Valtakratiasta

Valtakratia tarkoittaa valtaa, jonka ihmiset antavat vallalle, se on siis valtaa toisessa potenssissa. Valtakratia siis hyödyttää etenkin niitä, jotka pitävät hallussaan sellaista ainetta, jonka tavalliset ihmiset tulkitsevat vallaksi. Valtakratia saa siis voimansa etenkin siitä, kun ihmiset tunnustavat jonkin erillisen yksilön valta-aseman, ja tällainen ihminen, jonka valta tunnustetaan saa siis käyttää tuota tunnustusta oman asemansa tukena, koska aktiivisin narsisti varmasti alkaa kuvittelemaan, että tuo aine, jota kutsutaan vallaksi perustelee itse itsensä ja se ei siis voi millään tavalla erota ihmisestä, koska se heidän mielestään kuuluu suoranaisesti joillekin tietyille yksilöille. Valtakratia tarkoittaa siis ensi sijaisesti sellaista valtaa, johon liittyy raha, esimerkiksi Donald Trump on Yhdysvalloissa saavuttanut asemaansa etenkin rahan avulla. Ja vaikka joku voisi ajatella, että Trump olisi kasannut omaisuutensa yksin, on kuitenkin niin että hänen isänsä oli multimiljonääri, jonka omaisuus voitiin laskea sadoissa miljoonissa dollareissa, joka oli siihen aikaan nykyiseltä arvoltaan isompi raha. Valtakratia tukee etenkin korruptiota ja hyvävelijärjestelmiä, joissa olennainen asia ja esimerkiksi tiedon määrittelevä asia on valta ja siihen tavallisesti yhteiskunnasta tulevat käytännöt vallan saamiseksi. Valtakratia hyödyntää etenkin ei-demokraattisia tahoja, joista muotoutuu sellainen porukka, jotka yrittävät tavoitella vallan symbolien kautta valtaa. Trump on selvinnyt syytteistään lähinnä rahan ja asemansa takia, sillä niinhän se on: Laki on sama kaikille – jkunhan on rahaa. Saksalainen tunnistaa etenkin vallan ja porvarillisuuden, siinä mielessä Saksassa ei ole kuin Britanniaa ihailevissa aatelispiireissä oikeanlaista eksentrisyyttä, koska Saksassa on mukauduttava vallan valtaan, massaan ja porvarillisiin käytänteisiin. Tiedän minä yhden yli viisikymmenvuotiaan miehen, joka lähti Keski-Eurooppaan au pairiksi. Hän ei varmaankaan ajatellut porvarillisuuden vaatimuksia. Vallan muoto, jossa vallan ihaileminen on tärkeintä johtaa siihen yhteiskuntaan, missä tilanteessa Suomikin tällä hetkellä on. Nuoret ja lapset ihannoivat valmiiksia aikuisten oikeuksia ja vapauksia ja haluavat olla etenkin julkkiksia ilman minkäänlaista lisämäärettä. Mitä sitten valllalla tavallisesti ymmärretään, se on etenkin vaikuttamisen oikeutta. Tässä mielessä tulisi varoa vaikutteellistumista, koska se voi kulttuuri-ilmapiiristä johtuen johtaa samanlaiseen vallan ihannointiin kuin miten se tapahtuu valtakratiaan perustuvassa yhteiskunnissa. Valtaa tavoittelevat ihmiset siis pyrkivät etenkin ottamaan opportunistisen hyödyn asioista ja ihmisistä (äänestäjistä vaaleissa. Monesti halulla ”vaikuttaa” on tarkoitus peittää sellaisia asioita, joiden kautta ihmiset voisivat havaita tällaisen ihmisen täydeksi mitättömyydeksi. Valtakratia toteutuu monesti myös aivan tavanomaisissa demokratioissa, mutta etenkin sellaissa uudisraivaajakulttuureissa, joissa vallanhimoa ilman substanssia nimitetään hyväksi itsetunnoksi ja tällaisen Pölhö-Kustaam ympärille kokoonnutaan. Valtakratiassa valta perustelee itsensä vallalla. Mutta mitä valta on. Sitä on varmaan nykyään monia laatuja, joista jokainen varmasti pyrkii pitämään itseään toisia parempana ja nujakoivat keskenään. Siinä mielessä olisi onnellista elää sellaisessa perheessä ja suvussa, jossa ainakin suurimmalla osalla olisi akateemiset tutkinnot ja halu keskustella asioista. Minä olen putkahtanut sukuun, joka on suurimmalta määrin äitini puolelta proletariaattia. Kuitenkin äitini suvussa toteuteaan samanlaisia arvostuksia ja arvoja. Ne ovat vain substanssin mukana huonontuneet. Proletariaatillahan pitää tosiaan olla prolen arvot. Isäni mukaan minusta olisi pitänyt tulla hänen kaltaisensa, mitä toivoi varmasti myös äitini. He haluavat yhdenmukaistaa ja vahtia sitä, että iänikuisista perhemalleista pidetään kiinni muodon vuoksi. Voin kiittää näitä kahta epäsosiaalista ja puhumatonta ihmistä siitä, millainen minusta on tullut: KIITOS. Tänä päivänä minua kadehditaan ja vihataan suvun piirissä, ja jos joku ottaa oikeuden omiin käsiinsä minun nähden, alkavat sukulaiset kuvata kännyköillään tilannetta: ”KYLLÄ SE JOLLAIN TAVALLA ALENNETAAN!. (Tästä vielä myöhemmin lisää)

Puritanisti-isoäidistäni

Olen muutamana edellisenä vuonna ollut etenkin puhelimitse yhteydessä isäni äitiin. Minä en nykyään tiedä miksi, varmaan voi olla niin, että haluan ärsyttää hänen pikkuporvarisuutta kysymällä esimerkiksi pieremisestä ja kakalla käymisestä. Älymystön tehtäväksi on aina tullut myös provokaatioiden suorittaminen vanhempia ja nimellistä valtaa hallussaan pitäviä virkamiehiä vastaan.  Hän edustaa minulle monta sellaista asiaa, jotka minä koen merkityksettömäksi teeskentelyksi ja valheellisuudeksi. Hän on työskennellyt työuransa aikana lastenhoitajana, vammaisten koulun avustajana ja ilmeisesti myös joskus jossain kultasepänliikkeessä ”kahvinkeittäjänä”: Hän puhuu monimerkityksistä kieltä, jota voidaan kuvata termillä syvän Savon murre. Minusta se kuulostaa monesti ärsyttävältä, koska Savon murteessaan kielenkäyttö ei ole täsmällistä ja tarkkaa. Mielestäni hän on sopinut hyvin pienten lasten ja kehitysvammaisten lasten ja nuorten pariin, koska hänellä on voimakas taipumus manipuloida ja ohjailla ihmisiä. Joku on kirjoittanut, että naiset tulevat toimeen lasten kansssa, koska he itse ovat kuin suuria lapsia. En ota kantaa liittyykö käsiteltävä ihminen tähän väitteeseen. Mummoni on hyvin hurskas ja uskovainen ja tunteellinen maaseudun ihminen vaikka on asunut kaupungissa yli neljäkymmentä vuotta. Liikutuksesta vavahtelevalla äänellä hän kertoo tapahtumia, joista on saanut iloa ja myötätuntoa – jopa nin paljon että näistä tilanteista pitää aina kertoa minulle. ”Leipuri toi pitkon (kertoi kerran, että olivat akkojen kanssa pihalla kiekuneet miten rumaa on jos on tatuointeja kädet täynnä, ja mummo oli huomannut leipurilla olevan sellaiset joita itse kauhistele: kuitenkin kun leipuri toi pitkon ja vieläpä ilmaiseksi, ilahtui mummo niin paljon tällaisesta yksittäisestä kokemuksesta, että periaatteet varisivat maahan), huoltomies kävi laittamassa television johdon seinään, pappi tuli istumaan viereen kirkossa. Jne.” Mummolla on pinttyneimmät mielipiteet, joiden kautta hän usein vaikuttaa vastakohdalta esimerkiksi itseeni nähden. Herkkähipiäinen ja itkeskelevä ihminen hän on. Väittää olevansa niin empaattinen”ku minä koen muijjen ihmisten tuskat niin voemakkaasti”. Kerran kun vuosia sitten olin hänen vierashuoneessan ja makasin pedissä tietokone rinnan päällä, tuli hän anelemaan, että laittaisin tietokoneen pois. Pian hän vähitellen alkoi parkumaan ja hetken päästä hän vollotti niin kuin hän monesti tekee. Hän kuvittelee olevansa herkkä, mutta saman aikaisesti hän haluaa kontrolloida ja manipuloida toisia ihmisiä: esimerkiksi hän on sanonut, että haluaisin että työ olisitte vielä ”pieniä”, ts. hän hakee vallantunnetta, jolloin hän pystyi manipuloinnillaan joskus minuakin ohjailemaan. Esimerkiksi kun kysyin hänen talossaan asuneesta kapellimestarista, sanoi hän että oli nähnyt tämän Niiralan kulman mainostakissa, ts. isäni työpaikan takissa. Tällä oli tarkoitus lopettaa kyselyni manipulaation kautta. Lisäksi kun suunnittelin Intiaan joogareilillle tunnetun suomalaisen uskon sankarin opetukseen, sanoi hän lukeneensa että kyseisellä Taavi Kassilalla olisi aivosyöpä. Googletin ja sain selville, ettei missään sellaista mainittu – tässäkin siis mummo halusi vaan lopettaa kiinnostukseni aiheeseen. Kerran mummo sai selville, että samassa talossa jollain oli pudonnut wc-raikastin pönttöön ja hysteerisen turvallisuushakuisena ihmisenä mummo otti oman raikastimensa pois pöntöstä, ja soitti vielä siskolleen, joka mummon vaikutuksesta sanoi ettei sitä meilläkään enää ole. No, paska saattaa haista enemmän. Mummon tiede ja ajattelu ovat etenkin kokemustiedettä, jossa hän perustaa havaintonsa etenkin yksinkertaisiin havaintoihin ja niiden yleistämiseen kaikkien kohdalle. Hän haluaa asettaa normatiivisia periaatteitaan kuin Mooses. Ja kaikki ihmiset, jotka hän kokee vaikutuksensa alla oleviksi, saavat kuulla hänen alkeellista uskovaismoraaliaan. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi jne.” On sanonut lukemattomia kertoja minulle ”miten hyvät vanhemmat sinulla on”, joka on vituttanut minua suuresti. Kertoi miten syö kanankoiven: kuoret, lihat, jänteet. Hyvvee ruokoo/hyviä lihoja/ruokaa ei sua haaskata. Imeksii koivesta vielä jänteet ja luutkin. Jaiksss. Olen aina pitänyt mummoa varsin rahvaanomaisena hahmona, hän liikkuu vanhoissa vaatteissa, ei tee turhia ostoksia ja ostaa ruokakaupassa aina halvimpia tuotteita. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, vaikka hän on ukin perineenä varsin varakas. Hän ei tavallisesti etenkään talviaikaan käy missään kuin joskus vanhempieni kutsumana Siilinjärven puolella. Kesällä hän haluaa viettää aikaansa sukunsa maille rakennetulla kesäasunnollaan. Toisin sanoen: hän ei ole poistunut kaupungista yli 60 kilometrin etäisyydelle. On kuitenkin sanottava, että hän on haka käytännöllisissä asioissa, vaikka nyt jo korkea ikä on vähentänyt vauhtia. Kun ollaan oltu kirkossa suvun rippijuhlia jne varten. On mummo innokkaana ja nuorekkaana rientänyt ehtoollisele ja yritti houkoutella meitä neljää serkkua sinne myös. Jonakin kesänä mummo oli ehdottanut serkuilleni, että lähdetään suviseuroihin. Onneksi serkkuni tekivät oikein ja sanoivat ei ts. kieltäytyivät. Esimerkkejä mummon pakkomielteistä: taksilla ei saa ajaa, kaupasta vain halvinta, kahvilla tai syömässä ulkona ei käydä, poliisille ei kannata valehdella, lomamatkat ja matkustaminen ovat turhaa. Minä kun sanoin että olin monta päivää väsynyt Köpiksen matkan jälkeen, niin hän kivahti ”Miks lähit!” Ikäänkuin hän olisi luullut että minä olisin hänelle kertonut jonkun ulkomaan matkani olleen turhaa ja ikäänkuin hän olisi voinut moraalisena matriarkkana vaatia minulta syvästi tärkeäksi kokemani elämäni keskeisimmän asian turhaksi tunnustamista. Koen että muistutan isovanhemmistani vähiten isäni äitiä ts. tämän kirjoituksen sisällön kohdetta. Hänhän oli ensimmäisen kirjani yhteydessä ehdottamassa tiettyjen kohtien sensuroimista, aivan kuin olisin joku Hannu Salama 1960-luvulla. Mutta syvässä ja vakaassa uskossa olevat ts. joilla ei ole parempaa tekemistä kuin yrittää kokea itsensä paremmaksi kollektiivina toisiin ihmisiin nähden. Esimerkiksi minä luotan enemmän yksilöetiikkaan kuin kirkkojen jatkuvaan kilpailuun uusista oppilapsista. Kuitenkin olen saanut paljon etenkin kristitystä etiikasta. Olen saanut lopultakin työnimen väikkärille ja se kuuluu ”Ajattelun periaatteet: tutkielma soveltavasta filosofiasta.” Mummo ei todellakaan ymmärrä kaunokirjallisuutta ja lukee sitä kuin Jumalan sanaa. Hän ei ymmärrä ironiaa, ja kun kirjoitin Halla-ahon persujen puheenjohtajaksi tulon jälkeen johonkin lehteen kirjoituksen, jossa vaadin muuttuneen tilanteen takia äänestää persuja, ei sen seuraava lukija tehnyt muuta kuin vastasi ironialla, koska ei ymmärtänyt yleensäkään että minunkin kirjoitukseni oli ironiaa. Kuitenkin kun mummoni luki vastineen, ilmoitti hän innostuneena, että nyt minua kehutaan lehdessä! Ennakkoluuloinen ihminen hän on ja haluaa rajoittaa omaa elinpiiriään nimen omaan omilla ennakkoluuloillaan, ja jos häntä kyseenalaistaa, sanoo hän useimmiten ”Minä en keskustele aiheesta enempää”. Tietää ettei pidä ”niistä vihreistä ja mustista mollukoista” (oliiveista), valkosipulista, fetasta, mozzarellasta, paprikasta, suuremmista mausteista jne jne vakka ei ole kaikkia edes koskaan tullut maininneeksi. Viinaa hän ei ole ilmeisesti juonut koskaan, vaikka on sanonut, että on joskus kymmeniä vuosia sitten maistanut kaljaa ”mutta purskautin sen heti poes”. Herkkähipiäinen ja sen takia rajoittaa myös elinpiiriään, ei voi lukea lehdestä Ukrainan sodasta kertovia uutisia ja laittaa television kiinni, kun alkaa tulla uutisista siitä aiheesta. Herkkämielinen hän on myös muiden ohjelmien suhteen ja kertonut katsovansa lastenohjelmien pientäkään mielipahaa aiheuttavien muiden ohjelmien sijaan. Jääräpäinen mummo on ja haluaa aina olla eniten oikeassa, vaikka tällaisessa tilanteessa mummolla toimii etenkin alemman tason tarpeet tunteiden muodossa. Hänen moraalinsakin on siis tunteikasta moraalin tavoittelua ilman sen soveltamista, eli normatiivisten väitteiden muistuttelua. 

Kysymys ja ehdotus

 Olenko minä muuten koskaan kertonut teille nimeäni? Minä en tiedä teitä ja sen pitäisi mahdollistaa se, etteivät muut myöskään tunne minua. Minun kohtaloani ei päätetä K-kaupan kassalla.

Hervannassa elää suomalaisittain uusi ilmapiiri (Hervannan Sanomiin)

En itse asu Hervannassa. Kuitenkin olen monesti käynyt Hervannassa kauppa- ja kapakkareissuilla. Hervanta on väkiluvultaan suurempi kuin oma lapsuudenaikainen kotikuntani Siilinjärvi Pohjois-Savossa. Myös maahanmuuttajien spektri Hervannassa on laajempaa kuin missään muualla Suomessa, saati Pohjois-Savossa. Kuitenkin olen alun ennakkoluulojen jälkeen huomannut Hervannassa paljon hyvää. Varmasti myös huonoa on, mitä varmasti on miltei missä hyvänsä paikassa. Olen pannut merkille, että Hervannassa monet nuoretkin asiakaspalvelutöissä olevat ovat hyvin kohteliaita ja asiallisia. Lisäksi maahanmuuttajien asennoitumisesta monesti näkee jaetun sympatian ja kohteliaan asennoitumisen aiheen. Muistan, kun olin kerran mukana mm. Suomen Sisun tapahtumassa Helsingissä, missä yksi nuori persu sanoi asuvansa Hervannassa, ja vaikka olin alaikäinen, herätti tuo asuinalueen nimi minussa negatiivisia vaikutelmia. Hervannassa ei ole väliä mistä ihminen tulee tai miltä hän näyttää. Vaikka ihminen vähän haisisi tai olisi vähän nukkavieruisen näköinen, ei ilmapiirissä havaitse minkäänlaista pikkuporvarillista tuomitsemista. Olen Lukonmäessä asuvana jakanut suurempien ruokaostoksien tekemisen Turtolaan ja Hervantaan. On sanottava, että Turtolassa näkee paljon enemmän koppavamman oloista porukkaa kuin Hervannassa ja siellä useimmat nähtävät ihmiset ovat keski-ikäisiä tai vanhempia vanhuksia. Siinä mielessä olen havainnut Hervannassa eräänlaisen freesin nuoruuden ilmestyksen, koska varmasti kaupunginosassa on suurimmalta osin alle keski-ikäisiä ihmisiä ja asukkaita. Koen kuitenkin toistaiseksi oloni täysin hyväksi muualla, enkä aio Hervantaan muuttaa. Kuitenkin on sanottava näistä lyhyistä visiiteistä tulleen aika lailla myönteisen olon. Hervannassa on yhteen hiileen vetämisen tunnetta todella paljon. Vaikka koen itseni sinivihreäksi, eli Kokoomuksen ja Vihreiden väliseksi ajattelijaksi, on Hervanta saanut minut ajattelemaan maahanmuuttajista ja marginaaliin jäävistä ihmisistä paljon entistä myönteisemmällä tavalla. Hervannassa monen maahanmuuttajankin silmissä voi nähdä ihmisyyden tunnistamiseen pyrkivää herkkyyttä ja oman minänsä erillisenä tunnistamisen pyrkimystä. Hervannassa siis annetaan ihmisten olla omia itsejään enemmän kuin monessa muussa paikassa ja tuo olemisen antaminen toteutuu myös varmasti paremmin kuin monissa muissa paikoissa. Siinä mielessä politiikalla ei tulisi vain ajaaa ihmisiä etäämmäksi toisistaan, vaan tunnistaa se, että Hervannan kaltaisissa paikoissa tunnistetaan se, että kaiken pohjalla on lopuksi aika samanlainen ihmisyys, joka toteutuu etenkin kaikkien samanlaisten vapauksien ja oikeuksien pohjalta. Meidän on muistettava toisiamme arvostellessa Eino Leinon sanoja: ”Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.” Kiitos sinulle Hervanta – olet saanut minut ajattelemaan eri tavalla useammasta kuin monesta asiasta!

Olli von Becker

Kirjoittaja on filosofi ja Yhteiskuntatieteiden maisteri

Viinan kauhistuksen kaunistamista

Olen juuri luopunut jatkuvaluonteisesta ja rankasta ryyppäämisestä. Olen tullut vuoden alussa vegaaniksi, koska päätin asian niin. Nytkin olen päättänyt, että juon vain silloin kun siihen on aikaa/aihetta. Olen huomannut, että viinanjuonti tuottaa varsinaista itsekästä anarkiaa, johon liittyy olennaisena osana kyltymättömyys ja välinpitämättömyys. Se on itsekästä sen takia, koska jatkuvasti ryypätessä tärkeäksi tulee vain se mistä saa uuden lastinsa, ja riittääkö se. Anarkiaa se on monessa mielessä sen takia, koska monet tärkeämmät asiat jäävät vähempiarvoisemmalle sijalle, kun viina maistuu pitkään. Kyltymättömyys tässä tarkoittaa sitä, ettei mikään tunnu riittävältä ja juoma-annoksia täytyy vain vähitellen lisätä ja juomista nopeauttaa. Monesti voidaan sanoa, että kyltymättömyys voi vaarallisten aineiden yhteydessä johtaa yksilöä jopa kuolemaan, kun aivot tai sisäelimet pettävät. Siinä mielessä voin pitää varjelevana sitä, että minulla on ilmeisesti äitini suvun kautta aika suuri mahdollisuus sietää alkoholia. Monen elämä olisi jo päättynyt aiemmin tällä läträyksellä. Kuten alussa kirjoitin, minulla ei ole tosiaankaan aikomusta ruveta absolutistiksi, koska en koe itseäni niin heikoksi ja viinaa niin pelottavaksi asiaksi kuin jollain Erkki Metsola-honkkelilla. Olen aina vastustanut jonkinlaisia valta-arvoja, joiden omaksumiseen ihmiset pakotetaan käytännöillä, ja sen takia viinanjuonti on tukenut porvarillisten arvojen piiristä poisjääntiä. Kuitenkin mielestäni minun mieleni on sen verran originaali, etten usko tarvitsevani itsetuhoista ryyppäämistä siihen, että pystyn olemaan luova ja ajattelemaan ja kirjoittamaan. Välinpitämättömyys liittyy muihin mainittuihin käsitteisiin ja se on niistä ehkä tärkein myös itseenpäin suunnattuna. Välinpitämätön ihminen ei ajattele mitään sellaista mikä on todella merkityksellistä ihmiselle ja ihmisessä. Minulle liiallinen juominen on siis aiemmin ollut etenkin itsetuhoista juomista, joka tarkoittaa sitä kun ihminen pyrkii pakenemaan maailmaa ja muita ihmisiä viinan avulla. Olen tänään käynyt lenkillä, syönyt terveellistä ja täyttävää ruokaa, puhdistanut kissan hiekkalaatikon, vienyt kissan kakkapussin ja roskapussit roskikseen ja käynyt kaksi kertaa kaupassa. Lisäksi olen sopinut injektioajan, ottanut selvää ostettavasta koirasta, suunnitellut tutkimussuunnitelmaa, lukenut ja katsonut etenkin dokumentteja koneelta. Säännöllinen kirjoittaminen tulisi taas aloittaa suhteellisen pitkän tauonn jälkeen. Tämä on siinä mielessä hyvä avaus. Minulla on auki pari hakua väitöskirjan tekemiseen, Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalle, Harjoittelupaikasta New Yorkin pääkonsulaatissa. Lisäksi odottelen tietoa Aalto yliopiston käsikirjoittajalinjan ennakkotehtävien arvioinnista. Lisäksi olen yhteishaussa hakenut perustutkinto-opiskelijaksi kääntäjälinjalle, jonka valintakoe on noin kuukauden sisällä. Olen tänään lisäksi siivonnut ja huolehtinut kotiympäristöstä. Saan pian Chagallin etsauksen. Tilasin kirjallisuutta Skotlannin aatelista, yhdeksän saman sarjan kirjaa. Juomisen vähentäminen siis takaa myös sen, että elämäntavalla on mahdollista tulla tasapainoisemmaksi ja harmonisemmaksi. Olen siis pahoinpidellyt itseäni viinalla yli viisitoista vuotta. Toinen asia ovat lääkkeet. Olen syönyt suuria annoksia etenkin uni- ja rauhoittavia lääkkeitä, joskus varmaankin yliannostus on ollut lähelllä. Viinan juonnin vähentäminen ja lääkkeiden ylisyönnin lopettaminen siis mahdollistaa sen, että aikaa ei mene sammuneena, kohmelossa, kännissä tai lääkekoomassa maatessa. Ajatustoimintani on taas monen päivän jälkeen entisellään, vaikka joku voisi varmaann pitää tällaisen asian rasittavana, jos miehen pitää kirjoittaa koko ajan ajatuksiaan ylös. Olen kuitenkin ollut tällainen jo lukioiältä alkaen. Tasapainoisempi elämä tarkoittaa säännöllistä ulkoilua, säännöllistä ruokailua, sekä fyysistä että henkistä työntekoa ja vaivannäköä. Lisäksi unen määrä ja laatu on tärkeää. Lähitalossa pitäisi olla asukasyhdistyksen oma kuntosali, jonka käyn tuossa joku päivä tsekkaamassa. Aion jatkossa ulkoilla ainakin kaksi kertaa päivässä ja niiden tulee olla saman reitin muutaman kilometrin matkoja. Koen etabloituneeni jollain tavalla filosofi- ja kulttuurimaailmassa, ja uusia ystäviä ja tuttavia on kertynyt aina lisää vähitellen. Kirjoitan seuraavaksi kirjoituksen Hervannan ilmapiiristä, eikä se, yllätys yllätys, ole, niin kuin sinä tähtisilmä luulet, persuhenkinen. Hervannassa on enemmän asukkaita kuin koko Siilinjärvellä, ja heillä on oma paikallislehti. Lisäksi SWS:n sihteeri kysyi minulta, haluaisinko kirjoittaa Seuran Wagneriaani-lehteen. Olen miettinyt koiraksi etenkin englanninbulldogia, rotukoira sen olla pitää. Toinen vaihtoehto voisi olla esimerkiksi saksanpaimenkoira. Viinan kauhistus on siis etenkin se, miten se vähitellen vie ihmisen rappiolle ja alkoholiriippuvaiseksi. Minulla on nykyään niin paljon mielenlujuutta (Sinnesstyrkan Carl von Becker ks.!), että pystyn olemaan menemättä viinakauppaan silloin kun en sitä halua. Paperitöitä, väitöskirjaa ja muita kirjallisia töitä ja pienempiä kirjoituksia on paljon työn alla. Viinaan minut johti varmasti taipuvaisuuteni alkoholismiin ja nyt minua on vieroittanut sen luota etenkin tekemäni päätös viinankäytön vähentämiseen. Saan nykyään paljon enemmän nautintoa hyvästä ruuasta, vaikka limpparista, ulkoilusta, lukemisesta, kirjoittamisesta ja hyvänlaatuisista unista. Minulla on vajaat kymmenen käsikirjoitusta ilman kustantajaa. Sain NVL:ltä arviot runokokoelmistani, joista olen lukenut vain osittain yhtä. Kuitenkin huomattavasti minua kokeneempi kirjailija kirjoitti runojeni ainakin ”erottuvan”. Koen että elämänlaatuni paranee huomattavasti tämän alkoholiin liittyvän päätökseni suhteen.

Kööpenhaminan matkasta SWS:n kanssa

Matkaan lähtö oli perjantaina 4.4 aamupäivällä. Takaisin tultiin illalla maanantaina 7.4. Porukka näytti varsin itselähtöiseltä. Mukana oli paljon värikkäästi ja tyylikkäästi pukeutunutta joukkoa. On sanottava myös, että suurin osa matkalaisista olivat vanhuksia, joiden takia käytin jo aikaisemmin tämän porukan ydinilmapiiristä termiä geriatrikratia. Tämä tarkoittaa hyvin säilyneiden ja maksukykyisten vanhusten valtaa. Tuli mieleen se, että tämä matka osoitti hyvin sen asian, jonka mukaisesti Suomessakin kulttuuriin liittyy paljon rahaa. Siinä mielessä monet matkalaisista olivat elintasoesteetikkoja, eli siis sellaisia ihmisiä, joiden rahatilanne mahdollistaa esimerkiksi tällaisilla taidematkoilla käymisen. Siinä mielessä minä en keskustellut juuri monen matkalaisen kanssa, koska he näyttivät keskittyvän omaan iäkkyyteensä ja lääkäripalveluiden saamiseen. Keskustelin kuitenkin mm. Seuran sihteerin kanssa, joka kertoi olevansa ammatiltaan laivaston upseeri. Hän sanoi tuntevansa sukuumme vaimonsa kautta kuuluvan komentaja Olavi Kinnusen. Olin varmasti matkan nuorin ihminen, vaikka minun ikäni alkaa lähentyä neljääkymmentä. Hotelli, Kööpenhaminan Strand sijaitsi keskeisellä paikalla Havnegadilla, vaikka huoneeni oli suhteellisen pieni. Minibaari oli kuitenkin tasokas ja tyhjensin sen matkan aikana kahdesti. Lasku oli varsin suuri verrattuna jopa yöpymisten hintaan. Aamiainen oli laaja ja monipuolinen, pidin etenkin päivän kakusta, joka oli tehty aina artesaanityyliin. Mielestäni on ikävää, etteivät nuoret ihmiset harrasta enemmän kulttuuria vanhojen ihmisten tavalla. Monesti tällaiset matkat ovat pelkkää elintasolla ja siitä hyötymisellä eksperimentointia. Varmasti mukana oli myös todellisia taiteen ja Wagnerin arvostajia, vaikka monesti nuo asiat liittyvät yhteen rahan kanssa, ja on varmaa, että monet matkalaiset olivat mukana pelkästään sen takia, koska heidän elintasonsa sen mahdollisti. Vajaat kaksi tonnia kolmen yön matkasta kaikkine muine kuluineen on kuitenkin mielestäni aika paljon, ja on varmaankin niin, että monilla nuorilla ihmisillä ei ole halua eikä varaa ottaa tällaisiin matkoihin osaa. Kuitenkin lähtö oli perjantaina työaikaan ja takaisin tulokin vasta maanantaina illalla. Mielestäni kulttuurin riippuvuutta rahasta tulisi vähentää, vaikka on varmaan niin, että ooppera ja baletti eivät ole sellaisia kulttuurin osia, joiden riippuvaisuutta rahasta olisi kaikista helpointa vähentää. Kun ihmisten keski-ikä kasvaa, kasvaa myös tarve geriatrisille palveluille, ja tuollaisessa porukassa tarve on vain elää mahdollisimman pitkään ja katsella elämää sivusta. Kuitenkin on ikävää, että geriatrikratia määrittää nykyisin esimerkiksi sen, että millaiset arvot yhteiskunnassa ovat etenkin vallankäyttöön ja elintasoon liittyviä arvoja. Mielestäni on väärin, että jotkut voivat hyötyä vanhuudestaan ja elintasostaan niin paljon, että muodostuu tällaisia porukoita, jotka ovat koheesioltaan hyvin yhtenäisiä. Mielestäni kouluopetuksessakin tulisi korostaa paljon enemmän kulttuurin harrastamista esimerkiksi liikunnan harrastamisen sijaan. Ovatko yhteiskunnan eliittiä siis etenkin jatkuvaa geriatrista huomiota saavat vanhukset, jotka eivät esimerkiksi itse muotoile käsityksiään ja arvojaan, vaan jotka tyytyvät siihen, että heidän elämiään jatketaan jatkuvalla rahan kautta tulevien palveluiden huomiolla. Kaikki muut ihmiset, jotka eivät kuulu tällaiseen elintasoelämän arvostamiseen ja monessa mielessä samanlaiseen työtaustaan ja ikään, eivät ole muuta kuin vitsailun ja irvailun aihe. Mielestäni on ensinnäkin väärin, että yhteiskunta vaikkapa terveydenhuoltopalveluiden epätasa-arvoisessa jakamisella vaikuttaa siihen, että jotkut saavat elää pitkään ja nauttia elintasostaan, samalla kun muiden ihmisten annetaan kuolla ja kurjistua. Tämä porukka oli siis miltei kokonaan geriatrikratiaa, ihmisiä, jotka ovat etuoikeutetun asemassa yhteiskunnassa ja palveluiden saannissa oman henkilökohtaisen elintasonsa takia. Minun mielestäni julkisella rahoituksella voitaisiin laajemmalla tavalla mahdollistaa se, että kaikenlaiset ihmiset yhteiskunnassa voisivat harrastaa taidetta ja olla siitä kiinnostuneita. Yksi papparainen vittuili takaisin tullessa toiselle ihmiselle minusta, että ”Seuraava matka Uuteen-Seelantiin”, mikä liittyi varmasti minuun – Uuteen-Seelantiin minä en ole lähdössä, ja tuollainen kommentti kertoo vain siitä, että jo ennen ryssän Suomeen tuloa nämä viekkaudella ja ennakoimisella kauan eläneet ja yleisiin valta-arvoihin mukautuvat mummot ja papat ovat valmiina ennakoimassa tilannetta, jossa täytyy kollaboroida ryssien kanssa. Nämä siis tukevat yleisiin valta-arvoihin mukautumista, joka on tuottanut heille mahdollisuuden haalia kokoon elintasoa. On kuitenkin sanottava, että vanhukset monesti ovat vähemmän biologisia, minkä takia heidän itsetuntonsa ja vallantunteensa ei ole enää pitkään aikaan aiheuttanut tunneperäistä kerskumista ja itsensä ylentämistä. On varmaan niin, että kun nainen muuttuu keski-ikäisenä seksuaalisemmaksi, muuttuu mies vähemmän seksuaaliseksi, minkä takia voidaan selittää se, miksi jotkut vanhemmat naiset kiinnostuvat nuoremmista miehistä. Kulttuuria tulisi harrastaa pienestä lapsesta alkaen, ja kouluissa opettaa lapset ja nuoret arvostamaan ja ymmärtämään kulttuuria. Kulttuurin ja taiteen arvostaminen muuttaa jo lapsia ja nuoria erilaiseksi, jos sitä verrataan vaikkapa lyhytjännitteisiin urheilulajeihin, kuten jääkääkkään. Pitäisi kouluissa sisällyttää opetukseen enemmän kulttuuri- ja taideaineita, käyttää lapsia ja nuoria konserteissa ja teatterissa, ja antaa opiskelijoille säännöllisesti kulttuuriseteleitä, joiden käyttöä tulisi seurata esimerkiksi kulttuuritapahtumista tehtävillä arvosteluilla ja esittelyillä. Myöskin valtion ja kuntien tulisi tukea kulttuuria entistä enemmän, että se ei enää liittyisi niin suuresti elintasoon ja varallisuuteen. Mestarilaulajat oli tehty hienoksi produktioksi, jossa karrikoitiin vanhojen mestarilaulajien vaivoja ja vanhuutta ja rollaattoreita, joiden arvostelun kautta Hans Sachs sai voimaa pyrkiä itsepintaisesti Mestarilaulajien joukkoon. Uuvertyyri Mestarilaulajissa on vaikuttava ja ponnekas, ja sen takia sitä soitetaankin usein erilaisissa sekalaista esittävissä konserteissa. Tanskan kulttuuri on vanha, ja esimerkiksi brittiläinen englanti on saanut ohjaavia suuntia myös tanskan kielestä. Kuitenkin on sanottava, että kulttuuri esimerkiksi on kovin kliininen ja välimallin mukainen. Tietyt instituutiot Tanskassa ovat kuitenkin vanhoja ja revered. Kuitenkin esimerkiksi kauppoja löytyy keskustasta vähemmän ja baarien ja kapakoidenkin aukioloaika on jopa Suomeen verrattuna rajoitetumpi. En ennen matkaan lähtemistä muistanut edes muita tanskalaisia kirjailijoita kuin Oehlenschlägerin ja HC Andersenin. Mielestäni jopa Tukholma on Köpikseen verrattuna eloisampi paikka. Kaikki on Köpiksessä kallista ja kauppoja tosiaan vähän ja rajoitetulla aukioloajalla keskustassa. Kävin Amalienborgissa seuraamassa keskipäivän vahdinvaihdon, - ja eivät soittaneet edes Porilaisten marssia - saatanat. Kööpenhamina ei mielestäni ole viehättävimpien pääkaupunkien joukossa Euroopassa. Pidän enemmän yksin tai kaksittain tehtävistä matkoista.

Enigma

 I'll see you thorough

o'life

I see you thorough!