Sartren näytelmän (Huis clos) ensimmäinen kohtaus suomennettuna

Suljettu yhteisö – Jean-Paul Sartre

Henkilöt

Inés

Estelle

Garcin

Kylmäkkö

 

Ensimmäinen kohtaus

Garcin, Kylmäkkö

Salonki toisen tasavallan tyyliin. Pronssinen figuuri Kamiinan päällä

Garcin tulee sisään ja katsoo ympärilleen. Siellä ovat myös muut

Kylmäkkö: Täällä me olemme

Garcin: Niin se on.

Kylmäkkö: Niin se on

Garcin: Minun mielestäni ihmiset voivat olla hyvin mööpeleiden keskellä.

Kylmäkkö: Sen kaikki ihmiset saavat kokea.

Garcin: Ovatko kaikki huoneet siinä kunnossa?

Kylmäkkö: Missä asiat näyttävät siltä? Kiinalaiset ja intialaiset tulevat tänne. Missä silloin aiot tasavaltaista tuolia tarvita?

Garcin: Ja minä, mitä minä siitä saisin. Tiedättekö kuka minä olin. Niinpä, mitä hyötyä siitä olisi. Lopuksi olen aina elänyt huonekalujaen kanssa, joita en olisi tarvinnut ja hämärissä tilanteissa; se huvittaa minua kyllä. Tapahtuma Louis-Philippen aikaisessa ruokasalissa, hauskaa, eikö?

Kylmäkkö: Sinä tulet näkemään: Toisen valtakunnan salonki ei ole sitä huonompi.

Garcin: Mitä? Hauskaa. Hauskaa, hauskaa, hauskaa. Hän katsoo ympärilleen. Sitä paitsi, en ole sitä odottanut… Tiedätte varmasti mitä ihmiset siellä alhaalla kertovat?

Kylmäkkö: Minkälaisista asioista?

Garcin: Epävarmoilla, kaukaa haetuilla partakarvoilla: siitä kaikesta.

Kylmäkkö: Uskotteko jotenkin tähän puppuun? Ihmisistä, jotka eivät ole koskaan asettaneet jalkojaan tänne. Lopultakin, kun olette sieltä tänne tulleet.

Garcin: Todellakin

Molemmat nauravat

Garcin: Yhtäkkiä lujaksi tullen: Missä ovat paalut?

Kylmäkkö: Mitä?

Garcin: Paalut. ritilät, nahkasuppilot?

Kylmäkkö: Sinä vitsailet nyt varmasti?

Garcin: Katsoo häntä kohden: Niin? Aha, ei, en vitsaile. Tauko. Hän liikkuu edestakaisin. Ei peiliä, ei ikkunaa, luonnollisesti. Ei mitään särkyvää. Yllättävällä nytkähtyväisyydellä. Ja kuka on ottanut minun hammastahnani?

Kylmäkkö: Se on meillä. Ihmisarvo on jälleen tärkeänä. Fantastista.

Garcin: lyö vihaisesti käsinojaa: Ei nyt mitään uskomattomuuksia. Tiedän tilanteeni läpi tämän. Mutta en vaadi, että te…

Kylmäkkö: Siinä hyvä! Vaivata teitä. Mutta asia on yksinkertaisesti niin, kaikki vieraat kysyvät samanlaisia kysymyksiä. He tulevat umpihuppelissa: Missä on paalu. Silmänräpäyksessä sen lupaan teille: teidän ei tule ajatella vain toilettien kuntoa. JA sitten kun olette rauhoittuneet, saatte hammastahnan. Mutta Jumalan tähden, ettekö voi vielä ajatella kertaalleen? Ja sitten, minkä takia haluatte vain hampaittenne kuntoa ajatella.

Garcin: rauhoittuneena: Kyllä, oikein, minkä takia? Hän katsoo ympärilleen. Ja kenet minä näen nyt peilissäni. Mutta pronssifiguuri se on luonnollisesti mitä kaikki muukin. Voin nähdä sen edessäni että voin yhdessä silmänråpäyksessä ritiläisten silmien edessä olla. Revittyjen silmien kanssa, vai mitä? Ei juokseteta itseämme, ei ole mitään toivottavaa: sanon teille että tunnen tilani täysin hyvin. Pitääkö minun kertoa teille miltä se vaikuttaa? Mies tukehtuu, mies kaatuu, mies juopuu, vain silmät jäävät pinnan yläpuolelle. Ja mitä te näette? Barbedienne figuurin. Mitä vuoristolaisunesta! Niin kyllä, se on varmasti häneltä kielletty, minulle sanoakseni: minä en sinua halua vaivata. Mutta pankaa merkille, että ihmiset eivät voi minua yllättää, päättäkää itse miten, jos minua haluatte shokeerata; minä katson tilannetta suoraan silmiin. Hän kävelee jälleen ympäriinsä. Ei hammastahnaa, eikä myöskään sänkyä. Silloin ei tarvitse luonnollisesti nukkua.

Kylmäkkö: Loogista!

Garcin: Minun täytyy panostaa tähän. Missä päin pitäisi siis nukkua? Uni pakkautuu korvien taakse. Voi huomata että yksi silmä lurpsahtaa kiinni. mutta missä nukkua. Kun asettuu hetkeksi sohvalle ja ssst pian on kiukkuisuus poissa. Täytyy vain hangata silmiä, nousta uudelleen ja pian kaikki alkaa taas.

Kylmäkkö: Mikä kukkainen fantasia sinulla onkaan!

Garcin: Teillä on toki suu. Minä en tule huutamaan, en tule vaikertamaan, mutta katson tilaisuutta suoraan silmiin. EN halua hänen takiaan romahtaa ilman sitä että tunnistan tilanteen. Kukkainen fantasia? Ihmisellä ei ole vain kerran halua nukkumiseen. Myös silloin täytyy nukkua, vaikka ei ole tyytymätön. Suurisieluista. Hetkessä kerran. Hetkessä kerran: Miksi se on niin vaikeaa. Miksi se on niin väistämättömän vaikeaa. Minulla on: elämä ilman särkymistä.

Kylmäkkö: Mitä särkymisestä?

Garcin: tekee hänen kauttaan. Mitä särkymisestä? Vaikeauskoisesti: Katsokaa minua nyt. Olin varma asiasta! Se selvittää paksun, ulkopuolella olevan ja tunkeilevan katseenne. Todellakin, olette halvaantunut.

Kylmäkkö: Mistä käsin puhutte sitten?

Garcin: Silmäluomistanne. Teemme vain nimellisesti silmäluomillanne. Silmäniskuksi sitä kutsutaan. Pieni musta katse. Esirippu alas, esirippu ylös. Se oli särkyminen. Silmät ilmeilevät kovasti, maailma katoaa. Ette voi nähdä itseänne. miten nautinnollista se oli. Neljä tuhatta taukoa tunnissa. Neljä tuhatta pientä virtaa. Ja kun minä sanon neljä tuhatta. Ja mitä sitten? Tulen myös ilman silmäluomia elämään. Älkää siis katsoko minua niin tuomitsevasti! Ilman silmäluomia, ilman unta, se on kuitenkin samantekevää. EN tule enää osaamaan unen saamista. Mutta miten minä voin silloin enää jaksaa? Yrittäkää kerran se käsittää, vahvoittakaa itsenne: Minä olen vastarinnan henki, ymmärtäkää se, ja minä … minä provosoin mielelläni Vaikka en voikaan provosoida ilman taukoa. Tuolla ulkona on yö. Minä nukun. Minulla on raskas uni. Korvaukseksi minua hemmotellaan yksinkertaisilla unilla. Pelto, vaikka ei kuitenkaan, unelmoin, että menin sitä pitkin. Onko tosiaan päivä.

Kylmäkkö: Näette kuitenkin että lamppu on päällä.

Garcin: Tietysti. Se on teidän päivänne. Ja ulkona?

Kylmäkkö Hämillään: Ulkona?

Garcin: Ulkona! Näiden seinien takana.

Kylmäkkö: Siellä on sali.

Garcin: Ja salin ulkopuolella?

Kylmäkkö: Siellä on muita huoneita ja muita saleja ja rappukäytävä.

Garcin: Ja sitten?

Kylmäkkö: Se on kaikki mitä on.

Garcia: Sinulla on varmasti myös vapaita päiviä. Minne menet silloin?

Kylmäkkö: Setäni luokse. Kylmäkaappi on kolmannessa kerroksessa.

Garcin: Sitä olin ajatellutkin. Missä on laskuri?

Kylmäkkö: Sellaista ei ole.

Garcin: Ihmiset eivät voi myöskään sulkea valoja?

Kylmäkkö: Johto voi katkaista sähkön. Mutta en muista että sellaista olisi koskaan tapahtunut tässä kerroksessa. Sähkö kulkee kuitenkin ympärillämme.

Garcin: Suloista. Ihmisten täytyy elää myös avoimin silmin.

Kylmäkkö ironisesti: Elää…

Garcin: Älkää kuitenkaan ratsastako tänne jonkin yksittäisen sanan kanssa. Avoimin silmin. Aina tulee valoisampi päivä silmissäni olemaan. Ja päässäni. Tauko. Ja kun minä heitän pronssifiguurin päin sähkövaloa. Menettekö silloin ulos?

Kylmäkkö: Se on liian vaikeaa.

Garcin: Ottaa pronssifiguurin ja yrittää nostaa sen ylös. Olette oikeassa. Se on liian vaikeaa.

Kylmäkkö: Ja kun ette enää minua tarvitse, jätän teidät yksin.

Garcin: nykii itseään. Te menette? Näkemiin sitten. Kylmäkkö menee kohti ovea. . Odottakaa! Kylmäkkö kääntyy. Onko tuo kellon ääni? Kylmäkkö nyökkää. Voinko soittaa kelloa teille, kun haluan ja teidän tulisi silloin tulla?

Kylmäkkö: Periaatteessa kyllä. Mutta teillä on riivinrautanne. Joku jumittuu aina mekanismeihin.

Garcin: menee kellon luokse ja painaa nappia. se soi. Menkää!

Kylmäkkö: Hämmästyneenä. Minä menen. lopulta kello soi. Mutta älkää vielä riemuitko liian varhain. se ei kauaa kestä. Olen kuitenkin palveluksessanne.

Garcin. hankaa partaansa ja kutsuu häntä uudestaan: Minä…

Kylmäkkö: Niin?

Garcin: EI mitään. Hän menee kamiinan luo ja ottaa paperiveitsen. Mikä tämä sitten on?

Kylmäkkö: Näette sen kyllä, paperiveitsi.

Garcin: Onko täällä myös kirjoja?

Kylmäkkö: Ei..

Garcin: Minkä takia tämä sitten on täällä? Kylmäkkö kohauttaa olkapäitään. Hyvä. Menkää jo.

Kylmäkkö poistuu.