Uskonnon koetuskohdista

Uskontoa voidaan määritellä erilaisten ajatteluun ja toimintaan liittyvien aktiviteettien kautta. Samalla se on myös tapa vaikuttaa ihmisten ajattelun suuntaan. Uskonnot sisältävät erilaisia riittejä ja arvoja. Monesti uskonnollinen moraali on tervehenkinen suuntaus, ja sen takia monien merkittävien moraalifilosofien suvuissa on ollut paljon pappismiehiä. Uskontoa voidaan käsitellä jonkinlaisena vähitellen maallistuvana oppi-/tapa-järjestelmänä. Uskonto on siis usein instituutioihin suuntautuvaa uskomisen aluetta, ja siinä Jumalan käsitekin on siirretty uskonnon sisältämien seremoniallisuuksien alle. Kun tarkastellaan sitä, mikä on uskonnosta peräisin olevan moraalikoodin hyöty yhteiskunnalle, niin voidaan sanoa, että tuollaisia asioita ovat tasa-arvoisuus ja suvaitsevaisuus ja humanismin periaatteet yleensä. Yksi ristiriitainen ongelmakohta kristinuskossa on se, että se monesti rajoittavassa etiikassaan tuottaa ihmisille joko ruumiillista tai henkistä kärsimystä. Koska uskonto sijaitsee tunnustushierarkiassa korkeimmalla asteella, pitäisi sen myös olla kaikista pyyteettömin instituutio, eikä aiheuttaa seuraajilleen kipua tai tuskaa. Jos uskonto ei olemuksellaan miellytä, ei se voi olla pyyteetön, koska se asettaa epäinhimillisiä vaatimuksia ihmisille. Uskonnon hyvä puoli on siis jonkinlaisen humanistisen ja elämää ylläpitävän symbolisen toimintakoneiston ylläpitäminen. Mielestäni ateistiseen maailmankatsomukseen johtaa aina heikot kasvuolot, jossa luottamus korkeampaan voimaan on poistunut, koska sitä ei ole koskaan osattu tuollaisen ihmisen kohdalla havaita. Monet perustelevat ateismiaan tieteellä, jopa skientismissä asti, ja onkin todella niin, ettei monista raamattuun perustuvista asioista voida enää kirkon piirissä pitää kiinni, koska niiden olemattomuus on todistettu suurella määrällä rahaa ja työntekijöitä. Uskominen siis ei aina riitä, vaan on suuntauduttava tietoon. Kouluissa ihmisille tulisi antaa mahdollisuuksia opiskella samanaikaisesti monia humanistisia aineita, kuten uskontoa. Koska koulut tulisi yksityistää täysin, voisivat ne tarjota erikoisalojen opintoja paljon suuremmassa määrin kuin tänä päivänä, silloin kilpailu olisi yliopistopaikkojenkin suhteen kiivaampaa ja ylin erikoistunut eliitti saisi tärkeimmät yliopistopaikat. Opettajiksi voitaisiin rekrytoida tutkijoita, jotta saataisiin muodostetuksi silta yliopistojen ja lukioiden välille.  Koska lukion periaatteita muutettaisiin olisi kaikilla oppilailla jonkinlainen yhtä hyvä mahdollisuus päästä mihinkä tahansa yliopistoon hyvänsä. Viihdyttämisen ja perustiedon omaamisen ei enää pitäisi riittää tärkeimpiin työpaikkoihin, sillä yksityistämisellä ja erikoistumisella koulutettaisiin monen kertaisesti nykyiseen nähden pätevämpiä asiantuntijoita ja henkisen työn tekijöitä. Koska symbolistinen toiminta ja ajattelu ovat tärkeitä, tulisi niihin kirkonkin yhteydessä tulla ottamaan osaa. Samalla kun kirkko perustuu muodollisuuksiin ja symbolisuuksiin, tulee se tulkita arvokkaimmaksi instituutioksi. Myös korkein kirjallisuus sisältää liitteitä uskonnolliseen tasoon, koska siinä on paljon sellaisia asioita, jotka sisältävät ironiaa ja itseironiaa. Nuo suuntautuvat ihmisten sijaan, toisin kuin sarkasmi ja slapstick, asioihin. Monesti turhantärkeys on vääränlainen ominaisuus ja sen takia moraali pitäisi perustaa kyseenalaistamiseen, aivan kuten Levinaan sanoin jokainen ihminen on vastuussa kaikesta maailmassa tapahtuvasta pahasta. Kyseenalaistamaton hyväksyminen on asia, joka monen ihmisen mielessä liittyy etenkin kristinuskoon.  Sen takia tulisi suunnata kyseenalaistamista sellaisia käytäntöjä kohtaan, jotka suhtautuvat julmasti tai suvaitsemattomasti ihmisiin. Uskonnosta voi olla hyötyä ja uskonnollisuus voi monesti olla hyvin tärkeä asia muun elämässä koetun rinnalla, mutta joskus siitä voi myös tulla vakavuutta ja kiihkomielisyyttä. SIlloin ironia ja itseironia eivät ole mahdollisia, koska kaikkeen suhtaudutaan vakavamielisesti ja samalla uskonto sumentaa näköalan kaikista  muista asioista, jolloin vain sen ymmärretään olevan täysin riippumatonta kaikesta muusta. Silloin ihmisten oletetaan antavan vähemmän arvoa kaikille muille instituutiotasoille, koska yksi taso, uskonnon taso määrittää niin suuresti kaikkea tuollaisten ihmisten maailmankatsomukseen liittyvää.