelkästään sillä voi saada käytännössä minkäänlaisia töitä tutkijan ja opettajan virkojen lisäksi ja niissäkin tarvitaan monesti täydennyskoulutusta. Keskustelin kerran chatissa tällaisen opettajan kanssa, joka halusi jo yliopistossa esittää naisten miestä olemalla kaikissa ryhmäkuvissa mukana. Filosofiaan kuuluu myös rehellisyys, avoimuus ja kilpailun haluttomuus ja haluttomuus näyttää pelkästään joltain. Hän muistaakseni sanoi minulle, kun kysyin mitä hänelle kuuluu, että jotenkin että ”tietysti pelkästään hyvää”. Tuo kommentti voi tarkoittaa sitä, että on päästy pitkästä aikaa panemaan ja pussit ovat tyhjentyneet, joka asettaa aikamoisen vasta-aseman siihen, jos pitäisi saada ajattelulla itseisarvoista tietoa ja sen kautta tulevaa onnistumisen ja vapautuneisuuden kokemusta. Kyllä mielestäni filosofi voi sanoa kenelle hyvänsä, jos hänellä ei mene hyvin, ja onnellisuuden näytteleminen on kyllä tosiaan väärin. Saadakseen etenemään haluamiaan prosesseja ja sosiaalisia muutoksia, tulisi ihmisen olla enemmänkin tyytymätön ihmiseen ja olemiseen, tässä tapauksessa onnellisuus on todellakin onnellisuuden näyttelemistä, koska tämäkään kaveri ei pysty sanomaan toiselle miehelle kokevansa jossain kohdassa henkistä alhoa – mielialahäiriölääkkeitä syö filosofian opiskelijoista varmasti suurin osa. Ehkä tämä kaveri on tyytyväinen siihen, että on saanut filosofian opiskeluaan tuotua käytäntöön saamalla opettajan viran, koska filosofia on nimenomaan sellainen ala taideaineiden lisäksi joka on omiaan aiheuttamaan myöhemmin entiselle filosofian opiskelijalle tuskaa ja turhautumista vähäisistä rahavirroista, jos tämä ei ole keksinyt jotain tukevaa alaa ja osannut siten hyödyntää omaa osaamistaan ja tietotaitoa laajemmin. Tämä tuo filosofille turhautumisen ja vastenmielisyyden rahaa kohtaan. Tämä tuo myös vastenmielisyyden kilpailua ja pätemistä kohtaan, missä mielessä on tehty ristiriitaiseksi sekin millainen härdelli ja rätinki pitää tehdä esimerkiksi sitä varten, jos haluaisi tehdä filosofiasta väitöskirjan. Tiedän sen, että niinkin alhainen tunne kuin kateus elää monissa tutkijoissa minua kohtaan pelkästään oman sukunimeni takia. Niin, ei kai meitä muita von-etuliitteisiä filosofeja ole Suomessa ollut itseni ja Georg Henrik von Wrightin lisäksi. Myöhemmin mainittu on tietysti varsin vähäpätöinen tyyppi. Aion hakeutua töihin myös lukioon filosofian, elämänkatsomustiedon, psykologian ja historian opettajaksi. Filosofiaan liittyy siis tasa-arvo ja halu pohtia asioita pitkään ja syvällisesti. Siinä mielessä jotkut filosofian opiskelijat hairahtuvat sosialismiin, koska se elättää heitä asioiden pohtimisen yhteydessä, jossa yhteydessä he eivät tunnista sitä, miten sosialismi on suunnattu nimenomaan syvällisempiä pohtijoita vastaan. He siis sahaavat nautinnon ja pienen rahan halussaan omaa oksaansa, jolla istuvat. Mielestäni filosofiassa ja sen opiskelussa tulee olla vapaus perimmäisimpänä periaatteena. Kuitenkin on selvää, että filosofiaa on vaikeaa sovittaa jonkinlaiseen tulosvastuullisuuteen, koska filosofia jos mikä on suunnattu rahaa ja sen ansaitsemisen halua vastaan. On siis siinä mielessä sanottava, että filosofian opiskelija voi olla tyytyväinen siihen, jos hän tulee turvatusta taustasta, koska se tarjoaa filosofian opiskelijalle vapaamman mahdollisuuden harjoittaa alaansa. Onhan se varmaan niin, että Yrjö Henrikkikin sai opiskeltua ja harrastettua filosofiaa etenkin sen takia, koska vanhempansa sattuivat olemaan ylempää keskiluokkaa, joilta jäi varmasti aika paljon perittävää. Tunnen ikäluokastani muutamia filosofian opiskelijoita ja entisiä filosofian opiskelijoita, joita voi pitää jonkinlaisina ajattelijoina. Mutta toisten filosofialla pätijät ovat täysin tämän ryhmän ulkopuolella. Olisi siis hyvä, jos ihminen pyrkisi itse käsitteellistämään ilmiöitä ja näkemään asiat omalla tavallaa, eikä ainakaan omaksua näitä tapoja toisilta filosofeilta. Mielestäni toisten kehittämien käsitteiden kääntely ja analysointi ei ole mitään todellista filosofiaa vaan se on näpertelyä ja toisten kunnialla pätemistä. Siinä mielessä filosofiankin pitää löytää merkitystä politiikasta ja asioiden käytännöllisestä toteuttamisesta yhteiskunnassa. Filosofia tulisi siis saattaa yhteyteen politiikan kanssa. Filosofia ei voi pyöritellä ismejä, vaan pohdinnan pitää alkaa syvältä, jossa mielessä on ristiriitaista, että parlamenttimme jäsenistä ehkä vain 20-30 edustajalla on nettisivu, joka sisältää edes vähän omakohtaista pohdintaa poliittisen ajattelun perustasta. Suurimmalla osalla niistä, joilla on yleensäkään omat nettisivut, on sivuillaan vain yksinkertaisia ismejä, teemoja ja aiheita, joista filosofia on kaukana. Lisäksi saattaa olla usean kuukauden välein paikallislehdissä julkaistuja kolumneja tai mielipidekirjoituksia, joissa lausutaan teemoja sen sijasta, että yritettäisiin filosofian ajattelemisen avulla perustelemaan omia mielipiteitään ja ajatuksiaan politiikan piiriin kuuluvista asioista. Ajatukset pitää siis voida perustella, ja vaikka ei uskoisi, olen lukenut myös Maon esseitä ristiriidasta ja käytännöstä, joissa hän mainitsee mm. että filosofiset teoriatkin on todennettava käytännöllä, joka siis tarkoittaa jonkinlaista toimivuutta myös pragmatistien mielessä. Mielestäni, ja aion kirjoittaa aiheesta myös väitöskirjani, ajattelussa tulee olla yhteiskunnallista ja käytännöllistä päteväisyyttä. Teoreettinen filosofia ja filosofian historia ovat todellakin vain älyjumppaa, samalla kun käytännöllisellä filosofialla voidaan pyrkiä antamaan ohjeita ja arvoja sille, millaiset asiat ansaitsevat kunnioitusta ja huomiota siinä, kun ihmiset järjestäytyvät yhteisöksi tai yhteiskunnaksi. Siinä mielessä käytännöllinen filosofia siis tarkoittaa monesssa mielessä sitä, miten ihmisten tulisi suhtautua toisiinsa ja tämän yhteyden parantamiseen, ja miten kollektiivisella toiminnalla ja etenkin luovalla osallistumisella voitaisiin pyrkiä tämän yhteiselon edellytyksien kohentamiseen ja parantamiseen. Luova osallistuminen eroaa tavallisesta poliittisesta osallistumisesta etenkin yhteydenpitovälineiden ja sen solumaisen luonteen kautta. Samalla kun esimerkiksi konsumerismin vastaista viestiä voidaan luovan osallistumisen keinoin välittää vaikka minkälaisiin raamattupiireihin, tarkoittaa tavallinen osallistuminen materiaalisesti lähellä olevia voimavaroja ja niiden yhteistoimintaa esimerkiksi vaikka kerrostalossa asuvien pihatalkoiden muodossa. Luova osallistuminen ei siis tunne rajoja, samalla kun tavanomainen osallistuminen havaitsee kaiken vain jo luotujen yhteisöjen ja niiden jäsenyyden kautta. On selvää, että filosofian opiskeleminen, etenkin koska monet meistä olemme todella kielitaitoisia, luo mahdollisuuden sille, että luova osallistuminen onnistuu. On tärkeää että aatteita katsotaan myös välimatkan päästä etenkin niiden toteutuksen muodossa, koska jumiutuminen Perä-Pohjolan Keskustan puoluevaltuuston kokouksen tai Pohjanmaan kunnan Raamattupiirin hurskauden kokemukseen on omiaan viemään haluja kauemmalle katsomiseen. Filosofian opiskelijat ovat siis usein kansainvälisiä, osallistuvia ja arvoja aatteita uudistavia nuoriakin ihmisiä. Heille on ominaista idealismi ja innostuminen ajattelusta. Kuitenkin koko filosofian opiskelu tulisi uudistaa siinä mielessä, että vaikka esimerkiksi alkuun filosofia historiaa tulisi ehdottomasti lukea, tulisi filosofian opiskelussa kuitenkin voida kehittää omaa filosofista maailmankatsomusta ja käsitteitä. Joku voisi kysyä minulta, eikö filosofiaa voida tehdä monella tavalla, johon vastaan, että ei. On vain oikeaa ja parempaa filosofiaa ja sen vastapainona huonompaa ja vaillinaisempaa filosofiaa. Sosiaalisen ”vaikuttamisen” tason erottaminen filosofian opiskelusta saati sen harrastamisesta on erittäin tärkeä asia ja kysymys. Siinä mielessä filosofian vaatiman ja sen tuoman henkisen kasvun ideaali vaatii etenkin yksin olemista, joka ei monilta nuorilta tytteleiltä kovinkaan usein luonnistu. Jos ideaalina on vain nussiminen ja poikaystävälle mätkättäminen muille tytteleille juoruamisen lisäksi, ei tällaista ihmistä voida pitää vakavasti otettavana filosofina, vaikka sitten olisi filosofian professori huonojen standardien takia tai jotain. Naistutkimus on huuhaatiedettä. Ei minun monipuolinen voimanpesänä toiminut mummonikaan tarvinnut sitä, eikä ole tarvinnut äitinikään, jonka olen mieltänyt aina isääni ssuuremmaksi paternaaliseksi auktoriteetiksi etenkin sen takia, koska hän on aina näistä kahdesta kantanut suurempaa vastuuta esimerkiksi oman kehittymiseni seuraamisen kannalta. Naistiede on huuhaatiede, joka on keksitty kaupungissa elävien miehiin nähden alemmuudentuntoa ja kateutta kokevien naisten huumauttimeksi ja oopiumin korvikkeeksi. Filosofian opiskelijan pitää siis pyrkiä etenkin ajattelijan luonteen tavoittamiseen, joka tarkoittaa hyvin suuren osan muuta elämää kuolettamista. Näin pitää tehdä, jos ei halua olla epäfilosofi. Siinä mielessä naisten ja heitä hamuavien tavanomaisten miesten tulo filosofiaan on aiheuttanut sen triviaalistamisen ja sekundarisoinnin – aiheen joka pitäisi olla itsestään tärkeää ovat vähämukaistaneet nämä epäfilosofit, jotka sopisivat paremmin opiskelemaan sitä aerobiccia, kuten tämä kana, mutta voi voi – eipä taida ovi avautua sinnekään. Ne filosofian tutkijat, jotka vakavalla naamalla vaativat yliopistoihin enemmän naispuolisia filosofian opiskelijoita, eivät halua muuta kuin sen, että saisivat näitä uutteria puurtajoita tulkitsemaan omia jo valmiiksi pureskeltuja ajatuksiaan, ja on toki hyvinkin mahdollista, että nämä saattavat kysyä joiltain näiden pikkuhousujen väriä. Filosofian opiskelijat ovat monasti inhimillisiä tyyppejä, joista kaikki eivät loistaisi aivan kaikissa työhaastatteluissa, joissa monesti haetaan uraohjuksia, jotka osaavat kehua itseään ja kilpailemaan kuin koirat toisten samanlaisten kanssa hyvistä ja oikeuksista. On kirjoitettava myös se, että itselleni ehkä myös filosofian opiskelemisen on tuonut taustastani johtuva vastenmielisyys rahaa kohtaan. Kyllä se filosofialle omistautuminen vaatii jonkinlaista henkistä arroganssia, samalla kun esimerkiksi rahaa tahkoavien lääkäreiden katsotaan vain edistävän kansanterveyttä ja toimivan alrtruistisesti toisten hyvän eteen. Filosofiassa ei tulisi olla reaktiivisuutta eikä relatiivisuutta sen takia, koska filosofiaan ei liity kiistely. Tietyt asiat ja arvot ovat itsessään hyviä ja hyödyllisiä ja toiset asiat taas vähemmän hyviä ja vähemmän hyödyllisiä. Filosofia ei siis vastaa mihinkään reaktiivisessa mielessä, eikä suhteellistaminen kuulu filosofiaa. Se ei ole mikään peli tai leikki.

Janne Piilonen (1988-2025) In memoriam

Runo

 Muna-Liisa

Muna-Liisaan

ei munaa piisaa

riisuuko itsensä

piisooko pitsinsä

Jos haluaa olla

nainen vain

kuitenkin

muna roikkuu tai

näitä kummajaisia

on nähty

seuraan jotkut

rytkähtäny

selkäkarvat nousee

näiden kanssa pystyyn

internationaali saa

vain nyrkin rystyn

Muna-Liisoja on

nykyisin paljon

luovat oman minuutensa varjon

Pariisin Louvressa, katsellen

Muna-Liisaa

ei saa siitä uutta riitaa.