Individualisaatiosta

Individualisaatio tarkoittaa sitä prosessia, jonka myötä ihmisestä tulee yksilö eli toisista valintojensa kautta erottuva ihminen. Miksi ihmiselle on tarpeellista muuttua yksilöksi? Eikö olisi helpompaa, jos voisi olla osa jonkinlaista toisista poikkeamatonta alkulimaa, jossa ei tarvitsisi miettiä tai ajatella? Kuitenkin ihmisen kehittämä kulttuuri on liikkunut siihen suuntaan, jossa ihmiset kokevat tarvetta eriytyä ja erota muista ihmisistä. Jo nykyaikainen kulttuuri ja palveluteollisuus vaatii sitä, että samassa yhteiskunnassa pitää olla monia eri asioihin suuntautuvia ihmisiä, jotka toimittavat omaa tehtäväänsä paralleellisessa suhteessa toisten omia tehtäviään hoitavien ihmisten kanssa. Elleivät ihmiset yksilöllistyisi, eivät he voisi tehdä valintoja omien elämänkulkujensa mukaisesti. Esimerkiksi opiskelupaikka, ammatti tai koulussa valinnaiset kielet ovat asioita, joissa ihmisen on tehtävä yksilöllisesti valintoja. Ei koko yhteiskunnan mistään osa-alueesta tulisi mitään, jos ihmiset eivät erottuisi toisistaan tekemiensä valintojen kohdalla. Yhteiskunnan on myös oikeuksien takaamisen yksilöille lisäksi tuettava sitä kehitystä, jonka myötä ihmiset saavat valita erilaisten vaihtoehtojen välillä. Eikä voida sanoa, että esimerkiksi tärkeät kulttuuriset normit ja instituutiot välttämättä särkyisivät silloin, jos yksilöllisyyttä arvostettaisiin yhteiskunnassa. Onhan niin, että valinta ja yksilöllisyys ei ole ristiriidassa kulttuurin kanssa, koska monet ihmisistä noudattavat tiedottomasti kulttuurisia normeja valintojensa pohjalla. Eli yksilöllisyys antaa ihmisille oikeuden valita ja pohdiskella asioita erilaisista näkökulmista. Nuoret ja lapset ovat monesti ihmisiä, jotka eivät ole yksilöllistyneet ja sen takia he kokevat porukan, siihen kuulumisen ja aseman siinä tärkeinä kysymyksinä. Minä kaikkoan ja olen aina kaikonnut sellaista teiniporukoita, jotka tekevät ja ajattelevat kaiken samalla tavalla, koska tällaisessa tapauksessa he voivat villiintyä kuin simpanssit ryhmässä ja ruveta toimimaan massojen lailla. Nuoret ovat etenkin todella hierarkkisia, ja he eivät näe tasa-arvon ihannetta eivätkä ainakaan pyri tekemään siitä totta omissa elämissään ja porukoissaan. Individualisaatio vaatii etenkin sitä, että ihminen tajuaa sen, että yksittäinen ihminen ei ole ketään toista parempi mutta ei toisaalta myöskään ketään toista huonompi. Valinnan tekeminen tarkoittaa tavallisesti oman elämänsä ohjaamista. Valintojen tekeminen on tärkeää siinä mielessä että muussa tapauksissa ihmiset ajautuisivat uoma-elämään ja välinpitämättömyyteen ja silloin he voisivat alkaa ajattelemaan ettei ihmisen tarvitse ohjata omaa elämäänsä ja silloin he voisivat alkaa ajattelemaan, että omiiin tavoitteisiinsa pyrkiminen yhteiskunnassa ei ole tärkeää. Eli päämäärät ovat niitä asioita, jotka ihmisen tulisi tunnustaa omassa elämässään, ja sen takia valintojen tekeminen on tärkeää. Ihmisille on annettava paralleellisessa suhteessa yhteiskunnan sisällä oikeus toimia toisistaan poikkeavalla tavalla, kunhan vain tämä poikkeaminen ei vaikuta kielteisesti tai estävästi toisten ihmisten oikeuteen tehdä ja valita yhteiskunnassa yksilöllisten valintojen pohjalta. Mitä sitten ovat asiat, jotka ihmisen pitää tunnustaa ja mistä hänen tulee luopua, jos hän aikoo tulla yksilöksi ja valita ja ohjata omaa elämäänsä itsenäisesti. Silloin on luovuttava hierakia-ajattelusta, koska aito yksilö tunnustaa sen, että yksilöt ovat samanarvoisia ja toisen yksilön omia valintoja on kunnioitettava yhtä paljon kuin omaa oikeuttaan valita vaihtoehtojen väliltä. Eli kateus  ja alkukantainen ihailu ja ihmisten palvonta ovat asioita, joista yksilön tulee luopua. Eli voidaan sanoa, että yksilön tulee voida arvostaa ja arvottaa asioita kehittyneellä ja omintakeisella tavalla. Arvostaminen on siis asia, johon tulee kiinnittää huomiota, koska ei yksilö voi arvostaa epäkypsällä tavalla, jossa arvostamiseen sisältyy toisella puolella myös pelkoa ja vihaa. Eli oikeanlainen arvostaminen  ei sisällytä itseensä pelkoa ja vihaa, vaan pyyteettömyyden tulisi olla arvostamisen pohjalla. Eli yksilö voi tukea ja arvostaa ihmisiä ilman, että hänen pitäisi egoistisesti odottaa tällaisten tekojen pohjalta koituvaa omakohtaista ja itsekästä etua. Eli pyyteettömyys suhteessa toisiin ihmisiin suunnattuun toimintaan on sellainen asenne, joka luonnehtii yksilöä, eli yksilö ei pyri saamaan omakohtaista hyötyä suhteessa toisiin ihmisiin. Arvottaminen taas poikkeaa yksilön ja laumaihmisen välillä siten että yksilö näkee arvotunteet riippumattomasti kommentaariaatista ja vaikutteellisuuden ohjaamasta merkitysvallasta. Eli yksilön on saatava yhteys omiin syväsymboleihinsa, eli universaaleihin symboleihin, joita tulkitsemalla hän voi saada käsityksen siitä, mitkä arvot ovat ajattomia ja sopivia siihen, että niitä voidaan tilanteesta riippumatta tunnustaa pyyteettömästi. Eli yksilön on voitava tunnistaa syväsymbolien muodostama symboliverkosto omista lähtökohdistaan käsin, mikä edellyttää yksilökohtaisen alkuetiikan tunnustamista, eli siis sitä, että yksilön arvo ja oikeudet koetaan ja asetetaan aina korkeammalle sijalle kuin esimerkiksi yhteisön tai lauman. Eli symbolit ovat samanlaisia, mutta se miten yksilöt ajautuvat niihin voivat poiketa toisistaan eroavalla tavalla. Toisin kuin vertailukohdalliset symbolit, joihin nähden ihmiset vetävät indeksin ja sen jälkeen tulkitsevat itseään ja toisiaan omista arvoistaan käsin, jotka eivät todellisuudessa ole heidän arvojaan, koska yhteiskunta suuntautuu heidän arvoihinsa samalla tavalla. Eli kun syväsymbolit ovat symboleita, jotka ovat samanlaisia, mutta joihin päädytään erilaisia teitä, niin vertailukohdalliset symbolit ovat poikkeavia arvoja, joihin päädytään samaa tietä, eli kommentaariaattina toimiva ontokraattinen eliitti pyrkii mukauttamaan ihmiset toimimaan ja ajattelemaan ohjaamallaan tavalla, missä he pyrkivät saamaan ideologista nautintoa toisten ihmisten tiedostamatta heidän eteensä tehdystä työstä ja ajattelusta. Eli syväsymboleissa keskeisenä on arvot, kun taas vertailukohdallisissa symboleissa keskeinen niiden manipuloinnin takia on arvottaminen, eli se tapahtuma millä tavalla arvoja etsitään ja millä tavalla niitä löydetään. Eli kommentaariaatti ja ontokratia pyrkivät yhdessä antamaan ihmisille samanlaisen ja ei mitenkään toisistaan poikkeavan tavan päätyä arvostamaan joitakin arvoja. Eli se että syväsymbolit ovat muodoltaan samanlaisia ei kuitenkaan tarkoita universaalisuuden vastaisuutta, koska syväsymbolit tavoittavat ihmiset ovat kaikki poikkeuksellisia yksilöitä, jotka ovat voineet itse ravistella arvoja ja valita niistä omanlaisensa arvot, eli syväsymbolit edustavat etenkin nietzscheläisyyttä eli kaikkien arvojen uudelleenarviointia ja tuollainen uudelleenarviointi tapahtuu etenkin omien  ja toisten arvojen kyseenalaistamisella. Eli vertailukohdalliset symbolit edustavat näennäisessä eroavaisuudessaan orjamoraalia ja -arvojen tulkintaa, koska niitä vertaillaan toisiin ja niihin päädytään täysin samanlaisella tavalla eli yksilöllisyyden kieltämisellä ja vaikutteellisen merkitysvallan mukaan toimimisella. Eli se minkä takia symboleita ei voi vertailla on se, että koska niihin päädytään erilaisella tavalla, ovat ne itsenäisen arvottamisen tapahtuman tuloksia, eikä siinä tapauksessa voida sanoa, että jokin yksilöllisesti tapahtuva arvottaminen voisi olla toista huonompaa, eli siis vapaassa symbolien tulkinnassa ja arvojen valinnassa ei voida sanoa, että jokin tapa päätyä arvoihin olisi huonompi kuin toinen, kunhan vain yksilö ei toimi vaikutteellisesti valitessaan ja tulkitessaan. Vaikutteellisuuden voi tunnistaa siitä, kun ihminen ei muodosta omia käsityksiään asioista, vaan hänen toimintansa ja ajattelunsa alkaa muistuttaa perustavimmin massojen ja joukon ajattelua ja toimintaa, eli sellaisessa tapauksessa ei voida erottaa ihmisten arvottamisen motiivien poikkeavuutta, koska ne muistuttavat vain lähinnä toisiaan. Toisin kuin joukot ja laumat, yksilö tunnistaa yksilöyden rajat, joita hän ei ylitä eikä loukkaa toisia ihmisiä.