sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Helppousindeksi ja kriteerit

Helppousindeksi tarkoittaa työn määrän ja laadun määrittämää arvollista määrettä siitä, kuinka paljon yhteiskunnassa tehdään työtä niin yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla. Helppousindeksiin liittyy myös käsite helppousarvo, joka taas kertoo siitä, millainen työ on muodoltaan ja yksilölle asettamalta vaivaavuusarvoltaan. Helppousindeksiä siis määrittää helppousarvo lisättynä työn arvoon ja laatuun. Helppousarvoa voidaan esimerkiksi määrittää sen mukaan, kuinka ihmisiä määritellään yhteiskunnassa vapaisiin, riippumattomiin, epävapaisiin ja manipuloiviin ihmisiin. Helppousarvo on suurin sellaisessa ammatissa, jonka tekijä manipuloi toisia ihmisiä ontokraattisesti olemisen vapauden tavoittamista varten. Eli ne, jotka pyrkivät yhteiskunnassa olemisen valtaan toisten ihmisten manipuloinnilla tekevät työtä, joka on kaikkien helpointa, eli tällaisen työn helppousarvo on silloin korkein ja tällainen työ ei siis pysy yllä siinä, kun yhteisöllistä helppousindeksiä verrataan tällaisen ihmisen työnteon arvoon. Voidaan siis sanoa, että esimerkiksi luottamusmiehet ja muut sellaiset ihmiset, jotka vaikuttavat toisten ihmisten työnteon määrään ja arvoon, ovat myös sellaisia ihmisiä, joiden tekemän työn helppousarvo on korkeaa ja näin ollen tällainen työ myös vähentää yhteisöllistä helppousindeksiä ja sen arvoa, jolloin sellaisten ihmisten, jotka ovat vapaita ja riippumattomia, on pyrittävä omalla työllään kaventamaan tuota helppousindeksin laskemista sellaiselle tasolle, jossa yhteiskunnassa olevan työn määrä ja näin ollen uusi työ ja sen mahdollistaminen kaventuisi. On selvää, että uusi työ ja uudenlaiset työtehtävät vaativat vapautta ja näin ollen sellaisten ihmisten kovempaa työpanosta, jotka voivat toimia vapaasti ja riippumattomasti, ja näin ollen esimerkiksi he pystyvät säätelemään esimerkiksi uusien yritysten perustamista, samalla kun manipuloivien ihmisten joukko pyrkii tekemään epävapaista ihmisistä laiskoja sosialisteja, jotka eivät ota huomioon helppousindeksin merkitystä työnteon laadun ja määrän asettamisessa. On varmasti niin, että esimerkiksi opiskelijoille tulisi antaa yhteiskunnassa sellaisia työtehtäviä, joiden helppousarvo ei ole liian matala, koska joka tapauksessa heidän työtään on valvottava heidän kokemattomuutensa takia. Mutta kuitenkin tietynlaisen valvonnan jälkeen riittävän kyvykkäälle työntekijälle on annettava matalamman helppousarvon mukaista työtä, ja tässä mielessä pitäisi yksilöiden helppousindeksiä tarkastelemalla määrittää sitä, millaista helppousarvoa tällaisten ihmisten työ on aikaisemmin vaatinut ja millainen helppousarvo voisi sopia tällaisille ihmisille. On selvää, että esimerkiksi tietynlaiset suojatyöpaikat, kuten vaikka kehitysvammaisilla, määrittyvät korkean helppousarvon kautta, jolloin niiden tuottama yhteisöllinen helppousindeksi ei voi nousta kovin korkealle tasolle ja he eivät tavallisesti pysty tasoittamaan helppousindeksiä toisten työpaikkojen tuottamasta hyödystä ja haitasta. Kuitenkin olisi näiden käsitteiden kautta muistettava, että vapaille ja riippumattomille ihmisille tulisi antaa kunniaa siitä, että he pystyvät suoristamaan yhteisöllistä helppousindeksiä suuremman helppousarvon mukaisten työtehtävien aiheuttaman haitan osalla. 

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti